17. toukokuuta 2010

riivittyä grillikanaa leivän välissä



Taisin lupailla jotain Texas-pihviä tulevaksi, mutta tähän väliin on ihan pakko vielä hehkuttaa tätä kanaleipäkokonaisuutta. Saimme ihanan sään houkuttelemina grillikauden avattua, ja kolmeen päivään ei ole taidettu muilla keinoin ruokaa valmistaakaan! Tämä kanaleipä tuli mainittua jo viime kesän parhaiden reseptien listauksessa, tuolloin vain linkkasimme Jauhantapajan postaukseen aiheesta. Nyt kun sain innostuksissani kuviakin aikaiseksi, postataan resepti suoraan tännekin. Kuten useaan kertaan on todettu eri paikoissa, kokonaisena kypsennetty broileri erilaisilla mausteilla on valtavan hyvää. Siivekkään voi kypsentää mainiosti uunissa, joskin siitä aiheutuu eriasteisia käryhaittoja keittiöön / koko asuntoon. Siksipä hyvä vaihtoehto uunitukselle on hoitaa homma grillissä. Homma ei ole edes vaikeaa, joskin kokonaisen broilerin sulattaminen ja kypsentäminen vaatii hiukan etukäteissuunnittelua ja aikaa. Nykyään tosin taitaa jo saada pakastamattomanakin versiona yrttimaustettua broileria, jolloin säästää sulatteluun kuluvan ajan. Itse olen toistaiseksi preferoinut maustamattomia versioita. Ja jos ei ole ihan koko kanalle syöjiä, niin tokihan voi ottaa Apinakeittiön vinkistä vaarin ja kypsentää samaan tapaan koipireisiä. Maustamismahdollisuudet ovat rajattomat, ja kypsää kanaa voi käyttää melkeinpä miten vaan: salaatin osana, leivän välissä, sellaisenaan, piirakassa...

Mutta nyt siihen reseptiin. Tämä kokonaisuus on grillivalmistaja Weberin toimittamasta kirjasta "Weber's Big Book of Grilling". Opuksesta löytyy toinen toistaan herkullisempia jenkkireseptejä grillailuun. Tässä kanakokonaisuudessa kaikki osat sopivat niin hyvin yhteen ettei voi kun lämpimästi suositella tämän kokeilemista ihan tällaisenaan ohjeen mukaan. Ohje vaikuttaa pitkältä, mutta sitä ei kannata säikähtää, tämä ei todellakaan ole monimutkaista, ja kanan kypsyessä voi valmistella muut jutut.

Carolina pulled barbecue chicken
(alkuperäisen ohjeen mukaan 8 annosta mutta meistä ennemminkin ~3 annosta, tosin kastiketta tulee reilusti)

coleslaw
n. 7,5 dl ohueksi suikaloitua kaalia
2,5 dl karkeaksi raastettua porkkanaa
½ sipuli, ohueksi viipaloituna
1,25 dl majoneesia
1 rkl dijonsinappia
1 rkl sokeria
2 tl valkoviinietikkaa
(½ tl sellerinsiemeniä - näitä me emme ole toistaiseksi löytäneet)
1/4 tl suolaa
ripaus cayennepippuria



kanan mausteet / rub
1 rkl paprikajauhetta (käytimme osan savupaprikaa)
1½ tl sinappijauhetta
1½ tl vaaleanruskeaa sokeria (käytimme ruokosokeria)
1½ tl (meri)suolaa
1 tl kuivattua / paahdettua sipulirouhetta
1 tl valkosipulirouhetta
½ tl juustokuminaa
1/4 tl cayennepippuria
1/4 tl neilikkaa jauhettuna

kasviöljyä
1 kana/ broileri, noin 1,2 kg

(savustuslastuja tai -brikettejä, alkuperäisohjeessa hikkoria)

bbq -kastike
2,5 dl ketsuppia
1,25 dl ananasmehua
2 rkl dijonsinappia
1½ rkl omenaviinietikkaa
1½ rkl ruokosokeria (tai muuta vaalean ruskeaa sokeria)
1 tl tabascoa
suolaa

tarjoiluun sämpylöitä/ leipäsiä maun mukaan, esim. hampurilaissämpylöitä, ciabattaa, ruispaloja / reissareita tms.

Jos käytät pakastebroileria, anna sen sulaa kunnolla (ks. sulamisajat pussista). Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Jos sipulirouhe, valkosipuli, sokeri ja suola ovat kovin karkeaa koostumukseltaan, kannattaa niitä hieroskella vaikka morttelissa hiukan jauhemaisempaan muotoon. Huuhtele broileri sisä- ja ulkopuolelta huolellisesti kylmällä vedellä ja taputtele talouspaperilla ihan kuivaksi. Hiero mausteseosta huolellisesti broilerin pintaan ja sisälle, voit myös raottaa varovasti rintanahkaa ja hieroa mausteita nahan alle. Valuta päälle oliivi- tai muuta kasviöljyä ja sivele pinta öljyllä. Nosta kana grilliin rintapuoli ylöspäin ja kypsennä epäsuoralla keskilämmöllä noin tunti ja vartti - puolitoista tuntia. Me toimimme kahden polttimen grillillämme niin että lämmitimme grillin ensin kuumaksi, sitten sammutimme toisen polttimen ja säädimme lämmön noin 200 asteen hujakoille. Nostimme broilerin sammutettuna olevan polttimen päälle ja kypsentelimme noin puolitoista tuntia, jolloin oli taatusti kypsää. Uunissakin homma onnistuu, asteita voi olla 200-225 ja kypsennysaika reilu tunti.
Tässä kohtaa pitää huomauttaa että alkuperäisreseptin mukaan grilliin laitettaisiin myös savustuslastuja, mutta tätä emme ole vielä itse koskaan toteuttaneet. Nykyään saatavilla olisi näköjään myös grilliin käteviä savustusbrikettejä, näitä taidamme laittaa kokeiluun. Savustuksen ollessa mukana kuvioissa kokeilisimme ehkä hiukan miedompaa lämpöä, tyyliin 180 astetta, ja hiukan pidempää kypsennysaikaa.
Kanan kypsyessä tee coleslaw ja bbq -kastike. Sekoita suikaloitu kaali, raastettu porkkana ja viipaloitu sipuli keskenään. Sekoita kastikeaineksia kunnes sokeri on liuennut, ja sekoita kastike salaatin joukkoon. Kastiketta ei tarvitse olla paljoa tässä vaiheessa, salaatti kyllä mehustuu maustuessaan jääkaapissa. Laita se siis jääkaappiin odottelemaan kanan valmistumista. 
Sekoita bbq-kastikkeen ainekset keskenään ja vispaa kevyesti kunnes sokeri on liuennut. Laita tämäkin jääkaappiin maustumaan kanan kypsyessä.
Kun kana on kypsää, nosta se pois grillistä ja anna hiukan levähtää. Kun kana on käsittelylämmintä, riivi siitä käsin tai kahdella haarukalla lihat irti. Jokainen ruokailija voi kasata oman leipänsä: kasataan leivälle kanaa, päälle coleslaw'ta ja kunnon loraus kastiketta. Otetaan kaksin käsin kiinni ja nautitaan. aah.

15. toukokuuta 2010

ihanan kirpeät sitruunaneliöt

 


Ai mikä makeanhimo? On meillä onneksi syöty muutakin kuin donitseja ja sitruunaneliöitä, tulossa on postausta mm. grillipihveistä Texasin tapaan. Tämä on pakko kuitenkin postata heti pois alta, jotten unohda että näistä tuli juuri niin täydellisen sitruunaisia kun ajattelinkin. Kun sain omasta peukaloinnistani huolimatta jonkin leivontareseptin onnistumaan niin se pitää kirjata äkkiä muutoksineen ylös! 

Idean näihin herkkuneliöihin sain tästä Ahonlaita-blogin reseptistä. Sieltä voitte muuten katsella myös hiukan onnistuneempaa kuvaa aiheesta. Kävin kurkkimassa tuota Bakerellan alkuperäisreseptiä, mutta luettuani Tanjan kommentit päätin hiukan kuukkeloida lisää. Koska pohja on murupohja, ja sellaisenaan tuo aika lailla täyteläisyyttä makuihin, halusin päällisestä reilusti kirpakan sitruunaisen. Lähdin siitä olettamuksesta, että sitruunankuoren lisääminen päälliseen voisi toimia. Vanha kunnon google sitten löysikin tämän Joy of Bakingin reseptin, joka vaikutti juuri sopivalta. Määrällisestikin sillä näytti tulevan hiukan vähemmän valmista tavaraa kuin esim. tuolla Bakerellan ohjeella. Mitä vähemmän houkutuksia pöydillä lojumassa, sen parempi, tässä vaiheessa. Lähtökohtaisesti siis menin tuolla Joy of Bakingin reseptillä, tosin halusin lisätä hiukan päällisen määrää. Tässä reseptissä siis minun versioni, jolla sain ihan mainion lopputuloksen maun puolesta. Esteettisesti tässä olisi vielä vähän kehiteltävää, luulen että päällisen aineita tuli sekoitettua vähän liian reippaasti, jolloin pintaan jäi "vaahtoa" joka sitten hiukan ruskistui uunissa.
Resepti on helppo ja nopea, ja tehtävissä "käsin", ilman sähkövatkaimia tai muita vimpaimia. Uunia tietysti tarvitaan :)

Sitruunaneliöt
n. 20x20cm vuoallinen
pohja
n. 110 g voita
25 g tomusokeria
130 g vehnäjauhoja

Täyte / päällinen
n. 200 g (2,5 dl) sokeria
3 isoa kananmunaa

2 isohkoa sitruunaa, joista saat:
n. 1,2 dl sitruunamehua (tuoreena puristettua, n. 2½ sitruunaa)
1½ - 2 rkl raastettua sitruunan kuorta

n. 3 rkl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri hyvin. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja nypi se jauhojen ja sokerin kanssa, kunnes saat murumaisen seoksen. Voitele n. 20x20cm vuoka, ja taputtele taikinaseos sen pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa keskitasolla noin 20 min. tai kunnes pohja alkaa juuri ja juuri saada kullankeltaista väriä. Ota vuoka pois uunista ja anna pohjan jäähtyä sillä aikaa kun valmistat täytteen.
Pese sitruunat hyvin ja raasta kuoret ja purista mehut. Vatkaa (käsin tai koneella) munat ja sokeri sekaisin, kunnes saat tasaisen seoksen. Älä vatkaa vaahdoksi! Lisää sitruunankuoret ja -mehu, sekoita. Kääntele joukkoon jauhot. Kaada esipaistetun pohjan päälle ja kypsennä (edelleen 175 -asteisessa uunissa, keskitasolla) noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä kunnolla, leikkaa sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi ja siivilöi hiukan tomusokeria pinnalle. Nam. Taidankin mennä tästä syömään n:nnen kappaleen...

3. toukokuuta 2010

Mmmm, donuts...

 
 Pidän munkeista, mutta olen kerrassaan surkea munkinpaistaja. Minulla on tapana polttaa ne pinnalta ja jättää keskeltä raaoiksi. Liian kuuma öljy, siis. Pitäisi oikeasti hommata sellainen lämpömittari jota voisi käyttää öljyn tai vaikkapa sokerivesiseoksen lämpöjen mittaamiseen: sellainen siis, joka kestää mittauksen jonnekin 190 celsiusasteeseen vähintäänkin.
Räpellyksestä johtuen meillä ei vappuna yleensä paistella munkkeja. Simaakaan en ole tehnyt, sitäkin anoppi tekee niin hyvää etten oikein usko itse pystyväni samaan. Tänä vuonna löysin myös Wanhan Porvoon Fabriikin mahtavan siman. Saman puljun glögi tuli joulunaikaan kokeiltua, ja oli niin hyvää että simaakin oli testattava, melkoisesta hinnasta huolimatta. Ja se sima, se oli todella hyvää. Juuri niin raikasta ja sopivan sitruunaista kuin kotitekoisen siman pitäisikin olla.

Ja nyt eksytään vähän lisää sivuraiteille, mutta tuosta simasta tuli mieleeni toinenkin huipputuote jonka löysimme äskettäin, Brunnebyn mehustamon mehut. Olemme maistelleet karpaloa, raparperia, mansikkaa ja vadelmaa. Kaikki toimivat, maut ovat tosiaan aitoja ja raikkaita, makeutusaineena toimii sokeri ja säilöntäaineita ei ole käytetty. En osaa luvata että näitä löytyisi ihan joka lähimarketista, mutta ainakin Stockan Herkusta niitä saa, kuten myös meidän lähikaupastamme täällä "maalla". Jos törmäätte, suosittelen maistelemaan! Vinkkejä vastaavista kotimaisista tuotteista otetaan myös ilolla vastaan! Varsinkin tuo eri makujen laaja valikoima noissa Brunnebyn mehuissa viehättää, eivätkä ne ole liian makeita, vaan juuri oikealla tavalla raikkaita.

Koska kahden edestä syöminen on jostain syystä lisännyt selkeästi makeanhimoani, aloin tänä vuonna kuitenkin suunnitella jonkunlaisten pullien käristelyä rasvassa. Kun sitten Jauhantapaja oli viekkaasti ja viisaasti Hyvää juuri nyt- osastoona laittanut muistutuksena donitsipostauksensa, olin ihan myyty. Pakko päästä kokeilemaan! Seurasin reseptiä tarkalleen, joten en toista sitä tänne. Koska olin unohtanut varautua suklaalla kuorrutukseen, sokeroin suurimman osan sokeri-vaniljasokeriseoksella. Osaan hoksasin sitten levittää pinnalle joltain reissulta tuomaani suklaalevitettä, sellaista joka ei sisällä pähkinää vaan on ihan maitosuklaan makuista. Aaah! Donitsit onnistuivat tosi hyvin, taikina oli kuohkeaa ja helppo paistaa, lopputulos oli raikas eikä liian makea. Sitrushedelmien kuori antaa taikinaan raikkautta, jonka ansiosta donitsit voi kuorruttaa melkoisen makeillakin herkkutöhnillä. Ja koostumus täydellinen, juuri sopivan pehmeä muttei höttöinen. Suosittelen, kannattaa kokeilla!