ameriikan ihmemaa

Tunnustan. Täysin heräteostoksena tuli hankittua tämä Jamien uusin opus, Jamie's America. Seikkailtuaan Italiassa Jamie on nyt lähtenyt kiertomatkalle Ameriikan ihmemaahan, tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Tulokset ovat pyörineet tv-sarjan muodossa Brittien neloskanavalla syyskuun lopusta lähtien, netistäkin jaksoja voisi ilmeisesti vilkuilla. Itse en ole sarjaa nähnyt sen enempää tv:stä kuin netistäkään. Sen sijaan eräänä perjantaina etsiskelin kaavailemalleni fish&chips -aterialle jotain raikasta lisuketta, missä puuhassa törmäsin tähän parsakaalisalaatin reseptiin. Tässä kohtaa täytyy avautua: en oikein ole osannut pitää jenkkiläistä ruokaperinnettä kovinkaan suuressa arvossa -ennen päättynyttä kesää, siis. Grillin ja sen myötä grillausopusten hankinnan seurauksena kesällä tuli kokkailtua useitakin jenkkiläispohjaisia sapuskoja, ja aina yllätyimme positiivisesti. Grillausreseptit se kansa kyllä ainakin osaa, jos nyt yleistetään noin raa'alla kädellä. Ruokien raikkaus (niiden sisältämien ainesosien "raskaudesta" huolimatta) oli valtava yllätys. Siksipä osasin odottaa tältäkin salaattiohjeelta paljon. Enkä totta vie joutunut pettymään!

Ennen reseptin esittelyä vielä vähän kirjasta: Jamie valitsi reissulleen kuusi eri aluetta, jotka hänen mielestään kuvaisivat riittävän monipuolisesti amerikkalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuutta. Kirja on jaettu osiin näiden alueiden perusteella: New York, Louisiana, Arizona, Los Angeles, Georgia ja villi länsi (vai kuuluuko sekin kirjoittaa isoilla?). Jokaisesta paikasta on koottu alueelle tyypillisiä paikallisia reseptejä, niin alku-, pää-, kuin jälkiruokiakin. Esipuheessaan Jamie huomauttaa myös sorvanneensa reseptejä pikkuisen raikkaampaan ja keveämpään suuntaan, kadottamatta kuitenkaan ruoan alkuperäistä henkeä. Lisäksi resepteissä vinkataan täysin alkuperäisiin versioihinkin, joten sellaisenaankin ruoat voi halutessan valmistaa. Kirjan saavuttua en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi, joten alla oleva salaatti on ainoa resepti joka todistetusti on hyvää. Monta mielenkiintoista juttua sivuilta kuitenkin löytyy, reseptejä voi halutessaan käydä vakoilemassa myös Jamien sivuilta. Luettuani juuri Jauhantapajan uusimman postauksen, jään mielenkiinnolla odottamaan josko sielläkin on löydetty noiden reseptien pariin.

 

Villin lännen parsakaalisalaatti
6 annosta lisukkeena

2 isoa parsakaalinpäätä
8 viipaletta (savu)pekonia, suikaloituna ohuiksi suikaleiksi
3 kiinteää punaista tomaattia (puolita, poista siemenet ja viipaloi ohuelti)
nippu tuoretta ruohosipulia hienonnettuna

kastikkeeseen
½ valkosipulinkynsi (kuori ja raasta)
2 tl dijonsinappia
6 rkl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(meri)suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti ja irrottele suupalan kokoisiksi. Jos varsi ei ole kokonaan puumainen, leikkaa kuiva osa ja heitä pois. Leikkaa jäljelle jäänyt osa pitkittäin kahtia ja viipaloi ohuelti. Kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa, ryöpäytä sitten parsakaalit nopeasti vedessä (anna kiehahtaa noin minuutin ajan). Tarkoitus on vain hiukan pehmentää parsakaalia, niin että siihen jää kuitenkin purutuntumaa. Valuta lävikössä, ja levitä sitten keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Kun parsakaali on kuivanut, siirrä se tarjoiluastiaan.

Paista pekonisuikaleita keskilämmöllä pienessä tilkassa oliiviöljyä, kunnes pekoni on rapeaa ja rasva sulanut pois. Lusikoi pekonisuikaleet parsakaalien päälle kulhoon. Ylijäämärasvan voit käyttää salaatinkastikkeeseen, kaada se kulhoon, lisää muut ainekset (jos rasvaa on paljon, vähennä oliiviöljyn määrää vastaavasti) ja vispaa sekaisin.

Lisää tomaattiviipaleet ja ruohosipuli salaattiin, liruta sitten kastiketta sekaan ja sekoita hyvin, jotta kastike maustaa koko salaatin hyvin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan valkoviinietikkaa. Salaatin päälle voi ripotella ruohosipulin kukintoja, jos sattui olemaan sellainen aika vuodesta jolloin sipuli kukkii.

Jamie vinkkaa myös, että salaatissa mainiolta maistuu myös fetajuusto ja hienonnettu tuore chili.

Loistavaa salaattia, toimi hienosti friteerattujen ahventen kaverina, ja kesällä grillikaudella tämä olisi mitä mainioin tarjottava minkä tahansa grillattavan kaveriksi. Maku on tosi raikas, ja parsakaali pääsee kuitenkin sopivasti oikeuksiinsa. Jos ei pidä pekonista, tai haluaa tehdä salaatista kasvisversion, kannattaa tilalle laittaa jotakin suolaista ja / tai rapeaa. Paahdetut pähkinät tai siemenet voisivat ajaa asiaa, kuten myös mainittu fetajuusto... nam, noin voisi seuraavaksi itsekin kokeilla.

rapsakat kuorrutetut kanat, kahdella tyylillä

Nyt olisi niin monta herkkua postattavana, ettei oikein tiedä mitä niistä valitsisi. Ängetään nyt sitten samaan postaukseen kaksi herkullista kanareseptiä, joissa idea on sama mutta lopputulos mukavasti erilainen molemmissa. Leivitetään siis kanaa ja paistellaan öljyssä jolloin kuoresta tulee ihana rapea, ja kana pysyy mehukkaana. Meillä on muutenkin jostain syystä viime aikoina friteerattu useaan otteeseen: ensin piti tehdä Apinakeittiön huippulihiksiä, ja eihän öljyä viitsinyt ihan hukkaan heittää, joten seuraavalla viikolla tehtiin fish&chipsejä ahvenista, sekä sipulirenkaita. Mmmm...

Näihin kanaresepteihin et tarvitse ihan friteerausmääriä öljyä, mutta reilusti kuitenkin olisi hyvä olla. Empiirinen keittiötutkimuksemme on osoittanut, että leivitetyt ruoat kypsyvät paremmin, kun öljyä tai voi-öljyseosta on runsaasti pannulla. Jos rasvaa on vain vähän, leivitys palaa ennen kuin liha/kala tms. on ehtinyt kypsäksi. Kun kuumentaa öljyn riittävän kuumaksi ennen kuin aloittaa paistamisen, ei lopputulos ole liian rasvaisen makuinen.

Yllä oleva kuva on kotiruokaa KFC:n tapaan. Pastanjauhajilta näppärästi kopioitu friteeratun kanan ohje, perunamuusia, coleslaw'ta sekä BBQ-kastiketta (purkista). Kirjataan kanaohje tähän nyt vielä ylös, se oli ihastuttavan nopsa ja helppo versio (ei mitään kanojen piimässä marinointia tai maidossa keittämistä, mikä tietysti olisi autenttisempaa southern fried chickeniä).

Friteeratut kanafileet

4 broilerin rintafilettä

curryä

cayennepippuria

kuivattuja yrttejä

2-4 valkosipulinkynttä murskattuna/ hienonnettuna/raastettuna

1 muna

2,4 dl vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

paistamiseen öljyä

Leikkaa kanafileet haluamasi kokoisiin paloihin. Meillä oli ohuita pihvejä, leikkasimme ne 4-5 osaan. Nosta palat kulhoon, lisää mausteet, muna, ja pari ruokalusikallista vettä. Huom. suolaa kannattaa laittaa melko reilusti, jotta kuorrute saa makua. Pyörittele hyvin sekaisin niin, että kanapalat ovat kokonaan seoksen peitossa. Lisää sitten jauhot vähin erin, kääntele taas paloja niin että jauhoja tarttuu hyvin joka puolelle. Lopulta kanapalojen pitäisi olla jauhokerroksen peitossa, ei kuitenkaan ihan pölisevän kuivia. Älä huoli jos jauhokerros näyttää ohuelta, lopputulos on luultavasti kuitenkin oikein makoisa. Itse vähän alkuun epäilin, kun ennen paistamista tuntui etten saanut jauhoja millään tarpeeksi tarttumaan kanapaloihin vaikka kuinka painelin. No, lopulta pannulta nousi kuitenkin mukavan rapsakan kuoren saaneita herkkuja, joten ei tässä vaiheessa mitään taikinakuorta tarvitse kanoille kuitenkaan luoda.

Paistamiseen tarvitset isohkon, korkeareunaisen paistinpannun tai laakean kattilan. Jauhantapajassa oli käytetty kanttakin kypsennyksessä, meillä ei sitä tarvittu. Kaada pannuun reilusti öljyä, sitä saisi olla pohjasta reiluhkon sentin kerros; huomioi kuitenkin että öljy kuohuu jonkin verran paistamisen aikana, joten älä täytä pannuasi liian täyteen. Kuumenna öljy friteerauslämpötilaan. Tämäkin vaihe kannattaa tehdä maltilla. Itsellä meinaa aina kärsivällisyys loppua tässä kohtaa, ja yritän tarjota puolilämpimään öljyyn ensimmäisiä paloja. Eihän siitä mitään tule. Kokeile öljyn lämpötilaa vaikka pudottamalla siihen pieni leipäkuutio, jos se alkaa heti mukavasti kypsyä, öljy alkaa olla sopivan kuumaa. Paista kananpaloja öljyssä kunnes ovat kullanruskeita, käännä välillä. Meillä tähän meni yhteensä ehkä jotain 10-15 minuuttia per pala? Tarkkoja aikoja on vaikeaa antaa, tarkkaile väriä ja kokeile varovasti kanan kypsyyttä painamalla kevyesti palaa. Kypsän kananhan pitäisi olla melko kiinteän tuntuista. Nosta palat lopuksi talouspaperin päälle valumaan hetkiseksi. Tarjoa miten haluat, vaikkapa ihan vihersalaatin kanssa, tai perinteisemmin muusin ja coleslawn kaverina. VALTAVAN hyvää, ja jos jostain käsittämättömästä syystä kanaa jää, voi siitä ja coleslaw'sta tehdä maukkaita leipiä seuraavana päivänä...

Toinen kanaresepti on Jamien Ministry of Food-kirjasta. Jamie suosittelee kokeilemaan samaa leivitystä myös kalalle tai possunleikkeille; toimisi varmasti niillekin.

Jamien rapsakka valkosipulikana

2 annosta

1 valkosipulinkynsi
1 sitruuna
6 voileipäkeksejä
25 g voita
4 oksaa lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
2 kukkura rkl jauhoja
1 iso muna
2 broilerin rintafilepihviä
oliiviöljyä paistamiseen

Kuori valkosipulinkynsi, pese ja raasta sitruunan kuori. Laita voileipäkeksit monitoimikoneeseen, lisää voi, valkosipuli, persilja, sitruunankuori sekä vähän suolaa ja pippuria. Ajele tasaiseksi, hienoksi seokseksi, ja kaada se sitten lautaselle. Ripottele toiselle lautaselle jauhot, riko muna pieneen kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Tee kevyitä viiltoja kanafileiden alapuolelle, ja painele fileitä varovasti tasaisemmiksi esim. muovikelmun välissä. Jauhota fileet hyvin, kasta sitten kananmunaan ja lopuksi keksiseokseen, painellen seosta kunnolla kanan pintaan niin että fileet ovat kauttaaltaan peitossa. Voit kypsentää kanat joko uunissa tai pannulla. Jos teet uunissa, lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, ja kypsennä kanoja noin 15 minuuttia. Jos kypsennät pannulla, kuumenna öljy riittävän kuumaksi, pudota sitten lämpö keskivaiheille ja kypsennä 5 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullankeltainen ja rapea ja liha kypsää.

Tälläkin tapaa kanasta tuli todella maukasta, sitruunankuoren lisääminen leivitysseokseen tuo ihanaa raikkautta lopputulokseen. Uunissa valmistamista emme ole kokeilleet, mutta sekin kannattaa pitää mielessä jos tekee tätä isommalle porukalle. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka tämäkin.

Eipä sitten muuta kuin syökää kanaa, syökää kanaa!