panzanella

Laitoinkin eri postauksen tämän salaatin niin se on helpompi löytää hakemistosta...
Ohje on siis Jamie's Italy -kirjasta.

Panzanella


n. 3-4 hengelle (kahdelle pääruoaksi)

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
n. 300 g hyvälaatuista, päivän pari vanhaa leipää
500 g tomaatteja
n. 50 g anjovista / anjovisfileitä
puolikas punasipuli
selleriä
basilikaa
kourallinen kapriksia

punaviinietikkaa
valkosipulia
oliiviöljyä
(suolaa, pippuria)

Kuumenna kokonaisia paprikoita grillissä tai uunissa grillivastuksen alla niin että niiden kuori mustuu ja kupruilee (noin 10 minuuttia). Kääntele välillä, että kuori mustuu joka puolelta. Laita sitten paprikat kulhoon ja peitä kelmulla. Anna jäähtyä.

Tähän salaattiin kannattaa käyttää jotain kunnon maalaisleipää tai vastaavaa. Meillä oli jäänyt viikonlopun täytetystä leivästä leivän sisus talteen, ja se sopi tähän täydellisesti.

Revi kuivahtanut leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja laita sekin kuivahtamaan uunin viereen. Leikkaa tomaatit samankokoisiksi paloiksi kuin leipä. Suolaa tomaattipalat kevyesti, laita siivilään kulhon ylle valumaan.

Laita anjovisfileet ja kaprikset kulhoon, jonne tomaattimehu valuu.

Leikkaa punasipulin puolikas niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt. Tee samoin sellerille (käytä vain valkoinen osa). Laita sipulit ja leipäpalaset isoon kulhoon.

Paprikoiden jäähdyttyä tarpeeksi poista niistä kuoret, kanta ja siemenet mahdollisimman hyvin. Älä kuitenkaan huuhtele paprikoita. Revi paprikat pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi kulhoon leivän ja sipulin seuraksi.
Purista tomaateista ylimääräiset mehut siivilän läpi ja lisää tomaatit kulhoon. Ota anjovikset pois tomaattimehusta ja laita sivuun odottamaan. Revi myös reilusti basilikaa salaattiin.

Tee kastike: kaada tomaattimehun ja kapristen sekaan noin ruokalusikallinen hyvää punaviinietikkaa. Lisää reilu loraus oliiviöljyä sekä purista sekaan valkosipulia. Sekoita kastiketta vähän ja maista. Se saa olla aika timakan makuista tässä vaiheessa, sillä paprika ja leivät imevät siitä terää. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla. Kaada kastike salaatin päälle ja kääntele/ sekoittele varovasti noin minuutin ajan.

Laita lopuksi anjovikset salaatin päälle, lisää muutama basilikan lehti ja loraus oliiviöljyä. Salaatin on hyvä antaa maustua pöydässä ainakin 15 minuuttia ennen ruokailua.

Salaatti oli mukava tuttavuus, hyvä yhdistelmä hapokasta, suolaista ja makeaa. Toimisi varmasti todella hyvin kesällä grillipöydässä!

Salaatti on vähän työläs, mutta kyllä vaivan arvoinen.

"roskaruokaa" kotioloissa: fish & chips

Huolimatta siitä, että keittiössämme suositaan pääasiassa vähärasvaista linjaa, täytyy tunnustaa että Fish & Chips kuuluu heikkouksiini. Parempi Puoliskokin on oppinut siitä pitämään kun sitä pari kertaa on aidossa pubiympäristössä maisteltu.

Aidon annoksen maukkuudesta aidossa ilmapiirissä voitte lukaista Liemessä-blogin irkkukokemuksista!

Jo jonkin aikaa on ollut haaveena kokeilla valmistusta kotioloissa. Aiemmin hanke on kaatunut siihen, että ruoka tuntuu aika työlään oloiselta valmistaa, sekä siihen ettei meillä ole oikein ollut friteeraamiseen sopivaa pataa / kattilaa.

Kun sitten viime viikolla bongasin lähikaupan alehyllystä kunnollisen valurautapadan ja näin alkuviikosta tekee monesti mieli syödä "roskaruokaa", päätin vihdoin kokeilla rohkeasti tämän herkun tekoa.

Kalan ohje on itse asiassa hiukan perinteisimmästä poikkeava, sen otin Jamie Italiassa -kirjasta (kirja-alessa on meilläkin käyty). Jamie kehui että näillä neuvoilla kalasta tulee ihanan rapeaa ja leivitys/ taikinointi on ohut.
Lisukkeiksihan lasketaan vähän vihreää salaattia, oikeat "chipsit" ja hernepyree eli mushy peas.


Näin se periaatteessa käy:

Fish & chips with mushy peas
2 hengelle

2 x n. 220 g vaalealihaista kalafilettä (meillä oli tuoretta kuhaa)
suolaa, pippuria, sitruunamehua
sitruunankuorta raastettuna
1 munankeltuainen
n. 1 dl jauhoja
oliiviöljyä
n. 1,2 dl jääkylmää kivennäisvettä

öljyä paistamiseen

Chips
3 suurehkoa perunaa
suolaa, pippuria

Mushy peas eli hernepyree
1 pss pakasteherneitä
oliiviöljyä
minttua (tai jos ei ole niin jotain yrttisekoitusta)
suolaa, mustapippuria

Jos teet perunat itse, kannattaa aloittaa pesemällä ne kunnolla ja paloittelemalla reiluiksi paloiksi. Meillä perunat olivat ensin 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, jonka jälkeen ne nopeasti friteerattiin ja maustettiin.

Kalat maustetaan reilusti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja laitetaan vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin. Tässä on tarkoituksena irrottaa kalasta ylimääräistä nestettä jotta lopputulos on rapea.
Seuraavaksi laitetaan öljy lämpenemään. Kaikkein parasta olisi tietysti jos omistaa friteerauskeittimen... Meillä käytettiin valurautapataa ja rypsiöljyä. Öljyä pitää olla reilusti, muista kuitenkin ettei pataa saa täyttää liian täyteen sillä öljy kuohuu hiukan paistettaessa ruokaa. Mikäli ei omista kunnollista lämpömittaria (niin kuin tässä keittiössä on asian laita), on Jamien ohje että laittaa pienen palan raakaa perunaa öljyyn. Öljy on valmista kun peruna alkaa friteerautua kunnolla.

Kun öljy lämpenee, tehdään frittitaikina: laita jauhot, sitruunankuori, keltuainen sekä reilu loraus oliiviöljyä kulhoon. Sekoita joukkoon mineraalivesi kunnes taikina muistuttaa paksuhkoa vaniljakastiketta ja jää kiinni peittäen lusikan selkämyksen.

Ota kalat jääkaapista, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Jauhota kevyesti ja kasta frittitaikinaan. Friteeraa yksi kalanpala kerrallaan noin 4 minuuttia kunnes taikina on kullanruskeaa. Nosta valmis kala esim. talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Kun kalat on friteerattu, otetaan perunat uunista ja käytetään hiukan kuumemmaksi lämmitetyssä öljyssä ottamassa pintarapeus.

Herneet soseutuvat näin: laita kattilaan hiukan oliiviöljyä ja tuoretta minttua. Meillä ei ollut minttua joten käytin välimeren yrttisekoitusta. Kaada sulaneet herneet kattilaan, kuullottele hiukan ja lämmitä kannen alla noin 4 minuuttia. Lisää suolaa ja hiukan pippuria, soseuta esim. sauvasekoittimella.

Perinteiseen tyyliin kastikkeeksi kelpaa ihan Heinz sekä viinietikka. Tähän kyllä sopisi hyvin Liemessä-blogin esittelemä rucola-jogurttikastike, mutta sitä kokeilemme sitten ensi kerralla!

Niinhän se teoriassa menee... tänään oli sitten yksi niitä epäonnen päiviä meidän keittiössä. Tai ehkä kaikki johtui siitä että oltiin ikään kuin ensi kertaa näissä friteeraushommissa ja vähän takki auki sittenkin.
Lopputulos oli se, että kalat kyllä kypsyivät mutta jäivät aika lailla kalpeiksi, ja chipsit oli kaikkea muuta kuin rapeita. Hernepyree kyllä onnistui hyvin.
No, maku oli ihan hyvä kun syömään päästiin, mutta kyllä tästä seuraavaa kertaa varten opittiin. Öljyä saa olla paljon ja se pitää todella uskaltaa lämmittää aika kuumaksi.
Millähän lailla saisi perunat vielä rapeiksi? Ideoita otetaan vastaan. Laiska kun olen, kahteen kertaan en jaksaisi millään friteerata perunoita.

No niin, huomenna sitten tutumpien eväiden kanssa jatketaan.

Tinan kanssa keittiössä, osa 2: Cottage Pie

Sain viikolla työkaverilta ohjeen liha-perunasosevuokaan, joka kuulosti todella hyvältä. Siitä tulisi sunnuntain ruoka tässä perheessä. Etsiessäni eilen Tinan broileriohjetta törmäsin tähän samaan ohjeeseen nimellä Cottage Pie. Anglomaissa olen saanut joskus samaa ruokaa myös nimellä Shepherd's Pie; rakkaalla lapsella lienee tässäkin tapauksessa monta nimeä.

Meillä syötiin siis Tiinan neuvoilla koko viikonloppu. Eipä siinä mitään, Tinan tyylistä ja ruoista olen kyllä aina pitänyt.

Vuoan mausteet timjami, valkosipuli ja oliivit kuulostivat aivan siltä että ne kyselevät seuraansa lampaanlihaa. Kun Pastanjauhajat olivat juuri valmistaneet karitsanpaistia, taisi kyseinen aines olla mielen päällä muutenkin. Sopivasti sattuikin löytymään karitsanjauhelihaa paikallisesta elintarvikeliikkeestä joten päätin kokeilla hiukan soveltaa alkuperäistä reseptiä.

Cottage Pie eli Lihaperunasosevuoka
6:lle

1,5 kg perunaa
1,5 - 2 dl maitoa
1 muna
1 rkl voita
1,5 dl persiljasilppua
2 dl mustia oliiveja (meidän keittiössä käytettiin tällä kertaa ihan vihreitä oliiveja)
3 valkosipulinkynttä
suolaa, valkopippuria, sokeria

500 g sikanautajauhelihaa (meillä kokeiltiin siis karitsan jauhelihaa)
3 porkkanaa
2 sipulia
0,5 rkl timjamia
3 dl tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipureeta
suolaa, valkopippuria, sokeria
400 g vuohenjuustoa

Keitä kuoritut perunat. Kaada vesi pois, lisää maito ja vatkaa sähkövatkaimella. Lisää muna ja voi, vatkaa. Lisää persilja, pilkotut oliivit ja valkosipuli. Mausta ja nosta levyltä.

Leikkaa porkkanat vinottain ja silppua sipuli. Ruskista porkkanaa, sipulia, jauhelihaa ja timjamia. Lisää tomaattimurska ja -puree. Keitä ja mausta.

Kumoa jauhelihakastike uunivuokaan, lisää perunamuusi. Päälle vuohenjuustoa. Paista 200 asteessa 20 - 25 minuuttia. Pane grillivastus päälle 10 viime minuutiksi.

Ruoka oli kyllä hyvää, ja karitsanliha toimi hyvin -maku sopii hyvin vuohenjuuston kanssa yhteen. Perunamuusista tuli ehkä meillä hiukan liian löysää, se ei oikein kuortunut aivan täydellisesti. Vaikka puolitin ohjeen, meillä tästä syödään kyllä kaksi iltaa (varsinkin kun lisäksi oli vihersalaattia).

Onhan tämä työlään oloinen ihan perusmakaronilaatikkoon verrattuna, mutta oikein hyvää ja mukavaa vaihtelua!

Tässä keittiössä siis viikonlopun ruoat olivat kaikki hyviä (vaikka ensi kertaa niitä kokeiltiinkin).
Huomenna sitten palataan arkeen ja arkiruokiin...

jättegott, Tina!

Lisäillessäni linkkejä blogiin sattui YLEn MAT med Tina -sivuilta silmiin resepti briejuustolla täytetystä broilerinfileestä thai-porkkanoilla. Se kuulosti heti kokeilemisen arvoiselta, ja tänään sitä sitten päästiin tekemään ja maistelemaan. Lisäksi Tina ehdottaa tarjottavaksi paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytettyä leipää. Eihän sellaista voi kukaan herkuttelija vastustaa!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Tässä sama suomennettuna:

Kananrintaa briejuustolla ja thai-porkkanoilla


Neljälle hengelle:

4 kpl kanafileitä (käytimme ohuita broilerfileitä)

4 siivua brie-juustoa

2 pkt pekonia (meillä käytettiin fileepekonia)

1 nippu tuoretta timjamia

suolaa ja pippuria

Thaiporkkanat

6 porkkanaa

1 punasipuli

5 dl kookosmaitoa

1/2 rkl punaista currytahnaa

suolaa, pippuria ja sitruunamehua

voita ja öljyä freesamiseen

1 dl tuoretta korianteria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa tasku kanafileisiin. Mausta suolalla ja pippurilla. Täytä tasku briejuustoviipaleella ja parilla timjaminoksalla (meillä tuoretta ei löytynyt joten käytimme kuivattua). Kääri 2-3 pekonisiivua jokaisen fileen ympärille. Laita uuniin 25-30 minuutiksi.

Thaiporkkanat:
Kuori ja leikkaa porkkanat n. 2cm paloiksi, siivuta sipuli. Freesaa porkkanoita, sipulia ja currypastaa voissa ja öljyssä.

Kaada päälle kookosmaito. Jos keitos vaikuttaa liian sakealta, sekoita hieman vettä mukaan. Keitä kannen alla kunnes porkkanat ovat pehmeitä (kannattanee jättää hiukan puruvastusta). Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Sekoita mukaan tuore korianteri juuri ennen tarjoilua.

Ota kana pois uunista, leikkaa vinottain siivuiksi. Tarjoile syvältä lautaselta thaiporkkanoiden ja täytetyn leivän kera.

Tina on kyllä kuulunut suosikkikokkeihimme jonkin aikaa, ja tämäkin ruoka oli loistavaa. Porkkanat toimivat todella hyvin kanafileiden kanssa, ja pekoni ja juusto antoivat mehevyyttä kanalle. Kannatta kokeilla!

Sitten se erikoinen lisäke eli täytetty leipä. Juuston ja oliivien vannoutuneena ystävänä olin varma että tämä on hyvää:

Paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytetty leipä:


Kuusi annosta

1 iso pyöreä leipä

500 g vuohenjuustoa

2 dl punaista paprikaa (alkuperäinen resepti sanoo "pimentos" , me käytimme ihan peruspaprikaa)

2 dl mustia oliiveja (kalamata-oliiveja)

1 dl tilliä

1/2 dl ajvar relishiä (tätä paprikarelissiä emme löytäneet joten korvasin sen sambal oelek-tahnalla ja tilkalla oliiviöljyä)

1 dl juoksevaa hunajaa

1 tl rosmariinia

suolaa ja mustapippuria

Leikkaa leivästä kansi pois ja kaavi sisältö ulos.

Hienonna paprikat, oliivit ja tilli. Sekoita paprikarelissin kanssa kulhossa. Mausta seos suolalla ja pipurilla. (voi maustaa ihan reilusti)

leikkaa vuohenjuustosta reunat pois ja leikkaa se suuriksi paloiksi. Hienonna rosmariini ja lämmitä hunajan kanssa pienessä kasarissa varovasti miedolla lämmöllä.

Laita puolet paprikaseoksesta leivän pohjalle. Paina hiukan että täytteestä tulee tiivis. Painele seuraavaksi kerrokseksi vuohenjuusto ja kaada (varovasti!) hunajaa päälle. Päällimäiseksi loput paprikaseoksesta, ja vielä leivän kansi päälle. Anna vetäytyä n. 30 min ennen tarjoilua.

Parempi Puolisko oli sitä mieltä että leipä oli hiukkasen liian makeaa. Minulle se maistui ihan hyvin tällaisenaankin, mutta seuraavalla kerralla olen hiukan tarkempi hunajan määrän kanssa.

Leipä saattaisi sopia kesäiseen grillijuhlaan / noutopöytään oikein hyvin. Se on nimittäin ulkonäöstään huolimatta yllättävän helppo syodä käsin. Kunhan kesä joskus taas saapuu niin laitetaan kokeiluun.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli maittavaa; kiitos vain, Tiina, syödään me toistekin sinun ohjeilla!

Ruokajuomana nautittiin saksalaista valkoviiniä:

Devil's Rock Riesling 2004 , Alkon nro

007694

Viinikirjan mukaan:

"Avoin, makean hedelmäinen tuoksu on luonteeltaan kosiskelevan eksoottinen. Siitä voi erottaa muun muassa persikkaa ja päärynää. Keskitäyteläisen hedelmäinen maku seuraa aromeiltaan eksoottista tuoksua. Kypsän pehmeälle suutuntumalle antaa miellyttävää ryhtiä sitrusmainen hapokkuus. Tasapainoinen kokonaisuus jättää raikkaan, puhdaspiirteisen jälkivaikutelman."

Hintaan 6,98 € tämä on yksi oikein kelpo valkkari. Ei säikähtänyt ollenkaan tätä itämaissävytteistä ruokaa, ja toimii yksinäänkin ihan hyvin.

mangokakku

Täytyy tunnustaa, että normaalisti meillä leivotaan makeita herkkuja noin kolme kertaa vuodessa (syntymäpäivät ja joulu...). Nyt kuitenkin ihan ilman sen isompaa syytä tuli tehtyä tämä kakku.

Alkuperäinen ohje "Kevyempi juustokakku ilman uunia" on Kotikokki.netistä, nimimerkiltä paivis. Kiitos vain hyvästä ideasta! Tätä kakkua on tullut tehtyä ensimmäisen kerran joskus vuosi sitten, jolloin muokkasin sitä vähän keväisempään suuntaan.

Mangokakku

150	g	digestive -keksejä
50	g	sulatettua voita tai margariinia
2,5	dl	vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
4	dl	rasvatonta maitorahkaa
1	dl	soseutettua mangoa
3/4	dl	hienoa sokeria
1	rkl	vaniljasokeria
1/2	sitruuna	puristettu mehu
5	pientä	liivatelehteä

Päälle
2 prk mangososetta (vauvanruokapurkit ovat hyviä)
1/2 dl limemehua
4 liivatelehteä

Pohja: Hienonna keksit esim. monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon
sulatettu rasva. Leikkaa leivinpaperista halkaisijaltaan 28 cm:n
irtopohjavuoan kokoinen ympyrä, peitä vuoan pohja paperilla, tasoita
muruseos paperille ja laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Täyte:
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon maitorahka, soseutettua mangoa, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu. Kuumenna 1/2 dl vettä kiehuvaksi ja liuota 10 minuuttia lionneet, puristetut liivatelehdet vesitilkkaan. Sekoita täyteseokseen. Kaada täyte vuokaan, peitä kelmulla ja laita
jääkaappiin hyytymään ainakin 3-4 tunniksi, mieluiten yön yli.

Kiille:
Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Sekoita limemehuun hiukan mangososetta ja kuumenna. Liuota pehmenneet liivatelehdet tähän seokseen ja yhdistä mangososeeseen. Anna seoksen hiukan jäähtyä ja kaada hyytyneen kakun päälle. Laita jääkaappiin hyytymään vielä pariksi tunniksi.

Tämä kakku on kevyt ja raikas versio hyytelökakusta. Mangon sijaan voi tietysti käyttää monia muitakin hedelmiä tai marjoja. Osan rahkasta voi korvata esim. kevyellä tuorejuustolla halutessaan.

Hyytelöitävät kakut vaativat tietysti vähän etukäteen suunnittelua, mutta minusta tämä on kyllä huippuhelppotekoinen verrattuna esim. moneen täytekakkuun. Päälle voisi tietysti laittaa vaikka sitruunamelissaa tai minttua koristeeksi.

Kakku on niin hyvää ja raikasta että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon! Parempi Puolisko totesikin että näin hyvää ei ihan joka kahvilastakaan saa. Tällä kertaa tuntui onnistuvan vielä aiempia kertoja paremmin, mikä lie syynä.

pihviä perjantaiksi

Viikonlopun vietto alkaa perjantaista, ja jotain herkkuruokaa on kiva laittaa jo heti alkuun. Ja tietysti hyvää viiniä ruokajuomaksi. Meillä ei jostain syystä ole tullut kunnon pihviä popsittua vähään aikaan, joten nyt oli jo aikakin...

Naudan sisäfilettä siis koriin, ja kaveriksi pihveille grillitomaatit ja vihersalaatti... kunnon pihvihän ei edes kastiketta kaipaa.

Parempi Puolisko on meidän perheessä erikoistunut pihvien paistoon, ja tälläkin kertaa lopputuloksena oli juuri sopivasti mediumiksi paistetut herkkupalat. Siihen sitten reilusti mustapippuria ja suolaa pintaan ja nauttimaan. Pihvin paistohan ei ole vaikeaa, kun sen osaa ;)
Minulta se aika harvoin onnistuu täydellisesti...

Grillitomaatit valmistuivat myös nopeasti; tarvitaan
tomaatteja
parmesania
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Tomaatit halkaistiin puoliksi, päälle vähän mausteita ja parmesania raastettuna. Uuni grillivastuksella n. 250 asteeseen ja tomaatit uuniin noin 5 minuutiksi.

Hämmästyttävästi meillä oli jäänyt Paremman Puoliskon pikkuveljeltä joululahjaksi saatu viini vielä säästöön, se pääsi nyt kruunaamaan pihviaterian.
Viini oli espanjalainen Marques de Caceres Reserva (2000).

Viinistä viiniin kirja kuvailee näin: "Tummasävytteisen mehevä tuoksu on hieman kehittynyt. Siitä voi erottaa lähes hillomaisen makeaa aromikkuutta. Keskitäyteläinen maku on hieman kehittynyt. Se on silti luonteeltaan muheva. Pehmeä tanniinisuus antaa maulle ryhtiä ja kannattaa sitä kuivattuja hedelmiä, makeaa mausteisuutta ja paahteisuutta viestivään jälkivaikutelmaan."

Viinissä oli espanjalaisille viineille ominainen, hieman nahkaan vivahtava tuoksu.
Maultaan viini sopi oikein hyvin mediumiksi paistettujen pihvien kaveriksi: yksinään se ei ehkä olisi niin hyvin toiminut. Oikein hyvää Riojan viiniä siis; mutta tällä hinnalla (16,97 €) pitääkin olla.

Ateria oli kaiken kaikkiaan kevyehkö kokonaisuus, sillä jälkiruokaakin oli jaksettava syödä. Jälkiruoat ja leivonnaiset ovat melkoinen harvinaisuus meidän keittiössä. Nyt kuitenkin teki mieli raikasta mangojuustokakkua, joten tuumasta toimeen ryhdyttiin jo torstai-iltana.

Juustokakusta lisää pian...

uunilohi ja linguine aglio olio

Pikaruokaa Italian tapaan... työpäivän ja mahdollisen kuntourheilun jälkeen alkaa jo olla yleensä aika kiire saada ruokaa naamariin. Tämä versio lohipastasta valmistuu onneksi helposti ja nopeasti.

Uunilohi
(kahdelle)

500 g lohifilettä
sitruunamehua
yrttejä maun mukaan
mustapippuria
suolaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Mausta lohi makusi mukaan; tällä kertaa meillä käytettiin oreganoa, suolaa, sitruunamehua ja mustapippuria. Laita lohi uuniin noin 15-20 minuutiksi. Älä paista kalaa ylikypsäksi ettei se kuivu...

Liguine aglio olio
eli linguinet valkosipuliöljyssä

1/4 dl oliiviöljyä
1-2 rkl hienoksi silputtua valkosipulia
1/2 pieni chilipalko murskattuna tai n. 1/4 tl chilijauhetta
1/2 dl persiljaa
220 g linguineja tai muuta nauhapastaa (täysjyvälinguine toimii aika hyvin)
suolaa
parmesania

Tälle ruoalle on monta ohjetta, tämä versio on Sopranos keittiössä -kirjasta. Laiskana emäntänä keitän itse pastan ensin, laitan sen lävikköön valumaan ja teen samassa kattilassa kastikkeen. Valkosipulisiivuja/ murskaa ja chiliä kuullotetaan öljyssä noin 3-5 minuuttia, sitten lisätään persilja ja nostetaan kattila liedeltä. Pasta heitetään sekaan ja sekoitellaan niin että kastike tarttuu siihen sopivasti. Chilin määrän kanssa kannattaa olla varovainen, ettei se jyrää muita makuja alleen.

Pohjalle linguineja, päälle lohifilettä ja vähän tuoretta parmesania raasteena ja eikun syömään!

viikonlopun lähestyessä l. viiniä, viiniä

Vuosi sitten jouluna ihastuimme ikihyviksi herrojen Berglund ja Rinta-Huumo teokseen Viinistä viiniin. Joulupukki taisi tuoda sen sukuun, ei tosin meille, ja alennusmyynneistä tarttui sitten oma kappale mukaan.

Perheyksikkömme Parempi Puolisko on kyllä jonkinmoinen viinin tuntija, varsinkin Espanjan ja Chilen punaviinien osalta. Liian usein sokko-ostokset Alkosta ovat kuitenkin päätyneet pataan tai viemäriin liian huonoina juotaviksi. Kirjan avulla halvoistakin (jopa alle 7 euron) viineistä löytyy ihan maistelemisen arvoisia helmiä! Helposti innostuvana Oliivia sitten tilasi VIINI-lehden kotiin kannettuna, ja nyt kirja tulee sitten joka vuosi jo syksyllä lehden lukijalahjana... Kirjan innoittamana olemme innostuneet myös hyvistä valkkareista joita emme aiemmin juuri nautiskelleet lainkaan.
Taidanpa lisäillä tännekin maistelukokemuksia sitä mukaa kun niitä kertyy, ja samalla viinikirjan kuvaukset viineistä...

Vinkkinä teille joita viinit kiinnostavat, Elisan sivuilta löytyy viinistä viiniin kirjan sisältöä aika hyvin, ja palvelu on ilmainen. Olen käyttänyt tätä ja ruoasta viiniin- palvelua silloin tällöin, ja kyllä ne asiansa ajavat hyvin! Ruoasta viiniin -palvelulla saa mukavasti uusiakin viinivinkkejä eri ruokalajeille.

Hedelmäisen tulinen kanasalaatti

Ensi askeleet kokkiblogissa... Kuvaa en tähän reseptiin ehtinyt saada, kun kamerasta on henki pois.

Viime syksynä päätimme vähennellä hiilareita, etenkin "huonoja" eli valkoisten jauhojen tuotteita ruokalistastamme, ja sen seurauksena olemme syöneet noin kerran viikossa pääruoaksi salaattia.
Tässä on hyvä resepti vähän ruokaisammalle, mutta kuitenkin kevyelle salaatille:

Mango-kanasalaatti

Salaattia / salaatteja
kurkkua
oliiveja
sipulia
(valkosipulia)
tomaattia
mangoa
ohuita kanafileita, naturel
pinjansiemeniä
sweet chili-kastiketta

Laita uuni kuumenemaan grillivastuksella n. 250 asteeseen. Viipaloi tomaatit ja sipulit, levitä pellille ja rouhaise mustapippuria myllystä päälle. Ripottele hiukan oliiviöljyä pintaan. Laita pelti uuniin noin 5 minuutiksi, jolloin tomaatit ja sipulit pehmenevät. (voit laittaa myös pinjansiemenet paahtumaan uunin jos haluat säästää aikaa ja vaivaa)
Tee lautasille tai laakealle vadille salaattipohja salaat(e)ista, kurkusta ja oliiveista. Nostele päälle sipulirenkaat ja tomaatit.
Paista kanafileet pannulla ja mausta mielesi mukaan; meillä on käytetty yrttiseosta, mustapippuria ja suolaa.
Leikkaa mangosta (purkkimangokin sopii oikein hyvin) pitkittäin viipaleita ja aseta salaattipedille. Leikkaa hieman jäähtyneet kanafileet myös viipaleiksi ja laita salaattipedille.

Lopuksi ripottele koko komeuden päälle paahdettuja pinjansiemeniä ja sweet chili-kastiketta.

(Pinjansiementen paahtaminen onnistuu kuivalla, kuumalla pannulla tai ihan pellillä uunissa. Paahtamisajan kanssa pitää olla tarkkana, sillä siemenet kärähtävät helposti)

Tämä salaatti on hyvää ja minunlaistani juustoilla herkutteluun taipuvaista ilahduttaa myös sen keveys ;) (näin tammikuussa kun monilla on kevennysohjelmat meneillään).