30. elokuuta 2007

kreppiä ja kinkkua

Kuva ei kyllä millään tapaa tee oikeutta ruoan herkullisuudelle! Täytetyt letut (ohukaiset/krepit) ovat herkkuruokaa, joskin hiukan vaivannäköä vaativia letunpaiston osalta. Kesällä niitä on mukava valmistaa muurikalla ulkona, jolloin kokki voi kätevästi samalla seurustella muiden kanssa. Tällä kertaa erikoisuutena oli olueen tehtävä lettutaikina sekä verrattain kevyt kinkkutäyte.

Kevyemmät kinkkukrepit
n. 6 lettua

1 pullo ykkösolutta
2 munaa
n. 2dl vehnäjauhoja
loraus oliiviöljyä
suolaa
valkopippuria

täyte
:
n. 170 g palvikinkkua
1 dl persiljaa
1 dl maitorahkaa (rasvatonta)
200 g raejuustoa (rasvatonta)
2 rkl lempisinappiasi
½ tl mustapippuria myllystä
1 tl jauhettua paprikaa
1 dl juustoraastetta (meillä parmesanin ja emmentalin sekoitusta)

päälle:
juustoraastetta

Sekoita lettutaikinan ainekset. Tasaisen taikinan saat kun sekoitat jauhoihin ensin vain osan nesteestä ja vatkaat tasaiseksi tahnaksi. Lisää sitten loppu neste, munat ja mausteet ja vatkaa tasaiseksi. Anna taikinan turvota noin ½ tuntia. Paista letuiksi. Hienonna kinkku ja persilja, sekoita täytteen ainekset. Tarkista ja korjaa makuja tarvittaessa. Annostele täyte letuille, ripottele päälle juustoraastetta ja kypsennä 225 -asteisessa uunissa kunnes juusto kuplahtelee ja on kullanruskeaa. Anna jäähtyä pikku hetki, nauti sitten herkullisesta mausta.

Oli kyllä todella herkullinen täyte, ja hyvät letutkin oluesta tuli! Sinappi ja kinkku toimivat maukkaana yhdistelmänä ja raejuusto ja rahka mehevöittivät lopputulosta juuri sopivasti. Vihersalaatti ei lienisi ollenkaan pöllömpi seuralainen näille.

28. elokuuta 2007

liemiruokia - mieliruokia?

Kyllä tässä keittiössä vielä osataan ilman Jamietakin kokkailla! Tähän ruokaan innoituksena oli valtavan kokoinen kesäkurpitsa, jonka anoppi lykkäsi mökkireissun päätteeksi mukaamme. Kovasti satoisa on tänä syksynä tuo anopin kasvimaa. Hyvä juttu sinänsä, tällä miniällä on nimittäin vihreä peukalo niin keskellä kämmentä ettei edes huonekasvit selviä hengissä ;) Mielellään kuitenkin nautitaan tuoreista maan antimista.

Kesäkurpitsa oli tosiaan niin iso, etten oikein harkinnutkaan muuta kuin keittoa siitä. Ohje on tällä kertaa ihan oman pään tuotoksia.

Kesäkurpitsakeitto
8 annosta

1 valtava kesäkurpitsa (n. 1 kg?)
½ kukkakaali
2 sipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 4 - 5 dl lientä liemikuutiosta (esim. kana-, kasvis- tai valkosipuli-yrttiliemikuutio)
n. 1 dl ruokajugurttia
valkopippuria
mustapippuria
suolaa
hunajaa
tuoretta basilikaa

Pilko kasvikset, kuullota niitä hetki oliiviöljyssä kattilan pohjalla. Kun kesäkurpitsa on aavistuksen verran pehmennyt, lisää liemi. Keitä keskilämmöllä kunnes kasvikset ovat pehmenneet. Surauta sauvasekoittimella soseeksi. Maista ja lisää mausteita oman maun mukaan. Kesäkurpitsa on aika lailla miedon makuinen, joten meidän makuun ainakin mausteita sai laittaa ihan reilusti. Lisää lopuksi jugurtti, ja kuumenna keitto varovasti ettei jugurtti juoksetu.

Hyvää keittoa, ja lisukkeeksi sopii kunnon ruisleipä! Keittoa tulee kerralla helposti tosi paljon, mutta ylijäämän voi pakastaa (säilyy pitkään varsinkin jos pakastaa ilman jugurttia) annospakkauksiin ja käyttää vaikka lounaaksi.

26. elokuuta 2007

rapsakan muhevaa kanaa ja makoisia tomaatteja

Olemme viime aikoina vallan hullaantuneet Jamien resepteistä. Tämä herkku löytyi Jamien sivuilta, samainen resepti on julkaistu Jamie's Dinners -kirjassa. Yksi parhaista piirteistä näissä resepteissä on niiden helppous. Ei monimutkaisia siperryksiä, ainekset vaan kasaan ja kypsymään.
Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Menimme oikeastaan häkellyttävän tarkasti sen mukaan.

Kanaa ja makoisia tomaatteja padassa
2 annosta

2 broilerin koipi-reisipalaa
merisuolaa
mustapippuria myllystä
nippu tuoretta basilikaa, irrota lehdet ja hienonna varret
2 isoa kourallista kirsikkatomaatteja puolikkaina
2 kourallista luumutomaatteja lohkoina
puolikas valkosipuli
½ chili tai vastaava määrä chilitahnaa tai -rouhetta
oliiviöljyä

Lämmitä uuni 180 -asteiseksi. Mausta kanankoivet joka puolelta suolalla ja pippurilla ja laita uunipannuun (tai pataan). Astian pitäisi olla juuri ja juuri sopivan kokoinen. Heitä perään ensin basilikat, sitten tomaatit. Ripottele päällimmäiseksi valkosipulinkynnet (kuorineen) sekä chili. Lorauta vielä oliiviöljyä päälle. Sekoita varovasti ja kypsennä sitten uunissa n. 1½ tuntia, kunnes kanan nahka on rapeaa ja liha mureaa. Jamien mukaan pataan voisi laittaa vaikkapa papuja tai uusia perunoita lisäksi. Tai padan voisi tarjoilla spagetin kanssa. Meillä oli kuskusia, ja hyvin toimi sekin.

Maukasta ruokaa, ihana tomaatin, chilin ja valkosipulin yhdistelmä. Ja kana (tai siis broileri) oli herkullisen mureaa ja mehevää. Ennen kaikkea helppo ruoka, vaikka vähän kypsennysaikaa vaatiikin. Samalla vaivalla tekisi ruoan vaikka kymmenelle hengelle!

21. elokuuta 2007

viikon kala


Oikeastaan hämmentävää että tässä kalahaasteen kuussa emme ole saaneet aikaiseksi kuin kaksi kalaruokaa... eikä tässä juuri enää enempiä ehdikään. Periaatteessa meillä kuitenkin syödään kalaa ainakin kerran viikkoon. Liekö kesä sotkenut näitäkin perus-arkikuvioita.

Tämä tomaatti-mozzarella-kuha ja kirsikkatomaattitäytteiset paprikat bongattiin Jamien (kenenpä muunkaan) kirjasta Alastoman kokin onnen päivät. Aiemmin ihastusta herättäneen avocado-katkarapuvirityksen perusteella näistäkin oli odotettavissa herkkua. Taattua Jamiea: yksinkertaiset ainekset, nopea ja helppo valmistus ja niin taivaallisen hyvää!

Makoisa tomaatti-mozzarellakuha ja tomaattia syöneet paprikat
2 annosta

2 kpl n. 250 g painoista kuhafilettä (tai turskaa, tai muuta valkeaa kalaa)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
2 reilua kourallista kirsikkatomaatteja
1 reilu kourallinen tuoretta basilikaa silputtuna
1 pallo buffalomozzarellaa ohuina viipaleina
1 kourallinen parmesania raastettuna

1 paprika
1 reilu kourallinen basilikaa (ja meiramia) silputtuna
n. 10 kirsikkatomaattia
1 valkosipulinkynsi ohuina viipaleina
mustapippuria
suolaa
oliiviöljyä
sherry- ( tai yrtti-)viinietikkaa

Kuumenna uuni aluksi 200 asteeseen. Halkaise paprika ja poista siemenet. Laita paprikat uunivuokaan tai pellille leivinpaperin päälle, mausta kevyesti suolalla ja pippurilla. Kuori tomaatit (edit: vain se osa tomaateista mikä menee paprikoiden sisään! Kalan päälle meneviä tomaatteja ei kuorita): tee haarukalla tai terävän veitsen kärjellä pieniä reikiä tomaatteihin. Laita tomaatit lämmönkestävään kulhoon ja kaada päälle kiehuvan kuumaa vettä. Anna olla n. 30 sekuntia. Kaada kuuma vesi pois ja jäähdytä tomaatit kylmällä vedellä. Kuoret irtoavat tämän jälkeen helposti. Pudottele tomaatit paprikanpuolikkaisiin. Lisää silputtuja yrttejä, valkosipuliviipaleet ja suolaa ja pippuria. Valuta päälle hiukan oliiviöljyä. Kypsennä ensin foliolla peitettynä n. 15 minuuttia ja vielä ilman foliota 30 min.

Kun paprikat ovat kypsyneet yhteensä noin 25 minuuttia, nosta uunin lämpötila 225 asteeseen ja ota pelti uunista. Nosta pellille kalafileet, valuta niille oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Levitä tomaatit, basilikasilppu ja mozzarellaviipaleet fileiden päälle. Ripottele parmesan pinnalle, ja lorauta päälle viela oliiviöljyä.
Kypsennä koko komeutta vielä n. 15-20 minuuttia, kunnes kalan pinta on kullanruskeaa.

Lisukkeeksi sopii vaikkapa kuskus.

Ei sille voi mitään, tämä vaan toimii. Ja niin helppoa ja nopeaa!

18. elokuuta 2007

Peterin lammascurry

On se vaan mukavaa kun Jamie lainaa meille niin auliisti laajan ystäväpiirinsä parhaita reseptejä! Alastoman kokin paluu -kirjasta olin jo jonkin aikaa silmäillyt tätä Peterin lammascurrya. Padat ja curryt ovat toki enemmälti syksyyn ja talveen liittyviä ruokia, mutta en voinut enää vastustaa lammascurryn kutsua! Lampaan- ja karitsanlihaa saa nykyään ilahduttavan helposti muulloinkin kuin suomalaiseen sesonkiaikaan eli pääsiäisenä. Hallien ja muiden erikoisliikkeiden palvelevat lihatiskit tarjoavat ihan tuoretta kotimaista tavaraa, ja ilolla panin merkille että ainakin ison punaisen marketin pakasteesta tuntuisi löytyvän useampaakin osaa lampaasta pakastettuna!

Se on kyllä myönnettävä, että alkuperäinen resepti vaikuttaa pikkaisen työläältä arki-iltana valmistettavaksi, kaikkine mausteiden paahtamisineen ja currytahnan valmistuksineen. Tosin näiden valmisteluvaiheiden jälkeenhän curry valmistuu melkein itsestään.

Peterin lammascurry
4 annosta

Mausteseos:
1 rkl fenkolinsiemeniä
1 rkl juustokuminan- eli jeeransiemeniä
1 rkl korianterinsiemeniä
(1 tl sarviapilansiemeniä -näitä emme itse löytäneet ja jätimme siksi pois)
1 tl kokonaisia mustapippureita
1 mausteneilikka
½ kanelitanko
½ tl kardemummansiemeniä

Curryseokseen lisäksi:
n. 3 cm pala tuoretta inkivääriä (kuori ja paloittele)
1 tennispallon kokoinen punasipuli (kuori ja lohko)
5 valkosipulinkynttä kuorittuna
2 tl sambal oelek -tahnaa tai 1 tuore punainen chili, siemenineen
½ nippua tuoretta korianteria

muut aineet:
2 rkl voita
1 tlk tomaattimurskaa
1½ dl lihalientä tai vettä
n. 800 g lampaanlihaa kuutioina
1 kourallinen silputtua minttua ja korianteria
1½ dl maustamatonta jugurttia
suolaa
pippuria
limettimehua

Paahda mausteseosta keskilämmöllä pannulla muutama minuutti. Laita sitten mausteseos sekä currytahnan loput aineet tehosekoittimeen tai monitoimikoneeseen ja hienonna. Huom. kanelitanko voi olla melkoinen haaste koneelle jos sitä ei murskaa etukäteen...

Kaavi currymössö uuninkestävään pataan, ruskista sekoitellen. Lisää tomaatit ja lihaliemi (tai pelkkä vesi). Kiehauta, peitä foliolla tai laita kansi päälle. Anna muhia 170 -asteisessa uunissa puolitoista tuntia (meillä oli kyllä 200 -asteisessa uunissa tunti). Poista folio tai kansi ja hauduta, kunnes liemi sakenee. Tämä on siis peruscurry johon voi lisätä mielensä mukaan vaikka kanaa, katkarapuja, kasviksia jne.
Ruskista lammaskuutiot (meillä oli jotain luullista lihaa) öljyssä ja lisää curryyn. Hauduta uunissa tai liedellä tunti, tai kunnes liha on kypsää. Nyrkkisääntönä voisi sanoa että tämäntyyppisissä ruoissa pidempi haudutusaika harvemmin tekee hallaa ruoalle! Lisää lopuksi jugurtti, korianteri ja minttu. Mausta suolalla ja pippurilla ja purista lopuksi limettimehua sekaan. Tarjoa esim. basmatiriisin kanssa. Ai niin, ja reseptin mukaan tämän ruoan kanssa pitää tarjota paljon kylmää olutta. Kyllä kiitos, mikäs sen mukavampaa!

Itse teimme ruoan melkein valmiiksi edellisenä iltana, irrotimme sitten lihat luista ja haudutimme vielä noin tunnin ajan ruokaa.
Erinomaisen tasapainoiset maut tässä curryssa kyllä oli, sopisi varmasti myös noiden katkarapujen kanssa mainiosti!

16. elokuuta 2007

hedelmäsalaattia pääruoKANA

Oli tässä salaatissa salaattiakin. Ja kurkkua. Ja kanaa. Oli varmasti, oli! Tässä kuvassa tosin kana on vielä grillissä pekoniin verhoutuneena ja salaatti piilottelee ystävysten Persikka ja Nektariini alla vuohenjuuston verhoilemana... Tuoreet hedelmät sopivat kyllä moniin salaatteihin kuin nenä useimpien ihmisten päähän. Ne jotenkin raikastavat sopivasti tällaisia ruokaisampiakin salaatteja.

Ei tässäkään pyörää ole keksitty uudelleen, mutta hyvää tämä oli ja näin se meni:

Kanasalaatti nektariinilla ja persikalla
2 annosta

2 ohutta kanafilettä
pippuria
½ pkt pekonia

1 ruukku jotain salaattia
1 persikka
1 nektariini
1 hopeasipuli
n. 50 g vuohenjuustoa
pala kurkkua

Leikkaa kanat pitkittäin kahtia, mausta pippurilla. Kiedo pekoniviipale jokaisen kanapalan ympärille.

Tee salaattiaineksista salaattipohja. Grillaa kanat herkullisiksi grillissä tai hätätapauksessa uunissa. Nosta salaatin päälle ja nauti herkullisista makuyhdistelmistä!

15. elokuuta 2007

ei saanut hän saalista...

Tai sai, muttei mainittavissa määrin. Tähän aikaan vuodesta on helppoa höyrähtää täysin kaikista metsän antimista. Mustikat tulivat ja melkein menivät, vatut ovat parhaillaan täällä ja sieniäkin kuulemma alkaa olla metsät täynnään. Tänä vuonna marjasatokin on ollut aiempia vuosia antoisampi, joten tällainen kehnompikin keräilijä saa jo jotain aikaan. Kaikista metsän antimista sienet ovat ykkössuosikkejani, eikä vähiten siksi että niistä sanko täyttyy nopeasti vähän vähemmälläkin kyykkimisellä. Ykkössijasta taistelevat kantarelli, mustatorvisieni ja suppilovahvero. Helppoja tunnistaa (en väitä että löytää), helppoja säilöä ja NIIN herkullisia! Ja kyllä kiitos, tatitkin maistuvat. Tänä vuonna vain tateissa taitaa olla nopsasti liikaakin elämää...

Toistaiseksi näitä on vielä niin vähän että pitää ihan miettiä, mihin ne raaskii tuhlata. Tekisikö vaikka tätä? Jos lukijoilla on erikoisen herkullisia kantarellireseptejä takataskussa, niin kiitollisena otamme vastaan!
Niin, ja neuvoja siitä mistä näitä löytäisi lisää!

12. elokuuta 2007

kaalikammon lopullinen karkoitus

Keittiömme aiempien kokeilujen rohkaisemana kävimme suoraan hyökkäykseen nujertaaksemme kaalikammon lopullisesti. Tuplasti haastavana ainesosana päätimme käyttää hapankaalitölkin loput. Sekaan vähän herneitä, vähän sitä sun tätä kaapista löytyvää ja voilá, kaalikammon lopullinen karkoitus on valmis.

Hapankaalilaatikko
4 annosta

n. 500 g hapankaalia
1 kesäsipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä viipaleina
n. 400 g paistijauhelihaa
2 rkl tomaattipyrettä
ripaus cayennepippuria
loraus HP:n BBQ -kastiketta
mustapippuria
juustokuminaa
loraus worchestershirekastiketta
1 tl hunajaa
suolaa
1 tlk (n. 200 g) kikherneitä
2 raastettua porkkanaa
2 dl lihalientä
½ dl kuskusia (kypsentämätöntä)

Kuullota sipulia ja valkosipulia pannulla öljyssä, lisää jauheliha ja ruskista. Lisää tomaattipyree sekä mausteet, anna hautua hetken aikaa. Voitele lasagnevuoka tai vastaava uunivati, kaada sinne valutettu hapankaali, kikherneet, kuskus sekä jauhelihaseos. Sekoita. Kaada päälle lihaliemi. Ripottele pinnalle korppujauhoja, kypsennä 200 -asteisessa uunissa 30-40 minuuttia, kunnes pinta on rapsakan ruskea.

Tämä oli savolaisen ovela kaalilaatikko; ei edes maistunut kaalilaatikolta! Oikein hyvää arkiruokaa, helppoa ja nopeaa tehdä. Ja nyt voin ainakin teknisesti jo sanoa pitäväni kaalilaatikosta! Esteettisyyspisteitä tämän ruoan kanssa on turha kärkkyä, mutta siitä viis kun maku on kohdallaan!

9. elokuuta 2007

Kerrassaan maittava pasta!


Chiliä, valkosipulia, tomaattia ja oliivia -voiko näillä aineksilla mennä mitenkään vikaan? Kun reseptin takana on vielä hra Oliver, nousevat odotukset ruoan maun suhteen huomattavan korkealle. Riman korkeudesta huolimatta se ylitettiin komeasti tämän ruoan osalta. Mahtavan makuinen yksinkertainen pasta! Maussa on jotain samaa (hmm, ihanko totta?) kuin aglio olio -tyyppisissä pastoissa, ei yllätys sinänsä kun ainesluettelo on melkein identtinen...

Helppo- ja nopeatekoista arkiruokaa tämäkin. Ja täysin kasvista! Resepti on siis Jamien kirjasta Alastoman kokin paluu. Kirjasta löytyy monta muutakin erittäin herkullisen oloista kuivapastalle tarkoitettua kastiketta. Tätäkin ruokaa piti pitkään pallotella parin muun vaihtoehdon kanssa.

Spagettia tomaatilla, oliivilla ja rucolalla
2 annosta

1 valkosipulinkynsi
ripaus chiliä
kourallinen oliiveja (kivelliset ovat parhaimman makuisia)
2 kourallista kirsikkatomaatteja tai
vastaava määrä luumutomaatteja
(kourallinen tuoretta basilikaa)
mustapippuria
(suolaa)
puntti rucolaa

spagettia
parmesania

Laita spagettivesi kiehumaan.
Murskaa oliivit ja poista niistä kivet. Jamie neuvoo muistaakseni käyttämään leveäteräistä veistä lappeellaan oliivien murskaamiseen. Minä asetin oliivin pystyyn työlautaa vasten, otin sormilla kiinni kärjesta ja painoin alaspäin: kivi irtoaa helposti ja samalla oliivi murskaantuu. Pilko tomaatit, poista siemenet. Viipaloi valkosipulinkynsi. Kuullota valkosipulia ja chiliä oliiviöljyssä pannulla puoli minuuttia. Lisää oliivit ja tomaatit. Paistele hetken aikaa, pudota lämpö reilusti pienemmälle ja anna hautua sen aikaa kun spagetti kiehuu. Rouhaise mustapippuria mausteeksi, tarkista maut ja lisää suolaa jos on tarvis. Lisää aivan lopuksi revityt basilika ja rucola. Sekoita valutettu spagetti kastikkeen joukkoon ja tarjoile heti parmesanin kanssa.

Ihanaa pastaa! Tämän takia italialaistyypinen keittiö on kerrassaan nerokas: yksinkertaiset maut soivat niin hyvin yhteen.
Viiniä ei tällä erää maisteltu, mutta epäilemättä jokin italialainen punaviini kruunaisi nautinnon.

8. elokuuta 2007

apinan aivot -ei kun siis kanapasta

Kuva tuo enimmäkseen mieleen kouluruoan (kukapa ei muistaisi kanaviillokkia), ja siitäkin sen miksi siitä niin harvoille hyvät muistot jää... Vaikka rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että meidän keittiön molemmat kokit ovat kyllä popsineet kouluruokaa enimmäkseen hyvällä ruokahalulla.

Arki-ilta ja alle pelattu puolikas kolopallokierroshan eivät sinänsä ole kuin huonoja selityksiä ruoan vaisulle ulkonäölle. Faktoja ne kuitenkin olivat. Nopeaa sapuskaa tämä on ainakin, mutta olisi ehkä kaivannut enemmän ajatusta toteutukseen niin ulkonäön kuin makukokonaisuudenkin osalta. Kiitollisena otamme ideoita vastaan, mikäli niitä lukijoilla mieleen tulee.

Kaikessa lyhykäisyydessään, näin se tehtiin:

Kalpea kanapasta
2 annosta

300 g broilerin filesuikaleita naturel
1 kesäsipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 3 dl vettä
n. 125 g tuorejuustoa (meillä oli Chevre&Yrtit kevyt Creme Bonjour)
suolaa
hunajaa
yrttejä
mustapippuria

Kuullota sipuleita oliiviöljyssä pannulla. Lisää kanasuikaleet ja ruskista. Lisää tuorejuusto ja vettä vähitellen, jotta saat sopivan koostumuksen. Lisää mausteet ja anna hautua sillä aikaa kun keität pastan. Tarjoile parmesanin kanssa.

Ei tämäkään nyt varsinaisesti PAHAA ollut, ei vain erikoisen maukasta tai kaunista. Aina ei kai voi voittaa. Maut jäivät jotenkin vaisuiksi tällä kertaa (ja kiireessä tein kardinaalimunauksen eli unohdin tarkistaa maut...)
Oppia ikä(vä kyllä) kaikki!

7. elokuuta 2007

Kalakuu

Elokuun ruokahaastetta emännöi Lakkakeittiö, ja aiheena on kala. Aiheesta vielä autuaan tietämättömänä olin suunnitellut kokeilevani vihdoin lohta sisältävää lasagnea. Pakastimen tyhjentelyn (se on se marja-aika...) yhteydessä havaitsin tarpeelliseksi loppusijoittaa siellä majailleet pinaatit jonnekin. Kuinka ollakaan, mielen perukoilta esiin punnersi muistikuva aikaisemman haasteen yhteydessä väsäillystä pinaatti-vuohenjuustolasagnesta. Kolmin aina kaunihimpi, ajattelin, ja päätin päästää pinaatin päiviltään lohen seuralaisena.

Lopullinen resepti tuli täysin omasta päästä, joskin myönnettävä on että joitain samantyyppisiä lasagneohjeita lienen joskus lueskellut. Arkiruoasta tämä käy siksi, että valkokastiketta ei oikeastaan perinteisemmän lasagnen tapaan tehdä ollenkaan, ja niinpä valmistus sujuu hiukan vikkelämmin. Varsinkin kun, kuten meilläkin tällä kertaa, pastaa ei valmisteta itse -niin helppoa kuin se onkin.

Lohi-pinaattilasagne
n. 6 annosta

n. 500 g lohifilettä suikaleina

3 isohkoa tuoretta herkkusientä

250 g vuohenjuustoa
n. 200 g ricottajuustoa (voinee korvata tahnamaisella raejuustolla tai maustamattomalla tuorejuustolla)

2 kesäsipulia
2 valkosipulinkynttä
n. 300 g tuoretta pinaattia
½ pss pakastepinaattia
2,5 dl ruokakermaa
1 dl maitoa
(vaaleaa suurustetta tai vehnäjauhoja)
valkopippuria
1 kala- tai kasvisliemikuutio
suolaa

lasagnelevyjä

Jos lohi on kokonaisena fileenä, leikkaa se ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi ohuelti myös sienet.

Hienonna sipulit ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä kattilassa hetken aikaa. Lisää pinaatit (tuoreet huuhdeltuina ja valutettuina), ruokakerma ja mausteet. Anna hautua kunnes tuorepinaatti on pehmeää. Jos kastike on liian sakeaa, lisää hieman maitoa tai kermaa. Jos liian löysää, lisää suurustetta.

Kasaa lasagne näin: pohjalle ohut kerros pinaattikastiketta, sen päälle lasagnelevyjä. Levyjen päälle pinaattikastiketta, sen päälle lohiviipaleita, rouhaisu pippuria ja suolaa, lohen päälle sieniviipaleita ja sienien päälle vuohenjuustoa viipaleina sekä ricottaa. Jatka näin kunnes ainekset ovat loppu. Viimeiseksi vielä lasagnelevyjä, joiden päälle loput pinaattikastikkeesta sekä juustoa.

Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 30 -40 minuuttia. Anna lasagnen vetäytyä kunnolla (ainakin noin 20 minuuttia) ennen tarjoilua.

Kerrassaan herkullista! Lohiviipaleet kannattaa maustaa kunnolla, ja pinaattikastikkeellekin voi antaa makuja reilusti, ettei kokonaisuus jää liian vaisuksi. Hyvää, ja tällä kertaa kastike ei ollut liian juoksevaa!


Ruokajuomaksi voisi suositella vaikkapa tätä. On muuten maukas valkoviini!

6. elokuuta 2007

grillattavalle kaveria

Lomansa lopettaneen perjantaiaikataulu oli niin perinteinen, että ruokasuunnitelmien pääasiallinen motivaattori oli lyhyt valmistumisaika ja pieni työ valmistumisessa. Lidlissä oli España -teemaviikot, joten askel kävi sinne jo muutenkin ja Lidlissähän ei nykyään voi käydä ostamatta nürnberger rostbratwursteja. Bratwurstia siis, ja jotain salaattia. Vaan mitä muuta hauskaa voisi kokeilla? Kuten jokainen kunnon nahkahousu tietää, on hapankaali mitä ylin ystävä makkaran kanssa. Ei kun google töihin ja reseptin valintaan. Nyt en valitettavasti enää muista lähdettä, mutta jostain sieltä kätköistä (kuitenkin suomenkielisiltä sivuilta) löytyi herkullisen ja raikkaan kuuloinen hapankaali-omenalisäke / -salaatti. Ja hapankaalihan on ihan überterveellistä purtavaa!

Koska matka kävi mökille, jossa nettiyhteyttä ei ole, lopullinen toteutus tehtiin jokseenkin huteran muistikuvan perusteella. Näin se kuitenkin tapahtui:

Hapankaali-omenasalaatti

n. 150 g hapankaalia
1 omena raastettuna
hunajaa
oliiviöljyä
mustapippuria
rosmariinia
ripaus suolaa

Huuhtaise kevyesti hapankaalia vedellä, purista liiat nesteet pois. Sekoita omena ja kaali. Sekoita kastikkeen aineet ensin keskenään ja sitten kaaliomenaseokseen. Anna maustua hetki jääkaapissa. Paranee vielä yön yli säilytyksestä!
Tarjoile makkaran tai muun grillilihan seurana.

Maku oli ihanan raikas ja maukas, ja salaatti toimi paitsi bratwurstin, myös kunnon pihvin kanssa oikein hyvin. Myös paahdetun leivän päällä tämä oli makoisaa... Eipä hyljeksisi varmaankaan vuohenjuuston ja paahtoleivän seuraa lainkaan! Pitääpä kokeilla hetimiten.

3. elokuuta 2007

päärynäsalaatin paluu

Joku teistä saattaa nyt pohdiskella että hmm, eikös tämäntyyppistä ole täällä jo nähtykin? Tai sitten ei (pohdiskele). Aiemmin keväällä taiteilin kuitenkin JUUSTO-päärynäsalaatin, jolle tämä versio on jotakin sukua. Tällä kertaa kuitenkin mentiin ohje(id)en sijasta täysin tunteella, ja balsamicosiirapin kokeilusta innostuneena keittelin kastikkeeksi valkoista balsamicosiirappia. Saksanpähkinöitä ei ollut tarjolla joten ne korvattiin pekaanipähkinöillä. Lievää heikotusta aiheutti huomio pekaanipähkinöiden sisältämän rasvan määrästä: 100 g:ssa on 71 g rasvaa. Kyllä, olemme kovastikin tietoisia pähkinöiden rasvaisuudesta, mutta siis 71 grammaa!! Sehän on melkein sama kuin vetäisi oliiviöljyä paljaaltaan....
Siis tämäkin on niitä "ihan vaan" salaatteja, ei sieltä keveimmästä päästä. Mutta hyvää, ah niin hyvää!

Jos ei oikein tykkää homejuustoista niin tällä voisi yrittää totuttautua herkun makuun. Siirappi ja päärynä tuovat mukavaa kontrastia.

Päärynä-aurasalaatti ja valkoista balsamicosiirappia
2 annosta

2 pientä päärynää, juuri ja juuri kypsiä
2 rkl sokeria
2 tl sitruunamehua
n. 50 g pähkinöitä (saksan- tai pekaani-)
n. 100 g aurajuustoa
1 ruukku romainesalaattia
1 kesäsipuli

vaalea balsamicosiirappi
n. 1 dl valkoista balsamiviinietikkaa
n. 4 rkl sokeria

Mittaa siirapin ainekset kasariin, kuumenna ja anna poreilla noin 10-15 minuuttia, kunnes seos tuntuu sakenevan. Anna jäähtyä (ja ota huomioon, että seos sakenee myös jäähtyessään).

Tee sillä välin salaatti: Pese päärynät hyvin ja leikkaa lohkoiksi. Kuullota niitä oliiviöljyssä pannulla, kunnes ovat saaneet aavistuksen väriä. Lisää sokeri ja pähkinät, sekoittele kunnes sokeri on sulanut. Ota pois levyltä ja lisää sitruunamehu.

Tee salaatista ja kesäsipulista (ja muista aineksista jos haluat) salaattipohja. Nostele päärynä-pähkinäseos päälle. Leikkaa ohuita viipaleita aurasta ja nostele salaatin päälle. Lopuksi taiteile lusikalla siirappia kastikkeeksi koko komeuden päälle.

Tarjoa vaikkapa hyvän valkoviinin keralla. Cono Sur Chardonnay Chilestä voisi sopia tälle



1. elokuuta 2007

sunnuntaiaamun kiirastuli

Saimme joululahjaksi Sopranos keittiössä -kirjan, josta on tullut kokeiltua jo muutamia reseptejä (kaikki taisivat olla vielä ennen blogikeittiötä...). Yksi heti silmään sattuneista resepteistä oli tämä aamiaisen / pikku iltapalan "kananmunat kiirastulessa". Kesään asti kesti ennen kuin tässä keittiössä kokeilemaan ehdittiin! Monesti kyllä reseptikirjojen kanssa käykin niin, että niitä tulee käyteltyä "kausittain"; välillä ne sitten unohtuvat melkein kokonaan jopa kuukausiksi...

Mainiota aamupalaa, ja viereen voi paistaa vaikka pekonia ja nakkeja jos kaipaa oikein tukevaa aamiaista.

Uova in purgatorio
2 annosta

4 kananmunaa
1 prk (400g) paseerattua tomaattia
½ tuubia tomaattipyrettä
2 valkosipulinkynttä
pari tippaa tabascoa
ripaus chilirouhetta
yrttejä
mustapippuria
hunajaa
suolaa

Viipaloi valkosipulinkynnet ja kuullota niitä hetki oliiviöljyssä isossa pannussa tai kattilassa. Lisää tomaattisose ja -pyre. Mausta mielesi mukaan ja hauduta hetki. Riko kananmunat yksitellen lasiin ja kaada siitä varovasti kastikkeeseen kypsymään (voit tehdä lusikalla munille pienet kolot, johon ne valutat). Laita kansi päälle ja anna kananmunien hyytyä. Ideana on, että keltuainen olisi vielä löysähkö tarjolle tuotaessa. Paahda leipää, hiero pintaan halutessasi valkosipulinkynttä, ja nosta päälle annos kastiketta ja muna.