30. syyskuuta 2007

Jamie antaa linnulle siivet

Muistattehan Jamien täydellisen uunibroilerin? Hehkutinkin jo silloin, että sen parempaa kanaa en liene koskaan syönyt. Koukkuunhan siinä sitten jäätiin, ja heti kohta löysin itseni kaupan pakastealtaalta ostamasta taas kokonaista broileria. Vaikka viimeksi kovasti uhosinkin, en tähän mennessä ollut vielä ehtinyt lihakauppiaalta tuoretta kanaa kyselemään. Eilen sen sijaan ehdin, ja näyttää siltä että seuraava kokonainen kana onkin sitten ihan tuoretavaraa!
Mutta tämä siis tuli pakastealtaasta, maustamiseen antoi osviittaa paitsi toinen Jamien resepti, myös ruokapokkarisarjasta löytynyt chilibroilerin ohje. Kokonaisuus on kuitenkin kaiken kaikkiaan ihan omaa käsialaa.
Tällä kertaa kypsensin kanan padassa, jolloin käryäminen ei ollut läheskään samaa luokkaa kuin uunipellillä kypsennettäessä.

Täydellisen uunibroilerin paluu
4 annosta (tai 2 annosta ja loput seuraavan päivän kanasalaattiin)

1 broileri / kana, n. 1 kg
1 tuore chili
paprikajauhetta
inkivääriä (tuoretta raastettuna tai jauhetta)
oliiviöljyä
nippu persiljaa
2 n. 3 cm palaa tuoretta inkivääriä
1 lime
3 valkosipulinkynttä

1 paprika
2 punasipulia
4 valkosipulinkynttä

Sulata broileri ja huuhtele se joka puolelta. Taputtele huolellisesti kuivaksi talouspaperilla.
Laita uunipelti tai valurautapata 225-asteiseen uuniin kuumenemaan.
Poista chilistä kanta ja siemenet ja hienonna. Sekoita oliiviöljyä, paprikajauhetta, inkivääriä sekä chili tahnamaiseksi seokseksi. Irrota varovasti kanan nahka rintalihoista kahdeksi "tunneliksi". Hiero lihan pintaan hiukan suolaa sekä osa maustetahnasta. Vedä varovasti nahka takaisin niin että lihaa ei pilkota alta. Työnnä linnun vatsaonteloon persiljaa, litistetyt valkosipulinkynnet sekä viipaloitu inkivääri. Pese lime huolellisesti, halkaise ja työnnä linnun vatsaonteloon. Leikkaa koipien paksuimpiin kohtiin pari-kolme viiltoa. Hiero loput maustetahnasta linnun pintaan ympäriinsä. Mausta vielä suolalla ja pippurilla joka puolelta.
Ota kuuma pata uunista, lorauta pohjalle pikkuisen oliiviöljyä. Laita kana kyljelleen pataan, kypsennä 5 minuuttia, käännä toiselle kyljelle ja kypsennä taas noin 5 minuuttia. Käännä kana rintapuoli ylöspäin ja kypsennä uunissa noin tunnin verran.

Poista paprikasta kanta ja siemenet, huuhtele. Kuori sipulit ja lohko ne neljään osaan. Litistä valkosipulinkynnet. Heitä kaikki kasvikset pataan kypsennyksen loppuvaiheessa ja anna kypsyä noin 20 minuuttia. Kasvikset saavat herkullista makua kanan mausteista ja sipulit kypsyvät ihanan makeiksi.

Ota kana uunista ja anna levähtää hetken. Tarjoa esim. riisin tai lohkoperunoiden kanssa. Meillä syötiin tällä kertaa vihersalaattia sekä tätä kanaa kasviksilla... Ihanat maut, taas kerran! Mahtavaa sunnuntairuokaa.

29. syyskuuta 2007

karppaajan kauhu?

Tässäpä kevyttä kasvisruokaa, joka lienee kuitenkin hiilihydraatteja vältteleville aikamoinen pommi, pääaineksina kun on perunaa ja kikherneitä... Hyvä curry kuitenkin, ja osoittaa että kunnon curry toimii ilman eläinkunnan tuotteitakin! Kuten lienemme useasti todenneet, olemme vannoutuneita lihansyöjiä ;), mutta säännöllisen epäsäännöllisesti on mukava kokkailla hyviä kasvisruokiakin!
Tämä resepti on S-ryhmän reseptipokkarisarjan Paras Keittokirja osasta 8. Edulliseksikin tätä ruokaa kirjassa kehuvat, ja niinhän se onkin. Valmistus kestää kaikkineen noin 30 minuuttia, nopeammin selviää jos perunat on valmiiksi keitetty.

Kikhernecurrya perunoilla
2 annosta

1 tlk kikherneitä (valmiiksi keitettyjä)
TAI vastaava määrä kuivia kikherneitä liotettuna ja keitettynä
1 iso peruna
1 pieni sipuli
½ prk tomaattimurskaa
2 valkosipulinkynttä
n. ½ dl öljyä
1 tl raastettua tuoretta inkivääriä
½ tl suolaa
½ rkl punaista chiliä jauhettuna
½ tl kurkumaa
½ dl vettä
1 rkl silputtua tuoretta korianteria
1 tl garam masalaa

ruokajugurttia tarjoiluun

Huuhtaise kikherneet lävikössä ja anna kuivua. Keitä perunat kuorineen, kuori ja leikkaa parisenttisiksi kuutioiksi. Kuori ja hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna öljy keskilämmölle pannussa (tai wokissa, jos sellaisen sattuu omistamaan). Laita pannuun sipuli, tomaattimurska, valkosipuli ja inkivääri. Kuullota pari minuuttia kunnes sipuli on ruskeaa muttei palanutta.
Sekoita suola, chili ja kurkua veteen ja sekoita, kunnes suola on liuennut. Kaada mausteseos pannuun, sekoita ja anna kiehua 5 minuuttia.
Kaada joukkoon kikherneet, sekoita ja hauduta pari-kolme minuuttia, kunnes herneet ovat lämmenneet. Sekoita varovasti joukkoon perunat ja anna hautua vielä pari minuuttia. Ripottele pinnalle lopuksi korianterisilppua ja garam masalaa. Lautasella annoksen päälle voit vielä läpsäistä ruokalusikallisen paksua ruokajugurttia tasapainottamaan makua.

Meiltä tuo korianteri jäi pois ja inkiväärikin taisi olla jauhetta, mutta eihän se menoa haitannut. Kaiken kaikkiaan hyvä kasviscurry, joskin melko tulinen. Tosin peruna ja kikherneet kaipaavatkin hiukan mausteita, ovat melko mietoja makuja yksinään...

Olisiko lukijoilla mielessä muita kasviscurryohjeita? Kokeilisimme näitä mielellään lisääkin. Muuli, odotan panosta ainakin apinakeittiön suunnalta ;)

25. syyskuuta 2007

AAH!

Tämä on pakko päästää eetteriin saman tien, on nimittäin luvattoman hyvää evästä! Ylimuuli repäisi ja osallistuu Syyskuun ruokahaasteeseen suomalaiskansallisella perinneruoalla. Mukkelismuuli on kyllä taas osunut niin keskelle makunaaman nenää että huh. Jo aiemmin silmäilin kieli pitkällä muulisnagarin tuotoksia, mutta joku itsehillinnäksi itseään väittänyt pieni ääni lie pidätellyt näitä valmistamasta, kunnes... voi muuli minkä teit kun uudelleen lihisresepti eetteriin napsahti. Ja vielä de luxe! Pakkohan näitä oli kokeilla.

MukkelisMakkelis eli lihikset Ylimuulin tapaan
4 lihistä (huom. täytettä jää reilusti yli!)

taikina
1 dl vettä
3 rkl paksua ruokajugurttia
TAI vaihtoehtoisesti 1,5 dl maitoa
n. 7 g kuivahiivaa
½ rkl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
n. 3 dl hiivaleipäjauhoja

täyte
n. 290 g paistijauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ dl (kuivana) puuroriisiä
suolaa
sinapinsiemeniä
pippuria (musta-, mauste- ja valko-)
balsamicoa
hunajaa
timjamia
n. 50 g pinjansiemeniä

Tee ensin taikina: sekoita kuivahiiva noin 1 dl:aan jauhoja, kaada sekaan lämmin vesi (hiukan yli 37 -asteista) ja sekoita tasaiseksi. Lisää jugurtti, öljy, suola, sokeri ja loput jauhot. Alusta käsin ja lisää jauhoja tarvittaessa kunnes taikina on kiinteähköä eikä tartu käsiin. Kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa liinan alla noin 45 minuuttia.

Tee sillä välin täyte: keitä riisi paketin ohjeen mukaan (ei siis puuroksi vaan lisäkeriisiksi). Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia öljytilkassa pannulla muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää riisi ja mausteet, lopuksi myös pinjansiemenet. Tarkista ja korjaa maut, huomaa että täyte saa olla aika voimakkaasti maustettua koska taikinakuori tasoittaa makuja melkoisesti.

Kun taikina on kohonnut, alusta siitä suurimmat ilmat pois ja kauli neljäksi noin 15 cm pituiseksi soikioksi. Laita jokaiselle soikiolle pari ruokalusikallista täytettä ja nipistele reunat tiukasti kiinni. Voit painella reunan vielä haarukalla napakammin kiinni. Jätä liinan alle lepäämään ja kohoamaan siksi aikaa kun öljy lämpiää.

Kuumenna noin 1 litra ruokaöljyä valurautapadassa tai paksupohjaisessa kattilassa kuumaksi. Varaa kattilaan sopiva kansi ja sammutuspeite lähelle ihan varmuuden vuoksi. Öljy on riittävän kuuma kun pieni leipäpala ruskistuu rapeaksi alle minuutissa. Nosta reikäkauhalla (tai jos sellaista ei ole, kahdella puuhaarukalla) varovasti yksi piirakka kerrallaan kypsymään. Kypsennä muutama minuutti puoleltaan, kunnes kylki on saanut kauniin ruskean värin. Nosta talouspaperin päälle valumaan ja kypsennä loput. Nauti viher- ja kurkkusalaatin kanssa.

ONNEKSI näissä on vähän enemmän vaivaa, muuten tekisin näitä joka päivä (ravintosisältöhän ei ehkä ole ihan ihannesuositusten mukainen). Oikeasti, niin valtavan hyviä tuoreita, omatekoisia lihiksiä, että äkkiä kaikki kokeilemaan! Näitä olisi syönyt enemmänkin, onneksi teimme vain neljä...

Lopun täytteen voi käyttää vaikkapa pizzapohjan päälle tai tehdä pellillisen piirakkaa ihan hiivaleipäpohjalla. Hyvää sekin.

23. syyskuuta 2007

lohi tapailee ripaskan askelia salatissa

Tykkäämme syödä salaatteja keskimäärin kerran viikkoon. Kesällä sitä kaipasi kevyempiä (ja vähemmän hellan ääressä seisomista vaativia) ruokia jo ihan luonnostaan, mutta kyllä syksyn ja talven viikkojakin on mukava keventää salaattipäivillä. Se siinä vain on, että kun syö usein pääruoaksi salaatteja, tuntuu että reseptit ja ideat alkavat loppua... ja kuitenkaan ei liian usein haluaisi syödä samaa settiä. Niin, ja meistä yksi salaatin perusideoista on se, ettei sen valmistukseen mene ihan koko iltaa.
Otamme siis mielellämme uusia salaatti-ideoita vastaan!

Tämä syntyi ihan omasta päästä, yritin tavoitella venäläisen uunilohen makumaailmaa.

Savulohisalaatti venäläisvaikutteisella kastikkeella
2 annosta

salaattia
cantaloupe -melonia
omenaa
aurinkokuivattuja tomaatteja
krutonkeja (valmiita tai omatekoisia)
savulohta

kevyttä fraichea
etikkakurkkuja
hunajaa
valkosipulinkynsi
mustapippuria

Tee salaattiaineksista salaatti. Sekoita kastikeainekset (hienonna kurkkuviipaleet pieniksi kuutioiksi) ja anna vetäytyä hetken aikaa. Ripottele kastiketta salaatin päälle.

Mukavat maut, suolainen ja makea tukevat toisiaan hyvin. Ja lohi saa kontrastia etikkakurkkujen kirpakkuudesta. Krutongit tuovat kokonaisuuteen vielä lisää rapsakkuutta.

21. syyskuuta 2007

chilipaprikapasta

Vaikka olemme pääasiassa vannoutuneita lihansyöjiä, keskimäärin kerran viikkoon yritämme tehdä kasvispainotteista ruokaa, ihan vaihtelun vuoksi ja ruokavalion tasapainottamiseksi. Nykyään herkullisia kasvisreseptejä löytyykin vaikka millä mitalla, ja kasviskokkailuun painottuneita ruokablogejakin alkaa olla aika määrä.
Tämä herkulliselta kuulostanut ohje löytyi eräästä kirjakaupan alehyllystä mukaan tarttuneesta ruokakirjasta, josta ei ole tullut vielä kokeiltua yhtäkään reseptiä ennen tätä! Tässä makuyhdistelmä ja valmistustapa kuulostivat niin veikeiltä että toimeen oli tartuttava.

Pasta paahdetusta paprikasta ja chilistä
2 annosta

1 isohko punainen paprika
½ punainen chilipalko
3 tomaattia
2 valkosipulinkynttä
20 g mantelimurskaa
3 rkl oliiviöljyä

pastaa

Halkaise paprika ja tomaatit. Laita tomaatit, paprika ja chili pellille ja paahda kuumassa uunissa grillivastuksilla (uuni n. 275 astetta) noin 15 minuuttia, kunnes paprikan kuori on hiiltynyt. Käännä tomaatit ympäri noin puolivälissä. Nosta kaikki kasvikset uunista kulhoon ja peitä se kelmulla, anna jäähtyä. Laita mantelirouhe vuorostaan pellille ja paahda sitä pari minuuttia uunissa. Vahdi ettei rouhe pääse palamaan! Kuori sitten jäähtyneistä paprikoista ja chileistä kuoret pois, poista tomaateista kuoren lisäksi myös siemenet.
Laita kaikki kastikkeen ainekset oliiviöljyä lukuunottamatta monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi. Voit myös porata kastikkeen sopivaksi sauvasekoittimella. Lorauta öljyä nauhana joukkoon ja vatkaa tasaiseksi. Lämmitä kastike kattilassa ja tarkista ja korjaa maut tarvittessa. Keitä kaveriksi pastaa.

Miedohkon makuista, mutta oikein hyvää: paahdetun paprikan makeus ja mantelin pehmeys sopivat oikein hyvin yhteen!

19. syyskuuta 2007

lempi leiskumahan

Rapu on rakkausruokaa -tähän löytyi useampiakin perusteita. Ensinnäkin, onhan olemassa Rakastuneet ravut -niminen ruokalaji (jolle en tähän hätään löytänyt linkattavaa reseptiä netistä...). Toisekseen, Sopranos keittiössä -kirjassa melkoisen menevän näköinen nuori nainen esittelee kokonaisen kappaleen verran rakkausruokaa tai "cibo d'amore", kuten kirja kuvailee. Tuosta luvusta löytyy tämän katkarapureseptin toinen versio. Kaikkein olennaisin peruste on kuitenkin, että tätä purtavaa tarjoilin Paremmalle Puoliskolle ihka ensimmäisen kerran hänen meillä vieraillessaan ("meillä" oli tuolloin vielä vanhempieni luona). Liekö ruoalla ollut osuutensa siihen seikkaan että sittemmin olemme viihtyneet mainiosti ja tiiviisti yhdessä ;) Kovasti kehuja tämä eväs sai jo silloin.

Tämä ruoka on nopea ja helppotekoinen. Tällä määrällä ruokkii kaksi ihmistä oikein mukavasti, jos lisänä tarjoaa vaikkapa kreikkalaista salaattia sekä tuoretta patonkia.

Rakastuneet katkaravut
2 annosta

n. 350 g katkarapuja (pakaste)
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
sitruunamehua
yrttejä
suolaa
mustapippuria

Lämmitä uuni 225 asteeseen. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti. Voitele uuninkestävä astia oliiviöljyllä. Kaada katkaravut astiaan, ripottele valkosipuli ja mausteet päälle, lorauta sitruunamehua perään ja pyöräytä lusikalla sekaisin. Nostele muutama pieni voinokare päälle ja laita komeus uuniin. Kypsennä uunissa noin 5-10 minuuttia, kunnes katkaravut ovat lämpimiä mutta vielä tuoreita. Tarjoa lämpimän patongin kanssa.

Saman voit siis tehdä Sopranosien tapaan pannulla:
Sulata katkaravut. Kuullota viipaloituja valkosipulinkynsiä oliiviöljyssä pannulla noin 5 minuuttia kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää ravut ja mausteet, lämmitä pari minuuttia ja purista päälle hiukan sitruunamehua. Valmis!

16. syyskuuta 2007

tonnikala-quesadillat

Sarjassamme helppoja herkkuja perjantaiksi, osa 134. Quesadillojen lumoihin jouduimme vasta kuluneena kesänä, tietenkin muiden ruokablogien innostamana. Jo tuolloin oli tarkoitus postata ihan grillissä valmistettuja versioita tästä herkusta, mutta niin vain ne ehtivät parempiin suihin vikkelämmin kuin kamera paikalle. Niinpä palaamme tunnelmiin näin syksyisemmällä säällä.

Nythän on niin, että perjantai, olkoonkin viikon toiseksi paras päivä heti lauantain jälkeen, on sen verran haasteellinen tuon kokkailun jaksamisen puolesta, että useimmiten sitä haluaisi hakea naapuritalon pizzapaikasta rasvaisen lätyn ja vetää sen naamaansa suoraan paketista. Tai maksimissaan tehdä itse pizzaa. Vaikka pizza on hyvää (varsinkin Jamien pohjaohjeella itse tehtynä), alkaa se jossain määrin kyllästyttää liian usein syötynä. Quesadillat ovat oivaa vaihtelua (myös muille texmex-ruoille), ja nopeita valmistaa. Väliin voi laittaa melkein mitä vain, onpa rohkeimmissa keittiöissä tehty jälkiruokaakin tähän tapaan.

Meillä lättyjen väliin ui tonnikala, joka osoittautuikin oikein mainioksi täytteeksi.

Tonnikala-quesadillat
3 valmista quesadillaa

6 tortillalettua
n 3 tl guacamolea
½ punasipuli hienonnettuna
1 tomaatti hienonnettuna
½ prk tonnikalaa paloina
n. 75 g voimakasta juustoraastetta (cheddar on hyvä)
n. 50 g Aurajuustoa
salsakastiketta (Lidlin Kania-salsa on muuten todella hyvää!)
juustokuminaa

Levitä kolmelle tortillalle guacamolea. Ripottele päälle juustoraastetta, sitten sipulisilppua ja tomaattia. Nostele päälle tonnikalapaloja, niiden päälle Auraa muruina ja salsakastiketta. Ripauta vielä juustokuminaa päällimmäiseksi. Paina toiset lätyt täytettyjen päälle kansiksi. Paista yksi kerrallaan keskilämmöllä kuivalla paistinpannulla molemmin puolin, kunnes paistopinta saa väriä ja juusto sulaa. Anna jäähtyä hiukan ja leikkaa jokainen quesadilla neljään osaan.
Täytteitä ei kannata levittää ihan lätyn reunoille asti, juustoraastetta kylläkin. Näin quesadillat on helpompi kääntää ilman että täytteet leviävät ympäriinsä. Jos teet useampia kerralla, laita quesadillat kypsymään uuniin grillivastuksella ritilän päällä. Veikkaisin n. 225 -asteista uunia, noin 10 minuuttia. Käännä puolivälissä.

Tarjoa lisäksi vaikkapa vihersalaattia ja juomaksi hyvää olutta. Viinejä ei kannata pilata tarjoamalla niitä tämäntyyppisten ruokien kanssa. Joku puolikuiva valkoviini saattaisi toimia, mutta useimmat punaviinit kannattaa jättää kyllä muiden ruokien kanssa nautittavaksi. On kokeiltu.

14. syyskuuta 2007

keveän raikas kesäkurpitsapasta

Vaikka talvi jo yrittää tehdä tuloaan (vielä ei onneksi ole sentään tarvinnut auton ikkunoita aamulla raapia!), niin kesää voi jatkaa ainakin ruokapöydässä. Siihen sopii vaikkapa tämä KESÄkurpitsapasta. Varsinainen kasvubuumi taitaa jo olla aavistuksen takanapäin, mutta ilmeisesti näitä tuli tänä vuonna yli oman tarpeen melkein kaikille joiden kasvimaille tätä herkkua oli laitettu kasvamaan. Meillähän kasvimaan antimet tulevat lähinnä muiden kasvattamina pöytään, tälläkin kertaa kyseessä oli anopin viljelmiltä haettu kurpitsa.

Idean pastaan sain Lakkarahkalta, joka oli jossain vaiheessa kesää ohjeistanut herkullisen näköisen ja kuuloisen pastasalaatin tekoon. Koska kesä jo oikeasti on kääntynyt lämpötilojen puolesta syksyksi, versioin samoista lähtökohdista lämpimän pastakastikkeen ja lisäsin vähän kurkumaa väriä antamaan. Reseptin alkuidean voitte siis tarkastaa tuolta rahkakeittiön puolelta, tämä päätyi kuitenkin ihan omaksi versiokseen!

Kesäkurpitsapasta
2 annosta

1 pienehkö kesäkurpitsa
1 valkosipulinkynsi
1 punasipuli
½ tl kurkumaa
1 rkl tomaattien säilöntäöljyä
3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä (silputtuna)
2 dl ruokakermaa
loraus valkoista balsamicoa
suolaa
pippuria
(Maizena vaaleaa suurustetta)
(tuoretta basilikaa)
(paahdettuja pinjansiemeniä)

pastaa


Viipaloi kesäkurpitsa, valkosipuli ja sipuli ohuiksi viipaleiksi. Puolita kesäkurpitsaviipaleet tai leikkaa suikaleiksi, kesäkurpitsan koosta riippuen.
Laita pastavesi kiehumaan ja valmista pastan valmistuessa kastike. Lämmitä tomaattien öljyä paistinpannulla, kuullota siinä ensin hetken aikaa kurkumaa ja sitten myös sipuli- ja valkosipuliviipaleita. Lisää kesäkurpitsaviipaleet ja kuullota pieni hetki. Lisää kerma ja kiehauta. Lisää Maizena -suurustetta jos haluat paksumman koostumuksen ja kiehauta uudelleen kunnes kastike saostuu. Ota levyltä ja lisää tomaatit ja mausteet. Maista ja korjaa maut tarvittaessa.
Tarjoile pastan kanssa. Kesäkurpitsan pitäisi olla jonkin verran puruvastusta tarjoavaa vielä tässä vaiheessa, älä siis keitä mössöksi!

Pasta oli niin herkullista, että alkuperäistä salaattireseptiäkin on piakkoin kokeiltava. Hyvää kasvisruokaa, ja bonuspisteitähän aina tippuu nopeudesta! Siksi tämä on mainio arkiruoka.

11. syyskuuta 2007

maailman eniten täydellinen uunibroileri

Joo, tätä ei vain voi olla hehkuttamatta heti tuoreeltaan. Kohta pitäisi varmaan lisätä "Jamien ohjeet" noihin hakutunnisteisiin, sen verran tiheään täältä paukkuu näitä postauksia. Tämä broileri on jollain tapaa kiehtonut jo piiiiitkän aikaa, ei olla vain saatu aikaiseksi kun kokonaisen linnun ostaminen ja sulattaminen on tuntunut jotenkin niin työläältä. Muistelisin että muissa blogikeittiöissä tämäntyylistä kanaa on kokattu ahkerastikin. Epäilykseni suuntaavat tutkivan hiirikäden kohti Pastanjauhajien keittiötä, ja täältähän tämä löytyi! Tuo kuva oli omiaan herättelemään intoa kokkailla vastaavaa itsekin, joskin toteutus venähti hiukan pitkäksi... Broileri tuli tällä kertaa marketin pakasteesta, mutta seuraavaa kertaa varten ajattelimme kyllä kiusata paikallista lihakauppiasta pyynnöillä tuoreesta kanasta. Saas nähdä sitten.

Mutta asiaan. Jos pidätte mehukkaasta kanasta jota ei ole liian vaikea valmistaa, KOKEILKAA tätä. Lisää hehkutusta reseptin jälkeen. Resepti on siis Jamien kirjasta Alaston kokki.

Jamien täydellinen uunibroileri
n. 3 annosta

1 broileri (tai luomukana, jos saatavilla), n. 1 - 1½ kg
suolaa
mustapippuria
3 pientä kourallista tuoreita yrttejä (basilikaa, persiljaa, meiramia tms.) riivittynä ja hienonnettuna
4 rkl oliiviöljyä
1 sitruuna pestynä ja halkaistuna
4 laakerinlehteä revittynä
2 tuoretta rosmariininoksaa
6 valkosipulinkynttä kuorineen litistettynä

3-4 perunaa viipaleina
valkosipulinkynsiä
sipulia lohkoina

Esivalmistelut: ota broileri sulamaan ajoissa, jääkaapissa sen sulamiseen menee noin vuorokausi, huoneenlämmössäkin useita tunteja. Ohjeistusta löytyy pussin kyljestä.

Laita uunipannu uuniin ja kuumenna uuni 225 -asteiseksi. Huuhtele hyvin sulatettu broileri ulko- ja sisäpuolelta ja taputtele mahdollisimman kuivaksi talouspaperilla. Hiero linnun vatsaonteloon suolaa. Irrota nahka varovasti ja ehjänä rintalihoista. Rintalastojen yhtymäkohdasta nahka on kiinni lihassa ohuella kudoskerroksella, joten voit tehdä tunnelit rintalastan molemmin puolin tai yrittää irrottaa nahan myös keskeltä. Me teimme tunnelit ja hyvin toimi. Hiero hieman suolaa nahan alle lihan pintaan, työnnä sinne myös hienonnetut yrtit. Pirskota pinnalle hieman oliiviöljyä. Työnnä linnun vatsaonteloon sitruunanpuolikkaat, laakerinlehdet, rosmariini ja valkosipulinkynnet. Vedä nahka takaisin paikoilleen (varovasti) ja tarkista, ettei lihaa jää pilkottamaan nahan alta. Paina koivet ja siivet lintua vasten ja sido lintu mahdollisimman napakasti paistilangalla. Tee koipiin 3-4 viiltoa ja hiero niihin jäljelle jäänyttä yrttisekoitusta. Koivet kypsyvät näin nopeammin ja yrttien aromit pääsevät lihaan paremmin. Sivele käsin hieman oliiviöljyä linnun nahkaan ja mausta pinta reilusti suolalla ja mustapippurilla joka puolelta. Ota kuuma uunipannu uunista ja kaada pohjalle hieman öljyä. Aseta lintu kyljelleen pannulle ja laita pannu takaisin uuniin. Ruskista noin 5 minuuttia, käännä lintu toiselle kyljelleen ja ruskista taas 5 minuuttia. Käännä sitten lintu rintapuoli ylöspäin ja kypsennä noin tunnin ajan (lämpötila on siis koko ajan 225 astetta). Meillä meni noin tunti ja vartti, ja kuivaksi ei ehtinyt vielä siinä ajassa.
Viipaloi perunat ja lohko sipulit. Irrottele valkosipulinkynnet erilleen (ei tarvitse kuoria). Heitä kasvikset viimeiseksi 15-20 minuutiksi pannulle kanan kanssa, jolloin kanan rasva ja nesteet maustavat ne ihanan maukkaiksi lisukkeiksi. Valkosipulit voit lopuksi puristaa ulos kuoristaan.

Tämä on kyllä toden totta parasta broileria mitä koskaan olemme syöneet. Kaupan valmiiksi grillatutkin ovat hyviä, mutta tämä on kyllä VALTAVAN hyvää. Nahka on rapeaa, liha mureaa, mehevää ja maukasta ja lisukkeisiin tulee ihanan sitruunainen ja yrttinen maku ihan itsestään. Mitään kastiketta ei tarvita, niin mehukasta tämä on itsessäänkin.

Valmistusprosessi kuulostaa pitkältä, mutta jos ei lasketa broilerin sulattamista niin kanan saa noin 20 minuutissa uuniin ja siellähän se sitten hoitaa itse itsensä. Eli en sanoisi tätä mitenkään työlääksi tai vaikeaksi ruoaksi. Nopea tämä ei kaiken kaikkiaan tietysti ole, mutta tulos on kyllä pienen odottelun arvoinen!

9. syyskuuta 2007

katkarapu linguine

Tämän ruoan lähtökohtana oli musta linguine, jota Lidlin Italia-viikoilta piti ehdottomasti raahata kotiin. Mustekalan musteella värjätty ja kalanmakuinen pasta tuntui pyytävän seuraansa juuri katkarapuja yksinkertaisella aglio olio -tyyppisellä kastikkeella. Nopeaa ja niin hyvää!

Linguine con gamberetti
2 annosta

180 g isoja katkarapuja pakasteena
2 valkosipulinkynttä
1 tl sambal oelek-tahnaa tai tuoretta chiliä vastaavasti
oliiviöljyä
basilikaa
½ limen mehu
mustapippuria
suolaa
limeviipaleita

mustaa pastaa

Laita pasta kiehumaan ja tee sillä aikaa kastike. Huom! kastike valmistuu alta aikayksikön, eikä sitä kannata seisottaa, joten jos pastan keittoaika on pitkä, tee kastike vasta loppuvaiheessa. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti. Kuullota kynsiä ja chiliä oliiviöljyssä pannulla, älä ruskista! Heitä pannulle sulatetut katkaravut, purista päälle limemehu, mausta suolalla ja pippurilla. Pyöräytä pannulla sen verran, että katkat lämpenevät, mutta älä liian kauan ettei niistä tule purukumia. Heitä lopuksi sekaan vielä kourallinen basilikanlehtiä silputtuna ja pyöräytä sekaisin. Tarjoa heti.

Ihanan keveää mutta maukasta!

6. syyskuuta 2007

herkkukurkut

Tämä on yksi ruokabloggailun parhaita puolia: kun resepti kiertää muutamassa blogissa, se on takuuvarmasti kokeilemisen arvoinen! Tällä kertaa kyseessä on tietenkin Välispiikin legendaarisia mittasuhteita saavuttaneet kurkut. Kuten linkeistä huomannette, muutkin ovat jo kurkkuastioiden äärelle ehtineet. Ei tätä voi kuin hehkuttaa, kerta kaikkiaan helppo ja NIIN herkullinen resepti! Puolen kilon keittiössä ei nimittäin kurkkuja ole säilötty kertaakaan ennen tätä, eikä oikein perehdytty etikkasäilöntään muutenkaan. Paitsi helppo, resepti on myös nopea, sillä herkut ovat syöntivalmiita kolmen päivän kuluttua!
Alkuperäinen ohjeistus löytyy ylempää linkistä, laitan tähän itselleni kuitenkin varmemmaksi vakuudeksi vielä. Tein puolitoistakertaisen annoksen, hiukkasen tunteella koska kurkut tulivat anopin kasvimaalta eikä taloudessamme ole minkään laista vaakaa edelleenkään.

Valkosipuliset etikkakurkut

2 kg avomaankurkkuja
1 l kivennäisvettä
4 dl väkiviinaetikkaa
4 dl sokeria
½ dl suolaa
2 rkl sinapinsiemeniä
nipun tilliä
valkosipulia (perinteisiä 1-2 kpl, yksikyntisiä 3-5 kpl)
kannellisen astian, johon kaikki em. ainekset mahtuvat
lasipurkkeja

Huuhtele ja viipaloi kurkut.

Sekoita muut ainekset astiassa (meillä käytettiin ämpärä). Jos käytät kynnellisiä valkosipuleita, puolita kuoritut kynnet. Yksikyntiset voit leikata neljään osaan.

Lisää kurkkuviipaleet liemeen ja sekoita hyvin. Tässä vaiheessa voi tuntua, että lientä ei ole tarpeeksi peittämään viipaleita. Ei huolta, sillä kurkuista irtoaa sen verran reippaasti nestettä, että eipä aikaakaan kun viipaleet lilluvat väljässä liemessä.

Aseta astian kansi paikoilleen ja anna kurkkujen muhia liemessä huoneenlämmössä kolmen päivän ajan. Sekoita satsia aina kun muistat.

Lasipurkita kurkut ja säilytä niitä jääkaapissa. Pitkään ne eivät kyllä säily, sillä katoavat parempiin suihin!
Ihanan raikas ja kuitenkin valkosipulinen maku! Ja nämä ovat kyllä aitoja suolakurkkuja, ei mitään puolimakeita maustekurkkuja. NAM. Kokeilkaa, hyvät ihmiset, tämä on takuulla pienen vaivan arvoista!

4. syyskuuta 2007

tiikerihai

...eli lohta raidoilla varustettuna. Lohta pitkästä aikaa, ja taas piti kuitenkin keksiä jotain uutta näkökulmaa muuten niin tuttuun aiheeseen. Lieneekö jossain mielenpohjalla leijaillut ajatus Pastanjauhajien lohikääröistä, kun pesto ja mozzarella ajautuivat menuun ihan väen vängällä. Ajattelin pääseväni helpommalla kun teen loheen viiltoja ja tungen ne täyteen pestoa ja tukin mozzarellalla. Estetiikan puolella jäätiin aika lailla jauhantapajan toteutuksesta vajaaksi, mutta helpohkoa tämä ainakin oli. Seuraksi omatekoisia lohkoperunoita mustapippurilla ja suolalla maustettuna.

Lohi saa raidat aka pesto-mozzarellalohi
2 annosta

n. 4oo g lohifilettä
3 rkl pestoa
1 pallo mozzarellaa (bufalaa jos löytyy, tässä mentiin ihan lehmänmaidolla)
suolaa
mustapippuria

Suolaa ja pippuroi lohifileen pinta. Leikkaa loheen viiltoja nahkaan asti, muttei aivan läpi poikittaissuunnassa (eli ikään kuin taskuja). Näin pesto ja juusto eivät pääse juoksemaan ihan valtoimenaan pitkin valmistusastiaa. Lusikoi viiltoihin pestoa, työnnä lopuksi viipaleet mozzarellaa viiltoihin päällimmäiseksi. Kypsennä kalaa 200-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia.

Samassa ajassa valmistuvat lohkoperunat: pese ja lohko perunoita, laita pellille kalan viereen. Lorauta/ suihkauta öljyä pintaan ja mausta mielesi mukaan.

Pesto ja mozzarella soittivat kovinkin kaunista sinfoniaa lohen kanssa. Sopii nauttia!

Jos lukijoilla on hyviä ideoita uunilohen maustamiseen niin ottaisimme mielellämme niitä vastaan! Sitruunapippuri-suola -setti alkaa jo olla aika vanhaa asiaa... vaikkakin ihan hyvää.
Myös lisuke-ehdotuksia perunamuusin ja -lohkojen lisäksi kaipaillaan!

2. syyskuuta 2007

vaahtokarkista tulee paahtokarkki

Vaahtokarkkien paahtaminen lienee anglomaissa aika perinteistä BBQ-asiaa. Traditionaaliset ohjeet löytyvät vaikkapa täältä. Apuvälineitäkin moiseen touhuun on tarjolla, hmm... Syksyn tultua iski yhtäkkinen himo juoda lämmintä kaakaota jossa on päällä vaahtokarkkia, nam! Kaakaokin oli hyvää, mutta ei se ihan vedä vertoja näille grillatuille herkuille. Koska avotulen teko on jostain kumman syystä edelleen kiellettyä kerrostalossamme, jouduin huijaamaan vähän. Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä.

Paahtokarkit
vaahtokarkkeja
ruokaöljyä
foliota

Voitele folion pala öljyllä, asettele vaahtokarkit foliolle. Grillaa 225-asteisessa uunissa grillivastuksilla ritilän päällä 2-5 min. uunin tehosta riippuen. Kun karkit ovat saaneet väriä, ota pois ja anna jäähtyä hetken aikaa. Nauti sellaisenaan tai vaikkapa grillattujen tai tuoreiden hedelmien kuten persikoiden tai nektariinien kera. Ihanan makeaa, ja tahmaista! Kuori on rapea ja sisus venyvä ja pehmeä.

1. syyskuuta 2007

juuri kun luulitte olevanne turvassa...

Ähäkutti, eipäs päästy Jamiesta eroon vieläkään! Kyseessä ei ole kuitenkaan leivontapostaus, vaikka niin saattaisikin kuvan perusteella luulla. Mykyjähän ne, vaikka enemmän taitavat sämpylää muistuttaa ;). Täällä Susirajan pinnassa on ainakin kuluneella viikolla ollut jo niin syksyiset kelit, että ruokavaliokin on kääntynyt talviruokia kohti. Mikäs sen ihanampaa kuin haudutella lihapataa ja nauttia tuhdista herkusta sateen vihmoessa ulkona. Padat ovat myös siinä mielessä ainakin meidän suosikkiruokia, että kahden hengen talous syö yhdellä kokkauksella ainakin kaksi päivää (siis olettamuksella että ruoka on syötävää). Jamien Alastoman kokin onnenpäivät -kirjassa oli jo nimeltään niin houkutteleva pata, että eihän sen valmistusta voinut enää pidempään viivyttää!


Newcastle Brown Ale -lihapata ja mykyt
n. 6 annosta

n. 1 kg naudan paistia tms. lihaa
suolaa
mustapippuria
3 rkl vehnäjauhoja
oliiviöljyä
3 punasipulia
50 g savupekonia tai pancettaa
3 sellerinvartta
rosmariinia
1 litra Newcastle Brown Ale -olutta
(3 dl vettä)
2 palsternakkaa
2 porkkanaa
4 perunaa

mykyt:
3,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
100 g voita
reilu hyppysellinen suolaa
pippuria
rosmariinia
n. 2 rkl vettä

Kuori ja viipaloi sipuli. Kuutioi liha ja viipaloi pekoni. Viipaloi sellerinvarret, kuori ja kuutioi palsternakka ja porkkanat. Kuori ja lohko perunat. Mausta lihapalat suolalla ja pippurilla ja jauhota ne. Kuumenna kattila tai pata ja ruskista lihat oliiviöljyssä. Alenna lämpöä ja lisää sipulit ja pekonit ja paista, kunnes sipulit ovat läpikuultavia ja pekoni on saanut väriä. Lisää sellerinviipaleet ja rosmariini, ja lopuksi olut, (vesi), palsternakat, porkkanat ja perunat. Kuumenna kiehuvaksi, laita kansi päälle, alenna lämpöä ja anna hautua sillä aikaa kun valmistat mykyt.
Sekoita muut aineet paitsi vesi monitoimikoneessa tai tehosekoittimessa tai käsin nyppien, niin että lopputulos on muruinen seos. Lisää sitten sen verran vettä että saat kiinteähkön, koossa pysyvän taikinan (vettä tarvitaan oikeasti tosi vähän!). Ota taikinasta pingispallon kokoisia mykyjä lusikalla ja paina ne pataan pinnan alle. Laita kansi päälle , nosta pata 200 -asteiseen uuniin ja anna kypsyä 2 tuntia. Voit antaa padan hautua myös liedellä. Maista ja mausta oman mielen mukaan. Tarjoile vihreiden kasvisten ja leivän kera.

Meillä pata meni niin täyteen, ettei vettä voinut (eikä tarvinnut) lisätä ollenkaan. Samaisesta syystä mykyjä oli hiukkasen hankala painella pinnan alle... lopulta ne olivatkin sitten nousseet uunissa pintaan kattamaan koko padan pinnan kannen lailla... Mykyihin enemmän perehtyneet voisivat mielellään neuvoa ensikertalaista, miten nuo pallerot saa pysymään pinnan alla? Ehkä kokokin oli enemmän golfpallon kuin pingispallon, vaikkei niillä kai isoa eroa olekaan?

Mutta maku, se oli kerrassaan loistava! Ihana juuresten maku, murea liha ja maustetut, suolaiset mykyt olivat herkullinen yhdistelmä! Tämä on lähellä parasta lihapataa mitä meillä on tehty... Kannattaa kokeilla! Ja jos ei syö lihaa, voinee lisätä muita juureksia sen sijaan mielensä mukaan.
Jos ei saa käsiinsä tuota nimikko-olutta niin jokin maukas suomalainen lager ajanee jokseenkin samaa asiaa. Karhu tulee näin ensimmäisenä mieleen. Vaikka eihän se alea ole sitten millään. Ehkä jokin tummempi lager voisi myös toimia?