30. huhtikuuta 2007

herkullinen piparjuurilohi

Tätä Keittokomerosta bongaamaani lohireseptiä olin silmäillyt jo jonkin aikaa. Piparjuurta on tullut maisteltua aika vähän ja itse emme ole sitä käyttäneet lainkaan. Siksipä pitikin harkita pari kertaa, ennen kuin uskaltauduin asialle. Teimme tämän hiukan alkuperäisestä poiketen ilman kastiketta ja riisiä, pelkän salaatin kanssa.

Piparjuurilohi
2 annosta

n. 400 g lohifilettä annospaloina
n. 1 tuubi piparjuuritahnaa (käytimme aluksi vain ½ tuubia)
2 keltuaista
korppujauhoja
tuoretta persiljaa (meillä oli kuivattua)
voita paistamiseen

Lämmitä uuni 180 asteeseen. Sekoita yhdellä lautasella piparjuuritahna ja keltuaiset, toisella lautasella korppujauhot ja persilja. Leikkaa lohi annospaloiksi/ viipaleiksi, mausta kevyesti suolalla. Kasta lohipalojen pinta ensin keltuaisseokseen ja sitten korppujauhoihin. Anna palojen kuivahtaa hetki ennen paistamista. Paista vähässä voissa pannulla paloja leivityspuoli alaspäin pari minuuttia, jotta saavat rapean pinnan ja väriä. Nosta pellille ja kypsennä uunissa vielä 6-10 minuuttia fileen paksuudesta riippuen.

Lohi oli TODELLA mehukasta ja herkullista. Piparjuuritahnaa käytimme liian vähän, se ei juurikaan maistunut, tai sanotaanko että olisi voinut maistua enemmänkin. Ehkä kastikkeen teko alkuperäisen ohjeen mukaan olisi muuttanut tilannetta? Herkullista tämä oli joka tapauksessa, ja tehdään toistekin varmasti. Kiitos Sohvi hyvästä ohjeesta!

Kalan kanssa nautimme jo aiemmin arvosteltua Devil's Rock Pinot Grigio -valkoviiniä. Toimi hyvin myös tämän ruoan kanssa, maut lienevät sopivan yksinkertaisia viinille.

29. huhtikuuta 2007

melkein terveellistä: kasviksia piirakassa

Vapunvietto lähestyy ja kaikenlaiset menuvaihtoehdot pyörivät mielessä. Itse ajattelin laitella ainakin pieniä cocktail-lihapullia, Paolan pastasalaattia sekä mielenkiintoista sillitahnaa. Ja tietysti nuo aiemmin esitellyt oliivit pääsevät pöytään. Lisäksi tekisi mieli tehdä vaikkapa apinakeittiön munakoisotahnaa, ja tapenadea, ja... niin, ruokaa on yleensä aina liikaa kun innostuu kokeilemaan kaikkea.
Piirakat ovat myös hyviä, ja täytteitä voi vaihdella mielensä mukaan. Peruspiirakkataikinat (siis murotaikina) ovat hiukan liian rasvaisia meidän makuumme, mutta onneksi Ruotsin lahja tv-keittiöille, Tina Nordström, tuli apuun. Tinan piirakkapohjasta tulee hiukan vähemmällä voimäärällä ihanan mureaa! Alkuperäisessä ohjeessa (löytyy ainakin kirjasta Huippuhyvää!) piirakan täytteeksi tulee perunaa, sipulia sekä oliiveja (on muuten hyvää silläkin tavalla!). Tällä kertaa sovelsin hiukan itse.

Tinan huippupiirakka
n. 10 annosta

Pohja:
50 g huoneenlämpöistä voita
4 dl vehnäjauhoja
1 ½ dl maitoa (kokeilin tällä kertaa ruokajugurttia ja vettä, hyvin toimi)
2 tl leivinjauhetta

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen (olen käyttänyt kuumempaakin uunia hiukan täytteiden ja kiireen mukaan). Sekoita kaikki taikinan aineet (esim. monitoimikoneessa tai puuhaarukalla). Kauli taikina ja vuoraa sillä irtopohjavuoka (tämä määrä riittää n. 26 cm halkaisijan vuokaan). Nosta taikina jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Täyte
3 isoa punasipulia
3 valkosipulinkynttä
6 aurinkokuivattua tomaattia
100 g Auraa
kourallinen mustia oliiveja
n. 2 dl kevytranskankermaa (tai ruokajugurttia)
2 dl maitoa
4 munaa
mausteita mielen mukaan
(5 kirsikkatomaattia halkaistuna)
kourallinen pinjansiemeniä
parmesania

Viipaloi sipulit ja valkosipulinkynnet. Kuullota sipulit pannulla pehmeiksi. Levitä sipulit piirakkapohjalle (ei tarvita esikypsennystä!). Ripottele päälle aurajuustoa, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä oliiveja. Sekoita munat, maito ja ranskanerma / jugurtti. Mausta suolalla, pippurilla, yrteillä ja tabascolla (munaseos saa olla aika mausteista, ettei piirakka jää liian mauttomaksi). Kaada seos piirakan päälle. Ripottele pinnalle pinjansiemeniä ja raasta parmesania. Myös halkaistut tomaatit voit laittaa pinnalle, mutta näiden takia piirakasta tuli turhan nesteinen, joten jättäisin ne pois kokonaan. Osan aurinkokuivatuista tomaateista ja oliiveista voisi jättää pinnalle ripoteltavaksi, jotta piirakka on kauniimman ja värikkäämmän näköinen. Kypsennä uunissa noin 45 minuuttia. Anna vetäytyä ennen tarjoilua. Piirakka on parhaimmillaan haaleana.

Kuten sanottua, piirakka oli turhan nesteistä ehkä tomaateista johtuen. Mutta hyvää se oli! Lisänä menisi raikas vihersalaatti. Juomaksi meillä nautittiin saksalaista Devil's Rock Pinot Grigio -valkoviiniä (josta lisää alla). Buffet -pöydässä tämä piirakka riittää muun tarjonnan ohella hyvin 10 hengelle. Kahdestaan sitä saa urakoida ainakin kolme päivää ennen kuin se on tuhottu ;)

Devil's Rock Pinot Grigio

Päätimme maistella tätä saksalaista valkoviiniä kasvispiirakan kanssa. Saman talon Riesling on jo aiemmin todettu varsin maukkaaksi, ja kun hintakin on kohdallaan niin pitihän tämäkin kokeilla.

Devil's Rock Pinot Grigio
Saksa, Alkon nro 577607; 6,98
Viinistä viiniin -kirja sanoo näin:
"Puhdaspiirteinen tuoksu on tyyliltään varsin hillitty. Siitä voi erottaa omenaa ja päärynää. Keskitäyteläinen maku on lähes kuiva. Aromeiltaan maku seuraa tuoksua, mutta siitä voi lisäksi erottaa hentoa kukkaisuutta ja mineraalisuutta. Tasapainoinen, mutta varsin yksinkertainen kokonaisuus jättää hennon hunajaisen jälkivaikutelman.. Ruokasuositus: Vaalealihaiset kalaruoat. Myös esimerkiksi äyriäispastat."

Kuvailisimme tosiaan viiniä kukkaiseksi. Miellyttävä, joskaan ei kovin voimakas maku. Siksikin toimi hyvin kasvispiirakan kanssa. Hinta-laatusuhde kohdallaan, voimme suositella. Sopii varmasti vaalean kalan ja kasvisten seuraan, ettei tule jyrätyksi.

28. huhtikuuta 2007

tapasherkkua vappupöytään

Taannoisesta Pastanjauhajien kommenttikeskustelusta intoutuneena tein pitkästä aikaa marinoituja oliiveja, vappupöydän iloksi. Minähän voisin elää pelkästään näillä, mutta muutkin tuntuvat niistä pitävän (jopa jotkut sellaiset jotka yleensä eivät oliiveja söisi). Oikeasti kivelliset oliivit ovat kaikkein parhaita, mutta en yleensä jaksa alkaa kaivaa kiviä niistä irti, vaan olen käyttänyt kivettömiä oliiveja. Hyviä on aina tullut! Oliivien kannattaa antaa marinoitua pari päivää että maut alkavat olla kohdallaan. Mausteyhdistelmiähän voi keksiä itse, mahdollisuuksia on rajaton määrä! Nämä kaksi versiota on meillä aikaisemmin hyviksi havaittu:

Vihreät oliivit lime-basilikamarinadissa

1 prk vihreitä oliiveja (mitä isompia, sen parempi ;))
kourallinen basilikanlehtiä (tai muuta yrttiä, voit käyttää myös kuivattuja)
1 lime, raastettu kuori ja puristettu mehu
oliiviöljyä

Valuta oliiveista suolavesi pois, voit myös nopeasti huuhtaista niitä kylmällä vedellä. Pese lime huolellisesti ja raasta kuori. Silppua yrtit. Sekoita kulhossa oliivit, yrtit, limen kuori sekä hiukan limen mehua. Nostele purkkiin ja kaada päälle oliiviöljyä niin paljon että oliivit peittyvät kokonaan. Marinoi jääkaapissa ainakin pari päivää ennen käyttöä.

Tällä kertaa meillä unohtui tuo limen kuori kokonaan pois, saa nähdä mikä on vaikutus...

Kalamataoliivit chili-valkosipulimarinadissa

1 tlk kalamataoliiveja
1 ½ tl sambal oelek-tahnaa (tuore chili olisi varmasti parempaa)
2 valkosipulinkynttä ohuina siivuina
oliiviöljyä

Siivuta valkosipuli ohuen ohuiksi viipaleiksi. Valuta ja huuhtaise oliivit, sekoita sambal oelek tai muu chili, valkosipuli ja oliivit kulhossa. Nostele tölkkiin ja kaada oliiviöljyä päälle niin että oliivit peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin pari päivää.

Nämä toimivat ainakin salaatissa sekä ihan sellaisenaan naposteltavana. Mutta varo, näihin voi jäädä pahasti koukkuun!

27. huhtikuuta 2007

kanaa laatikossa

Tästä(kin) herkusta saamme kiittää Tuulentupaa. Alkuperäinen taisi sisältää kinkkusuikaleita, meillä mentiin broilerilla. Kuten aiemminkin on jo tullut todettua, viikolla ei ihan joka ikinen ilta jaksa kokata uutta ruokaa, joten tulee tehtyä patoja ja laatikoita jotka maistuvat mainiosti parina peräkkäisenä päivänä. Laatikkovalikoimamme oli aiemmin turhan suppea, tuntui että joka toinen viikko oli aina samaa ruokaa ;). Nythän meillä on jo ainakin tämä sekä upea kaalinkammoajan suosikki, tuunattu kaalilaatikko.

Tämän ruoan valmistaminen osoitti taas että minulla lienee vaikeuksia luetun ymmärtämisessä. Tai sitten sen, että kaikissa keittiöissä pitäisi olla netti vakiovarusteena. Vuoasta tuli vähän turhan "juoksevaa", ja meinasin unohtaa puolet mausteista kokonaan...

Tätä rataa se kuitenkin meni:

Kanapastavuoka
4 isoa annosta

450 g broilerin ohuita rintafileitä
1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 50 g paprikaa
1 porkkana
300 g pastaa (kuivapaino)
1 liemikuutio (maun mukaan)
200 g tuorejuustoa (haluamaasi makua, meillä oli 15% Italian yrtit)
3 rkl tomaattipyreetä
1 rkl ketsuppia
1 tl sinappia
mustapippuria
loraus maitoa/ruokakermaa
parmesania raastettuna

Keitä pasta lähes kypsäksi lihaliemikuutiolla maustetussa vedessä. Leikkaa kanafileet suikaleiksi. Pilko sipulit ja valkosipulit ja kuullota niitä sekä kanaa hetki pannulla öljytilkassa. Mausta pippurilla ja suolalla. Raasta porkkana ja suikaloi paprika. Laita tämän jälkeen kaikki ainekset kulhoon, notkista tuorejuusto lorauksella maitoa/ruokakermaa ja sekoita kaikki hyvin keskenään. Kaada seos voideltuun vuokaan, raasta päälle parmesania ja paista 200c uunissa noin 30 minuuttia eli kunnes kasvikset ovat pehmenneet ja juusto on saanut kauniin värin pintaan.

Tämä noudattaa siis aika tarkkaan alkuperäistä reseptiä. Itse tulin epähuomiossa lisänneeksi n. 5 dl vettä; ilmanko tuli aika juoksevaa... Hyvää tämä oli joka tapauksessa, kannattaa kokeilla! Kokeilimme tähän uutta proteiini -pastaa, sekin oli oikein maukasta. Kuten kaikki laatikot ja padat, tämäkin vain paranee seuraavaksi päiväksi, kun maut tasoittuvat.

Kiitos taas, Aurinkotuuli, hyvästä reseptistä!

26. huhtikuuta 2007

kirpeän tulinen porkkanasosekeitto


Anoppilassa vieraillessamme anoppi voivotteli viime kesän porkkanoiden suurta määrää kellarissa ja tarjosi minulle mukaan porkkanoita. Sehän vaan kelpasi! Kaupan porkkanoilla ei ole mitään mahdollisuuksia kunnon oman maan porkkanoita vastaan! Olinkin jo jonkin aikaa haaveillut kunnon porkkanasosekeitosta ihanista tuoreista porkkanoista. Itsellä kyllä on se vihreä peukalo täysin keskellä kämmentä. Siitä huolimatta, tai ehkä juuri sen takia osaa arvostaa toisten kasvattamia herkkuja.

Tämä resepti on omasta päästä, se syntyi aiempien kokemusten ja tomaattikeiton reseptin pohjalta. Tällä määrällä ruokkii neljä henkeä.

Chili-porkkanasosekeitto
4 annosta

n. 300 g porkkanoita
1 sipuli
1 pieni peruna
1 pieni Granny Smith -omena (tai muu kirpeä lajike)
3 valkosipulinkynttä
n. 5 dl kanalientä
oliiviöljyä
1 tl sambal oelek-tahnaa tai vastaavasti chiliä
1 rkl hunajaa
mustapippuria
suolaa
100 g kevyttä creme fraichea

tarjoiluun creme fraichea

Hienonna sipuli, viipaloi valkosipulinkynnet ja porkkanat. Kuutioi omena ja peruna. Kuullota sipulia, valkosipulia ja chiliä oliiviöljyssä kattilan pohjalla hetken aikaa. Lisää porkkanat ja perunat, kuullota hetki. Lisää kanaliemi ja omena. Keitä kunnes kasvikset ovat pehmeitä. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi (tai paseeraa siivilän läpi), mausta hunajalla, suolalla ja pippurilla. Sekoita fraiche joukkoon ja lämmitä.

Tarjoa halutessasi fraichesilmän kera. Keiton maku on ihanan raikas (omenan ansiota) ja kevyt, sekä samalla sopivan pehmeä ja tulinen. Herkullista ja kevyttä. Jos kaipaa seuraksi lisuketta, paljon mainostettu Jamien valkosipulileipä toimii varmasti.

Suosittelemme kokeilemaan keittoa! Tätä voi tietysti keittää vaikka isomman satsin kerralla ja laittaa osan pakastimeen odottamaan seuraavaa kertaa.

25. huhtikuuta 2007

possupihvit ja uunikasvikset

Tätä voisi kutsua melkein grillikauden avajaisiksi, vaikkei meillä enää ole takapihaa eikä niin ollen oikein grillausmahdollisuuksiakaan (nyyh). Tämä on oikein kesäruokaa parhaimmillaan: maukasta, helppoa ja nopeaa -ja vielä sopivan kevyttä!

Possupihvit ja uunikasvikset
2 annosta

n. 400 g porsaan ulkofilettä
marinadiin:
oliiviöljyä
soijaa
balsamicoa
dijonsinappia
ketsuppia tai tomaattipyrettä
hunajaa
pippuria
yrttejä
(valkosipulia)

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
½ kesäkurpitsa
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
kourallinen oliiveja
6 aurinkokuivattua tomaattia
oliiviöljyä
suolaa
pippuria
yrttejä

Sekoita ensin marinadin ainekset. Leikkaa possusta pihvejä, nuiji kevyesti. Laita pihvit marinoitumaan ainakin pariksi tunniksi.

Viipaloi / pilko kasvikset ja laita uunipellille. Ripottele päälle oliiviöljyä ja mausta pippurilla, suolalla ja yrteillä. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa n. 25 minuuttia.

Paista possupihvejä pannulla / grillaa grillissä muutaman minuutin puoleltaan, hiukan pihvin paksuudesta riippuen. Älä kuitenkaan kypsennä liian kauan, ettei possu pääse kuivahtamaan. Mausta vielä paistamisen jälkeen suolalla ja pippurilla.

Kastiketta ei tarvita, sillä kasvikset ovat ihanan mehukkaita ja maukkaita. Tässä ruoassa yhdistyvät taas hyvät, yksinkertaiset perusmaut toimivaksi kokonaisuudeksi. Parasta tietysti tulee grillissä, mutta toimii pannullakin paistettuna ;)

Ruokajuomaksi sopii myös olut, meillä nautittiin espanjalaista Palacio del Conde Reserva -punaviiniä. Viinistä enemmän alla.

Palacio del Conde Reserva

Possun pariksi valikoimme meille uutta punaviiniä Espanjasta. Perusteena paitsi se, ettei tätä oltu aiemmin maisteltu, myös hinta ja sopivuus possun kaveriksi:

Palacio del Conde Reserva 2001
Espanja, Alkon nro 005574, 6,98€

Viinistä Viiniin -kirja kuvailee näin:
"Lämminhenkinen ja runsas tuoksu on tummasävytteinen ja kypsän marjainen. Maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Rakenteeltaan se on runsas ja hedelmäinen ja suutuntumaltaan pehmeä. Tasainen jälkimaku kantaa pitkään, miellyttävään jälkivaikutelmaan. Ruokasuositus: Grillattu tai paistettu vaalea liha ja kypsytetyt juustot."

Hyvin possulle (ehkä kanallekin) sopivaa peruspunkkua. Voisi sanoa että varmaa espanjalaista laatua. Ei ehkä mitään valtavia yllätyksiä eikä uusia makuelämyksiä, mutta ihan sujuvasti juotavaa viiniä.

24. huhtikuuta 2007

säätöä vai salaattia? (mango-katkarapusalaatti)

Tätä ruokaa kehitellessä aivot löivät täysin tyhjää (minkä huomaa lopputuloksestakin), eikä asiaa juuri auttanut ruokakaupan kehno tarjonta... Alunperin tästä piti tulla jugurttimarinoitu mango-avocado-katkarapusalaatti. Kaikki hyvin kunnes pääsin avocadohyllylle... Tyhmempi luulisi että siinä vaiheessa kun avocadot tänne saakka ehtivät, ne olisivat jokseenkin lähellä kypsiä. Mutta ei. Näillä olisi voinut vaikka tappaa. En kuitenkaan uskonut siellä kaupassa niiden olevan NIIN raakoja, ja otin päättäväisesti yhden mukaani. No, siinä vaiheessa kun yritin halkaista avocadoa ja irrottaa puolikkaita toisistaan alkoi jo hymy hyytyä. Niinpä avocado jäi pöydälle kypsymään ja salaatti muutti hiukan luonnettaan.

Jostain syystä olin saanut päähäni että ruokajugurtti ja mangochutney olisivat hyvä yhdistelmä, ja siitä tämä koko idea lähti. Kyllähän tästä jokseenkin hyvää tulikin, mutta suosittelen tarjoilemaan mieluummin paahtoleivällä kuin salaattipedillä. Tämä kaipaa jotain rapeaa ja mietoa kumppanikseen.

Mango-katkarapusalaatti jugurtti-mangochutneymarinadissa
4 hengelle

180 g katkarapuja
1 tlk mangosuikaleita
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
2 rkl ruokajugurttia
2 rkl mangochutneyta
pippuria
suolaa

Sulata katkaravut hyvin. Pilko mango, hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet ohuiksi viipaleiksi. Sekoita kaikki ainekset, mausta suolalla ja pippurilla. Anna maustua jääkaapissa hetken aikaa.

Tarjoa salaatin kera tai paahtoleipien päällä.

Tämä sösserö olisi kaivannut jotain rapsakkaa ja raikasta ainesosaa. Olisikohan kirpeä omena sopinut sekaan? Paahtoleivän päällä sotku toimi hyvin, mutta salaatin kanssa oli vähän siinä ja siinä. Kehitysideoita otetaan mielellään vastaan...

23. huhtikuuta 2007

melkein fish & chips

Tämä versio fish & chipsistä on pikkuisen sitä originaalia terveellisempi. Perunat ovat kuorellisia lohkoja uunissa kypsennettyinä, ja kalakin paistetaan pannulla leivitettynä, ei frittitaikinalla ja upporasvassa kypsentäen. Tosin täytyy myöntää että leivitykseen makua tuomassa on myös hiukan tuoretta parmesania... Tämäntyyppiset reseptit ovat herkullinen ja nopeahko tapa valmistaa valkolihaista kalaa. Tällä kertaa homma onnistui yli odotusten ja paremmin kuin kertaakaan aiemmin; kalasta tuli ihanan rapeakuorista ja maukasta, sekä sisältä mehevää.

Kalapihvit kahdella kastikkeella
2 annosta

n. 400 g kalaa nahattomana fileenä (meillä oli ahvenia), pakastekalakin käy
1 dl vehnäjauhoja
pippuria
suolaa
2 kananmunaa
1 ½ dl korppujauhoja (joko valmiita tai tee itse vaikka hapankorpuista tai kuivahtaneesta leivästä)
parmesania raasteena

paistamiseen öljyä ja voita

Lohkoperunat
3 annosta

4 perunaa
loraus oliiviöljyä
1 tl rosmariinia
mustapippuria
suolaa

Kastikkeet

vihreä kastike:
2 rkl ruokajugurttia
1 rkl pestoa

Oranssi kastike:
2 rkl ruokajugurttia
1 rkl ajvar-relishiä (paprikarelishi)
pari tippaa tabascoa
suolaa

Sekoita ensin kastikkeet ja laita jääkaappiin maustumaan.

Ota esiin kolme isohkoa lautasta. Laita yhdelle vehnäjauhot, mausta suolalla ja pippurila. Riko toiseen kananmunat, vatkaa rakenne rikki. Kolmannelle kaada korppujauho, raasta sekaan tuoretta parmesania. Pyörittele kalafileet (sulatetut) ensin vehnäjauhoissa, kasta sitten kananmunaan ja lopuksi korppujauho-juustoseokseen. Nosta leivitetyt fileet kuivahtamaan hetkeksi esim. leivinpaperin päälle.

Pese perunat ja leikkaa lohkoiksi. Taputtele lohkot kuiviksi talouspaperilla ja nosta kulhoon. Kaada päälle oliiviöljyä ja mausta rosmariinilla, pippurilla ja suolalla. Hölskyttele lohkoja kulhossa jotta mausteet ja öljy peittävät ne kunnolla. Kuumenna uuni 225 asteeseen ja laita perunat pellille yhdeksi kerrokseksi ja tyrkkää uuniin. Valmista pitäisi tulla n. 25 minuutissa.

Kuumenna pannulla oliiviöljyä ja voita (vinkkinä voi sanoa että tässä rasvaa kannattaa olla melko reilusti). Tällä kertaa saimme itse parhaan tuloksen kun kuumensimme rasvaa ensin reilusti kuutosella, ja kun voi oli sulanut, laskimme lämpötilan neloselle. Nosta fileet pannulle, paista (hiukan fileen paksuudesta riippuen) miedolla lämmöllä n. 3 minuuttia, käännä varovasti ja paista toiset n. 3 minuuttia toiselta puolelta. Tarjoile kullanruskeat kalaherkut lohkoperunoiden ja kastikkeen kera. Herkkua!

Tässä ruoassa onnistui kyllä kaikki nappiin. Kala oli, kuten jo tuli mainittua, täydellistä, ja kastikkeet maukkaita. Tuo ajvar-relissi oli meille uusi tuttavuus. Meillä on mietoa versiota, joka maistuu paahdetulta paprikalta (mikä lienee juuri sen tarkoituskin). Todella hyvää sellaisenaankin, ja partaäijään sotkettuna ja hiukan tulistettuna herkullista!

22. huhtikuuta 2007

vuohi liemessä

Huhtikuun ruokahaasteen lähestyessä kalkkiviivoja piti päästä kokeilemaan vielä jotain "erikoisempaa" usein käyttämästämme vuohenjuustosta. Herkut.net -sivuilta silmille hyppäsi tämä marinoitu vuohenjuusto. Vuohenjuustoa, oliiviöljyä, balsamicoa ja yrttejä... eihän sellaista voi vastustaa!

Marinoitu vuohenjuusto
kuudelle (tai niin sivusto väittää, minä kyllä vedin annoksen melkein yksinään, Parempi Puolisko pikkuisen auttoi...)

200 g vuohenjuustoa suupaloiksi kuutioituna (kiinteä brie sopii myös)
6 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamicoa
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 viipaloitu valkosipulin kynsi
3 tuoreen rakuunan tai timjamin oksaa (tai kuivattua timjamia)

Sekoita keskenään marinadin ainekset ja kaada juustokuutioiden päälle. Heiluttele varovasti, että marinadia tarttuu kaikkiin kuutioihin. Marinoi jääkaapissa yön yli tai kauemmin, älä kuitenkaan yli kolmea vuorokautta.

Nautimme juustoa espanjalaisen salamin kanssa, joka tarttui mukaan läheisestä Valintatalosta (muissa kaupoissa ei ole tämä salami sattunut silmään). Salami oli todella hyvää. Sanomattakin lienee selvää että herkullista oli myös juusto ;) Sopivat toisilleen oikein mainiosti, valkoisesta balsamicosta tulee sopivasti pientä makeuttakin tuohon marinadiin. Ihanaa naposteltavaa, tai alkupalaa.

Nyt vain pitäisi päättää mikä näistä vuohenjuustoresepteistämme lähtee kisaan mukaan...

alkuun tai jälkeen, aina hyvää (brie-mangochutney toast)

Mango-broilerlasagnea varten tuli ostettua mangochutneyta. Ylijäämälle yritin sitten guuglailla ja keksiä jatkokäyttöä, muutakin kuin itämaisten ruokien mausteena tai lisukkeena. Muistaakseni Pirkan sivuilla oli esitelty mangochutney-brie täytetty patonki, josta tämä ajatus sitten lähti. Tämä toimisi hyvin joko alkupalana tai jälkiruokana. Leivänkin voi jättää alta pois ja tarjota vain juustoa ja chutneyta.

Helppoa kuin heinänteko:

Brie-chutneytoast
briejuustoa (tai muuta mieleistä valkohomejuustoa; kokeilin Bonifaz Joghurtia)
mangochutneyta
paahtoleipää

Paahda leivät, leikkaa päälle pari viipaletta homejuustoa. Nostele homejuuston päälle mangochutneyta. Vaihtoehtoisesti voit myös voidella leivän chutneylla ja nostaa juuston päällimmäiseksi.

Ihana makuyhdistelmä, chutney on makean mausteista ja juusto antaa sille mukavaa kontrastia. Nam, uusi suosikkini jälkiruoaksi! Muutkin chutneyt voisivat toimia hyvin tässä käytössä...

21. huhtikuuta 2007

Perhosia vatsassa... lohta ja kasviskuskus

Kokkailin vaihteeksi taas vain yhdelle, ja viikon kalakiintiö oli vielä ihan tyhjillään. Kaupasta tarttui tarjouslapun saanut lohipala mukaan, ja siitä improvisoin illallisen. Jääkaapista löytyi joitakin perustarvikkeita (kasviksia kyllä aika vähän), joista syntyi kasviskuskus lisukkeeksi. Partaäijäkin palasi tauon jälkeen jääkaappiimme (kevyttä ei ole vielä löytynyt, lieneekö se saatavilla vasta Ruotsissa?), ja oli onnen omiaan kylmän kastikkeen pohjaksi.

Lohiperhoset, kasviskuskus ja jugurttikastike
1 annos

300 g lohifilettä keskeltä lohta (vähempikin riittää per henkilö, paketti sattui olemaan tuon kokoinen...)
musta-tai sitruunapippuria
suolaa

1 pieni punasipuli
1 valkosipulinkynsi viipaloituna
vettä
kuskusia (täysjyväkuskus on maukkainta)
1 tomaatti
3 aurinkokuivattua tomaattia
kourallinen oliiveja

2 rkl ruokajugurttia
2 tl rasvatonta majoneesia
1 tl dijonsinappia
1 tl sitruunamehua
yrttejä

Tee ensin jugurttikastike: sekoita ainekset keskenään, maista ja korjaa makuja tarvittaessa. Laita jääkaappiin maustumaan.

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynsi. Leikkaa lohipala varovasti keskeltä kahtia nahkaan asti ja taita auki perhoseksi. Suolaa ja pippuroi kalan paistopinnat ja laita perhonen paistumaan miedolla lämmöllä.

Kuullota sipuleita hetki oliiviöljyssä. Lisää sitten kuskuspaketin ohjeen mukaan vesi ja kuumenna kiehuvaksi. Nosta kattila liedeltä ja mittaa kuskus sekaan (kuskusta ja vettä pitää olla sama määrä). Heitä kattilaan tässä vaiheessa myös loput kasvikset. Anna hautua pari minuuttia.

Käännä perhonen ja paista toistakin puolta. Nosta kuskuskattila jälkilämmölle ja sekoittele puuhaarukalla jotta saat siitä irtonaista. Kun kala alkaa näyttää lähes läpikypsältä (näet sen helposti perhosen "kyljen" väristä), on ruoka valmis.


Tässä oli hyvät, toisiinsa sointuvat maut. Kasviskuskus on sellaisenaankin hyvää, ja jugurtti-sinappikastike sopi lohelle kuin nakutettu! Kohtuullisen kevyttäkin tämä eväs on, ja lohesta tulee hyviä rasvoja. Tuo 300 g lohipala on vähän turhankin iso tähän hommaan, sitä sai paistella jonkin aikaa. Toisaalta, se jäi ihanan mehukkaaksi juuri samasta syystä. Mutta normitilanteessa varmaan n. 200 g per ruokailija olisi hyvä määrä. Perhosiin tosiaan kannattaa käyttää muita kuin pyrstö-osia lohesta, ihan siitä syystä että tasapaksusta palasta on helpompi leikata kaunis ja tasainen perhonen.

Joskus olemme tehneet perhosille lisukkeeksi ratatouillea. Silloin ei kastiketta välttämättä tarvita, koska rataouille on mehevää itsessään.

Huhtikuun ruokahaasteen osallistumisaika lähenee loppuaan. Vuohenjuustot siis peliin, ja hihat heilumaan! Puolenkilon keittiössäkin mietitään vielä kuumeisesti hyviä vuohenjuustoreseptejä...

20. huhtikuuta 2007

Tulinen mango-broilerlasagne

Tuulentuvan emäntä oli kehitellyt itse uuden lasagnereseptin jokin aika sitten. Kävin jo heti tuoreeltaan kehumassa reseptiä ja kokeiluunhan se piti laittaa. Ainesosat kuulostivat kerta kaikkiaan niin herkullisilta, ja itse asiassa meillä ei oltu aiemmin koskaan tehty minkäänlaista kanalasagnea. Aikakin jo kokeilla!

Näin se meillä tehtiin
Tulinen mangobroilerlasagne
4 annosta

600 g broilerin rintafilepihvejä naturel (tai suikaleita)
vajaa 1 dl vettä
2 prk 15% fraichea
3 rkl mangochutneyta
1/2 prk mangososetta (vauvanruokapurkista)
1 rkl sambal oelek-tahnaa
1 rkl sweet chili-kastiketta
2-3 tl tandoorimaustetta
1 1/2 rkl kanalientä (kuutiosta)
1-1 1/2 rkl hunajaa
reilu 100 g paprikaa paloina
2 punasipulia paloina
4 valkosipulinkynttä viipaleina

Lisäksi: lasagnelevyjä ja parmesanraastetta

Jos teet pastan itse, aloita taikinan valmistamisesta: durumvehnäjauhopussin kyljessä on yleensä perusohje. Taisin tehdä seuraavan mukaan:

n. 300

g

Myllyn Paras Durumvehnäjauhoja (4 1/3 dl)

n. 1½

dl

vettä tai 2-3 kananmunaa

2-3

tl

oliiviöljyä

½-1


(suolaa)


Mittaa jauhot kulhoon (tai pöydälle). Tee jauhokeon keskelle syvennys, johon lisätään neste, öljy ja suola (minä en yleensä laita suolaa taikinaan). Sekoita ainekset keskeltä reunoille edeten kiinteäksi taikinaksi. Alusta kimmoisa taikina (n. 10 min). Anna taikinan levätä peitettynä n. 30 min. Pastakoneella muotoiltavan taikinan ei tarvitse levätä ennen jatkokäsittelyä.


Paloittele broilerin fileet reiluhkoiksi paloiksi ja paista niihin kaunis ruskea pinta (sisältä saavat mieluusti jäädä hiukan raaoksikin). Hienonna sipuli, viipaloi valkosipuli, paloittele paprika. Sekoita kaikki mausteainekset fraichen joukkoon. Huuhtaise paistinpannulta vedellä kanasta ironneet maut, kaada fraicheseokseen ja sekoita.

Jaa pastataikina neljään osaan, kaaviloi jauhotetulla pöydällä ohuiksi levyiksi / leveiksi nauhoiksi jotka sopivat lasagnevuokaan. Jos kaulit ilman pastakonetta, yritä tehdä mahdollisimman ohuita levyjä, jotta pasta ehtii kypsyä eikä maistu jauholle.

Kokoa lasagne kaatamalla ensin öljytyn uunivuoan pohjalle hiukan fraichekastiketta ja aseta päälle lasagnelevyjä niin että pohja peittyy. Levitä levyjen päälle kastiketta, kastikkeen päälle ripottele broilerinpaloja (noin kolmannes koko määrästä) ja sipuleita sekä paprikaa. Raasta tuoretta parmesania kerrokseen päällimäiseksi. Jatka näin myös seuraavat kerrokset niin, että päällimäiseksi tulee kastiketta. Painele lasagnea varovasti, jotta kaikile levyille tulee kastiketta. Raasta pinnalle vielä tuoretta parmesania ja paista 200c noin noin 35- 45 minuuttia. Anna vetäytyä hetki ennen tarjoilua.

Maut olivat kyllä kohdallaan tässä lasagnessa! Kuten Aurinkotuuli sanoi, tätä voi suositella itämaisten makujen ystäville. Parantumattomana kotikokkailijana aloin jo kehitellä reseptiä heti eteenpäin: ehkäpä lasagnelevyjen sijasta sujautan seuraavan kerran riisinuudeleita sekaan... Mutta, kuten sanottua, hyvää oli ja kannustamme kokeilemaan tätä lasagnea.
On se hienoa kun joku osaa kehitellä tällaisia reseptejä ihan omasta päästään, ja itse pääsee näin helposti kiinni niihin... Kiitokset Tuulentupaan vielä!

19. huhtikuuta 2007

valkosipuli-yrttipatonki pikaisesti


Tätä samaista naposteltavaa voi tehdä myös ihan vaikka ranskanleivästä. Sopii hyvin salaattien ja keittojen kumppaniksi, tai vaikka noutopöytään napostelupalaksi. Tämä on siinä mielessä "laiskan emännän" versio, että leipä ei ole itse leivottua... Viitseliäs tekee tietysti herkullisen leivän itse!

Valkosipulipatonki
2 hengelle

1 esipaistettu patonki (joko vaalea tai monivilja)
n. 25 g voita tai margariinia
yrttejä (kuivatut käyvät hyvin)
suolaa
1 valkosipulinkynsi puristettuna

Laita uuni kuumenemaan 225-asteeseen. Sekoita mausteista ja voista tahna. Leikkaa patonkiin vinoviiltoja melkein pohjaan asti. Voitele leikkuupinnat varovasti tahnalla. Paista folion päällä uunissa n. 7 minuuttia (tai paketin ohjeen mukaan).
Voit käyttää myös ranskanleipää, jolloin voita ja mausteita tietysti tarvitset enemmän. Ranskanleipä kannattaa ehkä kääräistä kokonaan folion sisään niin se ei kuiva päältä niin pahasti.

Tämä on kyllä herkkua, menee ihan sellaisenaankin pikku iltapalana, ja on helppo ja nopea valmistaa.

18. huhtikuuta 2007

inspiraationa insalata caprese


Oikeastaan otsikon pitäisi olla "almost, but not quite entirely, unlike insalata caprese" koskapa itse caprinsalaatti makaa vielä vihreän salaatin muodostamalla pedillä ja tuore basilikakin jäi viime hetkellä puuttumaan salaatista... Tällä tavalla tätä tuli kuitenkin helpommin isommat annokset, mikä oli tarpeen kun kyseessä oli päivällinen.

Tomaatti-mozzarellasalaattia muunnellen
2 annosta

n. 200 g erilaisia tomaatteja
125 g bufalamozzarellaa
2 shalottisipulia
mustia oliiveja
vihersalaattia / -salaatteja maun mukaan
tuoretta basilikaa
oliiviöljyä

Revi huuhdeltu salaatti pediksi lautasille. Viipaloi tomaatit ja sipulit, asettele salaatin päälle. Revi mozzarella paloiksi, asettele salaatin päälle. Ripottele päälle oliivit ja sipulirenkaat. Rouhaise pinnalle mustapippuria myllystä ja hiukan oliiviöljyä.

Nauti esim. valkosipulipatongin kera.

En ole tainnut aiemmin vauhkota kummemmin tuosta mozzarella-asiasta. Otetaan lyhyt saarna. Meillä käytettiin vielä tammikuussakin ihan tavallista "kumi"mozzarellaa, kunnes kerran ostin aitoa bufalamozzarellaa pizzaan. Uskomatonta mikä ero on rakenteessa ja maussa! Suosittelemme lämpimästi käyttämään aitoa bufalamozzarellaa ainakin salaateissa, pizzassa ja lasagnessa. Leivän väliin tai päälle voi ehkä harkita sitä kumisempaa, jos siinä on muitakin täytteitä...
No niin, eiköhän siinä ole sanaa tälle illalle ;)

17. huhtikuuta 2007

Pieni punainen kana ja ystävänsä vuohi


Joni ja Jenni liemessä postasivat jo aikaa sitten tämän vuohenjuustokanan. Silloin jo päätin että tuota on kokeiltava "hetimiten"... ja niinpä jo noin 3 kk myöhemmin pääsin asiaan kiinni. Opittuani aiemmista kokemuksista että ohjeita on hyvä lukea ainakin kerran kokonaan ja huolella, seurasin alkuperäistä reseptiä aika lailla tarkasti.

Vuohenjuustokana
4 kana-annosta, sopii salaatin kanssa 2 hengelle ja isompien lisukkeiden kanssa 4:lle

4 kpl broilerin rintafileitä naturel (meillä oli Atrian ohuita filepihvejä)
1 pkt vuohenjuustoa (meillä oli tuorejuustomaista, pyramidiboksissa saatavaa Chavroux:ta)
6 kpl aurinkokuivattua tomaattia (meillä oli öljyttömiä)
2 kourallista basilikan lehtiä
pippuria
suolaa

Laita uuni kuumenemaan 220 asteeseen. Paista fileisiin pannulla kaunis väri, mausta pinta suolalla ja pippurilla. Sekoita vuohenjuustoon silputut aurinkokuivatut tomaatit ja hienonnetut basilikanlehdet. Koska meillä oli käytössä tuorejuusto, emme lisänneet öljyä, ettei tahnasta tulisi liian pehmeää. Levitä tahna kanafileiden päälle, kypsennä uunissa vielä noin 10-15 minuuttia, riippuen siitä kuinka kypsäksi paistoit fileet pannulla.

Lisänä tarjosimme raikasta vihersalaattia. Tällaisenaan tämä on mukavan raikas ja kevytkin päivällinen. Turha kai edes sanoa, että TODELLA hyvää oli tuo kana... Mutta minähän olenkin juustojen suhteen jäävi arvostelemaan. Parempi Puoliskokin piti tästä kyllä kovasti. Jää ehdottomasti vakiresepteihimme! Kiitos liemikeittiölle hyvästä reseptistä!

16. huhtikuuta 2007

Pikauusinta: parasta pizzaa

Tämä Jamien pizzapohja italialaistyyppisine täytteineen ei ole mikään varsinainen uutuus, sitä on kokattu ja blogattu jo monta kertaa eri puolilla. Postaamme nyt kuitenkin oman ehdottoman suosikkimme, sekä sopivasti pienennetyn annoksen Jamien taikinaohjeesta. Tällä ohjeella pizzataikina onnistuu varmasti!

Jamien pizza
(salami-tomaatti-mozzarella-sipuli)

2 dl puolikarkeaa vehnäjauhoa
3 dl durumvehnäjauhoa
suolaa
2 dl kädenlämpöistä vettä
2 tl sokeria
n. 5 g kuivahiivaa

Laita jauhot ja suola kulhoon (tai, jos olet rohkea tai tositaituri, pöydälle), tee keskelle isohko kuoppa. Sekoita veteen sokeri ja kuivahiiva, anna liueta hetken. Kaada vesi-hiivaseos kuoppaan, sekoita keskeltä reunoille päin haarukalla kunnes taikina alkaa muodostua. Muotoile taikina käsin palloksi. Älä säikähdä jos nestettä tuntuu olleen vähänlaisesti, taikinan ei tarvitse tässä kohden olla löysää. Nosta pallo työlaudalle ja vaivaa n. 7 minuuttia (jos teet isomman määrän, vaivaa pidemmän aikaa), kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Ripottele päälle jauhoja, peitä kelmulla ja anna levätä n. 15-20 min. Kun taikina on hiukan kohonnut, jaa se osiin (tästä määrästä tulee kolme keskikokoista pizzaa) ja kauli n. 5mm paksuiksi pizzapohjiksi. Repäise alumiinifoliosta uuniritilälle sopivan kokoinen pala kutakin pohjaa kohden ja öljyä sekä jauhota. Nosta pohjat folionpaloille.

1 putkilo tomaattipyreetä
valkosipulia
mustapippuria
tabascoa
pizzamaustetta
hiukan vettä
suolaa

Purista pyree kattilaan, lisää mausteet ja vesi. Kuumenna kiehumispisteeseen, ota levy päältä ja anna hautua hetken aikaa että maut irtoavat tomaattipyreeseen hyvin. Levitä tomaattiseos pizzapohjille.

juustoraastetta
tomaatteja viipaleina
sipulia renkaina
125 g bufalamozzarellaa
100 g salamia tai chorizoa

Ripottele juustoraaste tomaattisoseen päälle, sitten tomaatit ja sipulit, mozzarellapalat ja viimeiseksi salami (siitä tulee näin ihanan rapeaa). Hiukan oliiviöljyä vielä päälle ennen uuniin laittoa.

Paista pizzaa alumiinifolion päällä uuniritilällä 250-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes reunat saavat hiukan väriä. Nauti hyvän juoman kera! Varo ylensyöntiä, tämä pizza on niin hyvää että syömistä on vaikea lopettaa ajoissa...


Tässä salami-tomaatti-mozzarella-sipuli yhdistelmässä on jostain syystä paras maku melkeinpä kaikista tähän asti kokeilemistamme täytteistä. Sipuli ja tomaatti tuovat raikkautta, salami ihanaa mausteisuutta ja mozzarella pehmentää... Vielä kun laittaa vähän tuoretta basilikaa ja / tai rucolaa uunista otetun pizzan pintaan niin kyllä maistuu!

15. huhtikuuta 2007

Parasta Pariisia: ruokaa vasemmalta rannalta Seinen

Allekirjoittanut tekee yleensä kaupunkikohteisiin suunnatessamme kuukausia etukäteen taustatyötä selvittääkseen parhaat ruokailuapajat. Parhaat siis siinä mielessä, että niistä saa kohtuurahalla hyvää ruokaa! Tällä kertaa lähtö tuli jotenkin ex tempore, joten taustatoimitus jäi aika köykäiseksi... Kahtena viimeisenä iltana löysimme oikeastaan vasta vasemman rannan ravintoloita täynnä olevan alueen. Olisimme varmaan syöneet siellä joka ilta, jos olisimme aiemmin asian hoksanneet. Onhan se tietysti turistialuetta, mutta me söimme kyllä oikeasti hyvää ruokaa kohtuuhintaan (kolmen ruokalajin menu ilman juomia 10-19 € per nenä), ja valikoimaa ainakin riitti. Oli ranskalaista, kreikkalaista, espanjalaista, kiinalaista...

Viimeisenä Pariisin iltana nautimme hyvästä ruoasta Le Pré Grill -ravintolassa. Alkuruoaksi nautin etanoita ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Hetkisen pohdin, haluanko tosiaan syödä 12 etanaa alkupalaksi, vai otanko sittenkin salaatin lämpimän vuohenjuuston ja hunajan kera... Uteliaisuus, ja siis etanat, voitti. Ja kyllä kannatti. Näihin oli tyrkätty valkosipuli-persiljavoi päälle, mistä voikin jo arvata että hyvää oli. Mikä tahansa on varmaan hyvää tuollaisen maustevoin kanssa. Etanoiden kaivelu kuoristaan fonduehaarukalla oli itse asiassa hauskaa, eikä yksikään kuori edes lipsahtanut etanapihdeistäni taivaan tuuliin. Näitä voisi syödä useamminkin! Ainakin Liemikeittiössä on etanoita kokkailtu, tuota reseptiä voisi itsekin kokeilla (mmm... homejuustoa...)

Parempi Puolisko valitsi sipulikeiton, jota tuotiin varsin mukavan kokoinen kippo. Hyvää oli keittokin, kuulemma.

Ja mitäpä muutakaan pääruoaksi kuin lammasta! Tämä taisi olla lammaspataa Provencale. Yksinkertaisia makuja, melko mieto pata mutta todella hyvää, lammas oli muhinut ihanan mureaksi. Siitä muistuikin mieleen, että on laitettava kokeiluun se Pastanjauhajilta bongattu lammaspata.

Koska olimme tutustumassa Pariisiin ensimmäistä kertaa, aika kului pääasiassa nähtävyyksiä katsellen niin bussin kyydistä (ainakin L'Open Tour tarjosi loistavat reitit kohtuuhintaan) kuin kävellenkin. Aiemmilla kaupunkilomilla emme ole sightseeing-ajeluihin oikein uskoneet, mutta nuo kierrokset olivat oikeasti hyvä tapa nähdä kaupunkia.

Louvressa käytimme yhden aamupäivän: se on niin valtava museo, että jos oikeasti haluaa katsoa muutakin kuin ne kaikkein kuuluisimmat teokset, kannattaa ehdottomasti varata hyvät kengät ja useampi päivä aikaa! Champs-Elyseellä ja oman hotellin ympäristössä Les Grands Boulevardsien lähistöllä tuli myös käveltyä.

Ruoasta ja juomasta voi sanoa vielä sen verran, että varsinkin juomapuoli pöytään kannettuna voi olla melko hintavaa. Ja juomalla on puolet pienempi hinta jos sen juo baaritiskillä (koskee myös kahveja)... "Parhaimmillaan" 0,5 l olut taisi maksaa 8,40 €! Ja viinit samaa luokkaa, paitsi tietysti "talon viinit". Ruoka taas oli kohtuuhintaista ja aina hyvää. Suomalaiseen pikkukaupunkien palveluun tottuneelle tarjoilijatkaan eivät tuntuneet erityisen töykeiltä ;)

14. huhtikuuta 2007

Pariisin taivaan alla

Puolenkilon keittiö vietti yhdistettyä talvi- ja pääsiäislomaa valmiiksi katettujen pöytien ääressä, tällä kertaa maassa joka paremmin tunnetaan juustoistaan ja (huonoista?) viineistään. Kävimme ottamassa selvää, onko paikan päällä Pariisissa juotavampia edullisia viinejä kuin mitä Alkoon asti kantautuu. Emme ehtineet perehtyä perinpohjin viineihin, joten lopputulos jäi laihaksi. Toivoa ranskalaisviineillä vielä on meidän keittiössämme, sillä yksi ravintolassa tarjottu viini oli jopa hyvää!

Keväinen Pariisi oli kaunis ja lämmin: aurinko paistoi joka päivä ja lämpötila nousi iltapäivällä aina parinkymmenen asteen tienoille. Kadut olivat yllättävän siistejä, ja talot kauniita ja toisiinsa hyvin sointuvia, tämä siis keskustassa jossa liikuimme.

Vannoutuneille puuronsyöjille aamupalakulttuuri oli kokemus sinänsä; emme valinneet hotellin aamupalaa (koska 8€ paahtoleivästä ja kupista kahvia on melko suolainen hinta), vaan suuntasimme läheisiin leipomoihin nauttimaan tuoreista herkuista. Leipomoiden aamuvalikoimasta päätellen ranskalaisten aamiainen koostuu erilaisista voitaikinaleivonnaisista, kuten croissantista tai "suklaaleivistä" joissa voitaikinarullan sisään oli ripoteltu suklaahippuja. Aamiainen meillekin oli siis useimmiten croissant ja espresso.

Ja todellakin, Ranskassa (tai ainakin Pariisissa) Mäkkäristä saa myös olutta. Lounaalla nappasimme usein jotain pikaruokaa, joko tuolta jo mainitusta (kuten kuvasta näkyy), tai sitten täytetyn patongin jostain kojusta. Iltapäivällä tai illalla oli sitten menun vuoro, vähintään kaksi ruokalajia. Parhaasta ateriasta enemmän tarinaa seuraavassa postauksessa...

6. huhtikuuta 2007

lisää lammasta! lammascurry



Olen nyt päästänyt lammasinnostukseni valloilleen, ja kun Parempi Puolisko on vielä suostunut saman pöydän ääressä syömään, niin kaikki hyvin tähän saakka. Tämän reseptin valmistamisesta olin jo pidemmän aikaa haaveillut. Nyt kun tuoreehkoa pinaattia on taas melko hyvin saatavilla, tartuin tuumasta toimeen. Uhkarohkeaa siinä mielessä, että illanviettoon oli tulossa vieraita eikä minulla ollut mitään hajua siitä, miltä tämä ruoka maistuu tai miten se onnistuu...

Lammascurrya pinaatilla
4 annosta

n. 700-800g lammasta (esim. kyljyksiä, meillä oli karitsan sisäfilettä)
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
3 kypsää tomaattia
250 g pinaattia (meillä oli tuoretta)
1 tl paprikajauhetta
1 tl kurkumaa
3 dl vettä
½-1 dl oliiviöljyä
1 tl garam masalaa
suolaa

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuutioi tomaatti ja liha senttisiksi kuutioiksi. Laita liha, pinaatti, tomaatit ja sipulit kattilaan ja mausta suolalla, paprikalla ja kurkumalla. Lisää vesi ja keitä n. 15 minuttia kunnes liha on mureaa. Lisää öljy ja keitä samalla sekoittaen, kunnes melkein kaikki neste on haihtunut. Lisää garam masala, tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Tarjoa riisin kanssa.

Ruoka oli tosi hyvää, mukavan mietoja mutta silti mausteisia makuja. Tätäkin täytyy tehdä uudelleen!

Nyt hyvää pääsiäistä kaikille, Puolenkilon keittiö poistuu takavasemmalle ottamaan mittaa arkkiviholaisestaan... Jätetään loput mysteeriksi, enemmän paljastuu palattuamme omaan keittiöön!

5. huhtikuuta 2007

kalaa helposti -lohiwokki


Helppoa ja kevyttä arkiruokaa parhaimmillaan edustaa lohiwokki (ja tietysti melkein kaikki wokkiruoat). Voi heittää sekaan mitä kaapista sattuu löytymään ja aina on hyvää! Ja valmistusaika on noin 10 minuuttia kaikkineen. Olemme jo varmaan aiemminkin saarnanneet tästä, mutta kertaushan on opintojen äiti: nuudeleita valitessaan kannattaa huomata, että nuo "perus" pikanuudelit ovat aika rasvaisia, niissä on helposti yli 20% rasvaa 100g:ssa. Tuossa kuvassa näkyvät, lasimaiset riisinuudelit eivät sisällä ollenkaan rasvaa, ja valmistuvat parissa minuutissa. Niitä ei keitetä ollenkaan, upotetaan vain kiehuvan kuumaan veteen ja annetaan pehmetä pari minuuttia. Maustepusseja niissä ei tule mukana, mutta esim. soija ja sweet-chilikastike maustavat hyvin. Tai sitten kannattaa tehdä wokista sen verran makuisaa (kuten tässä lohiwokissa), että nuudelit eivät erikseen mausteita tarvitse.

Lohiwokki
2 annosta

300 g lohisuikaleita naturel
½ paprika
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
pätkä kesäkurpitsaa
kalakastiketta / soijaa
ketjap manisia (tai hunajaa)
sambal oelek-tahnaa (tai muuta chiliä)
punaista currytahnaa

½ pkt riisinuudeleita (meillä käytetään yleensä S-kaupoista löytyvää AROI-merkkiä, en löytänyt siitä kuvaa...)

Pilko kasvikset, laita nuudelien vesi kiehumaan. Kuullota kasviksia hetki pannulla, lisää lohisuikaleet ja ruskista varovasti. Lisää mausteet makusi mukaan. Meidän kaapissa majailee noita itämaisia mausteita vähän joka lähtöön, mutta hyvin voi soveltaa periaatteena jotain tulista, jotain suolaista, jotain makeaa. Noilla mausteilla suolaa ei erikseen tarvitse lisätä, kalakastike jota käytimme on aika suolaista. Kun nuudelien vesi kiehuu, nosta kattila liedeltä sivuun ja laita nuudelit veteen pariksi minuutiksi. Valuta, nosta lautasille ja wokkia päälle.

Hyvää, helppoa ja halpaa (ja terveellistäkin).

4. huhtikuuta 2007

"Kevyt kasvislasagne" eli pinaatti-vuohenjuustolasagne


Huhtikuun ruokahaasteen aihe ei olisi voinut olla parempi (tai no, ehkä oliivit...)! Vuohenjuustoa tulee käyteltyä melkein huolestuttavan paljon kokkailussa. Täysin haasteesta riippumatta olin päättänyt tehdä jotain ruokaa vuohenjuustopötköstä, joka oli jäänyt yli viikonlopun kokkailusta. Jostain käsittämättömästä syystä mielessäni kummitteli ajatus pinaatti-vuohenjuustolasagnesta. Ja kuinka ollakaan, kun googletin sanalla vuohenjuusto, heti kärkeen tarjottiin kyseistä ohjetta! On se Kuukkeli vaan hyvä...

Ohje löytyi Stockmannin sivuilta. Tästä riittää ainakin neljälle, jopa kuudelle hengelle.
Valmistusaika on aavistuksen nopeampi kuin perinteisen lasagnen, koska vain yksi kastike tarvitsee kokkailla. Yhteensä tässä menee noin tunti.

Pinaatti-vuohenjuustolasagne

valkokastike:
5 rkl vehnäjauhoja
1 litra maitoa
suolaa
vastajauhettua mustapippuria
sitruunapippuria
1 tl jauhettua muskottipähkinää
125 g tuoreita ohuita pinaatinlehtiä
1 rasia villirucolaa

Lasagne:
250 g tuoreita lasagnelevyjä
200 g vuohenjuustoa
2 dl saksanpähkinöitä tai pinjansiemeniä
3 pss mozzarellajuustoa (suosittelen jättämään mozzarellan kokonaan pois ja ostamaan yhteensä 2-3 pötköä vuohenjuustoa)
vastajauhettua mustapippuria

Pinnalle:
Vastaraastettua parmesaanijuustoa

Valmista ensin kastike. Laita vehnäjauhot kattilaan, lisää kylmää maitoa hiukan ja sekoita tasaiseksi tahnaksi. Lisää hiukan maitoa ja vispaa tasaiseksi. Lisää loput maidot, ala kuumentaa varovasti. Keitä kunnes kastike saostuu. (Huom! saisi olla aika sakeaa tähän lasagneen -kuten kuvasta näkyy, on muuten melko leviäväistä tuo sisus...) Muista myös, että sen parempaa kastikkeesta tulee, mitä kauemmin maltat hauduttaa. Mausta suolalla, vastajauhetulla pippurilla, sitruunapippurilla ja muskottipähkinällä. Huuhdo ja valuta pinaatti sekä rucola. Silppua lehdet karkeasti. Ota kastikkeesta n. 3 dl sivuun ja sekoita pinaatin- ja rucolanlehdet kastikkeen loppuosaan.

Viipaloi vuohenjuusto ja mozzarellajuusto ja (rouhi pähkinät) paahda pinjansiemenet pannulla. Käytä kulmikasta lasagnevuokaa. Laita vuokaan kerroksittain lehtikastiketta, lasagnelevyjä, mozzarella- ja vuohenjuustoviipaleita ja pähkinärouhetta / pinjansiemeniä. Kaada päällimmäiseksi säästämäsi kastike. Ripottele pinnalle reippaasti parmesaania. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30 min. Tarjoile raikkaan lehtisalaatin kera.

Meillä lasagne on aina tehty perinteisen kaavan mukaan. Edes broileri- tai lohiversiota emme vielä ole kokeilleet. (Joskin Aurinkotuulen mango-broilerlasagne menee piakkoin kokeiluun). Niinpä odotimme aika jännittyneinä tämän ruoan lopputulosta. Täytyy sanoa, että ylitti kaikki odotukset! Vihjeenä voimme kertoa, että valkokastike, johon rehut sekoitetaan, kannattaa maustaa kunnolla. Seuraavaa kertaa varten jättäisimme itse mozzarellan kokonaan pois (tai vähintäänkin sen on oltava bufalamozzarellaa: tällä kertaa se oli kaupastamme loppu :( ) ja korvaisimme sen vuohenjuustolla. Myös parmesania voisi raastaa kerrosten väliinkin.

Muunnelman tästä saisi helposti lisäämällä kylmäsavulohta pinaatti-rucolakastikkeen sekaan. Nam! Sitä pitää itse kokeilla seuraavan kerran.

3. huhtikuuta 2007

keväisen raikas porkkanasalaatti

Pääsiäistunnelmissa alkuruokana tarjoilimme tällaista tunnelmaan sopivaa, raikasta porkkanasalaattia. Tästä täytyy jo etukäteen varoittaa, että resepti vaatii useamman työvaiheen ja kaikkiaan aika lailla säätämistä minun makuuni. Kannattaa siis aloittaa ajoissa, mikäli tätä haluaa tehdä.

Idean salaattiin sain blogimaailmasta, Jumbo Empanadas -blogissa oli tehty salaattikisaa varten tätä salaattia Michael Richardin Happy In the Kitchen -kirjan reseptillä. Meillä tehtiin ihan pieniä muutoksia alkuperäiseen versioon. Thank you for the original inspiration, Brilynn! This salad is really fresh and tasty!

Porkkana-appelsiinisalaatti
4 annosta (alkusalaattina)

300 g porkkanoita
1 pieni kesäkurpitsa
2 appelsiinia
3 valkosipulinkynttä
1 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 tl limemehua
minttua (tuore olisi parasta, kuivattukin käy)
pippuria
suolaa
juustokuminaa

Lohko appelsiinit "fileiksi": leikkaa pala kummastakin päästä, leikkaa sitten kaikki kuori pois appelsiinista terävällä veitsellä. Leikkaa pienemmällä veitsellä applesiinin lihat irti kalvoista (kannattaa tehdä kulhon yllä, jotta mehukin valuu kulhoon). Purista kalvoista mehut ja heitä ne pois. Siirrä hedelmäliha toiseen kulhoon ja siivilöi mehu päälle.
Pese / kuori porkkanat. Siivuta ne nauhoiksi kuorimaveitsen avulla. Tee sama kesäkurpitsalle. Laita isohkoon kattilaan vettä ja valkosipulinkynnet (ne kannatta litistää ensin), kuumenna kiehuvaksi. Nosta porkkananauhat kattilaan, keitä pari minuuttia, kunnes ovat pehmenneet. Varaa toiseen kattilaan / kulhoon jääkylmää vettä, valuta porkkanoista neste ja kaada ne kylmään veteen. Poista valkosipulinkynnet.
Sekoita öljystä, sitruuna- ja limemehusta sekä mausteista kastike. Sekoita isossa kulhossa varovasti appelsiinilohkot, porkkana- ja kesäkurpitsanauhat ja kastike. Kaada päälle vielä appelsiinin mehut. Nosta jääkaappiin maustumaan pariksi tunniksi.
Jos salaatissa on liikaa nestettä, voit valuttaa sen kasariin ja keittää kasaan. Jäähdytä ja tarjoile salaatinkastikkeena.

Tässä on tosi raikas ja värikäs salaatti, maut ovat jännittäviä ja hyviä. Hiukan etukäteissuunnittelua se vaatii. Mutta raikasta on, ja vaihtelua perinteisemmille vihreille salaateille!

2. huhtikuuta 2007

varaslähtö pääsiäiseen (lampaan paahtopaistit)

Puolen kilon keittiö aikoo viettää pääsiäis- ja talvilomaa valmiiksi katetuissa pöydissä, joten omat pääsiäisperinteet kokkailun osalta pääsevät eetteriin jo nyt. Pääruokana olemme jo monena vuonna nauttineet lammasta mokkakastikkeella sekä Jamien uunisipuleja ja punajuuria vuohenjuustolla. Lammas ja punajuuret (sekä mokkakastike) löytyvät Ruokalasta. Aikoja sitten Sukulan Jyrki kokkaili jossain Maikkarin ohjelmassa tätä herkkua juuri pääsiäisen alla.

Minä taas en jätä yhtään lampaansyöntitilaisuutta käyttämättä, joten viikko ennen pääsiäistä oli hyvä ottaa varaslähtö tähän sesonkiin. Aiemmin olemme aina käyttäneet (saatavuus- ja budjettisyistä) Uuden-Seelannin karitsaa (useimmiten sisäfileenä), mutta tällä kertaa tilasimme ja saimme ihan lähilammasta, paahtopaistit kuten alkuperäinen ohje vaatii. Hyvää oli suomalainenkin lammas, mureaa ja maukasta!

Lampaan paahtopaistia, mokkakastiketta ja punajuuria vuohenjuuston kera

4 annosta

Lammas

4 kpl

lampaan paahtopaistia

3 rkl

dijon-sinappia

1 rkl

valkoviiniä


suolaa


valkopippuria

1 rkl

hienonnettua persiljaa

1 rkl

hienonnettua timjamia

3

valkosipulin kynttä

3 rkl

pehmeää voita


öljyä


Keitä valkosipuleita hetki suolalla maustetussa vedessä. Hienonna yrtit ja sekoita pehmeään voihin, lisää joukkoon murskatut kypsät valkosipulit ja valkopippuri. Ruskista paahtopaistit pannulla molemmin puolin ja jäähdytä. Paina pienellä veitsellä reikä paistiin ja täytä se voiyrttiseoksella. Sekoita valkoviini ja sinappi (jos ei satu olemaan valkkarinpohjia, korvaamme rypäle-omenamehulla). Sivele paistit viini-sinappiseoksella. Rouhi päälle kevyesti valkopippuria. Anna marinoitua noin muutama tunti jääkaapissa. Kypsennä uunissa 175 asteessa noin 10 minuuttia, mausta suolalla ja anna vetäytyä pari minuuttia folioon käärittynä. Leikkaa viipaleiksi ja tarjoile.

Lammas ehti meillä jo parempiin suihin ennen kuin kamera kerkisi pöytään. Ohjeena voitaneen sanoa, että ainakaan meillä tuo kypsennysaika ei pitänyt paikkaansa (ellei sitten halua täysin raakana syödä lammastaan). Taisi olla ennemminkin 200 astetta ja 30 minuuttia, sitten olivat sopivan roseeta.

Vinkkinä vielä se, että voit tehdä tämän myös vaikkapa karitsan sisäfileestä. Niihin on aika haastavaa saada reikää tökättyä, joten useimmiten olemme sekoittaneet kaikki aineet (vähemmän voita kuin alkuperäisessä reseptissä) tahnaksi ja pyöritelleet fileet siinä. Hyvää tulee niinkin.


Mokkakastike

0,5 l

lihalientä

3 rkl

sokeria

2

salottisipulia

2 rkl

espressopapuja

2 rkl

balsamiviinietikkaa

2 dl

kermaa

2 oksaa

timjamia

(1 rkl

maizena tummaa suurusta)

(50 g

voita)


Sulata sokeri kattilassa ja anna sen ottaa hieman väriä. Lisää lohkotut salottisipulit. balsamiviinietikka sekä lihaliemi. Anna kiehua noin 15 minuuttia niin, että jäljelle jää noin puolet. Lisää kerma sekä kahvipavut ja anna kiehua hiljalleen noin 20 minuuttia. Ota pois hellalta, lisää timjami ja anna rauhoittua noin 15 minuuttia. Jos jaksat, siivilöi kastike. Suurusta tarvittaessa maizenalla; lisää se kiehuvaan siivilöityyn kastikkeeseen, vatkaa joukkoon voi.

Tämä kastike on todella hyvää! Sopivasti hiukan makeaa ja tosi mokkaisen makuista (varsinkin kun olemme korvanneet espressopavut shotilla valmista espressoa ja lyhentäneet vähän keittoaikaa). Ei kannata säikähtää jos sokeri ottaa kiinni / kovettuu kun lisäät sipulit, balsamicon ja lihaliemen; se kyllä liukenee sieltä nopeasti mukaan.


Punajuuret vuohenjuustolla

4

keitettyä punajuurta


voita

100 g

vuohenjuustoa


suolaa ja valkopippuria


Lohko keitetyt punajuuret ja paista kevyesti voissa. Mausta suolalla ja valkopippurilla. Ripottele murennettua vuohenjuustoa kuumien punajuurten päälle juuri ennen tarjoilua.

Minä en ole varsinaisesti punajuurten suuri ystävä, mutta nämä ovat kyllä herkkua. Tuoreet punajuuret voi keittää ja viipaloida valmiiksi vaikka edellisenä päivänä, paistaa ja maustaa sitten vasta viime hetkellä.

Jamien uunisipulit
(kuva postauksen alussa; siinä sipulit ovat valmiina uuniin)

4-8 keskikokoista punasipulia
timjamia
suolaa
voita

Irrota sipuleista päällimmäinen kuori. Leikkaa veitsellä sipulien tyvet tasaisiksi niin että ne pysyvät tukevasti pystyssä ja tee yläpintaan kaksi ristikkäisviiltoa sipulin puoliväliin saakka (varo leikkaamasta sipulia lohkoiksi). Työnnä hieman hienonnettua tai murskattua tuoretta timjamia, runsas ripaus suolaa (suola on tärkeä saada viiltoon) ja voinokare sipulin sisään.

Kypsennä sipulit uunivuoassa ohuen merisuolakerroksen päällä. Pane vuoka 200-asteiseen uuniin ja kypsennä sipuleita 30-35 minuuttia. Sipuleista tulee ihanan makeita ja pehmeitä. Nämä sipulit ovat todella valtavan hyviä!

Tässä menussa kaikki maut jotenkin sointuvat yhteen loistavasti. Siksi meillä onkin syöty tällä samalla kaavalla pääsiäisateriat jo ainakin 4 vuoden ajan... ja jälkiruoaksi sitten mämmiä, kuinkas muutenkaan!

1. huhtikuuta 2007

avocadotoast

Lisää ristiinkokkailua: avocadosalaatin kumppanina esiintyivät avocado-tomaatti-vuohenjuusto -toastit. Sohvin postauksen lisäksi tuoreella blogikokilla Aishalla oli osuutta asiaan. Herkkuleipiä, joskin melkomoisia rasvapommeja kaikkiaan. No, harvoin syötynä ei mitään väliä!

Avocado-tomaatti-vuohenjuusto -toast
2 toastia

4 viipaletta parasta toastleipää
½ avocado
4 tl pestoa
1 tomaatti
1/4 pötkö vuohenjuustoa (kuorellista, ei "tuorejuustomaista")
½ salottisipuli
oreganoa
mustapippuria

Voitele leipien sisäpinnat pestolla. Aseta alimmaiset viipaleet toastigrilliin tai pannulle, kasaa päälle sisukset viipaleina ja aseta toiset leipäviipaleet kanneksi. Grillaa voileipägrillissä n. 5 minuuttia, tai paista pannulla molemmin puolin (paina päällimmäistä leipää jotta saat kiinteämmän lopputuloksen pannulla).
Nauti ihanan kylmän oluen kanssa.