otetaan ensin puoli kiloa voita...

Sattuneesta syystä kaikki viimeaikaiset uutuuskokkailut on käristelty grillissä :)
Tässä mainio lisäkekokeilu, jonka saimme vinkkinä Pastanjauhajilta. Bataattitornit ovat helppo ja makoisa lisuke oikeastaan mille vain grilliruoalle. Koska kesä alkoi vasta äskettäin, näiden nyyttien esipaistelu tehtiin sisällä pannulla.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

tarvitaan
bataatteja
savujuustoa viipaleina (esim. Kippari)
suolaa
mustapippuria
(öljyä)
foliota

Viipaloi bataatit ja tarvittaessa juusto. Revi foliosta n. 10x10cm neliöitä. Esipaista bataattiviipaleita (grillissä tai pannulla), kunnes ovat saaneet molemmin puolin kauniit raidat. Kasaa bataatti- ja juustoviipaleista folion päälle torni, mausta välit pippurilla ja suolalla, sulje folio tiukasti nyytiksi. Kypsennä grillissä vielä n. 10-20 minuuttia, riippuen esikypsennyksen tehokkuudesta ja halutusta lopputuloksesta. Avaa nyytit varovasti ja nauti.

Mainio sekoitus bataatin makeahkoa makua ja savujuuston suolaisuutta.

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on piknikeväs. Voikeittiössä oli heti kehitteillä näppärä pikku resepti täytetyistä sämpylöistä, hieman kuten näissä postauksissa. Ja kuinka näppärästi se jäikin taas toteuttamatta määräaikaan mennessä! Nyt olemme kuitenkin vakaasti päättäneet pitkästä aikaa osallistua, joten tämä laseistakin helposti tarjoiltava kylmä keitto pääsee mukaan. Keitto on mitä mainioin alkuruoka piknikille: sen voi tehdä helposti etukäteen, kuljettaa vaikkapa tavallisessa termospullossa paikalle, ja tarjoilla laseista. Viilentää ihanasti kuumana kesäpäivänä. Jos matka on pitkä tai päivä kuuma, voi termariin sujauttaa muutaman jääpalan keiton sekaan.

Reseptin pohjaa haettiin sekä Pastanjauhajilta että Herne nenässä -blogista.

Gazpacho eli nestemäistä salaattia

Revi leivät kulhoon, lorauta oliiviöljy perään. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti, laita kulhoon ja sekoita. Anna leipien imeä valkosipulia ja öljyä itseensä parikymmentä minuuttia (pidempikään aika ei haittaa).
Kuori tomaatit ja kurkku, kuutioi ronskisti paloiksi. Putsaa paprikasta kanta ja siemenet pois, ja kuutioi sekin. Laita kasvikset, leipäpalat ja valkosipuli tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Siirrä kulhoon, lisää vesi, viinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä jääkaapissa.
Retkelle lähtöä varten pakkaa keitto termariin (mitä suurempi suuaukko, sen parempi) ja ota mukaan mukeja tai laseja tarjoilua varten. Voit myös lisätä keiton sekaan jääkuutioita.

Keitto oli todella hyvää, sitä tullaan tekemään kesällä useamminkin!
Muistaakseni Ylimuulin keittiöstä löytyy lisää ideoita kylmien keittojen aineiksi, niitä pitää päästä itsekin kokeilemaan!

Olihan tätä pakko päästä kokeilemaan: pizzan kypsentäminen grillissä. Ainakin Jauhantapaja on hommaa esitestannut ja toimivaksi todennut. Parista vasta saapuneesta grillausopuksestakin tuli ohjeita vakoiltua, mutta lopulta laiskuus iski ja päätimme yksinkertaisesti mennä tutuilla ohjeilla mutta kypsentää pizzat uunin sijaan grillissä. Nuo varsinaiset pizzan grillausohjeethan perustuvat sille, että lättyä lämmitetään ensin yhdeltä puolelta grillissä, sitten täytetään se paahdettu puoli ja tuodaan takaisin grilliin. Tässä vaiheessa kevättä tuo grillaus on kuitenkin enemmän ruoanvalmistusta grillissä kuin ulkona puuhailua, joten päädyimme yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Pohjana käytettiin luotto-ohjetta, Jamien pizzapohjaa, josta kaulittiin kaksi isohkoa, noin uunipellin kokoista pizzaa. Kastike ja täytteet saivat kuitenkin uutta makua fenkolista.

tomaattikastike
kahteen pizzaan

oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä, murskattuna
1 tl fenkolinsiemeniä, murskattuna
oreganoa
mustapippuria myllystä
chilirouhetta ripaus
merisuolaa myllystä
1-1½ tuubia tomaattipyrettä
loraus balsamicoa
liraus liquid smokea
½ tl hunajaa
hiukan vettä

Lämmitä oliiviöljyä kasarissa, heitä sinne valkosipulit, oregano ja fenkolinsiemenet. Kuullota hetki. Rouhaise sekaan mustapippuria ja suolaa sekä ripauta hiukan chiliä. Sekoittele vielä pikku hetki. Pursota kasariin tomaattipyre, lisää balsamicoa, liquid smokea sekä hunajaa. Sovita koostumus mieleiseksesi lisäämällä vettä. Hauduta miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Täyte
1 pieni kesäkurpitsa
1 tuore fenkoli
ohuita viipaleita salamia / meetwurstia
oliiviöljyä
juustoraastetta

Pese kesäkurpitsa ja fenkoli, leikkaa fenkolista kanta irti. Halkaise fenkoli pituussuunnassa ja leikkaa poikittain ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin esim. juustohöylällä.

Repäise grillinkestävästä foliosta pizzapohjalle sopivan iso pala. Öljyä folio ja jauhota durumvehnäjauholla. Nosta kaulittu pizzapohja foliolle. Kasaa pizza levittämällä pohjalle ensin tomaattikastiketta, sen päälle juustoraaste, sitten kesäkurpitsat, fenkolit ja lopuksi salamiviipaleet päällimmäiseksi. Lorauta vielä hiukkasen öljyä kesäkurpitsaviipaleille.

Esilämmitä grilli kuumaksi, pudota sitten lämpötila noin puoliväliin (n. 225 celsiusastetta). Käyttäen apuna uunipeltiä, luiskauta pizza folioineen grilliritilälle. Sulje kansi ja grillaa noin 8-15 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä ja juustokin kuplahtelee. Huom! juusto ei saa grillissä samalla tapaa väriä kuin uunissa, joten tarkkaile pizzan valmistumista lähinnä pohjan kypsyysasteen perusteella.
Ja ei kun nauttimaan!
Pizzasta tuli kyllä vieläkin parempaa grillissä tehtynä: pohja oli ihanan rapsakka, mutta kuitenkin sopivan pehmeä ja mukavalla tavalla sitkas. Tätä tulee tehtyä toistekin, ja mielessä pyörivät jo monet uudet grillausideat: esimerkiksi naan-leivän kuvittelisin onnistuvan grillissä mainiosti.

Otsikon possu ei suinkaan viittaa raaka-aineeseen vaan reseptilähteeseen eli Polkkapossuun. Joku aika sitten, taisi olla pääsiäisen alla, Possulasta polkattiin varsin mehevän kuuloinen lammaspadan ohje. Emme ihan pääsiäiseksi sitä tainneet tehdä, vaan heti sen jälkeen. Mishmisheyan nimellä tuntuu kulkevan monenmoista Lähi-Idän reseptiä, kaikille yhteistä on lampaan liha ja aprikoosit.

Olimme melko lailla uskollisia alkuperäiselle reseptille, joskin sipulit olivat päässeet loppumaan, paitsi tietenkin valko-, joita lisäsimme mukaan. Laiskana emäntänä allekirjoittanut myös oikaisi riisin keitossa ja työnsi riisit sekä lisää nestettä suoraan pataan ja antoi hautua vielä hetken aikaa. Kätevää.

Mishmisheya, aprikoivan lammaspata
4-6 annosta

0-2 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1,5 tl kanelia
chilirouhetta
n. 1 kg lampaan paistia
0,5 - 1 l vettä
1 pss (250g) kuivattuja aprikooseja
1 tlk kikherneitä
mustapippuria
suolaa
(korianteria)
(riisiä)

Putsaa lampaan paistista enin rasva ja kalvot, kuutioi reiluiksi paloiksi. Kuullota padassa tai kattilassa hienonnettua sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisää mausteet ja kuullota niitäkin hetki. Lisää lammaskuutiot, ruskista. Lisää sitten vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Kypsennä (joko liedellä hiljalleen keittäen tai uunissa n. 200 asteessa) n. 1½ tuntia. Tarkasta välillä nesteen määrä ja lisää vettä tarvittaessa. Lisää aprikoosit ja kikherneet (sekä riisi ja vesi jos haluat) ja kypsennä vielä n. 20-30 minuuttia. Valmiissa padassa ei pitäisi juurikaan olla nestettä, ja lihan tulisi olla mureaa. Tarkasta vielä maut ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Pata on järjettömän hyvää. Ruokakuntamme toinen osapuoli (se Parempi) kuvaili tätä parhaaksi koskaan syömäkseen lammasruoaksi. Ja ei, ei tämä ollut ainoa hänen syömänsä lammasruoka :)

Eksyin eräänä päivänä pitkästä aikaa Ruokalan sivuille (jotenkin pidin siitä enemmän kun se ei ollut Ilta-Sanomien alla niin suoraan), ja siellä heti etusivulla minua oli vastassa tämä herkkuresepti. Arvattavissahan on, että jos johonkin laitetaan hapankaalia, sinappia ja bratwurstia niin lopputulos on melkein väkisin hyvää. Tämä oli siis resepti josta lähdettiin liikkeelle. Pieniä muutoksia matkan varrella tehtiin, niistä enemmän alla.

Ensin kuitenkin tärkein eli toteamus että piirakka oli valtavan hyvää! Parempaa kuin kuvittelinkaan. Suosittelen kokeilemaan, mutta jos kopsaatte minun versioni alkuperäisreseptin sijaan niin lukekaa kommenttini ettei mene metsikön puolelle ;)

Hapankaali -bratwurstipiirakka
n. 6 annosta

pohja:
valmis ruis-perunataikina pakasteesta, vaikkakin

minä tein (ei ole onnistunut pohja!)
2 dl ruisjauhoja
1 dl perunahiutaleita / muusiaineksia
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 dl leivontamargariinia pullosta
2 rkl kylmää vettä

täyte
400 g hapankaalia (mielellään "tuoretta", ei tölkkitavaraa)
1-2 tl kuivattua yrttiseosta
2 rkl hunajaa
hiukan valkopippuria
4 bratwurstia
200 g turkkilaista ruokajugurttia
loraus ykkösolutta
2 rkl sinappia
2 kananmunaa

piirakan päälle
voimakasta juustoa raasteena (meillä vanhaa goudaa)

Halusin ruispohjan piirakkaan, joten korvasin alkuperäisohjeen hiivaleipäjauhot ruisjauholla. Ei onnistunut ratkaisu. Pohjasta tuli aivan liian murenevaa. Ehkä kaupan valmis pakaste ruisperunataikina olisi ollut fiksumpi vaihtoehto. Hyvää pohja kyllä oli, mutta varsinkaan lämpimänä ei pysy kasassa. Käytännössä taikinan ainekset vain sekoitetaan keskenään nopeasti, ja painellaan taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Leikkaa bratwurstit pitkittäin halki. Huuhtaise ja valuta hapankaali hyvin. Sekoita siihen hunaja ja yrtit. Levitä puolet hapankaalista piirakan pohjalle. Lado päälle bratwurstin puolikkaat, ja loput hapankaalit päälle.
Sekoita jugurtti, olut ja munat (pelkkä jugurtti-kananmunaseos olisi ollut turhan jämäkkää tavaraa) ja kaada piirakan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175 -asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä hetken aikaa ennen leikkaamista.

Hökäistään tämä nyt innostuksissaan saman tien ulos. Kesä alkaa vihdoin näyttää lähestymisen merkkejä, ja viikonlopun säät on olleet ihanan aurinkoiset ja jopa lämpimät. Parin vuoden totaaligrillittömyyden jälkeen olimme tilanteessa jossa vihdoin oli mahdollista ja jopa järkevää hommata jälleen oma grilli. Eilen pitkällinen suunnittelu ja vertailu sitten toteutui toiminnaksi asti ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan uutta peliä. Samalla pääsimme kokeilemaan joululahjaksi saatua Williams-Sonoman New Orleans Blackening Rubia, kiitokset vaan sinne Bostonin suuntaan!

Emme ole koskaan aiemmin kokeilleet tai edes ajatelleet rubien eli kuivien mausteseosten hieromista grillipihvin pintaan marinadin sijaan. Pastanjauhajilta löytyy kyllä ohjeistusta aiheeseen, ainakin nämä kaksi postausta pikahaulla. Kyseessähän ei ole mikään sen mystisempi asia kuin mausteseos, jota hierotaan grillattavan lihan pintaan. Arvailen että rubit toimivat varsinkin lihoille jotka ovat jo valmiiksi mureita, ja joita ei näin ollen tarvitse marinadilla mureuttaa vaan pelkästään maustaa. Pelkkä arvaus siis, ei tietoa. Todella toimivaa! Liha saa marinointia huomattavasti helpommin ja paremmin makua rubilla.

Tällä kertaa ei mitään varsinaista reseptiä, mutta listataan nyt mitä teimme ja mitä tuo blackening rub sisälsi. Tarkoituksenahan oli saada aikaan cajun-tyylistä "blackened steak"ia eli karrelle käräytettyä pihviä. Onnistui :)

Tee siis mausteseos haluamistasi mausteista.
Karrelle kärräytetty onnistuu ainakin näillä:

merisuolaa
paprikajauhetta
sokeria
mustapippuria
timjamia
cayennepippuria
oreganoa

Tällä tapaa voi ilmeisesti käräyttää mitä vain: kanaa, possua, nautaa, kalaa tai vaikka katkarapuja. Kun olet sekoittanut mausteet, pyörittele käräytettävät kappaleet ensin voi-öljyseoksessa ja painele pintaan sitten mausteita. Suosittelemme olemaan varovaisia mausteiden kanssa kuitenkin, maku jää lihaan ihan eri lailla kuin marinadista. Eli keveämmällä kädellä sitä cayennea jos haluaa maistaa jotain siitä raaka-aineestakin.

Lisukkeeksi laitoimme sipulia ja paprikaa, jotka maustettiin hunajalla, ruokosokerilla, balsamicolla sekä valmiilla bbq-mausteseoksella ja käräytettiin nekin grillissä. Paprika-sipuliseoksen makeus tuki oikein mainiosti pihvien napakkaa mausteisuutta. Nam. Grillikausi, täältä tullaan!

Ribsejä pitää ainakin kokeilla, ja TIETENKIN legendaarista kaljap*kanaa. Lukijoiden parhaita grillireseptejä otetaan kiitollisina vastaan.

Tässä tulee todiste, ettei aina tosiaankaan voi voittaa. Lisäksi nyt olen löytänyt ensimmäisen Jamien ohjeen joka ei toimikaan kuin häkä. Plääh. Jälkikäteen vieläkin mietin, unohdinko ruoasta jotain kun se ei maistunut oikein miltään. Pahaa tämä siis ei ollut, muttei oikein minkään muunkaan makuista. Ainesosien luettelo kuulosti lupaavalta: kanaa, punaviiniä, tomaattia ja oliiveja. Mutta kun ei. Ehkä virheeni olikin siinä etten metsästänyt kunnon Chiantia käsiini, vaikka ohjeessa juuri sitä pyydettiinkin? Mene tiedä.

Postaan ohjeen silti, ehkäpä joku teistä saa aikaan maukkaampaa ruokaa, tai keksii miten tästä saisi hyvää. Ohje on Jamie's Italy -kirjasta.


Metsästäjän kanapataa (pollo alla cacciatora)
4 hengen pata

2 kg kana, paloiteltuna, tai vastaava määrä esim. koipireisiä ja rintapaloja
merisuolaa
mustapippuria myllystä
8 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3 valkosipulinkynttä (1 murskattuna, 2 viipaloituna)
½ pulloa chiantia
jauhoja
oliiviöljyä
6 anjovis / sardellifilettä
kourallinen kivettömiä oliiveja
2 x 400 tlk hyvälaatuisia luumutomaatteja

Mausta kanapalat suolalla ja pippurilla ja laita kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini sekä murskattu valkosipulinkynsi. Kaada viini sekaan niin että kanapalat peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin tunnin ajan, mieluiten seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Valuta kanapalat, säästä marinadi, ja taputtele kanat varovasti kuiviksi. Jauhota kanapalat vehnäjauhoissa. Kuumenna öljyä uunivuoassa/ padassa ja ruskista kanat ympäriinsä. Nosta kanapalat syrjään, lisää pataan viipaloidut valkosipulit, ja kuullota kevyesti kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää sitten anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanat sekä jäljellä oleva marinadi. Kiehauta, peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 1 ½ tuntia.
Lusikoi pois pinnalle mahdollisesti noussut ylimääräinen öljy, sekoita, maista ja korjaa maut jos on tarpeen (suolalla ja pippurilla). Poista laakerinlehdet ja rosmariininoksat, tarjoile salaatin ja papujen kera. Äläkä unohda chiantia ruokajuomaksi.

Meillä jäi varmaan nälissään tuo makujen tarkastaminen väliin, ja siksipä ruoka oli melkoisen mitäänsanomaton tapaus. Mutta minkäs teet, some you lose, ja sillä hyvä.

Tätä postia ei enää viitsi aloittaa tarinoinnilla postaamisen kokonaan hyytyneestä tahdista. Mennään sen sijaan suoraan asiaan: pääsiäinen on taas jo kynnyksellä, viiniostokset tuli onneksi eilen jo tehtyä, mutta ruokapuolta ehtii huomennakin vielä hamstraamaan tarvittaessa. Meillä tykätään lampaasta (ainakin minä), joten se kuuluu itseoikeutetusti pääsiäispöytään. Pienen perheen luottomenu löytyykin jo täältä. Jos kestitsee isompiakin joukkoja, metsään ei todistetusti voi mennä myöskään tällä Kulinaarigurun viime pääsiäisenä postaamalla viululla. Tällä kertaa itse tosin suuntaamme valmiin paistin äärelle, menuun olemme lupautuneet osallistumaan alkupalojen ja jälkiruoan osalta. Molemmat osiot odottavat vielä inspiraation löytymistä, mutta vielähän tässä on aikaa sunnuntaihin.

Jos ei tykkää lampaasta, voi pääsiäispöydässä tarjoilla vaikkapa kalaa. Tässäpä yksi vaihtoehto, pekoniin käärittyä kalaa on harrastettu useissakin resepteissä, ja aina se on yhtä toimivaa. Esimerkiksi Polkkikselta löytyy herkkuresepti kalan ja pekonin autuaaseen liittoon. Tämän reseptin alkulähde on Jamie Oliverin Ministry of Food -kirjassa. Tämä annos tehtiin melko lailla reseptin mukaan, mutta tätähän voi varioida mielin määrin. Pääperiaate on yksinkertainen: otetaan viipale tai filee jotain kalaa, kääritään ympärille pekonia, ilmakuivattua kinkkua tms. Väliin voi tyrkätä yrttejä tai muita mieleisiä mausteita, suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska pekoni ja muut lajitoverinsa ovat yleensä riittävän suolaisia. Sitten kääröt uuniin hetkeksi kunnes kala on kypsää ja pekoni rapeaa. Jos haluaa luksusversion, kannattaa kokeilla vaikka tätä maailman parasta kalaruokaa.

Ja vihdoin siihen reseptiin:

Pekoniin käärittyä kalaa rosmariinilla (tai muilla yrteillä)
2 annosta

4 oksaa rosmariinia tai muita yrttejä (timjami, basilika)
oliiviöljyä
merisuolaa, mustapippuria myllystä
2 reilua (á n. 200g) filettä valkolihaista kalaa
8 viipaletta savupekonia
1 sitruuna

Lämmitä uuni mahdollisimman kuumaksi. Nypi 2 yrtinoksasta lehdet ja silppua leikkuulaudalla. Liruta silpun päälle oliiviöljyä ja rouhi päälle vielä pippuria ja suolaa. Mausta kalafileet kierittelemällä niitä leikkuulaudalla kunnes joka puolelle on tarttunut mausteita. Laita 4 pekoniviipaletta leikkuulaudalle hiukan limittäin. Tasoita vetämällä kevyesti veitsen hamarapuolella pekonimaton yli. Laita yksi kalafile poikittain pekonien päälle, ja kääri file pekoniin. Toista jäljelle jääneiden pekonien ja kalafileen kanssa. Öljyä uunipelti / vuoka hyvin, laita kalafileet vuokaan (toim. huom. tällä tavalla tulee valtavasti käryä, varaudu siihen tai käytä sen sijaan leivinpaperia). Laita yrtinoksa kunkin fileen päälle, liruta hiukan oliiviöljyä perään. Kypsennä uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes pekoni on rapeaa ja kala läpikypsää.

Tarjoile uusien perunoiden tai perunamuusin kera. Lisäkkeeksi sopii vihreä salaatti, tai miksipä ei tähän aikaan vuodesta vaikka parsa.
Niin tai näin, pekonikalaa kannattaa kokeilla! Kala säilyy mehukkaana ja pekoni sen ympärillä on ihanan rapeaa.

Vietimme eilen pienimuotoisia tupareita muutossa ansiokkaasti avustaneen ystäväperheen kanssa. Alkuun tarjoilimme kasviksia, suolakeksejä ja erilaisia dippejä. Kuvassa komeilevat vasemmalta oikealle: munakoisotahna (eräänlainen versio moutabbelista tai baba ghannoujista), keskellä kikhernetahna/hummus -versio sekä oikeassa laidassa guacamole. Kaikki helppoja ja nopeahkoja valmistaa, ja varsinkin kikhernetahna upposi lapsillekin. Lapset tosin vetelivät kasviksia tyytyväisenä ihan sellaisenaankin, maisteltuaan urheasti kaikkia kolmea tahnaa ;)

Guacamolesta on varmaan yhtä monta versiota kuin on kokkejakin. En käyttänyt mitään varsinaista ohjetta, vaan menin näppituntumalla. Tämä oli aika perustavaraa, pienellä lisäyksellä joka pyöristää makuja hiukan:

Guacamole
n. 3-4 dl valmista tahnaa

2 avocadoa (kypsiä)
1 pieni valkosipulinkynsi
limemehua, sanotaan nyt ½ limen mehu
½-1 pieni kuivattu chili
1 dl kevyttä creme fraichea
suolaa
(pippuria)

Halkaise avocadot, kaavi sisus lusikalla kulhoon. Puserra tai raasta joukkoon kuorittu valkosipulinkynsi. Lisää chili ja limemehu, soseuta vapaalla tyylillä (sauvasekoittimella tulee tasaisinta jälkeä). Lisää fraiche, mausta suolalla. Maistele ja lisää limemehua, pippuria ja / tai suolaa tarvittaessa. Tällä ohjeistuksella tulee miedohkosta keskivahvaan tulisuudeltaan, laita enemmän chiliä jos haluat tulisempaa. Nosta jääkaappiin tekeytymään.

Kikhernetahnan pohjaohje ja ajatus löytyi Jamien kirjasta Alastoman kokin paluu. Lisäsin kuitenkin hiukan tahinia, joten kai tästä eräänlainen hummus sitten tuli.

Kikhernetahna l. eräänlainen hummus
n. 3 dl valmista tahnaa

1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni kuivattu chilipalko
½- 1 tl tahinia
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
(pippuria)
(vettä)

Valuta kikherneet, kippaa kulhoon ja raasta / puserra perään valkosipulinkynsi. Murenna päälle chilipalko ja lisää tahini. Soseuta esim. sauvasekoittimella, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä. Mausta suolalla (ja pippurilla). Tahnasta meinasi tulla melkoisen jämäkkää, joten lisäsin ensin oliiviöljyä jonkin verran ja lopuksi hiukan vettä saadakseni sopivan pehmeän koostumuksen.

Munakoisotahnankin alkuinnoitus tuli samaisesta Jamien kirjasta, ja kun muistin Muulinkin kehuneen sitä useampaan otteeseen, niin pitihän sitä kokeilla. Minun babani muodostui koostumukseltaan aika löysäksi ja väriltään vähintäänkin hernekeittomaiseksi. Tämä johtunee siitä, etten enää valmistusvaiheessa lueskellut mitään oikeita (so. netti-) ohjeita, eikä Jamie ilmoittanut yhtään mitään munakoisojen nesteen käsittelystä. Joten vastaisen varalle, munakoisojen nesteitä EI kannata kaapia mukaan, vain lihat...

Munakoisotahna / baba ghannouj / mutabbal
n. 3 dl valmista tahnaa

2 keskikokoista munakoisoa (yht. n. 700 g raakana)
1 valkosipulinkynsi
sitruunamehua
1 rkl tahinia
basilikaa
pippuria
suolaa

Paahda munakoisoja kokonaisina 250-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tarkoitus on että sisus pehmenee. Halkaise koisot pituussuuntaan, valuttele enimmät nesteet pois ja kaavi lihat talteen kulhoon. Raasta joukkoon valkosipulinkynsi ja lisää muut ainekset (lukuunottamatta basilikaa, jos käytät tuoretta). Soseuta, haarukalla saat krouvimpaa ja sauvasekoittimella tasaisempaa tahnaa. Lisää lopuksi basilika silputtuna. Jamie ehdotti tarjoilemaan tätä lämpimänä tai haaleana, mutta meillä tarjoiltiin kylmänä ja hyvää oli!

Herkullisia tököttejä kaikki kolme!
Pääruoaksi uunista kiskottiin pizzoja, Jamien pohjaohjeella tietenkin, ja pääsin VIHDOIN kokeilemaan Kulinaarimurulan mahtiohjetta punasipulihillokkeesta pizzassa. Todella hyvää pizzaa, katsokaa ohje täältä. Suosittelen kokeilemaan. Hillokkeen keittely saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta on itseasiassa todella helppoa: ainekset vain kattilaan ja antaa porista hiljalleen. Tuo reseptissä mainittu määrä hilloketta riitti yhden ison pizzan päälle ("pellillinen").

Koska etukäteen aina arvioin otsa kurtussa huolestuneena ettei ruoka riitä, tein pizzan kaveriksi myös Paolan pastasalaattia, joka todella on maailman parasta pastasalaattia.

Jälkiruoaksi vielä mangokakkua, ja siinäpä sitä olikin jo syöty itsensä täyteen :)

Viime hetkellä järjen ääni palautui päähäni, enkä toteuttanut toista jälkiruokaideaa uunissa paahdetuista nektariineista / persikoista ja vaahtokarkeista. Senkin aika kyllä koittaa, ehkäpä kesällä kun nektariinit ovat sesongissaan...

Kyseessä ei ole kuitenkaan se kattiloiden ja / tai lieden kuuraamiseen tarkoitettu teräsvilla, vaan helposti muunneltava talvisen perusruoan resepti, jonka uskallan väittää toimivan takuuvarmasti aina. Ensiksikin, padathan ovat mitä mainiointa (talvi)ruokaa: ainekset sekaisin ja koko komeus uuniin, valmistumisaika on tietysti pitkähkö mutta sillä välin voi vaikka ulkoilla tai lueskella sisustuslehtiä. Toisekseen, muuntelu on helppoa ja lopputulos herkullista. Ja vielä kaupan päälle: pataa on helppo tehdä isompikin satsi, joko vieraiden kestitsemiseen tai sitten useamman päivän ruoaksi. Mauthan tunnetusti vain paranevat ajan kanssa. Älä nyt kuitenkaan ihan vuosikertaviininä pataa pidä, ellet sitten pakasta ;)

Lienette lainkaan yllättyneitä tämän reseptin alkuperästä. Joulupukki toi Jamien Ministry of Food -kirjan, jossa esitetään resepti peruspadalle neljällä tapaa. Jossain muuallakin oli juuri mainittu siiderin ja possun yhdistelmä, joten meidän patamme kallistui tällä kertaa siihen. Ja kuinka maukasta olikaan! Siideristä tuli pataan ihanaa hedelmäisyyttä, eikä kokonaisuus tosiaankaan maistu siideriltä. Seuraavassa ensin resepti possupadalle, ja koska blogikokkien keittokirjat on yhteisiä, myös kaikki Jamien ehdottamat muunteluvaihtoehdot lopussa. Ihan lopussa heitetään myös pieni haaste.

Possua ja siideriä padassa
4-6 annosta

2 vartta varsiselleriä
2 sipulia
2 porkkanaa
oliiviöljyä
1 rkl (kukkurallinen) vehnäjauhoa
1 tlk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
(valkosipulia: Jamie oli hämmästyttävästi unohtanut valkosipulin, joten päätimme korjata virheen:))

3 oksaa salviaa
500 g pataan sopivaa possua (filee voi olla vähän liian kuivaa)
5 dl puolikuivaa siideriä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sellerinvarsista lehdet pois. Pilko porkkanat, sipulit ja selleri isohkoiksi paloiksi. Lihan pitäisi olla noin 2 cm kuutioina: jos se ei jo valmiiksi ole, pilko se. Lämmitä pata keskilämpöiseksi, kaada loraus oliiviöljyä ja lisää kasvikset. Kuullota niitä noin 10 minuuttia. Lisää liha ja jauhot. Huom! toisin kuin monissa muissa pataohjeissa, lihaa siis EI ruskisteta etukäteen. Jamie nimenomaan huomauttaa, että hänen lukuisten testiensä perusteella sillä ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Ja siitähän meillä tykätään: mitä helpompi, sen parempi! Lisää neste ja tomaattimurska, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta, laita kansi päälle ja nosta uuniin. Possun ollessa kyseessä kypsennä noin 2 ½ tuntia, viimeiset puoli tuntia aina ilman kantta. Ota lopuksi yrttien varret pois ja maista sekä korjaa maut tarvittaessa ennen tarjoilua. Lisäkkeeksi käy riisi, tai voit tehdä pataan lisukkeeksi mykyjä tai perunakuorrutuksen (joko muusista tai esikiehautetuista perunaviipaleista).

Ja sitten ne muut vaihtoehdot:
kaikkiin tulee nuo samat yllä mainitut kasvikset. Liha, neste ja yrtit vaihtelevat.

Nauta ja olut, kypsennysaika 3 tuntia:
3 laakerinlehteä
500 g patanautaa
5 dl olutta (alea, Guinessia tai stoutia)

Kana ja valkoviini, kypsennysaika 1½ tuntia:
3 oksaa tuoretta timjamia
500 g kanaa (Jamie ehdottaa nahatonta, luutonta reisilihaa mutta eiköpä tähän voi muutakin käyttää)
5 dl valkoviiniä

Lammas ja punaviini, kypsennysaika 2½ tuntia:
3 oksaa tuoretta rosmariinia
500 g patalammasta
5 dl punaviiniä

Muita näistä emme itse ole ehtineet vielä kokeilemaan, mutta taatusti ovat hyviä. Ja sitten se haaste: possupataa syödessäni ajattelin, että se voisi toimia vege-versionakin varsin hyvin. Kuinka ollakaan, mieleeni pompsahti heti peloton kokeilukokkimme Ylimuuli, joka on onnistuneesti tuunannut ruoan jos toisenkin. Mutta siis, kuka tahansa voi ottaa haasteen vastaan ja ehdottaa meille vegeversiota padasta. Mielellään kuitenkin niin, että liha korvataan jollain eikä vain jätetä sitä pois :)

Voikeittiön liekitysneitsyys meni tämän ruoan myötä! Koskaan aiemmin emme ole rohjenneet tuikata pannulle tulta, nyt sitä oli pakko kokeilla. Se olikin ehkä tämänkertaisen toteutuksen ainoa "wow"-efektiä aiheuttanut osa. Liha oli aivan väärää tämäntyyppiseen ruokaan ollakseen hyvää ja mureaa. Tiesin sen jo ennalta, kun resepti vaati sisäfilettä, mutta halusin väkisin tehdä tätä perjantain herkkuruoaksi, vaikkei sisäfilettä ollut saatavilla. Jee. Ottakaa opiksenne, jos resepti vaatii hyvää lihaa, kalaa tai muuta pääainesosaa, vaihtakaa reseptiä jollei sitä ole saatavilla. Tai muokatkaa sitten.
Ruoka itsessään olisi ollut ihan hyvää jos liha ei olisi muistuttanut ihan niin paljoa kengänpohjia. Joten jaetaan tämä resepti nyt, sillä varaumalla että hankkikaa hyvät ihmiset kunnon lihaa tähän. Tai jättäkää tekemättä. Piste.

Resepti löytyi haahuillessani Viini-lehden sivuilta hyviä viini-ruokavinkkejä. Tai siis ruokavinkkejä, ja niille sopivia viinejä. Resepti, ja viinisuositus jonka valitsimme, täällä. Muistaaksenin viinikään ei ollut mitään ylimaallisen hyvää sillä kertaa, vaikka sen kelpo pullo pitäisi ollakin. Ehkä meillä oli vaan huono päivä :)

Penne tuoresieni-konjakkikermakastikkeessa ja lihasuikaleita
2 annosta

200 g tuoreita sieniä
150 g naudan sisäfileetä (ja käyttäkää hyvät ihmiset sitä sisukkaa, ei se muuten onnistu: me taisimme käyttää jotain paistilihaa tmv.)
n. 3 dl lihalientä
n. 2 dl kermaa
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2-4 cl konjakkia
suolaa
pippuria
parmesania

Tee näin: Paista sieniä voissa, kunnes nesteet ovat kiehuneet sienistä pois. Paista nopeasti kuumalla pannulla myös pieniksi suikaleiksi leikatut fileen palat. Huom, pannu kannattaa tosiaan olla kuuma ja paistoaika lyhyt. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Kiehauta kanaliemi. Laita toiseen kasariin puolet voista ja sen kuohahdettua lisää jauhot. Anna kiehahtaa. Lisää kuuma kanaliemi. Lisää lientä niin, että kastike pysyy paksuna. Lisää kerma.

Laita lihasuikaleet pannulle, kuumenna, lisää konjakki ja liekitä. Yhdistä lihapalat, jäljelle jäänyt konjakkinen liemi ja sienet kasarissa. Sekoita ja tarkista maku. Kaada liha-sieniseos keitetyn pastan päälle, sekoita ja tarjoile parmesaanilla ja mustapippurilla maustettuna.

Kuten sanottua, ruoka oli hyvää jos vain olisi malttanut hankkia kunnon lihaa saapuville. Kokeilkaa, mutta vain kunnon lihasta.

Liekittäminen oli jännä kokemus, ei onneksi mitään haavereita sattunut. Kannattaa kuitenkin pitää saatavilla pannun päälle sopiva kansi eikä sammutuspeitekään ole hätävarjelun liioittelua. Liesituulettimenkin kytkimme pois päältä. Alkoholia sytyttäessä ei kannata ihan pannun keskelle tuikata sitä tulenlähdettä, se roihahtaa kyllä aika iloisesti liekkiin kun konjakkia on tarpeeksi. Tämän kokeilun jälkeen uskaltaudumme kyllä liekittelemään toistekin. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta ehkäpä otamme jonkin jälkiruokareseptin seuraavaksi liekityskokeiluun.

IT'S ALIVE!!??! Voikeittiöstä päivää, venähtipä ennätyspitkäksi tuo postaustauko. Eikä ollut edes tarkoitus mitään varsinaista taukoa pitää, mutta kuten niin monilla, työ haittaa harrastustoimintaa, ja useimmiten pahimmin juuri loppusyksystä ja alkuvuodesta. Muutto uuteen asuntoon ei sekään ainakaan yhtään lisää aikaa postailuun tuo. Selitykset sikseen, nyt on suurin osa pahvilaatikoista jo purettu ja uusi vuosikin saatu hyvin alulleen joten on aika ryhdistäytyä ja palata verkkokokkailun pariin.

Tämä piilotettu kana on valmistettu vielä vanhan vuoden ja keittiön puolella. Resepti on helsinkiläisen keittiömestari Timo Rainion käsialaa ja löytyy Viini-lehden numerosta 5/2008. Tyylillemme uskollisina oioimme hiukan kulmissa, tässä alkuperäinen resepti johon suluissa merkitty tekemämme muutokset.

Kanarulla

Taikina
½ g sahramia (tai ½ tl köyhän miehen sahramia eli kurkumaa)
30 g hiivaa (käytimme kuivahiivaa)
1½ tl suolaa
2 tl sokeria
½ dl oliiviöljyä
3 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja

Sekoita sahrami (kurkuma), hiiva, suola, sokeri ja öljy kädenlämpöiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa noin viisi (-10) minuuttia, kunnes se on tasaista ja kiiltävää. Peitä taikinakulho ja kohota taikinaa lämpimässä vedottomassa paikassa 20 minuuttia.

Täyte
400 g kanaa
2 sipulia
300 g pinaattia (käytimme pakastepinaattia emmekä ihan noin paljoa)
2 rkl kanafondia
½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl kermaa
valkopippuria myllystä
1 rkl karkeaa dijon-sinappia
1 dl oliiviöljyä tai sulatettua voita

Paloittele kananliha ja paista kypsäksi. Hienonna sipuli ja kuullota paistinpannulla öljyssä. Lisää joukkoon pinaatti, kanafondi, vehnäjauhot, kerma, kypsät kanakuutiot, pippuri ja sinappi. Hauduta täytettä varovasti sekoittaen 5 minuuttia. Jäähdytä 20 minuuttia.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmista puolen sentin paksuinen, A4 -kokoinen levy. Jaa täyte molemmille levyille ja rullaa levyt kuin kääretortut. Huom. täytteen kannattaa tosiaan antaa jäähtyä, muuten rullaaminen on hankalaa jos kuuma täyte "sulattaa" taikinalevyn. Paina päädyt umpeen. Nosta rullat uunipellille saumakohta alaspäin. Voitele voisulalla tai öljyllä ja paista rullia 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä ennen tarjoilemista.

Tarjoa vaikkapa vihersalaatin kanssa. Piirakka oli hyvää, mutta jatkokehitämme sitä seuraavan kerran lisäämällä hiukan potkua täytteeseen. Nyt maut olivat mietoja, miellyttäviä tosin mutta meidän makuumme melkein liiankin mietoja. Ehkä sinappia pitäisi olla enemmän, tai sitten lisäisimme vaikkapa maustekurkkuja täytteeseen. Kokeilemisen arvoinen rulla kuitenkin, sopisi vaikkapa talviselle ulkoiluretkellekin evääksi.

Elossa ollaan vielä, vaikka päivitystahti vaan hyytymistään hyytyy kuin luonnonvalo ulkoa... Pimeääkin pimeämpään vuodenaikaan on ihana herkutella kunnon kotiruoalla, jota tällä(kin) kertaa tarjoaa meille Jamie. Tai, jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin itse me itsellemme tätä tarjosimme, resepti tuli Oliverilta. Osalle teistä saattaakin olla tuttu britti-imperiumin lahja vuokaruoille, shepherd's pie, tai cottage pie, riippuen tietysti siitä minkä sortin lihaa on myllyn läpi ruutattu. Tämä ilmestys on vastaava versio kalanystäville, eikä häpeä yhtään lammaspaimen-serkulleen tämäkään. Ei ihan yhtä vaivatonta kuin perusmakaronilaatikko, muttei missään nimessä vaikeaa, ja ehdottomasti pienen vaivan arvoista!

Alkuperäisresepti löyty siis Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu. Näin se kuuluu:

Fantastinen kalapiirakka
6 annosta

5 suurta perunaa
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2 suurta kourallista pinaattia (tai ½ pss pakastepinaattia)
1 sipuli
1 porkkana
oliiviöljyä
3 dl kermaa
2 kourallista cheddaria tai parmesania
1 sitruunan mehu
1 tl englantilaista sinappia
1 kourallinen persiljaa
500 g kalafileetä (turska, kuha, siika, kirjolohi jne.) suikaleiksi leikattuna
muskottia

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Kuori perunat ja kuutioi, keitä suolalla maustetussa vedessä noin 2 minuuttia. Laita sitten munat mukaan kypsymään. Anna kiehua 7 minuuttia, nosta sitten pinaatit terässiivilässä kattilan päälle (jos käytät tuoretta pinaattia) ja keitä vielä 1 minuutti. J(os käytät pakastepinaattia, ota se ajoissa sulamaan.) Huuhdo pinaatti nopeasti kylmäksi ja purista varovasti ylimääräinen vesi pois. Kaada perunat lävikköön, laita munat kylmään veteen jäähtymään. Kun ovat jäähtyneet, kuori kananmunat ja leikkaa ne neljään osaan.
Hienonna sipuli ja kuori ja kuutioi porkkana. Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä, pehmennä siinä sipuleita ja porkkanoita viitisen minuuttia. Lisää kermaa ja kiehauta. Ota pannu levyltä, lisää sitruunamehu, juusto, sinappi ja persilja.
Kumoa pinaatti ja kala- ja munapalat uunivuokaan ja sekoita. Kaada kermaseos päälle. Soseuta perunat, lisää niihin hiukan öljyä, suolaa, pippuria ja muskottia. Levitä sose vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta hieman ruskistuu.
Nauti höyryävän tuoksuvasta ihanasta kotiruoasta sateisen ja pimeän syksyn keskellä. Sytytä kynttilöitä ja kaada lasiin vähän hyvää valkoviiniä. Kyllä se siitä.

Huoh. Pahoittelen heti kärkeen kuvien surkeaa laatua. Ajattelin jo jättää ne kokonaan pois, mutta tuo auringonkeltainen piristää syysmyrskyistä päivää niin sopivasti että annetaan nyt olla. Toinen huoh. tulee siitä, että tätä huippumakoisaa Pastanjauhajien esitestaamaa kanakormaa tuli tehtyä jo aikaa sitten, alkukesästä muistaakseni. Ja kaikki muukin tässä postauksessa menee aika lailla muisteluksi, paitsi se, että maku tässä ruoassa oli mahtava. Ja että kokeilimme uutta naan-leivän reseptiä emmekä vieläkään osanneet tehdä ihan autenttista naania. Sittemmin intialaisen ruoan ystäviä ihastuttamaan on ilmaantunut uusi Garam Masala -blogi, josta kokeilulistalla on jo monta monituista reseptiä, listan kärjessä naan. Jospa tuolla selkeällä ohjeella onnistuisimme kotikeittiössäkin tekemään oikeata naania.

Hehkutetaan vielä tätä kormaa. Se on nopeatekoista, ihanan väristä ja taatusti maukasta! Meillä taisi jauhantakeittiöön verrattuna olla sen verran enemmän valmistusaikaa että marinoimme kokonaisuutta jääkaapissa jonkin aikaa ennen kypsennystä. Ja jugurttina käytimme Lindahlsmejerin turkkilaista ruokajugurttia eli tuttavien kesken partaäijää.

Pastanjauhajien resepti löytyy siis tuolta ylempänä mainitun linkin takaa. Kirjaan sen tähän talteen, vaikka menimmekin melkein prikulleen tuon mukaisesti.

Ainsleyn näpsäkän nopea kanakorma

öljyä
1 sipuli
3,5 dl ruokajugurttia
2 dl ruokakermaa
25 g voita
½ tl suolaa
1 tl kurkumaa
2 tl chilirouhetta
3 valkosipulinkynttä
3 rkl mantelirouhetta
4 kanan rintafileetä suikaleiksi leikattuna

Kuullota sipulia pannulla öljyssä kunnes se on hiukan pehmennyt. Aja monitoimikoneessa tahnaksi sipuli, jugurtti, kerma, voi, sekä mausteet. Laita kanasuikaleet öljyttyyn uunivuokaan ja kaavi tahna päälle. Jos aikaa on, marinoin pari tuntia jääkaapissa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 min. Jos otat vuoan jääkaapista, laita se uuniin jo uunin lämpeämisvaiheessa. Tarjoa riisin ja/ tai naan -leivän kanssa. Me saimme kastikkeeta sen verran tukevaa, että päätimme nauttia herkun pelkän naan -leivän kera.

Naan tehtiin korman kaveriksi tällä reseptillä:

Naanleipä
6 annosta

1,6 dl lämmintä vettä
4 g kuivahiivaa
4 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
60 ml gheetä eli kirkastettua voita (taisin käyttää ihan sulatettua voita)
30 ml maustamatonta jugurttia

Sekoita hiiva ja sokeri lämpimään veteen. Anna seisoa lämpimässä paikassa noin 10 minuuttia. Siivilöi sillä välin kolmeen kertaan suola ja jauhot isoon kulhoon. Lisää hiivaseos, puolet voista ja jugurtti, sekoita pehmeäksi taikinaksi ja vaivaa sitten jauhotetulla tasolla noin 5 minuuttia, tai kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Laita öljyttyyn kulhoon ja peitä kulho liinalla tai kelmulla. Anna taikinan kohota lämpimässä vedottomassa paikassa 1 ½ tuntia tai kunnes on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, iske siitä ilmat pihalle. Kumoa jauhotetulle työtasolle ja vaivaa taas noin 5 minuuttia. Jaa taikina kuuteen osaan, kaulitse soikeiksi leipäsiksi jotka eivät ole kovin paksuja. Levitä pellille (tai ritilälle) alumiinifolio, öljyä se. Laita leivät folion päälle, voitele lopulla voilla ja kypsennä hyvin kuumassa uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hiukan väriä ja kohonneet.
Resepti oli ihan hyvä, mutta tällä kertaa leipämme jäivät jotenkin hiukan kovahkoiksi. Paistoimmekohan liian viileässä liian kauan? No, seuraavan kerran luotamme garam masala -blogin neuvoihin.

Jo aikaa sitten eksyin Pastanjauhajien ansiosta The Pioneer Womanin sivuille. Reellä on paitsi hauskoja juttuja, oikein makoisia reseptejäkin. Vielä en ole ehtinyt toteutta esim. tätä mahtavaa leipää, jota jauhantapajassakin on kehuttu. Säännöllisesti tulee kyllä käytyä kurkkimassa, mitä herkkuja ranchin keittiössä on taas tehty. Vihdoin sain aikaiseksi kokeilla kuitenkin yhtä resepteistä, Reen ja hänen siskonsa yhteistä pastabravuuria. Alkuperäinen resepti seikkaperäisen kuvallisen ohjeistuksen kanssa löytyy täältä, käykää ihmeessä katsomassa! Jouduin vähän oikomaan mutkia, katkaravut eivät olleet isoja eivätkä raakoja, eikä pasta penneä.
Muuten mentiin aika uskollisesti reseptin mukaan, kermakin oli kuohua eikä mitään vähärasvaista ruokalitkua. :)
Tässä resepti sellaisena kuin se meillä toteutettiin. Suomennos ja määrien käännökset ovat melko vapaita, mutta pastakastikkeitahan on helppo tehdä rennoin rantein.

Betsyn ja Reen innoittama katkarapu-pennepasta

1 pss katkarapuja (pakaste)
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
2 dl paseerattua tomaattia
1 ½ dl kuohukermaa
½ lasia valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria
n. 100g pastaa (kuivapaino)

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä voi-öljyseoksessa pannulla. Ota katkaravut sulamaan. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää pannulle viini ja anna porista hetken aikaa. Lisää paseerattu tomaatti, kuohukerma ja yrtit. Hauduta matalalla lämmöllä sillä aikaa kun keität pastan. Lisää lopuksi katkaravut, anna lämmetä niin että ovat kunnolla lämpimiä, älä kuitenkaan kypsennä enää etteivät ravut kuiva. Mausta suolalla ja pippurilla Valuta pastasta vesi ja kaada se kastikkeen sekaan. Tarkista ja korjaa maut tarvittaessa. Tarjoa heti. Hyvää.

Tästä nyt tulee vähän tämmöinen post'n'run -tyyppinen ohiajoräiskäys, mutta tässä on niin hyvä arkiruoka että pitää äkkiä laittaa se vähintäänkin itselle muistiin ettei pääse unholaan vaipumaan. Limen&Pippurin keittiöstä on viime aikoina ilmoille saatettu monenmonta erilaista hyvää arkiruokaa, ja sellaisia reseptejähän ei koskaan voi olla liikaa. Voikeittiössäkin uuni on tuntunut viime viikkoina soittavan liian usein samaa vanhaa makaronilaatikko-tonnikalapennelaatikko -sävelmää. Viikolla on kuitenkin kiva pitää edes yksi päivä jolloin voi vain lämmitellä aiemmin valmistunutta ruokaa ja keskittyä sitten johonkin muuhun toimintaan, niin hauskaa kun kokkailu useimmiten onkin.

Me bongasimme reseptin siis täältä. Tavoistamme poiketen menimme täysin ohjeen mukaan, ja kylläpä kannatti. Ihanan mehevää, helposti valmistuvaa herkkua!

Tonnikala-bataattivuoka
n. 4 annosta

1 kg perunoita ja bataattia
1 sipuli
oliiviöljyä
suolaa
sitruunapippuria
paprikajauhetta
2 tlk tonnikalaa currykastikkeessa
2 tomaattia
1 prk säilykemangoa
2-3 dl juustoraastetta

Kuori ja lohko perunat, bataatit ja sipuli. Sekoita öljy ja mausteet lohkojen kanssa. Levitä uunipellille ja kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (okei, näköjään hiukan kuitenkin poikkesimme alkuperäisestä).
Siirrä lohkot uunivuokaan, levitä päälle tonnikala ja lohkotut tomaatit sekä mangopalat. Ripottele päälle juustoraaste ja laita 250-asteiseen uuniin kunnes juusto kuplahtelee ja on saanut kauniin värin.

Suosituksia toisensa perään, mutta tästä ei malta olla hihkumatta heti kun sitä tuli tehtyä, on nimittäin mahtimaut salaatissa! Komeus käy pääruoastakin, sisältäähän se mm. avokaatoa, jonka energiapitoisuus on kohtuullisen korkea. Reseptuurin lähde on kukapa muukaan kuin Oliverin poika, tällä(kin) kertaa innoitus tuli Jamien kotona -kirjasta. Kun vielä anoppi viikonloppuvierailullaan lahjoitti oman maan porkkanoita, oli tätä päästävä kokeilemaan. Tässä salaatissa on työvaiheita useampia, joten kaikkein nopein se ei ole valmistaa. Ehdottomasti kuitenkin vaivan arvoinen!

Paahdetut porkkanat ja avocadoa salaatissa
4 annosta

Tämä on nimittäin HYVÄÄ ja helppoa. Kulinaarimurulassa postattiin jo aikapäiviä sitten tämä yyberböögö, ja sitä se todella on. Meillä tätä on syöty jo monta kertaa, nyt sattui kameraankin askelmerkit kohdalleen ja saatiin kuvan kera asiaa ilmoille. Kyseessä on siis kanapurilainen, joka kätkee sisäänsä myös tsatsikia ja paistettua halloumijuustoa. Kokonaisuus on lähes täydellinen, eikä maultaa ihan niin raskas kun useimmat lihapihveihin perustuvat purilaiset.

Alkuperäinen resepti on siis täällä. Postaamme kuitenkin tässä reseptin uudelleen, niillä aavistuksenomaisilla muutoksilla joilla itse olemme tätä tehneet. Halusin nimittäin marinoida kanaa hiukan, aiemmin postaamamme kanapitasalaatin tapaan.

Raikas kanapurilainen
4-8 purilaista

4 kanan rintafilettä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershirekastiketta
hp-kastiketta
oliiviöljyä
balsamicoa
(sitruunamehua)
valkosipulia
mustapippuria
(yrttejä)

1 dl partaäijää
pätkä kurkkua
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
mustapippuria
(minttua)

1 pkt halloumijuustoa
sitruunamehua
hampurilaissämpylöitä
lehtisalaattia
puna- tai salottisipulia

Leikkaa kanafileet kahtia paksuussuunnassa, niin että saat kaksi alkuperäisen kokoista mutta ohuempaa filettä. Sekoita marinadin ainekset (käy kätevästi jos kaadat niitä vaikka pakastepussiin) ja laita fileet perään. Marinoi niin kauan kuin on aikaa, puolesta tunnista vuorokauteen toimii ihan hyvin.
Tee tsatsiki: raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, ripottele raasteen päälle suolaa ja anna valua esim. siivilässä. Puristele varovasti kurkkuraasteesta liiat nesteet, sekoita jugurttiin. Purista joukkoon valkosipulinkynsi, lorauta viinietikkaa ja oliiviöljyä, mausta pippurilla ja halutessasi mintulla. Laita jääkaappiin maustumaan.
Paista kanat pannulla, ja niiden vierellä myös viipaloitu halloumi. Lorauta juustoviipaleille sitruunamehua.
Viipaloi sipulit ohuelti, huuhtaise ja kuivaa salaatinlehdet. Lämmitä sämpylänpuolikkaat vaikka leivänpaahtimessa (toim. huom. kannattaa ensin tarkistaa että ne mahtuvat paitsi sinne myös sieltä ulos), kasaa täytteet sämpylän sisään, tarraa kiinni ja valmistaudu nauttimaan.

Näitä voi syödä aina yhden liikaa ;)

Kiitokset vielä viimeisestä kaikille paikalla olleille, oli oikein hauska tavata teitä ruokabloggaajia ja muuten vaan asiasta innostuneita!

Tapaamisesta saimmekin sopivasti energiaa postailla jo pitkältä aikaa kertyneitä kokkailukokemuksia. Kunhan ehdimme, valmistamme ja postaamme jopa kaksi miitin suosikkiamme omien muistiinpanojen pohjalta ;) saas nähdä mikä soppa niistä syntyy.

Tämä ruman näköinen tuubi on ulkonäköään huomattavasti herkullisempaa kasvispainotteista ruokaa. Jamien kotona -opus on pitkin kevättä ollut kovassa käytössä, sieltä tämäkin resepti löytyi. Emme olleet koskaan aiemmin tehneet cannelloneja millään täytteellä -jotenkin noiden pastaputkiloiden täyttäminen tuntui niin turhalta siperrykseltä kun lasagnea saa vähemmälläkin vaivalla... Nyt innostuimme kuitenkin kokeilemaan, ajattelin nimittäin seurata vinkkiä täytteen pursottamisesta putkiloihin pakastepussin avulla!

Jamien uskomaton uunivuokacannelloni parsa- ja kukkakaalista
4-6 annosta

suolaa
mustapippuria
500 g parsakaalia pestynä ja pilkottuna (voit käyttää varsiakin)
500g kukkakaalia, pestynä ja pilkottuna
oliiviöljyä
7 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
timjamia (mieluiten tuoretta)
25 g sardellia (ei mene pilalle vaikka käyttäisit anjovista)
2-3 pientä kuivattua chilipalkoa murusteltuina
5 dl paseerattua tomaattia
hyvää punaviinietikkaa
5 dl creme fraichea
200 g vastaraastettua parmesania
16 cannelloniputkea
tuoretta basilikaa
200g hyvää mozzarellaa
kourallinen rucolaa
1 sitruuna

Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Kuumenna iso kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi, laita kaalit kattilaan. Keitä noin 5-6 minuuttia tai kunnes kaalit ovat kypsiä. Valuta, säästäen keitinliemi.
Lorauta kuumalle isolle paistinpannulle öljyä ja lisää valkosipuli. Paista muutamia sekunteja, lisää sitten timjami, sardellit tai anjovikset, niiden öljy ja chilit. Paista taas muutama sekutnti, lisää sitten kaalit ja noin 4 rkl keitinlientä. Sekoita ja laita kansi päälle. Kypsennä kansi raollaan hiljalleen noin 15-20 minuuttia, hämmentäen silloin tällöin. Ota viimeisen viiden minuutin ajaksi kansi pois, jotta neste pääsee haihtumaan. Muusaa kaalit esim. perunanuijalla tai vastaavalla. Voit käyttää myös sauvasekoitinta. Ota seos pois liedeltä, maista ja mausta jos on tarpeen. Levitä seos pellille jäähtymään. Sillävälin ota uunivuoka, kaada sinne paseerattu tomaatti ja mausta suolalla ja lorauksella punaviinietikkaa.
Tee sitten maailman helpoin ja nopein "valkokastike": sekoita puolet parmesanista fraichen joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla ja ohenna hiukan kaalien keitinliemellä.
Lusikoi jäähtynyt kaalimössö pakastinpussiin, leikkaa kulma auki ja pursota cannelloniputkiin. Voit täyttää putket myös lusikalla tai pursotinpussin avulla. Laita täytetyt putket yhteen kerrokseen tomaattikastikkeen päälle. Ripottele putkien päälle basilikanlehdet ja lusikoi valkokastike pinnalle. Ripottele loput parmesanraasteesta ja revi mozzarella vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kuplahtelevaa ja kullankeltaista.
Huuhtaise rucola, purista päälle sitruunan mehu ja hiukan oliiviöljyä. Tarjoa cannellonivuoka rucolan ja rapeakuorisen leivän kera.

Huh. Nyt kun kirjoitin reseptin, piti ihan muistella että oliko se tosiaan noin monimutkaista? Kaipa se oli, luulen kyllä että oikaisin vähän mutkissa enkä esim. jäähdyttänyt seosta minkään pellin päällä... Ja taisinpa tehdä koko kastikkeen alusta loppuun samassa kattilassa.

Hyvää tämä kuitenkin oli, ehdottomasti vaivan arvoista.

Elokuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt! Parhaiten punajuurten ystäviä miellyttivät Kurpitsamoskan punajuuriwrapit. Ääniä annettiin yhteensä 73, ja kuten kuvasta näkyy, kaikki haastajat saivat ääniä!

Voikeittiö lähtee tästä ostamaan punajuuria voidakseen kokeilla kaikkia ihania haastereseptejä.

Oooikein isot onnittellut Kurpitsamoskalle hienosta voitosta! Syyskuun ruokahaasteen järjestäminen on sitten sinun kunniasi, Mari. Jäämme odottelemaan aihetta kiinnostuneina.

Ylemmästä kuvasta käykin hyvin ilmi toinen niistä kahdesta asiasta, jotka nykykeittiössä ottavat eniten hermoon: valoisuuden puute (varsinkin luonnonvalon). Kuva tosin hiukan valehtelee, vastavalon suuntaan otettuna keittiö näyttää pimeämmältä kuin oikeasti onkaan. Mutta ei se nyt ihan valossa kylvekään. Yläkuvassa siis oikealla laidalla siivouskaappi, jääkaappi-pakastin ja sen jälkeen kaappeja ja työtasoa. Vasemmalla (ei kuvassa) tiskialtaat ja roskiskaappi, astianpesukone, hella jne.

Tässä yllä nyt äskeisen kuvan oikeaa laitaa, jääkaappi jää oikeasta reunasta kuvasta ulos. Kaappitilaa ei ole liiaksi, ja keittiössämme ylivoimaisesti ärsyttävin asia ovat kaappien nuppimalliset vetimet. En tajua kuka keittiöinsinööri ne on suunnitellut, oli kuka hyvänsä niin se tyyppi ei kyllä koskaan ole keittiössä ruokaa laittanut. Kuvitelkaapa miten hauskaa on yrittää kesken ruoanlaiton esim. märillä käsillä avata noita kaappeja... Tälle puolelle tasolle kerääntyy mikron ja espressokoneen (Babysta enemmän täällä) kaveriksi kaikenlaista pikku sälää. On yrttiruukkua, morttelia, FlavourShakeria, espressokuppeja ja muuta kivaa.

Vastakkaisella seinällä on sitten kahvin- ja vedenkeittimet, paahdin ja leivät, sekä uusin lelumme tehosekoitin. Tehosekoitin on vain noin viikon vanha, ja toistaiseksi puuroaamupala on vaihtunut smoothieihin. Edellisissä kuvissa esiintyneet omenat ja banaanitkin odottelevat aamupalasmoothieihin pääsyään.

Keittiömme ei ole tällä erää suuren suuri, kaipailisin vähän enemmän työtasoja sekä kaappitilaa, mutta vuokra-asunnon keittiöksi tämä kelpaa oikein hyvin! Puisista työtasoista ja yleisestä vaaleasta värityksestä sen sijaan kyllä pidämme molemmat. Kuten myös keittiön selkeälinjaisesta ulkomuodosta. Unelmien keittiö olisi sekin melko avonainen, väritys voisi olla juuri tällaista valkeaa ja puuta. Kaasuhella tai ainakin pari levyä pitäisi olla, ja kunnollisen kokoinen pakastin. Ja mikrolle hylly. Käytämme mikroa tosi harvoin, useimmiten jonkin edellisenä päivänä valmistetun ruoan lämmittämiseen.
Tilanpuutteen vuoksi tärkeimmät keittokirjat ovat olohuoneen kirjahyllyssä. Keittokirjoja ostelisi tietysti mielellään lisääkin, mutta tilanpuute hillitsee melko tehokkaasti. Useimmiten nykyään tulee sitä paitsi etsittyä ohjeet netistä, muiden blogeista tai muilta sivuilta.

Edelleenkin luikahdamme kuin koira veräjästä ja omien kokkailujen sijaan saammekin esitellä elokuun ruokahaasteen osallistujakaartin. Tässä riittääkin kokeiltavaa pitkälle syksyyn! Ilahduttavasti mukana on kaiken kaikkiaan 11 osallistujaa, ja joitakin haasteilun ensikertalaisiakin joukkoon mahtuu. Tämän pidemmittä puheitta, mennäänpä itse asiaan. Jännitys tiivistyy, kilpailijat ovat ilmottautumisjärjestyksessä seuraavat:
(pahoittelen kuvien puuttumista, blogger ei halunnut tehdä niiden latauksessa kanssani minkään valtakunnan yhteistyötä)

• Kurpitsamoskan punajuuriwrapit
• Tarun intialainen punajuuri-korianterisalaatti Ameriikan ihmemaasta
• Hannan sopan Beet Cake
• Hilikun Lindströmin lasagne
• Ketsuppikeittiön punajuuripurilaiset
• Jauhantapajan punajuuri-lohi-ruisburger
• Bella Vanillan punajuurimuffinsit
• Eriqoun punajuuri-fetasalaatti
• Mihakon punajuuri-suklaakakku
• Kulinaarimurulan punajuurikuoriaiset
• Äijä-Arin tempura donburi
• Keittiksen Sohvin punajuuripestocrostinit

Ja sitten äänestämään! Äänestysaikaa on 30.8. klo 24.00 saakka! Jännityksen säilyttämiseksi äänestyksen ollessa kesken ei tilannetta pysty katsomaan.

Salamahaasteeseenhan kuuluu, että me haastajat kokeilemme haastetun postaamaa reseptiä. Korianterikeittiön Liina postasikin herkullisen tonnikalaohraton jo salamana, mutta tämä meidän toteutus on jäänyt vähän jälkijunaan. Tässä nyt vihdoin ja viimein tullaan. Liinan vastaus tonnikalahaasteeseemme oli siis tonnikalaohratto. Täytyy tunnustaa että olin aluksi hiukan epäileväinen ohraton suhteen, lähinnä siis juuri ohran takia. Aivan turhaan tosin, ohratto oli aivan loistava kokonaisuus, kiitos Liina!

Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, Pirkan chilitonnikala on melkoisen tulista tavaraa! Teimme ohraton muuten pilkulleen tällä Liinan reseptillä, mutta suosituksestaan jätimme herneet kokonaan pois, ja lisäksi livautin sekaan yhden purkin naturellia tunaa myös. Esteettisyyspisteitä tämän kertainen kuvamme ei kerää lainkaan, mutta siitäkin huolimatta suosittelemme kokeilemaan tätä ohrattoa. Maku on mainio!

Hiphiphuraa! Hellekautta enteilevät salaattime toivatkin lyhyen hellekauden ainakin tänne kehä kolmosen liepeille. Juhlistamme sitä sekä kesä-heinäkuun ruokahaasteen voittoa uudella salaattireseptillä. Tai uudella ja uudella, totuuden torvi kun olen niin on pakko paljastaa että tämäkin ape tuli jo kehiteltyä kauan ennen tänään päättyvän kesäloman alkamista. Mutta kesäkeleihin se sopii kuin vesipullo hellekelien torikierroksiin.
Resepti on täysin itse keksitty, ja salaatin juju on savustetuissa kasviksissa ja possussa. Salaatti on itsessään ihan ruokaisa lounas tai kevyt päivällinen, ja sen voi valmistaa etukäteen (ei tosin useita päiviä etukäteen ;)).

Possu savuaa salaatissa
n. 6 annosta

n. 400 g porsaan sisäfilettä
1 pkt filepekonia

1 paprika
1 sipuli
valkosipulinkynsiä

savustuspussi tai -pönttö

1 dl kuskusia (kuivana)
1 dl seosta jossa vettä, sitruunamehua, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

salaattia (jos oikein riehaannut, kannattaa käyttää jotain muuta kuin kuvassa näkyvää aisbergiä)
tuoretta basilikaa

Ota possuun pintaväri pannulla, mausta pippurilla ja kiepauttele pekonit fileen ympärille. Pilko paprika ja sipuli, irrottele kynnet valkosipulista mutta älä kuori. Asettele kaikki savustuspussiin pussin ohjeiden mukaan ja savusta uunissa. Jos huippuimurisi on yhtä huippu kun meillä, kannattanee jossain vaiheessa varautua availemaan ikkunoita. Pussi ei varsinaisesti savua, mutta aromit ovat melkoisen voimakkaat.

Sekoita kuskus ja mausteliemi, anna vetäytyä. Huom! Liemen määrä kuulostaa vähäiseltä, mutta kasviksista tulee lisää mehua joka imeytyy kuskusiin.
Silppua salaatti. Pilko savustunut liha. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Tarkasta ja korjaa maut vielä juuri ennen tarjoilua.

Tämä kesä on säiden puolesta ollut suomalaista kesää "parhaimmillaan". Itse olemme ainakin onnistuneet koko ajan majailemaan niissä kolkissa Suomea, joissa lämpötila ei hurjistu nousemaan yli 20 celsiusasteen ja joka päivä sataa ainakin vähän. Ei siinä mitään, kesähän on kuitenkin kesä (varsinkin lomalla), mutta en pahastunut lainkaan kun Maikkarin meteorologi aamulla ennusti hellekauden alkavan huomenna :)

Oikeasti kuumilla keleillä ei oikein jaksaisi syödä mitään kovin raskasta (paitsi illalla sitten grillipihviä), joten salaatit kuuluvat meillä kesäsäiden suosikeihin. Tähän postaukseen tungen kaksikin makoisaa kanasalaattia, joita voi sitten huomisesta lähtien kokkailla kun se kesä oikeasti tulee. Ensimmäinen salaatti on oma fuusiointini useista nettilähteistä joita en enää valitettavasti muista. Toinen taas on kommenttilootaamme erään aiemman salaattipostauksen yhteydessä kopsahtanut linkki joka osoittautui olevan kotoisin lähempää kuin arvasinkaan.

Kanasalaatti sinappisella kastikkeella
2 isoa annosta

300 g broilerin filesuikaleita naturel
oliiviöljyä
sitruunamehua
yrttejä
mustapippuria

salaattia
kurkkua
tomaattia
2 rkl kapriksia
oliiveja
mozzarellapalloja
basilikaa

4 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 tl karkeaa sinappia
mustapippuria
suolaa

Marinoi broilerinsuikaleet etukäteen ja kypsennä pannulla. Vaihtoehtoisesti mausta vasta kypsennyksen yhteydessä. Tee salaattiaineksista peti ja ripottele kanapalat päälle. Sekoita kastikkeen ainekset, passaile määriä jotta saat sopivan koostumuksen, vedin nuo määrät äsken jokseenkin hihasta joten ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti tuota kastikeohjetta. Kastikkeesta tulee mukavan raikasta ja sinappi ei maistu ollenkaan liikaa vaan antaa mukavan säväyksen kokonaisuudelle.


Oodi pitaleivälle eli kanapitasalaatti
2-4 annosta, alkuperäinen ohje täältä

4 broilerin ohutta filepihviä naturel
oliiviöljyä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershire-kastiketta
mustapippuria
tabascoa
sitruunamehua
valkosipulia (minä käytin kuivattua rouhetta)

salaattia
tomaattia
maustekurkkua
purjoa tai sipulia (kesäsipulit sopivat hyvin)
4 pitaleipää

1 dl jugurttia
1 dl kermaviiliä tms.
1 pss tsatsiki -dippisekoitusta

salsakastiketta

Marinoi broileria pari tuntia tai yön yli. Jos ei ole aikaa niin marinoi sitten vähemmän aikaa, hyvää siitä tulee. Kypsennä filepihvit pannulla ja anna jäähtyä sillä aikaa kun teet salaatin. Silppua salaattiainekset, kypsennä pitaleivät vaikkapa paahtimessa ja leikkaa paloiksi. Sekoita dippiainekset jugurtin ja kermaviilin kanssa. Voit leikellä kanoja viipaleiksi tai tarjota ne kokonaisina. Ruokailua kyllä helpottaa jos ne on hiukan paloiteltu. Kasaa salaatti lautasille ja plopsauttele päälle tsatsikikastiketta ja salsaa (tässä kohtaa voisi taas mainostaa Lidlin Kania-salsaa joka on mahtavaa). Oli kyllä herkkua! Jostain syystä tuo broilerin marinadi osui mainiosti kohdalleen. Salaatti on saanut alkunsa pitaleipänä jonka sisään ei koskaan mahdu tarpeeksi tavaraa, joten tämä on ikään kuin käänteinen pita. Kannattaa kokeilla! Jos ei pidä dippisekoituksista, voi tsatsikin tietysti tehdä itsekin.

Helle, voit tulla. Olemme varustautuneet.

ja kunnon ale hyvää. Loman aluksi käväisimme pikavisiitillä Lontoossa, josta muutamia ruokailuvinkkejä seuraavassa (kaksi suositusta ja yksi varoitus). Sivujuonteena pitää vielä mainita että Lontoon museot kuten British Museum, Natural History Museum, Science Museum ja Imperial War Museum ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sisäänpääsy on ilmainen ja näyttelyt todella taiten koottuja ja kiinnostavia. Lisäksi monissa museoissa on paljon interaktiivisia elementtejä lapsille ja meille isommillekin lapsille. Science Museum varsinkin on kaikkien isompien ja pienempien poikien taivas: kaikenlaisia koneita, uusia ja vanhoja, monta kerrosta täynnä!

Mutta itse asiaan. Kartoittelin vähän etukäteen ruokailupaikkoja, ajatuksena syödä hyvää mutta edullisesti turistitouhun lomassa. Hyvä saitti tarkastella Lontoon tarjontaa on esimerkiksi Time Out London, josta siis löytyy paljon muutakin kuin ravintola-arvosteluja.

South Kensingtonin museoiden väsyttämänä käpsimme jokusen korttelin etelään museoilta nauttimaan paljonkin kehuja saaneita burgereita gbk:ssa eli Gourmet Burger Kitchenissa. Juujuu, onhan se isohkoksi kasvanut ketju ja vähän epäileväisenä minäkin ajattelin että miten burgerissa voi olla kurmeeta? Mutta muuta ei voi kuin kehua ja lämpimästi suositella! Söimme ihan perusburgerit, Classicin ja Cheesen sekä kaveriksi chipsejä ja valkosipulimajoa. Burgerannos itsessään ei siis sisällä mitään lisukkeita, vaan ne voi jokainen tilata kuten haluaa. Meille riitti yksi chips-side kahdelle ihan hyvin.

AAH. Enpä tiennytkään että jauhelihapihvi voi olla niin hyvää. Koko komeus oli tuoreista aineksista, sämpylää ja salaattia myöden, ja pihvit mediumeja kuten pyydetty. Ihanan mehevää ja kuitenkin raikas kokonaisuus. Eikä siinä vielä kaikki; niin hyviä chipsejä en ole eläissäni syönyt, ihanan rapeita päältä ja kuohkeita sisältä, tulikuumia ja sopivan suolaisia, ja valkosipulimajo niin herkullista (sekin oli tehty tuoreesta, nuoresta valkosipulista) että meinasin lopuksi nuolla kupinkin. Suosittelemme lämpimästi! GBK:ta löytyy Lontoosta useammastakin osoitteesta sekä näköjään ympäriinsä Brittein saarilta.

Yhtään tätä huonommaksi ei jäänyt seuraavan päivän intialainen: Masala Zone on sekin ketjuksi kasvanut mutta kovasti kehuttu aidon intialaisen ruoan paikka. Emme ole koskaan käyneet Intiassa joten aitoudelle ei ole vertailukohtaa, joten niiltä osin on uskottava kuulopuheita ;)
Me kävimme Carnaby Streetin lähellä Marshall Streetillä sijaitsevassa Masala Zonessa. Lista oli ihan riittävän täynnä herkullisen kuuloisia annoksia, mutta lopulta päädyimme ottamaan standardikokoiset thalit, joihin kuului pari chutneyta, linssipohjainen ruoka, paneeria ja pinaattia sekä perunapohjainen ruoka. Lisäksi valinnainen "pääruoka", joiksi valitsimme lammasta sekä voikanaa. Näiden lisukkeeksi annokseen kuului joko chapatia tai riisiä. Thali on siis ikään kuin suuri tarjotin jolla on keskellä chapatit (tai riisi), ja reunoilla kulhoissa nuo eri ruokalajit. Niitä sitten maistellaan yksi kerrallaan omaan tahtiin chapatia pikku kulhoihin dippaillen. Kaikki ruoat olivat todella maukkaita, ja maut keskenään juuri sopivasti erilaisia. Huoh, miten hyvää. Ja jos en ihan vääri muista, koko komeus intialaisine oluineen taisi kahdelta hengeltä olla £30 tai alle. Jälkiruokaa emme syöneet, koska emme millään olisi jaksaneet...

Sitten se varoitus: The Stockpot, näitäkin on useampia, me kävimme Sohossa Old Crompton Streetillä. Paikkaa oli kehuttu hinta-laatusuhteestaan ja maukkaasta ruoasta. Ei ruoka missään tapauksessa pahaa ollut ja hinnat todellakin edulliset. Mutta paikka oli melko ahdas, sisustus kulunut ja vanha eikä ruoka ollut mitenkään erikoista. Jos haluat kotiruokaa Lontoossa edullisehkoon hintaan, voi tämä olla oikea paikka. Mutta muuten sitä ei kannata erikseen etsiä käsiinsä. Menkää mieluummin vaikka kokeilemaan Soukin jompaa kumpaa paikkaa, me emme sinne valitettavasti ehtineet.

Vastaisen varalle olisi hauska kuulla jos lukijoilta löytyy omakohtaisia suosituksia Lontoon helmistä.

Hups vaan! Jo jokin aika sitten alkaneen kesäloman myötä postailukin näyttää jääneen jokseenkin kesälomalle... Ensimmäiset kaksi viikkoa vietimme milteipä kokonaan oman keittiömme ulkopuolella, niiltä osin raporttia tulee jossain vaiheessa parista Londoniumissa sijaitsevasta makoisasta ruokapaikasta. Virtuaalisessa pöytälaatikossa luuraa useampia ruokia melkein postausvalmiina, kun vielä muistaisi miten ne tehtiin ja milloin... No, onneksi lomakaan ei ole ikuista joten jossain vaiheessa tahti taas tiheneekin.

Viime aikoina olemme postailleet munakoisosta useaankin otteeseen, ja tässä tulee pari herkkua lisää. Ylemmän kuvan kasvispasta on Jamien reseptejä, Pasta alla Norma Jamie Italiassa -kirjasta, kun taas alemman kuvan lisukekiekkoihin otimme opastuksen Sillä Sipulista. Alkuperäinen resepti on Polkkaavalta Possulta. Molemmat ruoat ovat munakoisoa parhaimmillaan, kiekot käyvät grilliruokien lisukkeeksi vallan mainiosti ja pastassa on niin muheva maku, ettei uskoisi!

Pasta alla Norma
4 annosta

2 isoa kiinteää munakoisoa
oliiviöljyä
1 rkl kuivattua oreganoa
( 1 kuivattu chili murskattuna)
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohuelti viipaloituna
iso nippu tuoretta basilikaa, varret hienonnettuna ja lehdet erillään
1 tl yrtti- tai valkoviinietikkaa
n. 570 ml tomaattipassataa tai vastaavasti säilöttyjä luumutomaatteja
suolaa
mustapippuria
spagettia tai muuta pastaa
150 g suolaista ricottaa, pecorinoa tai parmesania vastaraastettuna

Leikkaa munakoisot pitkittäin neljään osaan (poista ensin kanta). Jos niissä on keskellä höttöistä siemenosiota, poista se. Paloittele sitten munakoisot poikittain noin sormenkokoisiin paloihin. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään isompaa herneenpalkoa nenään, kunhan palat ovat jokseenkin pitkulaisia ja isohkoja eli ei ihan pikkupikku kuutioita. Kuumenna oliiviöljyä isohkolla pannulla, ja paista munakoisopalat parissa - kolmessa erässä pannun koosta riippuen. Pyöräytä paloja niin että oliiviöljyä tarttuu kaikkiin paloihin, ripottele sitten paloille oreganoa ja kääntele esim. pihdeillä niin että palat ruskistuvat kauniisti joka puolelta. Nosta ensimmäinen erä sivuun odottamaan ja jatka kunnes kaikki munakoisopalat on paistettu.

Kun olet paistanut koisot, lisää kaikki takaisin pannuun. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä kuivattua chiliä (varovasti, ettei chilin maku peitä kaikkea muuta). Käännä levy keskilämmölle ja lisää hiukan oliiviöljyä, valkosipulit ja basilikan varret. Sekoittele hetken aikaa ja lisää sitten valkoviinietikkaa ja tomaatit tai passata. Hauduta noin 15 minuuttia, maista ja korjaa maut suolalla ja pippurilla. Revi puolet basilikan lehdistä ja sekoita joukkoon.

Keitä pasta al denteksi, valuta (säästä osa keitinvedestä) ja laita kastikkeen kanssa pannulle, tai takaisin kattilaan ja kaada sekaan kastike. Sekoita hyvin, maista ja korjaa tarvittaessa maut kohdalleen. Jaa lautasille, ripottele päälle loput basilikan lehdet sekä juustoraastetta. Nauti herrrrkullisista mauista, mielellään hyvässä seurassa ja hyvän valko- tai miksei punaviininkin kera.

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä kattilan/ kasarin pohjalla hetkosen. Lisää loput aineet ja keittele kokoon. Maista ja korjaa makuja jos on tarvis.
Leikkaa munakoiso viipaleiksi / kiekoiksi ja ripottele kiekoille suolaa. Itketä koisoja hetkisen aikaa, taputtele sitten kuivaksi. Levitä koisot esim. pellille leivinpaperin päälle, lusikoi jokaiselle hiukan tomaattikastiketta, sitten basilikan lehti ja lopuksi mozzarellaa sekä parmesania. Kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kiekot voi valmistaa myös grillissä, mutta siitä meillä ei ole kokemuksia toistaiseksi. Herkullista pihvin kaverina, ja yksinäänkin! Loistavaa, suorastaan.

Salamahaaste jatkaa matkaansa juhannuskelien siivittämänä. Tällä kertaa vuorossa on Liinan emännöimä Korianterikeittiö, jonka tuotoksia on tullut säännöllisesti seurailtua. Koska kalaruokien postauksia ei tuossa keittiössä vielä lukuisia ole kertynyt ja haluamme itse lisää vinkkejä tunan mahdollisuuksiin, valikoitui haasteen aiheeksi tonnikala! Tuo opiskelijoiden kurmeeksikin monesti nimetty herkku ei ole oikein koskaan ottanut kunnolla tulta meidän keittiössämme, ja siksi kaipaammekin uusia ideoita!

Ilmoita, kun olet saanut haasteruoan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saa laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä. Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotette valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

Bella Vanillan Rossana sinkosi salamahaasteen eteenpäin Puolenkilon keittiöön, ja aiheeksi oli valikoitunut siitakesienet. Mikäs sen sopivampaa, täällä tykätään sienistä kyllä, vaikkei kovin monia reseptejä ole noista herkuista ilmoille saatettukaan. Siitake itse ei ollut meille tuttu kuin nimeltä ja jokseenkin ulkonäöltä, mitään ruokaa emme ole näistä itse aiemmin kokkailleet. Niinpä haastevastauksen mietiskely alkoikin kuukkelointikierroksella ideoiden haeskelu mielessä. Varsinkin kaukoidän keittiöissä siitaketta raportoidaan käytettävän paljonkin. Kuten niin monilla muillakin luonnontuotteilla, on siitakesienilläkin terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja ne ovat mm. yksi harvoista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä vegaaneille.

Silmäilin pitkään Jamien uusimman Jamie at home-kirjan reseptejäkin. Kirjassaan Jamie antaa muuten vinkkejä sienten viljelyyn kotioloissa! Ohjeet ovat lähinnä vinkkejä tyyliin sienet viihtyvät viileähköissä ja kosteissa oloissa, mutta mainitseepa Jamie että helpoin tapa päästä alkuun on ostaa "sienihalkoja" kasvattajilta. Näissä on sienikasvusto valmiina, sen kuin vaan pitää halon riittävän varjossa ja kosteassa ja kerää sienet pois kun niitä ilmaantuu. Esimerkkinä vaikkapa tämä brittiläinen sivu, joka ikävä kyllä toimittaa vain kotimaahansa...

Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan menty itämaisten keittiöiden saloihin, vaan kesän piknik-kautta juhlistaaksemme teimme mukaan pakattavat annossalaatit kätevässä leipäkuoressa. Ihastuin reseptiin heti, sillä joitakin aikoja sitten kokeilemamme Tinan paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytetty leipä oli mahtava makuelämys. Sekin sopisi mukavasti kesän grillailuhetkiin annossalaatiksi jos sen valmistaisi sämpylöiden sisään. Leipänäkin se toimii, joskin viipaleiden leikkaaminen voi olla haastavaa.
Alkuperäinen resepti, jonka mukaan melko tarkalleen toimimmekin, löytyy täältä Kotimaiset Kasvikset -sivuilta. Ihan pikkupikku muutoksia tehtiin, tässä siis koko komeudessaan:

Siitakesalaattitäytteiset sämpylät
4 isoa sämpylää

4 sämpylää, esim. Leivon leipomon jättisämpylöitä
n. 100 g kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
100 g Luomu-siitakkeita
100 g muita sieniä, esim. osterivinokas tai herkkusieni (tai tatti, kantarelli, jne.)
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta salviaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
n. 70 g tuorejuustoa, esim. Creme Bonjour ruohosipuli

Leikkaa sämpylöistä ohut viipale, kansi, pois. Koverra varovasti sisus ulos yhtenä palana, hajottamatta sämpylän pohjaa tai reunoja. Kuutioi sisus ja paahda kuutioita 250-asteisessa uunissa hetki, kunnes ovat kullanruskeita. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi (pitkittäin tai poikittain, ihan miten haluat tai mikä soveltuu valitsemaasi leipään parhaiten) ja paahda viipaleita uunissa. Käännä kerran paahtamisen aikana, mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.
Pilko sienet, pienimmät neljään osaan ja isommat sitten suurin piirtein saman kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla, lisää sienet ja valkosipuli ja paistele niitä hetki sekoitellen. Mausta sienet balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Emme lähteneet tässä säveltelyn tielle, sillä emme halunneet peittää sienten omaa makua liikaan kikkailuun. Hienonna yrtit ja lisää ne sekä tuorejuustonokareet pannulle. Käännä levy pois päältä ja anna juuston sulaa sienten sekaan.
Täytä sämpylät: ensin kesäkurpitsaviipaleita, sitten sienisalaattia, leipäkuutioita ja lopuksi rucolaa. Sämpylöihin tuskin mahtuu useampaa kerrosta, mutta jos teet leivän sisään niin toista niin monta kertaa kuin aineksia riittää. Anna maustua ja tasaantua pikku hetki.

Täytyy sanoa, että epäilin leipäkuutioiden lisäämistä takaisin leipään: jotenkin tuntui että ne olisivat kuivia ja turhia. Eipä kuitenkaan, kuutiot toivat sienisalaatin ja rucolan välissä sopivasti rakennetta leipiin.
Tarvinneeko sanoakaan, että maut olivat kohdallaan? Erinomaista purtavaa kesäiseen grillipöytään, tai vaikkapa tosiaan piknik-evääksi. Kätevä tehdä etukäteen ja helppo kuljettaa sekä syödä!

Tässä tuli kuin varkain käytettyä noita tuoreita yrttejäkin, harkintaan menee, tuleeko tästä meidän kesän ruokahaasteen entranttimme...

Oman salamamme iskettyä vetäydymme hetkeksi pohtimaan, missä seuraavaksi räsähtää!