otetaan ensin puoli kiloa voita...

Täällä taas (tänään, ja huomenna jossain muualla)

2012-01-13T13:21:00.000+02:00

Varovasti tänne koputtelen... onkohan ketään toisessa päässä enää? Eipä mennä (taas) siihen ihmettelyyn että miten tänne ei enää nykyään postata yhtään mitään. Viime viikkoina on orastava postausinnostus heräillyt ja nyt tuli eteen sopiva pöperö.

Tämäkin on surkeaa surkeampi ruokablogipostaus kun ei ole edes omaa kuvaa, ja reseptikin on pelkkä pikavinkkilinkki. Mutta sentään itse tätä teimme ja maanmainioksi havaitsimme. Pioneer Womania olen seuraillut jo useamman vuoden, viime aikoina enää enimmäkseen ruokapuolta kylläkin. Uudesta reseptikirjastaan innostuneena ajattelin tilata sekä sen ensimmäisen että tämän maaliskuussa ilmestyvän. Aika monta suunmukaista reseptiä on tuolta toteutettu, joten kirjoja kohtaan on suuret odotukset.

Mutta siihen asiaan, tein piiiiitkästä aikaa myös uudenvuodenlupauksen, lisätä salaatteja ruokavaliossamme, siis paitsi pääruokana, myös lisukkeena. Minulla on ollut paha tapa unohtaa lisukesalaatit aterioilta kokonaan. Nyt kun jälkikasvukin on jo jonkin aikaa syönyt ihan samoja eväitä, on aika parantaa tapojaan.

Eräänä perjantaipäivänä silmiini osui tämä juustopurilaissalaatin ohje. Linkki vie suoraan alkuperäisohjeeseen, en tällä kertaa sitä tähän suomenna -ehkä joskus jos saan omasta versiosta kuvankin näpättyä. Mutta salaatti oli mitä mainiointa, tosiaan kuin kunnon juustopurilainen mutta raikkaampi! Tomaattien ja salaatin ihana raikkaus, sipulin ja krutonkien rapeus ja jauhelihan ja juuston makeansuolainen täyteläisyys. Ja nopeakin tämä on tehdä. Älkää kuitenkaan skipatko voita tuossa krutonkien kokkailussa, se on ihan oleellinen ainesosa. Kokeilkaa tätä, ette tule pettymään. Paitsi tietysti jos ette pidä salaatista. Tai burgereista.

Samaa sarjaa on joskus aiemmin postaamamme kanapitasalaatti, molemmat ovat vähän kuin käänteisversio alkuperäisestä (kanapitasta tai juustoburgerista). Salaattiin mahtuu enemmän aineksia suhteessa leipään, mainio idea!

No niin, pää on avattu, ehkä täältä tulee jotain kuviakin joskus. Joulupukki toi Jamie's Britain -kirjan joten ehkä sieltä suunnalta jatketaan.

melkein-vegaani melkein-lasagne

2011-02-12T12:05:00.000+02:00

Tässä on yksi niistä ruoista joita kuluneen vuoden aikana on löydetty ja kokkailtu jo moneen kertaan, mutta vasta nyt viime viikolla sain otetuksi kuvan jotta pääsen postaamaan tämän. Mehän olemme munakoison suhteen myöhäisherännäisiä, vasta tässä bloggausaikana löysimme tuon ihanuuden. Sittemmin kaikki uudet munakoisoreseptit ovat kovin tervetulleita, varsinkin jos niissä on myös tomaattia.

Tuulentupa on muuten yksi takuuvarma paikka maukkaille resepteille, meillä on kokkailtu sieltä jo monta monituista reseptiä, mm. ihanainen tortillasagne. Tämänkertainen juttu on kuitenkin toisenlainen lasse, joka on alunperin löytynyt Vegan YumYumista. Tuolta löytyy se ihan vegaani versio, tässä meidän toteuttamassamme Tuulentuvan versiossa on parmesanraastetta, mistä johtuukin nimitys melkein-vegaani. Tuulentuvassa on lisätty reseptiin myös ajvar-tahnaa. Minulla ja ajvar-tahnalla on vähän hankala suhde. Vuosia sitten löysin sitä vahingossa kun sitä tarvittiin johonkin reseptiin, ja sitten yritin pitkään keksiä mitä tehdä lopuista. Nyt kun yritän sitä etsiä, en koskaan löydä! Missä ne purkit oikein piileksii? No, tällä kertaa käytimme Pirkan välimeren tahnaa, jossa on paprikaa ja pähkinöitä. Lisäksi lisäsin hiukan chiliä.

Ja leipääkin pitäisi varmaan opetella leipomaan itse. Reseptissä suositellaan hapanjuureen leivottua leipää, mutta eihän sitä perusmarketista ihan noin vain löydy. Itse tykkään Pågenin speltti-subeista joten kokeilin tällä kertaa niitä. Ne ovat kuitenkin ihan liian paksuja ja vuokaan tulee liikaa leipää. Pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä kunnon leipää jollakin Aleksin ohjeista.

Rustiikkinen munakoiso-leipävuoka

oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
2 tlk tomaattimurskaa
(vettä tarvittaessa)
1 ½ dl ajvar-tahnaa
1 tl suolaa
4 tl yrttejä (timjamia, oreganoa, rosmariinia, basilikaa)
2-3 keskikokoista munakoisoa
8-10 viipaletta hapanjuureen tehtyä täysjyväleipää
100 g parmesania

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita kattilaan loraus oliiviöljyä, purista valkosipulinkynnet sekaan ja kuullottele niitä hetki keskilämmöllä. Lisää kattilaan tomaattimurska, ajvar-tahna ja mausteet. Tarvittaessa lisää vettä. Jätä kuplehtimaan miedolle lämmölle. Kuori munakoisot ja viipaloi pitkittäin noin 1½ sentin viipaleiksi. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja lorottele viipaleille oliiviöljyä. Paista uunissa kunnes saavat hiukan väriä ja ovat pehmeitä, noin 30 minuuttia. Paahda sillä välin leipäviipaleet, joko pannulla tai ihan paahtimessa. Raasta parmesan. Ota munakoisot uunista ja anna hiukan jäähtyä, että pystyt käsittelemään niitä. Kasaa lasagne: pohjalle kastiketta, sitten leipää, munakoisoja, kastiketta, puolet juustosta, taas leipää, munakoisoa, kastiketta, loput juustot.

Kypsennä uunissa alatasolla noin 40 minuuttia (se sama 200 astetta). Peitä loppuvaiheessa foliolla jos pinta tuntuu tummuvan liikaa.

Huippuhyvä ruoka, rustiikkinen tosiaan kuvaa tätä hyvin. Maut on jotenkin täyteläisiä, leipä antaa hiukan puruvastusta ja munakoiso ja tomaattihan tunnetusti pelaa hyvin yhteen. On hyvää, on. Tästä riittää normaalinälkäisille noin 4-6 annosta.

älä tule paha kakku ...fish cakes

2011-02-10T09:23:00.000+02:00

Kanavasurffaillessani huomasin vahingossa että Suomessa esitetään Jamien ruokavallankumous -sarjaa, johon siis Jamien Ministry of Food -kirja pohjaa. Ikävä kyllä en nytkään muista milloin ja miltä kanavalta se tulee, olen vahingossa sattunut näkemään kaksi ja puoli jaksoa siitä. Nyt kun tarkemmin muistelen, se taisikin jo loppua. Ideanahan oli, että Jamie opettaa keittiöavuttomat kokkaamaan, ja he vuorostaan opettavat reseptejä omille tutuilleen. Perusidea on minusta ihan hauska, ja ohjelmasta päätellen Briteissä aika tarpeellinenkin: eräässä jaksossa esiteltiin parikin perheenäitiä, jotka kantoivat lapsilleen ruoaksi kebabia juustoranskalaisilla lähes joka päivä. Suomessa kai ei noutoruokakulttuuri ole ihan näin lyönyt läpi?

Toisaalta ikävän totta sekin seikka, jonka nämä brittiäidit totesivat: tuoreet raaka-aineet maksavat (osittain) enemmän kuin valmisruoka. Varsinkin tuore liha ja kala on monesti Suomessakin tosi kallista, ja einekset ja puolivalmisteet usein tarjouksessa, joten ne ovat houkuttelevan halpoja ja helppoja.

Ministry of Food -kirjan tekee mielestäni mainioksi juuri se, että siinä keskitytään helppoihin arkiresepteihin, joista suurin osa ei vaadi kovin paljoa aktiivista valmistusaikaa. Ja ainakin omaan peruskauraan verrattuna kaikki tavallisemmatkin ruoat kuten lihapullat tai -mureke saavat edes pikkuisen uutta twistiä. Olen kokkaillut tästä kirjasta ehkä enemmän reseptejä kuin mistään muusta omistamastani Jamien kirjasta (ja niitä on kuitenkin yhteensä seitsemän kappaletta!) -johtuneeko juuri tuosta arkireseptien kirjosta? Ikävä kyllä, viimeisen puolentoista vuoden aikana energia on juuri riittänyt silloin tällöin uusien reseptien kokeiluun mutta aika harvoin enää kuvaamiseen, saati sitten postailuun. Kirjassa on esimerkiksi aivan loistava kukkakaali-makaronivuoka sekä mainio palsternakkasosekeitto, ja helppo ja nopsa versio fish piesta.

Tämä resepti on myös tuosta Jamie's Ministry of Food -kirjasta, joskaan ei aivan niitä nopeimpia valmistaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen, ja Jamie vinkkaa että samalla vaivalla kannattaa tehdä tupla- tai tripla-annos ja raakapakastaa osa pihveistä myöhempää käyttöä varten.

Jamien lohipihvit

8 pihviä

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

600 g perunoita

500 g lohifilettä, nahallista (ruodot nypittynä)

oliiviöljyä

pikku nippu lehtipersiljaa

1 rkl jauhoja ja vähän lisää pihvien muotoilua varten

1 iso kananmuna

2 sitruunaa

Kuori ja pilko perunat, laita kiehuvaan veteen kypsymään. Sivele lohen pintaan oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita kala siivilään, peitä siivilä foliolla ja laita perunakattilan päälle. Laita levy hiukan pienemmälle ja kypsennä kalaa ja perunoita 10-12 minuuttia, kunnes molemmat ovat kypsiä. Laita lohi sivuun, valuta perunoista vesi ja laita ne takaisin hellalle hetkeksi, jotta loputkin vedet haihtuvat. Hienonna lehtipersiljan lehdet (tai käytä kuivattua persiljaa). Muusaa perunat, levitellen muusia kattilan reunoille jotta muusi jäähtyisi nopeasti (tässä vaiheessa kattila on siis jo pois liedeltä). Poista lohesta nahka. Kun muusi on jäähtynyt , laita se kulhoon ja lisää lohi palasina. (Mikä muuten olisi hyvä suomennos ilmaukselle "flake in the fish"?) Lisää kulhoon muna ja persilja, sekä reilu hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Raasta lopuksi molempien sitruunoiden kuori mukaan. Sekoita ainekset hyvin keskenään.

Jauhota työpöytä. Jaa pihvimassa kahdeksaan osaan, ja muodosta kevyesti taputellen ja muotoillen pihveiksi, jauhoja apuna käyttäen. Jauhota lautanen tai tarjotin, ja laita pihvit sille. Laita pihvit noin tunniksi kiinteytymään jääkaappiin, silloin ne on helpompi paistaa.

Kuumenna oliiviöljyä keskilämmöllä isossa pannussa, ja paista pihvejä pannulla noin 3-4 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullanruskea ja ihanan rapea. Tarjoa heti, lisukkeena vaikkapa salaattia, tai höyrytettyjä kasviksia. Jamie vinkkaa tomaatti-oliivi-basilika-chilikastikkeen sopivan pihvien kanssa hyvin (ohje löytyy myös kirjasta).

En ole koskaan aiemmin tehnyt lohipihvejä minkään reseptin mukaan, lähinnä kai siksi että lopputulos tuntuu minusta tunkkaiselta. No, tässä ei ollut tunkkaista meininkiä, sitruuna antaa ihanaa raikkautta pihveille, joiden rakenne on juuri sellainen kuin voisi kuvitella: päältä rapea ja keskeltä sopivan pehmeän muusinen.

joulu testissä

2010-11-25T09:15:00.000+02:00

Edellisen postauksen kommentteihin tuli kuin tulikin toive resepteistä joita haluttiin testattavan. Toisin kuin luulitte, kävinkin heti tuumasta toimeen ja pyöräytin jopa kaksi reseptiä arki-illan ruoaksi. Vaikka kotiäidillä luulisi olevan päivät aikaa kokata, nämä valmistuivat kuitenkin illalla ja nopeasti.

Nämä pitää postata nopeasti että muistan vielä mitä ajattelin kirjan resepteistä ja mitä muutoksia tein.

Ensimmäiseksi luvassa on punajuuri-halloumisalaatti. Kirjoitan tähän alkuperäisen reseptin suoraan kirjasta mutta valmistusohjeiden kohdalla kerron sitten, mitä itse tein tai tekisin toisin. Ei mitään radikaaleja muutoksia mutta pientä hienosäätöä. Kursivoidut kohdat ohjeessa omia kommenttejani, muuten ohje on suoraan Hesarin ruokasivuilta lainattu.

Punajuuri-halloumisalaatti

4 annosta tai 2 pääruoka-annosta

noin 250 g salaattia (esimerkiksi jäävuorisalaattia ja lollo rossoa)
1 dl kevytmajoneesia
1/2 dl ruokajogurttia tai kermaviiliä
1-1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
1 valkosipulin kynsi

Uunipunajuuret:

4 pientä punajuurta
suolaa, pippuria
2 rkl juoksevaa hunajaa

1/2 pkt halloumijuustoa
1/2 dl saksanpähkinöitä

1. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi käsin pieniksi.

2. Sekoita jogurtti majoneesiin. Mausta piparjuuritahnalla, purista joukkoon valkosipulin kynsi. Yhdistä seos salaatin joukkoon, sekoita hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kun kypsennät punajuuret ja grillaat halloumin. Tätä en tekisi ihan vielä tässä vaiheessa. Minun makuuni kastiketta tulee aika paljon, kannattaa sekoittaa se salaatin joukkoon vähin erin, ja vasta punajuurten kypsymisen loppuvaiheessa. Riippuu tietysti vähän siitä, mitä salaattilaatuja käyttää, mutta oman kokemukseni mukaan salaatti kuin salaatti nahistuu ikävästi sen hiukan yli puolituntisen aikana jonka salaatin valmistuminen kestää.

3. Pese punajuuret hyvin, kuori ohuelti ja halkaise kahteen osaan. Minä kyllä halkaisisin neljään osaan seuraavan kerran, omaan silmään tulisi vähän kauniimman näköistä ja helpommin syötävää, ja kypsyisi varmasti (ks. kommentti jäljempänä). Laita punajuuret pieneen uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja valuta päälle vielä hunaja. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Laita kypsennyksen keskivaiheilla folioarkki vuoan päälle, jotta punajuuret eivät kuivu. Huom. kokeile punajuurten kypsyyttä ennen kuin otat uunista. Ehkä itsestään selvää (?), mutta minä unohdin ja hiukan liian rapsakoiksi ne jäi puolessa tunnissa. Jaa salaatti neljälle lautaselle.

4. Leikkaa halloumi noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Grillaa viipaleet nopeasti parilapannulla.

5. Nosta punajuuret ja grillatut juustoviipaleet salaattiannosten päälle. Ohjeista oli kokonaan unohtunut nuo saksanpähkinät, villinä veikkauksena heittäisin että ne ripotellaan salaattiannosten päälle lopuksi. Näin itse tein. Tarjoa heti.

Salaatti oli mukavan maukasta, pähkinät toivat sopivaa purutuntumaa, punajuuret makeutta ja halloumi suolaisuutta. Piparjuuri on ehdoton tuossa kastikkeessa, se tuo sopivaa särmää kokonaisuuteen. Majoneesi-jugurttiseos on mukavan raikasta pelkän majoneesin sijaan, joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kokonaisuus.

Toisena ohjeena käsittelyyn pääsee kylmäsavulohipalat. Tästä olikin näköjään Hesarin ruokasivuilla sanottu että ohje on kuudelle. Kirjasta tuo annosmäärä puuttuu. Varmaan aika kohdallaan tuo arvio on. Tämäkin on helppotekoinen pikkuruoka, tietysti hyytymiselle pitää varata aikaa. Kiireinen tietysti hyydyttää pakastimessa, mutta silloin kannattaa vahtia ettei köntti ehdi ihan jäähän. Itse leikkasin "tuoreena" vain muutaman viipaleen ja laitoin loput kokonaisena könttinä pakastimeen. Tuossa kuvassa on niitä pakastettuja, kylmänä leikattuja. Kuten näkyy, smetana vähän hileytyy eikä ole ihan NIIN hyvää kuin tuoreena.

Kylmäsavulohipalat

6 annosta

2 liivatelehteä
vettä
3 rkl maitoa
2 tlk smetanaa
piparjuuritahnaa
2 pkt kylmäsavulohta siivuina

Tarjoiluun:

salaattia
ruisnappeja

1.Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi.

2.Kuumenna maito mikroaaltouunissa. Nosta liivatelehdet vedestä ja purista kuiviksi. Kaada liotusvesi pois. Liuota liivatelehdet kuuman maidon joukkoon.

3.Sekoita liivate-maitoseos smetanan joukkoon. Mausta seos piparjuuritahnalla. Itse maustoin ensin piparjuuritahnalla smetanan ja vasta sitten sekoitin liivate-maitoseoksen siihen.

4.Vuoraa pitkänomainen leipävuoka tuorekelmulla. Lado vuoan pohjalle puolet lohesta. Levitä päälle täyte ja peitä se lopulla kalalla.

5.Kääntele tuorekelmu suojaksi ja nosta kylmään hyytymään kolmeksi tunniksi.

6.Leikkaa annoksesta pitkänomaisia, kakkulapiolla lautaselle nostettavia palasia. Tarjoa lisänä perunaa, salaattia ja ruisnappeja Kirjassa näitä lisukkeita ei oltu mainittu ollenkaan. Paahtoleipä sopii myös lisukkeeksi mainiosti.

Leikkaamiseen kannattaa oikeasti käyttää tosi terävää veistä, muuten se voi olla hankalaa. En tiedä kuinka korkeita noista viipaleista pitäisi tulla, itse tein puolikkaan annoksen ja käytin pienempää vuokaa. Jotenkin kuvittelin että niiden pitäisi olla paksumpia, mutta toisaalta silloin ehkä smetanatäytettä tulee liikaa. Tässäkin piparjuuritahna on omiaan leikkaamaan smetanan ja lohen täyteläisyyttä ja tuomaan piristystä ruoan makuun. Helppo ja hyvä resepti, toinen versio tästä on tietysti lohi-piparjuurirullat. Ne ovat hiukan nopeammat tehdä: lohiviipaleet levitetään limittäin levyksi, levylle sivellään reilusti piparjuurituorejuustoa ja kääritään levy kääretorttumaisesti rullaksi kelmun avulla. Kelmussa sitten pötkö pakastimeen ja annetaan jäähtyä kohmeiseksi. Leikataan viipaleita jotka tarjoillaan viileänä.

ruokatorstain joulu

2010-11-19T11:11:00.001+02:00

Minä olen yksi niitä (joidenkin mielestä raivostuttavia) ihmisiä, joiden mielestä joulun odotusta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin. Jouluvalotkin ripustelin jo lokakuun lopulla kun oli niin pimeää, ja ensimmäiset glögitkin kuumenneltiin samoihin aikoihin. Kokonaan uuden vaihteen hommaan teki eilen satanut lumi ja hesarin ruokasivujen pikkujoulunaposteltavat. Kuin kaiken kruunuksi postilaatikosta tipahti eilen hesarin lähettämä arvostelukappale uutta Hesarin Ruokatorstain Joulu -kirjaa.

Kirjaan on koottu HS:n ruokasivujen parhaat ohjeet joulunajan juhliin. Kirjasta löytyy siis myös pikkujouluruokia, ruokalahjoja sekä uuden vuoden juhliin sopivia herkkuja. Onpa mukaan mahdutettu juomaohjeitakin, sekä muutama yleissananen jouluun sopivista viineistä ja oluista. Reseptit on julkaistu pääosin vuosina 2005-2010, ja ne on kirjaksi koonnut Hesarin ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka. Ensiselailulla kirja vaikuttaa oikein hyvältä ja mielenkiintoiselta. Rakenne on seuraava: pikkujoulut, leivonnaiset, makeiset, ruokalahjat, jouluaamu, joulun alkupalat, joulupöydän pääruuat, jälkiruuat, uusivuosi, juomat, joulun viinit, joulun oluet.

Jouluinen ruokakirja ajatuksena saatta kuulostaa äkkiseltään vähän tylsältä, mutta tässä kirjassa (kuten muuten mielestäni Hesarin ruokasivuilla yleensäkin) mukaan on perinteisten reseptien lisäksi saatu paljon hiukan perinteisemmistä poikkeaviakin ideoita ja reseptejä. Jälkiruokapuolelta löytyy esimerkiksi vadelma-homejuustokakku piparipohjalla. Vaikka itse pidän paljon perinteisistäkin jouluruoista, oli erityisen ilahduttavaa huomata, että pääruokaosioon oli koottu kaksi joulumenuehdotusta (joista toinen muuten kokonaan kasvismenu), joissa ei ole varsinaisesti mitään perinteistä mutta kuitenkin jouluinen fiilis. Nämä menut kuvineen vievät ajatukset fine dining -ravintoloiden joulumenuihin, ja olisivat varmasti omiaan vähän modernimpaan joulupöytään.

Pari asiaa näin äkkilukemalta jäi kirjassa myös häiritsemään. Osa herkullisista kuvista on sijoiteltu oudosti kauas itse reseptistä. Ymmärrän kyllä että taitto on haastavaa puuhaa, mutta ainakin minulle kuvat ovat myös suuri innostuksen lähde reseptien kokeiluun. Ärsyttävää kun joutuu selailemaan useita sivuja eteen- ja taaksepäin löytääkseen sen etsimänsä reseptin!

Toinen ongelma on reseptien yhteydestä puuttuva viitteellinen annosmäärä. Juomissa, jälkiruoissa ja joissakin leivonnaisissa se on mainittu, mutta kaipaisin sitä kovasti kyllä alku- ja pääruokienkin yhteyteen. Omistakin postauksistani kyllä tiedän, että annosmäärien arviointi on hankalaa ja aina viitteellistä, mutta olisi kiva tietää jo aloittaessaan, tekeekö annosta kahdelle vai kahdelletoista. Sitä mukaa voisi sitten vähän passailla ainesmääriä jos tarvitsee. Ja ok, tietenkin ainesmäärät reseptissä itsessään antavat jotain osviittaa, mutta olisihan se nyt helpompi nähdä heti otsikon alta suoraan.

Reseptiä ette tänään saa, mutta seuraavia aion ainakin yrittää kokeilla (ja postata) ennen joulua tai viimeistään jouluksi:

punajuuri-halloumisalaatti

kylmäsavulohipalat

mausteiset joulutryffelit (oma muunnelma)

punasipulihilloke

portviinisilli

mäti-avocadosalaatti

sinappi-hunajauuniomenat (lisuke)

homejuusto-vadelmajuustokakku

Näistä sitten myöhemmin lisää! Saa ehdottaa, missä järjestyksessä kokkaillaan, jos haluatte jonkun tietyn reseptin tai useamman heti kokattavaksi.

Niin joo, ja kirjaa saa ainakin Hesarin verkkokaupasta sekä hyvin varustelluista kirjakaupoista (ainakin akateemisessa näytti olevan). Ovh on 36,. €, Hesarilla näytti olevan tilaajaetuhinta 27,- Hesarin tilaajille.
Reseptithän on julkaistu Hesarissa, joten suurin osa niistä varmasti löytyy Hesarin Ruokasivuilta. Kun reseptihakuun kirjoittaa joulu, näyttää silmäilyn perusteella siltä että (tietenkin) hyvin monet reseptit sieltä löytyvät.

tuhansia töitä, valvottuja öitä

2010-11-10T19:09:00.000+02:00

Ruokakuntamme on ollut kolmihenkinen jo kohta puoli vuotta. Melkein yhtä kauan kuin täällä on ollut hiljaista. Ollaan kyllä kokkailtu ja kuvailtukin, mutta jotenkin sitä on vaan priorisoinut esim. nukkumista ohi tämän polkkaamisen. Kuten aina, mitä pidemmäksi postaustauko venyy, sitä vaikeampaa on taas aloittaa uudelleen, vähintäänkin henkisesti.Tästäkin tullee lähinnä enemmän linkkauksia kuin reseptiä sisältävä postaus, sillä tuo kuvan kakku on koottu olemassa olevia hyväksi havaittuja reseptejä soveltaen.

Kuten kuvan kakun väristä saattaa arvailla, perheen kolmas osapuoli on miespuolinen. Koska pikkumiehen molemmat mummit hoitivat käytännössä kaikki muut ristiäisjärjestelyt, päätin ja halusin tehdä kakun itse. Samalla pääsin kokeilemaan tuollaista fondant-tyyppistä kuorrutusta ekaa kertaa (mikä näkyykin kyllä kakun pinnassa). Kermakakuista en itse ole koskaan pitänyt, ja tänä kesänä kermapäällys olisikin ollut sulaa hulluutta...

Harvoin juhlia järjestävän on aina yhtä vaikeaa arvioida ruokien menekkiä, niin nytkin. Riittävän isoa kakkuvuokaa ei tuntunut löytyvän joten lopulta ostin viiden litran taikinakulhon ja kokosin kakun siihen. Sitä oli juuri sopivasti, vähän jäi yli muttei liikaa.

Ilokseni panin muuten merkille, että Tiimareista näyttää nykyään saavan kakkutarvikkeita aika laajasti: kakun kuorrutus on valmista sokerikuorrutetta, samoin koristeet syötäviä hileitä myöden. Kaikki Tiimarista (ei maksettu mainos ;)). Kätevää jos on kiire eikä ehdi nettikaupoista tilailemaan. Tuo sokerifondant on tosi makeaa, mutta siinä ei ole marsipaanin "sivumakua", jotkut kun eivät marsipaanista lainkaan välitä niin katsoin tuon turvallisemmaksi vaihtoehdoksi. Enkä uskaltanut alkaa kokeilla vaahtokarkki- saati sokerifondantin valmistamista itse tässä vaiheessa.

Kakkuun on haettu aika paljon vinkkejä ja ohjeita Kinuskikissan blogista. Pohjan leivoin homman nopeuttamiseksi ja lopputuloksen takaamiseksi kääretorttulevyinä. Paistuu nopeammin ja varmasti kunnolla. Ohje suoraan täältä. Täytteenä oli raparperikiisseliä ja mansikkamousse. Idea lähti tästä Kinuskikissan täyteohjeesta. Koska ajattelin käyttää sokerikuorrutusta (jonka alle on laitettava vielä sokerikreemi), halusin täytteestä hiukan raikkaamman, joten päätin tehdä raparperikiisselin alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisäksi omien hyydykekakkujeni ohjeella mansikkatäytteen. Tein kiisseliä tuon Kinuskikissan ohjeen mukaisen määrän, se riitti kolmesta välistä kahteen. Kolmannessa välissä oli sitten moussen sisällä kokonaisia tuoreita mansikoita. Mousse / hyydyketäyte on oikeastaan tämän kakun täyteohje puolitoistakertaisena. Kootakseni kakun vuorasin siis taikinakulhon / -saavin tuorekelmulla, pohjalle kakun pinnaksi kääretorttulevystä leikattu sopivankokoinen pala, kostutus vedellä, siihen mansikkamousse johon painelin kokonaisia mansikoita. Jälleen leikattiin kääretorttulevystä sopiva pala, moussea ja sen päälle puolet raparperikiisselistä. Ja vielä kolmas kerros moussea ja kiisseliä, ja pohjaksi taas kääretorttulevyä. Tein kolme pellillistä kääretorttulevyä, joten yksi välikerros koottiin jämäpaloista ja muut kerrokset leikattiin kokonaisina. Koska halusin koristella kakun vielä samana iltana / yönä, laitoin valmiin saavin vähäksi aikaa pakastimeen hyytymään ennen kuorruttamista.

Kuorruttamiseen hain jälleen vinkkejä viisaammilta. Tällä marsipaanikuorrutuksen ohjeella mentiin, kakun pintaan siis sokerikreemi (jonka muuten tulen kaikkiin kakkuihin tästedes tekemään tuolla tomusokeriohjeella, niin helppoa ja kerrankin kreemi on hyvää) ja sen päälle sitten kaulitaan kuorrute. Kakun ulkonäkö on kaukana täydellisestä, tein koristelua ristiäisiä edeltävänä yönä kahdentoista aikaan, kaulitsin kuorrutteen hiukan liian ohueksi ja sitten asemoin sen epäkeskosti kakun päälle. Kuorrute ei siis yltänyt ihan loppuun saakka ja lisäksi sitä oli tosi hankala siloitella. Kuvaaja on ohjeiden puutteessa vielä onnistunut kuvaamaan sen huonoimman puolen kakusta. Ensin ajattelin tehdä alareunaan leveän nauhan ja rusetin, mutten siihen aikaan saanut suoraa nauhaa aikaiseksi sitten millään. Niinpä otin tähdenmuotoisella piparimuotilla kuvioita jotka leikkasin kahtia ja asettelin ikään kuin kruunuiksi alareunaan. Tämän jälkeen olinkin jo niin väsynyt fondantin kanssa värkkäämiseen että suosiolla hylkäsin kaikki aiemmat kunnianhimoiset koristeluajatukset (pojan nimi, rakennuspalikoita jne.) ja preferoin taas sitä unta. Muutama eri värinen tähti päälle ja reunoille, vähän syötävää glitteriä pintaan ja kakku jääkaappiin. Koko homma siis päivää ennen juhlia. Kakku säilyi jääkaapissa mainiosti ilman kupua eikä vuotanut mitään mihinkään suuntaan.

Kakku oli menestys, loistava maku ja kreemi ja ohut sokerikuorrutuskin sopivat siihen oikein hyvin. Seuraavan kerran kuitenkin ryhdyn tällaiseen ehkä aikaisintaan pikkumiehen ykkössynttäreillä.Får se.

riivittyä grillikanaa leivän välissä

2010-05-17T10:55:00.000+03:00

Taisin lupailla jotain Texas-pihviä tulevaksi, mutta tähän väliin on ihan pakko vielä hehkuttaa tätä kanaleipäkokonaisuutta. Saimme ihanan sään houkuttelemina grillikauden avattua, ja kolmeen päivään ei ole taidettu muilla keinoin ruokaa valmistaakaan! Tämä kanaleipä tuli mainittua jo viime kesän parhaiden reseptien listauksessa, tuolloin vain linkkasimme Jauhantapajan postaukseen aiheesta. Nyt kun sain innostuksissani kuviakin aikaiseksi, postataan resepti suoraan tännekin. Kuten useaan kertaan on todettu eri paikoissa, kokonaisena kypsennetty broileri erilaisilla mausteilla on valtavan hyvää. Siivekkään voi kypsentää mainiosti uunissa, joskin siitä aiheutuu eriasteisia käryhaittoja keittiöön / koko asuntoon. Siksipä hyvä vaihtoehto uunitukselle on hoitaa homma grillissä. Homma ei ole edes vaikeaa, joskin kokonaisen broilerin sulattaminen ja kypsentäminen vaatii hiukan etukäteissuunnittelua ja aikaa. Nykyään tosin taitaa jo saada pakastamattomanakin versiona yrttimaustettua broileria, jolloin säästää sulatteluun kuluvan ajan. Itse olen toistaiseksi preferoinut maustamattomia versioita. Ja jos ei ole ihan koko kanalle syöjiä, niin tokihan voi ottaa Apinakeittiön vinkistä vaarin ja kypsentää samaan tapaan koipireisiä. Maustamismahdollisuudet ovat rajattomat, ja kypsää kanaa voi käyttää melkeinpä miten vaan: salaatin osana, leivän välissä, sellaisenaan, piirakassa...

Mutta nyt siihen reseptiin. Tämä kokonaisuus on grillivalmistaja Weberin toimittamasta kirjasta "Weber's Big Book of Grilling". Opuksesta löytyy toinen toistaan herkullisempia jenkkireseptejä grillailuun. Tässä kanakokonaisuudessa kaikki osat sopivat niin hyvin yhteen ettei voi kun lämpimästi suositella tämän kokeilemista ihan tällaisenaan ohjeen mukaan. Ohje vaikuttaa pitkältä, mutta sitä ei kannata säikähtää, tämä ei todellakaan ole monimutkaista, ja kanan kypsyessä voi valmistella muut jutut.

Carolina pulled barbecue chicken

(alkuperäisen ohjeen mukaan 8 annosta mutta meistä ennemminkin ~3 annosta, tosin kastiketta tulee reilusti)

coleslaw

n. 7,5 dl ohueksi suikaloitua kaalia

2,5 dl karkeaksi raastettua porkkanaa

½ sipuli, ohueksi viipaloituna

1,25 dl majoneesia

1 rkl dijonsinappia

1 rkl sokeria
2 tl valkoviinietikkaa
(½ tl sellerinsiemeniä - näitä me emme ole toistaiseksi löytäneet)
1/4 tl suolaa
ripaus cayennepippuria

kanan mausteet / rub
1 rkl paprikajauhetta (käytimme osan savupaprikaa)
1½ tl sinappijauhetta
1½ tl vaaleanruskeaa sokeria (käytimme ruokosokeria)
1½ tl (meri)suolaa
1 tl kuivattua / paahdettua sipulirouhetta
1 tl valkosipulirouhetta
½ tl juustokuminaa
1/4 tl cayennepippuria
1/4 tl neilikkaa jauhettuna

kasviöljyä
1 kana/ broileri, noin 1,2 kg

(savustuslastuja tai -brikettejä, alkuperäisohjeessa hikkoria)

bbq -kastike
2,5 dl ketsuppia
1,25 dl ananasmehua
2 rkl dijonsinappia
1½ rkl omenaviinietikkaa
1½ rkl ruokosokeria (tai muuta vaalean ruskeaa sokeria)
1 tl tabascoa
suolaa

tarjoiluun sämpylöitä/ leipäsiä maun mukaan, esim. hampurilaissämpylöitä, ciabattaa, ruispaloja / reissareita tms.

Jos käytät pakastebroileria, anna sen sulaa kunnolla (ks. sulamisajat pussista). Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Jos sipulirouhe, valkosipuli, sokeri ja suola ovat kovin karkeaa koostumukseltaan, kannattaa niitä hieroskella vaikka morttelissa hiukan jauhemaisempaan muotoon. Huuhtele broileri sisä- ja ulkopuolelta huolellisesti kylmällä vedellä ja taputtele talouspaperilla ihan kuivaksi. Hiero mausteseosta huolellisesti broilerin pintaan ja sisälle, voit myös raottaa varovasti rintanahkaa ja hieroa mausteita nahan alle. Valuta päälle oliivi- tai muuta kasviöljyä ja sivele pinta öljyllä. Nosta kana grilliin rintapuoli ylöspäin ja kypsennä epäsuoralla keskilämmöllä noin tunti ja vartti - puolitoista tuntia. Me toimimme kahden polttimen grillillämme niin että lämmitimme grillin ensin kuumaksi, sitten sammutimme toisen polttimen ja säädimme lämmön noin 200 asteen hujakoille. Nostimme broilerin sammutettuna olevan polttimen päälle ja kypsentelimme noin puolitoista tuntia, jolloin oli taatusti kypsää. Uunissakin homma onnistuu, asteita voi olla 200-225 ja kypsennysaika reilu tunti.

Tässä kohtaa pitää huomauttaa että alkuperäisreseptin mukaan grilliin laitettaisiin myös savustuslastuja, mutta tätä emme ole vielä itse koskaan toteuttaneet. Nykyään saatavilla olisi näköjään myös grilliin käteviä savustusbrikettejä, näitä taidamme laittaa kokeiluun. Savustuksen ollessa mukana kuvioissa kokeilisimme ehkä hiukan miedompaa lämpöä, tyyliin 180 astetta, ja hiukan pidempää kypsennysaikaa.

Kanan kypsyessä tee coleslaw ja bbq -kastike. Sekoita suikaloitu kaali, raastettu porkkana ja viipaloitu sipuli keskenään. Sekoita kastikeaineksia kunnes sokeri on liuennut, ja sekoita kastike salaatin joukkoon. Kastiketta ei tarvitse olla paljoa tässä vaiheessa, salaatti kyllä mehustuu maustuessaan jääkaapissa. Laita se siis jääkaappiin odottelemaan kanan valmistumista.

Sekoita bbq-kastikkeen ainekset keskenään ja vispaa kevyesti kunnes sokeri on liuennut. Laita tämäkin jääkaappiin maustumaan kanan kypsyessä.

Kun kana on kypsää, nosta se pois grillistä ja anna hiukan levähtää. Kun kana on käsittelylämmintä, riivi siitä käsin tai kahdella haarukalla lihat irti. Jokainen ruokailija voi kasata oman leipänsä: kasataan leivälle kanaa, päälle coleslaw'ta ja kunnon loraus kastiketta. Otetaan kaksin käsin kiinni ja nautitaan. aah.

ihanan kirpeät sitruunaneliöt

2010-05-15T18:39:00.000+03:00

Ai mikä makeanhimo? On meillä onneksi syöty muutakin kuin donitseja ja sitruunaneliöitä, tulossa on postausta mm. grillipihveistä Texasin tapaan. Tämä on pakko kuitenkin postata heti pois alta, jotten unohda että näistä tuli juuri niin täydellisen sitruunaisia kun ajattelinkin. Kun sain omasta peukaloinnistani huolimatta jonkin leivontareseptin onnistumaan niin se pitää kirjata äkkiä muutoksineen ylös!

Idean näihin herkkuneliöihin sain tästä Ahonlaita-blogin reseptistä. Sieltä voitte muuten katsella myös hiukan onnistuneempaa kuvaa aiheesta. Kävin kurkkimassa tuota Bakerellan alkuperäisreseptiä, mutta luettuani Tanjan kommentit päätin hiukan kuukkeloida lisää. Koska pohja on murupohja, ja sellaisenaan tuo aika lailla täyteläisyyttä makuihin, halusin päällisestä reilusti kirpakan sitruunaisen. Lähdin siitä olettamuksesta, että sitruunankuoren lisääminen päälliseen voisi toimia. Vanha kunnon google sitten löysikin tämän Joy of Bakingin reseptin, joka vaikutti juuri sopivalta. Määrällisestikin sillä näytti tulevan hiukan vähemmän valmista tavaraa kuin esim. tuolla Bakerellan ohjeella. Mitä vähemmän houkutuksia pöydillä lojumassa, sen parempi, tässä vaiheessa. Lähtökohtaisesti siis menin tuolla Joy of Bakingin reseptillä, tosin halusin lisätä hiukan päällisen määrää. Tässä reseptissä siis minun versioni, jolla sain ihan mainion lopputuloksen maun puolesta. Esteettisesti tässä olisi vielä vähän kehiteltävää, luulen että päällisen aineita tuli sekoitettua vähän liian reippaasti, jolloin pintaan jäi "vaahtoa" joka sitten hiukan ruskistui uunissa.

Resepti on helppo ja nopea, ja tehtävissä "käsin", ilman sähkövatkaimia tai muita vimpaimia. Uunia tietysti tarvitaan :)

Sitruunaneliöt

n. 20x20cm vuoallinen

pohja

n. 110 g voita

25 g tomusokeria

130 g vehnäjauhoja

Täyte / päällinen

n. 200 g (2,5 dl) sokeria

3 isoa kananmunaa

2 isohkoa sitruunaa, joista saat:

n. 1,2 dl sitruunamehua (tuoreena puristettua, n. 2½ sitruunaa)

1½ - 2 rkl raastettua sitruunan kuorta

n. 3 rkl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri hyvin. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja nypi se jauhojen ja sokerin kanssa, kunnes saat murumaisen seoksen. Voitele n. 20x20cm vuoka, ja taputtele taikinaseos sen pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa keskitasolla noin 20 min. tai kunnes pohja alkaa juuri ja juuri saada kullankeltaista väriä. Ota vuoka pois uunista ja anna pohjan jäähtyä sillä aikaa kun valmistat täytteen.

Pese sitruunat hyvin ja raasta kuoret ja purista mehut. Vatkaa (käsin tai koneella) munat ja sokeri sekaisin, kunnes saat tasaisen seoksen. Älä vatkaa vaahdoksi! Lisää sitruunankuoret ja -mehu, sekoita. Kääntele joukkoon jauhot. Kaada esipaistetun pohjan päälle ja kypsennä (edelleen 175 -asteisessa uunissa, keskitasolla) noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä kunnolla, leikkaa sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi ja siivilöi hiukan tomusokeria pinnalle. Nam. Taidankin mennä tästä syömään n:nnen kappaleen...

Mmmm, donuts...

2010-05-03T11:49:00.001+03:00

Pidän munkeista, mutta olen kerrassaan surkea munkinpaistaja. Minulla on tapana polttaa ne pinnalta ja jättää keskeltä raaoiksi. Liian kuuma öljy, siis. Pitäisi oikeasti hommata sellainen lämpömittari jota voisi käyttää öljyn tai vaikkapa sokerivesiseoksen lämpöjen mittaamiseen: sellainen siis, joka kestää mittauksen jonnekin 190 celsiusasteeseen vähintäänkin.

Räpellyksestä johtuen meillä ei vappuna yleensä paistella munkkeja. Simaakaan en ole tehnyt, sitäkin anoppi tekee niin hyvää etten oikein usko itse pystyväni samaan. Tänä vuonna löysin myös Wanhan Porvoon Fabriikin mahtavan siman. Saman puljun glögi tuli joulunaikaan kokeiltua, ja oli niin hyvää että simaakin oli testattava, melkoisesta hinnasta huolimatta. Ja se sima, se oli todella hyvää. Juuri niin raikasta ja sopivan sitruunaista kuin kotitekoisen siman pitäisikin olla.

Ja nyt eksytään vähän lisää sivuraiteille, mutta tuosta simasta tuli mieleeni toinenkin huipputuote jonka löysimme äskettäin, Brunnebyn mehustamon mehut. Olemme maistelleet karpaloa, raparperia, mansikkaa ja vadelmaa. Kaikki toimivat, maut ovat tosiaan aitoja ja raikkaita, makeutusaineena toimii sokeri ja säilöntäaineita ei ole käytetty. En osaa luvata että näitä löytyisi ihan joka lähimarketista, mutta ainakin Stockan Herkusta niitä saa, kuten myös meidän lähikaupastamme täällä "maalla". Jos törmäätte, suosittelen maistelemaan! Vinkkejä vastaavista kotimaisista tuotteista otetaan myös ilolla vastaan! Varsinkin tuo eri makujen laaja valikoima noissa Brunnebyn mehuissa viehättää, eivätkä ne ole liian makeita, vaan juuri oikealla tavalla raikkaita.

Koska kahden edestä syöminen on jostain syystä lisännyt selkeästi makeanhimoani, aloin tänä vuonna kuitenkin suunnitella jonkunlaisten pullien käristelyä rasvassa. Kun sitten Jauhantapaja oli viekkaasti ja viisaasti Hyvää juuri nyt- osastoona laittanut muistutuksena donitsipostauksensa, olin ihan myyty. Pakko päästä kokeilemaan! Seurasin reseptiä tarkalleen, joten en toista sitä tänne. Koska olin unohtanut varautua suklaalla kuorrutukseen, sokeroin suurimman osan sokeri-vaniljasokeriseoksella. Osaan hoksasin sitten levittää pinnalle joltain reissulta tuomaani suklaalevitettä, sellaista joka ei sisällä pähkinää vaan on ihan maitosuklaan makuista. Aaah! Donitsit onnistuivat tosi hyvin, taikina oli kuohkeaa ja helppo paistaa, lopputulos oli raikas eikä liian makea. Sitrushedelmien kuori antaa taikinaan raikkautta, jonka ansiosta donitsit voi kuorruttaa melkoisen makeillakin herkkutöhnillä. Ja koostumus täydellinen, juuri sopivan pehmeä muttei höttöinen. Suosittelen, kannattaa kokeilla!

ulostuloja

2010-04-30T10:16:00.000+03:00

Hu-huu, onko siellä ketään? Tuskin täällä kukaan enää käy, tosin itseä vartenhan tämä blogi alun perin laitettiinkin pystyyn. Voikeittiö on ollut luvattoman kauan hiljaisuudessa, näin ulospäin, emmekä kyllä nytkään uskalla luvata tahdin tästä yhtään kiihtyvän. Kahden hengen perheestä on tulossa kuukauden sisällä kolmihenkinen, mistä syystä talven mittaan aika tuntui vaan menevän muuhun kuin postailuun, vaikka uusia herkkuja on säännöllisesti kokkailtukin. Kuvaaminen, saati sitten kirjoittaminen, ovat vain tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta hommilta. Omaa ruokailuani - ja sitä myötä myös kokkailuinnostusta- on rajoittanut myös se kilometrien mittainen "ei suositella" -lista eri ruoka-aineista. Tähän aiheeseen voi suhtautua monella tapaa, minä olen suhtautunut melko tosissani noihin suosituksiin, ja niin ollen joutunut vähän joka välissä pohtimaan, mitä tai miten valmistettuna voin syödä.

Mennäänpä aiheeseen: kevät ja kesä tekevät jo tuloaan, ja salaatit, grillaus ja ulkona syöminen alkavat kummasti houkuttaa. Nämä salaatit ovat kätevästi viime kesältä ja syksyltä postaamatta jääneitä herkkuja. Tässä siis tulee salaattivinkkejä, vaikkapa viime hetken vappuruoiksi.Vappuhan onkin ulkona syömisen aikaa, suosi sää tai ei.

Yläkuvan halloumi-mansikkasalaatti on Jamien käsialaa ja tullut mainituksi aiemminkin. Itse bongasin reseptin Jamie at home -kirjasta, mutta se löytyy myös suoraan Jamien sivuilta. Menimme muuten täysin sen mukaan, mutta jostain syystä juustopalat käärittiin kinkkusiivuihin ja paistettiin vasta sitten, ja salaatin kasaaminen lautasellekin sujui eri järjestyksessä. Tässä resepti vielä melko selvällä suomen kielellä:

Mansikka-halloumisalaatti

4 annosta

300 g mansikoita, kannat poistettuna, pilkottuna

hyvälaatuista balsamicoa

½ sitruunan mehu

hyvää extra virgin -oliiviöljyä

suolaa ja (musta)pippuria myllystä

basilikaa pari oksaa, lehdet nypittynä

250g halloumia, viipaloituna 8 osaan

minttua pari oksaa, lehdet nypittynä

kourallinen eri salaatteja, huuhdeltuna ja lingottuna

8 siivua ilmakuivattua, mielellään savustettua, kinkkua (Jamien ohjeessa kyseessä on "speck", joka omassa mielessäni viittaa vahvimmin Tirolilaiseen kuivattuun possunjalkaan. Toisaalta on mahdollista että termi on englanninkielisille synonyymi mille tahansa ilmakuivatulle kinkulle.)

Laita mansikat kulhoon, lorauta päälle balsamicoa, oliiviöljyä ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maustaminen auttaa mehustamaan mansikoita.

Paina yksi basilikanlehti jokaiseen halloumiviipaleeseen. Lämmitä paistinpannu keskilämpimäksi, lorauta hiukan oliiviöljyä pannulle ja paista juustoviipaleita, basilikapuoli alaspäin, noin minuutin ajan. Käännä varovasti ja paista taas noin minuutin ajan, kunnes juuston on saanut väriä ja rapeutta. Nosta lautasille pari viipaletta juustoa per annos. Sekoita salaatinlehdet, mintun- ja basilikanlehdet ja mansikat kulhossa, nostele sitten keko tätä seosta kullekin lautaselle, juustojen päälle. Nosta keon päälle pari palaa kinkkua per lautanen, ja tee loppusilaus vielä muutamalla salaatinlehdellä. Halutessasi voit vielä lirauttaa päälle balsamicoa ja oliiviöljyä.

Tämä oli herkkua, mansikoiden makeus, kinkun ja juuston suolaisuus ja juuston rapsakkuus toimivat mainiosti yhteen. Tätä kelpaisi nauttia vaikkapa vapunpäivänä hyvän kuohuviinin kera.

Seuraava salaatti on myös Jamien käsialaa, Ministry of food -kirjan salaattiosiosta, jossa esitellään kuinka käteväsi kurkkusalaattia saa versioitua. Tämä on se monimutkaisin versio, vaikkei kovin monimutkainen sittenkään. Toimii oikein mainiosti lisukesalaattina.

Kurkku-oliivi-salaatti jugurttikastikkeella

4-6 hengelle

2 kurkkua

merisuolaa

mustapippuria myllystä

iso kourallinen mustia oliiveja

6 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

tuoretta minttua

1 rkl maustamatonta jugurttia (voi olla juoksevampaakin mallia)

1 punainen chili (tai chilirouhetta)

Kuori kurkut, leikkaa päädyt pois ja halkaise pituussuunnassa. Kaavi teelusikan avulla siemenosa pois kurkuista, viipaloi sitten sopivan suupalan kokoisiksi - ei siis tarvitse olla ihan ohuen ohutta viipaletta. Laita kulhoon, mausta suolalla ja pippurilla. Poista oliiveista kivet ja sekoita joukkoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja sitruunamehua seka jugurttia, nypi joukkoon mintun lehdet, sekoita. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna silpuksi. Ripottele chilisilppu (tai kuivattu chilirouhe) salaatin päälle.

Hyvät maut tässäkin, kurkku on ihanan rapeaa ja siementen poistaminen vähentää sen vetisyysttä. Chili ja oliivit tuovat potkua ja jugurtti tasoittaa ja pyöristää makuja mukavasti.

Seuraava onkin sitten viime kesän grillikaudelta, pääruoaksikin sopiva salaatti. Tämän kesän grillikausi on vielä avaamatta, tarkoitus oli nyt vappuviikonloppuna päästä tositoimiin jos ei ihan kaatamalla sada. Salaatin ohjeistus on Steven Raichlenin grilliraamatusta (The Barbecue! Bible), josta löytyykin mainiota opastusta grilliohjeisiin ympäri maailman. Nämä grillausopukset saavat paitsi kuolaamaan herkullisten reseptien perään, myös harmittelemaan Suomen melkoisen rajoittunutta lihatarjontaa. Enimmäkseen kaupoissa on tarjolla sikaa ja nautaa, sisä- tai ulkofilettä. Ja siinäpä se onkin. Halleista ja tiettyjen markettien tiskeiltä saa kunnon palvelua ja muitakin osia ruhosta, mutta noin yleisesti ottaen tarjonta on aika köyhää. Tämäkin resepti vaatisi "flank steak"ia, eli siis naudan rinta- / vatsaosan lihaa, joka on ilmeisesti ainakin Jenkeissä halpaa ja yleisesti saatavilla. Halpaa se lienee siksi, että on hiukan vähemmän mureaa kuin esim. fileet, mutta marinoimalla siitä ilmeisesti saa erittäin maukasta. Me taisimme käyttää ulkofilettä tai jotain paistilihaa tällä kertaa.

Yam Nua Yang, thai-mausteinen grillipihvisalaatti

n. 700 g naudanlihaa, ei tarvitse olla filettä

3 rkl soijaa

2 rkl aasialaista kalakastiketta

2 rkl sokeria

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä

Lihan on tarkoitus olla ohutta, joten jos et löydä sitä rintaa tai vastaavaa, joka on luonnostaan ohutta, leikkaa liha pihvimäisiksi viipaleiksi. Alkuperäisessä reseptissä lihaa käsitellään yhtenä palana.Vedä terävällä veitsellä lihan pintaan ristikkokuvio että marinadi pääsee vaikuttamaan paremmin (varsinkin jos löysit "flank steakia" tai muuta sitkeämpää osaa). Sekoita marinadin ainekset kulhossa ja vispaa kunnes sokeri on liuennut. Laita lihat ja marinadi esim. minigrip-pussiin, sulje pussi ja kääntele niin että lihat maustuvat. Laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin kahdeksi, mielellään jopa kahdeksaksi tunniksi. Mitä sitkeämpi liha, sitä pidempi marinointiaika on suositeltavaa.

kastike

3 valkosipulinkynttä

1 -6 tuoretta chiliä, ohuelti viipaloituna (poista siemenet jos haluat miedomman kastikkeen)

1½ rkl sokeria

3 rkl aasialaista kalakastiketta

3 rkl tuoretta sitruunamehua

Valmista kastike: jauha valkosipuli, chilit ja sokeri tahnaksi morttelissa tai monitoimikoneessa, lisää kalakastike ja sitruunamehu.

salaatti

1 kerä salaattia, lehdet irrotettuina, huuhdottuina ja lingottuina

1 kurkku, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna

1 pieni makea sipuli, esim. Maui tai Vidalia, hyvin ohuelti viipaloituna

12 kirsikkatomaattia, puolitettuina

12 lehteä tuoretta minttua

n. ½ dl tuoretta korianteria

n. ½ dl karkeaksi pilkottuja paahdettuja maapähkinöitä

Kokoa salaatti: asettele laakean vadin pohjalle salaatinlehdet, ripottele päälle loput ainekset lukuunottamatta korianteria ja maapähkinöitä.

Lämmitä grilli kuumaksi, ainakin 260 -asteiseksi Celsiusasteikolla (vastaavasti 500 F). Valuta lihasta enimmät marinadit pois, ja grillaa haluamaasi kypsyysasteeseen. Anna lihan vetäytyä hetki leikkuulaudalla, leikkaa sitten vinottain viipaleiksi ja nostele salaatin päälle. Valuta lihojen ja salaatin päälle kastike, viimeistele ripottelemalla pinnalle korianteri ja pähkinärouhe.

Salaatin maut olivat mukavasti itämaiset, hiukan hapanta ja imelää. Suosittelemme kokeilemaan, meillä tämä meni ihan lämpimän päivän pääruokana.

Seuraava salaatti on ihan omaa keksintöä, helppo ja nopea arkisalaatti: salaattipedille viipaloidaan tomaattia ja avocadoa, paistetaan halloumiviipaleita ja paahdetaan ruisleipää ja asetellaan nämä päällimmäiseksi. Pinnalle voi vielä ripotella vaikkapa hienonnettua purjoa, ja maustaa myllystä jauhetulla mustapippurilla ja merisuolalla. Yksinkertaista mutta toimivaa!

Tämä viimeinen salaatti on Pastanjauhajien arkistoista kaiveltu helmi: kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen kana-pastasalaatti, jonka juju on valmiissa curry-mausteseoksessa. NIIN hyvää! Katsokaa resepti täältä.

nimensä veroinen

2010-01-01T16:36:00.000+02:00

Voikeittiö toivottaa oikein hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä kaikille kanssabloggaajille, lukijoille, sukulaisille ja ystäville!

Tästä nimensä ansainneesta voileipäkakusta on pitänyt blogata jo sen seitsemän kertaa, mutta kuvien jäätyä aina uupumaan on homma jäänyt sikseen. Olen aiemmin tehnyt tätä kakkua kylmäsavulohiversiona Paremman Puoliskon valmistujaisjuhliin sekä palvikinkkuversiona kaksiin ristiäisiin. Aina on hävinnyt parempiin suihin kovaa vauhtia, kehujen saattelemana. Kakku ei ole edes vaikea valmistaa, ja muuntelumahdollisuudet ovat rajattomat. Apinakeittiön emännän alkuperäispostauksessa on hyviä vinkkejä myös maidottoman version valmistamiseen. Jos tekee kakun pyöreään irtopohjavuokaan, Muulin alkuperäisohje toimii kuin nenä päähän. Jos taas käyttää suorakaiteen muotoisia (leipä)vuokia, kannattaa leivän ja sen kostukkeiden määrää lisätä. Itse tein tällä kertaa vain yhden suorakaiteen, noin puolikas alkuperäisestä reseptistä täytteen osalta toimii hyvin. Tällä kertaa myös muuntelin täytettä korvaamalla tuorejuuston ruokajugurtilla ja majoneesilla.

Voittamaton voileipäkakku

yksi suorakaiteen mallinen leipävuoallinen

Pohja

n. 350-400 g leipää (itse olen käyttänyt perunalimppuja)

0,3 dl maitoa tai kasvis- kala- tai lihalientä

40 g voita sulatettuna

Hienonna/ kuutioi / revi leipä palasiksi, sekoita siihen voi ja nesteet. Jätä imeytymään täytteen teon ajaksi.

täyte

4 liivatelehteä

n. 2 dl ruokajugurttia (paksua, itse käytin Lindahlin turkkilaista)

n. 1 dl kevytranskankermaa

n. ½ dl kevytmajoneesia

basilikaa

sinappijauhetta

savupaprikajauhetta (ei hot)

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

ruohosipulia

n. 180 g loimulohta (tai savu- tai kylmäsavulohta palvikinkkua, -kalkkunaa tms.)

0,75 dl hillosipuleita

0,25 dl hillosipulien lientä

1 dl kuohukermaa

½ punainen paprika

1½ dl maustekurkkua

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Sekoita jugurtti, ranskankerma, majoneesi ja mausteet, maistele ja korjaa makuja tarvittaessa. Hienonna lohi ja sekoita joukkoon. Hienonna hillosipulit (monitoimikone on helpoin tapa saada tasakokoista) ja sekoita joukkoon. Kuumenna hillosipulien lientä esim. mukissa mikrossa, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja liuota ne kuumaan hillosipuliliemeen. Anna liemen jäähtyä hiukan, kaada sitten tasaisena nauhana täytteen sekaan koko ajan sekoittaen. Sekoita huolellisesti. Vatkaa kerma ja kääntele sekin täytteen joukkoon. Hienonna paprika ja maustekurkku (monitoimikone auttaa taas). Vuoraa neliskanttinen vuoka tuorekelmulla. Laita pohjalle 1/4 leipäseoksesta, levitä päälle maustekurkkukuutiot ja niiden päälle täytettä. Seuraavaksi taas leipäseosta noin 1/4 alkuperäisestä määrästä, sen päälle paprikakuutiot ja taas täytettä. Levitä loput leipäseoksesta päällimmäiseksi -huom. tästä tulee kakun pohja joten siinä saa olla hiukan enemmän leipää. Laita tuorekelmua vielä kanneksi päälle, sitten kevyehkö paino vuoan päälle ja jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

kuorrute

1 dl kevytranskankermaa

1 dl ruokajugurttia

½ dl majoneesia

basilikaa

suolaa

savupaprikaa

sinappijauhetta

2 liivatelehteä

2 rkl vettä

Pehmennä liivatelehdet kylmässä vedessä. Sekoita jugurtti, ranskankerma, majoneesi ja mausteet. Kuumenna vesi ja liuota liivatteet siihen, kaada kuorrutteen sekaan tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen. Laita jääkaappiin n. ½ tunniksi, jotta kuorrute hiukan jähmettyy ja sitä on helpompi levittää. Kun kakku on tekeytynyt tarpeeksi, ota vuoka jääkaapista, etsi sopiva kokoinen tarjoilualusta ja "keikauta" kakku sille: laita alusta vuoan kanneksi, pidä molemmat kiinni toisissaan ja keikauta ympäri. Nosta kakun päältä vuoka ja irrota kelmut varovasti. Kuorruta ja koristele haluamallasi tavalla.

Kuvassa esiintyvästä uudenvuodenkakustamme näkee, ettei se ollut menossa mitenkään suuren juhlan juhlapöytään, ja koristeluun ei ole panostettu ollenkaan. Maku oli kuitenkin -taas kerran- aivan verraton! Itse asiassa taidankin mennä tästä maistelemaan viimeisiä rippeitä vielä...

mistä tuntee joulun?

2009-12-20T14:13:00.000+02:00

Joulun rutiinit ja varsinkin joulupöydän "menu" lienee yksi niistä asioista joissa kuvittelee olevan jotain "standardeja": ja sitten huomaakin että niitä on vähintään yhtä monta kuin joulua viettäviä ruokakuntiakin. Suomessakin eri alueiden välillä on selkeitä eroja jouluruoissa, niissä perinteisissä, ja samojen alueiden sisälläkin on paljonkin vaihtelua - jokaisella on omat perinteensä. Voikeittiön kokoonpano on alunperin kotoisin Pohjois-Karjalasta, jossa joulupöytään kuuluvat ehdottomasti ainakin karjalanpiirakat. Samoin karjalanpaisti on tyypillinen "perinteinen" jouluruoka, mutta tässä kohtaa jo löytyy paljonkin vaihtelua. Laatikot tietysti kuuluvat joulupöytään, mutta mitkä laatikot? Lanttu- ja porkkana taitavat olla aika perinteisiä joka puolella maata, mutta entäpä imelletty perunalaatikko, maksalaatikko tai makaronilaatikko? Uudempia tulokkaita edustanevat punajuuri-auralaatikko tai vaikkapa bataattilaatikko. Puhumattakaan kaloista tai muista alkuruoista: näissä sitä vaihtelua vasta löytyykin. Itse en ole koskaan syönyt esimerkiksi lipeäkalaa, sen sijaan graavi- ja kylmäsavulohi sekä mäti kuuluvat erottamattomasti joulupöytään. Samoin tietysti sienisalaatti.

Voikeittiö on viettänyt joulunsa aina valmiiksi katetuissa pöydissä, joten varsinaista omaa perinnettä ei -ainakaan vielä- ole päässyt syntymään. Laatikoita olen kuitenkin halunnut tehdä itse ja viedä tuomisina noihin valmiisiin pöytiin. Imelletty perunalaatikko löytyykin tuolta ylemmän linkin takaa, ja toinen "pakollinen" on lanttulaatikko. Porkkanalaatikkoa olen sisukkaasti tehnyt joka joulu, mutten koskaan saa siitä tarpeeksi pehmeää ja kuohkeaa, vaan se jää aina jotenkin kovaksi ja kuivaksi. Tänä vuonna siis tyydyn vain lanttuun ja perunaan. Joulun tuntu tulee, kun ulkona satelee lunta ja uunissa paistuvat laatikot alkavat tuoksua...

Anoppi tekee loistavaa lanttulaatikkoa, tämä resepti on suoraan häneltä ja toimivaksi havaittu. Työläin osuus on lantun pilkkominen, mutta halutessaanhan siinä voi oikaista ja ostaa valmista sosetta kaupasta.

Lanttulaatikko

n. ½ kg lanttu(a)

n. 3 keskikokoista sipulia

3 dl vettä

n. 1 tl suolaa

1½ dl korppujauhoja

1½ dl kermamaitoa (esim. puolet ja puolet)

1½ rkl siirappia

inkivääriä

valkopippuria

muskottipähkinää

pinnalle korppujauhoja

Kuori ja paloittele lanttu ja sipuli. Keitä suolalla maustetussa vedessä kunnes lanttukuutiot ovat pehmeitä, säästä osa keitinvedestä! Soseuta haluamallasi tavalla (esim. sauvasekoitin, perunasurvin, tehosekoitin) Turvota korppujauhot kermamaidossa, sekoita soseeseen keitinlientä, korppujauho-kermamaitoseos ja siirappi. Lisää mausteet (maistele, muista että maut vahvistuvat kun laatikko kypsyy uunissa). Kaada seos voideltuun vuokaan, kypsennä 200-asteisessa uunissa alatasolla pari tuntia, kunnes pinta saa hyvin väriä. Jos teet laatikon etukäteen ja pakastat ennen joulua, älä kypsennä ihan loppuun asti. Jouluna voit sitten laittaa jäisen laatikon uuniin ja kypsentää loppuun, näin laatikko ei kuivu lämmitettäessä.

Mitä erikoisuuksia teidän joulupöydistänne löytyy? Mitä ilman ei tule joulua?

flaamilainen lihapata

2009-11-21T10:03:00.000+02:00

Olen viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana rampannut työni puolesta Belgiassa suhteellisen säännöllisesti ja usein. Kohteena on ollut pienehkö kaupunki Flanderin alueella, Gentin kaupungin lähettyvillä. Paitsi tietysti suklaastaan, Belgia on tunnettu oluistaan. Viime joulun alla sain kollegoiltani pienen maistelupaketin maailman parhaaksikin valittua Westvleterenin luostarin trappistiolutta. Ja täytyy kyllä myöntää, etteivät kehut tule turhasta. Paketissa oli yhteensä neljä pulloa, kaksi pulloa vaaleinta (ja samalla alkoholipitoisuudeltaan kevyintä) blondea, yksi pullo 8:aa eli keskivahvaa ja -ruskeaa sekä yksi pullo 12:a joka on tummin ja vahvin. Mukana oli myös -tietenkin- oluen oma lasi. Jokaisella oluella oli oma, erilainen makunsa - ja sitä makua tosiaan riitti!

Virallisten trappistioluiden lisäksi Belgiassa on koko joukko enemmän tai vähemmän "aitoja" luostarioluita. Toisella kertaa toin mukanani paketin Maredsous -olutta. Sekin oli hyvää, muttei maussa ehkä ihan pärjännyt Westvleterenille. Lieneekö pelkkää kuvitelmaa, mutta mielestäni Wesvleterenin oluet olivat enemmän itse- ja itselle tehdyn makuisia.

Jostain kumman syystä yksi pullo Maredsous trippeliä oli jäänyt jääkaappiin odottelemaan maistelemistaan, muttei oikein koskaan tullut juoduksi. Ei liene yllättävää, että belgialainen keittiö on tunnettu paitsi simpukoistaan, myös oluen käytöstä ruoanlaitossa. Etsiskelin netistä reseptiä olut-lihapadalle, ja mikäpä olisikaan ollut sopivampi tapa käyttää tuo luostariolut pois kuin flaamilainen lihapata, carbonades flamandes tai jos nyt mennään aidosti flaamiksi niin vlaamse stoverij. Tähän väliin vielä toimituksen kommenttina, että olen täysin tietoinen siitä ettei flaami ole virallisesti mikään oikea kieli, vaan flaamilaisella alueella puhutaan hollantia, tai sen murretta. Paikalliset itse haluavat kuitenkin kieltään kutsua flaamiksi.

Netistä löytyy tälle pataruoalle useammanlaisia ohjeita. Kaikille yhteistä on oluen (tietysti mieluiten belgialaisen) käyttö, sekä makeuden ja happamuuden lisääminen pataan jossain muodossa, yleensä loppuvaiheessa kypsytystä. Joissain ohjeissa lisätään fariini- tai muuta tummaa sokeria sekä viinietikkaa, toisissa taas vaikkapa punaherukka- tai karpalohilloa. En mennyt minkään yhden reseptin mukaan, mutta tämä oli ainakin pohjana pataa tehdessäni.

Flaamilainen lihapata

3-4 annosta riippuen syöjien nälästä

n. 500g naudan paistia, kuutioituna

n. 300g sipulia, krouvisti paloiteltuna

voita

oliiviöljyä

n. 2 rkl vehnäjauhoja

2 ½-3 dl lihalientä

33 cl (hyvää belgialaista) tummahkoa olutta

timjamia

laakerinlehtiä

mustapippuria

suolaa

n 1 rkl ruskeaa sokeria

n 1 rkl omenaviinietikkaa

karkeaa sinappia

pipareita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Kuumenna voi padassa, ruskista lihapalat siinä (tee osissa jos pata on pieni ja lihaa paljon). Nosta lihat sivuun ja lisää pataan hiukan öljyä (jos tarvitsee), ruskista sipulit. Kun sipulit ovat saaneet kauniisti väriä, lisää pataan jauhot, sekoittele hetken aikaa jotta jauhot hiukan ruskistuvat ja tarttuvat sipuleihin. Lisää lihaliemi, sekoita niin että pohjasta irtoavat ruskistamisen jäljet mukaan. Lisää olut, lihat (ja niistä irronneet nesteet), timjami ja laakerinlehdet sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Lisää myös sokeri ja viinietikka. Kiehauta, siirrä uuniin ja kypsennä pari tuntia, tai kunnes liha on mureaa. Viimeisen puolen tunnin kohdalla lisää padan päälle kolme piparia joiden alapintaan on sipaistu paksulti karkeaa sinappia. Piparit hautuvat ja hajoavat pataan, saostaen ja maustaen sitä samalla.

Tarjoa vaikkapa perunamuusin, tai belgialaiseen tapaan esimerkiksi ranskalaisten perunoiden kera.

Pata oli aivan valtavan hyvää: oluesta ja mausteista tuli jotenkin hedelmäinen ja tavallaan raikas vivahde tuhtiin lihapataan. Liha suorastaan suli suussa ja maut tasapainottivat toisiaan. Ihanaa syysruokaa kunnon pottumuusin kanssa.

Belgialaisen oluen tilalle tähän sopinee mikä tahansa keskiruskea tai tumma olut. Siinä olisi kuitenkin hyvä olla riittävästi makua ja jonkin verran makeutta. Onko ehdotuksia?

ameriikan ihmemaa

2009-10-11T10:27:00.000+02:00

Tunnustan. Täysin heräteostoksena tuli hankittua tämä Jamien uusin opus, Jamie's America. Seikkailtuaan Italiassa Jamie on nyt lähtenyt kiertomatkalle Ameriikan ihmemaahan, tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Tulokset ovat pyörineet tv-sarjan muodossa Brittien neloskanavalla syyskuun lopusta lähtien, netistäkin jaksoja voisi ilmeisesti vilkuilla. Itse en ole sarjaa nähnyt sen enempää tv:stä kuin netistäkään. Sen sijaan eräänä perjantaina etsiskelin kaavailemalleni fish&chips -aterialle jotain raikasta lisuketta, missä puuhassa törmäsin tähän parsakaalisalaatin reseptiin. Tässä kohtaa täytyy avautua: en oikein ole osannut pitää jenkkiläistä ruokaperinnettä kovinkaan suuressa arvossa -ennen päättynyttä kesää, siis. Grillin ja sen myötä grillausopusten hankinnan seurauksena kesällä tuli kokkailtua useitakin jenkkiläispohjaisia sapuskoja, ja aina yllätyimme positiivisesti. Grillausreseptit se kansa kyllä ainakin osaa, jos nyt yleistetään noin raa'alla kädellä. Ruokien raikkaus (niiden sisältämien ainesosien "raskaudesta" huolimatta) oli valtava yllätys. Siksipä osasin odottaa tältäkin salaattiohjeelta paljon. Enkä totta vie joutunut pettymään!

Ennen reseptin esittelyä vielä vähän kirjasta: Jamie valitsi reissulleen kuusi eri aluetta, jotka hänen mielestään kuvaisivat riittävän monipuolisesti amerikkalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuutta. Kirja on jaettu osiin näiden alueiden perusteella: New York, Louisiana, Arizona, Los Angeles, Georgia ja villi länsi (vai kuuluuko sekin kirjoittaa isoilla?). Jokaisesta paikasta on koottu alueelle tyypillisiä paikallisia reseptejä, niin alku-, pää-, kuin jälkiruokiakin. Esipuheessaan Jamie huomauttaa myös sorvanneensa reseptejä pikkuisen raikkaampaan ja keveämpään suuntaan, kadottamatta kuitenkaan ruoan alkuperäistä henkeä. Lisäksi resepteissä vinkataan täysin alkuperäisiin versioihinkin, joten sellaisenaankin ruoat voi halutessan valmistaa. Kirjan saavuttua en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi, joten alla oleva salaatti on ainoa resepti joka todistetusti on hyvää. Monta mielenkiintoista juttua sivuilta kuitenkin löytyy, reseptejä voi halutessaan käydä vakoilemassa myös Jamien sivuilta. Luettuani juuri Jauhantapajan uusimman postauksen, jään mielenkiinnolla odottamaan josko sielläkin on löydetty noiden reseptien pariin.

Villin lännen parsakaalisalaatti
6 annosta lisukkeena

2 isoa parsakaalinpäätä
8 viipaletta (savu)pekonia, suikaloituna ohuiksi suikaleiksi
3 kiinteää punaista tomaattia (puolita, poista siemenet ja viipaloi ohuelti)
nippu tuoretta ruohosipulia hienonnettuna

kastikkeeseen
½ valkosipulinkynsi (kuori ja raasta)
2 tl dijonsinappia
6 rkl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(meri)suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti ja irrottele suupalan kokoisiksi. Jos varsi ei ole kokonaan puumainen, leikkaa kuiva osa ja heitä pois. Leikkaa jäljelle jäänyt osa pitkittäin kahtia ja viipaloi ohuelti. Kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa, ryöpäytä sitten parsakaalit nopeasti vedessä (anna kiehahtaa noin minuutin ajan). Tarkoitus on vain hiukan pehmentää parsakaalia, niin että siihen jää kuitenkin purutuntumaa. Valuta lävikössä, ja levitä sitten keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Kun parsakaali on kuivanut, siirrä se tarjoiluastiaan.

Paista pekonisuikaleita keskilämmöllä pienessä tilkassa oliiviöljyä, kunnes pekoni on rapeaa ja rasva sulanut pois. Lusikoi pekonisuikaleet parsakaalien päälle kulhoon. Ylijäämärasvan voit käyttää salaatinkastikkeeseen, kaada se kulhoon, lisää muut ainekset (jos rasvaa on paljon, vähennä oliiviöljyn määrää vastaavasti) ja vispaa sekaisin.

Lisää tomaattiviipaleet ja ruohosipuli salaattiin, liruta sitten kastiketta sekaan ja sekoita hyvin, jotta kastike maustaa koko salaatin hyvin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan valkoviinietikkaa. Salaatin päälle voi ripotella ruohosipulin kukintoja, jos sattui olemaan sellainen aika vuodesta jolloin sipuli kukkii.

Jamie vinkkaa myös, että salaatissa mainiolta maistuu myös fetajuusto ja hienonnettu tuore chili.

Loistavaa salaattia, toimi hienosti friteerattujen ahventen kaverina, ja kesällä grillikaudella tämä olisi mitä mainioin tarjottava minkä tahansa grillattavan kaveriksi. Maku on tosi raikas, ja parsakaali pääsee kuitenkin sopivasti oikeuksiinsa. Jos ei pidä pekonista, tai haluaa tehdä salaatista kasvisversion, kannattaa tilalle laittaa jotakin suolaista ja / tai rapeaa. Paahdetut pähkinät tai siemenet voisivat ajaa asiaa, kuten myös mainittu fetajuusto... nam, noin voisi seuraavaksi itsekin kokeilla.

rapsakat kuorrutetut kanat, kahdella tyylillä

2009-10-10T16:37:00.000+02:00

Nyt olisi niin monta herkkua postattavana, ettei oikein tiedä mitä niistä valitsisi. Ängetään nyt sitten samaan postaukseen kaksi herkullista kanareseptiä, joissa idea on sama mutta lopputulos mukavasti erilainen molemmissa. Leivitetään siis kanaa ja paistellaan öljyssä jolloin kuoresta tulee ihana rapea, ja kana pysyy mehukkaana. Meillä on muutenkin jostain syystä viime aikoina friteerattu useaan otteeseen: ensin piti tehdä Apinakeittiön huippulihiksiä, ja eihän öljyä viitsinyt ihan hukkaan heittää, joten seuraavalla viikolla tehtiin fish&chipsejä ahvenista, sekä sipulirenkaita. Mmmm...

Näihin kanaresepteihin et tarvitse ihan friteerausmääriä öljyä, mutta reilusti kuitenkin olisi hyvä olla. Empiirinen keittiötutkimuksemme on osoittanut, että leivitetyt ruoat kypsyvät paremmin, kun öljyä tai voi-öljyseosta on runsaasti pannulla. Jos rasvaa on vain vähän, leivitys palaa ennen kuin liha/kala tms. on ehtinyt kypsäksi. Kun kuumentaa öljyn riittävän kuumaksi ennen kuin aloittaa paistamisen, ei lopputulos ole liian rasvaisen makuinen.

Yllä oleva kuva on kotiruokaa KFC:n tapaan. Pastanjauhajilta näppärästi kopioitu friteeratun kanan ohje, perunamuusia, coleslaw'ta sekä BBQ-kastiketta (purkista). Kirjataan kanaohje tähän nyt vielä ylös, se oli ihastuttavan nopsa ja helppo versio (ei mitään kanojen piimässä marinointia tai maidossa keittämistä, mikä tietysti olisi autenttisempaa southern fried chickeniä).

Friteeratut kanafileet

4 broilerin rintafilettä

curryä

cayennepippuria

kuivattuja yrttejä

2-4 valkosipulinkynttä murskattuna/ hienonnettuna/raastettuna

1 muna

2,4 dl vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

paistamiseen öljyä

Leikkaa kanafileet haluamasi kokoisiin paloihin. Meillä oli ohuita pihvejä, leikkasimme ne 4-5 osaan. Nosta palat kulhoon, lisää mausteet, muna, ja pari ruokalusikallista vettä. Huom. suolaa kannattaa laittaa melko reilusti, jotta kuorrute saa makua. Pyörittele hyvin sekaisin niin, että kanapalat ovat kokonaan seoksen peitossa. Lisää sitten jauhot vähin erin, kääntele taas paloja niin että jauhoja tarttuu hyvin joka puolelle. Lopulta kanapalojen pitäisi olla jauhokerroksen peitossa, ei kuitenkaan ihan pölisevän kuivia. Älä huoli jos jauhokerros näyttää ohuelta, lopputulos on luultavasti kuitenkin oikein makoisa. Itse vähän alkuun epäilin, kun ennen paistamista tuntui etten saanut jauhoja millään tarpeeksi tarttumaan kanapaloihin vaikka kuinka painelin. No, lopulta pannulta nousi kuitenkin mukavan rapsakan kuoren saaneita herkkuja, joten ei tässä vaiheessa mitään taikinakuorta tarvitse kanoille kuitenkaan luoda.

Paistamiseen tarvitset isohkon, korkeareunaisen paistinpannun tai laakean kattilan. Jauhantapajassa oli käytetty kanttakin kypsennyksessä, meillä ei sitä tarvittu. Kaada pannuun reilusti öljyä, sitä saisi olla pohjasta reiluhkon sentin kerros; huomioi kuitenkin että öljy kuohuu jonkin verran paistamisen aikana, joten älä täytä pannuasi liian täyteen. Kuumenna öljy friteerauslämpötilaan. Tämäkin vaihe kannattaa tehdä maltilla. Itsellä meinaa aina kärsivällisyys loppua tässä kohtaa, ja yritän tarjota puolilämpimään öljyyn ensimmäisiä paloja. Eihän siitä mitään tule. Kokeile öljyn lämpötilaa vaikka pudottamalla siihen pieni leipäkuutio, jos se alkaa heti mukavasti kypsyä, öljy alkaa olla sopivan kuumaa. Paista kananpaloja öljyssä kunnes ovat kullanruskeita, käännä välillä. Meillä tähän meni yhteensä ehkä jotain 10-15 minuuttia per pala? Tarkkoja aikoja on vaikeaa antaa, tarkkaile väriä ja kokeile varovasti kanan kypsyyttä painamalla kevyesti palaa. Kypsän kananhan pitäisi olla melko kiinteän tuntuista. Nosta palat lopuksi talouspaperin päälle valumaan hetkiseksi. Tarjoa miten haluat, vaikkapa ihan vihersalaatin kanssa, tai perinteisemmin muusin ja coleslawn kaverina. VALTAVAN hyvää, ja jos jostain käsittämättömästä syystä kanaa jää, voi siitä ja coleslaw'sta tehdä maukkaita leipiä seuraavana päivänä...

Toinen kanaresepti on Jamien Ministry of Food-kirjasta. Jamie suosittelee kokeilemaan samaa leivitystä myös kalalle tai possunleikkeille; toimisi varmasti niillekin.

Jamien rapsakka valkosipulikana

2 annosta

1 valkosipulinkynsi
1 sitruuna
6 voileipäkeksejä
25 g voita
4 oksaa lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
2 kukkura rkl jauhoja
1 iso muna
2 broilerin rintafilepihviä
oliiviöljyä paistamiseen

Kuori valkosipulinkynsi, pese ja raasta sitruunan kuori. Laita voileipäkeksit monitoimikoneeseen, lisää voi, valkosipuli, persilja, sitruunankuori sekä vähän suolaa ja pippuria. Ajele tasaiseksi, hienoksi seokseksi, ja kaada se sitten lautaselle. Ripottele toiselle lautaselle jauhot, riko muna pieneen kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Tee kevyitä viiltoja kanafileiden alapuolelle, ja painele fileitä varovasti tasaisemmiksi esim. muovikelmun välissä. Jauhota fileet hyvin, kasta sitten kananmunaan ja lopuksi keksiseokseen, painellen seosta kunnolla kanan pintaan niin että fileet ovat kauttaaltaan peitossa. Voit kypsentää kanat joko uunissa tai pannulla. Jos teet uunissa, lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, ja kypsennä kanoja noin 15 minuuttia. Jos kypsennät pannulla, kuumenna öljy riittävän kuumaksi, pudota sitten lämpö keskivaiheille ja kypsennä 5 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullankeltainen ja rapea ja liha kypsää.

Tälläkin tapaa kanasta tuli todella maukasta, sitruunankuoren lisääminen leivitysseokseen tuo ihanaa raikkautta lopputulokseen. Uunissa valmistamista emme ole kokeilleet, mutta sekin kannattaa pitää mielessä jos tekee tätä isommalle porukalle. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka tämäkin.

Eipä sitten muuta kuin syökää kanaa, syökää kanaa!

syksy tulee, ihanaa

2009-09-14T17:30:00.001+02:00

Otsikko jääköön tarkoituksella ilman huuto- tai muitakaan merkkejä. Oikeastaan minä olen tasapuolisesti kaikkien vuodenaikojen kannalla: varsinkin jos syksystä poistettaisiin loka- ja marraskuu. Toisaalta, pimeä, märkä ja kylmenevä aika on mitä otollisin (teko-?)syy valmistaa ihania muhevia pataruokia, tai haudutella vaikkapa sipulikeittoa, sytytellä kynttilöitä ja odotella lumen tuloa. Tämä sipuli"piirakka" tuo mauillaan mieleen sipulikeiton, ja on sopivaa lohturuokaa syksyn pimeyteen.

Alkuperäinen ohje on Nigellan How to be a domestic goddess -kirjasta (Supper Onion Pie), minä nappasin sen virolaisen Pillen Nami-Nami -blogista. Täältä löytyy resepti, jonka mukaan meilläkin melko tarkalleen mentiin. Idea on tehdä skonssitaikinasta ja sipuleista "suolainen keikauskakku", joten kaipa tämä menee laajasti ottaen piirakoiden kategoriaan.

Nigellan herkullinen sipulikeikaus

annoksia noin 6-8?

4-5 keskikokoista punasipulia, osan voi korvata vaikka salottisipuleilla

oliiviöljyä

voita

timjamia

mustapippuria

suolaa

50 g sinihomejuustoa tai muuta juustoa raasteena (voi laittaa enemmänkin)

25o g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 g raastettua maukasta juustoa (cheddar, gouda tms.)

½-1 tl suolaa

1 dl maitoa

50 g voita, sulatettuna

1 tl väkevää sinappia, englantilaista tai dijonia

1 iso kananmuna, vatkattuna

Kuori sipulit ja leikkaa ne halki ja lohkoiksi (kukin puolikas noin 4-5 lohkoon, riippuen sipulien koosta). Pienet salottisipulit voi puolittaa. Lämmitä öljyä ja voita kattilassa, ja kuullota ja hauduta sitten sipulilohkoja 20-30 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja saaneet hiukan väriä reunoille. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele syvähkö piirakkavuoka, kumoa sipulit siihen ja murustele homejuusto päälle.Homejuuston sijaan voit käyttää melkein mitä tahansa muutakin juustoa: vuohenjuusto voisi olla aika hyvää. Meillä laitettiin auran lisäksi vielä vanhaa goudaa raasteena.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, juustoraaste ja suola yhdessä kulhossa. Huomaa että juuston suolaisuuden mukaan kannattaa säädellä suolan määrää taikinassa. Meillä tuli jopa aavistuksen liian suolaista, kun lisäsin kokonaisen teelusikallisen suolaa, ja juustona oli vanhaa goudaa. Sekoita toisessa kulhossa maito, sulatettu voi, sinappi ja muna (jota tarvitsee siis vatkata vain sen verran että rakenne rikkoutuu). Sekoita maitoseos kuiviin aineisiin, puuhaarukalla nopeasti sekoittaen. Taikinaa tarvitsee sekoittaa vain sen verran että ainekset ovat kunnolla sekaisin ja taikina vähän kiinteytyy. Taikina tuntuu vähän tahmealta, mutta se ei haittaa. Kumoa taikinamöntti työlaudalle tai -pöydälle. Silikoninen leivonta-alusta tai vastaava toimii tässä mainiosti. Muotoile taikinasta piirasvuoan kokoinen kiekko, ja nosta sipulien päälle. Painele hiukan että taikina asettuu tiiviisti, sulkien varsinkin reunat hyvin.

Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut ja saanut väriä. Ota pois ja anna vetäytyä noin 5 minuuttia, ota sitten tarjoilualusta, laita nurinpäin piirasvuoan päälle. Ota kokonaisuudesta napakka ote, ja keikauta ylösalaisin niin että piiras irtoaa vuoasta.

Olin jotenkin itse odottanut, että piirasosa olisi ohuempi, mutta nyt tarkemmin muidenkin tuotoksia katselleena huomaan, että lopputuloksesta tulee juuri tuollainen vähän "kakkumainen". Jos haluaa ohuemman pohjan, voi tietysti tehdä pienemmän taikinan. Tämän voi myös hyvin tehdä etukäteen, ja säilyttää vuoassaan, jossa sen voi sitten lämmittää ja keikauttaa vasta ennen tarjoilua. Näin juuri itse teimme.

Ja tärkein: maku on aivan loistava! Piiras on ihanan suolainen, sipulit taas mukavan makeita. Mainio iltapala, vaikkapa salaatin kanssa tai ihan sellaisenaan.

helppo ja maukas kesäpasta tomaateista

2009-09-13T10:01:00.000+02:00

Postataanpa äkkiä vielä tämä kesäpasta, vaikka tomaattien ihanin ja maukkain sesonki alkaakin jo olla vähintäänkin loppupuolellaan. Kyllä tätä varmaan talvellakin syödä voi, mutta parhaimmillaan lienee tehtynä ihanan maukkaista, tuoreista kotimaisista tomaateista. Perusajatus ja -toteutus on yksinkertainen, ja tähän tyyliin tehtyä pastaa löytynee useitakin ohjeita. Itse bongasin ohjeen Jamien Ministry of Food -kirjasta (kuinkas muutenkaan). Pasta oli niin maukasta ja nopeaa valmistaa, että sitä on kesän mittaan tullut tehtyä jo useamman kerran. Nopsan valmistumisajan takia suosittelen tässä käyttämään tuorepastaa, mutta tokihan sen voi korvata kuivapastalla (joka sitten kannattaa laittaa kiehumaan ennen kuin alkaa tehdä "kastiketta"). Olen tehnyt pastaa itse pari kertaa, mutten saa koostumusta mielestäni oikeanlaiseksi (pastani maistuu aina jauhoiselta ja pehmenee nanosekunneissa), joten käytimme tässäkin kaupan tuorepastaa: väristä päätelleen pinaatilla maustettua. Alkuperäisessä ohjeessa leikellään tuorelasagnelevyistä pappardelle-tyylistä leveää suikaletta, mutta kun tuorelasagnelevyjä ei lähikaupasta ole löytynyt niin kapeammalla nauhalla on tultu toimeen.

Kirsikkatomaattikastike ja huijarin tuorepasta

4-6 annosta

400 g kypsiä pikkutomaatteja (kirsikka-, luumu-, tai mansikkatomaatteja)
- voi käyttää enemmänkin jos haluaa tomaattisempaa
4 valkosipulinkynttä
nippu tuoretta basilikaa
400 g tuorepastaa
100 g parmesania
suolaa
mustapippuria myllystä
2 isoa nokaretta voita
4 tl balsamicoa

Halkaise tomaatit kahteen tai neljään osaan, koosta riippuen. Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet. Nypi lehdet basilikasta, hienonna varret pieneksi silpuksi erikseen. Jos käytät tuorelasagnelevyjä, leikkaa ne pitkittäin kolmeen tai neljään osaan. Raasta parmesan.

Laita iso kattila suolattua vettä kiehumaan. Lämmitä isohko pannu keskilämmölle, lisää hiukan oliiviöljyä ja valkosipulit. Lisää voi ja anna sulaa. Kun valkosipuli alkaa saada väriä, lisää tomaatit. Sekoita ja lisää basilikanvarsisilppu ja puolet lehdistä. Lisää viinietikka, mausta suolalla ja pippurilla. Laita pasta kiehuvaan veteen ja kypsennä 3 minuuttia. Valuta pasta, säästäen osan keitinvedestä. Lisää valutettu pasta pannulle, sekaan hiukan keitinvettä ja puolet parmesanraasteesta. Sekoita hyvin, maista ja mausta tarvittaessa. Jos koostumus on liian tahmea, lisää hiukan pastan keitinvettä.

Tarjoile suoraan pannusta tai jaa annoksiksi, päälle ripotellaan loput parmesanit ja revitään loput basilikan lehdet. Nauti heti.

Tätä pastaa syötyäni oli pakko pohtia, miksi omat aivot käy niin tyhjää että tällainenkin idea pitää lukea kirjasta että sen keksii... Pastakastikkeenhan voi tehdä mistä tahansa kaapin pohjalla olevasta tai sesongin mukaisesta raaka-aineesta. Hmm, ehkäpä opin tästä jotain

best of -voikeittiön suosikit yhdellä listalla

2009-09-06T15:23:00.000+02:00

Jokin aika sitten tuli jonkun kommenttilaatikossa (vai oliko se sittenkin sähköpostissa? en muista) keskustelua siitä, että blogikokkaajilla pitäisi kaikilla olla oma "best-of" -lista, josta voisi sitten käydä kurkistelemassa vähän vanhempiakin reseptejä, niitä mitä kukin luokittelee parhaiksi (postaamikseen). Vähän vasemmalla kädellä tehtynä, mutta kuitenkin, sain nyt best-of -luokiteltua voikeittiön parhaat alusta tähän päivään asti. Joukossa on paljon muilta lainattujakin ideoita ja toisten jo toteuttamia, kaikissa postauksissa kuitenkin viitataan alkulähteeseen mikäli sellainen löytyy. Innolla jäämme odottelemaan muiden keittiöiden listauksia.

kalaa grillissä ja linssisalaattia lisukkeeksi

2009-09-05T09:14:00.001+02:00

No niin, tätäkin tarinaa on aloitettu kerran jos toisenkin ja aina on jäänyt postaamatta. Lisää grilliruokia kesältä, niitä harvinaisia joista saatiin kuviakin... Tällä kertaa on grillattu kalaa ja tarjoiltu sitä linssisalaatin ja sitruuna-aiolin kera. Toteutuksesta on jo aikaa, mutta sen muistan että makoisaa oli, varsinkin nuo kalapihvit, majoneesi ja linssisalaatti. Lohi ei tainnut onnistua ihan yli odotusten, mutta hyvää sekin oli. Linssisalaattia tuli tällä reseptillä valtava määrä, lisukkeen lisäksi taisin syödä sitä vielä pari päivää lounaanakin... Maistui hyvältä niin lämpimänä kuin kylmänäkin. Reseptit (kaikkiaan kolme siis) ovat kaikki Weberin Big Book of Grilling:istä.

Helppo sinappilohi
6 annosta

marinadi:
1/4 cup eli n. 0,6 dl kutakin seuraavia:
oliiviöljy
soija
dijonsinappi

3 rkl piparjuuritahnaa
2 rkl ruskeaa sokeria
1 tl (riisiviini)etikkaa

6 lohifileen palaa, á n.180g

Sekoita marinadin ainekset kulhossa, kunnes sokeri on liuennut. Laita lohipalat uudelleensuljettavaan pakastuspussiin, kaada perään lähes kaikki marinadi: jätä kuitenkin vajaa desi säästöön. Sulje pussi tiiviisti, yrittäen saada ilmat pois, pyörittele sitten niin että marinadi peittää kalapalat hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan 15-30 minuutiksi. Grillaa kuumassa epäsuorassa lämmössä, nahkapuoli alaspäin, noin 10-12 minuuttia, kunnes kypsyvät. Viimeisen 2 minuutin aikana sudi pintaan säästämäsi marinadi.

Mahtavat kalapihvit ja sitruuna-aioli
4 annosta

Aioliin
2 dl majoneesia
2 rkl sitruunamehua (tuoretta)
1 rkl hienonnettua valkosipulia
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl dijonsinappia

Sekoita ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

Kalapihveihin
125 g tuoretta lohifilettä
125 g valkoista kalafilettä, tuoretta (taisimme käyttää kuhaa tai siikaa)
1,25 dl leivänmuruja/ korppujauhoja
3 kevätsipulin valkoinen osa hienonnettuna (taisi käyttää ihan kesäsipulin varsia -hups!)
2 rlk majoneesia
1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
1 tl dijonsinappia
½ tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

(8-12 viininlehteä)

Kuutioi kalafileet ½ cm kuutioiksi. Laita kuutiot kulhoon ja lisää loput pihvien aineet. Sekoita kevyesti haarukalla ja laita jääkaappiin noin tunniksi (jotta seosta on helpompi käsitellä). Jääkaapituksen jälkeen muotoile seoksesta neljä pihviä. Jos löydät viininlehtiä tai muuta tarkoitukseen sopivaa, kääri kukin pihvi kahden lehden sisään paketiksi. Kuten kuvasta näkyy, touhu onnistuu myös ilman lehdykäisiä, joskin grillauksessa saa olla tarkkana ja pihvin pintaan kannattaa sipaistä reilusti öljyä jottei komeus hajoa tuhannen palasiksi grillissä. Grillaa suoralla keskilämmöllä, kunnes vaikuttaa kypsältä, noin 5-10 minuuttia riippuen siitä käytitkö lehtiä ja minkä kokoisia pihvejä teit. Tarjoa lämpimänä aiolin kanssa. Jos käytit lehtiä, voit leikata paketin päälle vielä ristiviillon ennen tarjoilua.

Ranskalainen linssisalaatti

kastike
oliiviöljyä
balsamicoa
dijonsinappia
valkosipulia hienonnettuna
suolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita ainekset niin että kastiketta on yhteensä n. 2-3 rkl.

1,25 dl vihreitä linssejä
½ tl suolaa
reilu ½ dl hienonnettua selleriä (varsi)
reilu ½ dl hienonnettua punasipulia
reilu ½ dl hienonnettua punaista paprikaa
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

Huuhdo linssit kylmän juoksevan veden alla. Keitä kypsiksi paketin ohjeen mukaan. Kumoa kulhoon ja kaada päälle kastike. Laita loput salaatin ainekset kulhoon ja sekoita. Voit tarjota salaatin haaleana tai kylmänä, toimii aina yhtä mainiosti. Kuten kuvasta ilmenee, salaatti ei taida hätkähtää vaikka paprika jäisikin listalta pois...

Asiasta kukkaruukkuun, en malta olla muistuttamatta Muulin mainioista lihapiirakoista. Jos et moisia ole vielä valmistanut niin kipkap tekemään! Myönnän, vaatii vähän vaivannäköä (ONNEKSI, muuten en muuta söisikään), mutta on ehdottomasti vaivan arvoista! Viime viikonloppuna niitä oli taas tehtävä, ja herrrkullisia olivat, taas. Kuten Apina-arkistoista voi todeta, riisin sijaan täytteeseen voi käyttää vaikka quinoaa. Jauhelihaa Muulikaan ei toistaiseksi ole (kai? ainakaan julkisesti) korvannut muulla, mutta veikkaanpa että mitä tahansa sopivan purutuntuman omaavaa ja riittävästi maustettua voisi piiraiden sisään kääräistä. Nam.

lainatut reseptit, puuttuvat kuvat

2009-08-21T11:19:00.005+02:00

Kesä melkein meni jo, mutta viikonlopuksi sentään lupaillaan vielä jokseenkin kohtalaista säätä. Sitä harvinaisen epätodennäköistä sattumusta varten, että joku tänne vielä nykyään eksyy (emmehän mekään kovin usein näköjään), postaankin nyt tiivistettynä kesän parhaat reseptit. Osa niistä on grillitavaraa mutta todistetusti varsin toimivasti uunissakin valmistuvia - keväällä ostamamme grilli kun oli epäkunnossa juuri pahimmoilleen loma- ja grillausaikaan.

Tässäpä siis tiivistetty listaus muualta löydettyjä ja loistaviksi havaittuja ruokia:

Kanaleipä Pastanjauhajien tapaan: originaaliresepti Weberin grillauskirjasta. Kypsensimme kokonaisen broilerin -uunissa, koska grillistä loppui hönkä yllättäen- alusta asti ja riivimme sen leivän väliin soossin ja coleslaw'n kanssa. Tämä oli ehdottomasti kaikista kesän ruoista paras. Tehkää tätä, uunissa tai grillissä, älkääkä jättäkö coleslaw'ta ja soosia väliin! Ei se jauhantapaja turhaan tätä kutsu maailman parhaaksi kanaleiväksi.

Kesäkurpitsavuoka, Siskot kokkaa -Nellen tyyliin. Tämä oli NIIN valtavan hyvää, että sitä piti tehdä kolmen viikon sisällä kahteen kertaan. Ja ostaa ainekset nimenomaan tätä varten, vaikka alkuperäinen idea onkin kehitetty tähteiden käyttämiseksi... Kiitokset vaan siskoskeittiön suunnalle, tämä on ai-van loistavaa! Tätä on tarjottu kaksille vieraillekin ja kaikki ovat ihastuneina syöneet enemmän kuin aikoivatkaan.

Voittamaton voileipäkakku Apinakeittiöstä on testattu nyt jo kolmissa juhlissa (kerran savulohi- ja kaksikertaa palvikinkkuversiona). Tästä ei voi sanoa muuta kuin että se on nimensä veroinen. Kannattaa kokeilla, muunneltavissa vaikka minkälaiseksi versioksi, ja melkoisen helppo tehdä (varsinkin jos omistaa monitoimikoneen). Tätä syödessä joutuu aina pohtimaan, miksei voileipäkakkuja tule tehtyä useammin.

Jamien Salmon en croute joka löytyy Pillen Nami-Nami -blogista ja Jamien Ministry of Food- kirjasta. Helppo ja todella herkullinen lohiruoka, joka toimii hyvin esim. myöhäisenä kevyenä illallisena vihersalaatin kanssa.

Jamien mansikka-halloumisalaatti jonka itse bongasin Jamie at Home -kirjasta, mutta joka löytyy siis myös miehen webbisivuilta. Tästä oli itse asiassa kuvakin, mutta se on niin ruma että katselkaa mieluummin tuota Jamien sivuilla olevaa kuvaa, ei mene hyvä salaatti pilalle. Hyvää tämä nimittäin oli, halloumin ja ilmakuivatun kinkun suolaisuus ja mansikan kirpeä makeus pelaavat mainiosti yhteen.

Näiden lisäksi myös useampia eri versioita burgereista: possun jauhelihasta ananasrenkaalla höystettynä, karitsan jauhelihasta fetajuustolla, naudanjauhelihasta joka maustetiin sinapilla ja murskatuilla voileipäkekseillä (Jamien Ministry of Foodista "A Cracking Burger"), naudanjauhelihasta maustettuna tuoreella basilikalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla kasattuna focaccian väliin. Burgereitakinhan voi tehdä melkein mistä vain ja millä mausteilla vain. Grillattuna oiva vinkki näyttäisi olevan pihvien pitäminen jääkaapissa reilusti ennen grillausta, ja niiden ottaminen sieltä suoraan grilliin: ainakin meidän mielestä pysyivät mehevämpinä näin.

Juomaosastolla löytyy pari meille kolahtanutta huippuvinkkiä, valkoviinejä molemmat:
Steinschaden Grüner Veltiner ja Torres Gran Viña Sol. Erinomaisia valkoviinejä kesäisille ruoille tai sellaisenaan ilmoista nautiskeluun. Ahaa-elämyksenä älysimme myös, että Alkon sivuilta voi nykyään kätevästi tarkastaa viinien saatavuuden eri alueiden myymälöissä. Eli ei tarvitse mennä Alkon hyllylle harmittelemaan kun sitä huolella valitsemaasi viiniä ei löydykään, vaan voi jo kotona tarkistaa tilanteen ja tehdä valinnat sitten sen mukaan.

Muutamia kuviakin tuli otettua ruoista, niistä lisää sitten seuraavissa postauksissa. Nautitaan nyt kesäisistä säistä!

kesän paras perunasalaatti

2009-07-16T21:08:00.004+03:00

Täällä sitä vielä ollaan, vaikkei ihan heti uskoisikaan. Ruokaa on laitettu, pääosin valtavan hyvää, kuviakin on aina välillä sentään muistettu ottaa mutta teksteiksi asti ovat harvemmin vielä ehtineet. Tämä salaatti pitää kuitenkin postata heti, kahdesta syystä: koska se oli valtavan hyvää ja koska myöhemmin kuitenkin unohdan miten hyvää se olikaan.

Uusien perunoiden kanssa käy meidän taloudessa usein niin, että noin kaksi kertaa jaksetaan alkukesästä innostua perinteisestä sillit ja sipulisoossi -versiosta. Ja sen jälkeen tulee harvemmin uusia pottuja nautittuakaan. Mikä on sikäli harmi, että ne ovat varsin herkullisia ja sitä paitsi sieviä kuin sika pienenä. Tässä loistava idea tähän vaiheeseen kesää kun sillivaihe on jo kaukana takana. Tästä voi tietysti repiä pelkän perusidean ja grillailla uusia pottuja sellaisenaan lisukkeeksi. Mutta tämä salaatti, siinä on kyllä kaikki kohdallaan! Resepti on Weberin Big Book of Grilling:istä. Grillittömät älkööt hätäilkö, kokemuksen syvällä rintaäänellä annamme tässä vinkit saman toistamiseen uunissa ja pannulla. Ja te himogrillaajat, varautukaa siihen että pannua tarvitaan yhdessä valmistusvaiheessa.

Grillattu salaatti uusista perunoista
(miksi muuten englanninkieliset ruokien nimet ovat hankalia käännettäviä? vai tuntuuko minusta vain siltä?)

3 rkl oliiviöljyä
½ tl merisuolaa myllystä
½ tl mustapippuria myllystä
n. 650 g uusia perunoita (n. 3-4cm halkaisijaltaan, pestynä ja halkaistuna)

n. 125 g pekonia, suikaloituna (alkuperäisohje pyytää paksuja viipaleita pekonia kuutioituna n. ½ cm kuutioiksi: meillä käytettiin ihan peruspekonia suikaloituna)

3 keskikokoista makeaa sipulia, viipaloituna paksuiksi viipaleiksi / renkaiksi
suolaa ja pippuria myllystä
2 uutta sipulia, varret mukana, hienonnettuna/ viipaloituna ohuelti (alkuperäisohjeessa 6 kevätsipulia, vain valkeat osat käytetään)
3 rkl lehtipersiljaa tai basilikaa, hienonnettuna
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia (tai kuivattua vastaavasti)

vajaa desi oliiviöljyä
3-5 rkl sherryviinietikkaa
3 rkl kanalientä tai vettä
muutama kierros suolaa myllystä
muutama kierros pippuria myllystä

Laita pestyt ja halkaistut perunat kulhoon, liruta päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa ja pippuria. Sekoita vapaalla tyylillä, jotta kaikki perunat maustuvat. Grillaa suoralla keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeitä ja kypsiä, käännä puolivälissä. Saman voi toteuttaa n. 225 -asteisessa uunissa, mieluiten tietysti grillivastuksella. Kun ovat kypsiä, ota pois ja anna jäähtyä hieman. Kun potaatit ovat sen verran haaleita että niitä kärsii käsitellä, puolita jokainen puolikas ja kumoa isoon kulhoon.
Paista pekonia pannulla keskilämmöllä, välillä sekoitellen, kunnes rasva on sulanut ja pekonit rapeutuneet, noin 10-12 minuuttia. Tämä kannattaa malttaa tehdä riittävän miedolla lämmöllä. Itse vaihtelin perusliedellä kolmosen ja nelosen välillä. Kun pekoni on rapeaa, nosta se reikäkauhalla kulhoon perunoiden päälle; SÄÄSTÄ RASVA!
Sudi pekoninrasvaa sipuliviipaleille, mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa (tai paista pannulla) suoralla keskilämmöllä (pannulla taas noin kolmosella-nelosella) kunnes sipuli hiukan ruskettuu ja pehmenee, noin 10 minuuttia. Käännä taas kypsennyksen puolivälissä, sutien toisellekin paistopinnalle ensin pekoninrasvaa. Leikkaa kypsät sipuliviipaleet neljään osaan ja kumoa perunoiden seuraksi kulhoon. Lisää yrtit ja kesäsipulit.
Yhdistä kastikkeen ainekset kulhossa tai hillopurkissa (tai Flavor Shakerissa ilman palloa), vispaa tai ravista sekaisin. Jos käytät vettä etkä kanalientä, kannattaa laittaa vähän reilummin etikkaa. Kaada kastike salaatin niskaan, sekoita varovasti ja anna salaatin maustua huoneenlämmössä noin tunti ennen tarjoilua. HUOM! koska salaatissa on pekonia, kannattaa kesällä kuitenkin olla varovainen sen "huoneenlämmön" kanssa.

Tämä toimisi mainiosti vaikkapa kesäisenä lounaana ihan itsessäänkin. Me nautimme tätä naudan ulkofilepihvien kera, ja uskallamme suositella lisukkeeksi mille tahansa grilliruoalle: tasapaino makujen kesken on mainio, ja kastike tekee kokonaisuudesta yllättävän raikkaan!

Loppuun pieni juomasuositus: mainio itävaltalainen valkoviini, Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein. Voisin kokeilla tämän salaatin kera, noin lounasjuomana - meillä tätä viiniä testattiin taikinakuoressa kypsennetyn lohen sivussa, ja oli kyllä iloinen yllätys viinien osalta pitkästä aikaa!

bataattitornit

2009-05-31T19:33:00.000+03:00

Sattuneesta syystä kaikki viimeaikaiset uutuuskokkailut on käristelty grillissä :)
Tässä mainio lisäkekokeilu, jonka saimme vinkkinä Pastanjauhajilta. Bataattitornit ovat helppo ja makoisa lisuke oikeastaan mille vain grilliruoalle. Koska kesä alkoi vasta äskettäin, näiden nyyttien esipaistelu tehtiin sisällä pannulla.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

tarvitaan
bataatteja
savujuustoa viipaleina (esim. Kippari)
suolaa
mustapippuria
(öljyä)
foliota

Viipaloi bataatit ja tarvittaessa juusto. Revi foliosta n. 10x10cm neliöitä. Esipaista bataattiviipaleita (grillissä tai pannulla), kunnes ovat saaneet molemmin puolin kauniit raidat. Kasaa bataatti- ja juustoviipaleista folion päälle torni, mausta välit pippurilla ja suolalla, sulje folio tiukasti nyytiksi. Kypsennä grillissä vielä n. 10-20 minuuttia, riippuen esikypsennyksen tehokkuudesta ja halutusta lopputuloksesta. Avaa nyytit varovasti ja nauti.

Mainio sekoitus bataatin makeahkoa makua ja savujuuston suolaisuutta.

kas, katsoppas gazpacho

2009-05-24T18:40:00.001+03:00

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on piknikeväs. Voikeittiössä oli heti kehitteillä näppärä pikku resepti täytetyistä sämpylöistä, hieman kuten näissä postauksissa. Ja kuinka näppärästi se jäikin taas toteuttamatta määräaikaan mennessä! Nyt olemme kuitenkin vakaasti päättäneet pitkästä aikaa osallistua, joten tämä laseistakin helposti tarjoiltava kylmä keitto pääsee mukaan. Keitto on mitä mainioin alkuruoka piknikille: sen voi tehdä helposti etukäteen, kuljettaa vaikkapa tavallisessa termospullossa paikalle, ja tarjoilla laseista. Viilentää ihanasti kuumana kesäpäivänä. Jos matka on pitkä tai päivä kuuma, voi termariin sujauttaa muutaman jääpalan keiton sekaan.

Reseptin pohjaa haettiin sekä Pastanjauhajilta että Herne nenässä -blogista.

Gazpacho eli nestemäistä salaattia

pari reilua viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää
n. 1 dl oliiviöljyä
2-4 valkosipulinkynttä
½ kg tomaatteja
1 vihreä paprika
1 kurkku
½ sipuli
n. 2 dl vettä
loraus viinietikkaa (meillä sherry-)
suolaa ja mustapippuria

Revi leivät kulhoon, lorauta oliiviöljy perään. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti, laita kulhoon ja sekoita. Anna leipien imeä valkosipulia ja öljyä itseensä parikymmentä minuuttia (pidempikään aika ei haittaa).
Kuori tomaatit ja kurkku, kuutioi ronskisti paloiksi. Putsaa paprikasta kanta ja siemenet pois, ja kuutioi sekin. Laita kasvikset, leipäpalat ja valkosipuli tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Siirrä kulhoon, lisää vesi, viinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä jääkaapissa.
Retkelle lähtöä varten pakkaa keitto termariin (mitä suurempi suuaukko, sen parempi) ja ota mukaan mukeja tai laseja tarjoilua varten. Voit myös lisätä keiton sekaan jääkuutioita.

Keitto oli todella hyvää, sitä tullaan tekemään kesällä useamminkin!
Muistaakseni Ylimuulin keittiöstä löytyy lisää ideoita kylmien keittojen aineiksi, niitä pitää päästä itsekin kokeilemaan!

pizzaa grillistä

2009-05-09T12:50:00.000+03:00

Olihan tätä pakko päästä kokeilemaan: pizzan kypsentäminen grillissä. Ainakin Jauhantapaja on hommaa esitestannut ja toimivaksi todennut. Parista vasta saapuneesta grillausopuksestakin tuli ohjeita vakoiltua, mutta lopulta laiskuus iski ja päätimme yksinkertaisesti mennä tutuilla ohjeilla mutta kypsentää pizzat uunin sijaan grillissä. Nuo varsinaiset pizzan grillausohjeethan perustuvat sille, että lättyä lämmitetään ensin yhdeltä puolelta grillissä, sitten täytetään se paahdettu puoli ja tuodaan takaisin grilliin. Tässä vaiheessa kevättä tuo grillaus on kuitenkin enemmän ruoanvalmistusta grillissä kuin ulkona puuhailua, joten päädyimme yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Pohjana käytettiin luotto-ohjetta, Jamien pizzapohjaa, josta kaulittiin kaksi isohkoa, noin uunipellin kokoista pizzaa. Kastike ja täytteet saivat kuitenkin uutta makua fenkolista.

tomaattikastike
kahteen pizzaan

oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä, murskattuna
1 tl fenkolinsiemeniä, murskattuna
oreganoa
mustapippuria myllystä
chilirouhetta ripaus
merisuolaa myllystä
1-1½ tuubia tomaattipyrettä
loraus balsamicoa
liraus liquid smokea
½ tl hunajaa
hiukan vettä

Lämmitä oliiviöljyä kasarissa, heitä sinne valkosipulit, oregano ja fenkolinsiemenet. Kuullota hetki. Rouhaise sekaan mustapippuria ja suolaa sekä ripauta hiukan chiliä. Sekoittele vielä pikku hetki. Pursota kasariin tomaattipyre, lisää balsamicoa, liquid smokea sekä hunajaa. Sovita koostumus mieleiseksesi lisäämällä vettä. Hauduta miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Täyte
1 pieni kesäkurpitsa
1 tuore fenkoli
ohuita viipaleita salamia / meetwurstia
oliiviöljyä
juustoraastetta

Pese kesäkurpitsa ja fenkoli, leikkaa fenkolista kanta irti. Halkaise fenkoli pituussuunnassa ja leikkaa poikittain ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin esim. juustohöylällä.

Repäise grillinkestävästä foliosta pizzapohjalle sopivan iso pala. Öljyä folio ja jauhota durumvehnäjauholla. Nosta kaulittu pizzapohja foliolle. Kasaa pizza levittämällä pohjalle ensin tomaattikastiketta, sen päälle juustoraaste, sitten kesäkurpitsat, fenkolit ja lopuksi salamiviipaleet päällimmäiseksi. Lorauta vielä hiukkasen öljyä kesäkurpitsaviipaleille.

Esilämmitä grilli kuumaksi, pudota sitten lämpötila noin puoliväliin (n. 225 celsiusastetta). Käyttäen apuna uunipeltiä, luiskauta pizza folioineen grilliritilälle. Sulje kansi ja grillaa noin 8-15 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä ja juustokin kuplahtelee. Huom! juusto ei saa grillissä samalla tapaa väriä kuin uunissa, joten tarkkaile pizzan valmistumista lähinnä pohjan kypsyysasteen perusteella.
Ja ei kun nauttimaan!
Pizzasta tuli kyllä vieläkin parempaa grillissä tehtynä: pohja oli ihanan rapsakka, mutta kuitenkin sopivan pehmeä ja mukavalla tavalla sitkas. Tätä tulee tehtyä toistekin, ja mielessä pyörivät jo monet uudet grillausideat: esimerkiksi naan-leivän kuvittelisin onnistuvan grillissä mainiosti.

hejaheja possu!

2009-05-03T15:00:00.001+03:00

Otsikon possu ei suinkaan viittaa raaka-aineeseen vaan reseptilähteeseen eli Polkkapossuun. Joku aika sitten, taisi olla pääsiäisen alla, Possulasta polkattiin varsin mehevän kuuloinen lammaspadan ohje. Emme ihan pääsiäiseksi sitä tainneet tehdä, vaan heti sen jälkeen. Mishmisheyan nimellä tuntuu kulkevan monenmoista Lähi-Idän reseptiä, kaikille yhteistä on lampaan liha ja aprikoosit.

Olimme melko lailla uskollisia alkuperäiselle reseptille, joskin sipulit olivat päässeet loppumaan, paitsi tietenkin valko-, joita lisäsimme mukaan. Laiskana emäntänä allekirjoittanut myös oikaisi riisin keitossa ja työnsi riisit sekä lisää nestettä suoraan pataan ja antoi hautua vielä hetken aikaa. Kätevää.

Mishmisheya, aprikoivan lammaspata
4-6 annosta

0-2 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1,5 tl kanelia
chilirouhetta
n. 1 kg lampaan paistia
0,5 - 1 l vettä
1 pss (250g) kuivattuja aprikooseja
1 tlk kikherneitä
mustapippuria
suolaa
(korianteria)
(riisiä)

Putsaa lampaan paistista enin rasva ja kalvot, kuutioi reiluiksi paloiksi. Kuullota padassa tai kattilassa hienonnettua sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisää mausteet ja kuullota niitäkin hetki. Lisää lammaskuutiot, ruskista. Lisää sitten vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Kypsennä (joko liedellä hiljalleen keittäen tai uunissa n. 200 asteessa) n. 1½ tuntia. Tarkasta välillä nesteen määrä ja lisää vettä tarvittaessa. Lisää aprikoosit ja kikherneet (sekä riisi ja vesi jos haluat) ja kypsennä vielä n. 20-30 minuuttia. Valmiissa padassa ei pitäisi juurikaan olla nestettä, ja lihan tulisi olla mureaa. Tarkasta vielä maut ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Pata on järjettömän hyvää. Ruokakuntamme toinen osapuoli (se Parempi) kuvaili tätä parhaaksi koskaan syömäkseen lammasruoaksi. Ja ei, ei tämä ollut ainoa hänen syömänsä lammasruoka :)

bratwurstihapankaalipiirakka

2009-04-27T17:00:00.000+03:00

Eksyin eräänä päivänä pitkästä aikaa Ruokalan sivuille (jotenkin pidin siitä enemmän kun se ei ollut Ilta-Sanomien alla niin suoraan), ja siellä heti etusivulla minua oli vastassa tämä herkkuresepti. Arvattavissahan on, että jos johonkin laitetaan hapankaalia, sinappia ja bratwurstia niin lopputulos on melkein väkisin hyvää. Tämä oli siis resepti josta lähdettiin liikkeelle. Pieniä muutoksia matkan varrella tehtiin, niistä enemmän alla.

Ensin kuitenkin tärkein eli toteamus että piirakka oli valtavan hyvää! Parempaa kuin kuvittelinkaan. Suosittelen kokeilemaan, mutta jos kopsaatte minun versioni alkuperäisreseptin sijaan niin lukekaa kommenttini ettei mene metsikön puolelle ;)

Hapankaali -bratwurstipiirakka
n. 6 annosta

pohja:
valmis ruis-perunataikina pakasteesta, vaikkakin

minä tein (ei ole onnistunut pohja!)
2 dl ruisjauhoja
1 dl perunahiutaleita / muusiaineksia
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 dl leivontamargariinia pullosta
2 rkl kylmää vettä

täyte
400 g hapankaalia (mielellään "tuoretta", ei tölkkitavaraa)
1-2 tl kuivattua yrttiseosta
2 rkl hunajaa
hiukan valkopippuria
4 bratwurstia
200 g turkkilaista ruokajugurttia
loraus ykkösolutta
2 rkl sinappia
2 kananmunaa

piirakan päälle
voimakasta juustoa raasteena (meillä vanhaa goudaa)

Halusin ruispohjan piirakkaan, joten korvasin alkuperäisohjeen hiivaleipäjauhot ruisjauholla. Ei onnistunut ratkaisu. Pohjasta tuli aivan liian murenevaa. Ehkä kaupan valmis pakaste ruisperunataikina olisi ollut fiksumpi vaihtoehto. Hyvää pohja kyllä oli, mutta varsinkaan lämpimänä ei pysy kasassa. Käytännössä taikinan ainekset vain sekoitetaan keskenään nopeasti, ja painellaan taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Leikkaa bratwurstit pitkittäin halki. Huuhtaise ja valuta hapankaali hyvin. Sekoita siihen hunaja ja yrtit. Levitä puolet hapankaalista piirakan pohjalle. Lado päälle bratwurstin puolikkaat, ja loput hapankaalit päälle.
Sekoita jugurtti, olut ja munat (pelkkä jugurtti-kananmunaseos olisi ollut turhan jämäkkää tavaraa) ja kaada piirakan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175 -asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä hetken aikaa ennen leikkaamista.

karrelle kärräytettyä

2009-04-26T16:55:00.001+03:00

Hökäistään tämä nyt innostuksissaan saman tien ulos. Kesä alkaa vihdoin näyttää lähestymisen merkkejä, ja viikonlopun säät on olleet ihanan aurinkoiset ja jopa lämpimät. Parin vuoden totaaligrillittömyyden jälkeen olimme tilanteessa jossa vihdoin oli mahdollista ja jopa järkevää hommata jälleen oma grilli. Eilen pitkällinen suunnittelu ja vertailu sitten toteutui toiminnaksi asti ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan uutta peliä. Samalla pääsimme kokeilemaan joululahjaksi saatua Williams-Sonoman New Orleans Blackening Rubia, kiitokset vaan sinne Bostonin suuntaan!

Emme ole koskaan aiemmin kokeilleet tai edes ajatelleet rubien eli kuivien mausteseosten hieromista grillipihvin pintaan marinadin sijaan. Pastanjauhajilta löytyy kyllä ohjeistusta aiheeseen, ainakin nämä kaksi postausta pikahaulla. Kyseessähän ei ole mikään sen mystisempi asia kuin mausteseos, jota hierotaan grillattavan lihan pintaan. Arvailen että rubit toimivat varsinkin lihoille jotka ovat jo valmiiksi mureita, ja joita ei näin ollen tarvitse marinadilla mureuttaa vaan pelkästään maustaa. Pelkkä arvaus siis, ei tietoa. Todella toimivaa! Liha saa marinointia huomattavasti helpommin ja paremmin makua rubilla.

Tällä kertaa ei mitään varsinaista reseptiä, mutta listataan nyt mitä teimme ja mitä tuo blackening rub sisälsi. Tarkoituksenahan oli saada aikaan cajun-tyylistä "blackened steak"ia eli karrelle käräytettyä pihviä. Onnistui :)

Tee siis mausteseos haluamistasi mausteista.
Karrelle kärräytetty onnistuu ainakin näillä:

merisuolaa
paprikajauhetta
sokeria
mustapippuria
timjamia
cayennepippuria
oreganoa

Tällä tapaa voi ilmeisesti käräyttää mitä vain: kanaa, possua, nautaa, kalaa tai vaikka katkarapuja. Kun olet sekoittanut mausteet, pyörittele käräytettävät kappaleet ensin voi-öljyseoksessa ja painele pintaan sitten mausteita. Suosittelemme olemaan varovaisia mausteiden kanssa kuitenkin, maku jää lihaan ihan eri lailla kuin marinadista. Eli keveämmällä kädellä sitä cayennea jos haluaa maistaa jotain siitä raaka-aineestakin.

Sitten vaan kuumaan grilliin tai kuumalle pannulle (jossa lienee syytä olla voita tai öljyä), joskin sisällä tämä käräytysmetodi tuottaa melkoisen määrän savua, ilmeisesti. Ideana on, että pintaan tulee rapsakka "kuori" ja liha jää meheväksi sisältä. Alla maailmankaikkeuden huonoin kuva, mutta ehkä siitä saa jotain ideaa lopputuloksesta. Herkemmät lukijat voivat sulkea nyt silmät.

Lisukkeeksi laitoimme sipulia ja paprikaa, jotka maustettiin hunajalla, ruokosokerilla, balsamicolla sekä valmiilla bbq-mausteseoksella ja käräytettiin nekin grillissä. Paprika-sipuliseoksen makeus tuki oikein mainiosti pihvien napakkaa mausteisuutta. Nam. Grillikausi, täältä tullaan!

Ribsejä pitää ainakin kokeilla, ja TIETENKIN legendaarista kaljap*kanaa. Lukijoiden parhaita grillireseptejä otetaan kiitollisina vastaan.

pettymysten pollo cacciatora

2009-04-16T17:50:00.000+02:00

Tässä tulee todiste, ettei aina tosiaankaan voi voittaa. Lisäksi nyt olen löytänyt ensimmäisen Jamien ohjeen joka ei toimikaan kuin häkä. Plääh. Jälkikäteen vieläkin mietin, unohdinko ruoasta jotain kun se ei maistunut oikein miltään. Pahaa tämä siis ei ollut, muttei oikein minkään muunkaan makuista. Ainesosien luettelo kuulosti lupaavalta: kanaa, punaviiniä, tomaattia ja oliiveja. Mutta kun ei. Ehkä virheeni olikin siinä etten metsästänyt kunnon Chiantia käsiini, vaikka ohjeessa juuri sitä pyydettiinkin? Mene tiedä.

Postaan ohjeen silti, ehkäpä joku teistä saa aikaan maukkaampaa ruokaa, tai keksii miten tästä saisi hyvää. Ohje on Jamie's Italy -kirjasta.

Metsästäjän kanapataa (pollo alla cacciatora)
4 hengen pata

2 kg kana, paloiteltuna, tai vastaava määrä esim. koipireisiä ja rintapaloja
merisuolaa
mustapippuria myllystä
8 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3 valkosipulinkynttä (1 murskattuna, 2 viipaloituna)
½ pulloa chiantia
jauhoja
oliiviöljyä
6 anjovis / sardellifilettä
kourallinen kivettömiä oliiveja
2 x 400 tlk hyvälaatuisia luumutomaatteja

Mausta kanapalat suolalla ja pippurilla ja laita kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini sekä murskattu valkosipulinkynsi. Kaada viini sekaan niin että kanapalat peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin tunnin ajan, mieluiten seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Valuta kanapalat, säästä marinadi, ja taputtele kanat varovasti kuiviksi. Jauhota kanapalat vehnäjauhoissa. Kuumenna öljyä uunivuoassa/ padassa ja ruskista kanat ympäriinsä. Nosta kanapalat syrjään, lisää pataan viipaloidut valkosipulit, ja kuullota kevyesti kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää sitten anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanat sekä jäljellä oleva marinadi. Kiehauta, peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 1 ½ tuntia.
Lusikoi pois pinnalle mahdollisesti noussut ylimääräinen öljy, sekoita, maista ja korjaa maut jos on tarpeen (suolalla ja pippurilla). Poista laakerinlehdet ja rosmariininoksat, tarjoile salaatin ja papujen kera. Äläkä unohda chiantia ruokajuomaksi.

Meillä jäi varmaan nälissään tuo makujen tarkastaminen väliin, ja siksipä ruoka oli melkoisen mitäänsanomaton tapaus. Mutta minkäs teet, some you lose, ja sillä hyvä.

Lisukkeeksi teimme ensimmäistä kertaa ikinä polentaa. Keittelin puuron pussin ohjeen mukaan, jäähdytin, leikkasin kuutioiksi ja paistoin voin ja rosmariinin kera pannulla ja maustoin suolalla. Minä tykkäsin, Parempi Puolisko ei niinkään. Toisaalta, söisin varmaan vaikka kengänpohjia jos ne paistettaisiin voin ja rosmariinin kanssa pannulla :)

Patakokemuksesta emme lannistuneet, seuraavaksi vuorossa superhyperhuippumahtava lammaspata. Parempi Puolisko tuumi ettei koskaan ole syönyt niin hyvää lammasta.

pekonikalaa pääsiäiseksi

2009-04-10T09:30:00.000+02:00

Tätä postia ei enää viitsi aloittaa tarinoinnilla postaamisen kokonaan hyytyneestä tahdista. Mennään sen sijaan suoraan asiaan: pääsiäinen on taas jo kynnyksellä, viiniostokset tuli onneksi eilen jo tehtyä, mutta ruokapuolta ehtii huomennakin vielä hamstraamaan tarvittaessa. Meillä tykätään lampaasta (ainakin minä), joten se kuuluu itseoikeutetusti pääsiäispöytään. Pienen perheen luottomenu löytyykin jo täältä. Jos kestitsee isompiakin joukkoja, metsään ei todistetusti voi mennä myöskään tällä Kulinaarigurun viime pääsiäisenä postaamalla viululla. Tällä kertaa itse tosin suuntaamme valmiin paistin äärelle, menuun olemme lupautuneet osallistumaan alkupalojen ja jälkiruoan osalta. Molemmat osiot odottavat vielä inspiraation löytymistä, mutta vielähän tässä on aikaa sunnuntaihin.

Jos ei tykkää lampaasta, voi pääsiäispöydässä tarjoilla vaikkapa kalaa. Tässäpä yksi vaihtoehto, pekoniin käärittyä kalaa on harrastettu useissakin resepteissä, ja aina se on yhtä toimivaa. Esimerkiksi Polkkikselta löytyy herkkuresepti kalan ja pekonin autuaaseen liittoon. Tämän reseptin alkulähde on Jamie Oliverin Ministry of Food -kirjassa. Tämä annos tehtiin melko lailla reseptin mukaan, mutta tätähän voi varioida mielin määrin. Pääperiaate on yksinkertainen: otetaan viipale tai filee jotain kalaa, kääritään ympärille pekonia, ilmakuivattua kinkkua tms. Väliin voi tyrkätä yrttejä tai muita mieleisiä mausteita, suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska pekoni ja muut lajitoverinsa ovat yleensä riittävän suolaisia. Sitten kääröt uuniin hetkeksi kunnes kala on kypsää ja pekoni rapeaa. Jos haluaa luksusversion, kannattaa kokeilla vaikka tätä maailman parasta kalaruokaa.

Ja vihdoin siihen reseptiin:

Pekoniin käärittyä kalaa rosmariinilla (tai muilla yrteillä)
2 annosta

4 oksaa rosmariinia tai muita yrttejä (timjami, basilika)
oliiviöljyä
merisuolaa, mustapippuria myllystä
2 reilua (á n. 200g) filettä valkolihaista kalaa
8 viipaletta savupekonia
1 sitruuna

Lämmitä uuni mahdollisimman kuumaksi. Nypi 2 yrtinoksasta lehdet ja silppua leikkuulaudalla. Liruta silpun päälle oliiviöljyä ja rouhi päälle vielä pippuria ja suolaa. Mausta kalafileet kierittelemällä niitä leikkuulaudalla kunnes joka puolelle on tarttunut mausteita. Laita 4 pekoniviipaletta leikkuulaudalle hiukan limittäin. Tasoita vetämällä kevyesti veitsen hamarapuolella pekonimaton yli. Laita yksi kalafile poikittain pekonien päälle, ja kääri file pekoniin. Toista jäljelle jääneiden pekonien ja kalafileen kanssa. Öljyä uunipelti / vuoka hyvin, laita kalafileet vuokaan (toim. huom. tällä tavalla tulee valtavasti käryä, varaudu siihen tai käytä sen sijaan leivinpaperia). Laita yrtinoksa kunkin fileen päälle, liruta hiukan oliiviöljyä perään. Kypsennä uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes pekoni on rapeaa ja kala läpikypsää.

Tarjoile uusien perunoiden tai perunamuusin kera. Lisäkkeeksi sopii vihreä salaatti, tai miksipä ei tähän aikaan vuodesta vaikka parsa.
Niin tai näin, pekonikalaa kannattaa kokeilla! Kala säilyy mehukkaana ja pekoni sen ympärillä on ihanan rapeaa.

kootut herkut ja dippejä

2009-03-01T08:53:00.004+02:00

Vietimme eilen pienimuotoisia tupareita muutossa ansiokkaasti avustaneen ystäväperheen kanssa. Alkuun tarjoilimme kasviksia, suolakeksejä ja erilaisia dippejä. Kuvassa komeilevat vasemmalta oikealle: munakoisotahna (eräänlainen versio moutabbelista tai baba ghannoujista), keskellä kikhernetahna/hummus -versio sekä oikeassa laidassa guacamole. Kaikki helppoja ja nopeahkoja valmistaa, ja varsinkin kikhernetahna upposi lapsillekin. Lapset tosin vetelivät kasviksia tyytyväisenä ihan sellaisenaankin, maisteltuaan urheasti kaikkia kolmea tahnaa ;)

Guacamolesta on varmaan yhtä monta versiota kuin on kokkejakin. En käyttänyt mitään varsinaista ohjetta, vaan menin näppituntumalla. Tämä oli aika perustavaraa, pienellä lisäyksellä joka pyöristää makuja hiukan:

Guacamole
n. 3-4 dl valmista tahnaa

2 avocadoa (kypsiä)
1 pieni valkosipulinkynsi
limemehua, sanotaan nyt ½ limen mehu
½-1 pieni kuivattu chili
1 dl kevyttä creme fraichea
suolaa
(pippuria)

Halkaise avocadot, kaavi sisus lusikalla kulhoon. Puserra tai raasta joukkoon kuorittu valkosipulinkynsi. Lisää chili ja limemehu, soseuta vapaalla tyylillä (sauvasekoittimella tulee tasaisinta jälkeä). Lisää fraiche, mausta suolalla. Maistele ja lisää limemehua, pippuria ja / tai suolaa tarvittaessa. Tällä ohjeistuksella tulee miedohkosta keskivahvaan tulisuudeltaan, laita enemmän chiliä jos haluat tulisempaa. Nosta jääkaappiin tekeytymään.

Kikhernetahnan pohjaohje ja ajatus löytyi Jamien kirjasta Alastoman kokin paluu. Lisäsin kuitenkin hiukan tahinia, joten kai tästä eräänlainen hummus sitten tuli.

Kikhernetahna l. eräänlainen hummus
n. 3 dl valmista tahnaa

1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni kuivattu chilipalko
½- 1 tl tahinia
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
(pippuria)
(vettä)

Valuta kikherneet, kippaa kulhoon ja raasta / puserra perään valkosipulinkynsi. Murenna päälle chilipalko ja lisää tahini. Soseuta esim. sauvasekoittimella, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä. Mausta suolalla (ja pippurilla). Tahnasta meinasi tulla melkoisen jämäkkää, joten lisäsin ensin oliiviöljyä jonkin verran ja lopuksi hiukan vettä saadakseni sopivan pehmeän koostumuksen.

Munakoisotahnankin alkuinnoitus tuli samaisesta Jamien kirjasta, ja kun muistin Muulinkin kehuneen sitä useampaan otteeseen, niin pitihän sitä kokeilla. Minun babani muodostui koostumukseltaan aika löysäksi ja väriltään vähintäänkin hernekeittomaiseksi. Tämä johtunee siitä, etten enää valmistusvaiheessa lueskellut mitään oikeita (so. netti-) ohjeita, eikä Jamie ilmoittanut yhtään mitään munakoisojen nesteen käsittelystä. Joten vastaisen varalle, munakoisojen nesteitä EI kannata kaapia mukaan, vain lihat...

Munakoisotahna / baba ghannouj / mutabbal
n. 3 dl valmista tahnaa

2 keskikokoista munakoisoa (yht. n. 700 g raakana)
1 valkosipulinkynsi
sitruunamehua
1 rkl tahinia
basilikaa
pippuria
suolaa

Paahda munakoisoja kokonaisina 250-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tarkoitus on että sisus pehmenee. Halkaise koisot pituussuuntaan, valuttele enimmät nesteet pois ja kaavi lihat talteen kulhoon. Raasta joukkoon valkosipulinkynsi ja lisää muut ainekset (lukuunottamatta basilikaa, jos käytät tuoretta). Soseuta, haarukalla saat krouvimpaa ja sauvasekoittimella tasaisempaa tahnaa. Lisää lopuksi basilika silputtuna. Jamie ehdotti tarjoilemaan tätä lämpimänä tai haaleana, mutta meillä tarjoiltiin kylmänä ja hyvää oli!

Herkullisia tököttejä kaikki kolme!
Pääruoaksi uunista kiskottiin pizzoja, Jamien pohjaohjeella tietenkin, ja pääsin VIHDOIN kokeilemaan Kulinaarimurulan mahtiohjetta punasipulihillokkeesta pizzassa. Todella hyvää pizzaa, katsokaa ohje täältä. Suosittelen kokeilemaan. Hillokkeen keittely saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta on itseasiassa todella helppoa: ainekset vain kattilaan ja antaa porista hiljalleen. Tuo reseptissä mainittu määrä hilloketta riitti yhden ison pizzan päälle ("pellillinen").

Koska etukäteen aina arvioin otsa kurtussa huolestuneena ettei ruoka riitä, tein pizzan kaveriksi myös Paolan pastasalaattia, joka todella on maailman parasta pastasalaattia.

Jälkiruoaksi vielä mangokakkua, ja siinäpä sitä olikin jo syöty itsensä täyteen :)

Viime hetkellä järjen ääni palautui päähäni, enkä toteuttanut toista jälkiruokaideaa uunissa paahdetuista nektariineista / persikoista ja vaahtokarkeista. Senkin aika kyllä koittaa, ehkäpä kesällä kun nektariinit ovat sesongissaan...

patapatapata

2009-02-24T18:55:00.000+02:00

Kyseessä ei ole kuitenkaan se kattiloiden ja / tai lieden kuuraamiseen tarkoitettu teräsvilla, vaan helposti muunneltava talvisen perusruoan resepti, jonka uskallan väittää toimivan takuuvarmasti aina. Ensiksikin, padathan ovat mitä mainiointa (talvi)ruokaa: ainekset sekaisin ja koko komeus uuniin, valmistumisaika on tietysti pitkähkö mutta sillä välin voi vaikka ulkoilla tai lueskella sisustuslehtiä. Toisekseen, muuntelu on helppoa ja lopputulos herkullista. Ja vielä kaupan päälle: pataa on helppo tehdä isompikin satsi, joko vieraiden kestitsemiseen tai sitten useamman päivän ruoaksi. Mauthan tunnetusti vain paranevat ajan kanssa. Älä nyt kuitenkaan ihan vuosikertaviininä pataa pidä, ellet sitten pakasta ;)

Lienette lainkaan yllättyneitä tämän reseptin alkuperästä. Joulupukki toi Jamien Ministry of Food -kirjan, jossa esitetään resepti peruspadalle neljällä tapaa. Jossain muuallakin oli juuri mainittu siiderin ja possun yhdistelmä, joten meidän patamme kallistui tällä kertaa siihen. Ja kuinka maukasta olikaan! Siideristä tuli pataan ihanaa hedelmäisyyttä, eikä kokonaisuus tosiaankaan maistu siideriltä. Seuraavassa ensin resepti possupadalle, ja koska blogikokkien keittokirjat on yhteisiä, myös kaikki Jamien ehdottamat muunteluvaihtoehdot lopussa. Ihan lopussa heitetään myös pieni haaste.

Possua ja siideriä padassa
4-6 annosta

2 vartta varsiselleriä
2 sipulia
2 porkkanaa
oliiviöljyä
1 rkl (kukkurallinen) vehnäjauhoa
1 tlk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
(valkosipulia: Jamie oli hämmästyttävästi unohtanut valkosipulin, joten päätimme korjata virheen:))

3 oksaa salviaa
500 g pataan sopivaa possua (filee voi olla vähän liian kuivaa)
5 dl puolikuivaa siideriä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sellerinvarsista lehdet pois. Pilko porkkanat, sipulit ja selleri isohkoiksi paloiksi. Lihan pitäisi olla noin 2 cm kuutioina: jos se ei jo valmiiksi ole, pilko se. Lämmitä pata keskilämpöiseksi, kaada loraus oliiviöljyä ja lisää kasvikset. Kuullota niitä noin 10 minuuttia. Lisää liha ja jauhot. Huom! toisin kuin monissa muissa pataohjeissa, lihaa siis EI ruskisteta etukäteen. Jamie nimenomaan huomauttaa, että hänen lukuisten testiensä perusteella sillä ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Ja siitähän meillä tykätään: mitä helpompi, sen parempi! Lisää neste ja tomaattimurska, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta, laita kansi päälle ja nosta uuniin. Possun ollessa kyseessä kypsennä noin 2 ½ tuntia, viimeiset puoli tuntia aina ilman kantta. Ota lopuksi yrttien varret pois ja maista sekä korjaa maut tarvittaessa ennen tarjoilua. Lisäkkeeksi käy riisi, tai voit tehdä pataan lisukkeeksi mykyjä tai perunakuorrutuksen (joko muusista tai esikiehautetuista perunaviipaleista).

Ja sitten ne muut vaihtoehdot:
kaikkiin tulee nuo samat yllä mainitut kasvikset. Liha, neste ja yrtit vaihtelevat.

Nauta ja olut, kypsennysaika 3 tuntia:
3 laakerinlehteä
500 g patanautaa
5 dl olutta (alea, Guinessia tai stoutia)

Kana ja valkoviini, kypsennysaika 1½ tuntia:
3 oksaa tuoretta timjamia
500 g kanaa (Jamie ehdottaa nahatonta, luutonta reisilihaa mutta eiköpä tähän voi muutakin käyttää)
5 dl valkoviiniä

Lammas ja punaviini, kypsennysaika 2½ tuntia:
3 oksaa tuoretta rosmariinia
500 g patalammasta
5 dl punaviiniä

Muita näistä emme itse ole ehtineet vielä kokeilemaan, mutta taatusti ovat hyviä. Ja sitten se haaste: possupataa syödessäni ajattelin, että se voisi toimia vege-versionakin varsin hyvin. Kuinka ollakaan, mieleeni pompsahti heti peloton kokeilukokkimme Ylimuuli, joka on onnistuneesti tuunannut ruoan jos toisenkin. Mutta siis, kuka tahansa voi ottaa haasteen vastaan ja ehdottaa meille vegeversiota padasta. Mielellään kuitenkin niin, että liha korvataan jollain eikä vain jätetä sitä pois :)

liekitetyt lihat

2009-02-15T18:05:00.000+02:00

Voikeittiön liekitysneitsyys meni tämän ruoan myötä! Koskaan aiemmin emme ole rohjenneet tuikata pannulle tulta, nyt sitä oli pakko kokeilla. Se olikin ehkä tämänkertaisen toteutuksen ainoa "wow"-efektiä aiheuttanut osa. Liha oli aivan väärää tämäntyyppiseen ruokaan ollakseen hyvää ja mureaa. Tiesin sen jo ennalta, kun resepti vaati sisäfilettä, mutta halusin väkisin tehdä tätä perjantain herkkuruoaksi, vaikkei sisäfilettä ollut saatavilla. Jee. Ottakaa opiksenne, jos resepti vaatii hyvää lihaa, kalaa tai muuta pääainesosaa, vaihtakaa reseptiä jollei sitä ole saatavilla. Tai muokatkaa sitten.
Ruoka itsessään olisi ollut ihan hyvää jos liha ei olisi muistuttanut ihan niin paljoa kengänpohjia. Joten jaetaan tämä resepti nyt, sillä varaumalla että hankkikaa hyvät ihmiset kunnon lihaa tähän. Tai jättäkää tekemättä. Piste.

Resepti löytyi haahuillessani Viini-lehden sivuilta hyviä viini-ruokavinkkejä. Tai siis ruokavinkkejä, ja niille sopivia viinejä. Resepti, ja viinisuositus jonka valitsimme, täällä. Muistaaksenin viinikään ei ollut mitään ylimaallisen hyvää sillä kertaa, vaikka sen kelpo pullo pitäisi ollakin. Ehkä meillä oli vaan huono päivä :)

Penne tuoresieni-konjakkikermakastikkeessa ja lihasuikaleita
2 annosta

200 g tuoreita sieniä
150 g naudan sisäfileetä (ja käyttäkää hyvät ihmiset sitä sisukkaa, ei se muuten onnistu: me taisimme käyttää jotain paistilihaa tmv.)
n. 3 dl lihalientä
n. 2 dl kermaa
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2-4 cl konjakkia
suolaa
pippuria
parmesania

Tee näin: Paista sieniä voissa, kunnes nesteet ovat kiehuneet sienistä pois. Paista nopeasti kuumalla pannulla myös pieniksi suikaleiksi leikatut fileen palat. Huom, pannu kannattaa tosiaan olla kuuma ja paistoaika lyhyt. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Kiehauta kanaliemi. Laita toiseen kasariin puolet voista ja sen kuohahdettua lisää jauhot. Anna kiehahtaa. Lisää kuuma kanaliemi. Lisää lientä niin, että kastike pysyy paksuna. Lisää kerma.

Laita lihasuikaleet pannulle, kuumenna, lisää konjakki ja liekitä. Yhdistä lihapalat, jäljelle jäänyt konjakkinen liemi ja sienet kasarissa. Sekoita ja tarkista maku. Kaada liha-sieniseos keitetyn pastan päälle, sekoita ja tarjoile parmesaanilla ja mustapippurilla maustettuna.

Kuten sanottua, ruoka oli hyvää jos vain olisi malttanut hankkia kunnon lihaa saapuville. Kokeilkaa, mutta vain kunnon lihasta.

Liekittäminen oli jännä kokemus, ei onneksi mitään haavereita sattunut. Kannattaa kuitenkin pitää saatavilla pannun päälle sopiva kansi eikä sammutuspeitekään ole hätävarjelun liioittelua. Liesituulettimenkin kytkimme pois päältä. Alkoholia sytyttäessä ei kannata ihan pannun keskelle tuikata sitä tulenlähdettä, se roihahtaa kyllä aika iloisesti liekkiin kun konjakkia on tarpeeksi. Tämän kokeilun jälkeen uskaltaudumme kyllä liekittelemään toistekin. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta ehkäpä otamme jonkin jälkiruokareseptin seuraavaksi liekityskokeiluun.

kanaa piilossa

2009-01-24T12:55:00.000+02:00

IT'S ALIVE!!??! Voikeittiöstä päivää, venähtipä ennätyspitkäksi tuo postaustauko. Eikä ollut edes tarkoitus mitään varsinaista taukoa pitää, mutta kuten niin monilla, työ haittaa harrastustoimintaa, ja useimmiten pahimmin juuri loppusyksystä ja alkuvuodesta. Muutto uuteen asuntoon ei sekään ainakaan yhtään lisää aikaa postailuun tuo. Selitykset sikseen, nyt on suurin osa pahvilaatikoista jo purettu ja uusi vuosikin saatu hyvin alulleen joten on aika ryhdistäytyä ja palata verkkokokkailun pariin.

Tämä piilotettu kana on valmistettu vielä vanhan vuoden ja keittiön puolella. Resepti on helsinkiläisen keittiömestari Timo Rainion käsialaa ja löytyy Viini-lehden numerosta 5/2008. Tyylillemme uskollisina oioimme hiukan kulmissa, tässä alkuperäinen resepti johon suluissa merkitty tekemämme muutokset.

Kanarulla

Taikina
½ g sahramia (tai ½ tl köyhän miehen sahramia eli kurkumaa)
30 g hiivaa (käytimme kuivahiivaa)
1½ tl suolaa
2 tl sokeria
½ dl oliiviöljyä
3 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja

Sekoita sahrami (kurkuma), hiiva, suola, sokeri ja öljy kädenlämpöiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa noin viisi (-10) minuuttia, kunnes se on tasaista ja kiiltävää. Peitä taikinakulho ja kohota taikinaa lämpimässä vedottomassa paikassa 20 minuuttia.

Täyte
400 g kanaa
2 sipulia
300 g pinaattia (käytimme pakastepinaattia emmekä ihan noin paljoa)
2 rkl kanafondia
½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl kermaa
valkopippuria myllystä
1 rkl karkeaa dijon-sinappia
1 dl oliiviöljyä tai sulatettua voita

Paloittele kananliha ja paista kypsäksi. Hienonna sipuli ja kuullota paistinpannulla öljyssä. Lisää joukkoon pinaatti, kanafondi, vehnäjauhot, kerma, kypsät kanakuutiot, pippuri ja sinappi. Hauduta täytettä varovasti sekoittaen 5 minuuttia. Jäähdytä 20 minuuttia.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmista puolen sentin paksuinen, A4 -kokoinen levy. Jaa täyte molemmille levyille ja rullaa levyt kuin kääretortut. Huom. täytteen kannattaa tosiaan antaa jäähtyä, muuten rullaaminen on hankalaa jos kuuma täyte "sulattaa" taikinalevyn. Paina päädyt umpeen. Nosta rullat uunipellille saumakohta alaspäin. Voitele voisulalla tai öljyllä ja paista rullia 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä ennen tarjoilemista.

Tarjoa vaikkapa vihersalaatin kanssa. Piirakka oli hyvää, mutta jatkokehitämme sitä seuraavan kerran lisäämällä hiukan potkua täytteeseen. Nyt maut olivat mietoja, miellyttäviä tosin mutta meidän makuumme melkein liiankin mietoja. Ehkä sinappia pitäisi olla enemmän, tai sitten lisäisimme vaikkapa maustekurkkuja täytteeseen. Kokeilemisen arvoinen rulla kuitenkin, sopisi vaikkapa talviselle ulkoiluretkellekin evääksi.

fish pie eli kala-muusivuokaa

2008-11-16T11:20:00.000+02:00

Elossa ollaan vielä, vaikka päivitystahti vaan hyytymistään hyytyy kuin luonnonvalo ulkoa... Pimeääkin pimeämpään vuodenaikaan on ihana herkutella kunnon kotiruoalla, jota tällä(kin) kertaa tarjoaa meille Jamie. Tai, jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin itse me itsellemme tätä tarjosimme, resepti tuli Oliverilta. Osalle teistä saattaakin olla tuttu britti-imperiumin lahja vuokaruoille, shepherd's pie, tai cottage pie, riippuen tietysti siitä minkä sortin lihaa on myllyn läpi ruutattu. Tämä ilmestys on vastaava versio kalanystäville, eikä häpeä yhtään lammaspaimen-serkulleen tämäkään. Ei ihan yhtä vaivatonta kuin perusmakaronilaatikko, muttei missään nimessä vaikeaa, ja ehdottomasti pienen vaivan arvoista!

Alkuperäisresepti löyty siis Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu. Näin se kuuluu:

Fantastinen kalapiirakka
6 annosta

5 suurta perunaa
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2 suurta kourallista pinaattia (tai ½ pss pakastepinaattia)
1 sipuli
1 porkkana
oliiviöljyä
3 dl kermaa
2 kourallista cheddaria tai parmesania
1 sitruunan mehu
1 tl englantilaista sinappia
1 kourallinen persiljaa
500 g kalafileetä (turska, kuha, siika, kirjolohi jne.) suikaleiksi leikattuna
muskottia

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Kuori perunat ja kuutioi, keitä suolalla maustetussa vedessä noin 2 minuuttia. Laita sitten munat mukaan kypsymään. Anna kiehua 7 minuuttia, nosta sitten pinaatit terässiivilässä kattilan päälle (jos käytät tuoretta pinaattia) ja keitä vielä 1 minuutti. J(os käytät pakastepinaattia, ota se ajoissa sulamaan.) Huuhdo pinaatti nopeasti kylmäksi ja purista varovasti ylimääräinen vesi pois. Kaada perunat lävikköön, laita munat kylmään veteen jäähtymään. Kun ovat jäähtyneet, kuori kananmunat ja leikkaa ne neljään osaan.
Hienonna sipuli ja kuori ja kuutioi porkkana. Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä, pehmennä siinä sipuleita ja porkkanoita viitisen minuuttia. Lisää kermaa ja kiehauta. Ota pannu levyltä, lisää sitruunamehu, juusto, sinappi ja persilja.
Kumoa pinaatti ja kala- ja munapalat uunivuokaan ja sekoita. Kaada kermaseos päälle. Soseuta perunat, lisää niihin hiukan öljyä, suolaa, pippuria ja muskottia. Levitä sose vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta hieman ruskistuu.
Nauti höyryävän tuoksuvasta ihanasta kotiruoasta sateisen ja pimeän syksyn keskellä. Sytytä kynttilöitä ja kaada lasiin vähän hyvää valkoviiniä. Kyllä se siitä.

kanakormaa

2008-10-26T11:03:00.001+02:00

Huoh. Pahoittelen heti kärkeen kuvien surkeaa laatua. Ajattelin jo jättää ne kokonaan pois, mutta tuo auringonkeltainen piristää syysmyrskyistä päivää niin sopivasti että annetaan nyt olla. Toinen huoh. tulee siitä, että tätä huippumakoisaa Pastanjauhajien esitestaamaa kanakormaa tuli tehtyä jo aikaa sitten, alkukesästä muistaakseni. Ja kaikki muukin tässä postauksessa menee aika lailla muisteluksi, paitsi se, että maku tässä ruoassa oli mahtava. Ja että kokeilimme uutta naan-leivän reseptiä emmekä vieläkään osanneet tehdä ihan autenttista naania. Sittemmin intialaisen ruoan ystäviä ihastuttamaan on ilmaantunut uusi Garam Masala -blogi, josta kokeilulistalla on jo monta monituista reseptiä, listan kärjessä naan. Jospa tuolla selkeällä ohjeella onnistuisimme kotikeittiössäkin tekemään oikeata naania.

Hehkutetaan vielä tätä kormaa. Se on nopeatekoista, ihanan väristä ja taatusti maukasta! Meillä taisi jauhantakeittiöön verrattuna olla sen verran enemmän valmistusaikaa että marinoimme kokonaisuutta jääkaapissa jonkin aikaa ennen kypsennystä. Ja jugurttina käytimme Lindahlsmejerin turkkilaista ruokajugurttia eli tuttavien kesken partaäijää.

Pastanjauhajien resepti löytyy siis tuolta ylempänä mainitun linkin takaa. Kirjaan sen tähän talteen, vaikka menimmekin melkein prikulleen tuon mukaisesti.

Ainsleyn näpsäkän nopea kanakorma

öljyä
1 sipuli
3,5 dl ruokajugurttia
2 dl ruokakermaa
25 g voita
½ tl suolaa
1 tl kurkumaa
2 tl chilirouhetta
3 valkosipulinkynttä
3 rkl mantelirouhetta
4 kanan rintafileetä suikaleiksi leikattuna

Kuullota sipulia pannulla öljyssä kunnes se on hiukan pehmennyt. Aja monitoimikoneessa tahnaksi sipuli, jugurtti, kerma, voi, sekä mausteet. Laita kanasuikaleet öljyttyyn uunivuokaan ja kaavi tahna päälle. Jos aikaa on, marinoin pari tuntia jääkaapissa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 min. Jos otat vuoan jääkaapista, laita se uuniin jo uunin lämpeämisvaiheessa. Tarjoa riisin ja/ tai naan -leivän kanssa. Me saimme kastikkeeta sen verran tukevaa, että päätimme nauttia herkun pelkän naan -leivän kera.

Naan tehtiin korman kaveriksi tällä reseptillä:

Naanleipä
6 annosta

1,6 dl lämmintä vettä
4 g kuivahiivaa
4 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
60 ml gheetä eli kirkastettua voita (taisin käyttää ihan sulatettua voita)
30 ml maustamatonta jugurttia

Sekoita hiiva ja sokeri lämpimään veteen. Anna seisoa lämpimässä paikassa noin 10 minuuttia. Siivilöi sillä välin kolmeen kertaan suola ja jauhot isoon kulhoon. Lisää hiivaseos, puolet voista ja jugurtti, sekoita pehmeäksi taikinaksi ja vaivaa sitten jauhotetulla tasolla noin 5 minuuttia, tai kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Laita öljyttyyn kulhoon ja peitä kulho liinalla tai kelmulla. Anna taikinan kohota lämpimässä vedottomassa paikassa 1 ½ tuntia tai kunnes on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, iske siitä ilmat pihalle. Kumoa jauhotetulle työtasolle ja vaivaa taas noin 5 minuuttia. Jaa taikina kuuteen osaan, kaulitse soikeiksi leipäsiksi jotka eivät ole kovin paksuja. Levitä pellille (tai ritilälle) alumiinifolio, öljyä se. Laita leivät folion päälle, voitele lopulla voilla ja kypsennä hyvin kuumassa uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hiukan väriä ja kohonneet.
Resepti oli ihan hyvä, mutta tällä kertaa leipämme jäivät jotenkin hiukan kovahkoiksi. Paistoimmekohan liian viileässä liian kauan? No, seuraavan kerran luotamme garam masala -blogin neuvoihin.

Penneä Betsyn tyyliin

2008-10-25T14:30:00.000+02:00

Jo aikaa sitten eksyin Pastanjauhajien ansiosta The Pioneer Womanin sivuille. Reellä on paitsi hauskoja juttuja, oikein makoisia reseptejäkin. Vielä en ole ehtinyt toteutta esim. tätä mahtavaa leipää, jota jauhantapajassakin on kehuttu. Säännöllisesti tulee kyllä käytyä kurkkimassa, mitä herkkuja ranchin keittiössä on taas tehty. Vihdoin sain aikaiseksi kokeilla kuitenkin yhtä resepteistä, Reen ja hänen siskonsa yhteistä pastabravuuria. Alkuperäinen resepti seikkaperäisen kuvallisen ohjeistuksen kanssa löytyy täältä, käykää ihmeessä katsomassa! Jouduin vähän oikomaan mutkia, katkaravut eivät olleet isoja eivätkä raakoja, eikä pasta penneä.
Muuten mentiin aika uskollisesti reseptin mukaan, kermakin oli kuohua eikä mitään vähärasvaista ruokalitkua. :)
Tässä resepti sellaisena kuin se meillä toteutettiin. Suomennos ja määrien käännökset ovat melko vapaita, mutta pastakastikkeitahan on helppo tehdä rennoin rantein.

Betsyn ja Reen innoittama katkarapu-pennepasta

1 pss katkarapuja (pakaste)
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
2 dl paseerattua tomaattia
1 ½ dl kuohukermaa
½ lasia valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria
n. 100g pastaa (kuivapaino)

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä voi-öljyseoksessa pannulla. Ota katkaravut sulamaan. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää pannulle viini ja anna porista hetken aikaa. Lisää paseerattu tomaatti, kuohukerma ja yrtit. Hauduta matalalla lämmöllä sillä aikaa kun keität pastan. Lisää lopuksi katkaravut, anna lämmetä niin että ovat kunnolla lämpimiä, älä kuitenkaan kypsennä enää etteivät ravut kuiva. Mausta suolalla ja pippurilla Valuta pastasta vesi ja kaada se kastikkeen sekaan. Tarkista ja korjaa maut tarvittaessa. Tarjoa heti. Hyvää.

tonnikalabataattivuoka

2008-10-11T15:28:00.000+02:00

Tästä nyt tulee vähän tämmöinen post'n'run -tyyppinen ohiajoräiskäys, mutta tässä on niin hyvä arkiruoka että pitää äkkiä laittaa se vähintäänkin itselle muistiin ettei pääse unholaan vaipumaan. Limen&Pippurin keittiöstä on viime aikoina ilmoille saatettu monenmonta erilaista hyvää arkiruokaa, ja sellaisia reseptejähän ei koskaan voi olla liikaa. Voikeittiössäkin uuni on tuntunut viime viikkoina soittavan liian usein samaa vanhaa makaronilaatikko-tonnikalapennelaatikko -sävelmää. Viikolla on kuitenkin kiva pitää edes yksi päivä jolloin voi vain lämmitellä aiemmin valmistunutta ruokaa ja keskittyä sitten johonkin muuhun toimintaan, niin hauskaa kun kokkailu useimmiten onkin.

Me bongasimme reseptin siis täältä. Tavoistamme poiketen menimme täysin ohjeen mukaan, ja kylläpä kannatti. Ihanan mehevää, helposti valmistuvaa herkkua!

Tonnikala-bataattivuoka
n. 4 annosta

1 kg perunoita ja bataattia
1 sipuli
oliiviöljyä
suolaa
sitruunapippuria
paprikajauhetta
2 tlk tonnikalaa currykastikkeessa
2 tomaattia
1 prk säilykemangoa
2-3 dl juustoraastetta

Kuori ja lohko perunat, bataatit ja sipuli. Sekoita öljy ja mausteet lohkojen kanssa. Levitä uunipellille ja kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (okei, näköjään hiukan kuitenkin poikkesimme alkuperäisestä).
Siirrä lohkot uunivuokaan, levitä päälle tonnikala ja lohkotut tomaatit sekä mangopalat. Ripottele päälle juustoraaste ja laita 250-asteiseen uuniin kunnes juusto kuplahtelee ja on saanut kauniin värin.

jamien kanssa kotona, suosittelemme

2008-09-30T20:02:00.005+02:00

Suosituksia toisensa perään, mutta tästä ei malta olla hihkumatta heti kun sitä tuli tehtyä, on nimittäin mahtimaut salaatissa! Komeus käy pääruoastakin, sisältäähän se mm. avokaatoa, jonka energiapitoisuus on kohtuullisen korkea. Reseptuurin lähde on kukapa muukaan kuin Oliverin poika, tällä(kin) kertaa innoitus tuli Jamien kotona -kirjasta. Kun vielä anoppi viikonloppuvierailullaan lahjoitti oman maan porkkanoita, oli tätä päästävä kokeilemaan. Tässä salaatissa on työvaiheita useampia, joten kaikkein nopein se ei ole valmistaa. Ehdottomasti kuitenkin vaivan arvoinen!

Paahdetut porkkanat ja avocadoa salaatissa
4 annosta

500 g keskikokoisia erivärisiä porkkanoita
2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1-2 kuivattua chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
oliiviöljyä
puna- tai valkoviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avocadoa
punaviinietikkaa
4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää
2 kourallista hyviä salaatteja
(2 nippua krassia)
1,5 dl fraichea, kermaviiliä tms.
4 rkl paahdettuja siemeniä

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Pese porkkanat huolellisesti, ja halkaise pituussuunnassa jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.
Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa (huhmaressa tai muuten) chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa. Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan / pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia. Meillä poistettiin lopuksi sitrukset kyydistä ja ajeltiin vielä grillivastuksilla 250 asteessa jotta saatiin hiukan paahteisempaa pintaa.
Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avocadot, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Leikkaa viipaleiksi ja laita isohkoon kulhoon. Kun porkkanat ovat saaneet tarpeekseen paahteesta, lisää ne avocadojen sekaan. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni luraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Liruttele kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.
Paahda leipäviipaleet, revi palasiksi ja lisää kulhoon. Huuhtele ja kuivaa salaatit, revi kulhoon ja sekoita. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle fraichea , ripottele paahdetut siemenet ja halutessasi vielä oliiviöljyä.

Aivan loistavat maut, ihanan mausteiset porkkanat ja avokadon ja porkkanoiden pehmeä rakenne jota leivän ja siementen rapsakkuus tukee mainiosti. Ja fraiche pyöristää kokonaisuuden sopivasti. Aah, kyllä salaatti voi olla hyvää.

uskokaa huviksenne

2008-09-20T07:24:00.000+02:00

Tämä on nimittäin HYVÄÄ ja helppoa. Kulinaarimurulassa postattiin jo aikapäiviä sitten tämä yyberböögö, ja sitä se todella on. Meillä tätä on syöty jo monta kertaa, nyt sattui kameraankin askelmerkit kohdalleen ja saatiin kuvan kera asiaa ilmoille. Kyseessä on siis kanapurilainen, joka kätkee sisäänsä myös tsatsikia ja paistettua halloumijuustoa. Kokonaisuus on lähes täydellinen, eikä maultaa ihan niin raskas kun useimmat lihapihveihin perustuvat purilaiset.

Alkuperäinen resepti on siis täällä. Postaamme kuitenkin tässä reseptin uudelleen, niillä aavistuksenomaisilla muutoksilla joilla itse olemme tätä tehneet. Halusin nimittäin marinoida kanaa hiukan, aiemmin postaamamme kanapitasalaatin tapaan.

Raikas kanapurilainen
4-8 purilaista

4 kanan rintafilettä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershirekastiketta
hp-kastiketta
oliiviöljyä
balsamicoa
(sitruunamehua)
valkosipulia
mustapippuria
(yrttejä)

1 dl partaäijää
pätkä kurkkua
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
mustapippuria
(minttua)

1 pkt halloumijuustoa
sitruunamehua
hampurilaissämpylöitä
lehtisalaattia
puna- tai salottisipulia

Leikkaa kanafileet kahtia paksuussuunnassa, niin että saat kaksi alkuperäisen kokoista mutta ohuempaa filettä. Sekoita marinadin ainekset (käy kätevästi jos kaadat niitä vaikka pakastepussiin) ja laita fileet perään. Marinoi niin kauan kuin on aikaa, puolesta tunnista vuorokauteen toimii ihan hyvin.
Tee tsatsiki: raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, ripottele raasteen päälle suolaa ja anna valua esim. siivilässä. Puristele varovasti kurkkuraasteesta liiat nesteet, sekoita jugurttiin. Purista joukkoon valkosipulinkynsi, lorauta viinietikkaa ja oliiviöljyä, mausta pippurilla ja halutessasi mintulla. Laita jääkaappiin maustumaan.
Paista kanat pannulla, ja niiden vierellä myös viipaloitu halloumi. Lorauta juustoviipaleille sitruunamehua.
Viipaloi sipulit ohuelti, huuhtaise ja kuivaa salaatinlehdet. Lämmitä sämpylänpuolikkaat vaikka leivänpaahtimessa (toim. huom. kannattaa ensin tarkistaa että ne mahtuvat paitsi sinne myös sieltä ulos), kasaa täytteet sämpylän sisään, tarraa kiinni ja valmistaudu nauttimaan.

Näitä voi syödä aina yhden liikaa ;)

kaalicannellonit

2008-09-09T18:20:00.000+02:00

Kiitokset vielä viimeisestä kaikille paikalla olleille, oli oikein hauska tavata teitä ruokabloggaajia ja muuten vaan asiasta innostuneita!

Tapaamisesta saimmekin sopivasti energiaa postailla jo pitkältä aikaa kertyneitä kokkailukokemuksia. Kunhan ehdimme, valmistamme ja postaamme jopa kaksi miitin suosikkiamme omien muistiinpanojen pohjalta ;) saas nähdä mikä soppa niistä syntyy.

Tämä ruman näköinen tuubi on ulkonäköään huomattavasti herkullisempaa kasvispainotteista ruokaa. Jamien kotona -opus on pitkin kevättä ollut kovassa käytössä, sieltä tämäkin resepti löytyi. Emme olleet koskaan aiemmin tehneet cannelloneja millään täytteellä -jotenkin noiden pastaputkiloiden täyttäminen tuntui niin turhalta siperrykseltä kun lasagnea saa vähemmälläkin vaivalla... Nyt innostuimme kuitenkin kokeilemaan, ajattelin nimittäin seurata vinkkiä täytteen pursottamisesta putkiloihin pakastepussin avulla!

Jamien uskomaton uunivuokacannelloni parsa- ja kukkakaalista
4-6 annosta

suolaa
mustapippuria
500 g parsakaalia pestynä ja pilkottuna (voit käyttää varsiakin)
500g kukkakaalia, pestynä ja pilkottuna
oliiviöljyä
7 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
timjamia (mieluiten tuoretta)
25 g sardellia (ei mene pilalle vaikka käyttäisit anjovista)
2-3 pientä kuivattua chilipalkoa murusteltuina
5 dl paseerattua tomaattia
hyvää punaviinietikkaa
5 dl creme fraichea
200 g vastaraastettua parmesania
16 cannelloniputkea
tuoretta basilikaa
200g hyvää mozzarellaa
kourallinen rucolaa
1 sitruuna

Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Kuumenna iso kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi, laita kaalit kattilaan. Keitä noin 5-6 minuuttia tai kunnes kaalit ovat kypsiä. Valuta, säästäen keitinliemi.
Lorauta kuumalle isolle paistinpannulle öljyä ja lisää valkosipuli. Paista muutamia sekunteja, lisää sitten timjami, sardellit tai anjovikset, niiden öljy ja chilit. Paista taas muutama sekutnti, lisää sitten kaalit ja noin 4 rkl keitinlientä. Sekoita ja laita kansi päälle. Kypsennä kansi raollaan hiljalleen noin 15-20 minuuttia, hämmentäen silloin tällöin. Ota viimeisen viiden minuutin ajaksi kansi pois, jotta neste pääsee haihtumaan. Muusaa kaalit esim. perunanuijalla tai vastaavalla. Voit käyttää myös sauvasekoitinta. Ota seos pois liedeltä, maista ja mausta jos on tarpeen. Levitä seos pellille jäähtymään. Sillävälin ota uunivuoka, kaada sinne paseerattu tomaatti ja mausta suolalla ja lorauksella punaviinietikkaa.
Tee sitten maailman helpoin ja nopein "valkokastike": sekoita puolet parmesanista fraichen joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla ja ohenna hiukan kaalien keitinliemellä.
Lusikoi jäähtynyt kaalimössö pakastinpussiin, leikkaa kulma auki ja pursota cannelloniputkiin. Voit täyttää putket myös lusikalla tai pursotinpussin avulla. Laita täytetyt putket yhteen kerrokseen tomaattikastikkeen päälle. Ripottele putkien päälle basilikanlehdet ja lusikoi valkokastike pinnalle. Ripottele loput parmesanraasteesta ja revi mozzarella vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kuplahtelevaa ja kullankeltaista.
Huuhtaise rucola, purista päälle sitruunan mehu ja hiukan oliiviöljyä. Tarjoa cannellonivuoka rucolan ja rapeakuorisen leivän kera.

Huh. Nyt kun kirjoitin reseptin, piti ihan muistella että oliko se tosiaan noin monimutkaista? Kaipa se oli, luulen kyllä että oikaisin vähän mutkissa enkä esim. jäähdyttänyt seosta minkään pellin päällä... Ja taisinpa tehdä koko kastikkeen alusta loppuun samassa kattilassa.

Hyvää tämä kuitenkin oli, ehdottomasti vaivan arvoista.

Voittaja vie kaiken!

2008-08-31T08:57:00.003+02:00

Elokuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt! Parhaiten punajuurten ystäviä miellyttivät Kurpitsamoskan punajuuriwrapit. Ääniä annettiin yhteensä 73, ja kuten kuvasta näkyy, kaikki haastajat saivat ääniä!

Voikeittiö lähtee tästä ostamaan punajuuria voidakseen kokeilla kaikkia ihania haastereseptejä.

Oooikein isot onnittellut Kurpitsamoskalle hienosta voitosta! Syyskuun ruokahaasteen järjestäminen on sitten sinun kunniasi, Mari. Jäämme odottelemaan aihetta kiinnostuneina.

Voi, keittiö!

2008-08-30T10:00:00.000+02:00

Ei edelleenkään reseptejä, mutta välipalana raotamme oman keittiömme ovea, noin kuvaannollisesti, sillä keittiömme on puoliavonaista mallia eikä sinne ole ovia, suuntaan eikä toiseen. Keittiömme on mallia putki, tai I-keittiöksi kai sitä kutsuttaisiin "virallisella keittiökielellä". Toisessa päädyssä on ruokailutila, joka aukeaa oikealle olohuoneeseen. Myöskään tässä toisessa reunassa, josta kuva on otettu, ei ole mitään ovea, vaan se on ikään kuin avointa käytävätilaa.

Ylemmästä kuvasta käykin hyvin ilmi toinen niistä kahdesta asiasta, jotka nykykeittiössä ottavat eniten hermoon: valoisuuden puute (varsinkin luonnonvalon). Kuva tosin hiukan valehtelee, vastavalon suuntaan otettuna keittiö näyttää pimeämmältä kuin oikeasti onkaan. Mutta ei se nyt ihan valossa kylvekään. Yläkuvassa siis oikealla laidalla siivouskaappi, jääkaappi-pakastin ja sen jälkeen kaappeja ja työtasoa. Vasemmalla (ei kuvassa) tiskialtaat ja roskiskaappi, astianpesukone, hella jne.

Tässä yllä nyt äskeisen kuvan oikeaa laitaa, jääkaappi jää oikeasta reunasta kuvasta ulos. Kaappitilaa ei ole liiaksi, ja keittiössämme ylivoimaisesti ärsyttävin asia ovat kaappien nuppimalliset vetimet. En tajua kuka keittiöinsinööri ne on suunnitellut, oli kuka hyvänsä niin se tyyppi ei kyllä koskaan ole keittiössä ruokaa laittanut. Kuvitelkaapa miten hauskaa on yrittää kesken ruoanlaiton esim. märillä käsillä avata noita kaappeja... Tälle puolelle tasolle kerääntyy mikron ja espressokoneen (Babysta enemmän täällä) kaveriksi kaikenlaista pikku sälää. On yrttiruukkua, morttelia, FlavourShakeria, espressokuppeja ja muuta kivaa.

Vastakkaisella seinällä on sitten kahvin- ja vedenkeittimet, paahdin ja leivät, sekä uusin lelumme tehosekoitin. Tehosekoitin on vain noin viikon vanha, ja toistaiseksi puuroaamupala on vaihtunut smoothieihin. Edellisissä kuvissa esiintyneet omenat ja banaanitkin odottelevat aamupalasmoothieihin pääsyään.

Keittiömme ei ole tällä erää suuren suuri, kaipailisin vähän enemmän työtasoja sekä kaappitilaa, mutta vuokra-asunnon keittiöksi tämä kelpaa oikein hyvin! Puisista työtasoista ja yleisestä vaaleasta värityksestä sen sijaan kyllä pidämme molemmat. Kuten myös keittiön selkeälinjaisesta ulkomuodosta. Unelmien keittiö olisi sekin melko avonainen, väritys voisi olla juuri tällaista valkeaa ja puuta. Kaasuhella tai ainakin pari levyä pitäisi olla, ja kunnollisen kokoinen pakastin. Ja mikrolle hylly. Käytämme mikroa tosi harvoin, useimmiten jonkin edellisenä päivänä valmistetun ruoan lämmittämiseen.
Tilanpuutteen vuoksi tärkeimmät keittokirjat ovat olohuoneen kirjahyllyssä. Keittokirjoja ostelisi tietysti mielellään lisääkin, mutta tilanpuute hillitsee melko tehokkaasti. Useimmiten nykyään tulee sitä paitsi etsittyä ohjeet netistä, muiden blogeista tai muilta sivuilta.

Elokuun haastesatoa

2008-08-25T22:30:00.002+03:00

Kesä onkin vierähtänyt sen alkamista odotellessa, ja elokuun postaussaldo näyttää olevan kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ikään kuin selityksen oloisena kommenttina puolusteltakoon, että kaikkien muiden harrastusten lisäksi allekirjoittanut osallistui nuoremman sisaruksensa hääjärjestelyihin aika lailla aktiivisesti, mikä verotti elokuulta aika lailla postailuenergiaa ja -aikaa. Pikkuveli on onnellisesti saatettu nyt avioliiton satamaan, ja vähitellen energiaa alkanee riittää muuhunkin kuin golfaamiseen ja pakastepitsojen lämmittelyyn (ups, tuliko tuo todella paljastettua... ;)).

Edelleenkin luikahdamme kuin koira veräjästä ja omien kokkailujen sijaan saammekin esitellä elokuun ruokahaasteen osallistujakaartin. Tässä riittääkin kokeiltavaa pitkälle syksyyn! Ilahduttavasti mukana on kaiken kaikkiaan 11 osallistujaa, ja joitakin haasteilun ensikertalaisiakin joukkoon mahtuu. Tämän pidemmittä puheitta, mennäänpä itse asiaan. Jännitys tiivistyy, kilpailijat ovat ilmottautumisjärjestyksessä seuraavat:
(pahoittelen kuvien puuttumista, blogger ei halunnut tehdä niiden latauksessa kanssani minkään valtakunnan yhteistyötä)

Ja sitten äänestämään! Äänestysaikaa on 30.8. klo 24.00 saakka! Jännityksen säilyttämiseksi äänestyksen ollessa kesken ei tilannetta pysty katsomaan.

Elokuun ruokahaasteen osallistujista paras mielestäni on: ( polls)

salamahaasteen häntä

2008-08-09T17:46:00.000+03:00

Salamahaasteeseenhan kuuluu, että me haastajat kokeilemme haastetun postaamaa reseptiä. Korianterikeittiön Liina postasikin herkullisen tonnikalaohraton jo salamana, mutta tämä meidän toteutus on jäänyt vähän jälkijunaan. Tässä nyt vihdoin ja viimein tullaan. Liinan vastaus tonnikalahaasteeseemme oli siis tonnikalaohratto. Täytyy tunnustaa että olin aluksi hiukan epäileväinen ohraton suhteen, lähinnä siis juuri ohran takia. Aivan turhaan tosin, ohratto oli aivan loistava kokonaisuus, kiitos Liina!

Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, Pirkan chilitonnikala on melkoisen tulista tavaraa! Teimme ohraton muuten pilkulleen tällä Liinan reseptillä, mutta suosituksestaan jätimme herneet kokonaan pois, ja lisäksi livautin sekaan yhden purkin naturellia tunaa myös. Esteettisyyspisteitä tämän kertainen kuvamme ei kerää lainkaan, mutta siitäkin huolimatta suosittelemme kokeilemaan tätä ohrattoa. Maku on mainio!

Elokuun ruokahaasteen pääosassa on vulgaari juuri

2008-08-01T09:20:00.001+03:00

(kuva Kotimaiset Kasvikset ry. )

Elokuulle käännytään tänään, mikä tarkoittaa sitä että meillä on kunnia julistaa tämän kuun ruokahaasteen aihe ja säännöt. Aiheen valinta oli jokseenkin monimutkainen prosessi; ihka ensimmäisenä aiheena mieleen tuli oliivi (mikäpä muukaan), sitten aurajuusto ja sienet. Pastanjauhannan kommenttilaatikossakin pompsahti esiin hauska aihe: huijausruoka. Huijaukset jätämme kuitenkin tulevien haasteiden aiheiksi, siihen olisi nimittäin hauska itsekin osallistua!

Tätä kuvassakin komeilevaa olin mietiskellyt jo aiemmin tänä vuonna mahdollisena ruokahaasteen aiheena, onhan Beta vulgaris subsp. vulgaris var. Ruba (kasvitieteilijät saavat vapaasti korjata tieteellisen nimen kirjoitusasun virheet;)) kuitenkin vuoden vihannes! Lisäksi, kuten olemme jo aiemmin useasti todenneet, punajuuresta saa herkullista evästä -niin suolaista kuin makeaakin- monella tapaa. Punajuuri on nyt myös vähitellen sesongissaan, jolloin siitä voi käyttää muitakin osia kuin itse juurta!
Otsikosta poiketen muuten tuo latinan sana vulgaris tarkoittanee yhteistä eikä varsinaisesti vulgaaria.

Aiheena on siis punajuuri, ja tässä tarkemmat ohjeet:

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 2.8.-24.8.2008 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan tai sähköpostitse meille: puolikiloavoita (ät) gmail piste com.

Ilmoittautuminen päättyy 24.8.20008 klo 24.00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossamme.

Elokuun ruokahaasteen järjestäjinä jääväämme itsemme sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.8.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.8.2008.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsemme me voittajan näiden postausten joukosta tarkoin valituilla tieteellisillä ja kulinaarisilla kriteereillä ;).

Voittaja julkistetaan 31.8.2008.

Syyskuun ruokahaaste

Elokuun 2008 ruokahaasteen voittaja järjestää syyskuun 2008 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

Onnea matkaan!

savua ilman tulta

2008-07-28T14:10:00.000+03:00

Hiphiphuraa! Hellekautta enteilevät salaattime toivatkin lyhyen hellekauden ainakin tänne kehä kolmosen liepeille. Juhlistamme sitä sekä kesä-heinäkuun ruokahaasteen voittoa uudella salaattireseptillä. Tai uudella ja uudella, totuuden torvi kun olen niin on pakko paljastaa että tämäkin ape tuli jo kehiteltyä kauan ennen tänään päättyvän kesäloman alkamista. Mutta kesäkeleihin se sopii kuin vesipullo hellekelien torikierroksiin.
Resepti on täysin itse keksitty, ja salaatin juju on savustetuissa kasviksissa ja possussa. Salaatti on itsessään ihan ruokaisa lounas tai kevyt päivällinen, ja sen voi valmistaa etukäteen (ei tosin useita päiviä etukäteen ;)).

Possu savuaa salaatissa
n. 6 annosta

n. 400 g porsaan sisäfilettä
1 pkt filepekonia

1 paprika
1 sipuli
valkosipulinkynsiä

savustuspussi tai -pönttö

1 dl kuskusia (kuivana)
1 dl seosta jossa vettä, sitruunamehua, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

salaattia (jos oikein riehaannut, kannattaa käyttää jotain muuta kuin kuvassa näkyvää aisbergiä)
tuoretta basilikaa

Ota possuun pintaväri pannulla, mausta pippurilla ja kiepauttele pekonit fileen ympärille. Pilko paprika ja sipuli, irrottele kynnet valkosipulista mutta älä kuori. Asettele kaikki savustuspussiin pussin ohjeiden mukaan ja savusta uunissa. Jos huippuimurisi on yhtä huippu kun meillä, kannattanee jossain vaiheessa varautua availemaan ikkunoita. Pussi ei varsinaisesti savua, mutta aromit ovat melkoisen voimakkaat.

Sekoita kuskus ja mausteliemi, anna vetäytyä. Huom! Liemen määrä kuulostaa vähäiseltä, mutta kasviksista tulee lisää mehua joka imeytyy kuskusiin.
Silppua salaatti. Pilko savustunut liha. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Tarkasta ja korjaa maut vielä juuri ennen tarjoilua.

Hellekautta enteilevät salaatit

2008-07-22T08:25:00.000+03:00

Tämä kesä on säiden puolesta ollut suomalaista kesää "parhaimmillaan". Itse olemme ainakin onnistuneet koko ajan majailemaan niissä kolkissa Suomea, joissa lämpötila ei hurjistu nousemaan yli 20 celsiusasteen ja joka päivä sataa ainakin vähän. Ei siinä mitään, kesähän on kuitenkin kesä (varsinkin lomalla), mutta en pahastunut lainkaan kun Maikkarin meteorologi aamulla ennusti hellekauden alkavan huomenna :)

Oikeasti kuumilla keleillä ei oikein jaksaisi syödä mitään kovin raskasta (paitsi illalla sitten grillipihviä), joten salaatit kuuluvat meillä kesäsäiden suosikeihin. Tähän postaukseen tungen kaksikin makoisaa kanasalaattia, joita voi sitten huomisesta lähtien kokkailla kun se kesä oikeasti tulee. Ensimmäinen salaatti on oma fuusiointini useista nettilähteistä joita en enää valitettavasti muista. Toinen taas on kommenttilootaamme erään aiemman salaattipostauksen yhteydessä kopsahtanut linkki joka osoittautui olevan kotoisin lähempää kuin arvasinkaan.

Kanasalaatti sinappisella kastikkeella
2 isoa annosta

300 g broilerin filesuikaleita naturel
oliiviöljyä
sitruunamehua
yrttejä
mustapippuria

salaattia
kurkkua
tomaattia
2 rkl kapriksia
oliiveja
mozzarellapalloja
basilikaa

4 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 tl karkeaa sinappia
mustapippuria
suolaa

Marinoi broilerinsuikaleet etukäteen ja kypsennä pannulla. Vaihtoehtoisesti mausta vasta kypsennyksen yhteydessä. Tee salaattiaineksista peti ja ripottele kanapalat päälle. Sekoita kastikkeen ainekset, passaile määriä jotta saat sopivan koostumuksen, vedin nuo määrät äsken jokseenkin hihasta joten ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti tuota kastikeohjetta. Kastikkeesta tulee mukavan raikasta ja sinappi ei maistu ollenkaan liikaa vaan antaa mukavan säväyksen kokonaisuudelle.

Oodi pitaleivälle eli kanapitasalaatti
2-4 annosta, alkuperäinen ohje täältä

4 broilerin ohutta filepihviä naturel
oliiviöljyä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershire-kastiketta
mustapippuria
tabascoa
sitruunamehua
valkosipulia (minä käytin kuivattua rouhetta)

salaattia
tomaattia
maustekurkkua
purjoa tai sipulia (kesäsipulit sopivat hyvin)
4 pitaleipää

1 dl jugurttia
1 dl kermaviiliä tms.
1 pss tsatsiki -dippisekoitusta

salsakastiketta

Marinoi broileria pari tuntia tai yön yli. Jos ei ole aikaa niin marinoi sitten vähemmän aikaa, hyvää siitä tulee. Kypsennä filepihvit pannulla ja anna jäähtyä sillä aikaa kun teet salaatin. Silppua salaattiainekset, kypsennä pitaleivät vaikkapa paahtimessa ja leikkaa paloiksi. Sekoita dippiainekset jugurtin ja kermaviilin kanssa. Voit leikellä kanoja viipaleiksi tai tarjota ne kokonaisina. Ruokailua kyllä helpottaa jos ne on hiukan paloiteltu. Kasaa salaatti lautasille ja plopsauttele päälle tsatsikikastiketta ja salsaa (tässä kohtaa voisi taas mainostaa Lidlin Kania-salsaa joka on mahtavaa). Oli kyllä herkkua! Jostain syystä tuo broilerin marinadi osui mainiosti kohdalleen. Salaatti on saanut alkunsa pitaleipänä jonka sisään ei koskaan mahdu tarpeeksi tavaraa, joten tämä on ikään kuin käänteinen pita. Kannattaa kokeilla! Jos ei pidä dippisekoituksista, voi tsatsikin tietysti tehdä itsekin.

Helle, voit tulla. Olemme varustautuneet.

Ben on edelleen iso

2008-07-21T09:57:00.004+03:00

ja kunnon ale hyvää. Loman aluksi käväisimme pikavisiitillä Lontoossa, josta muutamia ruokailuvinkkejä seuraavassa (kaksi suositusta ja yksi varoitus). Sivujuonteena pitää vielä mainita että Lontoon museot kuten British Museum, Natural History Museum, Science Museum ja Imperial War Museum ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sisäänpääsy on ilmainen ja näyttelyt todella taiten koottuja ja kiinnostavia. Lisäksi monissa museoissa on paljon interaktiivisia elementtejä lapsille ja meille isommillekin lapsille. Science Museum varsinkin on kaikkien isompien ja pienempien poikien taivas: kaikenlaisia koneita, uusia ja vanhoja, monta kerrosta täynnä!

Mutta itse asiaan. Kartoittelin vähän etukäteen ruokailupaikkoja, ajatuksena syödä hyvää mutta edullisesti turistitouhun lomassa. Hyvä saitti tarkastella Lontoon tarjontaa on esimerkiksi Time Out London, josta siis löytyy paljon muutakin kuin ravintola-arvosteluja.

South Kensingtonin museoiden väsyttämänä käpsimme jokusen korttelin etelään museoilta nauttimaan paljonkin kehuja saaneita burgereita gbk:ssa eli Gourmet Burger Kitchenissa. Juujuu, onhan se isohkoksi kasvanut ketju ja vähän epäileväisenä minäkin ajattelin että miten burgerissa voi olla kurmeeta? Mutta muuta ei voi kuin kehua ja lämpimästi suositella! Söimme ihan perusburgerit, Classicin ja Cheesen sekä kaveriksi chipsejä ja valkosipulimajoa. Burgerannos itsessään ei siis sisällä mitään lisukkeita, vaan ne voi jokainen tilata kuten haluaa. Meille riitti yksi chips-side kahdelle ihan hyvin.

AAH. Enpä tiennytkään että jauhelihapihvi voi olla niin hyvää. Koko komeus oli tuoreista aineksista, sämpylää ja salaattia myöden, ja pihvit mediumeja kuten pyydetty. Ihanan mehevää ja kuitenkin raikas kokonaisuus. Eikä siinä vielä kaikki; niin hyviä chipsejä en ole eläissäni syönyt, ihanan rapeita päältä ja kuohkeita sisältä, tulikuumia ja sopivan suolaisia, ja valkosipulimajo niin herkullista (sekin oli tehty tuoreesta, nuoresta valkosipulista) että meinasin lopuksi nuolla kupinkin. Suosittelemme lämpimästi! GBK:ta löytyy Lontoosta useammastakin osoitteesta sekä näköjään ympäriinsä Brittein saarilta.

Yhtään tätä huonommaksi ei jäänyt seuraavan päivän intialainen: Masala Zone on sekin ketjuksi kasvanut mutta kovasti kehuttu aidon intialaisen ruoan paikka. Emme ole koskaan käyneet Intiassa joten aitoudelle ei ole vertailukohtaa, joten niiltä osin on uskottava kuulopuheita ;)
Me kävimme Carnaby Streetin lähellä Marshall Streetillä sijaitsevassa Masala Zonessa. Lista oli ihan riittävän täynnä herkullisen kuuloisia annoksia, mutta lopulta päädyimme ottamaan standardikokoiset thalit, joihin kuului pari chutneyta, linssipohjainen ruoka, paneeria ja pinaattia sekä perunapohjainen ruoka. Lisäksi valinnainen "pääruoka", joiksi valitsimme lammasta sekä voikanaa. Näiden lisukkeeksi annokseen kuului joko chapatia tai riisiä. Thali on siis ikään kuin suuri tarjotin jolla on keskellä chapatit (tai riisi), ja reunoilla kulhoissa nuo eri ruokalajit. Niitä sitten maistellaan yksi kerrallaan omaan tahtiin chapatia pikku kulhoihin dippaillen. Kaikki ruoat olivat todella maukkaita, ja maut keskenään juuri sopivasti erilaisia. Huoh, miten hyvää. Ja jos en ihan vääri muista, koko komeus intialaisine oluineen taisi kahdelta hengeltä olla £30 tai alle. Jälkiruokaa emme syöneet, koska emme millään olisi jaksaneet...

Sitten se varoitus: The Stockpot, näitäkin on useampia, me kävimme Sohossa Old Crompton Streetillä. Paikkaa oli kehuttu hinta-laatusuhteestaan ja maukkaasta ruoasta. Ei ruoka missään tapauksessa pahaa ollut ja hinnat todellakin edulliset. Mutta paikka oli melko ahdas, sisustus kulunut ja vanha eikä ruoka ollut mitenkään erikoista. Jos haluat kotiruokaa Lontoossa edullisehkoon hintaan, voi tämä olla oikea paikka. Mutta muuten sitä ei kannata erikseen etsiä käsiinsä. Menkää mieluummin vaikka kokeilemaan Soukin jompaa kumpaa paikkaa, me emme sinne valitettavasti ehtineet.

Vastaisen varalle olisi hauska kuulla jos lukijoilta löytyy omakohtaisia suosituksia Lontoon helmistä.

munakoisomania /-namia

2008-07-18T08:29:00.000+03:00

Hups vaan! Jo jokin aika sitten alkaneen kesäloman myötä postailukin näyttää jääneen jokseenkin kesälomalle... Ensimmäiset kaksi viikkoa vietimme milteipä kokonaan oman keittiömme ulkopuolella, niiltä osin raporttia tulee jossain vaiheessa parista Londoniumissa sijaitsevasta makoisasta ruokapaikasta. Virtuaalisessa pöytälaatikossa luuraa useampia ruokia melkein postausvalmiina, kun vielä muistaisi miten ne tehtiin ja milloin... No, onneksi lomakaan ei ole ikuista joten jossain vaiheessa tahti taas tiheneekin.

Viime aikoina olemme postailleet munakoisosta useaankin otteeseen, ja tässä tulee pari herkkua lisää. Ylemmän kuvan kasvispasta on Jamien reseptejä, Pasta alla Norma Jamie Italiassa -kirjasta, kun taas alemman kuvan lisukekiekkoihin otimme opastuksen Sillä Sipulista. Alkuperäinen resepti on Polkkaavalta Possulta. Molemmat ruoat ovat munakoisoa parhaimmillaan, kiekot käyvät grilliruokien lisukkeeksi vallan mainiosti ja pastassa on niin muheva maku, ettei uskoisi!

Pasta alla Norma
4 annosta

2 isoa kiinteää munakoisoa
oliiviöljyä
1 rkl kuivattua oreganoa
( 1 kuivattu chili murskattuna)
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohuelti viipaloituna
iso nippu tuoretta basilikaa, varret hienonnettuna ja lehdet erillään
1 tl yrtti- tai valkoviinietikkaa
n. 570 ml tomaattipassataa tai vastaavasti säilöttyjä luumutomaatteja
suolaa
mustapippuria
spagettia tai muuta pastaa
150 g suolaista ricottaa, pecorinoa tai parmesania vastaraastettuna

Leikkaa munakoisot pitkittäin neljään osaan (poista ensin kanta). Jos niissä on keskellä höttöistä siemenosiota, poista se. Paloittele sitten munakoisot poikittain noin sormenkokoisiin paloihin. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään isompaa herneenpalkoa nenään, kunhan palat ovat jokseenkin pitkulaisia ja isohkoja eli ei ihan pikkupikku kuutioita. Kuumenna oliiviöljyä isohkolla pannulla, ja paista munakoisopalat parissa - kolmessa erässä pannun koosta riippuen. Pyöräytä paloja niin että oliiviöljyä tarttuu kaikkiin paloihin, ripottele sitten paloille oreganoa ja kääntele esim. pihdeillä niin että palat ruskistuvat kauniisti joka puolelta. Nosta ensimmäinen erä sivuun odottamaan ja jatka kunnes kaikki munakoisopalat on paistettu.

Kun olet paistanut koisot, lisää kaikki takaisin pannuun. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä kuivattua chiliä (varovasti, ettei chilin maku peitä kaikkea muuta). Käännä levy keskilämmölle ja lisää hiukan oliiviöljyä, valkosipulit ja basilikan varret. Sekoittele hetken aikaa ja lisää sitten valkoviinietikkaa ja tomaatit tai passata. Hauduta noin 15 minuuttia, maista ja korjaa maut suolalla ja pippurilla. Revi puolet basilikan lehdistä ja sekoita joukkoon.

Keitä pasta al denteksi, valuta (säästä osa keitinvedestä) ja laita kastikkeen kanssa pannulle, tai takaisin kattilaan ja kaada sekaan kastike. Sekoita hyvin, maista ja korjaa tarvittaessa maut kohdalleen. Jaa lautasille, ripottele päälle loput basilikan lehdet sekä juustoraastetta. Nauti herrrrkullisista mauista, mielellään hyvässä seurassa ja hyvän valko- tai miksei punaviininkin kera.

Lisukekoisot
teimme tämän reseptin mukaan

munakoiso
mozzarellaa
parmesania
basilikaa
tomaattikastiketta (käytimme Sillä Sipulin Pastapään reseptiä, hyvää!)

Pastapään tomaattikastike
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 dl paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä
basilikaa
suolaa
mustapippuria

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä kattilan/ kasarin pohjalla hetkosen. Lisää loput aineet ja keittele kokoon. Maista ja korjaa makuja jos on tarvis.
Leikkaa munakoiso viipaleiksi / kiekoiksi ja ripottele kiekoille suolaa. Itketä koisoja hetkisen aikaa, taputtele sitten kuivaksi. Levitä koisot esim. pellille leivinpaperin päälle, lusikoi jokaiselle hiukan tomaattikastiketta, sitten basilikan lehti ja lopuksi mozzarellaa sekä parmesania. Kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kiekot voi valmistaa myös grillissä, mutta siitä meillä ei ole kokemuksia toistaiseksi. Herkullista pihvin kaverina, ja yksinäänkin! Loistavaa, suorastaan.

RÄTS!

2008-06-23T19:48:00.002+03:00

Salamahaaste jatkaa matkaansa juhannuskelien siivittämänä. Tällä kertaa vuorossa on Liinan emännöimä Korianterikeittiö, jonka tuotoksia on tullut säännöllisesti seurailtua. Koska kalaruokien postauksia ei tuossa keittiössä vielä lukuisia ole kertynyt ja haluamme itse lisää vinkkejä tunan mahdollisuuksiin, valikoitui haasteen aiheeksi tonnikala! Tuo opiskelijoiden kurmeeksikin monesti nimetty herkku ei ole oikein koskaan ottanut kunnolla tulta meidän keittiössämme, ja siksi kaipaammekin uusia ideoita!

Salamahaaste:

Haastaja: Otetaan ensin puoli kiloa voita / Oliivia ja Parempi Puolisko
Haastettu: Korianteria / Liina
Haasteen aihe: tonnikala (purkista tai tuoreena)
Deadline: 30.6.2008
Valmista ateria tai ateriakokonaisuus joka sisältää tonnikalaa, tuoretta tai purkkitavaraa

Ilmoita, kun olet saanut haasteruoan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saa laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä. Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotette valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

salamasanterin siitakesalaatti

2008-06-16T19:38:00.003+03:00

Bella Vanillan Rossana sinkosi salamahaasteen eteenpäin Puolenkilon keittiöön, ja aiheeksi oli valikoitunut siitakesienet. Mikäs sen sopivampaa, täällä tykätään sienistä kyllä, vaikkei kovin monia reseptejä ole noista herkuista ilmoille saatettukaan. Siitake itse ei ollut meille tuttu kuin nimeltä ja jokseenkin ulkonäöltä, mitään ruokaa emme ole näistä itse aiemmin kokkailleet. Niinpä haastevastauksen mietiskely alkoikin kuukkelointikierroksella ideoiden haeskelu mielessä. Varsinkin kaukoidän keittiöissä siitaketta raportoidaan käytettävän paljonkin. Kuten niin monilla muillakin luonnontuotteilla, on siitakesienilläkin terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja ne ovat mm. yksi harvoista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä vegaaneille.

Silmäilin pitkään Jamien uusimman Jamie at home-kirjan reseptejäkin. Kirjassaan Jamie antaa muuten vinkkejä sienten viljelyyn kotioloissa! Ohjeet ovat lähinnä vinkkejä tyyliin sienet viihtyvät viileähköissä ja kosteissa oloissa, mutta mainitseepa Jamie että helpoin tapa päästä alkuun on ostaa "sienihalkoja" kasvattajilta. Näissä on sienikasvusto valmiina, sen kuin vaan pitää halon riittävän varjossa ja kosteassa ja kerää sienet pois kun niitä ilmaantuu. Esimerkkinä vaikkapa tämä brittiläinen sivu, joka ikävä kyllä toimittaa vain kotimaahansa...

Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan menty itämaisten keittiöiden saloihin, vaan kesän piknik-kautta juhlistaaksemme teimme mukaan pakattavat annossalaatit kätevässä leipäkuoressa. Ihastuin reseptiin heti, sillä joitakin aikoja sitten kokeilemamme Tinan paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytetty leipä oli mahtava makuelämys. Sekin sopisi mukavasti kesän grillailuhetkiin annossalaatiksi jos sen valmistaisi sämpylöiden sisään. Leipänäkin se toimii, joskin viipaleiden leikkaaminen voi olla haastavaa.
Alkuperäinen resepti, jonka mukaan melko tarkalleen toimimmekin, löytyy täältä Kotimaiset Kasvikset -sivuilta. Ihan pikkupikku muutoksia tehtiin, tässä siis koko komeudessaan:

Siitakesalaattitäytteiset sämpylät
4 isoa sämpylää

4 sämpylää, esim. Leivon leipomon jättisämpylöitä
n. 100 g kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
100 g Luomu-siitakkeita
100 g muita sieniä, esim. osterivinokas tai herkkusieni (tai tatti, kantarelli, jne.)
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta salviaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
n. 70 g tuorejuustoa, esim. Creme Bonjour ruohosipuli

Leikkaa sämpylöistä ohut viipale, kansi, pois. Koverra varovasti sisus ulos yhtenä palana, hajottamatta sämpylän pohjaa tai reunoja. Kuutioi sisus ja paahda kuutioita 250-asteisessa uunissa hetki, kunnes ovat kullanruskeita. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi (pitkittäin tai poikittain, ihan miten haluat tai mikä soveltuu valitsemaasi leipään parhaiten) ja paahda viipaleita uunissa. Käännä kerran paahtamisen aikana, mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.
Pilko sienet, pienimmät neljään osaan ja isommat sitten suurin piirtein saman kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla, lisää sienet ja valkosipuli ja paistele niitä hetki sekoitellen. Mausta sienet balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Emme lähteneet tässä säveltelyn tielle, sillä emme halunneet peittää sienten omaa makua liikaan kikkailuun. Hienonna yrtit ja lisää ne sekä tuorejuustonokareet pannulle. Käännä levy pois päältä ja anna juuston sulaa sienten sekaan.
Täytä sämpylät: ensin kesäkurpitsaviipaleita, sitten sienisalaattia, leipäkuutioita ja lopuksi rucolaa. Sämpylöihin tuskin mahtuu useampaa kerrosta, mutta jos teet leivän sisään niin toista niin monta kertaa kuin aineksia riittää. Anna maustua ja tasaantua pikku hetki.

Täytyy sanoa, että epäilin leipäkuutioiden lisäämistä takaisin leipään: jotenkin tuntui että ne olisivat kuivia ja turhia. Eipä kuitenkaan, kuutiot toivat sienisalaatin ja rucolan välissä sopivasti rakennetta leipiin.
Tarvinneeko sanoakaan, että maut olivat kohdallaan? Erinomaista purtavaa kesäiseen grillipöytään, tai vaikkapa tosiaan piknik-evääksi. Kätevä tehdä etukäteen ja helppo kuljettaa sekä syödä!

Tässä tuli kuin varkain käytettyä noita tuoreita yrttejäkin, harkintaan menee, tuleeko tästä meidän kesän ruokahaasteen entranttimme...

Oman salamamme iskettyä vetäydymme hetkeksi pohtimaan, missä seuraavaksi räsähtää!

Affena di Pesto

2008-06-11T19:55:00.000+03:00

Sillä aikaa kun täällä haudomme salamahaasteen suunnitelmiamme, pureskelkaa te vaikka tätä jokin aika sitten valmistettua kalaherkkua. Myönnetään, kuva on vähintäänkin epämääräinen mutta älkääpä siitä hämmentykö, ruoka on valtavan hyvää ja kaiken kukkuraksi vielä helppoa valmistaa! Ja kuten kesän rientoihin sopii, samalla vaivalla valmistuu isommallekin porukalle evästä. Kun nyt ylistyslaulu saatiin käyntiin, niin mainitaanpa vielä että kevyehköäkin evästä tämä on (okei, pestossahan on öljyä ja myös jonkin verran juustoa...)

Inspiraatiota muistan hakeneeni useista kohteista, mutta häpeäkseni en enää muista mistä kaikkialta... Olen aina pitänyt oleellisena mainita, keneltä olen reseptejä lainaillut, mutta tällä kertaa en taida siihen pystyä. Löysinpäs kuitenkin, Lime&Pippurilta löytyi idea kalan kuorruttamisesta, ja alle päätynyt lisuke onkin melko geneeristä kasviskuskushässäkkää. Kalan piti olla tuoretta kuhaa mutta virolaiset kuhat oli jo kaupan tiskistä myyty kun ehdin hätiin, ja niinpä käytettiin sitten pakastettua ahventa.

Pestoahvenet kasviskuskuspedillä
noin 4 annosta

kalafileitä sopiva määrä
1 prk pestoa
n. 5 hapankorppua

n. 3 dl kuskusia
erilaisia kasviksia paloina
n. 3 dl kana-, kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä

Murskaa hapankorput korppujauhoksi haluamallasi tavalla. Kiehauta liemi, ota levyltä ja kaada kuskus joukkoon. Kun se on turvonnut, lisää kasvikset ja sekoita. Levitä seos uunipellille, valele sen päälle hiukan oliiviöljyä ja balsamicoa. Levitä kalafileet kasviskuskusin päälle. Levitä jokaiselle fileelle pestoa ja sen päälle hapankorppujauhoa. Jos haluat ekstrahyvää, voit vielä laittaa pikku nokareen voita jokaisen kalafileen päälle.
Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa hyvää valkkaria ja syö ihan liikaa. No joo, älä syö liikaa jos pystyt hillitsemään. Minä en pystynyt.

munakoiso kunniaan

2008-06-05T19:57:00.000+03:00

Kun jokin aika sitten pääsimme munakoison makuun, pitihän sitä päästä kokeilemaan sitä ensimmäisenä mieleen tulevaa munakoisoruokaa: moussakaa tai musakaa tai mussakaa, mikä sitten lieneekään lähimpänä oikeaa nimeä... En ole koskaan oikein aiemmin pitänyt munakoisoa mitenkään herkullisena kasviksena, ennen tätä kevättä siis. Siksipä moussakaakaan ei ole tullut koskaan kokeiltua. Ohjeita kuukkeloimalla kävi nopeasti selväksi, että versioita on vähintään yhtä paljon kuin kokkejakin; jotkut käyttävät sekä munakoisoa että perunaa, toiset taas laittava sekaan myös kesäkurpitsaa. Useimmissa resepteissä kokonaisuuteen kuuluu myös aito bechamel -kastike, joten kokonaisuus muistuttaa lasagnea ilman pastaa :)

Minä halusin kuitenkin käyttää vain munakoisoa enkä jaksanut haudutella valkokastiketta. Niinpä päädyin yhdistelemään useammasta lähteestä löytämiäni ohjeita. Lampaan (tai karitsan, jos ihan tarkkoja ollaan) jauhelihaa olisin halunnut käyttää mutta eihän mitään koskaan ole ruokakaupassa silloin kun etsit juuri jotain tiettyä ainesosaa. Joten naudalla mentiin, pöh. Ei se pahaa ollut, mutta lampaasta tulisi varmasti enemmän makua.

Moussaka
n. 4-5 annosta

2-3 munakoisoa (n. 600 g)
2 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
suolaa

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa (lampaan, jos satut löytämään)
2-3 rkl tomaattipyrettä
(paseerattua tomaattia)
1 tl rosmariinia
2 tl paprikajauhetta
mustapippuria
liraus hunajaa
worcestershirekastiketta
suolaa
hiukan vettä

1 kananmuna
2 dl ruokajugurttia
2 dl juustoraastetta (esim. parmesan)

Huuhtele munakoisot, leikkaa ne viipaleiksi pituussuunnassa. Purista valkosipulinkynsi öljytilkkaan. Levitä munakoisoviipaleet pellille, sivele valkosipuliöljyllä ja pehmennä 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia.
Kuori ja hienonna sipulit, kuullota pannulla öljytilkassa hetken aikaa. Lisää jauheliha, ruskista. Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti sekä tilkka vettä. Mausta mielesi mukaan. Anna hautua kunnes munakoisoviipaleet on paistettu ja jäähtyneet hiukan, ainakin 20 minuuttia.
Voitele laakea uunivuoka, lado kerroksittain munakoisoa ja jauhelihakastiketta, niin että alin ja ylin kerros on munakoisoa. Vatkaa muna ja jugurtti sekaisin, lisää raastettu juusto ja sekoita joukkoon. Kaada seos moussakan päälle. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Anna vielä vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

NAM. Hyvää. Loistavia munakoisoreseptejä otetaan muuten mielellään vastaan tällä suunnalla! Mielenkiintoisia ruokia munakoisosta löytyy usealta suunnalta, esimerkiksi tornien muodossa. Tuollaisia tornityyppisiä ratkaisuja on muistaakseni tehty useammassakin blogikeittiössä, joten hyvää sen on oltava. Jotain tahnatyyppistä tekisi myös mieleni kokeilla.

tomaattisalaattia kahteen otteeseen

2008-05-25T14:24:00.000+03:00

Tämä salaatti on toteutettu joskus syksyllä, aikaan jolloin tomaatit vielä olivat kohtuullisia. Nyt kun tomaatit alkavat vähitellen jo olla taas syötäviä, onkin sopiva aika postata pari tällaista samantyyppistä maukasta tomaattisalaattia. Tämä kuvan versio on Jamien paras tomaattisalaatti tai jotain sinnepäin. Samansuuntainen salaatti löytyy myös Nigellalta, nimellä Egyptiläinen tomaattisalaatti. Molemmat ovat mitä mainiointa kesämurkinaa, sopivat sellaisenaan vaikkapa grillatun lihan lisukkeeksi eikä muuta tarvitakaan. Ei kovin yllättävää että Jamien ohje on hiukan yksinkertaisempi, tosin ei Nigellankaan nyt oikeastaan niin kovin monimutkainen ole. Tässä molemmat ohjeet:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta erilaisia, -värisiä ja -muotoisia tomaatteja. Osta tomaatit irtokappaleina, jos mahdollista, jotta voit valikoida salaattiin vain sopivan kypsät ja maukkaimmat tomaatit. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

Egyptiläinen tomaattisalaatti
Syötävän hyvää -kirjasta

1 salottisipuli kuorittuna
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
5 keskikokoista tomaattia (yht. 750g)
riuska puserrus sitruunamehua
merisuolahiutaleita
kourallinen tuoretta kirveliä hienonnettuna

Hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi niin hienoksi kuin suinkin pystyt. Laita pieneen kulhoon, lisää öljy sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria. Jätä maustumaan siksi aikaa kun kalttaat tomaatit.
Tökkää terävällä veitsen kärjellä tomaattien kantaan reikä tai tee ristiviilto. Laita tomaatit lämmönkestävää astiaan ja kaada niiden päälle kiehuvan kuumaa vettä niin että ne peittyvät. Odottele 5 minuuttia, kaada sitten tomaatit varovasti siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Kuori sitten tomaatit terävän veitsen avulla (nyt sen pitäisi onnistua helposti). Leikkaa kuoritut tomaatit viipaleiksi, niin ohuiksi tai paksuiksi kuin haluat. Laita tomaattiviipaleet astiaan, kaada joukkoon sipuliseos ja sekoita hyvin. Anna seoksen maustua mielellään useita tunteja, maut kehittyvät sen paremmin mitä pidempään maltat odottaa.
Voit tarjoilla tomaatit valmistusastiassa tai siirtää ne tarjoiluastiaan. Ota salaatti kuitenkin ajoissa pois jääkaapista jos olet sitä siellä maustanut, se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä. Ennen tarjoilua sekoita vielä hiukan, lirauta sitruunamehua salaatin päälle ja ripottele pinnalle vielä kirveliä tai muuta tuoretta yrttiä hienonnettuna sekä hiukan sormisuolaa.

Molemmat reseptit tuottavat loistavan lopputuloksen, ihanan maukasta ja raikasta salaattia, johon yrtit tuovat mukavaa lisämakua.

helppoa pastaa parsakaalista

2008-05-24T11:00:00.000+03:00

Huoh... Mihin se aika oikein menee? Nytkin huomaan että edellisestä postauksesta on jo yli kymmenen päivää aikaa ja tämäkin ruoka tuli tehtyä silloin kun etelässäkin oli melkein talvi... Tyyliin sopivasti tämä on nopeaa arkiruokaa, kasvispainotteista tällä kertaa. Kuten kuvasta näkyy, esillepanokin oli tällä kertaa kovin arkinen. Pastaksi valikoitui mitä kaapista sattui löytymään ja annos näyttää lähinnä epämääräiseltä kasalta. Hyvää pasta kuitenkin oli joten älkää antako ulkonäön häiritä :)

Alkuperäinen ohje on Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jälleen täytyy todeta että käytin anjovista, en sardellia jota ohje vaatii oikeasti. Täältä Raholan syötävistä sanoista löytyy lisäselvennystä tähän sekaannukseen.

Tässä tulee resepti alkuperäismuodossaan, menimme sen mukaan tarkasti lukuunottamatta tuota anjovishämminkiä.

Parsakaalia, anjovista ja kuviopastaa
4 annosta

2 suurta parsakaalia
2 isoa kuorittua valkosipulinkynttä silputtuina
8 anjovisfileetä (käytä sardellia jos löydät)
2-4 pientä, kuivattua ja murskattua chilipalkoa
4 kunnon nokaretta voita
450 g mieleistäsi kuviopastaa
vastarouhittua mustapippuria
(merisuolaa)
parmesania vastaraastettuna

Leikkaa parsakaalien nuput pienellä veitsellä varsista, laita syrjään odottamaan. Leikkaa parsakaalien varsista kovat tyviosat ja kuori paksu kuori. Pilko sitten varsien pehmeät sisukset. Kumoa parsakaalisilppu kattilaan tai wokkiin. Lisää valkosipulit, anjovikset, chilit ja puolet voista. Laita kansi päälle ja hauduta hiljaisella lämmöllä 8-10 minuuttia.
Keitä sillä aikaa pasta. Jos haluat, voit kypsentää parsakaalien nuput pastan kanssa. Lisää ne silloin, kun pastan kypsymisaikaa on n. 4 minuuttia jäljellä. Valuta keitinvesi kattilasta, mutta säästä osa ja lorauta kastikkeen joukkoon. Ota kastike levyltä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon loput voit sekä parmesaaniraastetta noin kourallinen. Sekoita hyvin, ja lisää pastan keitinvettä jos kastike tuntuu kovin kuivalta. Yhdistä pasta ja kastike, sekoita ja nostele lautasille. Ripottele päälle parmesania.

Pastan maut ovat mukavia, parsakaalin oma hento maku saa jämäkkyyttä chilistä ja suolaisuutta anjoviksesta (ja sardellista se saisi vielä enemmän suolaisuutta). Kaikkiaan oikein mainio arkipasta, ja taas uusi lisäys melkein kasvisruokien kokoelmaamme!

kunnollista keisaria

2008-05-12T19:18:00.003+03:00

Silläkin uhalla että tässä tulee pelkkää kanaa putkeen on heti tuoreeltaan hehkutettava tätä mahtavaa kanasalaattia. En tullut katsoneeksi Jamien kotona -sarjaa kokonaan Neloselta, näin jaksoja sieltä täältä, mutta tämä "proper chicken caesar" jäi heti mieleen. Ja siitä asti sitä on sitten himoinnut, mutta jokseenkin pitkä aika vierähtänyt ennen kuin ehdin toteuttamaan. Tämä on oikeasti niin hyvää että jos valmistusaika olisi yhtään lyhyempi niin tämä yltäisi kokonaisuutena ihan Paolan pastasalaatin rinnalle. Ja se on jo paljon se.

Nyt ei sitten säikytä siellä päätteiden ääressä, ei tämä mitenkään vaikeaa ole, mutta kanan kypsentäminen ottaa oman aikansa, ja siksi tätä ei ehkä alusta loppuun kannata arki-iltana töistä ja / tai lenkiltä tultua alkaa valmistaa. Kanan voi tietysti ostaa valmiiksi grillattuna, mutta silloin jotain aivan oleellista jää puuttumaan (kohta se selviää). Mutta viikonlopun herkutteluhetkiin tämä sopii kuin nyrkki suomalaisen jääkiekkoilijan nenänvarteen. Älkääkä antako sanan "salaatti" hämätä, tämä on kyllä ihan tukeva ateria itsessään...

kunnon kanakeisari Jamien tapaan
n. 3 annosta

3 broilerin koipireisipalaa
n. 150 g hyvää leipää, esim. ciabatta
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
n. 9 viipaletta savupekonia

kastikkeeseen
1/4 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä (käytin kyllä taas sitä "epäaitoa" anjovista)
n. 50 g vastaraastettua parmesania
1 rkl creme fraichea
½ sitruunan mehu
oliiviöljyä

2 ruukkua romainesalaattia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Revi leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi, riivi rosmariinista lehdet ja hienonna. Laita kananjalat ja leipäpalata vuokaan johon ne mahtuvat napakasti. Ripottele päälle rosmariini, luirauta oliiviöljyä ylt'ympäriinsä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki sekaisin jotta öljyä ja mausteita tarttuu kaikkiin aineksiin. Nosta lopuksi kananpalat päällimmäiseksi, jolloin niistä valuva neste ja rasva maustaa leipäpalat ja saat makoisimmat krutongit. Kypsennä koko hoitoa uunissa n. 45 minuuttia. Ota vuoka ulos uunista ja levitä pekoniviipaleet kanojen ja leivän päälle. Laita uuniin vielä n. 20 minuutiksi jotta kaikki rapsakoituu mukavasti. Ota sitten vuoka uunista ja nosta kanat jäähtymään hetkeksi. Huom! Meillä osa leipäpaloista oli niin piilossa kanan alla että olivat aika lötteröitä heti uunista tultuaan. Kannattaakin nostella rapsakat krutongit turvaan ja tyrkätä loput vielä uuniin kuivahtamaan, jos tilanne näyttää samalta.
Kun kana jäähtyy, tee kastike. Saata anjovikset ja valkosipuli valitsemallasi tyylillä tahnaksi. Jamie ehdottaa morttelia tai Flavour Shakeria. Molemmat toimivat kyllä. Kaavi tahna kulhoon ja sekoita siihen fraiche, parmesan, sitruunamehu ja kolme kertaa niin paljon oliiviöjyä kuin laitoit sitruunamehua. Jos tarvitsee, mausta vielä suolalla ja pippurilla. Kastikkeesta tulee kyllä ilmankin niin raikasta ja hyvää ettei pippuria ja suolaa välttämättä tarvita.
Irrottele kanan lihat ja revi pekonit palasiksi. Huuhtele ja linkoa (tahtoo salaattilingon, TAHTOO) salaatti. Revi salaatti kulhoon, yhdistä kana, krutongit, pekonit ja kastike ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa heti (voit vielä vuoleskella pinnalle parmesanlastuja). Syö liikaa ja päätä että elät tästä lähin vain keessarilla. Joka toisella kerralla voi kastikkeeksi tehdä vaikka maailman terveintä keisaria -se on hyvää!

Juomaksi voit tarjoilla vaikkapa Chardonnay "L" -valkoviiniä. Sitäkin on pakko tässä vähän kehaista. Ei ole pönttöviineistä halvimmasta päästä mutta ei ole makukaan pöntöimmästä päästä! Oikein loistava viini, vaikka pöntössä kulkeekin.

sinappihuntuinen kana

2008-05-11T20:15:00.000+03:00

Kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle herkulliselle ruoalle... Siinä sen taas näkee kun yrittää itse ottaa kuvia eikä jätä hommaa sille joka sen varsinaisesti paremmin hallitsee. Postauksemme ovat viime aikoina olleet kalapainotteisia, mutta on meillä muutakin syöty. Nopeat ja näppärät -ruokakirjasesta löytyi tämäkin herkku, jossa kanaa kylvetetään sinapi ja hunajan ihanassa seoksessa... On helppoa ja ah niin hyvää!

Kanan koipireisi -palat alkavat olla nykyään aika aliarvostettua osaa kanasta kaikkien valmismarinoitujen suikaleiden ja pihvien rinnalla. Niin ainakin hinnoista päätellen. Ihan turhaan, sillä maukkainta lihaahan kanasta (tarkoitan siis tietysti broileria, aitoa kanaa en ole vieläkään saanut käsiini) saa juuri jalasta. Nahka suojaa lihaa ja pitää sen mehevänä. Jos välttelee rasvaa niin nahan voi hyvinkin jättää syömättä. Tämän reseptin lisäksi tuloillaan on toinenkin herkku jossa kanankoipia uunitellaan, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Sinapilla maustettua kanaa
2 annosta

2 isoa kanan / broilerin koipireittä (tai muuta kanan osaa, nahkoineen)
2 rkl sulatettua voita
2 rkl dijonsinappia (meillä oli 1 rkl tavallista ja 1 rkl karkeaa)
1 rkl sitruunamehua
½ rkl fariinisokeria tai vastaavasti hunajaa
½ tl paprikajauhetta
2 rkl unikonsiemeniä

pastaa

Asettele kanat vierekkäin isoon uunivuokaan. Sekoita voi, sinappi, sitruunamehu, sokeri / hunaja ja paprika pienessä kulhossa ja mausta vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Voitele seoksella kanojen pintaosia ja paista 200 -asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä kanat varovasti pihdeillä ja voitele kanan toinen puoli lopulla sinappiseoksella. Ripottele pintaan unikonsiemeniä ja paista vielä 15 minuuttia.

Keitä samalla pastaa lisukkeeksi, valuta ja annostele lautasille. Nosta pastan päälle kananpala ja kastiketta vuoasta. Tarjoa heti.

fish & chips tekee paluun

2008-05-02T13:15:00.001+03:00

Näin vapun aikoina friteeraus onkin oikein sesongissaan, kuten muistakin blogikeittiöistä voi huomata. Totuuden torvena pitää kuitenkin toitottaa, että nämä tuli käristeltyä jo paaljon ennen sesonkia. Vappuna nautiskelimme muiden valmistamia ruokia, ja tapasimme Ylimuulin kirmailemassa vappulaitumilla! Oli hienoa tavata, ja lupasimmekin jo pyhästi osallistua seuraavaan ruokapolkkaustapaamiseen.

Siitähän ei pääse mihinkään, että fish&chips on parasta mitä brittikeittiöllä on maailmalle tarjota ;) Ajatelkaa nyt, ihanan rapea kuori ja sisällä herkullista kalaa; yhdistetään siihen vielä kunnon käristettyjä perunoita ja tartar-kastiketta ja vot! Unohtamatta tietenkään hernesosetta ja malt vinegaria eli mallasviinietikkaa!
Kuten arvata saattaa, Jamien ohjetta meillä on jo kokeiltu, vaikkakin se oli vähän perinteisimmästä poikkeava frittitaikina (olihan ohjekin Jamie's Italy:sta). Tällä kertaa ääneen pääsi toinen aito brittikokki, Hugh Fearnley-Whittingstall, jonka reseptit ovat huomattavasti vähemmän monimutkaista tavaraa kuin herran nimi. Reseptin löysin melkein vahingossa Channel4:n sivuilta. Kokonaisuus vaati vähän viitseliäisyyttä ja, kuten friteeraus aina, hiukan varovaisuutta, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.

Beer battered fish
4 annosta

n. 200 g vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl ruokaöljyä
n. 2 ½ dl hyvää olutta (käytimme Karhua)
6-8 valkoista kalafilettä, esim. kuhaa tai pangasiusta

1-2 l öljyä friteeraamiseen

Siivilöi jauhot kulhoon, tai laita ne kulhoon ja sekoita vispilällä jotta paakut katoavat. Lisää öljy, ja vatkaa sitten vähitellen joukkoon olut, kunnes saat sopivan koostumuksen taikinaan. Sen pitäisi olla paksuhkon maalin oloista. Mausta suolalla ja pippurilla, vatkaa tasaiseksi ja anna tekeytyä noin puoli tuntia.
Kuumenna öljy (sitä saa olla n. 10 cm syvyydeltään) paksupohjaisessa kattilassa n. 160 asteeseen, tai kunnes leipäpalanen ruskistuu kullankeltaiseksi 2-3 minuutissa. Taputtele kalapalat kuiviksi talouspaperilla, kasta frittitaikinaan ja laske varovasti kattilaan. Isohkot kalafileet kannattaa kypsentää yksi kerrallaan. Kypsennä kaloja viitisen minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Nosta kalat talouspaperin päälle valuttamaan enimmät öljyt pois. Tarjoa heti tartar-kastikkeen (ohje alla) ja lohkoperunoiden tai "maalaisranskalaisten" eli kunnon chipsien kera.

Tartarkastike á la Hugh

2 isohkoa rkl majoneesia
1-2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna
1 rkl persiljaa hienonnettuna (ei liian pieneksi silpuksi)
2-3 cocktail-kurkkua hienonnettuna
2 tl kapriksia, hienonnettuna
sitruunamehua
suolaa
pippuria
100 g vehnäjauhoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna makujen tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Ei tässä muuta voi sanoa kuin että Rule Britannia!
Kyllä käristetty ruoka on sitten hyvää. Jokohan sitä huomenna kokeilisi kanaa samaan tyyliin... nam. Pitää vain saada Parempi Puolisko ylipuhuttua.

sisilialainen spagettivuoka

2008-04-24T19:16:00.000+02:00

Kyllästymiseen asti on tullut varmaan jankutettua että viikolla on kiva tehdä joku laatikko- tai muu vastaava ruoka, josta syö pari päivää. Perussetti meillä koostuu yleensä makaroni-, tonnikalapenne- ja lohipastalaatikoista. Näitä sitten kierrätellään eri viikoilla. Tartuin pitkästä aikaa "Nopeat ja näppärät" -ruokakirjaan (heräteostos kirjakaupasta parilla eurolla), ja sieltä löytyikin mainio resepti, ikään kuin makaronilaatikkoa muunnellen. Vuoka oli todella maukasta, ja sitä myöten innostuinkin sitten munakoison käytöstä. Jostain syystä olen vähän vierastanut munakoisoruokia, moussakaakaan en ole vielä koskaan kokeillut. Joskin nyt se on listalla, jokohan ensi viikolla saisi aikaan...

Perinteiseen makaronilaatikkoon verrattuna tämä ottaa hiukkasen enemmän aikaa (munakoisojen paistaminen kestää tovin), mutta on ehdottomasti vaivan arvoinen. Vaikeaa tämänkään laittaminen ei missään tapauksessa ole. Ohjeessa taidetaan puhua irtopohjavuoasta mutta kyllä tämä onnistuu ilman sitäkin.

Sisilialainen spagettivuoka
4 annosta

1 ½ dl oliiviöljyä (en ehkä käyttänyt ihan näin paljoa)
2 munakoisoa
400 g paistijauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl kuivattua meiramia tai oreganoa
55 g pilkottuja mustia kivettömiä oliiveja
1 vihreä (tai punainen tai keltainen) paprika pilkottuna
175 g spagettia (kuivapaino)
115 g parmesania vasta raastettuna
suolaa
pippuria

Voitele n. 20 cm (irtopohjainen kakku-)vuoka kevyesti öljyllä, levitä pohjalle leivinpaperia. Viipaloi munakoisot ja paista öljytilkassa pannulla ruskistaen. Tämä pitää tehdä erissä, jotta kaikki viipaleet ruskistuvat hyvin. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Ruskista jauheliha, sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää tomaattipyree, paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten oliivit ja paprika ja anna taas hautua 10 minuuttila. Kypsennä pasta al denteksi. Valuta ja laita isoon kulhoon. Lisää jauhelikastike ja parmesaani ja sekoita huolellisesti esim. kahden haarukan avulla nostellen. Levitä munakoisoviipaleet vuoan pohjalle ja sivuille. Lisää spagetti ja peitä se lopuilla munakoisoviipaleilla. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna asettua 5 minuuttia ja kumoa sitten isoon tarjoiluastiaan. Ota leivinpaperi pois ja tarjoile saman tien vaikkapa vihersalaatin kanssa.

Sinatran seurassa kasinolla

2008-04-21T19:22:00.000+02:00

Juuri päättyneenä viikonloppuna juhlin pyöreitä lukuja, joten oli aika hakeutua herkuttelemaan muiden keittiöiden tekeleillä. Saatavuus- ja aikataulusyistä päädyimme lopulta Grand Casinolle Show&Dinner -iltaan. Ajatuksena on siis nauttia hyvästä menusta laadukkaan musiikkiviihteen säestyksellä hienossa ympäristössä. Tällä hetkellä Show on Lenni-Kalle Taipaleen, Sami Pitkämön ja bändin toteuttama Sinatra at the Casino. Vaikkei nimestä millään arvaisi, show koostuu Frank Sinatran suurimmista hiteistä.

Ohjelmasta täytyy kyllä sanoa, että pojat osaavat hommansa, koko poppoo. Ja Sinatran biisit sopivat jotenkin loistavasti Casinon Fennia-salongin tunnelmaan! Oikein onnistunut kokonaisuus.

Huhtikuussa Stockmannilla on kanta-asiakastarjouksena Show&Dinner -paketti johon kuului siis menu, showlippu, kasinon vuosikortti sekä 2,- € pelimerkki mukaan. "Normaalisti" Show&Dinner -konseptissa valitaan viidestä menusta, mutta tällä kertaa siis otimme tuon ennalta määritellyn erikoismenun.

Alkuun saimme ankanmaksaterriiniä ja sherrysiirappia. Ankanmaksa, jota emme olekaan aiemmin maistelleet, oli mukavan voimakkaan makuista, ja sherrysiirapin hedelmäinen raikkaus sopi siihen oikein hyvin. Lisänä annoksessa oli kolmiomainen pala makeahkoa, hiukan limpun makuista kovaa leipää, joka sekin täydensi kokonaisuutta mainiosti.

Annosten tarjoilu oli rytmitetty jokseenkin onnistuneesti soitannan lomaan (muusikot siis pitivät silloin tällöin taukoja jotta pöydissä oli mahdollista myös keskustellakin). Muutenkin palvelu pelasi kohtuullisesti, joskin aperitiiveja ja laskua jouduimme kyllä odottamaan.

Pääruokana menussa oli miedosti savustettua lohta, korvasienimuhennosta ja uusia perunoita. Annos oli juuri mitä lupasi, lohessa oli vieno savun aromi, ei kuitenkaan liian jyräävä. Sienimuhennos oli valtavan hyvää, yhtä hyvää kuin kotona itse tehty. Ja perunatkaan eivät olleet vetisiä. Jälleen kerran maut osuivat herkullisesti yhteen. Varsinkin sienimuhennoksen maukkaudesta oli yllättynyt, se oli aitoa tavaraa!

Jälkiruokana suklaa crème brûlée ja raparperijäätelöä. Tässäkin maut tasapainottivat toisiaan. Ennakkoon epäilin vähän raparperijäätelöä, mutta se raikasti mainiosti annosta.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli juuri sopivasti. Voimme lämpimästi suositella koko Show&Dinner -kokonaisuutta! Sali on sopivan pieni, jotta tunnelma säilyy melko intiiminä, show on laadukas ja ruoka hyvää. Esityksen ja illallisen jälkeen kasinoisäntä ja -emäntä esittelevät kasinoa ja pelejä, mikä oli myöskin hauska kokemus ensikertalaisille. Kannattaa käydä kokeilemassa. Kauempaa matkaaville Casino tarjoaa yhdessä viereisen hotellin kanssa Grand Weekendiä, jolloin pakettihintaan kuuluu myös yö hotellissa sekä pari kierrosta rulettia.

Itse yhdistimme iltaan yöpymisen Tornissa, jonka art deco -tunnelma täydensikin "aikamatkan Ameriikkaan" hyvin.

nigellan ahvenet

2008-04-13T18:24:00.000+02:00

Periaatteessa pidän kovastikin Nigellan resepteistä ja jossain määrin sarjoistakin. Hauskoja ideoita ja useimmiten herkullisen näköinen lopputulos. En tosin kuulu silmän vinkkaamisen ja viehkeän liikuskelun kohderyhmään, joten siitä syystä tv-versioiden katselu on usein jäänyt toisella silmällä vilkuiluksi. Kirja kuitenkin tuli ostettua kun sen halvalla sai, Syötävän hyvää siis. Reseptit ovat siinäkin hauskoja, mutta jostain syystä tuntuu niin työläältä alkaa niistä yhtään kokeilla. Miksiköhän? No, keittokirjoillakin on aikakautensa: välillä ne hautautuvat vuosiksi unholaan ja toisinaan kaikki ruoat tuntuvat tulevan samasta osoitteesta! Mutta itse asiaan, sain kuitenkin kokeilluksi tätä Syötävän hyvää kalaohjetta, innoittajana taisi toimia kyllä enemmänkin tuo lisuke kuin itse kala... Lopputulos oli kyllä mainio sekä kalassa että lisukkeessa. Lisäksi taisin tehdä vielä kalareseptin yhteydessä esiintynyttä egyptiläistä tomaattisalaattia. Siitä ei kuitenkaan tarttunut kuvaa kameraan, muistaakseni pääasiassa siksi että koneella majailee postaamistaan odottamassa erään toisen brittikokin hyvin samantyyppinen tomaattisalaatti. Kerromme sitten molemmista lisää toisella kertaa.

Tämä resepti on siis Nigella Lawsonin Syötävän hyvää -kirjasta, kyseessä on hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa sekä kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera. Hammasahventa en edes tunnista, kai se joku kala lienee. Tämän korvikkeeksi ehdotettiin puna-ahventa tai isoja ahvenia. Puna-ahvenet taas yleensä tuodaan sen verran kaukaa että haisevat jo kaupan etuovelle asti, ja kotoinen ahven taas on hinnoissaan. Käytimme siis jo äskettäin hehkutettua pangasiusta, tosin pakasteesta sekin. Että se siitä tuoreesta lähiruoasta.

Kikhernelisukkeenkin kanssa poikettiin auratulta polulta aika lailla. En vaan saa millään aikaiseksi liottaa ja huuhdella ja keitellä mitään kuivattuja herneitä / papuja / linssejä tai muuta, joten oikaisin ja käytin kikherneitä purkista. Mistä syystä jouduin sitten hiukan säveltämään valmistuksessa.
Koska kalaosuus on tässä ohjeessa se lyhyemmän ajan vaativa, aloita herneistä. En esittele tässä yhteydessä pidemmän kaavan tapaa, mutta mainitsen lyhyesti että Nigella suosittelee liottamaan kuivia kikherneitä ainakin 24 h ja keittämään 1½ - 2 h. Keitinveteen laitetaan sipulia, timjamia ja oliiviöljyä mausteeksi.

Kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera
n. 2 annosta

1 tlk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4-5 timjaminoksan lehdet
oliiviöljyä
suolaa
punaista chiliä (tuoretta tai kuivattua)

Aja sipuli, valkosipulinkynnet, chili ja timjami tehosekoittimessa tahnaksi. Tai sitten voit vain hienontaa kaikki ainekset. Laita reilu loraus öljyä kattilan pohjalle ja kuumenna. Laita chili-sipuliseos kattilaan ja mausta suolalla. Kuullota ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes seos on pehmeää. Lisää kikherneet ja hauduta kannen alla kunnes kikherneet ovat kuumenneet ja pehmenneet. Lisää sekaan hiukan vettä jos tarvis. Lopuksi voit vielä valuttaa päälle vähän oliiviöljyä ja ripotella suolaa ja timjaminlehtiä.

Hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa
2 annosta

n. 400 - 500 g valkolihaista kalaa
1-2 anjovisfileetä (niin, käytimme ihan suomalaista anjovista joka ei kuitenkaan ole anjovista oikeasti)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
parin timjaminoksan lehdet
1-2 rkl sherryä
voita

Lorauta pannulle öljyä, paista kalafileet . Nosta fileet lämmitetylle vadille ja peitä foliolla (tuskinpa meilläkään mitään vatia oikeasti lämmitettiin...). Kun kalat on paistettu, lisää pannulle hiukan oliiviöljyä sekä pikku aavistus anjovisten lientä. Lisää murskattu valkosipuli ja anjovisfileet. Sekoita puulastalla kunnes valkosipuli pehmenee ja anjovikset liukenevat öljyyn. Lisää sitten timjaminlehdet ja sherry. Anna seoksen poreilla pari minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja vatkaa pallo- kierre tai muulla vatkaimelle joukkoon voinokare. Valuta kastike kalojen päälle ja koristele timjaminlehdillä.

jallua pullassa

2008-04-12T11:00:00.000+02:00

Tämähän ei ole mikään uutukainen ruokalaji blogikeittiöiden tuotoksia tiiviisti seuraavalle. Ravintola Torin lähes legendaarinen annos on ehtinyt esille keittiössä jos toisessakin. Kiintoisan kuuloinen resepti on voikeittiössäkin ollut siellä kokeiltavien listalla, kunnes Liemikeittiön versio sai meidät vihdoin haeskelemaan jallupulloa Alkon hyllyiltä. Nirson oma versio itse lihapullista vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että kokeilemaan oli päästävä. Täytyy kyllä myöntää että lopullinen toteutus oli jostain Kulinaarigurun ja Liemikeittiön välimaastosta. En esimerkiksi löytänyt lampaan jauhelihaa, ja taisinpa korvata tuoreen sipulisilpunkin paahdetulla sipulilla maustepussista... Ja maitotuotteidenkin suhteen olin mitä epäortodoksisimmin kevytlinjalla. Jallu oli sentään ihan aitoa yhden tähden tavaraa. Siellä se pullo vieläkin kaapissa luuraa, mihinkähän muuhun ruoanlaittoon sitä voisi käyttää? Jos teiltä löytyy ideoita niin ne otetaan täällä kiitollisena vastaan. Nimimerkillä "maistoin vähän eikä sitä oikeasti pysty juomaan".

Lihapullat jallukermassa
2-3 annosta

Pullat

n. 400g jauhelihaa (meillä oli naudan paistijauhelihaa)
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
40 g saksanpähkinöitä
ropaus korppujauhoja
1 dl creme fraichea
hiukan maitoa tai kermaa
mausteita maun mukaan, esim:
suolaa
mustapippuria
yrttejä
paprikajauhetta

Rouhi saksanpähkinät ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita pähkinät, mausteet, valkosipuli, korppujauhot ja creme fraiche tahnaksi kulhossa tai tehosekoittimessa. Jos seos tuntuu kovin jähmeältä, notkista sitä hieman maidolla tai kermalla. Sekoita tahna ja jauheliha tasaiseksi massaksi. Muotoile kylmällä vedellä kostutetuin käsin taikinasta isohkoja pullia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Tee sillä aikaa kastike:

50 g voita
0,8 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glace -kastikepohjaa
3 dl vettä
½ lihaliemikuutio
1 dl kermaa tai fraichen loput
½ dl jaloviinaa
ripaus pippuria

Sulata voi pannulla, lisää siihen vehnäjauhot ja ruskista kevyesti. Lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Lisää vesi ja liemikuutio, anna porista miedolla lämmöllä puolisen tuntia (tunnustan, emme malttaneet odotella ihan niin pitkään: noin 20 min. riitti meille). Lisää lopuksi kerma ja jallu, anna tasoittua hetken ja lisää kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon.

Tarjoile kunnon perunamuussin kanssa (siis muusin sekaan aitoa voita ja maitoa).

Herkullinen annos, varsinkin kastike oli oikein makoisaa (voilla lienee oma osuutensa asiassa), ja jallu maistui siinä selvästi muttei liikaa. Pullien rakenteeseen pähkinät toivat mukavan lisän. Kerrassaan mainio ruoka!

ehkä paras kalaruoka ikinä

2008-04-08T18:15:00.000+02:00

...tai vähintäänkin tähän asti maistelluista! Toisaalta, jos aineksiin lukeutuu ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuoretta basilikaa, niin eikö lopputulos ole aika itsestään selvä ;) Tätä reseptiä kannattaa kokeilla, on erittäin herkullista kalaa!

Nyt kun nettiongelmista päästiin niin on pakko heti ensimmäisenä blogata tämä Jamien kalaruokaohje. Paitsi ohje, myös käyttämämme kalalaji pangasius oli meille uusi tuttavuus. Vaikkei se nyt tuoreelle kuhalle vedäkään vertoja, niin kaiken kaikkiaan voimme lämpimästi suositella moista eväkästä. Pangasiusta mainostetaan ruodottomana kalana, ja sitä se todella on, ainakin fileenä siis! Olemme nyt käyttäneet sitä jo useamman kerran, ja kertaakaan ei ruodon ruotoa ole hampaisiin eikä kurkkuun sattunut. Niin, ja hintakin pyörii jossain kympin kahta puolta, edullisimmillaan taisi olla jotain 8,90 € kilo. Se on kuhaan (28,90€ kilo) verrattuna jo halpaa.

Sivumennen sanoen täytyy vielä todeta että puolitoista viikkoa netittömyyttä tuntui ihan vielä sinällään hauskalta lomalta mutta tässä kolmen viikon paikkeilla alkoi jo vilttihatuttaa. Niin sitä on vaan meedian vanki, monenkin.

Tässä nyt sitten se resepti, on suoraan Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Kalan piti alun perin olla merikrottia joka sekin on meille tuntematon suuruus. Tai paremminkin oli, kunnes pangasiusta kuukkeloidessani päätin tarkastaa merikrotinkin ja havaitsin että sitähän siellä kaupan tiskissä juuri viikkoa aiemmin möllötti, kokonaisena ja suu pelottavasti ammollaan! (Kiitämme taas K-kauppa Ylivetoa hyvistä kalavalikoimista, siellähän oppii joka kerran uusia kaloja tuntemaan).

Upea, paistettu merikrotti (tai pangasius tai muu vastaava)

2 annosta

½ purkki aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 suuri kourallinen tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
8 - 10 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
2 kalafilettä (merikrotti, pangasius, kuha, siika tms.) á 200 g
mustapippuria
(suolaa)
rucolaa
balsamicoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aja aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja hiukan tomaattien öljyä tehosekoittimessa melko notkeaksi seokseksi. Näemmä sekaan voi lisätä balsamicoakin halutessaan. Jaa arkki leivinpaperia kahtia ja voitele molemmat palat oliiviöljyllä. Nosta 4 kinkkuviipaletta limittäin kummankin palan päälle. Lusikoi niille tomaatti-basilikaseos. Nosta kalafileet kinkkuviipaleiden reunan päälle. Mausta kalaa hiukan pippurilla, suolaa ei todennäköisesti tarvita sillä kinkku tuppaa olemaan melko suolaista jo itsessään. Kääri kinkut kalojen ympärille paperin avulla, ikään kuin rullaisit kääretorttua. Poista paperit ja nosta kalarullat öljyttyyn vuokaan. Paista uunissa 15-30 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa vaikkapa kunnon perunamuusia ja koristele rucolalla ja balsamicolla, jos oikein haluat hienostella.

Tässä ruoassa yhdistyy mainiosti ihania välimeren makuja, ja kuitenkaan ne eivät jyrää kalan omaa makua. Ihana ruoka, josta kaikki sitä maistaneet ovat tykänneet kovasti. Kokeilkaa. Ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin miltä lopputulos näyttää :)

ihana elisa (?)

2008-04-07T08:00:00.003+02:00

Voikeittiössä on taas ollut hiljaista. Kyllä meillä on syöty ihan useamman kerran päivässä, mutta juuri ennen pääsiäistä kotinetti meni hiljaisen viikon kunniaksi vähintään yhtä hiljaiseksi. Että elossa ollaan mutta verkkoon ei oikein päästä.

Kaikkihan tuntevat Elisan (tai minkä tahansa muunkin teleyhtiön) legendaarisen asiakaspalvelun. Ilmoitettuani viasta arvio oli että yhdestä viiteen arkipäivää menee korjaamiseen. Kolme viikkoa ja viisi puhelinkeskustelua myöhemmin Elisan tekninen asiakastuki onnistui potkimaan alihankinta-asentajiaan persauksille siihen malliin että EHKÄ tänään tai huomenna homma taas toimii. Jos ei toimi tänään, soitan taas. Mikäs sen mukavampaa kun viettää kauniita kevätiltoja hissimuzakkia kuunnellen.
Oi ihana Elisa.

pehmoinen porkkanakeitto

2008-03-10T19:00:00.000+02:00

Pirteä porkkanakeitto on helppo ja nopea tehdä, ja piristää mieltä vaikkapa näin maanantaina. Tämä keitto oli ekstrahyvää sillä Anoppi kävi vierailulla jokunen viikko takaperin ja toi muovikassillisen oman maan porkkanoita mukanaan... nam. Itse kasvatetut porkkanat on niin paljon makeampia kuin useimmat kaupasta saatavat tikut. Mutta onnistuu tämä keitto kaupankin porkkanoilla!
Kuukkeloin hiukan reseptejä sieltä sun täältä ja tein niistä oman yhdistelmäversioni. Tässä uusia tuulahduksia tuovat inkivääri ja kookosmaito.

Aasialaisvaikutteinen porkkanasosekeitto
3 annosta

n. 300 g porkkanoita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
n. 4 dl kana- tai kasvislientä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 1 dl kookosmaitoa
chilirouhetta
suolaa
(hunajaa)

Viipaloi porkkanat ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota porkkanoita ja sipuleita kattilan pohjalla öljyssä, kunnes porkkanoissa on hiukan väriä. Lisää kana- tai kasvisliemi, keittele noin 20 minuuttia, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää inkivääri sekä kookosmaito, mausta chilillä ja suolalla. Jos on tarpeen, voit lisätä hiukan hunajaa korostamaan porkkanan makeutta.
Lämmitä keitto ja anna hautua hetken makujen tasaamiseksi.

Inkivääristä ja kookosmaidosta tuli mukavasti vaihtelua porkkanakeiton makumaailmaan. Sekaan voi tirauttaa vielä vähän sitruunamehuakin, jos haluaa vielä lisää raikkautta makuun. Jos sosekeittoa jää yli, sen voi pakastaa ja tarjoilla vaikkapa alkukeittona viikonlopun päivällisellä... tai syödä lounaaksi.

kinkkupiirakka yllätyksellä

2008-03-04T18:15:00.000+02:00

Muuttaminen tuo mukanaan väistämättä keittiöyllätyksiä, kun kaappien inventaario on ikäänkuin pintapuolisesti vain mielessä... niinpä tähänkin piiraaseen piti aika lailla soveltaa, kun vastoin parempaa ymmärrystä oli leivinjauhepurkki ja muuta pientä lentänyt jätesäkkiin pakkausvaiheessa.

Alkuperäinen ohje on Limepippurista, ja silmäilin sitä kiinnostuneena jo heti kun se oli siellä postattu. Sivumennen sanoen, kun etsii leipäreseptejä tai ideoita niin kannattaa suunnata tuonne Limen&Pippurin blogiin, siellä on ansiokkaasti leivottu vaikka mitä herkullisia leipiä. Kun saisi itsekin aikaan...

Käykää katsomassa alkuperäinen ohje tuolta linkin takaa, meillä ajauduttiin pikkuisen epätäydelliseen (lähinnä esteettisesti) lopputulokseen. Korvasin ruishiutaleet kauravastaavilla ja jouduin käyttämään kuivahiivaa leivinjauheen sijaan. En kuitenkaan ehtinyt juuri kohotella taikinaa... Sen verran vinkkaamme, että säilykepäärynät käyvät kyllä hyvin tähän. Päärynä tuo piirakkaan sopivasti mehevyyttä, eikä ollenkaan liikaa makeutta vaikka niin voisi kuvitella. Eikä aurajuuston kanssa kannata säästellä... Toisena juustona käytimme Porlammin osuusmeijerin kevyttä ja vähäsuolaista mustaleimaa. Ennen kuin nyrpistää nenäänsä tälle vähälle ja kevyelle, kannattaa kokeilla juuri piirakan päälle. Juustossa on yllättävän hyvä mustaleiman maku vaikka kevyttuote onkin!

Tätä iltapalapiirakkaa teemme kyllä toistekin, se on oivaa tarjottavaa salaatin kanssa vaikkapa perjantain päivälliseksi.

osuvasti nimetty ruokakauppa Yliveto

2008-03-03T18:35:00.000+02:00

En ole vieläkään ehtinyt ekskursiolle Hakaniemen halliin, mutta saimme vihdoin vierailluksi seuraavaksi parhaassa korvaavassa vaihtoehdossa. Tätä kauppaa on kehuttu niin monelta suunnalta että pakkohan siellä oli käydä. Harmi vain, että retki jäi lyhyeksi ja kiireiseksi liian tiukan aikataulun takia. Pakko toistaa vierailu ensi viikonloppuna, jotta on aikaa haahuilla hyllyjen välissä ihan antaumuksella.

Jos ette kerro kellekään (ettei kaupassa ala olla liikaa ruuhkaa;)), niin voin vinkata että Vantaan Tikkurilassa sijaitsee nimensä veroinen K-kauppa Yliveto. Sillä on jopa omat nettisivut, josta voi kätevästi tarkastaa vaikka viikon tarjoukset jos ei sattuneesta syystä ole Vantaan sanomien kestotilaaja... Tuoretiskit ovat melkein kilometrien pituiset, ja tuoretavaraa niin lihaa kuin kalaakin löytyy paremmin kuin kiitettävästi. Esim. viime lauantaina sieltä olisi saanut jopa Kobe-härkää, 199,- € kilo (tosin Uuden-Seelannin kasvatteja, ei japanilaista). Jäi tällä erää vielä tiskiin. Lammastakin saa melkein missä muodossa vain!

Tuoretta kalaakin oli saatavilla useampia laatuja, ja siikafile jota ostimme oli inhimillisen hintaista sekä oikeasti tuoretta. Niin hyvää!

Samoin leikkele/juustotiski on iso ja todella hyvä, ilmakuivattuja kinkkujakin näkyi löytyvän useampaa sorttia palvelutiskistä (saksalaista, parmaa ja prosciuttoa), puhumattakaan niistä salameista... Pikavisiitillä ehdin havainnoida myös pähkinä- ja siemenhyllyn sekä HeVi-osaston olevan varsin monipuoliset. Minulle sukua oleva herkkusuu joka on minua tottuneempi pääkaupunkiseudun ruokakauppatarjontaan, kuvaili asiaa näin: yhtä hyvä kuin Stockan Herkku, mutta vähemmän turkkimummoja tukkimassa kassajonoja. Aika osuvasti sanottu.

brunssiksi nimetty sunnuntailounas Töölönrannassa

2008-03-02T10:10:00.004+02:00

Meillä oli syytä juhlistaa merkkipäivää viikko sitten sunnuntaina, ja siksipä etsimme hyviä ulkoruokintamahdollisuuksia. Liemikeittiö opastikin meitä hyvin, tosin jouduimme luopumaan vinkeistä tällä erää sillä aikataulut pakottivat ruokailumme nimen omaan sunnuntaille. Suuntasimme lopulta Töölönrantaan sunnuntaibrunssille. Tosin oikeasti kyseessä ei ole varsinainen brunssi, vaan pikemminkin sunnuntailounas sillä ruokalajeja on kolme ja sisällöllisestikin tarjonta on enemmän ihan "oikeaa" ruokaa kuin brunssin aamupalanapoihin keskittyvää tarjontaa.

Paikkaa valitessamme arvoimme hetken aikaa Fabianin ja Töölönrannan välillä. Päädyimme Töölönrantaan lähinnä hiukkasen pidemmältä ja paremmalta vaikuttavan listan sekä jälkiruokapöydän juustovalikoiman perusteella. Hintaan 30,- € per nenä sisältyy lasi kuohuviiniä (muut ruokajuomat luonnollisesti erikseen tilattavissa).
Töölönrannan omilla sivuilla brunssia kuvaillaan suosituksi, ja sitä se onkin. Pöytävaraus kannattaa siis tehdä ajoissa, sitä suuremmalla syyllä mikäli seurueessa on enemmän kuin kaksi henkeä ja haluaa varmistaa pöydän hyvällä näköalalla. Meidän vierailumme ainoa oikea miinus tuli sijainnista keittiön oven vieressä -toki verhon takana, mutta aikamoinen trafiikki siinä silti kävi.

Töölönrannan brunssiin kuuluu alku- ja jälkiruokabuffet sekä pöytään tarjoiltu pääruoka, jonka voi valita viikottain vaihtuvista kolmesta vaihtoehdosta (yleensä kala, liha ja kasvis).
Alkuruokana tarjolla oli siis noutopöydästä seuraavaa:

Ranskalaista perunasalaattia
Vihersalaatteja, yrttejä ja pähkinävinegretteä
Ratatouille -vihanneksia ja Kalamata -oliiveja
Purjo-pekoni Quiche Lorraine
Pähkinäöljyllä maustettua endiiviä, päärynää ja Roquefort -juustoa
Hanhiconfit, papuja ja paahdettua paprikaa
Grillattua makrillia, tuoretta korianteria ja Remoulade -kastiketta
Inkiväärillä marinoituja katkarapuja ja paahdettua kurpitsaa
Kapriksella ja tomaatilla maustettua silakkaa
Maalaissavukinkkua ja vihannespikkelsiä
Tuoretta patonkia ja valkosipulivoita

Alkuruokabuffet oli jopa liiankin monipuolinen, minulta jäi muutama laji kokonaan maistamatta... Kaikki tarjolla oleva oli tuoretta ja maut kohdallaan. Varsinkin päärynä-endiivi-roquefort sekoitus ja hanhiconfit papujen ja paprikan kera oli maittavaa. Alkuruokien varsinainen tähti oli kuitenkin molempien mielestä inkiväärillä marinoidut katkaravut paahdetun kurpitsan kera.

Kaikkia kolmea pääruokavaihtoehtoa en enää muista, mutta me molemmat valitsimme paahdettua ankanrintaa tryffelipolentan ja appelsiinikastikkeen kera. Annos oli todella onnistunut kokonaisuus, appelsiinikastike toi mukavaa terävyyttä muuten aika täyteläisiin ankan ja tryffelipolentan makuihin.

Jälkiruokabuffet puolestaan sisältää seuraavat herkut:

Kirsikkaclafoutis ja mantelikermaa
Suklaamoussea ja hillottuja viikunoita
Hedelmäsalaattia
Lajitelma ranskalaisia juustoja

Jälkiruoat olivat samoin ihan onnistuneita, tosin ihan kaikkea emme tästäkään pöydästä enää jaksaneet maistella.

Palvelu oli ystävällistä ja rentoa, ja ajoitukset aika lailla kohdallaan: ei kiirehtivää mutta kuitenkin sopivan ripeää.

Tunnelma oli mukavan rauhallinen ja siisti. Pukeutumisohjeena toiminee siistit rennohkot vaatteet, suurimmalla osalla miehistä oli puku tai ainakin pikkutakki - kauluspaitayhdistelmä.

Kaiken kaikkiaan olimme oikein tyytyväisiä hinta - laatusuhteeseen Töölönrannan brunssilla. Emme epäile lainkaan etteikö Helsingin ravintolatarjonnasta löydy upeampiakin elämyksiä, mutta täälläkin ruoka oli hyvää ja kokonaisuus onnistunut. Suosittelemme, mutta varatkaa pöytänne ajoissa ;)

sipulikeitto on sisäinen villapaita

2008-03-01T18:56:00.001+02:00

(Alkuun pieni Jamie -varoitus: tämä ruoka perustuu nakukokin reseptiin ja joudun taas mainitsemaan saaneeni hänen viimeisimmästä ohjelmastaan innon kokeilla itselleni uusia makuja.)
Kuinka väärässä sitä voikaan pieni ihminen olla! En ole oikein koskaan pitänyt sipulikeittoa mitenkään viehättävän tai maistuvan kuuloisena ruokalajina, ja siitä syystä en ole KOSKAAN halunnut sitä ravintolassakaan maistella. Saati että keittiössämme olisi sitä valmistettu. Satuin sitten syksyllä katsomaan yhden kokonaisen jakson Jamien kotona -ohjelmaa. Jakson aiheena olivat sipulit, ja Jamie kokkaili sipulikeittoa. Se vaikutti kerta kaikkiaan niin herkulliselta, että kokeilemaan oli päästävä. En tietysti siinä tajunnut kirjoittaa reseptiä ylös, joten kun vihdoin pääsin toteuttamaan keittoa niin netin kauttahan sitä oli keittiöön mentävä. Ja minnepä muuallekaan suurin osa suomenkielisistä reseptiguuglailuista johtaa kuin Jauhantapajaan. Täältä löytyy siis resepti jolla tein ihka ensimmäisen sipulikeittoni. Ja olin heti myyty...

Kuvan keitto on sitten toteutettu melkein sillä ohjelman reseptillä, joulupukki kun toi keittiöömme tuon Jamie at home -opuksen ja pääsin vihdoin toteuttamaan juuri sen telkussa näkemäni reseptin.
Paitsi hyvää, sipulikeittohan on huipputerveellistä ja mitä mainiointa flunssantorjuntasapuskaa näin "talvella". Laitan tähän Jamien alkuperäisen resepti, meillä tehtiin noin kolmasosa tästä.

Jamien englantilainen sipulikeitto
n. 8 annosta

kunnon nokare voita
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita salvian lehtiä, jätä 8 lehteä erilleen koristelua varten
6 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
5 punasipulia kuorittuna ja viipaloituna
3 isoa keltasipulia kuorittuna ja viipaloituna
3 shalottisipulia kuorittuna ja viipaloituna
300 g purjoa, pestynä ja viipaloituna
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 l liha-, kana- tai kasvislientä
8 viipaletta laadukasta leipää (mielellään vähän kuivahtanutta)
200g cheddaria raastettuna
worcestershirekastiketta

Lämmitä voi ja kunnon loraus oliiviöljyä kattilassa. Heitä salvia ja valkosipulit kattilaan ja pyöräytä. Lisää kaikki sipulit ja purjo. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kattilaan kansi päälle, hiukan raolleen ja kypsennä miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia. Tarkoitus olisi etteivät sipulit ottaisi liiaksi väriä tässä vaiheessa. Ota kansi kokonaan pois viimeisen 20 minuutin ajaksi. Sekoittele silloin tällöin etteivät sipulit ota pohjaan kiinni eivätkä ala liikaa ruskistua. Jamien mukaan juuri tässä maltti on valttia, sillä hitaasti kypsentämällä sipuleista tulee juuri niin ihanan makoisia... Eli älä yritä nipistää aikaa tästä vaiheesta kääntämällä levyä isommalle.

Kun sipulit ja purjo ovat ihanan silkkisiä, lisää liemi. Kiehauta, laske lämpöä ja anna hautua "hymyillen" eli hiukan poreillen noin 15 minuuttia. Lämmitä uuni (grillivastuksilla) täysille. Paahda leivät molemmin puolin. Maista keiton maut ja korjaa tarvittaessa. Kun keitto on täydellistä, jaa se annoskulhoihin, ja nosta ne pellille. Tee leivästä jokaiselle kulholle "kansi" ja ripottele päälle juustoraastetta ja worcesteshirekastiketta. Lorauta salvianlehdille hiukan oliiviöljyä ja nosta yksi lehti jokaisen annoksen päälle. Nosta kulhot pellin päällä uuniin ja grillaa kunnes juusto on kultaista ja kuplivaa. Huom! vahdi silmä tarkkana sillä leivät voivat kärähtää alta aikayksikön. Nosta pelti varovasti uunista ja vie pöytään. Kulhojen kannattaa antaa hetken jäähtyä ennen kuin alkaa nauttimaan ihanista mauista.

Mitä tähän nyt enää voi sanoa? Vinkkinä sen verran että jos et halua käyttää cheddaria niin valitse kuitenkin jotain suolaista juustoa tasapainottamaan sipulien ihanaa makeutta. Täydellistä.

katkarapusalaatti

2008-02-26T21:13:00.000+02:00

Salaatti ja piirakka -yhdistelmä on jo pieni ateria, vaikkapa viikon päätteeksi perjantaina. Asiasta on tarinoitu äskettäin myös Apinakeittiössä, jossa valmistunut mahtavan muheva sipulipiiras sopisi vaikka tämänkin salaatin kumppaniksi. Tälle salaatille valmistui tosin vähän toisenlainen piirakkakaveri, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Tätä jättirapusalaattia teimme nyt jo toisen kerran lyhyellä aikaa: lähimarketin pakasteesta löytyneet jättikatkaravut yrttiöljyssä vaan KERTA KAIKKIAAN vaativat päästä taas salaatin niskaan.

Edelliselle salaatille muuten paistoimme myös ruiskrutonkeja, ja kokeilinpa vihdoin maailman terveimmän keisarin kastikettakin. Voin suositella kastiketta, se on kyllä herkkua!

Salaatissa nyt ei mitään sen jännittävämpää ole, juttu on juuri noissa yrttikatkoissa. Jos ei löydy puolivalmistetta kaupan pakasteesta, niin äkkiäkös sitä uittaa naturellit rapuset yrteillä maustetussa öljyssä pannulla. Pieni liraus öljyä käy samalla kastikkeesta salaatille.

BTW, keittiössämme alkaa salaatti-ideat loppumaan. Hetikohta pitää toteuttaa ainakin salamahaastesalaatti, mutta olisiko kellään mitään hyväksi havaittuja salaattiohjeita? Mielellään sellaista sorttia josta saisi arki-illaksi päivällisen...

syntisen ihana pekonipasta

2008-02-23T17:17:00.004+02:00

Tätä pastaa olen himoinnut siitä asti kun Liemikeittiö sen postasi. Sieniä, pekonia, kermaa ja homejuustoa: mikä voisi mennä vikaan? Ja useimpien pastareseptien tyyliin vielä helppo ja nopea toteutus! Sopii arki-iltaan kuin nenä päähän. Pieni varoituksen sana tosin; kuten tuolla Liemikeittiön puolellakin on todettu, tämä ei todella ole kaikkein keveimpiä pastakastikkeita...
Täytyy kyllä myöntää että emme käyttäneet aitoa kuohukermaa vaan korvasimme sen ruokakermalla... Lisäksi käytimme Auraa, vaikka alkuperäisen reseptin mukaan homma vaatisi Saint Agur- tai Bergablu -sinihomejuustoa. Juustojen ystävänä olen tiukasti sitä mieltä että pasta olisi vieläkin parempaa oikealla juustolla. Mutta minkäs teet, lähimarketeissa on lähimarkettien valikoimat.

Sienipekonipasta Auran varrelta
2 annosta

1 pkt filepekonia
n. 4 tuoretta herkkusientä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl ruokakermaa
n. 50 g aurajuustoa
yrttejä
mustapippuria
(suolaa)

pastaa
parmesania

Suikaloi pekonit, hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Puhdista (harjaamalla tai pyyhkimäll varovasti esim. talouspaperilla: älä huuhtele vedessä!) ja paloittele tai viipaloi sienet. Laita pastavesi kiehumaan.

Laita pekoniviipaleet vielä haaleahkolle pannulle: näin niiden oma rasva saadaan käyttöön paistamista varten. Kun pannu alkaa olla lämmin ja pekonien rasva sulanut, heitä pannulle sipulit ja valkosipuli. Kuullota hetken aikaa. Heitä pannulle myös sieniviipaleet ja paista pari minuuttia, kunnes sienet hiukan pehmenevät. Lisää kerma ja mausteita makusi mukaan. Anna hautua pastan kypsyessä. Kun pasta on lähes kypsää, murustele kastikkeeseen aurajuusto. Tarkasta maut: huomioi että pekonista ja aurajuustosta tulee suolaa, joten lisää suolaa vasta tässä vaiheessa jos tarvetta on.
Valuta pasta ja sekoita kastike sen joukkoon. Raasta tuoretta parmesania vielä lautasella annoksen päälle.

Tämä pasta ei kieltäytyisi esiintymästä hyvän viinilasillisenkaan keralla...

hemapaklassikko on risotto!

2008-02-19T21:58:00.003+02:00

Tuli muistaakseni kohkattua kuun alussa jossain (lienee ollut Kulinaari Gurun tykönä) että tämän kuun haastetta emme jätä väliin. Melkein jäi, mutta syytän siitä kyllä lyhyttä kuukautta. Ihan pari kokonaista päivää puuttuu verrattuna joihinkin toisiin kuukausiin ;) - ja tämä on sentään normaalia pidempi helmikuu.
Noh, asiaan. Helmikuun ruokahaaste oli laatujaan siis herne-maissi-paprikaa sisältävä. Kuten muuallakin, tuli minullakin ensimmäisenä mieleen kouluruokalassakin tarjoiltu hemapa"risotto" (tiedättehän, kuivaa riisiä johon on värin vuoksi laitettu pakastesekoitus hemapaa...) En päässyt sitten siitä ideasta millään eroon, joten risottoa oli pakko kokeilla uudella tavalla.

Pohjustuksena pientä hehkutusta risotosta noin yleensä: meillä ei tehty vuosiin risottoa, kun se ei kummankaan mielestä ollut mitään herkullisinta evästä. Noin vuosi sitten parhaaseen parsasesonkiaikaan kokeilimme kuitenkin Soppakellarin parsarisottoa, ja jäimme kerrasta koukkuun. Siitä lähtien olemme jo joitakin risottoja kokkailleet, ja aina tekisi mieli nuolla se valurautapatakin puhtaaksi... Eikä risoton teko ole oikeasti edes kovin vaikeaa, eikä työlästä. Oikeanlaista riisiä on kuitenkin hyvä olla pohjilla, ainakin näin aloittelijan keittiössä ;)

Tässä se siis tulee,

HeMaPa -risotto take 2
n. 3 annosta

1 paprika (punainen)
1 kokonainen valkosipuli (pieni)

pari kourallista maissihiutaleita (corn flakes, ei sokeroituja)
timjamia
suolaa

kourallinen maapähkinöitä
chilirouhetta
suolaa

1 sipuli tai shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
n. 200 g arborioriisiä
n. 1 dl kuivaa valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
(tai korvaa helahoito reilulla lorauksella valkoista balsamicoa sekä töräyksellä hunajaa)
timjamia
n. 5 dl kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä
n. 25 g voita
n. 25 g vastaraastettua parmesania

Halkaise paprika, poista siemenet ja kanta. Jaa valkosipuli kynsiksi, ei tarvitse kuoria. Laita paprikanpuolikkaat ja valkosipulinkynnet pellille folion päälle ja paahda 225 -asteisessa uunissa kunnes paprikan kuori alkaa mustua. Nosta jäähtymään kulhoon jonka peität kelmulla.

Paahda maapähkinät kuivalla pannulla, kumoa kippoon ja mausta suolalla ja chilillä. Lisää pannuun oliiviöljyä ja timjamia. Paista maissihiutaleita hetki pannulla ja mausta suolalla. Nosta sivuun jäähtymään.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa tai padassa, kuullota siinä sipulisilppua kunnes on pehmeää ja läpinäkyvää. Lisää riisi ja pyörittele hetken, jotta riisikin alkaa kuullottua. Lisää sitten viini. Kun viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin, ala lisätä kuumaa lientä n. ½dl kerrallaan. Lisää tässä vaiheessa myös timjami sekä kuoristaan ulos puristetut valkosipulit. Hämmentele risottoa koko ajan, ja lisää lientä vähän kerrassaan kun edellinen erä on juuri ja juuri imeytynyt riisiin. Jatka noin 15-20 minuuttia, kunnes riisi on kypsää mutta vielä "al dente". Lisää loppuvaiheessa kuoritut, pilkotut paprikat. Nosta lopuksi kattila liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti ja anna levähtää pari - kolme minuuttia. Ripottele annosten päälle maissihiutaleita ja pähkinöitä.

Tässäkin risotossa on ihanan täyteläinen mutta valloittavan raikas maku. Paprika tuo juuri tuota raikkautta, jota kaivataankin. Missä herneet? te kysytte. Noh, täältä näette että maapähkinähän kuuluu hernekasveihin ;)

ihan ilman perunaa

2008-02-18T19:25:00.002+02:00

...eikä tämä ruokalaji vaadi muitakaan hiilareistaan tunnettuja lisukkeita, vaan menee ihan tällaisenaan. Piipahdin SVT:n sivuilla kurkkimassa Tinan reseptejä, mutta tuntui että niistä ei oikein löytynyt mitään, joten päätin poiketa samojen sivujen Niklaksen reseptien puolelle. Punajuurta, fetaa (anteeksi: salaattijuustoa tietenkin;)) ja kapriksia; jo niillä on taattu annoksen herkullisuus. Lisätään siihen vielä vähän uunissa paahdettua valkosipulia ja rosmariinilla maustettua broilerinrintaa... Alkuperäiseen reseptiin kuului myös tuoreita pinaatinlehtiä, mutta sellaiset rehut ovat vähän turhan arvokkaita tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla.

Ruoka on helppotekoinen, vaikka vaatiikin jonkun verran ns. "sipertämistä" eikä siksi valmistu ihan vartissa.

Broilerinrintaa glaseerattujen punajuurten ja fetajuuston kera
4 annosta

8 tuoretta punajuurta

4 broilerin rintaleikettä tai filettä (meillä oli ohuita filepihvejä)
oliiviöljyä
voita

1 dl tuoretta timjamia (tai vastaavasti hiukan vähemmän kuivattua)
1 dl tuoretta rosmariinia (kuten yllä, kuivattukin käy)
2 kokonaista valkosipulia (uutta, jos löytyy)
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria
(1 pss) pinaatinlehtiä
200 g salaattijuustoa eli fetaa
2 rkl kapriksia
pippuria
(suolaa)

Kuori ja kuutioi punajuuret. Keitä niitä kevyesti suolatussa vedessä noin 20 minuuttia (riippuen hieman kuutioiden koosta, kokeile haarukalla milloin ovat sopivan kiinteän pehmeitä).

Paista broilerifileet voi-öljyseoksessa pannulla kummaltakin puolelta siten, että pinta saa väriä. Nosta fileet uunivuokaan ja mausta timjamilla ja rosmariinilla. Jaa valkosipuli (älä kuori) isoiksi paloiksi tai kynsiksi (jos valkosipuli on vanha, kannattaa kuoria uloin kuori ja jakaa kynsiksi) ja laita vuokaan. Lorauta oliiviöljyä valkosipulin päälle. Kypsennä 180 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kun punajuuret ovat kypsiä, laita ne lämmitetylle pannulle. Kaada päälle balsamico, ripottele sokeri sekä suola ja pippuri. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, muut ainesosat tuovat jonkin verran suolaisuutta kokonaisuuteen. Anna poreilla pannulla kunnes lähes kaikki neste on haihtunut.

Heilauta punajuuret pannulta uunivuokaan, lisää hyvin huuhdeltu pinaatti sekä paloiteltu feta päälle. Ripottele päällimmäiseksi vielä kaprikset.

peruna on pyöreä, peruna on soikea...

2008-02-13T20:15:00.001+02:00

Peruna on ruoka ihan oikea! Niinhän sitä eräänkin kerran on lapsena laulettu. Tähän pukkaa nyt perunapostausta toisensa perään, joten yhdistetäänpä parit perunat tähän yhteen ja samaan tarinaan. Viime syksynä vallan hullaannuimme valkosipuli-kermaperunoista monine variaatioineen (vuohenjuustolla, aurajuustolla jne.). Kermaperunoiden jokaviikkoinen syöminen tuppaisi näkymään piakkoin vatsanseudulla, joten olemme uskaltautuneet kokeilemaan kermattomiakin versioita. Ja kappas vaan kuinka nappaskaan, nehän olivat suorastaan hyviä! Valkosipuliperunat voi siis huoletta tehdä ilman kermaakin. Toiset herkkuperunat teimme vuohenjuustolla, rosmariinilla ja hunajalla höystettynä. Nam. Seuraavaksi taidamme kokeilla Limepippurin esittelemiä tunneliperunoita (kunhan saamme omenaporan hankittua).

Tällaisissa valkosipuliperunoiden tyyppisissä kokoonpanoissa pitää huomioida melko pitkä valmistus- ja kypsymisaika, joten kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin nälkä kolkuttaa ovella.

Valkosipuliperunat kermatta
2-4 annosta

4-6 perunaa
4 kynttä valkosipulia
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Kuori ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa tai viipaloi nekin. Voitele vuoka, lado kerroksittain perunaa, ripottele kerroksen päälle valkosipulia ja lorauta oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä.

Vuohenjuustoperunat rosmariinilla ja hunajalla
2-4 annosta

edellisten lisäksi:
150 g vuohenjuustoa
rosmariinia
hunajaa

Tee kuten edellisessä reseptissä, mutta ripottele kerrosten väliin myös vuohenjuustoa murusina. Ripottele juuston päälle vielä rosmariinia ja lorauta hiukan hunajaa.

Perunat kehystävät oikein mukavasti monenkinlaista pihviä. Nam.

kunnon kotiruokaa

2008-02-06T20:31:00.000+02:00

Tammi- ja helmikuu ovat kai perinteisesti ruokavuoden "arkisinta" aikaa: juhlakauden jälkeen koittaa paluu arkeen ja reiluihin perusruokiin. Meidän suosikkeihimme on jo vuosia kuulunut jauheliha-perunalaatikko. Opiskeluaikaan sitä tuli tehtyä useamminkin, onhan se paitsi hyvää myös melkoisen edullista murkinaa. Kaikkein nopeinta arkiruokaa laatikko ei kyllä ole, mutta sitä kannattaakin tehdä kerralla iso satsi jolloin välttyy kokkaamasta joka ilta.

Teimme tätä pitkästä aikaa ja tällä kertaa keksimme mehevöittää sitä hieman pekonilla. Mmm...

Jauheliha-perunalaatikko
n. 6-8 annosta

n. 500-700 perunoita
2-3 isoa porkkanaa
500 g jauhelihaa
1 pkt filepekonia
1 sipuli

mustapippuria
tabascoa
suolaa
yrttejä

n. 1 ½ dl lihalientä

Suikaloi pekoni ja hienonna sipuli. Ruskista jauheliha pannulla pekonin ja sipulin kanssa. Mausta mielesi ja maustekaapin sisällön mukaan. Ihan kaikkia mausteita ei kannata tietysti samaan ruokaan työntää ;)

Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Tee lihaliemi kuutiosta. Kasaa laatikko: kerroksittain perunoita, porkkanoita ja liha-pekoniseosta. Kaada lopuksi lihaliemi päälle. Huom! lientä saa oikeasti olla aika vähän, sillä perunoista ja porkkanoista tulee yllättävän paljon nestettä. Muuten nestettä tulee helposti ihan liikaa.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa 45-60 min. Anna vetäytyä ennen kuin tarjoilet ketsupin, BBQ-kastikkeen tai miksei vaikkapa bantsupin kera. Reilua ja rehellistä arkiruokaa! On se vaan hyvää.

lumettoman talven laskiaispullat

2008-02-03T10:20:00.000+02:00

Kun edellistä postausta vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoittelin, en ihan uskonut tauon venähtävän kuitenkaan näin pitkäksi! Vuoden alkuun kuitenkin sattui ennätysmäärä kiireitä: työrintamalla erään projektin "loppuhuipennus" joka poiki lisää kiireitä, kotirintamalla muutto uudelle paikkakunnalle ja kaiken kukkuraksi tämän kaiken keskelle kunnon flunssa joka kesti tässä pari viime viikkoa... nettiyhteyksien uudelleensijoittaminen uuteen osoitteeseen on osoittautunut myös haastavaksi; kaikkihan me tiedämme kuinka joustavaa ja nopeaa minkä tahansa teleyhtiön asiakaspalvelu ja uusien liittymien kytkentä on.

Purkamattomien pahvilaatikoiden keskellä kokkailukin on tukeutunut pitkälti tuttuihin ja turvallisiin, jo täällä postattuihin resepteihin. Nyt kuitenkin alamme päästä jokseenkin normaaliin tilanteeseen joten palaamme entistä paremmalla innolla myös tänne voikeittiön puolelle. Blogi ehti jo täyttääkin vuoden tässä hiljaiselomme aikana, tuskin itsekään huomasimme ennen kuin suuri päivä oli jo vilahtanut ohi.

Vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei uskoisikaan, kertoo kalenteri laskiaisen olevan jo täällä. Epätavallisen (vai joko tämän voi laskea normaaliksi?) talven laskiaispullatkin ovat normaalista poikkeavia: bostonkakkua ja chili-suklaakierteitä. Perinteisten laskiaispullien molemmilla versioilla (hillo- ja mantelimassa) on vankat kannattajansa. Minä en pahemmin pullasta piittaa noin yleensäkään, joten laskiaispullissakaan en osaa suosikkiani nimetä.

Leivon pullaa niin harvoin, että se on jo melkein koko suvun vitsi...
tällä kertaa kuitenkin innostuin, tuoreen pullan tuoksua ei nimittäin voita juuri mikään.

Olen joskus tehnyt pullataikinan veteen ja kevyellä margariinilla, mutta nämä herkut tehtiin kyllä ihan maitoon ja oikealla voilla.

Bostonkakku ja chilisuklaakierteet
1 kakku ja n. 12 pientä pullaa

5 dl maitoa
50 g hiivaa tai 2 x 11 g:n pss kuivahiivaa
1-2 kananmunaa
1 ½ tl suolaa
1 ½ dl sokeria
2-4 tl kardemummaa
12 - 14 dl vehnäjauhoa
n. 150 g voita

Voita
kanelia
sokeria
chili-suklaa -sokeria

Leivontaan enemmän perehtyneet ottaisivat kaikki aineet ajoissa lämpiämään jotta ne olisivat huoneenlämpöisiä. Minä en ole koskaan jaksanut olla niin suunnitelmallinen, mutta aina (eli kerran vuodessa kun pullaa leivon) olen saanut ihan hyvän lopputuloksen.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Vatkaa joukkoon munat, suola, sokeri, kardemumma ja suurin osa vehnäjauhoista. Lisää loput jauhot vähitellen, alusta käsin tai koneessa. Lisää lopuksi hiukan pehmeä voi (sitä voi yrittää hiukkasen pehmentää mikrossa) ja vaivaa taikina pehmeäksi, kiinteähköksi palloksi. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. Olen monesti laskenut tiskialtaaseen hiukan lämmintä vettä ja laittanut kulhon sinne, nopeuttaa hiukan kohoamista.
Kun taikina on kohonnut, lyö siitä ilmat pihalle. Nosta taikina leivinlaudalle tai muulle työtasolle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina kahtia ja jätä toinen puolikas kulhoon odottamaan.

Bostonkakkua varten tee korvapuusteja: kauli taikina ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele levy voilla ja ripottele päälle runsaasti sokeria ja kanelia. Kääri rullalle mahdollisimman tiiviisti. Leikkaa rulla viipaleiksi. Voitele kakkuvuoka (n. 24 cm halkaisijaltaan) ja nostele viipaleet siihen n. 1 cm välein toisistaan. Anna kohota, voitele kananmunalla ja paista 200-asteisen uunin alatasossa n. 30-45 minuuttia.

Chilisuklaakierteitä varten: kauli taikina levyksi kuten korvapuusteille, voitele voilla ja ripottele chilisuklaa-sokeria levylle. Kääri rullalle ja leikkaa viipaleiksi. Nostele viipaleet pellille, kohota ja voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.

On se kuitenkin myönnettävä, että aivan tuore pulla on harvoin syötynä oikein herkkua!

Vieläkin parempaa!

2008-01-01T16:38:00.000+02:00

Juhlat on juhlittu ja vuosi on vaihtunut. Vuotta vaihdettiin mm. tämän jalon kuohujuoman sekä Pastanjauhajien vinkkaaman lohirullaherkun voimin. Juomasta lisää myöhemmin tässä tarinassa, lohi päässee ihan omaan juttuunsa hiukan myöhemmin.

Uusi vuosi tuo uudet kujeet myös voikeittiöön; tärkeimpänä reaalikeittiön siirtymisen joitakin asteita eteläisemmille leveys- ja läntisemmille pituuspiireille. Tässä vaiheessa paljastettakoon sen verran, että uudesta keittiöstämme pääsemme vaikkapa Hakaniemen halliin noin puolessa tunnissa autoillen. Vieläkin paremmat ruoka-apajat siis odottanevat meitä tänä alkaneena vuonna!

Parempi Puolisko lähti jo edeltäkäsin kartoittamaan maastoa, ja Puolenkilon huushollin lopullinen muuttohässäkkä ajoittuu tammikuulle. Näistä syistä lienee mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että tammikuussa ei tämä viime aikoina tutuksi tullut harvahko postaustahti ainakaan kiihdy... ja kuvamateriaalikin saattaa olla juuri yllä näkyvää taattua tasoa. Toivottavasti sitten blogin lähestyvien yksivuotissynttäreiden jälkeen bloggauskin saa taas uutta puhtia!

Sitten tähän jaloon janojuomaan. Shampanjahan oli makunystyröillemme aivan uusi tuttavuus viime kesään asti. Ensimmäinen kerta sujui jokseenkin ala-arvoisissa merkeissä tyyliin taskulämpimänä hammasmukista... Mutta jokunen viikko sitten päästiin vihdoin asiaan, ja kokeilemaan tätä hyväksi kehuttua sieltä edullisemmasta päästä hintahaitaria. Näyttääkin muuten siltä, että Alko on päivittänyt hintojaan tästä päivästä lähtien. No, edullisimmasta päästä tämä on edelleen.
Kuten aina, luotamme herrojen Berglund ja Rinta-Huumo arvioihin, ja tämän kuvauksen perusteella valitsimme juuri tuon pullon:

Blondel Brut Carte d'Or
Alkon nro 582897, hinta 24,60 €
Viinistä viiniin kuvailee siis näin:
"Miellyttävän avoin ja paahteinen tuoksu. Siitä voi erottaa kermaa, paahtoleipää ja pähkinää. Maku on tuoksua myötäillen monipuolinen. Vaikka maku on kuiva, on se kypsän hedelmäisyyden ansiosta suutuntumaltaan miellyttävän pehmeä. Maun aromeista voi erottaa tuoksun lupaamia piirteitä. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, kermaisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Paistetut, vaalealihaiset kalaruoat"

Täytyy sanoa, että olimme kerrasta myytyjä. Mukavat, kestävät kuplat ja pehmeä mutta monipuolinen maku. Useampikin maistelija oli sitä mieltä että vaikka juoma on täysin kuiva, siinä on todella paljon makua, ja se ikään kuin "tuntuu" jopa puolikuivalta, olematta kuitenkaan mitenkään liian "makea".
Asiantuntijoita emme ole, mutta näin maallikkona voimme kyllä suositella!

Puolenkilon keittiö toivottaa kaikille vieläkin parempaa alkanutta vuotta 2008!

joulukevennys: siikaa salaatissa

2007-12-29T10:15:00.000+02:00

Kun jouluruoka kaikkine herkullisine muotoineen alkaa tunkea jo korvista ulos (meillä tämä tapahtuu jo tapaninpäivän tienoilla), voi ruokavalioon hakea vaihtelua vaikkapa savukalasalaatista. Salaatti on kaiken lisäksi helppotekoista, joten aikaa säästyy välipäivien tähdellisempiin asioihin kuten lukemiseen ja suklaan syöntiin ;) Lukemista riittääkin pukin tuomassa Jamie at home -kirjassa, jossa on uusien hyvien resepti-ideoiden lisäksi myös mukavaa luettavaa kaikille meille, joiden viherpeukalo napottaa keskellä kämmentä...

Savusiikasalaatti
2 annosta

n. 250 - 300g savusiikaa (tai muuta savukalaa)
½ ruukkua salaattia maun mukaan
kurkkua
kirsikkatomaatteja
hillosipuleita
omatekoisia herkkukurkkuja
purjoa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa

Kasaa salaatti lautaselle yllä olevista aineksista vapaaseen tyyliin. Lohko päällimmäiseksi kananmunat ja ripottele pieneksi silputtua purjoa päälle. Nauti vaikkapa raikkaan kivennäisveden tai hyvän valkoviinin kera.

En etsi valtaa, loistoa

2007-12-23T14:41:00.001+02:00

...en kaipaa kultaakaan. Mutta hyvää ruokaa ja seuraa on jouluna oltava. Olimme jo vetäytymässä joulunviettoon, mutta tämä pikapostaus mahtavasta kastikeideasta on vielä tehtävä. Kokeilkaa tätä kastiketta, ette pety!

Alkuperäinen resepti on ilmeisesti Valion. Minä törmäsin tähän lohivati-kokonaisuuteen Pastanjauhajien postaamana. Muutama viikko takaperin vietimme pikkujouluja ystäväpiirissä, ja tuolloin tarjoutui loistava tilaisuus kokeilla kokonaisuutta.

Parantumattomana reseptien säveltäjänä lisäsin vadille vielä kylmäsavulohen lisäksi kylmäsavukinkkua. Tuossa kuvassa vati odottelee vielä kruunaustaan rucolalla ja parmesan -lastuilla. Glögi-sinappikastike oli niin hyvää, että uskomme sen toimivan joulupöydässä melkein kaiken kanssa. No, ehkä ei rosollin...

Yksinkertaisuudessaan homma toimii näin:

Lohivati

n. 6 annosta

200 g 200 g	graavilohta tai -siikaa, (tai kylmäsavulohta) ohuina viipaleina kylmäsavukinkkua
	mustapippuria myllystä
Glögi-sinappikastike
2 dl	Valio vaaleaa glögiä
1/2 dl	sinappia, esim. Dijon
Pinnalle
1 - 2 dl (50 - 100 g)	parmesania lastuina
kourallinen	rucolan lehtiä

Valmista ensin kastike: keitä glögiä teräskattilassa ilman kantta muutamia minuutteja, kunnes neste haihtuu osittain ja glögi sakenee. Lisää sinappi. Kiehauta sekoittaen, kunnes kastike on tasaista. Jäähdytä. Jos olet kiehauttelun ja sakeuttamisen kanssa yhtä vähän sinut kuin minä, voit saostaa kastiketta halutessasi hiukan esim. vaalealla Maizenan suurusteella. Mutta ei kerrota tätä salaisuutta kellekään ;)

Levitä lohiviipaleet (ja ohuen ohuet kinkkuviipaleet) tarjoiluvadille ohueksi kerrokseksi. Jauha kalan pinnalle ripaus mustapippuria. Kaada päälle huoneenlämpöinen kastike. Anna maustua hetkisen jääkaapissa kelmulla peitettynä. Lisää kalan pinnalle rucolaa ja höylää juustolastuja juuri ennen tarjoilua. Tarjoa alkupalana keitettyjen perunoiden kanssa.

Kohtahan se tulee testattua, mutta voisin vannoa ettei varsinainen perinteinen kinkkukaan tätä kastiketta hyljeksi. Niin hyvää, ja dijonin sijaanhan sekaan voi latoa jotain joulusinappia halutessaan.

Rauhallista joulua!