31. maaliskuuta 2007

avocado-tomaattisalaatti

Blogikokkailun cross-kitcheniä parhaimmillaan: Sohvi oli saanut äskettäin postaamastamme halloumisalaatista (jonka alkuperä on Lakkarahkan keittiöstä) idean halloumi-avocado-tomaatti leipiin. Sitä lukiessa vesi herahti kielelleni ja muistin, että avocadoa ei ole tullut pääosaan päästettyä viime aikoina lainkaan. Avocadohan on herkkua, varsinkin kun sille antaa vähän makutukea muista aineksista ja mausteista. Siitä sitten syntyi avocado-tomaattisalaatti perjantai-illan ruoaksi.

Kuten kaikki salaatit, tämä on helppotekoinen ja muunneltavissa omaan makuun passaavaksi. Kaikista keveimmäksi tätä salaattia ei oikein voi kuvailla, pitää kuitenkin muistaa että avokadon energiasta (185 kcal / 100g) suurin osa tulee rasvasta.

Avocado-tomaattisalaatti
1 annos
½ ruukkua jääsalaattia (tai muuta salaattia)
2 kypsää tomaattia
½ avocado
sitruunamehua
1 salottisipuli
sitruunapippuria

Huuhtele ja valuta salaatti, revi pediksi lautaselle. Viipaloi tomaatit. Halkaise avocado, poista toisesta puolikkaasta kuoret ja viipaloi. Pirskottele sitruunamehua päälle ettei avocado tummu. Asettele tomaatti- ja avocadoviipaleet salaattipedille. Kuori ja pilko sipuli ja ripottele salaatin päälle. Ripottele pintaan vielä sitruuna- tai mustapippuria. Jos haluat, voit myös lorauttaa hiukan oliiviöljyä ja vaikkapa valkoista balsamicoa pinnalle. Maukasta tämä on ilmankin.

Avocado, tomaatti ja sipuli soittavat kyllä loistavasti yhteen. Jatkokehittelynä voisi miettiä chilin lisäämistä orkesteriin jossain muodossa... Ehkä jotain juustoa (halloumi varmaan ainakin sopii) voisi myös kokeilla. Vaikkapa vuohenjuustoa?

30. maaliskuuta 2007

sitruuna-pinaattipasta kesäkurpitsan kera

Tämä pasta syntyi puolivahingossa kun pitkän päivän iltana kokkailin vain itselleni enkä enää jaksanut raahautua kauppaan. Ruokaa oli kuitenkin saatava. Jääkaapissa oli kesäkurpitsaa, pakastimessa pinaattia ja katkarapuja. Kurkuma ja chili tuntuivat hyvältä yhdistelmältä mausteiksi. Siitä se sitten lähti... Taustalla oli varmaan muistijälki Sohvin sitruuna-pinaattikastikkeesta.

Sitruunainen pinaatti-kesäkurpitsapasta
1 annos + 1 lounasannos

1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
½ kesäkurpitsaa (pientä)
½ rkl kurkumaa
ripaus kuivattua chiliä
oliiviöljyä
pari "palleroa" pakastepinaattia
1 rkl sitruuna- tai limemehua
hunajaa
suolaa
½ dl ruokakermaa
1 rkl ruokajugurttia
(80 g katkarapuja)

Laita pasta kiehumaan (tagliatelle, linguine tai spagetti sopii hyvin). Hienonna sipuli, viipaloi valkosipulin kynsi. Lämmitä pannulla öljyssä kurkumaa ja chiliä, lisää sipulit ja kuullota hetki. Pilko kesäkurpitsa ja lisää pannulle, lisää myös pakastepinaatti. Kun pinaatti on hieman sulanut, lisää sitruunamehu ja hunaja. Lisää vähitellen ruokakerma ja ruokajugurtti. Hauduttele hetken aikaa, tarkasta maut. Lisää lopuksi katkaravut, lämmitä mutta älä keitä enää. Valuta pasta ja lisää pannulle, sekoita niin että kastike sekoittuu pastaan hyvin. Nostele lautasille ja tarjoa parmesania (tai jos se on päässyt mystisesti loppumaan, Auraa) lisänä.

Pasta oli hyvää, makuisaa ja raikasta. Katkaravut olivat ehkä vähän turhaa, ne olisi voinut jättää poiskin ja lisätä vaikka pinjansiemeniä tilalle. Hyviä makuja kuitenkin, ja ihanat värit! Kasvisversiona taidan tehdä tätä toistekin!

29. maaliskuuta 2007

uunikalaa dijonkermalla


Tämä on helppoa ja seitifileestä tehtynä halpaakin arkiruokaa. Tällainen seistä tehty uunikala kuului opiskeluaikana vakioruokiimme. Nyt teimme taas pitkästä aikaa, tällä kertaa tosin tuoreesta kuhafileestä. Tällä reseptillä muuten hiukan mauton seitikin saa mukavasti makua! Lisukkeita voi vaihdella mielensä mukaan, tällä kertaa teimme riisiä.

Kermainen sinappikala
2 annosta

2-3 filettä kuhaa tai 1 pkt seitä
1-2 punasipulia
3 valkosipulinkynttä
2 dl ruokakermaa
1 rkl dijonsinappia
sitruunapippuria
suolaa
kuivattuja yrttejä

Jos käytät tuoretta kalaa, mausta fileet suolalla ja pippurilla. Viipaloi sipuli ja valkosipuli, aseta viipaleet voideltuun uunivuokaan. Laita kalafileet / sei (jäinen) päälle. Sekoita kerma ja sinappi, mausta sitruunapippurilla, yrteillä ja tarvittaessa suolalla (varsinkin jos käytät pakasteseitä). Kaada seos vuokaan kalan päälle. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 20-40 min. (riippuen siitä käytätkö tuoretta vai pakastekalaa).

Tarjoile perunan, riisin tai vaikka kuskusin kera. Helppoa ja hyvää!

Tämä ruoka onnistuu aina olemaan yhtä hyvää. Kerma ja sinappi sopivat niin hyvin yhteen, ja maustavat kalaa mukavasti. Arkiruoaksi tämä sopii helppotekoisuutensa vuoksi erinomaisesti!

28. maaliskuuta 2007

sitruunan syönyt? lähes limonello pollo!

Tämä ruoka ei liene kokkailublogeja seuraaville ollenkaan uutuus. Kyseessähän siis on alunperin HS:n Nyt-liitteessä esitelty Bar9:n ruokalistalta poimittu, sittemmin useissa blogeissa kokattu Pollo Limonello. Meillä käytettiin pohjareseptinä tuota Pastanjauhajien postausta.

Kuten kaikki pastat, tämäkin valmistuu noin vartissa. Tästä määrästä tulee kaksi reilua annosta. Näin me sen teimme:

Pollo Limonello
2 annosta

3 kpl broilerin rintafilettä
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
½-1 rkl kurkumaa
cayennepippuria
öljyä (ja voita)
1 tl tuoretta inkivääriä raasteena
2 rkl sitruunamehua (tai jos sitä ei ole, niin limemehua...)
1 dl ruokakermaa
1 ½ rkl hunajaa
½ kanaliemikuutio (tai vastaavasti kanafondia)
3 rkl ruokajugurttia (mitä paksumpaa, sen parempi)
tuoreita (tai kuivattuja) yrttejä

pastaa (spagetti ja tagliatelle ovat ainakin hyviä)
parmesania

Kuumenna pannussa öljyä (ja voita jos haluat), lisää kurkuma ja cayennepippuri, kuumenna hetken aikaa. Lisää sipuli ja valkosipuli, kuullottele pieni hetki. Suikaloi broilerinfileet ja lisää pannulle. Ruskista kunnes suikaleissa on kaunis väri. Laske levyn lämpoä, lisää sitruunamehu ja inkivääri. Lisää sitten vähitellen ruokakerma, sekoita aina välillä. Lisää kanafondi tai -liemikuutio, hunaja ja ruokajugurtti. Jos käytät kuivattuja yrttejä, lisää myös ne tässä vaiheessa. Anna hautua miedolla lämmöllä.

Keitä kaveriksi pastaa. Voit sekoittaa pastan kastikkeeseen jo valmiiksi (jolloin se on kauniimman näköistä kun pastakin värjäytyy keltaiseksi) tai nostella annoksiin pastaa pohjalle ja kastikkeen päälle... Jos on tuoreita yrttejä, ne kannattaa ripotella annoksen päälle. Koko komeus viimeistellään sitten raastamalla parmesania päälle.

Kuvat ovat pikkuisen tummia, mutta tuo kastikkeen väri on ihanan keltainen! Tämä oli huippuhyvää kanapastaa! Jotenkin tuli mieleen tomaattinen kanapasta joka on ollut suosikkejamme jo pidemmän aikaa. Se on varmaan tuo hapokkaampien makujen (sitruuna / tomaatti) ja hunajan sekä kerman yhdistelmä, mikä tekee näistä niin hyvää... Meillä tämä pasta jää kyllä vakituissuosikkien joukkoon. Helppoa ja nopeaa tehdä, ja niin hyvää!

Tätä kokkaillessa tuli mieleen, että kurkumaa voisi käyttää paljon useammin antamaan upeaa keltaista väriä ruokiin. Voisikin kokeilla paria jo aiemmin kokkailtua reseptiä uudelleen kurkuman kera...

27. maaliskuuta 2007

Vuohenjuustosalaatin kreikkalainen sisarpuoli

Jokin aika sitten löysin Lakkarahkan lontoonkielisen blogin, jossa sattui tuolloin olemaan uusimpana postauksena vuohenjuustosalaatin sisarelta vaikuttava herkku. Se näytti ja kuulosti niin herkulliselta, että sitä oli kokeiltava. Semminkin kun se sisälsi paria meille uutta ainesosaa: halloumijuustoa emme olleet koskaan maistelleet, emme liiemmin kikherneitä.

Alkuperäinen resepti taitaa aivan originaalisti olla Hufvudstadsbladetista, deininin versio löytyy täältä. Meilläkin tuli vielä pieniä muutoksia reseptiin, mutta ei olennaisia. (Paitsi että käytimme kevyt-halloumia... uups!) Kannattaa muutenkin piipahtaa tuolla Cloudberry Quarkissa, ihania reseptejä ja herkullisia kuvia!

Tästä määrästä tulee kahden hengen illallisannokset.Valmistus kestää noin. 25 minuuttia.

Salaattia halloumilla ja kikherneillä

1 pkt halloumijuustoa
½ prk kikherneitä
2 luumutomaattia, tai riittävästi kirsikkatomaatteja
1 punasipuli
2 valkosipulinkynttä
balsamicoa
oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa
yrttejä

salaatteja
kurkkua
oliiveja

Viipaloi tai puolita tomaatit koosta riippuen. Leikkaa sipuli renkaiksi ja viipaloi valkosipuli. Huuhtele ja valuta kikherneet. Nosta tomaatit, sipulit ja kikherneet kulhoon, mausta balsamicolla, öljyllä ja mausteilla, pyörittele että mausteet peittävät tasaisesti ainekset. Anna marinoitua hetken aikaa (kunnes uuni on lämmin). Laita ainekset yhdeksi ohueksi kerrokseksi pellille ja paista 200-225 -asteisessa uunissa n. 10-15 minuuttia. Tee sillä aikaa salaatista, kurkusta ja oliiveista peti. Leikkaa halloumijuusto noin 5mm viipaleiksi. Nosta pelti jäähtymään hetkeksi. Paista sillä välin halloumiviipaleet kuumalla, kuivalla pannulla molemmin puolin. Levitä uunista tulleet ja halloumiviipaleet salaattipedille. Nauti.


Salaatti oli hyvää ja herneiden sekä juuston ansiosta ruokaisaa. Halloumi on melko suolaista juustoa, mikä kannattaa muistaa kun tekee marinadia noille kasviksille. Luulen, että aito täysrasvainen halloumi olisi toiminut vielä paremmin, tämä pääsi vähän jäähtymään ja kovettui aika lailla jäähtyessään. Mutta hyvää oli!

Halloumista tuli mieleen, että se saattaisi sopia myöskin melonin kanssa syötäväksi. Jos vaikka kesällä grillaisi halloumiviipaleita ja tarjoaisi melonin kera alkupalana... Mangokin voisi joukkoon sopia mukavasti. Hmm... pitänee kehitellä ajatusta.

Loppuvinkkinä vielä: jos kikherneitä jäi yli, kokeile deininin versiota terveellisestä snackista. En ole vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta jo reseptin ja kuvan perusteella voin todeta, että täytyy olla hyvää!

Meikä on Merlottia

Jenni Suolaa&Pippuria -blogista haastoi minut testaamaan mikä rypäletyyppi olen. Tässä tulos:

Olen Merlot

Perhe ja ihmiset ympärilläni ovat minulle kaikki kaikessa. Olen pehmeä, onnellinen ja luotettava Merlot-rypäle. Pidän ihmisistä hyvää huolta ja viihdyn keittiössä kaiken tohinan keskellä. Kutsun mielelläni sukua ruokailemaan yhteisen ruokapöydän ääreen. Olen humaani ja siksi minusta on helppo pitää jo ensi tuttavuudella. Mottoni elämään on – kohtele ihmisiä kuin haluat itseäsi kohdeltavan.

Sovin hyvin yhteen yleisesti useiden liharuokien kanssa. Pehmeän hedelmäisen luonteeni johdosta tulen toimeen myös täyteläisten pastojen ja pataruokien kanssa. Pehmeimmilläni sovellun punaviinien ystäville vaikka ihan seurustelujuomaksi.

Kyllä tunnistan tuosta itseäni (joskin olin myös Chardonnay, Eurooppa sekä Cabernet Sauvignon uudesta maailmasta kun kokeilin testiä useamman kerran)! Varsinkin tuo sukulaisille ja ystäville kokkailu on kyllä kovasti mieleen.

Parempi Puoliskokin teki testin ja hänestä paljastui Sauvignon Blanc, Uusi Maailma. Varsin osuva arvio suurimmilta osin sekin!

Minä haastan vuorostani Aishan Päivänpiristyksestä sekä Liemessä-blogin molemmat kokit. Testi löytyy täältä.

26. maaliskuuta 2007

cantaloupemelonia ja auraa

Parantumattomana suolaisen ystävänä tämäntyyppiset jälkiruoat kuuluvat ehdottomiin suosikkeihini. Kuten ehkä olette huomanneet, meillä syödään / tehdään jälkiruokia melko harvoin. Jotenkin niiden tekoon ei minulla riitä enää energiaa... Tämä valmistuu onneksi käden käänteessä ja on ihanan raikasta (jos nyt homejuustosta voi niin sanoa).

Tärkeintä on saada hyvää melonia: tähän tietysti käy melkein mikä tahansa kelta- tai oranssilihainen meloni. Meistä nämä cantaloupet ovat kuitenkin useimmiten osoittautuneet parhaan makuisiksi.

Valmistus onnistuu helposti: poista melonista siemenet, leikkaa viipaleiksi ja viipaleista kuori irti. Asettele viipaleet lautaselle ja viipaloi Auraa viereen. Homejuuston vieroksujat voivat jättää juuston pois, meloni on hyvää sellaisenaankin.

25. maaliskuuta 2007

pestolohta ja selkävoitto perunoista


Lauantain kala-annos valikoitui edellisistä koettelemuksista huolimatta loheksi. Kävin vielä kaupassa arvontaa Keittokomeron piparjuurilohen ja Pastanjauhajien pestolohen välillä. Piparjuuresta meillä ei ole oikeastaan ollenkaan kokemuksia, joten tällä kertaa jänistin ja päätin mennä varmemman maun mukaan. Lisukkeessa lähdin rohkeille teille päätyessäni pestoperunoihin, jotka vaativat siis perunoiden keittämistä...

Pestolohi
2 annosta

n. 400 g lohifilettä
n. 50 g valkosipulituorejuustoa (Viola vahva valkosipuli 13%)
n. 2 rkl pestokastiketta
suolaa
pippuria

Suolaa ja pippuroi lohifile. Laita se nahka ylöspäin uunivuokaan ja kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 7 minuuttia. Sekoita sillä välin tuorejuusto ja pestokastike. Minulla tuntuu olevan vaikeuksia seurailla näiden lohireseptien alkuperäisiä ohjeita, ja niinpä omasta tahnastamme tuli hiukkasen löysää. Vähemmän pestoa ja enemmän juustoa auttaisi varmasti asiaa. Kuori kalasta nahka pois ja levitä fileen päälle juusto-pestoseos. Kypsennä vielä n. 10 minuuttia (hiukan fileen paksuudesta riippuen).

Pestoperunat

perunoita
pestoa

Keitä uudet perunat (tai vanhat kuorittuna ja lohkottuna). Sekoita kuumien perunoiden joukkoon pestoa ja anna jäähtyä hiukan.

Tällä kertaa onnistuin ottamaan hämmästyttävän selkävoiton perunoista: ne eivät räjähtäneet mutta olivat kuitenkin läpikypsiä! Voi sitä näköjään oppia vähitellen perunoitakin keittämään!

Ruoka oli kaiken kaikkiaan hyvää; pestokuorrute antoi sopivasti makua lohelle, erillistä kastiketta ei tarvita, edes silloin jos lisukkeena ovat vain keitetyt perunat.

Palautettuani luottamuksemme lohiruokiin, kokeilemme varmasti myös Keittokomeron Sohvin ohjetta piparjuurilohesta lähiaikoina.

Lohen kanssa nautimme melko reilua viiniä. Siitä enemmän alla.

Fair Hills Chardonnay: melko reilua

Pestolohen kaverina nautimme reilun kaupan viiniä Etelä-Afrikasta.

Fair Hills Chardonnay
Etelä-Afrikka, Alkon nro 569477; 7,35 €

Viinistä viiniin -kirja kuvailee näin:
"Makean hedelmäinen tuoksu melko hento. Siitä voi erottaa muun muassa kypsää omenaa ja päärynää Melko voimakas maku on aromeiltaan neutraali. Suutuntuma on varsin leveä, mutta tasainen. Hapokkuus antaa maulle eloisuutta. Viini jättää hieman kermaisen ja lievästi toffeeta muistuttavan, miellyttävän jälkivaikutelman."

Viini oli maukasta ja ihan hyvää, mutta mielestämme hinnassa on "reilun kaupan lisää". Maultaan se muistutti jonkin verran romanialaista Val Dunaa. Val Duna hakkaa kuitenkin hinta-laatusuhteessa tämän viinin mennen tullen. Ei huono valinta, jos haluaa tukea reilua kauppaa, mutta halvemmallakin saa yhtä hyvää viiniä.

24. maaliskuuta 2007

haukkapalaa kukkakaalista

Kuten ehkä on jo aiemmin paljastunut, suolapalat ovat heikkouteni. Sipsipusseista Parempi Puolisko napsii ehkä kymmenesosan, minä syön loput... Siksi niitä yritetään ostaa vain harvoin. Etsiskelen aina välillä hyviä reseptejä "terveellisemmälle" naposteltavalle. Hyviä, vielä kokeiltavia ideoita esitti ainakin deinin. Lisäksi tuota sipsien tekoa mikrossa on pakko kokeilla! Erilaiset kasvikset itsessäänkin ovat kyllä hyviä dipattavia, esim. porkkana, kesäkurpitsa, kukka- ja parsakaali.

Ruokablogien reseptilaineilla surffaillessani tarttui jostain idea kukkakaalin leivittämisestä. Alkuperäisessä sitä taidettiin ihan friteerata, mutta silloin se terveellisyyden idea kyllä menee viemäriin... Niinpä kehitin oman versioni: tähän on otettu ideoita sieltä sun täältä. Jos haluatte tarkastella kukkakaalin terveellisyyttä niin se onnistuu vaikkapaa täällä.

Melkein terveellistä (leivitetyt kukkakaalit)

½ pienehkö kukkakaali
1 viipale Fazerin ruistoastia (mielellään hiukan kuivahtanut)
suolaa
2-3 rkl ruokajugurttia (arvannette mikä on parasta)
1 tl dijonsinappia

Aja leipäpala muruiksi monitoimikoneella. Laita muruseos pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon hiukan suolaa. Sekoita jugurtti ja dijonsinappi toisessa pienessä kulhossa. Huuhtaise kukkakaali ja pilko kukinnoiksi. Pyöräytä kukinnot ensin jugurtissa, sitten leipämuruissa ja nosta lopuksi pellille. Anna kuivahtaa ja imeytyä n. 5-10 minuuttia (sen aikaa kun uuni lämpiää). Kypsennä n. 225-asteisessa uunissa kunnes ovat kauniin ruskeita, uunista ja palojen koosta riippuen n. 10-15 min. Anna jäähtyä hiukan. Tarjoa dipin kanssa tai sellaisenaan.


Minä nautiskelin kaalinkukinnot dijonjugurtti-dipin kera. Ohje dippiin on alla. Oli kyllä hyvää; kukkakaali oli sopivasti kypsynyttä, ja jugurtti-dijon kerros leivänmurujen alla antoin makua niin että näitä voisi syödä ilman dippiäkin! Taas tuli todistettua että voi olla hyvää ja terveellistä samassa paketissa ;)

jugurtti-sinappi kastike (dippi)

Jugurtti-dijondippi

2 rkl ruokajugurttia
2 rkl rasvatonta majoneesia
1 tl dijonsinappia
½ tl limemehua

Sekoita aineet. Anna vetäytyä hetki jääkaapissa. Voit tarjota dippinä, tai kastikkeena esim. kalalle (kuha, siika, hauki jne) tai kanalle.

Dippi oli ihanan paksua, maku mukavan kirpeä eikä liian raskas. Sekaan voisi halutessaan lisätä vaikka tuoreita yrttejä tai ruohosipulia.

23. maaliskuuta 2007

oliivitarhurin juustopasta

Tähän pastaan sain idean Cebicin keittiöstä. En jaksanut käydä kaupassa, joten minimaissit vaihtuivat sipuliin ja juustomestarin kastikekin improvisoitiin itse. Myös sweet chili-kastike oli päässyt loppumaan, joten mentiin niillä mitä löytyi. Hyvää tuli silti, kiitokset ideasta! Pastan tekee noin 15 minuutissa.

Oliivi-juustopasta
1 annos

1 sipuli
2 pientä valkosipulinkynttä
1 rkl vihreitä oliiviviipaleita
1 rkl mustia oliiviviipaleita
hiukan lientä oliivipurkista
2-3 rkl ruokajugurttia
1 tl sambal oelek tahnaa (tai muuta chiliä)
loraus hunajaa
ripaus mustapippuria
ripaus suolaa
sopiva määrä juustoraastetta

Laita ensin pasta kiehumaan. Pilko sipuli isohkoiksi paloiksi ja viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti. Kuullota niitä oliiviöljyssä pannulla. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää oliiviviipaleet ja pudota lämpöjä. Lisää jugurtti ja mausteet. Anna hautua hetken aikaa. Lisää lopuksi juustoraaste ja anna sulaa. Valuta pasta ja tarjoile kastikkeen kera.

Ihanan oliivinen ja juustoinen maku! Sipuli jäi mukavasti al denteksi ja toi omaa makuaan kastikkeeseen. Chili antoin takapotkua, mutta vain sopivan miedosti. Oikein mainio "kasvis"pasta!

partaäijä laihiksella!

(kuva: Lindahlsmejeri kotisivut)

Ilosanomaa meille voinvälttelijöille: partaäijää saa nyt myös kevytversiona! Testikokemuksia voin kertoa heti kun olen saanut tuotetta käsiini jostain. Rasvaa tuossa uutuudessa on siis vain 3,5% kun alkuperäisessä äijässä sitä on 10%. Jos tällaisia maitotuotteita käyttelee harvoin niin silloinhan tuolla rasvan määrällä ei ole niinkään väliä. Mutta äijästä innostuttua sitä tuntuu hiipivän vähän joka ruokaan, silloin sitä käyttäisi mielellään vähän kevyempää vaihtoehtoa. Puuronkin päällä tämä voisi toimia hillon kaverina aika hyvin...

22. maaliskuuta 2007

makkaranpurijan mieliruoka (bratwurstipata)


Meillä syödään makkaraa tosi harvoin, lähinnä joskus kesällä perinteisen grillimakkaran muodossa. Nyt jääkaapissa kurkisteli pian päiväyksensä saavuttava bratwurstipaketti, oli raukka jäänyt sinne yksinään kun Full English Breakfast tehtiinkin ilman makkaroita pari viikkoa sitten. Suolaa&Pippuria -blogissa oli joku aika sitten ihana makkarapadan resepti, jonka olin pistänyt kokeilulistalle. Itse en ole aiemmin älynnyt ollenkaan, että riisitkin voisi sujauttaa sinne samaan syssyyn kypsymään, ettei tarvitse erikseen enää keitellä... Onneksi on ruokablogit, joista aina oppii uutta! Bratwurstit päätyivät siis pataan.

Nahkahousun nakkipata
4 (isohkoa) annosta

1 pkt filepekonia
300 g bratwursteja
2 sipulia
valkosipulia
½ paprika
1 prk kidneypapuja
2 dl paseerattua tomaattia
2 rkl tomaattipyrettä
1,5 dl riisiä
3 dl vettä
mausteita: chilirouhe, mustapippuri, juustokumina, timjami, tabasco, hunaja, suola

Ruskista padassa pekonia aloittaen miedosta lämmöstä (rasva sulaa paremmin). Lisää pilkotut bratwurstit ja sipulit, ruskista hetken aikaa. Lisää pavut, tomaattimurska ja pyre sekä mausteet. Anna muhia hetken. Lisää sitten riisit ja vesi. Jatka kypsennystä joko hellalla alhaisella lämmöllä tai sitten uunissa noin 175 - 200 asteessa. Meillä pata tyrkättiin uuniin että päästiin itse lenkille. Uunissa 175 asteessa noin 50 minuuttia ja pata oli jo valmis. Vähemmälläkin selviää, tässä ajassa riisit ehtivät jo turvota aika massiivisiksi. Suosittelemmekin että jos teet haudutuksen uunissa, käytä vähemmän riisiä (esim. vajaa 1 dl). Jos taas kypsennät vähemmän aikaa ja hellalla, voi tuokin 1,5 dl olla ok.

Tarjoile dijonsinapista sekä jugurtista ja kurkkusalaatista tehdyn kastikkeen kanssa. Lisänä maistuu Jamien paras valkosipulileipä. Tällä kertaa juustoraasteella ja ruohosipulilla päällystettynä.
Pata oli hyvää, sopivan mausteista ja tomaattista. Ja kuitenkin eri makuista kuin muut aiemmin tekemämme padat. Valmistui helposti ja nopeahkosti.

21. maaliskuuta 2007

kanalaksa (thai-mausteinen kananuudelikeitto)

Kana-nuudelikeitolle lienee melkein yhtä monta ohjetta kuin on kokkiakin. Tämä ruoka sai innoituksensa Liemessä -blogin Thai-kanakeitosta. Meillä liemi on aiemmin tehty ilman kookosmaitoa, mutta tuo kuulosti niin hyvältä idealta että tällä kertaa oli pakko kokeilla. Jääkaappimme ylähylly on melko lailla täynnä erilaisia tahnoja ja kastikkeita, joita alkoi kertyä sinne innostuttuamme aasialaisista keittiöistä. Tästä kanalaksasta tuli siis aika lailla autenttisia mausteita sisältävä, mutta sitä ei kannata säikähtää; ihan yhtä hyvää tulee vähän soveltamalla!

Keitto valmistuu noin 20 minuutissa, ja on kevyttä tavaraa. Nuudelitkin ovat riisinuudeleita, joissa ei ole ollenkaan rasvaa. (Nuudelipaketteja kannattaa kyllä lueskella, jos on kiinnostunut ravintosisällöistä: monissa pikanuudeleissa on jopa 20% rasvaa) Jos jättää kookosmaidon pois, on tämä suorastaan painonvartijoiden suosittelemaa ;) Jokainen päättäköön tykönään, onko se hyvä asia.

Tästä annoksesta tulee 2 päivällistä ja vielä 2 lounasta (tai sitten 3-4 päivällisannosta).

Kanalaksa puolenkilon keittiön tapaan

oliiviöljyä
2 tl punaista currytahnaa
1 tl sitruunaruohotahnaa (tai tuoretta sitruunaruohoa)
2 sipulia
3 valkosipulinkynttä
300 g broilerin filesuikaleita (tai ohuita filepihvejä suikaloituna)
5 dl kanalientä (voi olla melko mietoa)
1 pieni prk kookosmaitoa (meillä oli kevyttä)
loraus kalakastiketta
loraus ketjap manisia (makea soijakastike)
ripaus inkivääriä (tai hiukan tuoretta raasteena)
1 tl limemehua
ripaus Lime Pepper -mausteseosta
½ paprika
n. 50 g riisinuudeleita (tai sopivaksi katsomasi määrä)
tuoretta korianteria

Kuumenna tilkka öljyä kattilassa. Lisää sitruunaruoho ja currytahna, kuullota hetki. Lisää sitten sipuli ja valkosipuli, kuullota. Lisää broilerinsuikaleet (paras tulos tulisi suikaloimalla filepihvejä; meidän filesuikaleet ei kyllä olleet filettä nähneetkään), ruskista melkein kypsäksi. Lisää kanaliemi (tai vettä ja liemikuutio) ja kookosmaito. Alenna lämpöä, keiton ei tarvitse kiehua voimakkaasti. Lisää pilkottu paprika ja mausteet, välillä maistaen. Anna poreilla hiljakseen hetken aikaa. Lisää aivan lopuksi nuudelit ja ota kattila liedeltä. Riisinuudelit kypsyvät noin 2 minuutissa kuumassa liemessä itsekseen. Lisää aivan lopuksi silputtua korianteria. Voit tarjota korianterin myös erikseen pöydässä, jolloin jokainen voi annostella sitä oman makunsa mukaan.

Jos keitto odottelee pitkään ennen tarjoilua, lisää nuudelit vasta hiukan ennen tarjoilua ja lämmitä. Nuudelit nimittäin imevät nestettä aika lailla. Seuraavana päivänä keitto muistuttaakin enemmän pataa tai wokkia...


Minusta keitto oli hyvää, Paremman Puoliskon kommentti oli että siinä on erikoisia makuja. Tämä ei tarkoittanut että se olisi pahaa, vaan sitä että emme itse asiassa aikaisemmin olleet tällaista keittoa valmistaneet emmekä syöneet. Aikaisemmissa kana-nuudelikeitoissa mausteet olivat ehkä vähän perinteisempiä. Tässä keitossa tulisuus, suolaisuus, makeus ja raikkaus olivat sopivasti tasapainossa. Kookosmaito pyöristi mukavasti makua, mutta ei ollut liian hallitseva. Hyvää ja kevyttä arkiruokaa (eikä edes hurjan kallista!).

20. maaliskuuta 2007

savulohta salaatissa

Maanantaina alkuillasta äkkäsimme että lohisalaattia emme ole nautiskelleet aikoihin. Savulohi (tässä tapauksessa ihan lämminsavulohi, koska Parempi Puolisko ei suuresti arvosta kaupan kylmäsavulohta sellaisenaan) antaa salaattiin mehevyyttä ihan itsessään, useimmiten ylimääräisiä kastikkeita ei tarvita. Tämäkin salaatti valmistuu nopeasti ja on riittävän ruokaisa annos päivälliseksi.

Savulohisalaatti
2 annosta

n. 300 g savulohifilettä
salaatteja mielen mukaan (meillä jäävuorta ja rucolaa)
kurkkua
tomaattia
oliiveja
aurinkokuivattua tomaattia
ruohosipulia
(kananmunaa)
(maustekurkkua)

(valkoista balsamicoa)

Kasaa salaatti lautasille. Aineksia voi lisäillä, vähennellä ja muutella maun ja jääkaapin sisällön mukaan. Varo kuitenkin tekemästä salaatista liian "raskasta", savulohi on itsessään aika rasvainen ja makuisa ainesosa. Kastikkeeksi voisi sopia jokin sitruuna-vinegretti tai vain valkoista balsamicoa loraus.

Parasta ruokajuomaa olisi jokin rapsakan raikas valkoviini, vaikkapa Sauvignon Blanc -rypäleestä.

19. maaliskuuta 2007

vaalin valvojat: nacho-kana hässäkkä

Vaalilähetykset ovat tosi-teeveeviihdettä parhaimmillaan; aina joku voittaa, joku häviää ja kaikki yrittävät selittää tulosta omalta kannaltaan parhain päin. Sunnuntaina viihdettä oli taas tarjolla tuutin täydeltä. Olin jo aiemmin bongaillut useista blogeista herkullisen kuuloisia nahcolautasia, ja teemaan sopivan naposteluiltapalan löysin lopulta Ruokalan sivuilta, jossa oli vaalienalusviikolla kokkailtu puolueiden puheenjohtajien kanssa. Reissuiltuamme pitkälle sunnuntai-iltaan tämä oli myös riittävän helposti valmistuvaa iltapalaa.

Valittelen kuvan heikkoutta, suurin osa ruoasta ehti jo kadota nälkäisiin suihin ennen kuin aivoni ehtivät mukaan ja sain kameran käsiini...


Kanaa nachopedillä
2 nälkäisen reissaajan iltapala-annosta

½ grillattu broileri TAI 300g broilerin filesuikaleita naturel
1 prk Philadelphia tuorejuustoa (5%)
½ prk medium hot salsaa
jalapeñoja viipaleina
oliiveja viipaleina
juustoraastetta
maissilastuja

Pilko grillattu broileri tai ruskista ja mausta suikaleet makusi mukaan. Sekoita tuorejuusto ja salsakastike ja sekoita broilerinpalat mukaan. Levitä maissilastuja pellille tai vuokaan ohut kerros. Levitä juustokanahässäkkä päälle. Ripottele pinnalle oliivit ja jalapeñot sekä juustoraastetta. Gratinoi n. 225-asteisessa uunissa kunnes juusto on saanut kauniisti väriä. Tarjoile esim. salaatin kanssa. Lisänä voi tarjota myös loput salsakastikkeet sekä guacamolea.

Juomaksi sopii parhaiten kylmä olut tai kivennäisvesi.

Naposteluruoka oli hyvää, sopivan tulista eikä liian juustoista kuitenkaan. Ehkä sipulisilppu puna-ja valkosipulista olisi sopinut tuohon pintaan viime silauksena. Kyllä tällä jaksoi vaalitulosta jännittää ihan loppuun asti!

16. maaliskuuta 2007

would you like some pie with your sour disappointment?


Ruokablogien maailma on ihastuttavan tai hengästyttävän laaja, näkökulmasta riippuen. Kokeiltavia herkkuja alkaa löytyä jo kotimaisistakin blogeista liiankin kanssa. Hengästyttävät mittasuhteet surffailu alkaa saada siinä vaiheessa kun päätyy globaalien ruokablogien viidakkoon: niin paljon reseptejä, niin vähän aikaa! No, onneksi voi aina lähetellä linkkejä saman tien, jotta hyvät ideat pysyvät tallessa ja niihin voi palata myöhemmin.
Tämänkertaisen kalaruoan reseptin löysin piipahtaessani Bron Marshallin sivuilla. Kuva oli niin herkullinen, ettei tätä kerta kaikkiaan voinut vastustaa.

No niin. Vanhan kansan sananlaskukin sen tietää; moni kakku päältä kaunis... Tällä kertaa ruoka ei maultaan vastannut odotuksia oikein ollenkaan. Ei se pahaa ollut, mutta melkomoisen mautonta. Lohen kypsentäminen jokseenkin mediumiksi oli kyllä hyvä idea, mutta siihen tämän ruoan erinomaisuus jäikin. Kun vielä mittasin kuskusin veden hiukan sinnepäin ja siitä tuli lähinnä puuroa, olikin keittiökatastrofi lähellä...

Kyllä tätä syö ennen kuin selkäänsä ottaa, mutta suosittelen seuraamaan alkuperäistä reseptiä tarkemmin kuin meillä tehtiin. Huomasinkin näin jälkeenpäin että meillä jäi pari oleellista pointtia väliin tässä valmistuksessa. Sen siitä saa kun luulee tietävänsä eikä tiedä luulevansa.

Tässä on ALKUPERÄINEN resepti suomeksi:

Lohta Bron Marshallin tapaan
(kapris-ruohosipuli-sweetchililohi)
3 annosta

500 g lohifilettä
1 sitruuna, kuori raastettuna ja sitruuna viipaloituna
3 rkl sweet chili -kastiketta
nippu ruohosipulia silputtuna
1 prk (pieni) kapriksia hienonnettuna
mustapippuria
(suolaa)

Poista lohifileestä ruodot pihdeillä ja tee lihan pintaan muutama viilto. Laita filee uunivuokaan / pellille ja hiero kaprikset, sweet chilikastike, ruohosipuli, pippuri ja sitruunankuori kalan pintaan. Anna maustua 20 minuuttia. (lisäisimme ehkä hiukan suolaa ja tilkkasen sitruunamehua -toim huom.) Kannattaa todella antaa maustua, tämä oli yksi niistä asioista jonka unohdimme! Peitä vuoka leivinpaperilla ja foliolla, kypsennä kalaa 180 -asteisessa uunissa 8 -20 minuuttia. 8 minuuttia jättää kalan vielä oikein punertavaksi, 20 minuutissa se on läpikypsynyt. Kypsennysaikaa kannattaa passailla oman uunin mukaan. Me paistoimme kalaa 12 minuuttia ja se oli juuri ihanan roseeta, ei oikeastaan medium vaan pikku aavistuksen kypsempää.

Kalan kanssa söimme kuskusia. Olen kyllä saanut ravintoloissakin yhtä surkeaa kuskusia kuin nyt itse keitimme, mutta ei se siitä sen parempaa tee. Kuskusin kanssa kannattaa kyllä mitata aineet tarkkaan niin ei voi epäonnistua!

Nyt kun luin tuon ohjeen kunnolla, kokeilisin tätä varmasti uudelleen paremmin ohjetta seuraten. Jos et pidä sweet chilikastikkeesta, voi sen korvata pelkällä tuoreella chilillä.

Vetäydymme nuolemaan haavojamme ;) loppuviikoksi, palataan ruokapöytään taas pienen tauon jälkeen!

15. maaliskuuta 2007

kaikkien lasten lempiruoka (makaronilaatikko)


Vanha kunnon makaronilaatikko on varmaan kaikkien suomalaisten lempiruokalistalla. En ainakaan ole kuullut kenenkään sanovan, että inhoaa makaronilaatikkoa. Ulkomaan elävät tosin eivät oikein ymmärrä ruoan ihanuutta...

Makaronilaatikko on kahden hengen taloudessa ainakin kahden ja puolen päivän ruoka. Helppo- ja nopeatekoisena se on siis oivaa arkiruokaa. Meillä tehtiin alkuun makaronilaatikko aina munamaitoon, mutta kolmisen vuotta sitten älysimme kokeilla lihalientä munamaidon sijaan. Se oli niin paljon parempaa ja meidän makuhermoihin osuvampaa, että nykyään meidän laatikko tehdään aina lihaliemellä. Laatikon tekohan ei ole kovin vaikeaa, ja ainesosia voi muunnella mielensä mukaan. Meilläkin sekaan sujautetaan usein jotain juustontähteitä (Auraa) tai esim. aurinkokuivattuja tomaatteja. Jostain syystä Parempi Puolisko tekee AINA paremman makuista makaronilaatikkoa kuin minä. Salaisuus lienee rohkeassa maustamisessa, makaronit kun loiventavat makuja aika lailla lopputuloksessa.

Klassikkomakaronilaatikko
6 isoa annosta

400-500 g naudan paistijauhelihaa
sipuli
1 valkosipulinkynsi
mausteita mielen mukaan, esim: paprika, valkopippuri, tabasco, yrttisekoitus, suola (kaneli) jne.

½ lihaliemikuutio
1 valkosipuli-yrttiliemikuutio
4-5 dl kuumaa vettä

400 g makaronia

(Auraa)
(aurinkokuivattua tomaattia)
(maustekurkkua)

parmesania raasteena tai korppujauhoja

Laita makaronit kiehumaan (veteen voi heittää liemikuution mukaan halutessaan). Ruskista sillä aikaa jauheliha ja hienonnetut sipulit pannussa (jauhelihan rasva riittää hyvin ruskistamiseen, ylimääräistä rasvaa ei tarvita). Mausta seos mielesi mukaan, muista että saa olla voimakkaan makuista sillä makaroni kyllä tasoittaa makuja. Liuota liemikuutiot kuumaan veteen. Kaada vuokaan keitetyt (voi jäädä mielellään hyvin al denteksi!) ja valutetut makaronit, jauhelihaseos ja mahdolliset muut lisukkeet. Sekoita kaikki sekaisin. Kaada vuokaan liemi (huom. riittää että lientä on vuoan pohjalla, ei tarvitse nousta pintaan asti). Ripottele päälle juustoraastetta tai korppujauhoja. Kypsennä 200-asteisessa uunissa n. 30 - 45 min kunnes pinta on saanut kauniisti väriä.

Tarjoillaan kunnon ketsupin kanssa. Salaattia voi yrittää ujuttaa lautasen reunalle, jos mahtuu.

14. maaliskuuta 2007

tarkkana kuin tarhaporkkana! porkkanakakun uudet vaatteet


Porkkana on kovasti tyrkyllään tässä kuussa, vaikkei varsinaisesti sesongissa olekaan ;) Maaliskuun ruokahaaste vaikutti alkuun melkomoiselta haasteelta indeed. Eipä syytä synkkyyteen, mietintämyssyä päähän ja lopulta niitä porkkanareseptejä löytyi liikaakin. Porkkanahan on ehkä pupunruoista kaikkein monikäyttöisin myös ihmisten keittiöissä. Hetken tuumailtuani ajatus lähti seilaamaan kohti jälkiruokatyyppisiä ratkaisuja. Mikä on sinällään erikoista, tässä keittiössä kun noita jälkiruokia ja leivonnaisia harrastetaan todella harvoin!

Olimme viime sunnuntaina päivällisellä puolenkilon keittiön toisella alkulähteellä, jossa meille tarjoiltiin veljeni taannoisen syntymäpäivän juhlistamiseksi herkullinen ateria. Vaikka (tai ehkä juuri siksi koska) olen perinyt leivontaintoni äidiltäni, tarjouduin tuomaan kakkua jälkiruoaksi. Varmuuden vuoksi en suostunut kertomaan seurueelle, mistä kakku oli tehty, ennen kuin he olivat sitä maistelleet...
Pahoittelen kuvien laatua, valaistusolosuhteet poikkesivat jokseenkin totutuista ja olivat melko huonot kuvaustarkoituksiin.

Porkkanakakun uudet vaatteet
n. 12 annoksen kakku

Pohja
200 g digestive -keksejä
50 g voita

Täyte
2,5 dl Flora Vanillaa
500 g rasvatonta rahkaa
3/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 dl porkkanasosetta (käytin Pirkan luomuporkkanasosetta)
2 rkl hunajaa
3 rkl sitruunamehua
5 liivatelehteä
3 rkl vettä

Kiille
1 dl porkkanasosetta
hunajaa
sitruunamehua
1,5 dl mango-appelsiinimehua
5 liivatelehteä

Laita ensin täytteen liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Tee sitten pohja: murskaa keksi tehosekoittimessa muruiseksi seokseksi. Sulata voi ja yhdistä kulhossa muruseokseen. Sekoita, kunnes voi on imeytynyt keksimuruihin. Vuoraa irtopohjavuoan (meillä on n. 28cm halkaisijaltaan) pohja leivinpaperilla ja taputtele muruseos vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Vatkaa Vanilla vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon rahka, sokeri, vaniljasokeri ja porkkanasose johon on sekoitettu hunajaa ja sitruunamehua. Purista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne pieneen tilkkaan kuumaa vettä. Kaada liivateseos täytteeseen tasaisena nauhana, vatkaa/ sekoita koko ajan. Paras ja makoisin porkkanasose tulisi varmasti uusista oman maan porkkanoista kesällä, mutta nyt on talvi ja meillä ei ole omaa porkkanamaata, joten mentiin ihan kaupan soseella. Kesken leivonnan huomasin, että soseessa on suolaa, jonka vuoksi sitten laitoin tuota hunajaa ja sitruunamehua suoraan porkkanasoseeseen, maistellen välillä.

Laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään 3 tunniksi, mieluiten yön yli.
Kun täyte on kunnolla hyytynyt, valmista kiille. Laita taas liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Sekoita kiilteen muut aineet keskenään, tarkista maku. Lopuksi sulata taas liivatteet pieneen määrään kuumaa vettä ja sekoita ohuena nauhana seokseen. Tällä liivatemäärällä tuota hyydytettävää nestettä ei saisi olla juuri 3 dl enempää. Jos et halua kaataa juoksevaa kiillettä kakun päälle, voit hyydyttää sitä aluksi vähän laittamalla kulhon kylmään veteen ja sekoittelemalla seosta kunnes se alkaa hiukan saostua / hyytyä.

Ennen vuoan avaamista kannattaa käydä vielä vaikka veitsellä läpi kakun reunat, että ne irtoavat vuoan reunoista. Näin kakku ei repeä kun irrotat vuoasta reunat.


Tämä kakku oli ihanan pirteän näköinen (menisi pääsiäisenä hyvin) -kauniimman siitä olisi varmasti saanut, mutta en löytänyt sitruunamelissaa, minttua enkä ananaskirsikoita mistään. Ja siihen loppuivat minun koristeluideani... Kuten jo aiemmin todettu, en ole mikään kovin innokas kakkupaakari.

Maku oli ihanan raikas, ja kyllä siinä porkkana maistuu makeana itsenään kun tietää että siellä sitä on. Aprikoosi taisi olla ensimmäisiä veikkauksia kun pyysin arvaamaan, mitä kakussa on. Hyvää, ja niin raikasta ja kevyttä, että maistuu useampikin pala yhdellä istumalla!

Hihaan jäi vielä ässäksi eräs toinenkin porkkanaidea, katsotaan nyt ehtiikö sen toteuttaa vielä tässä kuussa, ja kumpi näistä sitten valikoituu haastepostiksi.

13. maaliskuuta 2007

eet chikin! syökää kanaa! (thai-maustettu kanapata)


Ja taas pataa... Olen Jennin kanssa samaa mieltä siitä, että padat ovat hyviä talviruokia; niitä voi muunnella melkein loputtomiin, ne ovat helppoja valmistaa ja aina herkullisia! Tämä pata on yksi itämaisten reseptien suosikeistamme. Tätä pataa tehdessä opimme myös ensi kertaa, miten iso ero on kuivatulla ja tuoreella inkiväärillä! Toisin kuin monia patoja, tätä ei välttämättä tarvitse hauduttaa kolmea tuntia. Mutta mutta: tämä on sellainen ruoka joka kannattaa EHDOTTOMASTI tehdä reilusti etukäteen, mieluiten edellisenä päivänä. Maut tasoittuvat ja muhivat uskomattoman paljon paremmiksi (uskokaa huviksenne, on kokeiltu pariinkin otteeseen).

Valmistusaika on noin 30 min ja ohjeesta tulee noin 3 annosta. Ohjeen olemme bonganneet S-ryhmän ruokapokkarisarjasta, muistaakseni kirja nro 5.

Thai-maustettu kanapata

400 g ohuita broilerin fileeleikkeitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
2 tomaattia
½ sitruunaruoho (tai 2 tl sitruunaruohotahnaa purkista)
1 rkl tuoretta inkivääriä
ripaus kuivattua chiliä
1 prk (pieni) kookosmaitoa
2 rkl tomaattipyrettä
1 rkl sokeria
1 rkl punaista currytahnaa
(vettä)
suolaa
valkopippuria

ruokajugurttia
jasmiiniriisiä

Leikkaa fileet reiluiksi suikaleiksi. Pilko sipuli ja valkosipulinkynsi. Ruskista kanapalat ja sipulit padassa (tai pannulla, ja siirrä pataan/ kattilaan). Lisää inkivääri, chili ja paloitellut tomaatit, kuullota hetki. Lisää kookosmaito, tomaattipyre, sokeri ja currytahna sekä suolaa ja pippuria. Lisää tarvittaessa vettä. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Tarjoa seuraavana päivänä jasmiiniriisin ja ruokajugurtin kanssa.

Ruoassa on ihana inkiväärin sitruunainen tuoksu. Maut ovat mukavasti itämaiset; sopivan tulista, muttei kuitenkaan liiaksi. Ruokajugurtti pyöristää makuja sopivasti. Tätä voisi aina syödä liikaa... Joskus olemme kääräisseet tähteet seuraavana päivänä fajitasten täytteeksi.

12. maaliskuuta 2007

Kevyehkö katkarapu-rucolapasta


Tämä on taas niitä reseptejä, jotka sattuivat heti silmään Jamie's Italy -kirjasta. Ihanan raikkaan ja kevyen oloinen katkarapu-rucolapasta. Ja helppo ja nopea valmistaa: pisimpään menee pakastekatkojen sulatuksessa! Teimme aika tarkalleen Jamien ohjeen mukaan, tosin kahdelle hengelle.

Spagettia katkaravuilla ja rucolalla
2 isoa annosta

1 valkosipulinkynsi
pari ripausta kuivattua chiliä
oliiviöljyä
n. 200 g pakastekatkarapuja
½ pientä lasillista valkoviiniä
1 rkl aurinkokuivattua tomaattia pyreenä (n. 5 tomaattia ajettu tehosekoittimessa)
sitruunamehua
suolaa
pippuria
pari kourallista rucolaa

spagettia (meillä täysjyvä)

Laita spagetti kiehumaan. Sillä välin kun se kypsyy, kuullota chiliä ja hienonnettua valkosipulia pannulla öljyssä. Kun valkosipuli alkaa ottaa väriä, lisää sulatetut katkaravut pannuun ja kuullota / paista pikaisesti. Alenna vähän lämpöä ja lisää valkoviini sekä aurinkokuivatut tomaatit pyreenä. Hauduta varovasti hetken aikaa (katkaravut muuttuvat nopeasti purukumiksi jos niitä keittää...). Nosta pannu liedeltä, lisää sitruunamehua ja puolet rucolasilpusta. Tarkista maut, lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa. Valuta al dente-kypsä spagetti ja lisää pannuun. Sekoita hyvin, jaa kahdelle lautaselle ja ripottele loput rucolasta annosten päälle. Tarjoa heti parmesanin kanssa.

Tämä pasta oli ihanan raikasta, sopivan chilistä mutta ei liian tulista. Katkaravut onnistuivat hyvin ja rucola antaa myös sopivaa tuoreutta ja makua annokseen. Ruoka oli myös todella nopea valmistaa.

Ruokajuomaksi nautimme valkoviiniä, siitä enemmän alla...

Ormarine Picpoul de Pinet aka. jotkut ne vaan ei opi!

Etsiskelin katkarapupastalle viiniä, jota emme olisi vielä maistelleet ja joka olisi noin 7 € korvilla. Kaksi kiinnostavaa viiniä jäi jäljelle, tämä Ormarine jne. sekä reilun kaupan tuote Fair Hills Chardonnay. Koska pääni ilmeisesti on toisinaan umpiluuta, valitsin tämän RANSKALAISEN (mehän pidämme niistä niin valtavasti) valkoviinin...

Ormarine Picpoul de Pinet
Ranska, Alkon nro 573447, hinta 7,48 €
Viinistä Viiniin -kirjassa kuvaillaan näin:
"Miellyttävän aromaattinen, kypsän hedelmäinen tuoksu. Siitä voi erottaa muun muassa omenaa, hunajaa ja kukkia. Kuiva ja rapsakan pirteä maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Makua hallitsee tuntuva, sitrusmainen hapokkuus. Tämä kannattaa eloisaa makua terhakkaaseen, hieman suuta supistavaan jälkivaikutelmaan. Ruokasuositus: Aperitiiviksi ja vaalealihaisten kalaruokien kanssa. Myös äyriäiset."

Viini ei yksinään maistunut kuin kirpeältä ja suorastaan pahalta. Katkarapupastan kanssa se pehmeni hiukan, ja oli jopa ihan juotavaa. Myös ruokailun jälkeen sellaisenaan se toimi jokseenkin ok. Meidän makuumme kuitenkin tällä hinnalla, ja halvemmallakin, saa Alkosta paljon parempaakin tavaraa.
Ehkä nyt uskomme että alle 20 € ranskalaiset Alkon viinit kannattaa jättää sikseen :)

11. maaliskuuta 2007

perheenlisäystä: Baby tuli taloon!

Kyseessä ei ole kumpikaan kahdesta tavallisimmasta perheenlisäyksestä. Tämä ei (toivon mukaan) herättele yöllä eikä kuseksi nurkkiin... Eikä sitä tarvitse jatkuvasti komentaa. Tätäkin on kyllä ehditty jo odottaa kuin kuuta nousevaa, ja vihdoin se saapui eräänä harmaan talvisena tiistaipäivänä!

Olen haaveillut jo pari vuotta espressokoneesta kotiin. Pastanjauhajien taannoinen postaus aiheesta pompsautti haaveet taas pintaan. Onneksi tuli lueskeltua tuota postausta kommentteineen ja muita netistä löytyviä juttuja aiheesta, muuten olisi rahat menneet hukkaan johonkin markettitason höyrykeittimeen ;) Sen verran on eri asioita harrastellessa tullut tässä keittiössä (ja muillakin elämänalueilla) opittua, että kunnon välineet kannattaa olla, vaikka sitten vähän joutuisikin panostamaan. Ja köyhän ei tunnetusti kannata ostaa halpaa.


Niin, meille siis tuli pikku D eli Gaggian Baby Dosata -espressomasiina. Koska täällä susirajalla on niin sanotusti "vähän hiljaista" näiden erikoiskoneiden tarjonta, päädyimme tilaamaan laitteen netistä. Tilaaminen ja sen kanssa säätäminen ja kuljetus kesti pari viikkoa yhteensä. Kun beibi saatiin vihdoin kotiin ja paketista ulos, ensimmäinen ilta menikin sitä pyyhkiessä ja ihmetellessä eri osia ja käyttöohjeita.

Toisena päivänä, kun oli käyty harjoituskahvit (uskaltaako tätä edes tunnustaa... valmiiksi jauhettua espressoa, tiedän kyllä että tämä ei saa kahvintuntijoiden hyväksyntää ;)) hakemassa kaupasta, oli kokeilun ja käyttöönoton vuoro... Kahdella ensimmäisellä kupillisella ei vielä irronnut muuta kuin ärräpäitä kahvinkeittäjältä. Laite sinällään on helppokäyttöinen ja toimii moitteettomasti. Kotibaristan kahvintamppaustaidoissa vain on vielä toivomisen varaa. Kahvi valui läpi aivan liian nopeasti, ja cremasta ei kyllä ollut tietoakaan...

Emme ole kuitenkaan helposti lannistuvaa tyyppiä, joten opettelu jatkuu tarmokkaasti, kunnes täydellinen kupponen on saavutettu. Sitten pääseekin ohjelmoimaan noita kahta nappia, joihin voi tallettaa haluamansa annokset. Sitten sitä saa nappia painamalla herkkukahvia...

Kolmantena päivänä lueskelin ristretton ja coffeegeekin foorumeilta opastuksen sanoja, ja tulin siihen tulokseen että:

a) olen yrittänyt tampata kahvia liian varovasti (ilmeisesti tällainen pienehkö naisihminen, jolla rohkeat nyrkit narujen päässä roikkuu, ei oikein pysty tamppaamaan liian kovalla voimalla)

JA/ TAI

b) valmiiksijauhettu kahvi jota peruskaupan hyllyltä saa, olkoonkin kuinka "espressojauhatusta" on manalan alimmista kerroksista, eikä siitä pysty koskaan, millään taidoilla eikä laitteilla keittämään kunnollista espressoa

Niin, kuka tahansa kahvinörttihän olisi osannut jo heti kertoa että osta nyt hyvä tyttö kunnon mylly jos meinaat espressoa keittää. Kyllähän minä sitä jo vähän epäilinkin, mutta mutta... suomalainenhan ei usko ennen kuin itse kokeilee.

Viikonloppuna kipaisin lähimpään kahveihin erikoistuneeseen puotiin noutamaan vastajauhettua kahvia. Äkkiä tuoreet kahvit kotiin, kone päälle... Jännittynyt valmistelu ja voilá, ensimmäinen melkein jo espressoa muistuttava kupponen oli laskettu. Kahveilla on siis eroja. Sittemmin saimme viikonlopun aikana useammat onnistuneet espressot ja yhdet jossain määrin capuccinoa muistuttavat juomat valmistettua. Alkuun on siis päästy, jatketaan harjoittelua.

10. maaliskuuta 2007

päärynäinen pinaatti-pähkinäpasta l. jämät


Edellisen kokkailun kastiketapaturman jälkeen minulla oli vielä noin desi päärynä -homejuustokastiketta jääkaapissa tähteenä. Koska Parempi Puolisko oli eiliseen tapaan edelleen lietsussa, ja kokkailin siis vain itselleni, ajattelin hyödyntää jämät pastakastikkeen pohjaksi. Polkkapossun herkullisia reseptejä silmäillessäni olin huomannut mielenkiintoisen pähkinäisen pinaattipastan, jota mukaillen sitten säveltelin tuota ruokaa. Mikäli olette haksahtaneet samaan kastikeansaan (mitä kyllä epäilen), kannattaa toki käyttää jämiä. Jos taas teette ruoan alusta asti, voi jämäsoosin korvata joko alkuperäisillä aineksilla tai sitten vaikka kasvisliemellä ja homejuustolla. Tai sitten voi ottaa sen varmimman tien ja tehdä tuon Polkkiksen ohjeen mukaan ;).

Minä tein näin:

Jämäpasta pinaatilla ja pähkinällä
1 annos

n. 1 dl löysää päärynä-homejuustokastiketta (ks. edellinen postaus)
kourallinen cashew-pähkinöitä
kourallinen pinjansiemeniä (meillä ei ollut joten se siitä)
1/4 pss pakastepinaattia
valkoista balsamicoa
sitruunapippuria
mustapippuria
suolaa
parmesania
maizenan vaaleaa suurusta

spagettia
parmesania

Ensin pasta kiehumaan. Sitten kuullotetaan sipulia ja valkosipulia pannulla pehmeiksi ja läpikuultaviksi. Lisätään jämäsoosi ja pinaatti, lämmitetään todella miedolla lämmölla kunnes pinaatti sulaa. Maustetaan maun mukaan. Jos jaksetaan, paahdetaan toisella pannulla (millä toisella pannulla??) tai uunissa pähkinät yms. ja heitetään kastikkeen sekaan. Jos ei jakseta niin heitetään sellaisenaan sekaan. Suurustetaan Maizenan vaalealla suuruksella.

Kun pasta on sopivaa, valutetaan se ja lisätään pannulle. Annetaan muhia pikku hetken, tarjoillaan parmesanin ja hyvän valkoviini kera. Valkoviinin kohdalla uskaltauduin taas kepillä jäätä kokeilemaan, mutta siitä enemmän myöhemmin.

Kastikkeesta tuli yllättävän hyvää, päärynäkin maistui siinä sopivasti. Pähkinöistä tuli taas vähän pureskeltavaa koostumukseen. Ei ollenkaan hassumpi ruoka epäonnistuneesta salaatinkastikkeesta!

9. maaliskuuta 2007

köyhät ritarit hengaa Tinan kanssa (päärynä-juustosalaatti)

Herkuttelua naistenpäivän kunniaksi... Alunperin tarkoitus oli tehdä Pastanjauhajien äskettäin postaamaa juustosalaattia Köyhät Ritarit-ohjelmasta. Ohjelma on muuten yllättänyt minutkin positiivisesti, jostain syystä ei ole tullut aiemmin sitä katsottua, mutta nyt on viimeisen kuukauden aikana pari jaksoa sattunut silmiin. Herkullisia reseptejähän siellä on, ja sopivan rentoa menoa keittiössä.

Jostain syystä eksyin kuitenkin taas Tinan SVT:n sivuille, josta parantumattoman homejuustofanaatikon silmään pisti heti tietysti Waldorfin salaatti siideri-homejuustokastikkeella. Tinan reseptissä oli kuitenkin aivan liian vähän juustoa, eikä oliiveja lainkaan. Niinpä otin palan sieltä, toisen tuolta näistä kahdesta reseptistä ja yhdistelin omaksi versiokseni. Siideri-homejuustokastike ei aivan täydellisesti onnistunut, se oli minun makuuni liian juoksevaa koostumukseltaan. Varsinainen maku oli oikein hyvä, mutta pikkaisen paksumpaa siitä olisi pitänyt tehdä (siinä sen taas näkee kun kotikokkailija kuvittelee osaavansa tehdä kastiketta aineita mittaamatta...)
Salaatin ulkonäkökin muistuttaa tässä enemmän pinoa kuin kauniisti koottua salaattia... aina ei voi voittaa ;) Erittäin hyvää tämä kuitenkin oli! Homejuustojen välttelijöiden tosin ei kannattane kokeilla ainakaan näillä määrillä.

Päärynä-juustosalaatti siideri-homejuustokastikkeella
2 annosta

1 päärynä
oliiviöljyä
70 g saksanpähkinöitä
1 tl sokeria
1 rkl sitruunamehua

1 ruukku roomansalaattia
n. 75 g valkohomejuustoa (meillä oli Saint Morgon)
n. 75 g sinihomejuustoa (meillä oli gorgonzolaa)
oliiveja
1 pieni punasipuli

n. 50g homejuustoa
½ dl päärynäsiideriä
suolaa
mustapippuria

Pese päärynä ja leikkaa lohkoiksi. Paista lohkot oliiviöljyssä kullanruskeiksi. Sekoita pähkinät pannulle, ripottele päälle sokeri. Paista pari minuuttia. Päälle sitruunamehua ja pannu sivuun odottamaan.

Juustot kannattaa ottaa ajoissa jääkaapista ulos hengittämään ennen salaattiin laittamista.

Laita siideri ja homejuusto kattilaan, lämmitä varovasti kunnes juusto sulaa. Kannattaa aloittaa pienehköllä määrällä nestettä suhteessa juuston määrään, ja lisätä sitten siideriä jos siltä vaikuttaa. Mausta kastike suolalla (muista että juusto on aika suolaista) ja pippurilla, ja nosta sivuun (pidä kuitenkin lämpimänä).

Kasaa salaatti lautasille tai laakealle vadille, roilottele kastiketta koko komeuden päälle viimeiseksi ja nauti.

Salaatissa yhdistyvät mukavasti suolaisuus, makeus ja happamuus. Päärynät eivät ole liian pehmeitä ja pähkinätkin antavat kontrastia pehmeille juustoille. Kuten jo aiemmin totesin, tekisin kastikkeesta hieman paksumman ja voimakkaamman seuraavalla kerralla (kun osaisin tehdä sen jo paremmin). Juustojen laatua ja määrää voi jokainen tietysti passailla omaan makuunsa. Tuossa ohjeessa juustojen määrät ovat noin-mittoja koska tunteella mentiin eikä vaa'an mukaan ;)

8. maaliskuuta 2007

kreikkalainen uunilohi


Tämän viikon ensimmäinen kalaruoka on partaäijän kotikolosta, eli Lindahlsmejerin kotisivuilta. Tämä on ikään kuin aiemmin postatun venäläisen lohen välimerellisempi serkku. Tuolta meijerin sivuilta muuten löytyy monenmoista vinkkiä partaäijän ja sisarensa kurttumummon käyttöön keittiössä. Partaäijää olemme itse ostaneet pienemmissä, 500g purkeissa. Kurttumummoa olen toistaiseksi nähnyt vain kilon purnukoissa (lähinnä Citymarketien valikoimissa). Tällä kertaa käytimme ruokaan kyllä ihan Valion Bulgarian ruokajugurttia... Nuo puolenkin kilon jugurttipaketit tuppaavat olemaan sen verran isoja, ettei niitä oikein saa kulumaan kahden hengen taloudessa kovin helposti.

Fetajuustogratinoitu lohifile
2 annosta

2 dl Lindahlsin jogurttia (tai muuta ruokajugurttia)
400 g lohifilettä
100 g fetajuustoa (meillä oli Apetina 8%)
1 valkosipulinkynsi
1tl rosmariinia
suolaa, pippuria

Lämmitä uuni 175 asteeseen. Murenna fetajuusto ja sekoita se yhdessä jugurtin ja rosmariinin kanssa. Alkuperäisen ohjeen laatijalla oli käynyt sellainen työtapaturma että valkosipuli näytti jääneen ohjeesta kokonaan pois! No, onneksi me huomasimme virheen heti ja korjasimme asian lisäämällä seokseen yhden kynnen hienonnettuna. Mausta lopuksi seos suolalla ja pippurilla, huomaa että fetajuusto on melko suolaista jo itsessään.
Laita lohi uuninkestävään vuokaan ja levitä fetajuustoseos lohipalojen päälle. Paista uunin keskiosassa n. 15-20 minuuttia.

Helppoa kuin heinänteko!

Lisukkeeksi tehtiin lohkoperunoita, tällä kertaa Pastanjauhajien innoittamana rosmariinilohkoja. Meillä tehtiin näin: perunat pestään ja lohkotaan, taputellaan kuiviksi talouspaperilla. Nostetaan perunalohkot kulhoon, päälle oliiviöljyä, rosmariinia, mustapippuria ja suolaa. Hölskytellään / heilutellaan / sekoitetaan niin että perunat maustuvat tasaisesti. Paistetaan uunissa n. 225 asteessa n. 20 min. Huom! Lohen voi laittaa perunoiden kanssa yhtä aikaa uuniin kunhan perunoiden on antanut ottaa vähän alkulämpöä. Paistoaika on pikkuisen pidempi.

Meillä perunat olivat uunissa noin 7 minuuttia yksinään, sitten perunapeltiä vähän alemmas ja lohi hiukan ylemmäs uuniin, ja paistamista jatkettiin noin 20 min. Kypsää tuli molemmista, ehkä tuo yhdessä kypsyttelyaika olisi voinut olla jopa 15 minuuttia. Peitelty lohi on siitä kiitollinen ruoka, että se ei kuivahda vaikka olisikin aavistuksen pidempään uunissa.

Paistamisen keskivaiheilla uunista alkoi kantautua huumaava rosmariinin tuoksu. Ehdin jo miettiä että näinköhän sitä tuli pilattua koko ruoka laittamalla liikaa mausteita... Meillä kun on se "paha" tapa että aika harvoin tulee juurikaan seurattua maustemääriä ihan mittalusikka kädessä, enemmän menee tunteella kyllä. No, tilanne ei lopulta ollut ollenkaan niin vakava.

Lohi jugurttipeitossaan oli oikein hyvää, todella erimakuista kuin mikään aiemmin syömämme lohi. Ehkä seuraavalla kerralla uskomme kuitenkin ohjeita ja käytämme ihan partaäijää tähän ruokaan; Bulgarian ruokajugurtti tahtoi laskea mehut pitkin vuokaa, eli oli hiukkasen liian juoksevaa tähän ruokaan.

Tällekin olisi toiminut joku mukava valkoviini, mutta arkena ei ihan joka ilta jaksa viiniä lipittää, joten tyydyimme veteen.

7. maaliskuuta 2007

lihapullat tomaattikastikkeessa á la Jamie


Usein tässä käy juuri näin; sitä avaa jonkun reseptikirjan pitkästä aikaa, ja sitten seuraava viikko syödäänkin sen kirjan ohjeilla... meillä ainakin ruokalajit valitaan aika lailla fiiliksen mukaan, mikä resepti milloinkin sattuu kuulostamaan herkulliselta. Yritän kuitenkin tehdä aina viikon arkipäivien ruokasuunnitelman sunnuntaina tai viimeistään maanantaina. Helpottaa elämää kun ei tarvi joka päivä ravata kaupassa ja muutenkin on selvemmät sävelet: ehtii paremmin harrastamaan myös muuta kuin ruoanlaittoa!

Tästä piti tulla alunperin jo sunnuntain ruoka, mutta kun söimmekin kalaa niin tämä siirtyi sitten viikolle. Taisin jo aiemmin todeta, että meillä lihapullat on viime aikoina olleet aina tuota kofta currya, mikä sekin on kyllä hyvää, mutta vaihtelun vuoksi teki mieli maistella muutakin. Lisäksi Sohvin postaus spagetista lihapullakastikkeella viritti idean jo aiemmin mielen perukoille. Ohje on Jamien Alaston kokki -kirjasta. Valmistukseen menee kaikkineen noin tunti (mikä johtuu lähinnä tomaattikastikkeen kypsyttelystä), tästä määrästä tulee noin 3 annosta. Isomman määrän tekeminen ei liene temppu eikä mikään, aikaa se tuskin ainakaan vie kovin paljon enempää.

lihapullat tomaattikastikkeessa
3 annosta

tomaattikastike
2 valkosipulinkynttä
1 rkl oreganoa (kuivattua)
½ tl kuivattua chiliä
1 tlk säilöttyjä kokonaisia tomaatteja
loraus punaviinietikkaa
1 rkl tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa
2 rkl oliiviöljyä

pullat
290 g naudan paistijauhelihaa
1 viipale vaaleaa leipää
1 keltuainen
½ rkl oreganoa
½ tl kuivattua chiliä
½ tl kuminansiemeniä murskattuna
½ tl rosmariinia
suolaa
mustapippuria
(½ pieni sipuli)
(1 pieni valkosipulinkynsi)
(oliiviöljyä)

tuoretta basilikaa
n. 40 g mozzarellaa
n. 40 g parmesania raastettuna

Valmista ensin tomaattikastike ja kuullota sipuli ja valkosipuli lihapulliin, jos haluat niitä käyttää (ja miksipä et haluaisi ;)). (Jamien ohjeen mukaan ne pitää kuullottaa pehmeäksi pannulla ja jäähdyttää ennen kuin laitetaan lihapullataikinaan.) Kuullota kattilassa pienessä öljytilkassa hienonnettua valkosipulia. Lisää oregano, chili ja tomaatit. Sekoita varovasti, että tomaatit eivät rikkoudu tässä vaiheessa. Kiehauta ja hauduta tunnin verran (meillä kyseessä oli arki-ilta ja nälkäinen kokki, joten hauduttelu jäi ½ tuntiin, mutta tämäkin lienee sitä parempaa mitä pidempään sitä hauduttaa). Lopuksi lisää punaviinietikka, basilikan lehdet ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita ja painele tomaatit paloiksi kauhalla. Lisää vielä 2 rkl oliiviöljyä ja anna makujen tasoittua hetken.

Sillä aikaa kun tomaattikastike hautuu, voit tehdä lihapullataikinan: kaikkein herkullisinta varmasti tulisi, jos hakisi jostain juuri jauhettua hyvää lihaa. Meillä kuitenkin oli ihan lähikaupasta ostettua pakattua paistijauhelihaa, toimi hyvin. Aja leipäpala monitoimikoneessa muruiseksi, laita liha, leipämurut, mausteet ja keltuainen (ja kuullotetut ja jäähdytety sipulit) kulhoon ja sekoita taikina hyvin. Muotoile kostutetuin käsin pulliksi. Laita pannulle reilu loraus öljyä, kuumenna pannu hyvin kuumaksia ja ruskista pullat pannussa. Ota levy pois päältä, lisää tomaattikastike pannulle. Tässä vaiheessa meillä siirrettiin koko komeus uunivuokaan, päälle basilikan lehtiä, mozzarella kuutioituna sekä parmesania raastettuna. Vuoka 200-asteiseen uuniin n. 15-20 minuutiksi, kunnes juusto on saanut väriä. Meillä tuo juusto ei meinannut millään ottaa väriä, joten laitoin viimeiseksi 5 minuutiksi grillin päälle ja lämmön 225 asteeseen. Saatiinhan sitä väriä!

Kun vuoka oli uunissa, keitimme spagetin. Tällä kertaa päädyimme tummaan täysjyväspagettiin, joka on kyllä maukkaampaa kuin ihan vaalea "perus"spagetti.

Ruoka oli todella hyvää, joskaan emme suosittele syömään sitä vaaleissa vaatteissa, tomaattikastikkeella kun on taipumus vähän roiskua... Jotenkin hyvin italialaishenkinen spagettikastike. Juomaksi olisi varmasti sopinut joku italialainen punkku, vaikkapa Salice Salentino Rosso Nero Riserva. Joimme vettä kun emme jaksaneet lähteä Alkoon.

6. maaliskuuta 2007

Kevyttä yrttikalaa kuhasta


Sunnuntaina meillä syötiin viikon kala-annos. Pitäisi kyllä vähän terästäytyä ja yrittää syödä kalaa parikin kertaa viikossa. Tämä on taas Jamien reseptejä, taitaa olla Alaston kokki -kirjasta. Niin yksinkertaiset ainekset mutta AH miten hyvää! Kannattaa suosia mahdollisimman tuoreita kalafileitä... Me käytimme kuhaa. Ruoka valmistuu noin 25 minuutissa (muusin keitto on pisin vaihe kokonaisuudessa!)

Kuhaa yrtti-sitruunamausteilla
2 annosta

2 isohkoa kuhafilettä (tai muuta valkolihaista kalaa)
kourallinen tuoretta oreganoa (tai reilu tupsaus kuivattua: meillä toimi ihan hyvin kuivattu!)
1 rkl oliiviöljyä
1 pieni valkosipulinkynsi
2 tl sitruunamehua
1 tl suolaa
mustapippuria

Sekoita (tai jauha morttelissa) valkosipuli, oregano ja suola tahnaksi. Lisää oliiviöljyä ja sitruunamehua, mausta mustapippurilla. Levitä seos fileille (molemmin puolin), huom. kalan ei ole tarkoitus uida tahnassa, ohut kerros riittää. Paista fileitä kuuman uunin (meillä n. 275 astetta) ylätasolla 7 minuuttia. Tarjoa oliivi- tai yrttimuusin kanssa.

Yrttinen perunamuusi
n. 3 annosta

3 isohkoa Rosamunda -perunaa
persiljaa
rucolaa
suolaa
oliiviöljyä
perunoiden keitinlientä
parmesania raasteena

Kuori ja pilko perunat, keitä noin 10-15 minuuttia kunnes ovat pehmeitä. Survo perunat muusiksi, lisää yrtit silputtuna, mausta suolalla. Loraus oliiviöljyä sekaan, ja tarvittaessa perunoiden keitinlientä sopivan notkeuden saavuttamiseksi. Raasta parmesania sekaan, sekoita. Anna lämmitä hellan jälkilämmöllä, jotta maut tasoittuvat.

Vinkki: muusin lopusta tulee hyvä peruna-yrttivelli seuraavalle päivälle vaikka lounaaksi.

Tuo kala on vieraillut pöydässämme jo aiemminkin, ja täytyy sanoa että aina se yllättää yhtä positiivisesti: kala on mehukasta ja maukasta, mutta mausteet eivät peitä kalan makua vaan tukevat sitä mukavasti. Ehkä juuri tuollaisen ohuen fileen paistaminen kuumassa uunissa on se salaisuus: kala jää ihanan meheväksi ja mureaksi eikä kuiva.
Tämäkin ruoka on helppo, nopea ja herkullinen!

5. maaliskuuta 2007

pinaattikeitto alusta asti

Pinaattikeitto on ollut meidän molempien herkkua jo ihan lapsesta asti. Monet kehuvat nykyisiä pakastekeittoja hyviksi, ja varmasti ne sitä ovatkin. Keiton tekeminen ei kuitenkaan ole huiman vaikeaa eikä siinä mene kauan, joten meillä se tehdään itse. Sen verran oikaistaan kulmissa että pakastepinaattia heitellään sekaan. Tuoreesta tulisi varmasti vielä maukkaampaa! Pinaattikeitto on myös kevyehkö ruoka, varsinkin tällä tavalla tehtynä, kun sitä ei tehdä rasvasuurukseen.

Pinaattikeitto
2 annosta

n. 8 dl maitoa
n 3 rkl vehnäjauhoja
½ pss pakastepinaattia
valkopippuria
hunajaa / sokeria
ripaus suolaa

3 keitettyä kananmunaa

Näin se käy:
Laita jauhot kattilan pohjalle. Vispaa sekaan hiukan jääkaappikylmää maitoa, kunnes saat tasaisen tahnan (tällä tavalla keittoon ei tule paakkuja). Sekoita noin puolet maidosta joukkoon, ja kuumenna varovasti keskilämmöllä. Tätä, kuten kaikkia muitakin maito-jauhokeitoksia, kannattaa pitää silmällä ja vispailla/ hämmentää välillä ettei puutu pohjaan kiinni. Kun maito alkaa saostua, lisää pakastepinaatti ja loput maidot. Maidon määrää ja keiton paksuutta voit tässä passailla lisäilemällä maitoa vähitellen. Anna keiton hautua hyvin miedolla lämmöllä (levy ykkösellä tai kakkosella) jonkin aikaa, jotta jauhoinen maku katoaa. Mausta hunajalla ja valkopippurilla. Lisää suola vasta aivan lopuksi, ettei keitto juoksetu (aika harvoin se meillä ainakaan sitä tekee).

Keitä kananmunat, muista säikäyttää ne kylmässä vedessä että kuori irtoaa helposti. Halkaise kahtia ja tarjoa keiton kanssa. Ruisleipä sopii myös hyvin keiton kumppaniksi. Juomana menee raikas kivennäisvesi, tai miksei sitruunalla maustettu vesi.

4. maaliskuuta 2007

grilliruokaa: pari perunasalaattia

Saimme kutsun illanviettoon ystävien (ja samalla sukulaisten) luo; listalla oli grilliribsejä, ja meidän vastuullamme perunat ja / tai salaatti. Illan emännän kanssa jutellessa siitä kehkeytyi sitten perunasalaatti. Muistelin Jamien Alaston kokki-kirjassa olleen useitakin maukkaan oloisia perunasalaattiohjeita, ja niinpä olikin: perunasalaattia salsa verden kera, sekä perunasalaattia yrttikastikkeella. Perunat eivät tietysti tähän aikaan ole ihan onnen omiaan tällaisiin salaatteihin: parasta olisi käyttää uusia pikkuperunoita. Mutta niillä on mentävä mitä saatavilla on, joten ihan tavalliset talviperunat saivat kelvata. Toinen salaatti on suoraan Jamien kirjasta, toisesta tuli Jamien ohjeiden pohjalta kehitelty oma versio.

Kuvista muuten näkyy että en edelleenkään todellakaan osaa keittää perunoita: jälleen menivät liian pehmeiksi tällaiseen ruokaan... Onneksi ulkonäkö ei vaikuttanut makuun!

Tässä ensin tämä täysin Jamien oppien mukaan tehty:

Perunasalaattia salsa verden kera
n. 8 annosta

1 kg kiinteitä perunoita (mieluiten uusia, pieniä)
2 prk kapriksia
8 anjovisfilettä
reilu kourallinen tuoretta persiljaa (sileälehtistä jos löytyy, meillä oli ihan tavallista)
reilu kourallinen tuoretta basilikaa
reilu kourallinen tuoretta minttua
reilu kourallinen cocktailkurkkuja
1 rkl dijonsinappia
2 rkl punaviinietikkaa tai sitruunamehua
oliiviöljyä
mustapippuria
(suolaa)

Näin se menee:
Keitä perunat, paloittele isommat vielä lämpiminä. Hienonna kastikkeen ainekset veitsellä hyvin hienoksi, sekoita. Mausta dijonsinapilla, punaviinietikalla ja mustapippurilla. Sekoita oliiviöljyä vähitellen joukkoon sen verran, että saat sopivan koostumuksen. Lisää tarvittaessa suola ja punaviinietikkaa (huomaa että kaprikset ja anjovikset ovat aika suolaisia...) Sekoita kastike vielä lämpimien perunoiden joukkoon varovasti käännellen (sitä varovammin jos keität perunoita niin kuin minä...). Anna jäähtyä ja maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Peruna-rucolasalaatti hunajaisella sinappikastikkeella
n. 6 annosta

1 kg perunoita
1 puntti rucolaa
4 rkl dijonsinappia
2 rkl hunajaa
2 rkl oliiviöljyä
2 rkl valkoista balsamicoa
mustapippuria
(suolaa)

Tämä käy näin:
Keitä (ja tarvittaessa pilko) perunat. Huuhdo rucola, revi hiukan pienemmiksi paloiksi. Laita kastikkeen ainekset tehokkaaseen monitoimikoneeseen, aja tasaiseksi. Tarkista maku. Yhdistä salaatin ainekset kulhossa, sekoita varovasti nostellen. Anna salaatin maustua jääkaapissa ennen tarjoilua.

Molemmat salaatit olivat kaikkien ruokailijoiden mielestä hyviä, ja sopivat grillatuille ribseille hyvin. Näitä kannattaa kokeilla kyllä uusien perunoiden saavuttua, kesän grillailukaudella lisukkeina. Nam.

Ribseistä en tajunnut ottaa kuvaa ystävienkään kameralla ennen kuin ne oli jo syöty. Ihanan grillatun makuisia ne olivat vaikka uunissa valmistettiinkin: marinadi / kastike on siis onnistunut ja uunin käyttäjä tiesi mitä tekee. Kiitokset vielä hyvästä ruoasta ja seurasta!

3. maaliskuuta 2007

ihan paras pastasalaatti! (Paolan pastasalaatti)

Pääsimme lopulta kokeilemaan tätä Pastanjauhajilta bongattua Paolan pastasalaattia perjantai-illan ruoaksi. Alkuperäisen ohjeen löydätte tuolta jauhantasivuilta, meillä siihen tehtiin pari pientä muutosta; Nigellan vaikutuksesta punasipulia marinoitiin limemehussa, ja salaattiin lisättiin vielä -kuinkas muutenkaan- oliiveja! Valmiiksi grillattua broileria emme liene koskaan ostaneet omaan keittiöömme; lapsuudesta siitä toki on muistoja. Täytyy kyllä sanoa että valmiiksi grillattu broileri toimi ainakin tässä ruoassa aivan loistavasti!

Näin se meillä tehtiin:

Paolan pastasalaatti
4 - 8 annosta (4 pääruokana)

1 grillattu broileri
½ pakettia penne tricolore -pastaa
½ "orange flesh" -meloni
1 prk Barilla-pestoa
pari nippua rucolaaa
½ ruukku tammenlehtisalaattia
2 pientä punasipulia
limemehua
oliiveja
kourallinen pinjansiemeniä
parmesania lastuina
(mustapippuria)

Kasaa näin:
Laita pasta kiehumaan, suikaloi sipuli ohuiksi renkaiksi. Laita sipulirenkaat marinoitumaan limemehuun. Paahda pinjansiemenet kuivalla pannulla ja laita sivuun jäähtymään. Paloittele meloni, huuhtele salaatit. Irrota lihat kanasta (poista nahka) ja pilko isohkoiksi paloiksi. Kun pasta on kypsää, valuta siitä vesi ja säikäytä kylmällä vedellä nopeasti. Sekoita kulhossa kana ja kasvikset (revi salaatit pienemmiksi paloiksi) sekä pestokastike; rouhaise sekaan hiukan mustapippuria mausteeksi (meillä tämä unohtui). Asettele päälle punasipulirenkaat, ripottele pinjansiemenet pinnalle ja lopuksi vuole esim. kuorimaveitsellä tuoreita parmesanlastuja pinnalle.

Tämä salaatti oli valtavan hyvää! Kokonaisena grillattu broileri oli ihanan mehukasta, meloni toi makeutta ja punasipuli raikasta kirpeyttä kokonaisuuteen. Pesto kastikkeena on todella hyvä idea; salaatti on maukasta eikä lainkaan tunkkaista kuten kermaviili-majoneesi-kastikkeella tehdyt pastasalaatit pahimmillaan. Kaiken kaikkiaan tässä maut osuvat kohdalleen todella hyvin. Tätä salaattia kannattaa kyllä kokeilla! Kiitokset Pastanjauhajille ja Paolalle tästä loistoreseptistä!

Salaatin kanssa nautimme romanialaista Val Duna Chardonnayta. Kuten jo aiemmin on tullut kehuttua, tässä on valkkarissa on loistava hinta-laatusuhde. Se sopii hyvin myös kanaruokien kaveriksi, ja tässäkin kohtaa se toimi hyvin. Salaatin kaverina siitä löytyi uutta raikkautta joka sopi hyvin salaatin makuihin.

Kyllä syöminen on sitten ihanaa...