30. tammikuuta 2007

"roskaruokaa" kotioloissa: fish & chips

Huolimatta siitä, että keittiössämme suositaan pääasiassa vähärasvaista linjaa, täytyy tunnustaa että Fish & Chips kuuluu heikkouksiini. Parempi Puoliskokin on oppinut siitä pitämään kun sitä pari kertaa on aidossa pubiympäristössä maisteltu.

Aidon annoksen maukkuudesta aidossa ilmapiirissä voitte lukaista Liemessä-blogin irkkukokemuksista!

Jo jonkin aikaa on ollut haaveena kokeilla valmistusta kotioloissa. Aiemmin hanke on kaatunut siihen, että ruoka tuntuu aika työlään oloiselta valmistaa, sekä siihen ettei meillä ole oikein ollut friteeraamiseen sopivaa pataa / kattilaa.

Kun sitten viime viikolla bongasin lähikaupan alehyllystä kunnollisen valurautapadan ja näin alkuviikosta tekee monesti mieli syödä "roskaruokaa", päätin vihdoin kokeilla rohkeasti tämän herkun tekoa.

Kalan ohje on itse asiassa hiukan perinteisimmästä poikkeava, sen otin Jamie Italiassa -kirjasta (kirja-alessa on meilläkin käyty). Jamie kehui että näillä neuvoilla kalasta tulee ihanan rapeaa ja leivitys/ taikinointi on ohut.
Lisukkeiksihan lasketaan vähän vihreää salaattia, oikeat "chipsit" ja hernepyree eli mushy peas.


Näin se periaatteessa käy:

Fish & chips with mushy peas
2 hengelle

2 x n. 220 g vaalealihaista kalafilettä (meillä oli tuoretta kuhaa)
suolaa, pippuria, sitruunamehua
sitruunankuorta raastettuna
1 munankeltuainen
n. 1 dl jauhoja
oliiviöljyä
n. 1,2 dl jääkylmää kivennäisvettä

öljyä paistamiseen

Chips
3 suurehkoa perunaa
suolaa, pippuria

Mushy peas eli hernepyree
1 pss pakasteherneitä
oliiviöljyä
minttua (tai jos ei ole niin jotain yrttisekoitusta)
suolaa, mustapippuria

Jos teet perunat itse, kannattaa aloittaa pesemällä ne kunnolla ja paloittelemalla reiluiksi paloiksi. Meillä perunat olivat ensin 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, jonka jälkeen ne nopeasti friteerattiin ja maustettiin.

Kalat maustetaan reilusti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja laitetaan vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin. Tässä on tarkoituksena irrottaa kalasta ylimääräistä nestettä jotta lopputulos on rapea.
Seuraavaksi laitetaan öljy lämpenemään. Kaikkein parasta olisi tietysti jos omistaa friteerauskeittimen... Meillä käytettiin valurautapataa ja rypsiöljyä. Öljyä pitää olla reilusti, muista kuitenkin ettei pataa saa täyttää liian täyteen sillä öljy kuohuu hiukan paistettaessa ruokaa. Mikäli ei omista kunnollista lämpömittaria (niin kuin tässä keittiössä on asian laita), on Jamien ohje että laittaa pienen palan raakaa perunaa öljyyn. Öljy on valmista kun peruna alkaa friteerautua kunnolla.

Kun öljy lämpenee, tehdään frittitaikina: laita jauhot, sitruunankuori, keltuainen sekä reilu loraus oliiviöljyä kulhoon. Sekoita joukkoon mineraalivesi kunnes taikina muistuttaa paksuhkoa vaniljakastiketta ja jää kiinni peittäen lusikan selkämyksen.

Ota kalat jääkaapista, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Jauhota kevyesti ja kasta frittitaikinaan. Friteeraa yksi kalanpala kerrallaan noin 4 minuuttia kunnes taikina on kullanruskeaa. Nosta valmis kala esim. talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Kun kalat on friteerattu, otetaan perunat uunista ja käytetään hiukan kuumemmaksi lämmitetyssä öljyssä ottamassa pintarapeus.

Herneet soseutuvat näin: laita kattilaan hiukan oliiviöljyä ja tuoretta minttua. Meillä ei ollut minttua joten käytin välimeren yrttisekoitusta. Kaada sulaneet herneet kattilaan, kuullottele hiukan ja lämmitä kannen alla noin 4 minuuttia. Lisää suolaa ja hiukan pippuria, soseuta esim. sauvasekoittimella.

Perinteiseen tyyliin kastikkeeksi kelpaa ihan Heinz sekä viinietikka. Tähän kyllä sopisi hyvin Liemessä-blogin esittelemä rucola-jogurttikastike, mutta sitä kokeilemme sitten ensi kerralla!

Niinhän se teoriassa menee... tänään oli sitten yksi niitä epäonnen päiviä meidän keittiössä. Tai ehkä kaikki johtui siitä että oltiin ikään kuin ensi kertaa näissä friteeraushommissa ja vähän takki auki sittenkin.
Lopputulos oli se, että kalat kyllä kypsyivät mutta jäivät aika lailla kalpeiksi, ja chipsit oli kaikkea muuta kuin rapeita. Hernepyree kyllä onnistui hyvin.
No, maku oli ihan hyvä kun syömään päästiin, mutta kyllä tästä seuraavaa kertaa varten opittiin. Öljyä saa olla paljon ja se pitää todella uskaltaa lämmittää aika kuumaksi.
Millähän lailla saisi perunat vielä rapeiksi? Ideoita otetaan vastaan. Laiska kun olen, kahteen kertaan en jaksaisi millään friteerata perunoita.

No niin, huomenna sitten tutumpien eväiden kanssa jatketaan.

4 kommenttia:

Joni ja Jenni kirjoitti...

Oho...testailin vaan.
Joni on bloggaamassa fish & chipsit Dublinin reissusta, ei antanut mun tehdä sitä kun olisin kuulemma liian kriittinen ;) Käy katsomassa lohkoperuna-ohjeemme, tosin teimme perunat uunissa mutta rapsakoita olivat!

Linkki rapsakoihin perunoihin

- Jenni liemessä

oliivia kirjoitti...

Kiitos Jenni!

Ollaan itsekin harrastettu enimmäkseen tuota lohkoperunaosastoa uunissa. Näillä näkymin ei sen voittanutta olekaan! Eikä tarvii tursata rasvaa ylettömästi mukaan...

Jään innolla odottamaan raporttianne Guiness- maan kalakokemuksesta! ;)

Anonyymi kirjoitti...

2 kertaa pitää paistaa potut, jos kunnon 'belgialaisia' haluaa!

oliivia kirjoitti...

anonyymi, kiitos vinkistä! Näin neuvotaan useammassakin ohjeessa, taisin olla vaan liian laiska kokeilemaan tässä sitä...