25. toukokuuta 2008

tomaattisalaattia kahteen otteeseen


Tämä salaatti on toteutettu joskus syksyllä, aikaan jolloin tomaatit vielä olivat kohtuullisia. Nyt kun tomaatit alkavat vähitellen jo olla taas syötäviä, onkin sopiva aika postata pari tällaista samantyyppistä maukasta tomaattisalaattia. Tämä kuvan versio on Jamien paras tomaattisalaatti tai jotain sinnepäin. Samansuuntainen salaatti löytyy myös Nigellalta, nimellä Egyptiläinen tomaattisalaatti. Molemmat ovat mitä mainiointa kesämurkinaa, sopivat sellaisenaan vaikkapa grillatun lihan lisukkeeksi eikä muuta tarvitakaan. Ei kovin yllättävää että Jamien ohje on hiukan yksinkertaisempi, tosin ei Nigellankaan nyt oikeastaan niin kovin monimutkainen ole. Tässä molemmat ohjeet:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta erilaisia, -värisiä ja -muotoisia tomaatteja. Osta tomaatit irtokappaleina, jos mahdollista, jotta voit valikoida salaattiin vain sopivan kypsät ja maukkaimmat tomaatit. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

Egyptiläinen tomaattisalaatti
Syötävän hyvää -kirjasta

1 salottisipuli kuorittuna
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
5 keskikokoista tomaattia (yht. 750g)
riuska puserrus sitruunamehua
merisuolahiutaleita
kourallinen tuoretta kirveliä hienonnettuna

Hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi niin hienoksi kuin suinkin pystyt. Laita pieneen kulhoon, lisää öljy sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria. Jätä maustumaan siksi aikaa kun kalttaat tomaatit.
Tökkää terävällä veitsen kärjellä tomaattien kantaan reikä tai tee ristiviilto. Laita tomaatit lämmönkestävää astiaan ja kaada niiden päälle kiehuvan kuumaa vettä niin että ne peittyvät. Odottele 5 minuuttia, kaada sitten tomaatit varovasti siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Kuori sitten tomaatit terävän veitsen avulla (nyt sen pitäisi onnistua helposti). Leikkaa kuoritut tomaatit viipaleiksi, niin ohuiksi tai paksuiksi kuin haluat. Laita tomaattiviipaleet astiaan, kaada joukkoon sipuliseos ja sekoita hyvin. Anna seoksen maustua mielellään useita tunteja, maut kehittyvät sen paremmin mitä pidempään maltat odottaa.
Voit tarjoilla tomaatit valmistusastiassa tai siirtää ne tarjoiluastiaan. Ota salaatti kuitenkin ajoissa pois jääkaapista jos olet sitä siellä maustanut, se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä. Ennen tarjoilua sekoita vielä hiukan, lirauta sitruunamehua salaatin päälle ja ripottele pinnalle vielä kirveliä tai muuta tuoretta yrttiä hienonnettuna sekä hiukan sormisuolaa.

Molemmat reseptit tuottavat loistavan lopputuloksen, ihanan maukasta ja raikasta salaattia, johon yrtit tuovat mukavaa lisämakua.

24. toukokuuta 2008

helppoa pastaa parsakaalista

Huoh... Mihin se aika oikein menee? Nytkin huomaan että edellisestä postauksesta on jo yli kymmenen päivää aikaa ja tämäkin ruoka tuli tehtyä silloin kun etelässäkin oli melkein talvi... Tyyliin sopivasti tämä on nopeaa arkiruokaa, kasvispainotteista tällä kertaa. Kuten kuvasta näkyy, esillepanokin oli tällä kertaa kovin arkinen. Pastaksi valikoitui mitä kaapista sattui löytymään ja annos näyttää lähinnä epämääräiseltä kasalta. Hyvää pasta kuitenkin oli joten älkää antako ulkonäön häiritä :)

Alkuperäinen ohje on Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jälleen täytyy todeta että käytin anjovista, en sardellia jota ohje vaatii oikeasti. Täältä Raholan syötävistä sanoista löytyy lisäselvennystä tähän sekaannukseen.

Tässä tulee resepti alkuperäismuodossaan, menimme sen mukaan tarkasti lukuunottamatta tuota anjovishämminkiä.

Parsakaalia, anjovista ja kuviopastaa
4 annosta

2 suurta parsakaalia
2 isoa kuorittua valkosipulinkynttä silputtuina
8 anjovisfileetä (käytä sardellia jos löydät)
2-4 pientä, kuivattua ja murskattua chilipalkoa
4 kunnon nokaretta voita
450 g mieleistäsi kuviopastaa
vastarouhittua mustapippuria
(merisuolaa)
parmesania vastaraastettuna

Leikkaa parsakaalien nuput pienellä veitsellä varsista, laita syrjään odottamaan. Leikkaa parsakaalien varsista kovat tyviosat ja kuori paksu kuori. Pilko sitten varsien pehmeät sisukset. Kumoa parsakaalisilppu kattilaan tai wokkiin. Lisää valkosipulit, anjovikset, chilit ja puolet voista. Laita kansi päälle ja hauduta hiljaisella lämmöllä 8-10 minuuttia.
Keitä sillä aikaa pasta. Jos haluat, voit kypsentää parsakaalien nuput pastan kanssa. Lisää ne silloin, kun pastan kypsymisaikaa on n. 4 minuuttia jäljellä. Valuta keitinvesi kattilasta, mutta säästä osa ja lorauta kastikkeen joukkoon. Ota kastike levyltä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon loput voit sekä parmesaaniraastetta noin kourallinen. Sekoita hyvin, ja lisää pastan keitinvettä jos kastike tuntuu kovin kuivalta. Yhdistä pasta ja kastike, sekoita ja nostele lautasille. Ripottele päälle parmesania.

Pastan maut ovat mukavia, parsakaalin oma hento maku saa jämäkkyyttä chilistä ja suolaisuutta anjoviksesta (ja sardellista se saisi vielä enemmän suolaisuutta). Kaikkiaan oikein mainio arkipasta, ja taas uusi lisäys melkein kasvisruokien kokoelmaamme!

12. toukokuuta 2008

kunnollista keisaria

Silläkin uhalla että tässä tulee pelkkää kanaa putkeen on heti tuoreeltaan hehkutettava tätä mahtavaa kanasalaattia. En tullut katsoneeksi Jamien kotona -sarjaa kokonaan Neloselta, näin jaksoja sieltä täältä, mutta tämä "proper chicken caesar" jäi heti mieleen. Ja siitä asti sitä on sitten himoinnut, mutta jokseenkin pitkä aika vierähtänyt ennen kuin ehdin toteuttamaan. Tämä on oikeasti niin hyvää että jos valmistusaika olisi yhtään lyhyempi niin tämä yltäisi kokonaisuutena ihan Paolan pastasalaatin rinnalle. Ja se on jo paljon se.

Nyt ei sitten säikytä siellä päätteiden ääressä, ei tämä mitenkään vaikeaa ole, mutta kanan kypsentäminen ottaa oman aikansa, ja siksi tätä ei ehkä alusta loppuun kannata arki-iltana töistä ja / tai lenkiltä tultua alkaa valmistaa. Kanan voi tietysti ostaa valmiiksi grillattuna, mutta silloin jotain aivan oleellista jää puuttumaan (kohta se selviää). Mutta viikonlopun herkutteluhetkiin tämä sopii kuin nyrkki suomalaisen jääkiekkoilijan nenänvarteen. Älkääkä antako sanan "salaatti" hämätä, tämä on kyllä ihan tukeva ateria itsessään...

kunnon kanakeisari Jamien tapaan
n. 3 annosta

3 broilerin koipireisipalaa
n. 150 g hyvää leipää, esim. ciabatta
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
n. 9 viipaletta savupekonia

kastikkeeseen
1/4 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä (käytin kyllä taas sitä "epäaitoa" anjovista)
n. 50 g vastaraastettua parmesania
1 rkl creme fraichea
½ sitruunan mehu
oliiviöljyä

2 ruukkua romainesalaattia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Revi leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi, riivi rosmariinista lehdet ja hienonna. Laita kananjalat ja leipäpalata vuokaan johon ne mahtuvat napakasti. Ripottele päälle rosmariini, luirauta oliiviöljyä ylt'ympäriinsä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki sekaisin jotta öljyä ja mausteita tarttuu kaikkiin aineksiin. Nosta lopuksi kananpalat päällimmäiseksi, jolloin niistä valuva neste ja rasva maustaa leipäpalat ja saat makoisimmat krutongit. Kypsennä koko hoitoa uunissa n. 45 minuuttia. Ota vuoka ulos uunista ja levitä pekoniviipaleet kanojen ja leivän päälle. Laita uuniin vielä n. 20 minuutiksi jotta kaikki rapsakoituu mukavasti. Ota sitten vuoka uunista ja nosta kanat jäähtymään hetkeksi. Huom! Meillä osa leipäpaloista oli niin piilossa kanan alla että olivat aika lötteröitä heti uunista tultuaan. Kannattaakin nostella rapsakat krutongit turvaan ja tyrkätä loput vielä uuniin kuivahtamaan, jos tilanne näyttää samalta.
Kun kana jäähtyy, tee kastike. Saata anjovikset ja valkosipuli valitsemallasi tyylillä tahnaksi. Jamie ehdottaa morttelia tai Flavour Shakeria. Molemmat toimivat kyllä. Kaavi tahna kulhoon ja sekoita siihen fraiche, parmesan, sitruunamehu ja kolme kertaa niin paljon oliiviöjyä kuin laitoit sitruunamehua. Jos tarvitsee, mausta vielä suolalla ja pippurilla. Kastikkeesta tulee kyllä ilmankin niin raikasta ja hyvää ettei pippuria ja suolaa välttämättä tarvita.
Irrottele kanan lihat ja revi pekonit palasiksi. Huuhtele ja linkoa (tahtoo salaattilingon, TAHTOO) salaatti. Revi salaatti kulhoon, yhdistä kana, krutongit, pekonit ja kastike ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa heti (voit vielä vuoleskella pinnalle parmesanlastuja). Syö liikaa ja päätä että elät tästä lähin vain keessarilla. Joka toisella kerralla voi kastikkeeksi tehdä vaikka maailman terveintä keisaria -se on hyvää!

Juomaksi voit tarjoilla vaikkapa Chardonnay "L" -valkoviiniä. Sitäkin on pakko tässä vähän kehaista. Ei ole pönttöviineistä halvimmasta päästä mutta ei ole makukaan pöntöimmästä päästä! Oikein loistava viini, vaikka pöntössä kulkeekin.

11. toukokuuta 2008

sinappihuntuinen kana

Kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle herkulliselle ruoalle... Siinä sen taas näkee kun yrittää itse ottaa kuvia eikä jätä hommaa sille joka sen varsinaisesti paremmin hallitsee. Postauksemme ovat viime aikoina olleet kalapainotteisia, mutta on meillä muutakin syöty. Nopeat ja näppärät -ruokakirjasesta löytyi tämäkin herkku, jossa kanaa kylvetetään sinapi ja hunajan ihanassa seoksessa... On helppoa ja ah niin hyvää!

Kanan koipireisi -palat alkavat olla nykyään aika aliarvostettua osaa kanasta kaikkien valmismarinoitujen suikaleiden ja pihvien rinnalla. Niin ainakin hinnoista päätellen. Ihan turhaan, sillä maukkainta lihaahan kanasta (tarkoitan siis tietysti broileria, aitoa kanaa en ole vieläkään saanut käsiini) saa juuri jalasta. Nahka suojaa lihaa ja pitää sen mehevänä. Jos välttelee rasvaa niin nahan voi hyvinkin jättää syömättä. Tämän reseptin lisäksi tuloillaan on toinenkin herkku jossa kanankoipia uunitellaan, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Sinapilla maustettua kanaa
2 annosta

2 isoa kanan / broilerin koipireittä (tai muuta kanan osaa, nahkoineen)
2 rkl sulatettua voita
2 rkl dijonsinappia (meillä oli 1 rkl tavallista ja 1 rkl karkeaa)
1 rkl sitruunamehua
½ rkl fariinisokeria tai vastaavasti hunajaa
½ tl paprikajauhetta
2 rkl unikonsiemeniä

pastaa

Asettele kanat vierekkäin isoon uunivuokaan. Sekoita voi, sinappi, sitruunamehu, sokeri / hunaja ja paprika pienessä kulhossa ja mausta vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Voitele seoksella kanojen pintaosia ja paista 200 -asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä kanat varovasti pihdeillä ja voitele kanan toinen puoli lopulla sinappiseoksella. Ripottele pintaan unikonsiemeniä ja paista vielä 15 minuuttia.

Keitä samalla pastaa lisukkeeksi, valuta ja annostele lautasille. Nosta pastan päälle kananpala ja kastiketta vuoasta. Tarjoa heti.

2. toukokuuta 2008

fish & chips tekee paluun

Näin vapun aikoina friteeraus onkin oikein sesongissaan, kuten muistakin blogikeittiöistä voi huomata. Totuuden torvena pitää kuitenkin toitottaa, että nämä tuli käristeltyä jo paaljon ennen sesonkia. Vappuna nautiskelimme muiden valmistamia ruokia, ja tapasimme Ylimuulin kirmailemassa vappulaitumilla! Oli hienoa tavata, ja lupasimmekin jo pyhästi osallistua seuraavaan ruokapolkkaustapaamiseen.

Siitähän ei pääse mihinkään, että fish&chips on parasta mitä brittikeittiöllä on maailmalle tarjota ;) Ajatelkaa nyt, ihanan rapea kuori ja sisällä herkullista kalaa; yhdistetään siihen vielä kunnon käristettyjä perunoita ja tartar-kastiketta ja vot! Unohtamatta tietenkään hernesosetta ja malt vinegaria eli mallasviinietikkaa!
Kuten arvata saattaa, Jamien ohjetta meillä on jo kokeiltu, vaikkakin se oli vähän perinteisimmästä poikkeava frittitaikina (olihan ohjekin Jamie's Italy:sta). Tällä kertaa ääneen pääsi toinen aito brittikokki, Hugh Fearnley-Whittingstall, jonka reseptit ovat huomattavasti vähemmän monimutkaista tavaraa kuin herran nimi. Reseptin löysin melkein vahingossa Channel4:n sivuilta. Kokonaisuus vaati vähän viitseliäisyyttä ja, kuten friteeraus aina, hiukan varovaisuutta, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.

Beer battered fish
4 annosta

n. 200 g vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl ruokaöljyä
n. 2 ½ dl hyvää olutta (käytimme Karhua)
6-8 valkoista kalafilettä, esim. kuhaa tai pangasiusta

1-2 l öljyä friteeraamiseen

Siivilöi jauhot kulhoon, tai laita ne kulhoon ja sekoita vispilällä jotta paakut katoavat. Lisää öljy, ja vatkaa sitten vähitellen joukkoon olut, kunnes saat sopivan koostumuksen taikinaan. Sen pitäisi olla paksuhkon maalin oloista. Mausta suolalla ja pippurilla, vatkaa tasaiseksi ja anna tekeytyä noin puoli tuntia.
Kuumenna öljy (sitä saa olla n. 10 cm syvyydeltään) paksupohjaisessa kattilassa n. 160 asteeseen, tai kunnes leipäpalanen ruskistuu kullankeltaiseksi 2-3 minuutissa. Taputtele kalapalat kuiviksi talouspaperilla, kasta frittitaikinaan ja laske varovasti kattilaan. Isohkot kalafileet kannattaa kypsentää yksi kerrallaan. Kypsennä kaloja viitisen minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Nosta kalat talouspaperin päälle valuttamaan enimmät öljyt pois. Tarjoa heti tartar-kastikkeen (ohje alla) ja lohkoperunoiden tai "maalaisranskalaisten" eli kunnon chipsien kera.

Tartarkastike á la Hugh

2 isohkoa rkl majoneesia
1-2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna
1 rkl persiljaa hienonnettuna (ei liian pieneksi silpuksi)
2-3 cocktail-kurkkua hienonnettuna
2 tl kapriksia, hienonnettuna
sitruunamehua
suolaa
pippuria
100 g vehnäjauhoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna makujen tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Ei tässä muuta voi sanoa kuin että Rule Britannia!
Kyllä käristetty ruoka on sitten hyvää. Jokohan sitä huomenna kokeilisi kanaa samaan tyyliin... nam. Pitää vain saada Parempi Puolisko ylipuhuttua.