28. marraskuuta 2007

rullaati rullaati rullaati rullaa

Pastanjauhajien Rosmis on hehkutellut useaankin otteeseen rullattujen ruokien ylivoimaista herkullisuutta rullaamattomiin verrattuna. Kaikkia rullaohjeita on pitänyt ehtiä kokeilemaan, vaan niinpä on taas tänne asti mennyt ennenkuin on ehditty astialle... ja varsinkin siitä kertomaan. Jos tässä ruokapolkkauharrasteessa jokin huono puoli on niin sen täytyy olla runsaudenpula mahtavista ideoista ja resepteistä! Jossain vaiheessa sitä sitten huomaa että niin sanotusti työ haittaa harrastustoimintaa eikä kaikkea ehdi kokeilemaan ihan siihen tahtiin kun haluaisi. No, onneksi teidän kanssapolkkaajien keittiösaavutuksiin voi palata myöhemminkin ja käydä etsimässä ja löytämässä taas uudelleen niitä jo unohtuneita juttuja.

Inspiraatiota tähän ruokaan saatiin siis täältä. Myöhäinen kaupassakäyntiaika ja kiire vaikuttivat osaltaan siihen että toteutus oli hiukan poikkeava.

Savulohta rullalla
2 annosta

n. 300 g kylmäsavulohta
n. 100 g ruohosipulituorejuustoa
½ pss katkarapuja sulatettuna

Leikkaa savulohi viipaleiksi, yritä saada niistä mahdollisimman leveitä. Levitä jokaiselle viipaleelle tuorejuustoa (tässä kannattaa käyttää ihan normaalirasvaista) ja asettele päälle muutama katkarapu. Kiepsauta rullalle, ja nostele rullat pystyyn pieneen vuokaan. Käytä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, tarkkaile tilannetta kypsymisaikana. Liian kuivaksi ei kannata päästää, mutta ajatus on että lohi hiukan kypsyisi.
Tarjoa vaikkapa salaatin tai rosmariiniperunoiden kanssa.

Juomaksi sopii jokin herkullinen valkoviini. Meilläkin sellaista oli, mutta nyt ei taas kykene muistamaan että mitähän sorttia.

Herkullisia kääröjä, joskin kannattaa varautua siihen että savulohesta tehtynä nämä ovat melko suolaisia. Tuoreesta lohesta tulisi varmasti herkkua myös, sekin on kyllä lähiaikoina testattava! Ruoan teko ja kypsennys on sitäpaitsi nopeaa, mikä sopii perjantaireseptille oikein hyvin. Voisipa näitä vaikka alkupaloinakin tarjoilla!

26. marraskuuta 2007

juurikin niin!

Lieneekö muiden keittiössä samoja ongelmia, meillä ainakin tulee kokattua melkein poikkeuksetta kaikkea yli kahden hengen perheen oman tarpeen. Huolimatta melkein yhdeksän vuoden tarmokkaasta harjoittelusta en vieläkään osaa valmistaa ruokaa kahdelle niin ettei sitä jäisi tähteeksi. Näin kävi myös Jamien uunipunajuurille. Onneksi hädän ollessa suurin on apukin lähellä: useista blogeista ja nettiresepteistä löysin osviittaa punajuuripastalle. Mikäs sen sopivampaa maanantairuokaa kuin lämmitellä tähteistä aurajuustoista punajuuripastakastiketta! Punajuuri antaa kyllä muille aineksille ihanan syvänpunaisen värin. Pasta on nopeatekoinen vaikket olisikaan juuri eilen tehnyt Jamien uunipunajuuria: voit korvata ne valmiiksi purkitetuilla etikkapunajuurilla. Lähinnä taisimme seurata tätä Ruokalan reseptiä, joskin aika löyhästi.

Punajuuri-aurapasta
2 annosta

n. 2 kokonaista punajuurta Jamien uunipunajuurista tai etikkaan säilöttynä purkista
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi tai uunipunajuurten valkosipulit
n. ½ dl punajuurten lientä (purkista tai uunipunajuurista)
n. 50 g aurajuustoa
mustapippuria
suolaa
tilkka vettä tarvittaessa

Pilko tai raasta punajuuret, hienonna sipuli ja valkosipuli. Lämmitä sipuleita ja punajuuria pannulla (käytä öljyä jos on tarpeen), lisää sitten neste ja suurin osa aurajuustosta muruina. Anna juuston sulaa ja kastikkeen saostua. Keitä pasta ja anna kastikkeen hautua sillä aikaa.

Sekoita kypsän pastan joukkoon kastike, nosta annokset lautasille ja ripottele päälle loput aurajuustot. Nauti ihanasta makuyhdistelmästä! Veikkaan että Ylimuuli mukkelismakkelis lisäisi tähän vielä hapankaalia... ei huonompi idea sekään.

Tämä oli luvalla sanottuna kyllä to-DEL-la hyvää pastaa. Kukapa nyt aurajuustosta ei pitäisi... Auran voi toki korvata esim. vuohenjuustolla jos on päässyt käymään niin ikävästi että ei aurasta pidä.

22. marraskuuta 2007

blogifuusiopiirakka

Syksy kiireineen on vaikuttanut voikeittiönkin postaustiheyteen vähintään yhtä dramaattisesti kuin kesä ja siihen kuuluneet harrastukset... Tätäkin herkkua tuli tehtyä jo hyvän aikaa sitten, heti kun olin Muulin keittiöstä marinoidut sienet bongannut... Ja Limepippurilta löydetty pohjaohje oli jo pitkään kokeilulistalla, kunnes viimein realisoitui. Piirakasta saa mukavan perjantairuoan, jos vain jaksaa nähdä pikkiriikkisen vaivaa vielä perjantai-iltana. Tällä reseptillä herkku valmistuu onneksi aika nopeasti, ja on kyllä ehdottomasti vaivan arvoista!

Piirakassa yhdistyy siis parikin lainattua ideaa eri blogeista, tämähän on juuri yksi ruokabloggailuharrastuksen parhaita puolia kun saa lainata hyviä ideoita!

Kasvispiirakka kevyemmin
n. 12 palaa

Piirakkapohja ilman voita:
1 dl ruisjauhoja
1 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
65 g maitorahkaa (rasvatonta)
3-4 rkl haaleaa vettä
suolaa

Täyte:
4 keskikokoista tuoretta herkkusientä
valkeaa balsamicoa
balsamicoa
hunajaa
yrttejä (meillä oli tuoretta rosmariinia ja timjamia)
2 valkosipulinkynttä

3 sipulia

2 dl kevyttä fraichea
½ dl maitoa
2-3 munaa
100 g maukasta juustoraastetta (mustaleimaemmental on hyvä, käy kevyenäkin)
yrttejä
valkopippuria
suolaa
paprikajauhetta


Laita ensin sienet marinadiin: viipaloi sienet ohuelti, hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita marinadin ainekset esim. minigrip-pussissa ja lisää sienet marinadiin. Kääntele varovasti, jotta marinadi tarttuu sieniin tasaisesti. Nosta jääkaappiin marinoitumaan (mitä pidempään, sen parempi, mutta puoli tuntiakin riittää hätätapauksessa).
Tee pohjataikina: sekoita kuivat aineet keskenään, lisää rahka ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Tässä kohtaa oma näppäryys meinasi potkaista nilkkaan, ruisjauholla tulee melko tarttuvaista taikinaa... mutta pienellä jauhonlisäyksellä siitäkin selvittiin. Kauli tai taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille (tässä käytettiin noin 23 cm irtopohjavuokaa), nosta vuoka jääkaappiin lepäämään.
Suikaloi sipuli ja paista kullanruskeaksi pannulla.
Sekoita munamaidon ainekset.
Lado piirakkapohjan päälle ensin sipuli ja sitten sienet. Kaada päälle munamaitoseos. Ripottele pinnalle vielä vaikka tuoretta rosmariinia.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30-45 minuuttia, riippuen siitä kuinka korkea piiras on. Kun pinta on kunnolla hyytynyt, on piirakka kypsä.

Tarjoa vaikka vihersalaatin ja hyvän valkoviinin kanssa. Mekin saatoimme maistella jotain valkoviiniä tämän keralla, mutta nyt ei kyllä pieneen päähän palaudu millään tuon viinin nimi.

Herkullista piirakkaa! Sienet ovat TODELLA maukkaita, kannattaa kokeilla niitä vaikkei piirakkaa laittaisikaan! Pohja taas on mukavaa vaihtelua enemmän voita sisältäville piirakkapohjille. NAM. I rest my case.

20. marraskuuta 2007

Chili sin carne

Marraskuun ruokahaaste onkin tähän mennessä aihepiiriltään haastavin kaikista järjestetyistä. Voikeittiössä ei oltu soijarouhetta nähtykään ennen kuin varta vasten tätä haastetta varten sitä pussillinen kotiin kiikutettiin. Lähtötilanne tosin kuulosti samalta myös monien muiden keittiöissä! Nopealla googlailulla selvisi, että rouhetta voi liottamisen jälkeen käyttää kuten jauhelihaa. Tämä helpottikin asiaa jonniin verran, vaikka siltikin miettimistä jäi.

Monien reseptien joukosta toteutukseen valikoitui lopulta turvallinen chili; järkeilin että mausteita tulee sen verran että lopputuloksen on oltava jokseenkin maukas tai ainakin siedettävä. Monissa netistä lukemissani kommenteissa kun rouhetta on moitittu itsessään hiukan mauttomaksi.
Oman chilimme nautimme tortillalettujen sisällä, lisukkeeksi menisi myös riisi tai kuskus. Halutessaan päälle voisi vielä töräyttää jugurttia tai fraichea.

Täytyy tässä sanoa että olimme oikein positiivisesti yllättyneitä rouheesta. Eihän se lihaa ole, mutta hyvää chiliä kyllä kokonaisuutena. Ja kun rouheen maustaa ja liottaa oikein, se sopinee mukavasti muihinkin ruokiin jauhelihan tilalle. Toisaalta mieleen tuli myös rouheen käyttäminen kuskusin tapaan vaikkapa salaatissa... onneksi pussissa on vielä reilusti rouhetta jäljellä, pääsee toteuttamaan ideoita. Haasteeseen ne eivät kyllä tällä erää enää ehdi, mutta eiköhän niistä postailla sitten muuten vaan.

Tässä se siis tulee, chili ilman lihaa:

Chili sin carne
4 annosta

1½ dl soijarouhetta (meillä oli tummaa)

liemi rouheen liotukseen:
1 dl vettä
(n. 2 tl) turaus tomaattipyrettä
pari tippaa tabascoa
ripaus juustokuminaa
ripaus chilirouhetta
½ lihaliemikuutio
suolaa
(loraus worcestershirekastiketta)

1 tlk ruskeita- tai kidneypapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 tlk tomaatteja kokonaisena tai vastaava määrä tomaattimurskaa
½ tuubia tomaattipyrettä
n. 1 dl vettä
n. 1 rkl hunajaa
2 tl kaakaojauhetta (tummaa, van Houten tai vastaava)
ripaus chilirouhetta
ripaus cayennepippuria
ripaus juustokuminaa
suolaa
2 rkl hillosipuleita
2 rkl oliiveja

Sekoita vesi ja mausteet rouheen liottamista varten. Sekoita soijarouhe mausteliemeen ja anna turvota ainakin 2 tuntia (meillä annettiin rouheen maustua reilusti seuraavaan päivään).

Huuhtele ja valuta pavut. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Lämmitä oliiviöljy padassa (valurauta- jos mahdollista) ja kuullota sipulisilppua sekä chilirouhetta siinä hetki. Lisää pavut, tomaatit, tomaattipyre, vesi ja mausteet. Lisää myös oliivit ja hillosipulit. Hauduta miedolla lämmöllä liedellä tai uunissa ainakin tunnin verran; jos aikaa on niin mieluusti hieman pidempäänkin: pavut pehmenevät kypsennyksen aikana. Lisää lopuksi liotettu / turvotettu soijarouhe ja anna hautua noin 5 minuuttia kunnes rouhekin on lämminnyt.
Tarjoa vaikkapa tortillan täytteenä.

13. marraskuuta 2007

Jamie taitaa kasviksetkin

Joko huolestuitte? Kun meillä ei noin viikkoon postattukaan mitään Jamien valmistamaa? Ei huolta lain, kyllä Oliverin Ohjeet vielä voikeittiössäkin maistuvat hyvältä. Tällä erää tehtiin pihville kaveria muhevasta juurespaistoksesta Punajuurilohkoja, valkosipulia, oreganoa, balsamicoa... Mmmm...

Uunipunajuuret balsamicolla ja oreganolla
4 annosta

3 keskikokoista punajuurta
3-6 valkosipulinkynttä litistettynä
½ rkl oliiviöljyä
½ rkl balsamicoa
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Pese ja paloittele punajuuret. Repäise foliosta isohko arkki, nosta punajuuret ja valkosipulit sen keskelle ja muotoile avoimeksi pussiksi. Ripottele päälle oreganoa ja mausteet, lorauta vielä hiukan oliiviöljyä ja balsamicoa. Sulje nyytti ja kypsennä 225 -asteisessa uunissa 20-30 min.
Nauti herkullisista tuoksuista ja mauista...

10. marraskuuta 2007

broileria chilikermassa

Tämä on helppoa arkiruokaa, ja maut ovat mukavasti sekasotkua idän ja lännen väliltä. Ei siis liian itämaista mutta pientä juonenkäännettä Aasian suuntaan löytyy. Valmistus on helppoa ja kohtuullisen nopeaakin. Värimaailma humpsahti kerralla auringoksi pimeään syksyyn, kun sekä kastikkeeseen että riisiin laitettiin kurkumaa.

Broilerifileet chilikermassa
4 annosta

4 ohutta broilerin fileleikettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
½ tl kurkumaa
2 dl ruokakermaa
reilu loraus thai sweet chili -kastiketta
maizenan vaaleaa suurustetta

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja kurkumaa keskilämmöllä oliiviöljytilkassa hetken aikaa. Lisää kerma ja sweet chili-kastike. Kiehauta, lisää maizenaa ja anna saostua. Paista broilerfileisiin kaunis ruskea paistopinta toisella pannulla ja laita sitten fileet kastikkeeseen hautumaan. Hauduta keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Tarkasta vielä maut ja korjaa tarvittaessa.
Keitä lisukkeeksi riisiä.

Tässä ruoassa on ihanan pehmeän tulinen maku, jossa on aavistus makeuttakin mukana. Kannattaa kokeilla!


3. marraskuuta 2007

kuhaa rullalla

Todistusaineistoa siitä että meillä on kuin onkin muidenkin kokkien ruokakirjoja kuin Jamien... Tina (niin, Ruotsin-Tina eli Nordström) toinen suosikeistamme. Tinankin ohjeet ovat mukavan selkeitä ja maut yksinkertaisia, mutta kuitenkin ohjeista löytyy pientä jekkua. Tämä rullattu kuha löytyi kirjasta Huippuhyvää!. Oikeastaan resepti huutaa mustaeväkampelaa, mutten koskaan ole kuullutkaan sellaisesta ja kuhafilee oli sopivasti edullista niin sillä sitten mentiin.

Foliossa paistettua kuhaa oliivien, kapristen ja sitruunan kera
2 annosta

n. 400 g kuhafilettä, mieluiten pieniä

½ sitruuna
2 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia (pieniä)
½ dl suuria kapriksia (pienetkin käy)
vajaa 1 dl mustia oliiveja
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
kapristen lientä

Jos kuhafileet ovat suuria, leikkaa ne pitkittäin kahtia. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Revi alumiinifoliosta kaksi noin 30 cm:n mittaista palaa. Pese ja viipaloi sitruuna, laita molemmille foliopaloille kaksi viipaletta. Kääri kalapalat rullalle ja laita sitruunaviipaleiden päälle. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja salottisipulit. Poista oliiveista kivet: ota kiinni terävästä päästä esim. peukalolla, etu- ja keskisormella, aseta oliivi "pystyyn" työlautaa vasten ja paina sormilla varovasti alaspäin. Kiven pitäisi irrota siististi. Kuulostaa hankalalta mutta on helppoa kun tekniikan löytää. Ripottele oliivit, kaprikset, valko- ja salottisipuli kalojen päälle. Taita folion reunat ylös. Suolaa ja pippuroi, pirskottele vähän oliiviöljyä päälle ja lopuksi lorauta pikkuisen kaprislientä. Kaprisliemen voi jättää poiskin, aineksista tulee muutenkin suolaisuutta melko lailla. Taittele foliot paketeiksi, nosta päitä hiukan ylöspäin ettei mitään pääse valumaan ulos paistamisen aikana. Kypsennä noin 30 minuuttia (hiukan fileiden paksuudesta riippuen).

Tarjoa esimerkiksi riisin kera.

Nyyteissä oli jännittävän sitruunainen maku. Mukavan kevyt kokonaisuus, jossa oli kalan maullekin tilaa. Minusta tämä ei ehkä mauiltaan ollut ykkössuosikkejani, Parempi Puolisko sen sijaan tykkäsi. Ehkä isot kaprikset olivat jo hiukan liikaa kalamataoliivien ja sitruunan kanssa? Melko suolaista ruoka on, joten riisiä tai muita lisukkeita ei tarvitse suolata kovinkaan reilulla kädellä.

2. marraskuuta 2007

nakkilaatikko al dente

Arkiruoka kunniaan! Jokin hetki sitten ainakin Terhin ja Pastanjauhajien tykönä keskusteltiin erilaisista tavoista tehdä makaronilaatikkoa. "Hetkinen!" te ajattelette "voiko makaronilaatikkoa muka tehdä jotenkin eri tavoilla muka?" Kyllä voi, katsokaa vaikka noita postauksia ja niiden kommenttiosioita. Vinkeistä innostuneina tajusimme ensimmäistä kertaa kokeilla makaronilaatikkoa keittämättä makaroneja ensin. Meidän perusversiomme onkin jo esitelty, käytännössä menimme samalla tyylillä mutta keittämättä makaroneja ensin ja lisäten hiukan nesteen määrää. Voin vannoa, että siitä tuli kaikkien aikojen paras makaronilaatikko! Kokeilkaa ihmeessä, valmistusaika lyhenee ja maku vain paranee!

Siitä innostuneena sitten keksimme uuden laatikon, jossa makaroni on pidempää ja jauheliha korvautuu bratwurstilla. Ja kaiken lisäksi lihaliemen tilalle sujautetaan paseeratusta tomaatista ja mausteista valmistettu liemi.

Bratwurstilaatikko
n. 6 annosta

n. 300 g bratwursteja
n. 400 g pastaa
n. 4 dl paseerattua tomaattia
loraus vettä
yrttejä
mustapippuria
pari tippaa tabascoa
suolaa
valkosipulia hienonnettuna
worcestershirekastiketta
ketsuppia turaus
(juustoraastetta)

Viipaloi bratwurstit. Kiehauta paseerattu tomaatti, vesi ja mausteet kattilassa. Yhdistä keittämätön pasta, bratwurstisuikaleet ja kastike vuoassa. Sekoita. Jos kastike ei peitä (juuri ja juuri) pasta-bratwurstiseoksen pintaa, lisää vettä tai lihalientä. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna vetäytyä hetken ja nauti.
Pasta imee itseensä huomattavan paljon paremmin makuja, ja jää juuri sopivasti al denteksi. Hyvästi makaronin keittäminen laatikoita varten!