AAH!

Tämä on pakko päästää eetteriin saman tien, on nimittäin luvattoman hyvää evästä! Ylimuuli repäisi ja osallistuu Syyskuun ruokahaasteeseen suomalaiskansallisella perinneruoalla. Mukkelismuuli on kyllä taas osunut niin keskelle makunaaman nenää että huh. Jo aiemmin silmäilin kieli pitkällä muulisnagarin tuotoksia, mutta joku itsehillinnäksi itseään väittänyt pieni ääni lie pidätellyt näitä valmistamasta, kunnes... voi muuli minkä teit kun uudelleen lihisresepti eetteriin napsahti. Ja vielä de luxe! Pakkohan näitä oli kokeilla.

MukkelisMakkelis eli lihikset Ylimuulin tapaan
4 lihistä (huom. täytettä jää reilusti yli!)

taikina
1 dl vettä
3 rkl paksua ruokajugurttia
TAI vaihtoehtoisesti 1,5 dl maitoa
n. 7 g kuivahiivaa
½ rkl öljyä
1 tl suolaa
1 rkl sokeria
n. 3 dl hiivaleipäjauhoja

täyte
n. 290 g paistijauhelihaa
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ dl (kuivana) puuroriisiä
suolaa
sinapinsiemeniä
pippuria (musta-, mauste- ja valko-)
balsamicoa
hunajaa
timjamia
n. 50 g pinjansiemeniä

Tee ensin taikina: sekoita kuivahiiva noin 1 dl:aan jauhoja, kaada sekaan lämmin vesi (hiukan yli 37 -asteista) ja sekoita tasaiseksi. Lisää jugurtti, öljy, suola, sokeri ja loput jauhot. Alusta käsin ja lisää jauhoja tarvittaessa kunnes taikina on kiinteähköä eikä tartu käsiin. Kohota vedottomassa, lämpimässä paikassa liinan alla noin 45 minuuttia.

Tee sillä välin täyte: keitä riisi paketin ohjeen mukaan (ei siis puuroksi vaan lisäkeriisiksi). Kuullota hienonnettua sipulia ja valkosipulia öljytilkassa pannulla muutama minuutti, kunnes sipuli on läpikuultavaa. Lisää jauheliha ja ruskista. Lisää riisi ja mausteet, lopuksi myös pinjansiemenet. Tarkista ja korjaa maut, huomaa että täyte saa olla aika voimakkaasti maustettua koska taikinakuori tasoittaa makuja melkoisesti.

Kun taikina on kohonnut, alusta siitä suurimmat ilmat pois ja kauli neljäksi noin 15 cm pituiseksi soikioksi. Laita jokaiselle soikiolle pari ruokalusikallista täytettä ja nipistele reunat tiukasti kiinni. Voit painella reunan vielä haarukalla napakammin kiinni. Jätä liinan alle lepäämään ja kohoamaan siksi aikaa kun öljy lämpiää.

Kuumenna noin 1 litra ruokaöljyä valurautapadassa tai paksupohjaisessa kattilassa kuumaksi. Varaa kattilaan sopiva kansi ja sammutuspeite lähelle ihan varmuuden vuoksi. Öljy on riittävän kuuma kun pieni leipäpala ruskistuu rapeaksi alle minuutissa. Nosta reikäkauhalla (tai jos sellaista ei ole, kahdella puuhaarukalla) varovasti yksi piirakka kerrallaan kypsymään. Kypsennä muutama minuutti puoleltaan, kunnes kylki on saanut kauniin ruskean värin. Nosta talouspaperin päälle valumaan ja kypsennä loput. Nauti viher- ja kurkkusalaatin kanssa.

ONNEKSI näissä on vähän enemmän vaivaa, muuten tekisin näitä joka päivä (ravintosisältöhän ei ehkä ole ihan ihannesuositusten mukainen). Oikeasti, niin valtavan hyviä tuoreita, omatekoisia lihiksiä, että äkkiä kaikki kokeilemaan! Näitä olisi syönyt enemmänkin, onneksi teimme vain neljä...

Lopun täytteen voi käyttää vaikkapa pizzapohjan päälle tai tehdä pellillisen piirakkaa ihan hiivaleipäpohjalla. Hyvää sekin.

vaahtokarkista tulee paahtokarkki

Vaahtokarkkien paahtaminen lienee anglomaissa aika perinteistä BBQ-asiaa. Traditionaaliset ohjeet löytyvät vaikkapa täältä. Apuvälineitäkin moiseen touhuun on tarjolla, hmm... Syksyn tultua iski yhtäkkinen himo juoda lämmintä kaakaota jossa on päällä vaahtokarkkia, nam! Kaakaokin oli hyvää, mutta ei se ihan vedä vertoja näille grillatuille herkuille. Koska avotulen teko on jostain kumman syystä edelleen kiellettyä kerrostalossamme, jouduin huijaamaan vähän. Lopputulos on kuitenkin yllättävän hyvä.

Paahtokarkit
vaahtokarkkeja
ruokaöljyä
foliota

Voitele folion pala öljyllä, asettele vaahtokarkit foliolle. Grillaa 225-asteisessa uunissa grillivastuksilla ritilän päällä 2-5 min. uunin tehosta riippuen. Kun karkit ovat saaneet väriä, ota pois ja anna jäähtyä hetken aikaa. Nauti sellaisenaan tai vaikkapa grillattujen tai tuoreiden hedelmien kuten persikoiden tai nektariinien kera. Ihanan makeaa, ja tahmaista! Kuori on rapea ja sisus venyvä ja pehmeä.

dekadenttia toastia

Tämä toasti nauraa päin naamaa ja näyttää kansainvälisiä käsimerkkejä terveysintoilulle! Se on ihan tervettä välillä ;)
Suolan ja rasvan käytön vähentämiseen tähdännyt Pohjois-Karjala -projekti varmaan kieltäisi tällaiset eväät täysin. Herkullista tämä kuitenkin on, ja paranisi ehkä vielä lisäämällä vaikkapa hiukan päärynää... Päärynähän on käytännössä kasvista! Mmm...

Eat-your-heart-out -toast
1 annos

2 paahtoleipäviipaletta (mieluiten tietysti Lidlin pullaleipää, tässä oli ihan yliterveellistä täysjyväversiota)
maapähkinävoita
aurajuustoa
punasipulia ohuina renkaina

Voitele leipäviipaleet maapähkinävoilla. Aseta toinen voileipägrilliin (tai pannulle) pohjaksi, kasaa päälle aurajuustoviipaleita ja sipulirenkaita. Paina toinen viipale kanneksi ja grillaa pari minuuttia.

Leikkaa vinottain halki ja nauti!

herkkupurilaiset uusilla mausteilla

Lie joskus aiemminkin olemme todenneet hampurilaisten olevan mukavaa pikaruokaa kotonakin tehtyinä. Kotiversiot ovat tietty huomattavasti herkullisempia kuin ketjumättölöiden tarjoomukset... ja lisäksi voi keksiä vaikka minkälaisia makuyhdistelmiä!

Idea näihin taisi lähteä S-ryhmän reseptikirjasarjan kahdesta eri reseptistä, yhdistellen syntyivät nämä

Herkkupurilaiset

kana
per annos
1 kanan fileepihvi, ohut
briejuustoa
mangochutneyta

liha
per annos
n. 100 g paistijauhelihaa
pippuria
tabascoa
suolaa
worcestershirekastiketta
(muita mausteita maun mukaan)
briejuustoa
sweet chili -kastiketta

lisäksi molempiin
hampurilaissämpylöitä
salaatinlehtiä
tomaattia viipaleina
bbq-kastiketta (HP:n valmiit ovat hyviä, parasta olisi tietysti tehdä itse)

Vaivaa jauhelihasta ja mausteista kiinteä taikina. Painele nyrkillä varovasti kanafilettä hiukan litteämmäksi. Paista pihvit pannulla (tai grillaa grillissä), mausta kana molemmin puolin mustapippurilla ja suolalla. Kasaa hampurilaiset, kanalle päälle briejuustoa ja mangochutneyta, lihalle brien lisäksi sweet chiliä.
Valmiit sämpylät kannattaa lämmittää uunissa (tai jos grillaat, grillissä). Hyvä sämpyläresepti omatekoisiin kuulostaisi olevan ainakin tämä lakkarahkan postaama. Itse en ehtinyt enkä jaksanut tällä kertaa mennä ihan näin alkulähteille...

Hyvää! Itse en jaksanut syödä kuin yhden kanaversio, Paremman Puoliskon mukaan perinteisemmällä pihvilläkin mentiin oikein maukkaasti maaliin.

tapasherkkua vappupöytään

Taannoisesta Pastanjauhajien kommenttikeskustelusta intoutuneena tein pitkästä aikaa marinoituja oliiveja, vappupöydän iloksi. Minähän voisin elää pelkästään näillä, mutta muutkin tuntuvat niistä pitävän (jopa jotkut sellaiset jotka yleensä eivät oliiveja söisi). Oikeasti kivelliset oliivit ovat kaikkein parhaita, mutta en yleensä jaksa alkaa kaivaa kiviä niistä irti, vaan olen käyttänyt kivettömiä oliiveja. Hyviä on aina tullut! Oliivien kannattaa antaa marinoitua pari päivää että maut alkavat olla kohdallaan. Mausteyhdistelmiähän voi keksiä itse, mahdollisuuksia on rajaton määrä! Nämä kaksi versiota on meillä aikaisemmin hyviksi havaittu:

Vihreät oliivit lime-basilikamarinadissa

1 prk vihreitä oliiveja (mitä isompia, sen parempi ;))
kourallinen basilikanlehtiä (tai muuta yrttiä, voit käyttää myös kuivattuja)
1 lime, raastettu kuori ja puristettu mehu
oliiviöljyä

Valuta oliiveista suolavesi pois, voit myös nopeasti huuhtaista niitä kylmällä vedellä. Pese lime huolellisesti ja raasta kuori. Silppua yrtit. Sekoita kulhossa oliivit, yrtit, limen kuori sekä hiukan limen mehua. Nostele purkkiin ja kaada päälle oliiviöljyä niin paljon että oliivit peittyvät kokonaan. Marinoi jääkaapissa ainakin pari päivää ennen käyttöä.

Tällä kertaa meillä unohtui tuo limen kuori kokonaan pois, saa nähdä mikä on vaikutus...

Kalamataoliivit chili-valkosipulimarinadissa

1 tlk kalamataoliiveja
1 ½ tl sambal oelek-tahnaa (tuore chili olisi varmasti parempaa)
2 valkosipulinkynttä ohuina siivuina
oliiviöljyä

Siivuta valkosipuli ohuen ohuiksi viipaleiksi. Valuta ja huuhtaise oliivit, sekoita sambal oelek tai muu chili, valkosipuli ja oliivit kulhossa. Nostele tölkkiin ja kaada oliiviöljyä päälle niin että oliivit peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin pari päivää.

Nämä toimivat ainakin salaatissa sekä ihan sellaisenaan naposteltavana. Mutta varo, näihin voi jäädä pahasti koukkuun!

haukkapalaa kukkakaalista

Kuten ehkä on jo aiemmin paljastunut, suolapalat ovat heikkouteni. Sipsipusseista Parempi Puolisko napsii ehkä kymmenesosan, minä syön loput... Siksi niitä yritetään ostaa vain harvoin. Etsiskelen aina välillä hyviä reseptejä "terveellisemmälle" naposteltavalle. Hyviä, vielä kokeiltavia ideoita esitti ainakin deinin. Lisäksi tuota sipsien tekoa mikrossa on pakko kokeilla! Erilaiset kasvikset itsessäänkin ovat kyllä hyviä dipattavia, esim. porkkana, kesäkurpitsa, kukka- ja parsakaali.

Ruokablogien reseptilaineilla surffaillessani tarttui jostain idea kukkakaalin leivittämisestä. Alkuperäisessä sitä taidettiin ihan friteerata, mutta silloin se terveellisyyden idea kyllä menee viemäriin... Niinpä kehitin oman versioni: tähän on otettu ideoita sieltä sun täältä. Jos haluatte tarkastella kukkakaalin terveellisyyttä niin se onnistuu vaikkapaa täällä.

Melkein terveellistä (leivitetyt kukkakaalit)

½ pienehkö kukkakaali
1 viipale Fazerin ruistoastia (mielellään hiukan kuivahtanut)
suolaa
2-3 rkl ruokajugurttia (arvannette mikä on parasta)
1 tl dijonsinappia

Aja leipäpala muruiksi monitoimikoneella. Laita muruseos pieneen kulhoon ja sekoita joukkoon hiukan suolaa. Sekoita jugurtti ja dijonsinappi toisessa pienessä kulhossa. Huuhtaise kukkakaali ja pilko kukinnoiksi. Pyöräytä kukinnot ensin jugurtissa, sitten leipämuruissa ja nosta lopuksi pellille. Anna kuivahtaa ja imeytyä n. 5-10 minuuttia (sen aikaa kun uuni lämpiää). Kypsennä n. 225-asteisessa uunissa kunnes ovat kauniin ruskeita, uunista ja palojen koosta riippuen n. 10-15 min. Anna jäähtyä hiukan. Tarjoa dipin kanssa tai sellaisenaan.

Minä nautiskelin kaalinkukinnot dijonjugurtti-dipin kera. Ohje dippiin on alla. Oli kyllä hyvää; kukkakaali oli sopivasti kypsynyttä, ja jugurtti-dijon kerros leivänmurujen alla antoin makua niin että näitä voisi syödä ilman dippiäkin! Taas tuli todistettua että voi olla hyvää ja terveellistä samassa paketissa ;)

burgereita pikanälkään

Tämä oli taas sitä maanantairuokaa... Kun tulee töistä kotiin ja pitäisi lähteä kauppaan, on jo niin nälkä että ruoan on oltava nopeatekoista. Sitäpaitsi maanantaisin tekee monesti mieli syödä jotain "herkkuja", jolloin esim. kaalilaatikko tai pinaattikeitto ovat poissa pelistä, vaikka muuten hyviä ruokia ovatkin. Tällä kertaa aivot löi aika tyhjää joten ratkaisuksi löytyivät omatekoiset hampurilaiset. Fuskasimme vähän sämpylöissä ja kastikkeissa, muuten kaikki oli tuoreehkoa tavaraa.

Burgerit
4 annosta

350 g paistijauhelihaa
1 kananmuna
mustapippuria
chilirouhetta
persiljaa
suolaa
juustokuminaa

punasipulia
valkosipulia

hampurilaissämpylöitä
salaatinlehtiä
tomaattia
kurkkusalaattia
hampurilaiskastiketta / majoneesia

Tästä se lähtee:
Tee jauhelihasta, kananmunasta ja mausteista pihvitaikina. Anna makujen tasoittua hetken aikaa, muotoile sitten taikina pihveiksi leivinpaperin päälle pellille. Voit tietysti paistaa pihvit myös pannulla, mutta nopeammin/ helpommin ne valmistuvat uunissa. Laita pihvit 225 -asteiseen uuniin n. 25 minuutiksi.
Viipaloi puna- ja valkosipulit. Kuullota öljyssä pannulla, kunnes viipaleet pehmenevät.

Käytä hampurilaissämpylöitä nopeasti ritilän päällä uunissa. Kasaa hampurilainen haluamillasi lisukkeilla, ota kaksin käsin kiinni ja nauti.

Näistä nyt ei tullut mitään mieltä räjäyttävää makuelämystä, mutta ihan hyvää maanantain "pikaruokaa" ne olivat. Varmaankin lopputulos olisi ollut parempi jos olisi viitsinyt tehdä jonkin kastikkeen itse kaupan valmiskastikkeen sijaan.

"roskaruokaa" kotioloissa: fish & chips

Huolimatta siitä, että keittiössämme suositaan pääasiassa vähärasvaista linjaa, täytyy tunnustaa että Fish & Chips kuuluu heikkouksiini. Parempi Puoliskokin on oppinut siitä pitämään kun sitä pari kertaa on aidossa pubiympäristössä maisteltu.

Aidon annoksen maukkuudesta aidossa ilmapiirissä voitte lukaista Liemessä-blogin irkkukokemuksista!

Jo jonkin aikaa on ollut haaveena kokeilla valmistusta kotioloissa. Aiemmin hanke on kaatunut siihen, että ruoka tuntuu aika työlään oloiselta valmistaa, sekä siihen ettei meillä ole oikein ollut friteeraamiseen sopivaa pataa / kattilaa.

Kun sitten viime viikolla bongasin lähikaupan alehyllystä kunnollisen valurautapadan ja näin alkuviikosta tekee monesti mieli syödä "roskaruokaa", päätin vihdoin kokeilla rohkeasti tämän herkun tekoa.

Kalan ohje on itse asiassa hiukan perinteisimmästä poikkeava, sen otin Jamie Italiassa -kirjasta (kirja-alessa on meilläkin käyty). Jamie kehui että näillä neuvoilla kalasta tulee ihanan rapeaa ja leivitys/ taikinointi on ohut.
Lisukkeiksihan lasketaan vähän vihreää salaattia, oikeat "chipsit" ja hernepyree eli mushy peas.


Näin se periaatteessa käy:

Fish & chips with mushy peas
2 hengelle

2 x n. 220 g vaalealihaista kalafilettä (meillä oli tuoretta kuhaa)
suolaa, pippuria, sitruunamehua
sitruunankuorta raastettuna
1 munankeltuainen
n. 1 dl jauhoja
oliiviöljyä
n. 1,2 dl jääkylmää kivennäisvettä

öljyä paistamiseen

Chips
3 suurehkoa perunaa
suolaa, pippuria

Mushy peas eli hernepyree
1 pss pakasteherneitä
oliiviöljyä
minttua (tai jos ei ole niin jotain yrttisekoitusta)
suolaa, mustapippuria

Jos teet perunat itse, kannattaa aloittaa pesemällä ne kunnolla ja paloittelemalla reiluiksi paloiksi. Meillä perunat olivat ensin 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, jonka jälkeen ne nopeasti friteerattiin ja maustettiin.

Kalat maustetaan reilusti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja laitetaan vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin. Tässä on tarkoituksena irrottaa kalasta ylimääräistä nestettä jotta lopputulos on rapea.
Seuraavaksi laitetaan öljy lämpenemään. Kaikkein parasta olisi tietysti jos omistaa friteerauskeittimen... Meillä käytettiin valurautapataa ja rypsiöljyä. Öljyä pitää olla reilusti, muista kuitenkin ettei pataa saa täyttää liian täyteen sillä öljy kuohuu hiukan paistettaessa ruokaa. Mikäli ei omista kunnollista lämpömittaria (niin kuin tässä keittiössä on asian laita), on Jamien ohje että laittaa pienen palan raakaa perunaa öljyyn. Öljy on valmista kun peruna alkaa friteerautua kunnolla.

Kun öljy lämpenee, tehdään frittitaikina: laita jauhot, sitruunankuori, keltuainen sekä reilu loraus oliiviöljyä kulhoon. Sekoita joukkoon mineraalivesi kunnes taikina muistuttaa paksuhkoa vaniljakastiketta ja jää kiinni peittäen lusikan selkämyksen.

Ota kalat jääkaapista, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Jauhota kevyesti ja kasta frittitaikinaan. Friteeraa yksi kalanpala kerrallaan noin 4 minuuttia kunnes taikina on kullanruskeaa. Nosta valmis kala esim. talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Kun kalat on friteerattu, otetaan perunat uunista ja käytetään hiukan kuumemmaksi lämmitetyssä öljyssä ottamassa pintarapeus.

Herneet soseutuvat näin: laita kattilaan hiukan oliiviöljyä ja tuoretta minttua. Meillä ei ollut minttua joten käytin välimeren yrttisekoitusta. Kaada sulaneet herneet kattilaan, kuullottele hiukan ja lämmitä kannen alla noin 4 minuuttia. Lisää suolaa ja hiukan pippuria, soseuta esim. sauvasekoittimella.

Perinteiseen tyyliin kastikkeeksi kelpaa ihan Heinz sekä viinietikka. Tähän kyllä sopisi hyvin Liemessä-blogin esittelemä rucola-jogurttikastike, mutta sitä kokeilemme sitten ensi kerralla!

Niinhän se teoriassa menee... tänään oli sitten yksi niitä epäonnen päiviä meidän keittiössä. Tai ehkä kaikki johtui siitä että oltiin ikään kuin ensi kertaa näissä friteeraushommissa ja vähän takki auki sittenkin.
Lopputulos oli se, että kalat kyllä kypsyivät mutta jäivät aika lailla kalpeiksi, ja chipsit oli kaikkea muuta kuin rapeita. Hernepyree kyllä onnistui hyvin.
No, maku oli ihan hyvä kun syömään päästiin, mutta kyllä tästä seuraavaa kertaa varten opittiin. Öljyä saa olla paljon ja se pitää todella uskaltaa lämmittää aika kuumaksi.
Millähän lailla saisi perunat vielä rapeiksi? Ideoita otetaan vastaan. Laiska kun olen, kahteen kertaan en jaksaisi millään friteerata perunoita.

No niin, huomenna sitten tutumpien eväiden kanssa jatketaan.