31. heinäkuuta 2007

kirpeänraikas jälkiruokaherkku

Mitämitämitä!?!?!? Tämän jälkeen alkaa kai kohta olla aika turha enää tutuille selittää että meillä "ei oikeastaan koskaan leivota"... No, ei meillä kyllä oikeasti, ja tämänkään tekemistä ei juuri voi leivonnaksi laskea, kun uunin sijaan tarvitaan enempi jääkaappia. Olen vain kertakaikkiaan tykästynyt löytämääni hyydykekakun reseptiin ja tilaisuuden tullen on aina hauskaa testata uusia makuyhdistelmiä. Kokoelmissa on jo ainakin mango, porkkana, mokka-viski ja mansikka. Joukon jatkoksi liittyy nyt punaherukka-valkosuklaa. Aiemmista versioista poiketen tämä ei ole ihan niin kevyt, kokeilin rahkan sijaan partaäijää ja lisäksi sekaan livahti myös sulatettua lime-valkosuklaata tasapainottamaan punaherukoiden kirpakkaa heleyttä.

Punaherukka-valkosuklaakakku
n. 10 annosta

Pohja
200 g digestive -keksejä
50 g voita

Täyte
2,5 dl Flora Vanillaa
500 g ruokajugurttia (paksua, Lindahlin turkkilainen tai kreikkalainen)
1 tl vaniljasokeria
n. 1 dl punaherukoita paseerattuna (itse soseutin ensin monitoimikoneella ja sitten siivilän läpi painellen)
n. 1 rkl / loraus hunajaa
n. 40 g valkosuklaata sulatettuna
5 liivatelehteä
2 rkl limemehua

Kiille
1 dl paseerattua punaherukkaa
2 dl vettä
loraus hunajaa
5 liivatelehteä

Laita ensin täytteen liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Tee sitten pohja: murskaa keksit tehosekoittimessa muruiseksi seokseksi. Sulata voi ja yhdistä kulhossa muruseokseen. Sekoita, kunnes voi on imeytynyt keksimuruihin. Vuoraa irtopohjavuoan (meillä on n. 28cm halkaisijaltaan) pohja leivinpaperilla ja taputtele muruseos vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Tätä kakkua varten kaivelin pakastimesta punaherukoita pari rasiallista. Soseuta herukat monitoimikoneella ja lopuksi siivilän läpi painelemalla, jolloin suurin osa siemenistä jää rannalle. Jätä koristeluun tarkoitetut herukat pakastimeen odottamaan.

Vatkaa Vanilla vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon jugurtti, vaniljasokeri, sulatettu suklaa (ainakin Fazerin leivontasuklaa suli nätisti mikrouunissa), hunaja ja soseutetut herukat. Maistele seosta ja lisää hunajaa tarvittaessa. Purista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne pieneen tilkkaan kuumennettua limemehua. Kaada liivateseos täytteeseen tasaisena nauhana, vatkaa/ sekoita koko ajan. Kaada seos vuokaan murupohjan päälle.

Laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään 3 tunniksi, mieluiten yön yli.

Kun täyte on kunnolla hyytynyt, valmista kiille. Laita taas liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Yhdistä herukkasose, vesi ja hunaja. Kuumenna noin ½ dl seosta ja sulata liivatteet siihen. Sekoita ohuena nauhana lopun nesteen sekaan. Tällä liivatemäärällä tuota hyydytettävää nestettä ei saisi olla juuri 3 dl enempää. Jos et halua kaataa juoksevaa kiillettä kakun päälle (voi karata vuoan liitoksesta osittain), voit hyydyttää sitä aluksi vähän laittamalla kulhon kylmään veteen ja sekoittelemalla seosta kunnes se alkaa hiukan saostua / hyytyä.
Jos haluat koristeita kiilteen alle, laita ne kakun pinnalle ja kaada kiilleseos varovasti päälle. Laita kakku taas jääkaappiin kunnes kiille on hyytynyt (noin tunti).

Ennen vuoan avaamista kannattaa käydä vielä vaikka veitsellä läpi kakun reunat, että ne irtoavat vuoan reunoista. Näin kakku ei repeä kun irrotat vuoasta reunat.

Tällä kertaa tarkoituksena oli testata hauskaa ideaa jonka bongasin Mansikkamäeltä. En kuitenkaan ehtinyt moista tällä kertaa testaamaan, jää seuraavaan kertaan. Ehkä jouluna sitten ;)
Niinpä vuolin valkosuklaasta "koristeeksi" reunoille lastuja. Vähän treeniä vaatii vielä tuo koristelupuoli... kyllä se siitä. joskus.

Juuri oikea tasapaino oli kyllä tuon makeuden ja happamuuden suhteen! Ja jugurtin (?) ansiosta oli koostumuskin hiukan täyteläisempi kuin rahkalla tehtynä. Hyvää, taas kerran, ja kuuteen henkeen yksi kakku vedettiin jälkiruoaksi ihan muina miehinä ja naisina.

30. heinäkuuta 2007

Jamien muhevaa pastakastiketta



Kesälomalla hankittujen Jamie Oliverin kirjojen selailu on tuottanut jo useampia kokeiltavia reseptejä: niistä alkaa oikeastaan olla jo runsaudenpula! Tämä pasta kuulosti niin helpolta ja herkulliselta, että pääsi heti kokeiluun (niin, ja onhan siinä SALAMIA... toiseksi parasta heti oliivien jälkeen ;) ). Tämä resepti on kyllä cucina povera:aa parhaimmillaan. Yksinkertaiset, jopa edulliset ainekset mutta mahtava maku!

Alkuperäinen resepti on siis Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Tässä esitetään miten se meillä tehtiin.

Spagettia, salamia, fenkolia ja tomaatteja
2 annosta

n. 75 g hyvää salamia ohuina viipaleina
1 tlk säilöttyä, kokonaisia tomaatteja
2 valkosipulinkynttä
½ tl fenkolinsiemeniä
(½ fenkolia ohuina viipaleina -meillä ei ollut)
chilirouhetta

spagettia

2 viipaletta kuivahtanutta leipää

Kuumenna pieni loraus oliiviöljyä pannulla tai kasarissa. Lisää salami-ja valkosipuliviipaleet pannulle. Murskaa fenkolinsiemenet veitsellä ja lisää pannulle. Paista miedolla lämmöllä minuutin verran, niin että rasva sulaa salamiviipaleista ja ne alkavat rapeutua. (Jos käytät tuoretta fenkolia, lisää tässä vaiheessa viipaleet ja sekoita nostellen). Laita kansi päälle, vähennä lämpöä ja anna hautua pikku hetken. Lisää tomaatit liemineen sekä chiliä maun mukaan. Hauduta kannen alla n. 15 minuuttia, tai kunnes kastike on saostunut paksummaksi. Tarkista maut ja mausta tarvittaessa.

Kastikkeen hautuessa keitä spagetti ja tee pangrittatat eli rapeat leipämurut. Aja kuivahtanut leipä muruiksi monitoimikoneessa, paista oliiviöljyssä 4-5 minuuttia, kunnes murut ovat rapeita. Pannulle voi heittää mausteita, esim. rosmariinia, timjamia tai valkosipulia.

Kun spagetti on keitetty ja valutettu, kaada se kastikkeen joukkoon ja sekoita. Annostele lautasille tai kumoa tarjoilukulhoon. Ripottele päälle leivänmurut (ja fenkolisilpun loput) ja tarjoa heti.

Mukavan tulinen ja kuitenkin pehmeän muheva maku. Tämä jäi kyllä arkiruokien listalle kerralla!

26. heinäkuuta 2007

joko thai

Maapähkinävoin käyttö itämaistyyppisissä kastikkeissa ryöstäytyi jokseenkin käsistä ihastuttuamme Lakkarahkan mainioon nuudelisalaattiin. Paitsi tuota salaattia kokeillessamme, myös haasteruokaan heti kohta perään piti tuota herkkua työntää. Ja kuinka ollakaan, kun tällä viikolla piti saada pikaisesti ruokaa jääkaapin ja pakastimen antimista, reseptiksi valikoitui possuwokki maapähkinä-chilikastikkeella. Hmm... aika mielikuvitusköyhää! Mutta nuo maut ovat kerta kaikkiaan niin mainioita yhdessä, että minkä sitä pieni harrastelijakokki itselleen voi...
Tämä keksittiin ihan omasta päästä, aiempien kokemusten perusteella. Valmistukseen menee aikaa noin 20 minuuttia (paitsi tietysti jos possu on jäässä kuten meillä). Oikeasti!

Tulisen pähkinäinen possuwok
2 annosta

1 tl punaista currytahnaa
oliiviöljyä
n. 250 g possun filettä (meillä oli ulko)
2 porkkanaa
2 kesäsipulia
2 valkosipulinkynttä
2 tl maapähkinävoita
1 tl sambal oelek-tahnaa tai muuta chiliä
loraus ketjap manisia (makeaa soijakastiketta)
½ kanaliemikuutio
n. 1 dl vettä

n. 125 g riisinuudeleita

Leikkaa possu ohuehkoiksi suikaleiksi. Vuole porkkanat lastuiksi juustohöylällä, leikaa sipulit pitkähköiksi suikaleiksi ja viipaloi valkosipulit ohuiksi viipaleiksi. Lämmitä tilkka oliiviöljyä pannussa, kuullota currytahnaa ja valkosipuleita siinä hetki. Laita tässä vaiheessa myös nuudelivesi kiehumaan. Lisää possunsuikaleet, ja hetken päästä porkkana. Kun possu on saanut väriä ja porkkanakin pikkuisen pehmennyt, lisää maapähkinävoi, ketjap manis, liemikuutio ja vesi. Lisää pannulle myös sipulit. Anna hautua sen aikaa kun nuudelit valmistuvat (yleensä noin 3 minuuttia).

Helppoa, nopeaa ja ah, niin hyvää! Kevyttä tämä kyllä ei ole, maapähkinävoissa on 59 % rasvaa...

21. heinäkuuta 2007

ei voi kiire ahdistaa, laiskureita laulattaa...

Lomien jäätyä taa ja arjen palattua kuvioihin ei perjantaina oikein ole energiaa loihtia pöytään mitään isompaa menyytä. Pitaleivät sopivat siihen mainiosti, varsinkin kun itse leivätkin tulivat kaupan hyllystä! No, kyllä tässä reseptissä jotain joutui itsekin tekemään, mutta herkullista tuli!

Loput pitat maistuivat lounaaksi ahkeran mustikanmetsästystä ja -poimintaa sisältäneen aamupäivän päälle.

Kanapita
6 kpl

400 g broilerin ohuita filepihvejä naturel
HP:n BBQ-kastiketta
suolaa

2 pientä punaista paprikaa
salaattia
2 pientä kesäsipulia
pepperoneja

jugurttikastike:
n. 2 dl turkkilaista ruokajugurttia
2 raastettua valkosipulinkynttä
minttua
basilikaa
suolaa
mustapippuria
loraus valkeaa balsamicoa
loraus oliiviöljyä

tomaattisalsa:
½ dl Lidlin Kania-salsaa tai muuta valmista salsakastiketta
½ tuubia tomaattipyrettä
loraus vettä
1 tl sambal oelekia (tai muuta chiliä)
5 tippaa tabascoa
½ tl hunajaa
1 rkl balsamicoa

6 kpl pitaleipiä (meillä oli valmiita grahampitaleipiä)

Tee ensin kastikkeet maustumaan. Sekoita kastikkeen ainekset ja tarkista ja korjaa maut tarvittaessa. Nosta jääkaappiin maustumaan.

Kuumenna uuni grillivastuksilla 225 asteeseen. Mausta kanafileet HP:n BBQ-kastikkeella ja nosta ne sekä kokonaiset paprikat ritilälle uuniin. Kypsennä noin 15 minuuttia, käännä välillä sekä kanoja että paprikoita. Kun vaikuttavat kypsiltä, nosta kanat folion päälle, ripottele suolaa päälle ja kääri hetkeksi vetäytymään. Nosta paprikat kulhoon ja peitä se foliolla. Anna jäähtyä, kuori sitten paprikat, poista kannat ja siemenet ja revi ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa kanafileet viipaleiksi.

Suikaloi sipulit ja salaatti omiin kulhoihinsa, laita kanat ja paprikasuikaleetkin omiin kulhoihinsa tarjolle. Lämmitä pitaleivät ohjeen mukaan ja täytä haluamallasi tyylillä. Vinkkinä voidaan todeta että kannattaa avata leipä samaan malliin kuin kebab-paikoissa, eli reilusti auki vaan niin sinne saa helpommin täytettä sisään.

Paprikasuikaleet toivat mukavan mehevää makeaa makua kokonaisuuteen. "Tsatsiki" ilman kurkkua ja mintulla maustettuna oli myös oikein onnistunut kastike. Kohtuuhelppoa, ja oikein hyvää vaihtelua vaikkapa tortillan mussuttamiselle!

19. heinäkuuta 2007

dekadenttia toastia

Tämä toasti nauraa päin naamaa ja näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä terveysintoilulle! Se on ihan tervettä välillä ;)
Suolan ja rasvan käytön vähentämiseen tähdännyt Pohjois-Karjala -projekti varmaan kieltäisi tällaiset eväät täysin. Herkullista tämä kuitenkin on, ja paranisi ehkä vielä lisäämällä vaikkapa hiukan päärynää... Päärynähän on käytännössä kasvista! Mmm...

Eat-your-heart-out -toast
1 annos

2 paahtoleipäviipaletta (mieluiten tietysti Lidlin pullaleipää, tässä oli ihan yliterveellistä täysjyväversiota)
maapähkinävoita
aurajuustoa
punasipulia ohuina renkaina

Voitele leipäviipaleet maapähkinävoilla. Aseta toinen voileipägrilliin (tai pannulle) pohjaksi, kasaa päälle aurajuustoviipaleita ja sipulirenkaita. Paina toinen viipale kanneksi ja grillaa pari minuuttia.

Leikkaa vinottain halki ja nauti!

16. heinäkuuta 2007

mysteeristä satay-kanaa ja kasviswok

Mysteerisen tästä elisan ruoka- ja viinisivuilta löytyneestä sataykanareseptistä tekeen sen nimi; satay a la Ibu Irush. Hmm... nopea googlailu ei tuonut mitään valoa asiaan, ja reseptin jättänyt henkilö ja hänen yrityksensä eivät valaise mysteeriä yhtään sen enempää...

Tämäntyypiset maut alkoivat kiehtoa jo kokeiltuamme Lakkarahkan postaamaa ihanaa nuudelisalaattia. Maapähkinävoi chilillä terästettynä on kyllä taivaallisen hyvä kastike! Tässä olisi grilliruokaa parhaimmillaan, helppoa, maukasta ja nopeaa - ja vähän vaihtelua pihviin ja makkaraan! Kaiken voi tehdä grillissä ja itse kypsennys on nopeaa kun esivalmistelut on tehty vaikkapa porukalla saunan lämpeämistä odotellessa.

Alkuperäinen resepti löytyy siis tuolta linkin takaa, kertaan tässä miten tämä kokonaisuus valmistui kotikeittiössä. Kasviswokki on ihan perussettiä omasta päästä -metodilla kehiteltynä. Ensimmäistä kertaa kokeilimme porkkanan suikaloimista juustohöylällä, hyvä idea wokkeihin!

Sataykanaa Ibu Irushin tapaan
n. 3 annosta
Lähde: Milli Lahtinen / Maestria Oy

4 broilerin rintafilettä
loraus ketjap manisia, makeaa soijakastiketta
1 sipuli
öljyä paistamiseen
n. 60 g maapähkinävoita
(ripaus jauhettuja maapähkinöitä)
1 rkl soijakastiketta (makea, indonesialainen) (meillä käytettiin ketjap manisia)
n. 1 dl kookosmaitoa
1 tl chilikastiketta (saatavana lasipurkissa, sambal oelek)

Tee ensin kastike: kuullota sipulia öljyssä. Sekoita joukkoon maapähkinävoi, soijakastike, kookoskerma ja chilikastike. Hauduta seosta, kunnes se sakenee. Lisää halutessasi jauhettuja maapähkinöitä. Tarkista tulisuus!

Nuiji kanafileet kevyesti, leikkaa kahtia pitkittäissuunnassa ja marinoi soijakastikkeessa pari tuntia. Pujota fileet vartaisiin ja grillaa kypsäksi. "Aidon" satayn salaisuus on originaalireseptin mukaan hiiligrilli tai avotuli, meillä käytettiin tällä kertaa ihan uunin grillivastuksia! Eli kypsennä 225-asteisessa uunissa grillivastuksen alla ritilällä noin 15 minuuttia, käännä välillä.


Kasviswok
2 annosta

1 punainen paprika
2 isohkoa porkkanaa
1 punasipuli
3 valkosipulinkynttä
2 tuoretta herkkusientä
oliiviöljyä

Viipaloi pestyt ja kuoritut porkkanat juustohöylällä. Leikkaa sipulit puolirenkaiksi, viipaloi valkosipulinkynnet ja paprika sekä sienet. Kuumenna oliiviöljyä pannulla, laita pannulle ensin paprikat, kuullota niitä hetken aikaa, lisää sitten sipulit ja paprika. Kun paprika ja porkkana ovat lähes sopivan al dente -kypsiä, lisää sienet ja ota levy pois päältä.

Settihän valmistuu ulkosalla grillissä tai avotulella helposti: kanat ritilälle ja kasvikset wokkiin. Kastikkeen voi tehdä wokvihannesten sekaankin valmiiksi.
Kasaa annos wokkia, kanafileitä ja kastiketta lautaselle. Takaamme että on herkullista! Itse asiassa tämä oli niin hyvää, että saanee edustaa keittiötämme kesä-heinäkuun ruokahaasteessa.

14. heinäkuuta 2007

kala ui salaattiin

Tässäpä mainio tähteidenkierrätyssalaatti! Keitettyjä uusia perunoita jäi reilusti yli, joten tekaisimme niistä perunasalaatin tonnikalalla ja sardiineilla höystettynä. Helppoa kesäruokaa, ja melko kevyttäkin! Meillä tätä nautittiin ihan sellaisenaan, joskin kuten Parempi Puolisko totesi, kyllä tähän grillipihvi tai bratwursti sopisi hyvin kaveriksi.

Tonnikala-perunasalaatti
2 isoa, 4 pienempää annosta

n. 400 g keitettyjä, kylmiä uusia perunoita
1 tlk tonnikalaa paloina öljyssä
1 tlk sardiineja öljyssä
1 prk kapriksia
kourallinen mustia oliiveja
basilikan lehtiä

kastike
2 rkl oliiviöljyä
1 rkl valkoista balsamicoa tai muuta viinietikkaa
1 tl dijonsinappia
1 tl karkearakeista sinappia
1 valkosipulinkynsi murskattuna
½ tl hunajaa
mustapippuria
pari tippaa worcestershirekastiketta
persiljaa
basilikaa

Laita kastikeen ainekset tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi kastikkeeksi. Nosta kastike jääkaappiin maustumaan.

Viipaloi perunat, valuta kaprikset ja oliivit sekä kalat. Yhdistä ainekset kulhossa ja kääntele varovasti sekaisin. Lisää kastike ja kääntele taas varoen jotta kastike sekoittuu kunnolla salaattiin. Anna maustua n. tunti viileässä ennen tarjoilua. Maukasta salaattia kevyemmällä kastikkeella! Tässä on jotenkin kesäinen meininki.

Salaatin voi huoletta tehdä reilustikin etukäteen valmiiksi, meillä se odotteli kiltisti jääkaapissa viitisen tuntia ja maut vain paranivat! Peruna imee jonkin verran kastiketta itseensä, muttei kuitenkaan niin paljon että salaatti kuivuisi.

13. heinäkuuta 2007

lainatut ideat aka. reseptikierrätystä 2


Paitsi että kesällä omat kokkailut jäävät vähemmälle, tulee blogimaailmaakin seurailtua enemmän silmäilytyyliin. Monta hyvää reseptiä on tullut selailtua, mutta toteutusasteelle ei ole vielä ehtinyt kovin monen kanssa. Tämä Lakkarahkan salaattiviritys kuitenkin kuulosti niin herkulliselta ja kesäisen rapsakalta, että kokeilemaan oli päästävä. Lisäbonuksena resepti vaikutti myös kohtuullisen helppo- ja nopsatekoiselta. Kun kaiken kukkuraksi edelliseltä Lidl -reissulta oli hetken mielijohteesta tassuun tarttunut purkillinen maapähkinävoita, oli asia selvä.

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Seurasin sitä melkomoisen tarkasti, mutta kerrataan tässä nyt vielä pikaisesti miten mentiin:

Nuudelisalaattia tulisella maapähkinäkastikkeella
meillä tästä tuli neljä annosta

75 ml maapähkinävoita
4 rkl soijaa
2 rkl valkeaa balsamicoa (originaalissa on riisiviinietikkaa, en löytänyt sitä)
1 tl sambal oelek -tahnaa (korvasin sillä tuoreen chilin koska olen laiska p...)
2 valkosipulinkynttä raastettuna hienoksi
1 rkl fariinisokeria
1½ rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 1 dl kasvis- tai kanalientä kastikkeen notkistamiseen

150 g riisinuudeleita
2 isohkoa porkkanaa, suikaloituna
1 punainen paprika, suikaloituna
2 uutta kesäsipulia, suikaloituna

Laita kastikkeen ainekset kanalientä lukuun ottamatta monitoimikoneeseen ja aja tasaiseksi tahnaksi. Kaavi tahna kulhoon ja vatkaa / sekoita lientä joukkoon vähitellen, kunnes kastike on sopivan juoksevaa. Me jätimme kastikkeen tarkoituksella melkoisen paksuksi.

Kiehauta kattilassa vettä, heitä sekaan porkkana- ja paprikasuikaleet. Anna kiehahtaa pikku hetken, lisää sitten nuudelit ja nosta kattila liedeltä. Anna seistä kunnes nuudelit ovat kypsiä (ajan voi tarkistaa paketista, yleensä noin 3 minuuttia). Valuta ja huuhtele kylmällä juoksevalla vedellä, valuta lopuksi hyvin. Sekoita joukkoon sipulit ja sopivaksi katsomasi määrä kastiketta. Kastikkeen voi nostaa pöytään erillisessä kulhossa, jolloin jokainen voi lisätä sitä mielensä ja makunsa mukaan omalla lautasellaan salaattiin. Meillä tätä syötiin sellaisenaan haaleana, sekä seuraavana päivänä kylmänä. Molemmat versiot toimivat loistavasti. Kylkeen paistoimme vielä kanan fileepihvit, joiden pintaan hierottiin ennen paistamista punaista currytahnaa.

TO-DEL-LA hyvää salaattia! Kastike antaa sille sopivasti pehmeää potkua, ja kasvikset ovat juuri sopivan rapsakoita. Nuudelit tekevät salaatista vähän ruokaisamman, ja halutessaan voi tosiaan paistaa vaikka kanaa vielä mukaan.

11. heinäkuuta 2007

synttärikakku ihan ilman kermaa!

Otsikon väite pistää ihmettelemään, voiko se sellainen luomus olla hyvääkään? ;) ei vainenkaan, meidän ruokakunnassa on viime aikoina havaittu että omat vähän kevyemmät tekeleet maistuu paremmin kuin kahviloiden vastaavat, joissa tuntuu olevan liikaa sokeria ja rasvaa... Mutta makunsa kullakin!

Oltiin tässä taas niillä kulmilla vuodesta, kun toinen meistä täyttää vuosia. Niinpä kakku - ja vuodenajan huomioiden tietysti mansikkainen - oli enemmän kuin paikallaan. Perinteisesti olemme taiteilleet sellaisen kerma-mansikkakakun, joka kyllä on hyvää, mutta tällä kertaa teki mieli kokeilla vähän uutta näkökulmaa. Samantyyppisiä ajatuksia ja leipomuksia on myös toteutettu aika monissa muissakin blogeissa. Sesonki päällänsä! Luotto-ohjeeksi valikoitunut mangokakku toimi tällä(kin) kertaa pohjana, makuaineita vain vähän vaihdettiin. Jos tykkäätte hyytelökakuista, voimme lämpimästi suositella tuota ohjetta, se on helppo ja nopea ja pomminvarma!

Mansikkaunelma tehtiin näin:

Kevyesti keskellä kesää (mansikkahyytelökakku)
n. 10 - 12 annosta

Pohja
200 g digestive -keksejä
50 g voita

Täyte
2,5 dl Flora Vanillaa
500 g rasvatonta rahkaa
2 tl vaniljasokeria
n. 2 dl mansikkasosetta (n. ½ litraa mansikoita soseutettuna)
2 tl limemehua
5 liivatelehteä
2 rkl limemehua

Kiille
3 dl rypäle-omenamehua
5 liivatelehteä

Laita ensin täytteen liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Tee sitten pohja: murskaa keksit tehosekoittimessa muruiseksi seokseksi. Sulata voi ja yhdistä kulhossa muruseokseen. Sekoita, kunnes voi on imeytynyt keksimuruihin. Vuoraa irtopohjavuoan (meillä on n. 28cm halkaisijaltaan) pohja leivinpaperilla ja taputtele muruseos vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Tätä kakkua varten ostimme litran mansikoita. Soseuta puolet niistä (mieluiten tietysti rumimmat yksilöt) joko monitoimikoneella tai esim. siivilän läpi painelemalla. Jätä loput koristelua odottamaan.

Vatkaa Vanilla vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon rahka, vaniljasokeri, limemehu ja soseutetut mansikat. Maistele seosta ja lisää sokeria tai limemehua tarvittaessa. Purista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne pieneen tilkkaan kuumennettua limemehua. Kaada liivateseos täytteeseen tasaisena nauhana, vatkaa/ sekoita koko ajan. Kaada seos vuokaan murupohjan päälle.

Laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään 3 tunniksi, mieluiten yön yli.

Kun täyte on kunnolla hyytynyt, valmista kiille. Laita taas liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Kuumenna noin ½ dl mehua ja sulata liivatteet siihen. Sekoita ohuena nauhana lopun mehun sekaan. Tällä liivatemäärällä tuota hyydytettävää nestettä ei saisi olla juuri 3 dl enempää. Jos et halua kaataa juoksevaa kiillettä kakun päälle, voit hyydyttää sitä aluksi vähän laittamalla kulhon kylmään veteen ja sekoittelemalla seosta kunnes se alkaa hiukan saostua / hyytyä.
Jos haluat koristeita kiilteen alle, laita ne kakun pinnalle ja kaada kiilleseos varovasti päälle. Laita kakku taas jääkaappiin kunnes kiille on hyytynyt (noin tunti).

Ennen vuoan avaamista kannattaa käydä vielä vaikka veitsellä läpi kakun reunat, että ne irtoavat vuoan reunoista. Näin kakku ei repeä kun irrotat vuoasta reunat.

Kaakku oli juuri niin hyvää kuin saattoi odottaa, eikä siitä jäänyt murentakaan seuraavalle päivälle!

9. heinäkuuta 2007

kesällä kalassa kerran

Tuore kala muussa kuin lohen muodossa on hiipinyt ruokavalioomme toden teolla oikeastaan viimeisen vuoden aikana. Tämä johtunee pääasiassa siitä että keittiömme sijainti on muuttunut hiukan lähemmäksi kauppahalli- ja torikojukauppiaita, joilla kalojen saatavuus, tuoreus ja hinta ovat ihan muuta toista kuin (useimmissa) marketeissa. Näissä asioissa tulimme äskettäin avanneeksi suumme muullekin kuin ruoan syömiselle oikeassa paikassa. Paremman Puoliskon eno kalastaa mielellään, ja kalaa kertyy kuulemma yli omien tarpeiden useinkin. Mehän sitä sitten ihastelemaan että meille kyllä kelpaa jos sitä niin paljon nousee... Pari päivää keskustelumme jälkeen eno jo soittikin että tuoretta kuhaa olisi tulossa. Kuha kuuluu erityisesti suosikkeihimme, sillä siinä ei ole esim. hauen tapaan vaikeasti poistettavia ruotoja.

Samoihin aikoihin poikkesimme hetken mielijohteesta kirjakaupan kesäaleen, ja kuinka ollakaan sieltä mukaan tarttuivat Jamie Oliverin opukset Alastoman kokin paluu ja Alastoman kokin onnenpäivät. Samaiset kirjat olin lainannut kirjastosta kesän alkupuolella pariinkin otteeseen, ja havainnut todella hyviksi. Jo ensisilmäyksellä mieleen jäi avocado-katkarapukala. Niinpä ei ollutkaan ihme, että tuore kuha päätyi Jamien reseptiin. Tiedän tiedän, tuore kala on parhaimmillaan maustettuna yksinkertaisesti ja paistettuna pannulla voissa. Nyt vain ei voinut vastustaa tätä reseptiä:

Jamien avocado-katkarapukala
(uunissa paistettua turskaa, avocadoa, katkarapuja, kermaa ja juustoa kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät)

4 annosta

n. 1 kg valkolihaista kalaa nahattomana fileenä (meillä siis kuhaa, originaali käyttää turskaa)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria
1 kourallinen basilikaa silputtuna
1 avocado
150 g katkarapuja
2 dl ruokakermaa (alkuperäisessä kuohukermaa)
150 g cheddarjuustoraastetta

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Nosta kalafileet pellille (joko öljytylle suoraan tai sitten leivinpaperin päälle), mausta suolalla ja pippurilla molemmin puolin. Ripottele kaloille basilikaa (tämä unohtui meiltä ja basilika päätyi epäesteettisesti koko paistoksen päällimmäiseksi...), katkaravut sekä kuorittu ja viipaloitu avocado. Lorauta päälle kermaa, ja ripottele koko komeuden päälle vielä juustoraaste. Juuston ei tarvitse olla cheddaria, mutta sen olisi hyvä olla jotain voimakkaan makuista juustoa. Jamien kirjassa tarjotaan vaihtoehdoksi mustaleimaemmentalia, toimisi varmasti hyvin!
Kypsennä kaloja uunin yläosassa 15 - 20 min., kunnes kalafileiden pinta on kullanruskea ja juusto kuplii. Ota pelti uunista ja mausta halutessasi vielä suolalla ja pippurilla.

Tarjoa vaikkapa uusien perunoiden tai vihreän salaatin kanssa.

Jamie ei taaskaan pettänyt! Niin helppotekoinen ruoka ja mitkä maut! Ihanan pehmeä, mieto mutta maukas kokonaisuus. Kala kypsyi todella meheväksi, suorastaan suussa sulavaksi, ja maut sopivat todella hyvin yhteen. Kalat kannattaa pippuroida hyvin ja käyttää tosiaan jotain maukasta juustoa, ettei makukokonaisuus jää liian miedoksi. Valtavan hyvää!

Ruoan kyytipojaksi nautiskelimme uutuusvalkkaria, Tuida Sauvignon Blancia. Siitä lisää alla olevassa postissa.

Tuida Sauvignon Blanc

Viinilehden kesänumerosta löytyi tämä kokeilemisen arvoinen uutuus. Sen verran hyvin ovat herrojen Berglund ja Rinta-Huumo viiniarviot aiemminkin pitäneet kutinsa, että heidän suosituksiaan pitää kyllä lähes aina päästä itse maistamaan.

Tuida Sauvignon Blanc 2006
Bulgaria, Alkon nro 539877, hinta 6,60 €

Viini -lehdessä uutuutta kuvailtiin tähän tyyliin:
"Hillitty ja melko hento tuoksu on puhdaspiirteinen ja aromeiltaan varsin neutraali. Siinä on kuitenkin hieman melonia ja kypsää sitruunaa. Kuiva, mutta kypsän hedelmäinen maku on persikkainen. Siinä on myös valkopippuria ja hennon paahteista mausteisuutta. Tasapainoinen viini jättää omenaisen ja hieman kukkaisen jälkivaikutelman. Paistetut kalaruoat ja runsaat äyriäisruoat"
Pisteitä oli annettu kolme ja hinta-laatusuhde oli kaksi, eli viini on oikea löytö.

Vaikka olemme havainneet että sauvignon blancit noin yleisesti ottaen eivät putoa meille ihan yhtä hyvin kuin vaikkapa chardonnayt, oli tämä viini kuitenkin poikkeus. Maku oli sopivan kuiva, mutta kuitenkin hedelmäinen.
Nautiskelimme tätä siis avocado-katkarapu-kuorrutteisen kuhapaistoksen seurana, ja viini kyllä sopi ruoalle mainiosti. Sen verran herkkiä makuja viinissäkin on, että sopisi varmasti ihan mukavasti pannulla paistetun, yksinkertaisesti yrteillä ja pippurilla maustetun kalafileen seuraan.
Ilman ruokaakin viini oli nautittavaa. Tämä ei ole mikään jyräävän voimakkaan makuinen viini, mutta miellyttävä kokonaisuus.

5. heinäkuuta 2007

Kokill' oli karitsa, karitsa, karitsa...

Grillailu on ollut tänä kesänä harvinaista herkkua. Niinpä tartuin heti tilaisuuteen, kun olimme sopineet ystävien kanssa grillailuillasta ja Lidl mainosti karitsan T-luupihvejä kohtuuhintaan. Liekö mielessä kummitellut Pastanjauhajien balsamicosiirappi, kun kastikkeeksi en muuta vaihtoehtoa keksinytkään kuin balsamico-yrttikastikkeen! Vieraassa keittiössä kokkaillessa mentiin aika lailla enempi tunteella kuin reseptillä tuon kastikkeen suhteen.

Karitsaa grillissä yrttisellä balsamicosiirapilla
n. 4 annosta

2 pkt (á 350g) karitsan T-luupihvejä tai vastaava määrä muuta karitsanlihaa
suolaa
mustapippuria

2 dl balsamiviinietikkaa (punaista, kypsytettyä)
n. 5 tl sokeria
reilu ropsaus minttua
ripaus timjamia
ripaus rosmariinia
mustapippuria
(Maizena tummaa suurustetta)

Sulata liha mikäli ostat pakastettua. Ota lihat hyvissä ajoin ennen grillausta huoneenlämpöön (1 - 2 tuntia on sopiva aika).

Tee kastike. Laita ainekset suurustetta lukuun ottamatta kasariin, kiehauta ja hauduttele viitisen minuuttia. Lisää suurustetta, että saat sopivan paksun koostumuksen. Anna kastikkeen jäähtyä ja lämmitä hiukan ennen tarjoilua uudelleen.

Karitsanpihvit valmistuvat tosi nopeasti, pari kolme minuuttia puolelleen riittää hyvin. Kenellekään ei maistu purukumia muistuttava, kuiva liha... Grillauksen jälkeen nosta pihvit lautaselle, mausta suolalla ja pippurilla (kevyesti). Tarjoa grillattujen kasvisten, vihersalaatin ja balsamicokastikeen kera.

Aah, miten hyvää! Balsamicokastike oli parempaa kuin olin osannut ajatellakaan. Paitsi karitsalle, se tuntui sopivan myös kasvisten sekä ihan possunfilepihvien seuraan oikein muikeasti. Maku oli mukavan hedelmäinen ja yrttinen, ja etikan terävin kärki oli taittunut mutta pientä potkua oli vielä jäljellä. Tätä tehdään kyllä vielä monta kertaa...

3. heinäkuuta 2007

koukussa keisariin


Tunnustan: olen viime kuukausien aikana kehittänyt jonkinlaisen ihastus- / riippuvuussuhteen caesar -tyyppisiin salaatteihin (ja lähinnä caesar -kastikkeeseen). Kesällä tekee muutenkin mieli syödä vähän kevyemmin ja "raikkaammin", varsinkin nyt kun kesä säidenkin puolesta näyttää oikeasti alkaneen! Lisäksi salaatit ovat nopeita valmistaa, mikä on ainakin meidän kesäpuuhissamme pelkkää plussaa! Grillausmahdollisuuksien puuttuessa ei ruoanlaittoon sisällä juuri jaksaisi aikaa kuluttaa.

Tämä salaatti on aikamoinen huijarikeisari, keisarista siinä muistuttaa krutongit, parmesanlastut sekä kastike, joka sekin on oikotie onneen -tyyppinen ratkaisu. Hiukan siis epäperinteistä mutta hyvää kumminkin!

Huijarikeisari
2 annosta

salaattia
tomaattia
kesäsipulia
kurkkua
parmesania lastuina (kuorimaveitsellä on kätevä vuolla lastut parmesanista)
krutonkeja

2 kpl á 150 - 200g naudan pihviä

3 rkl ruokajugurttia (kokeilimme tällä kertaa kreikkalaista)
1 tl dijonsinappia
n. 30 g parmesania raasteena
pari tippaa sitruunamehua
loraus worcestershirekastiketta
2 paahdettua valkosipulinkynttä (uunissa krutonkien mausteena olleet kynnet)
n. 1 tl hunajaa
mustapippuria myllystä

Jos paistat pihvit, ota liha ainakin tuntia ennen kypsentämistä huoneenlämpöön.

Tee krutongit: leikkaa paahtoleivästä (viipale per annos on sopiva määrä) kantit pois ja kuutioi leivät. Laita leivinpaperin päälle pellille, mausta yrteillä, suolalla ja oliiviöljyllä. Kuori ja litistä pari valkosipulinkynttä, nosta ne kuutioiden keskelle. Paahda kuutioita 225 -asteisessa uunissa n. 5 minuuttia, kunnes kuutiot ovat saaneet hiukan väriä. Nosta syrjään jäähtymään, ota valkosipulinkynnet talteen.

Tee kastike: sekoita kastikkeen ainekset monitoimikoneessa, sauvasekoittimella tai käsin sekaisin. Jos sekoitat käsin, kannattaa valkosipulinkynnet puristaa joukkoon. Anna kastikkeen maustua kylmässä hetken aikaa.

Tee salaatti valmiiksi annoksiksi lautasille. Ripottele päälle krutongit ja vuole parmesanlastuja.

Kuumenna hyvä pannu (mieluiten valurauta-) tai grilli kuumaksi. Paista pihvejä pari minuuttia puoleltaan medium-tuloksen saavuttamiseksi, aavistuksen pidempään jos haluat täysin kypsät pihvit. Jos paistat pihvit pannulla, ne kannattaa paistaa joko ihan voissa tai voin ja öljyn sekoituksessa. Ota pihvit heti paistamisen jälkeen pois pannulta (etteivät ne enää kypsy) ja mausta molemmin puolin suolalla ja pippurilla. Nosta pihvit lautasille salaatin viereen.

Tarjoa kastike eri astiasta, käy kiinni ja nauti!

Tämä huijauskeisarin kastike sopii niillekin, jotka eivät siedä anjovista keittiössään... On helppo ja nopea tehdä ja maku oli ainakin omasta mielestäni riittävän lähellä aitoa caesar-kastiketta.