24. helmikuuta 2009

patapatapata

Kyseessä ei ole kuitenkaan se kattiloiden ja / tai lieden kuuraamiseen tarkoitettu teräsvilla, vaan helposti muunneltava talvisen perusruoan resepti, jonka uskallan väittää toimivan takuuvarmasti aina. Ensiksikin, padathan ovat mitä mainiointa (talvi)ruokaa: ainekset sekaisin ja koko komeus uuniin, valmistumisaika on tietysti pitkähkö mutta sillä välin voi vaikka ulkoilla tai lueskella sisustuslehtiä. Toisekseen, muuntelu on helppoa ja lopputulos herkullista. Ja vielä kaupan päälle: pataa on helppo tehdä isompikin satsi, joko vieraiden kestitsemiseen tai sitten useamman päivän ruoaksi. Mauthan tunnetusti vain paranevat ajan kanssa. Älä nyt kuitenkaan ihan vuosikertaviininä pataa pidä, ellet sitten pakasta ;)

Lienette lainkaan yllättyneitä tämän reseptin alkuperästä. Joulupukki toi Jamien Ministry of Food -kirjan, jossa esitetään resepti peruspadalle neljällä tapaa. Jossain muuallakin oli juuri mainittu siiderin ja possun yhdistelmä, joten meidän patamme kallistui tällä kertaa siihen. Ja kuinka maukasta olikaan! Siideristä tuli pataan ihanaa hedelmäisyyttä, eikä kokonaisuus tosiaankaan maistu siideriltä. Seuraavassa ensin resepti possupadalle, ja koska blogikokkien keittokirjat on yhteisiä, myös kaikki Jamien ehdottamat muunteluvaihtoehdot lopussa. Ihan lopussa heitetään myös pieni haaste.

Possua ja siideriä padassa
4-6 annosta

2 vartta varsiselleriä
2 sipulia
2 porkkanaa
oliiviöljyä
1 rkl (kukkurallinen) vehnäjauhoa
1 tlk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
(valkosipulia: Jamie oli hämmästyttävästi unohtanut valkosipulin, joten päätimme korjata virheen:))

3 oksaa salviaa
500 g pataan sopivaa possua (filee voi olla vähän liian kuivaa)
5 dl puolikuivaa siideriä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sellerinvarsista lehdet pois. Pilko porkkanat, sipulit ja selleri isohkoiksi paloiksi. Lihan pitäisi olla noin 2 cm kuutioina: jos se ei jo valmiiksi ole, pilko se. Lämmitä pata keskilämpöiseksi, kaada loraus oliiviöljyä ja lisää kasvikset. Kuullota niitä noin 10 minuuttia. Lisää liha ja jauhot. Huom! toisin kuin monissa muissa pataohjeissa, lihaa siis EI ruskisteta etukäteen. Jamie nimenomaan huomauttaa, että hänen lukuisten testiensä perusteella sillä ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Ja siitähän meillä tykätään: mitä helpompi, sen parempi! Lisää neste ja tomaattimurska, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta, laita kansi päälle ja nosta uuniin. Possun ollessa kyseessä kypsennä noin 2 ½ tuntia, viimeiset puoli tuntia aina ilman kantta. Ota lopuksi yrttien varret pois ja maista sekä korjaa maut tarvittaessa ennen tarjoilua. Lisäkkeeksi käy riisi, tai voit tehdä pataan lisukkeeksi mykyjä tai perunakuorrutuksen (joko muusista tai esikiehautetuista perunaviipaleista).

Ja sitten ne muut vaihtoehdot:
kaikkiin tulee nuo samat yllä mainitut kasvikset. Liha, neste ja yrtit vaihtelevat.

Nauta ja olut, kypsennysaika 3 tuntia:
3 laakerinlehteä
500 g patanautaa
5 dl olutta (alea, Guinessia tai stoutia)

Kana ja valkoviini, kypsennysaika 1½ tuntia:
3 oksaa tuoretta timjamia
500 g kanaa (Jamie ehdottaa nahatonta, luutonta reisilihaa mutta eiköpä tähän voi muutakin käyttää)
5 dl valkoviiniä

Lammas ja punaviini, kypsennysaika 2½ tuntia:
3 oksaa tuoretta rosmariinia
500 g patalammasta
5 dl punaviiniä

Muita näistä emme itse ole ehtineet vielä kokeilemaan, mutta taatusti ovat hyviä. Ja sitten se haaste: possupataa syödessäni ajattelin, että se voisi toimia vege-versionakin varsin hyvin. Kuinka ollakaan, mieleeni pompsahti heti peloton kokeilukokkimme Ylimuuli, joka on onnistuneesti tuunannut ruoan jos toisenkin. Mutta siis, kuka tahansa voi ottaa haasteen vastaan ja ehdottaa meille vegeversiota padasta. Mielellään kuitenkin niin, että liha korvataan jollain eikä vain jätetä sitä pois :)

15. helmikuuta 2009

liekitetyt lihat

Voikeittiön liekitysneitsyys meni tämän ruoan myötä! Koskaan aiemmin emme ole rohjenneet tuikata pannulle tulta, nyt sitä oli pakko kokeilla. Se olikin ehkä tämänkertaisen toteutuksen ainoa "wow"-efektiä aiheuttanut osa. Liha oli aivan väärää tämäntyyppiseen ruokaan ollakseen hyvää ja mureaa. Tiesin sen jo ennalta, kun resepti vaati sisäfilettä, mutta halusin väkisin tehdä tätä perjantain herkkuruoaksi, vaikkei sisäfilettä ollut saatavilla. Jee. Ottakaa opiksenne, jos resepti vaatii hyvää lihaa, kalaa tai muuta pääainesosaa, vaihtakaa reseptiä jollei sitä ole saatavilla. Tai muokatkaa sitten.
Ruoka itsessään olisi ollut ihan hyvää jos liha ei olisi muistuttanut ihan niin paljoa kengänpohjia. Joten jaetaan tämä resepti nyt, sillä varaumalla että hankkikaa hyvät ihmiset kunnon lihaa tähän. Tai jättäkää tekemättä. Piste.

Resepti löytyi haahuillessani Viini-lehden sivuilta hyviä viini-ruokavinkkejä. Tai siis ruokavinkkejä, ja niille sopivia viinejä. Resepti, ja viinisuositus jonka valitsimme, täällä. Muistaaksenin viinikään ei ollut mitään ylimaallisen hyvää sillä kertaa, vaikka sen kelpo pullo pitäisi ollakin. Ehkä meillä oli vaan huono päivä :)

Penne tuoresieni-konjakkikermakastikkeessa ja lihasuikaleita
2 annosta

200 g tuoreita sieniä
150 g naudan sisäfileetä (ja käyttäkää hyvät ihmiset sitä sisukkaa, ei se muuten onnistu: me taisimme käyttää jotain paistilihaa tmv.)
n. 3 dl lihalientä
n. 2 dl kermaa
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2-4 cl konjakkia
suolaa
pippuria
parmesania

Tee näin: Paista sieniä voissa, kunnes nesteet ovat kiehuneet sienistä pois. Paista nopeasti kuumalla pannulla myös pieniksi suikaleiksi leikatut fileen palat. Huom, pannu kannattaa tosiaan olla kuuma ja paistoaika lyhyt. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Kiehauta kanaliemi. Laita toiseen kasariin puolet voista ja sen kuohahdettua lisää jauhot. Anna kiehahtaa. Lisää kuuma kanaliemi. Lisää lientä niin, että kastike pysyy paksuna. Lisää kerma.

Laita lihasuikaleet pannulle, kuumenna, lisää konjakki ja liekitä. Yhdistä lihapalat, jäljelle jäänyt konjakkinen liemi ja sienet kasarissa. Sekoita ja tarkista maku. Kaada liha-sieniseos keitetyn pastan päälle, sekoita ja tarjoile parmesaanilla ja mustapippurilla maustettuna.

Kuten sanottua, ruoka oli hyvää jos vain olisi malttanut hankkia kunnon lihaa saapuville. Kokeilkaa, mutta vain kunnon lihasta.

Liekittäminen oli jännä kokemus, ei onneksi mitään haavereita sattunut. Kannattaa kuitenkin pitää saatavilla pannun päälle sopiva kansi eikä sammutuspeitekään ole hätävarjelun liioittelua. Liesituulettimenkin kytkimme pois päältä. Alkoholia sytyttäessä ei kannata ihan pannun keskelle tuikata sitä tulenlähdettä, se roihahtaa kyllä aika iloisesti liekkiin kun konjakkia on tarpeeksi. Tämän kokeilun jälkeen uskaltaudumme kyllä liekittelemään toistekin. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta ehkäpä otamme jonkin jälkiruokareseptin seuraavaksi liekityskokeiluun.