ruokatorstain joulu

Minä olen yksi niitä (joidenkin mielestä raivostuttavia) ihmisiä, joiden mielestä joulun odotusta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin. Jouluvalotkin ripustelin jo lokakuun lopulla kun oli niin pimeää, ja ensimmäiset glögitkin kuumenneltiin samoihin aikoihin. Kokonaan uuden vaihteen hommaan teki eilen satanut lumi ja hesarin ruokasivujen pikkujoulunaposteltavat. Kuin kaiken kruunuksi postilaatikosta tipahti eilen hesarin lähettämä arvostelukappale uutta Hesarin Ruokatorstain Joulu -kirjaa.

Kirjaan on koottu HS:n ruokasivujen parhaat ohjeet joulunajan juhliin. Kirjasta löytyy siis myös pikkujouluruokia, ruokalahjoja sekä uuden vuoden juhliin sopivia herkkuja. Onpa mukaan mahdutettu juomaohjeitakin, sekä muutama yleissananen jouluun sopivista viineistä ja oluista. Reseptit on julkaistu pääosin vuosina 2005-2010, ja ne on kirjaksi koonnut Hesarin ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka. Ensiselailulla kirja vaikuttaa oikein hyvältä ja mielenkiintoiselta. Rakenne on seuraava: pikkujoulut, leivonnaiset, makeiset, ruokalahjat, jouluaamu, joulun alkupalat, joulupöydän pääruuat, jälkiruuat, uusivuosi, juomat, joulun viinit, joulun oluet.

Jouluinen ruokakirja ajatuksena saatta kuulostaa äkkiseltään vähän tylsältä, mutta tässä kirjassa (kuten muuten mielestäni Hesarin ruokasivuilla yleensäkin) mukaan on perinteisten reseptien lisäksi saatu paljon hiukan perinteisemmistä poikkeaviakin ideoita ja reseptejä. Jälkiruokapuolelta löytyy esimerkiksi vadelma-homejuustokakku piparipohjalla. Vaikka itse pidän paljon perinteisistäkin jouluruoista, oli erityisen ilahduttavaa huomata, että pääruokaosioon oli koottu kaksi joulumenuehdotusta (joista toinen muuten kokonaan kasvismenu), joissa ei ole varsinaisesti mitään perinteistä mutta kuitenkin jouluinen fiilis. Nämä menut kuvineen vievät ajatukset fine dining -ravintoloiden joulumenuihin, ja olisivat varmasti omiaan vähän modernimpaan joulupöytään. 

Pari asiaa näin äkkilukemalta jäi kirjassa myös häiritsemään. Osa herkullisista kuvista on sijoiteltu oudosti kauas itse reseptistä. Ymmärrän kyllä että taitto on haastavaa puuhaa, mutta ainakin minulle kuvat ovat myös suuri innostuksen lähde reseptien kokeiluun. Ärsyttävää kun joutuu selailemaan useita sivuja eteen- ja taaksepäin löytääkseen sen etsimänsä reseptin! 

Toinen ongelma on reseptien yhteydestä puuttuva viitteellinen annosmäärä. Juomissa, jälkiruoissa ja joissakin leivonnaisissa se on mainittu, mutta kaipaisin sitä kovasti kyllä alku- ja pääruokienkin yhteyteen. Omistakin postauksistani kyllä tiedän, että annosmäärien arviointi on hankalaa ja aina viitteellistä, mutta olisi kiva tietää jo aloittaessaan, tekeekö annosta kahdelle vai kahdelletoista. Sitä mukaa voisi sitten vähän passailla ainesmääriä jos tarvitsee. Ja ok, tietenkin ainesmäärät reseptissä itsessään antavat jotain osviittaa, mutta olisihan se nyt helpompi nähdä heti otsikon alta suoraan.

Reseptiä ette tänään saa, mutta seuraavia aion ainakin yrittää kokeilla (ja postata) ennen joulua tai viimeistään jouluksi:

punajuuri-halloumisalaatti

kylmäsavulohipalat

mausteiset joulutryffelit (oma muunnelma)

punasipulihilloke

portviinisilli

mäti-avocadosalaatti

sinappi-hunajauuniomenat (lisuke)

homejuusto-vadelmajuustokakku

Näistä sitten myöhemmin lisää! Saa ehdottaa, missä järjestyksessä kokkaillaan, jos haluatte jonkun tietyn reseptin tai useamman heti kokattavaksi.

Niin joo, ja kirjaa saa ainakin Hesarin verkkokaupasta sekä hyvin varustelluista kirjakaupoista (ainakin akateemisessa näytti olevan). Ovh on 36,. €, Hesarilla näytti olevan tilaajaetuhinta 27,- Hesarin tilaajille.
Reseptithän on julkaistu Hesarissa, joten suurin osa niistä varmasti löytyy Hesarin Ruokasivuilta. Kun reseptihakuun kirjoittaa joulu, näyttää silmäilyn perusteella siltä että (tietenkin) hyvin monet reseptit sieltä löytyvät.

tuhansia töitä, valvottuja öitä

Ruokakuntamme on ollut kolmihenkinen jo kohta puoli vuotta. Melkein yhtä kauan kuin täällä on ollut hiljaista. Ollaan kyllä kokkailtu ja kuvailtukin, mutta jotenkin sitä on vaan priorisoinut esim. nukkumista ohi tämän polkkaamisen. Kuten aina, mitä pidemmäksi postaustauko venyy, sitä vaikeampaa on taas aloittaa uudelleen, vähintäänkin henkisesti.Tästäkin tullee lähinnä enemmän linkkauksia kuin reseptiä sisältävä postaus, sillä tuo kuvan kakku on koottu olemassa olevia hyväksi havaittuja reseptejä soveltaen.

Kuten kuvan kakun väristä saattaa arvailla, perheen kolmas osapuoli on miespuolinen. Koska pikkumiehen molemmat mummit hoitivat käytännössä kaikki muut ristiäisjärjestelyt, päätin ja halusin tehdä kakun itse. Samalla pääsin kokeilemaan tuollaista fondant-tyyppistä kuorrutusta ekaa kertaa (mikä näkyykin kyllä kakun pinnassa). Kermakakuista en itse ole koskaan pitänyt, ja tänä kesänä kermapäällys olisikin ollut sulaa hulluutta... 

Harvoin juhlia järjestävän on aina yhtä vaikeaa arvioida ruokien menekkiä, niin nytkin. Riittävän isoa kakkuvuokaa ei tuntunut löytyvän joten lopulta ostin viiden litran taikinakulhon ja kokosin kakun siihen. Sitä oli juuri sopivasti, vähän jäi yli muttei liikaa.

Ilokseni panin muuten merkille, että Tiimareista näyttää nykyään saavan kakkutarvikkeita aika laajasti: kakun kuorrutus on valmista sokerikuorrutetta, samoin koristeet syötäviä hileitä myöden. Kaikki Tiimarista (ei maksettu mainos ;)). Kätevää jos on kiire eikä ehdi nettikaupoista tilailemaan. Tuo sokerifondant on tosi makeaa, mutta siinä ei ole marsipaanin "sivumakua", jotkut kun eivät marsipaanista lainkaan välitä niin katsoin tuon turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.  Enkä uskaltanut alkaa kokeilla vaahtokarkki- saati sokerifondantin valmistamista itse tässä vaiheessa. 

Kakkuun on haettu aika paljon vinkkejä ja ohjeita Kinuskikissan blogista. Pohjan leivoin homman nopeuttamiseksi ja lopputuloksen takaamiseksi kääretorttulevyinä. Paistuu nopeammin ja varmasti kunnolla. Ohje suoraan täältä. Täytteenä oli raparperikiisseliä ja mansikkamousse. Idea lähti tästä Kinuskikissan täyteohjeesta. Koska ajattelin käyttää sokerikuorrutusta (jonka alle on laitettava vielä sokerikreemi), halusin täytteestä hiukan raikkaamman, joten päätin tehdä raparperikiisselin alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisäksi omien hyydykekakkujeni ohjeella mansikkatäytteen. Tein kiisseliä tuon Kinuskikissan ohjeen mukaisen määrän, se riitti kolmesta välistä kahteen. Kolmannessa välissä oli sitten moussen sisällä kokonaisia tuoreita mansikoita. Mousse / hyydyketäyte on oikeastaan tämän kakun täyteohje puolitoistakertaisena. Kootakseni kakun vuorasin siis taikinakulhon / -saavin tuorekelmulla, pohjalle kakun pinnaksi kääretorttulevystä leikattu sopivankokoinen pala, kostutus vedellä, siihen mansikkamousse johon painelin kokonaisia mansikoita. Jälleen leikattiin kääretorttulevystä sopiva pala, moussea ja sen päälle puolet raparperikiisselistä. Ja vielä kolmas kerros moussea ja kiisseliä, ja pohjaksi taas kääretorttulevyä. Tein kolme pellillistä kääretorttulevyä, joten yksi välikerros koottiin jämäpaloista ja muut kerrokset leikattiin kokonaisina. Koska halusin koristella kakun vielä samana iltana / yönä, laitoin valmiin saavin vähäksi aikaa pakastimeen hyytymään ennen kuorruttamista.

 

Kuorruttamiseen hain jälleen vinkkejä viisaammilta. Tällä marsipaanikuorrutuksen ohjeella mentiin, kakun pintaan siis sokerikreemi (jonka muuten tulen kaikkiin kakkuihin tästedes tekemään tuolla tomusokeriohjeella, niin helppoa ja kerrankin kreemi on hyvää) ja sen päälle sitten kaulitaan kuorrute. Kakun ulkonäkö on kaukana täydellisestä, tein koristelua ristiäisiä edeltävänä yönä kahdentoista aikaan, kaulitsin kuorrutteen hiukan liian ohueksi ja sitten asemoin sen epäkeskosti kakun päälle. Kuorrute ei siis yltänyt ihan loppuun saakka ja lisäksi sitä oli tosi hankala siloitella. Kuvaaja on ohjeiden puutteessa vielä onnistunut kuvaamaan sen huonoimman puolen kakusta. Ensin ajattelin tehdä alareunaan leveän nauhan ja rusetin, mutten siihen aikaan saanut suoraa nauhaa aikaiseksi sitten millään. Niinpä otin tähdenmuotoisella piparimuotilla kuvioita jotka leikkasin kahtia ja asettelin ikään kuin kruunuiksi alareunaan. Tämän jälkeen olinkin jo niin väsynyt fondantin kanssa värkkäämiseen että suosiolla hylkäsin kaikki aiemmat kunnianhimoiset koristeluajatukset (pojan nimi, rakennuspalikoita jne.) ja preferoin taas sitä unta. Muutama eri värinen tähti päälle ja reunoille, vähän syötävää glitteriä pintaan ja kakku jääkaappiin. Koko homma siis päivää ennen juhlia. Kakku säilyi jääkaapissa mainiosti ilman kupua eikä vuotanut mitään mihinkään suuntaan.

Kakku oli menestys, loistava maku ja kreemi ja ohut sokerikuorrutuskin sopivat siihen oikein hyvin. Seuraavan kerran kuitenkin ryhdyn tällaiseen ehkä aikaisintaan pikkumiehen ykkössynttäreillä.Får se.

Voittaja vie kaiken!

Elokuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt! Parhaiten punajuurten ystäviä miellyttivät Kurpitsamoskan punajuuriwrapit. Ääniä annettiin yhteensä 73, ja kuten kuvasta näkyy, kaikki haastajat saivat ääniä!

Voikeittiö lähtee tästä ostamaan punajuuria voidakseen kokeilla kaikkia ihania haastereseptejä.

Oooikein isot onnittellut Kurpitsamoskalle hienosta voitosta! Syyskuun ruokahaasteen järjestäminen on sitten sinun kunniasi, Mari. Jäämme odottelemaan aihetta kiinnostuneina.

Voi, keittiö!

Ei edelleenkään reseptejä, mutta välipalana raotamme oman keittiömme ovea, noin kuvaannollisesti, sillä keittiömme on puoliavonaista mallia eikä sinne ole ovia, suuntaan eikä toiseen. Keittiömme on mallia putki, tai I-keittiöksi kai sitä kutsuttaisiin "virallisella keittiökielellä". Toisessa päädyssä on ruokailutila, joka aukeaa oikealle olohuoneeseen. Myöskään tässä toisessa reunassa, josta kuva on otettu, ei ole mitään ovea, vaan se on ikään kuin avointa käytävätilaa.

Ylemmästä kuvasta käykin hyvin ilmi toinen niistä kahdesta asiasta, jotka nykykeittiössä ottavat eniten hermoon: valoisuuden puute (varsinkin luonnonvalon). Kuva tosin hiukan valehtelee, vastavalon suuntaan otettuna keittiö näyttää pimeämmältä kuin oikeasti onkaan. Mutta ei se nyt ihan valossa kylvekään. Yläkuvassa siis oikealla laidalla siivouskaappi, jääkaappi-pakastin ja sen jälkeen kaappeja ja työtasoa. Vasemmalla (ei kuvassa) tiskialtaat ja roskiskaappi, astianpesukone, hella jne.

Tässä yllä nyt äskeisen kuvan oikeaa laitaa, jääkaappi jää oikeasta reunasta kuvasta ulos. Kaappitilaa ei ole liiaksi, ja keittiössämme ylivoimaisesti ärsyttävin asia ovat kaappien nuppimalliset vetimet. En tajua kuka keittiöinsinööri ne on suunnitellut, oli kuka hyvänsä niin se tyyppi ei kyllä koskaan ole keittiössä ruokaa laittanut. Kuvitelkaapa miten hauskaa on yrittää kesken ruoanlaiton esim. märillä käsillä avata noita kaappeja... Tälle puolelle tasolle kerääntyy mikron ja espressokoneen (Babysta enemmän täällä) kaveriksi kaikenlaista pikku sälää. On yrttiruukkua, morttelia, FlavourShakeria, espressokuppeja ja muuta kivaa.

Vastakkaisella seinällä on sitten kahvin- ja vedenkeittimet, paahdin ja leivät, sekä uusin lelumme tehosekoitin. Tehosekoitin on vain noin viikon vanha, ja toistaiseksi puuroaamupala on vaihtunut smoothieihin. Edellisissä kuvissa esiintyneet omenat ja banaanitkin odottelevat aamupalasmoothieihin pääsyään.

Keittiömme ei ole tällä erää suuren suuri, kaipailisin vähän enemmän työtasoja sekä kaappitilaa, mutta vuokra-asunnon keittiöksi tämä kelpaa oikein hyvin! Puisista työtasoista ja yleisestä vaaleasta värityksestä sen sijaan kyllä pidämme molemmat. Kuten myös keittiön selkeälinjaisesta ulkomuodosta. Unelmien keittiö olisi sekin melko avonainen, väritys voisi olla juuri tällaista valkeaa ja puuta. Kaasuhella tai ainakin pari levyä pitäisi olla, ja kunnollisen kokoinen pakastin. Ja mikrolle hylly. Käytämme mikroa tosi harvoin, useimmiten jonkin edellisenä päivänä valmistetun ruoan lämmittämiseen.
Tilanpuutteen vuoksi tärkeimmät keittokirjat ovat olohuoneen kirjahyllyssä. Keittokirjoja ostelisi tietysti mielellään lisääkin, mutta tilanpuute hillitsee melko tehokkaasti. Useimmiten nykyään tulee sitä paitsi etsittyä ohjeet netistä, muiden blogeista tai muilta sivuilta.

Elokuun haastesatoa

Kesä onkin vierähtänyt sen alkamista odotellessa, ja elokuun postaussaldo näyttää olevan kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ikään kuin selityksen oloisena kommenttina puolusteltakoon, että kaikkien muiden harrastusten lisäksi allekirjoittanut osallistui nuoremman sisaruksensa hääjärjestelyihin aika lailla aktiivisesti, mikä verotti elokuulta aika lailla postailuenergiaa ja -aikaa. Pikkuveli on onnellisesti saatettu nyt avioliiton satamaan, ja vähitellen energiaa alkanee riittää muuhunkin kuin golfaamiseen ja pakastepitsojen lämmittelyyn (ups, tuliko tuo todella paljastettua... ;)).

Edelleenkin luikahdamme kuin koira veräjästä ja omien kokkailujen sijaan saammekin esitellä elokuun ruokahaasteen osallistujakaartin. Tässä riittääkin kokeiltavaa pitkälle syksyyn! Ilahduttavasti mukana on kaiken kaikkiaan 11 osallistujaa, ja joitakin haasteilun ensikertalaisiakin joukkoon mahtuu. Tämän pidemmittä puheitta, mennäänpä itse asiaan. Jännitys tiivistyy, kilpailijat ovat ilmottautumisjärjestyksessä seuraavat:
(pahoittelen kuvien puuttumista, blogger ei halunnut tehdä niiden latauksessa kanssani minkään valtakunnan yhteistyötä)

• Kurpitsamoskan punajuuriwrapit
• Tarun intialainen punajuuri-korianterisalaatti Ameriikan ihmemaasta
• Hannan sopan Beet Cake
• Hilikun Lindströmin lasagne
• Ketsuppikeittiön punajuuripurilaiset
• Jauhantapajan punajuuri-lohi-ruisburger
• Bella Vanillan punajuurimuffinsit
• Eriqoun punajuuri-fetasalaatti
• Mihakon punajuuri-suklaakakku
• Kulinaarimurulan punajuurikuoriaiset
• Äijä-Arin tempura donburi
• Keittiksen Sohvin punajuuripestocrostinit

Ja sitten äänestämään! Äänestysaikaa on 30.8. klo 24.00 saakka! Jännityksen säilyttämiseksi äänestyksen ollessa kesken ei tilannetta pysty katsomaan.

Ben on edelleen iso

ja kunnon ale hyvää. Loman aluksi käväisimme pikavisiitillä Lontoossa, josta muutamia ruokailuvinkkejä seuraavassa (kaksi suositusta ja yksi varoitus). Sivujuonteena pitää vielä mainita että Lontoon museot kuten British Museum, Natural History Museum, Science Museum ja Imperial War Museum ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sisäänpääsy on ilmainen ja näyttelyt todella taiten koottuja ja kiinnostavia. Lisäksi monissa museoissa on paljon interaktiivisia elementtejä lapsille ja meille isommillekin lapsille. Science Museum varsinkin on kaikkien isompien ja pienempien poikien taivas: kaikenlaisia koneita, uusia ja vanhoja, monta kerrosta täynnä!

Mutta itse asiaan. Kartoittelin vähän etukäteen ruokailupaikkoja, ajatuksena syödä hyvää mutta edullisesti turistitouhun lomassa. Hyvä saitti tarkastella Lontoon tarjontaa on esimerkiksi Time Out London, josta siis löytyy paljon muutakin kuin ravintola-arvosteluja.

South Kensingtonin museoiden väsyttämänä käpsimme jokusen korttelin etelään museoilta nauttimaan paljonkin kehuja saaneita burgereita gbk:ssa eli Gourmet Burger Kitchenissa. Juujuu, onhan se isohkoksi kasvanut ketju ja vähän epäileväisenä minäkin ajattelin että miten burgerissa voi olla kurmeeta? Mutta muuta ei voi kuin kehua ja lämpimästi suositella! Söimme ihan perusburgerit, Classicin ja Cheesen sekä kaveriksi chipsejä ja valkosipulimajoa. Burgerannos itsessään ei siis sisällä mitään lisukkeita, vaan ne voi jokainen tilata kuten haluaa. Meille riitti yksi chips-side kahdelle ihan hyvin.

AAH. Enpä tiennytkään että jauhelihapihvi voi olla niin hyvää. Koko komeus oli tuoreista aineksista, sämpylää ja salaattia myöden, ja pihvit mediumeja kuten pyydetty. Ihanan mehevää ja kuitenkin raikas kokonaisuus. Eikä siinä vielä kaikki; niin hyviä chipsejä en ole eläissäni syönyt, ihanan rapeita päältä ja kuohkeita sisältä, tulikuumia ja sopivan suolaisia, ja valkosipulimajo niin herkullista (sekin oli tehty tuoreesta, nuoresta valkosipulista) että meinasin lopuksi nuolla kupinkin. Suosittelemme lämpimästi! GBK:ta löytyy Lontoosta useammastakin osoitteesta sekä näköjään ympäriinsä Brittein saarilta.

Yhtään tätä huonommaksi ei jäänyt seuraavan päivän intialainen: Masala Zone on sekin ketjuksi kasvanut mutta kovasti kehuttu aidon intialaisen ruoan paikka. Emme ole koskaan käyneet Intiassa joten aitoudelle ei ole vertailukohtaa, joten niiltä osin on uskottava kuulopuheita ;)
Me kävimme Carnaby Streetin lähellä Marshall Streetillä sijaitsevassa Masala Zonessa. Lista oli ihan riittävän täynnä herkullisen kuuloisia annoksia, mutta lopulta päädyimme ottamaan standardikokoiset thalit, joihin kuului pari chutneyta, linssipohjainen ruoka, paneeria ja pinaattia sekä perunapohjainen ruoka. Lisäksi valinnainen "pääruoka", joiksi valitsimme lammasta sekä voikanaa. Näiden lisukkeeksi annokseen kuului joko chapatia tai riisiä. Thali on siis ikään kuin suuri tarjotin jolla on keskellä chapatit (tai riisi), ja reunoilla kulhoissa nuo eri ruokalajit. Niitä sitten maistellaan yksi kerrallaan omaan tahtiin chapatia pikku kulhoihin dippaillen. Kaikki ruoat olivat todella maukkaita, ja maut keskenään juuri sopivasti erilaisia. Huoh, miten hyvää. Ja jos en ihan vääri muista, koko komeus intialaisine oluineen taisi kahdelta hengeltä olla £30 tai alle. Jälkiruokaa emme syöneet, koska emme millään olisi jaksaneet...

Sitten se varoitus: The Stockpot, näitäkin on useampia, me kävimme Sohossa Old Crompton Streetillä. Paikkaa oli kehuttu hinta-laatusuhteestaan ja maukkaasta ruoasta. Ei ruoka missään tapauksessa pahaa ollut ja hinnat todellakin edulliset. Mutta paikka oli melko ahdas, sisustus kulunut ja vanha eikä ruoka ollut mitenkään erikoista. Jos haluat kotiruokaa Lontoossa edullisehkoon hintaan, voi tämä olla oikea paikka. Mutta muuten sitä ei kannata erikseen etsiä käsiinsä. Menkää mieluummin vaikka kokeilemaan Soukin jompaa kumpaa paikkaa, me emme sinne valitettavasti ehtineet.

Vastaisen varalle olisi hauska kuulla jos lukijoilta löytyy omakohtaisia suosituksia Lontoon helmistä.

Sinatran seurassa kasinolla

Juuri päättyneenä viikonloppuna juhlin pyöreitä lukuja, joten oli aika hakeutua herkuttelemaan muiden keittiöiden tekeleillä. Saatavuus- ja aikataulusyistä päädyimme lopulta Grand Casinolle Show&Dinner -iltaan. Ajatuksena on siis nauttia hyvästä menusta laadukkaan musiikkiviihteen säestyksellä hienossa ympäristössä. Tällä hetkellä Show on Lenni-Kalle Taipaleen, Sami Pitkämön ja bändin toteuttama Sinatra at the Casino. Vaikkei nimestä millään arvaisi, show koostuu Frank Sinatran suurimmista hiteistä.

Ohjelmasta täytyy kyllä sanoa, että pojat osaavat hommansa, koko poppoo. Ja Sinatran biisit sopivat jotenkin loistavasti Casinon Fennia-salongin tunnelmaan! Oikein onnistunut kokonaisuus.

Huhtikuussa Stockmannilla on kanta-asiakastarjouksena Show&Dinner -paketti johon kuului siis menu, showlippu, kasinon vuosikortti sekä 2,- € pelimerkki mukaan. "Normaalisti" Show&Dinner -konseptissa valitaan viidestä menusta, mutta tällä kertaa siis otimme tuon ennalta määritellyn erikoismenun.

Alkuun saimme ankanmaksaterriiniä ja sherrysiirappia. Ankanmaksa, jota emme olekaan aiemmin maistelleet, oli mukavan voimakkaan makuista, ja sherrysiirapin hedelmäinen raikkaus sopi siihen oikein hyvin. Lisänä annoksessa oli kolmiomainen pala makeahkoa, hiukan limpun makuista kovaa leipää, joka sekin täydensi kokonaisuutta mainiosti.

Annosten tarjoilu oli rytmitetty jokseenkin onnistuneesti soitannan lomaan (muusikot siis pitivät silloin tällöin taukoja jotta pöydissä oli mahdollista myös keskustellakin). Muutenkin palvelu pelasi kohtuullisesti, joskin aperitiiveja ja laskua jouduimme kyllä odottamaan.

Pääruokana menussa oli miedosti savustettua lohta, korvasienimuhennosta ja uusia perunoita. Annos oli juuri mitä lupasi, lohessa oli vieno savun aromi, ei kuitenkaan liian jyräävä. Sienimuhennos oli valtavan hyvää, yhtä hyvää kuin kotona itse tehty. Ja perunatkaan eivät olleet vetisiä. Jälleen kerran maut osuivat herkullisesti yhteen. Varsinkin sienimuhennoksen maukkaudesta oli yllättynyt, se oli aitoa tavaraa!

Jälkiruokana suklaa crème brûlée ja raparperijäätelöä. Tässäkin maut tasapainottivat toisiaan. Ennakkoon epäilin vähän raparperijäätelöä, mutta se raikasti mainiosti annosta.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli juuri sopivasti. Voimme lämpimästi suositella koko Show&Dinner -kokonaisuutta! Sali on sopivan pieni, jotta tunnelma säilyy melko intiiminä, show on laadukas ja ruoka hyvää. Esityksen ja illallisen jälkeen kasinoisäntä ja -emäntä esittelevät kasinoa ja pelejä, mikä oli myöskin hauska kokemus ensikertalaisille. Kannattaa käydä kokeilemassa. Kauempaa matkaaville Casino tarjoaa yhdessä viereisen hotellin kanssa Grand Weekendiä, jolloin pakettihintaan kuuluu myös yö hotellissa sekä pari kierrosta rulettia.

Itse yhdistimme iltaan yöpymisen Tornissa, jonka art deco -tunnelma täydensikin "aikamatkan Ameriikkaan" hyvin.

ihana elisa (?)

Voikeittiössä on taas ollut hiljaista. Kyllä meillä on syöty ihan useamman kerran päivässä, mutta juuri ennen pääsiäistä kotinetti meni hiljaisen viikon kunniaksi vähintään yhtä hiljaiseksi. Että elossa ollaan mutta verkkoon ei oikein päästä.

Kaikkihan tuntevat Elisan (tai minkä tahansa muunkin teleyhtiön) legendaarisen asiakaspalvelun. Ilmoitettuani viasta arvio oli että yhdestä viiteen arkipäivää menee korjaamiseen. Kolme viikkoa ja viisi puhelinkeskustelua myöhemmin Elisan tekninen asiakastuki onnistui potkimaan alihankinta-asentajiaan persauksille siihen malliin että EHKÄ tänään tai huomenna homma taas toimii. Jos ei toimi tänään, soitan taas. Mikäs sen mukavampaa kun viettää kauniita kevätiltoja hissimuzakkia kuunnellen.
Oi ihana Elisa.

osuvasti nimetty ruokakauppa Yliveto

En ole vieläkään ehtinyt ekskursiolle Hakaniemen halliin, mutta saimme vihdoin vierailluksi seuraavaksi parhaassa korvaavassa vaihtoehdossa. Tätä kauppaa on kehuttu niin monelta suunnalta että pakkohan siellä oli käydä. Harmi vain, että retki jäi lyhyeksi ja kiireiseksi liian tiukan aikataulun takia. Pakko toistaa vierailu ensi viikonloppuna, jotta on aikaa haahuilla hyllyjen välissä ihan antaumuksella.

Jos ette kerro kellekään (ettei kaupassa ala olla liikaa ruuhkaa;)), niin voin vinkata että Vantaan Tikkurilassa sijaitsee nimensä veroinen K-kauppa Yliveto. Sillä on jopa omat nettisivut, josta voi kätevästi tarkastaa vaikka viikon tarjoukset jos ei sattuneesta syystä ole Vantaan sanomien kestotilaaja... Tuoretiskit ovat melkein kilometrien pituiset, ja tuoretavaraa niin lihaa kuin kalaakin löytyy paremmin kuin kiitettävästi. Esim. viime lauantaina sieltä olisi saanut jopa Kobe-härkää, 199,- € kilo (tosin Uuden-Seelannin kasvatteja, ei japanilaista). Jäi tällä erää vielä tiskiin. Lammastakin saa melkein missä muodossa vain!

Tuoretta kalaakin oli saatavilla useampia laatuja, ja siikafile jota ostimme oli inhimillisen hintaista sekä oikeasti tuoretta. Niin hyvää!

Samoin leikkele/juustotiski on iso ja todella hyvä, ilmakuivattuja kinkkujakin näkyi löytyvän useampaa sorttia palvelutiskistä (saksalaista, parmaa ja prosciuttoa), puhumattakaan niistä salameista... Pikavisiitillä ehdin havainnoida myös pähkinä- ja siemenhyllyn sekä HeVi-osaston olevan varsin monipuoliset. Minulle sukua oleva herkkusuu joka on minua tottuneempi pääkaupunkiseudun ruokakauppatarjontaan, kuvaili asiaa näin: yhtä hyvä kuin Stockan Herkku, mutta vähemmän turkkimummoja tukkimassa kassajonoja. Aika osuvasti sanottu.

Vieläkin parempaa!

Juhlat on juhlittu ja vuosi on vaihtunut. Vuotta vaihdettiin mm. tämän jalon kuohujuoman sekä Pastanjauhajien vinkkaaman lohirullaherkun voimin. Juomasta lisää myöhemmin tässä tarinassa, lohi päässee ihan omaan juttuunsa hiukan myöhemmin.

Uusi vuosi tuo uudet kujeet myös voikeittiöön; tärkeimpänä reaalikeittiön siirtymisen joitakin asteita eteläisemmille leveys- ja läntisemmille pituuspiireille. Tässä vaiheessa paljastettakoon sen verran, että uudesta keittiöstämme pääsemme vaikkapa Hakaniemen halliin noin puolessa tunnissa autoillen. Vieläkin paremmat ruoka-apajat siis odottanevat meitä tänä alkaneena vuonna!

Parempi Puolisko lähti jo edeltäkäsin kartoittamaan maastoa, ja Puolenkilon huushollin lopullinen muuttohässäkkä ajoittuu tammikuulle. Näistä syistä lienee mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että tammikuussa ei tämä viime aikoina tutuksi tullut harvahko postaustahti ainakaan kiihdy... ja kuvamateriaalikin saattaa olla juuri yllä näkyvää taattua tasoa. Toivottavasti sitten blogin lähestyvien yksivuotissynttäreiden jälkeen bloggauskin saa taas uutta puhtia!

Sitten tähän jaloon janojuomaan. Shampanjahan oli makunystyröillemme aivan uusi tuttavuus viime kesään asti. Ensimmäinen kerta sujui jokseenkin ala-arvoisissa merkeissä tyyliin taskulämpimänä hammasmukista... Mutta jokunen viikko sitten päästiin vihdoin asiaan, ja kokeilemaan tätä hyväksi kehuttua sieltä edullisemmasta päästä hintahaitaria. Näyttääkin muuten siltä, että Alko on päivittänyt hintojaan tästä päivästä lähtien. No, edullisimmasta päästä tämä on edelleen.
Kuten aina, luotamme herrojen Berglund ja Rinta-Huumo arvioihin, ja tämän kuvauksen perusteella valitsimme juuri tuon pullon:

Blondel Brut Carte d'Or
Alkon nro 582897, hinta 24,60 €
Viinistä viiniin kuvailee siis näin:
"Miellyttävän avoin ja paahteinen tuoksu. Siitä voi erottaa kermaa, paahtoleipää ja pähkinää. Maku on tuoksua myötäillen monipuolinen. Vaikka maku on kuiva, on se kypsän hedelmäisyyden ansiosta suutuntumaltaan miellyttävän pehmeä. Maun aromeista voi erottaa tuoksun lupaamia piirteitä. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, kermaisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Paistetut, vaalealihaiset kalaruoat"

Täytyy sanoa, että olimme kerrasta myytyjä. Mukavat, kestävät kuplat ja pehmeä mutta monipuolinen maku. Useampikin maistelija oli sitä mieltä että vaikka juoma on täysin kuiva, siinä on todella paljon makua, ja se ikään kuin "tuntuu" jopa puolikuivalta, olematta kuitenkaan mitenkään liian "makea".
Asiantuntijoita emme ole, mutta näin maallikkona voimme kyllä suositella!

Puolenkilon keittiö toivottaa kaikille vieläkin parempaa alkanutta vuotta 2008!

Parasta Pariisia: ruokaa vasemmalta rannalta Seinen

Allekirjoittanut tekee yleensä kaupunkikohteisiin suunnatessamme kuukausia etukäteen taustatyötä selvittääkseen parhaat ruokailuapajat. Parhaat siis siinä mielessä, että niistä saa kohtuurahalla hyvää ruokaa! Tällä kertaa lähtö tuli jotenkin ex tempore, joten taustatoimitus jäi aika köykäiseksi... Kahtena viimeisenä iltana löysimme oikeastaan vasta vasemman rannan ravintoloita täynnä olevan alueen. Olisimme varmaan syöneet siellä joka ilta, jos olisimme aiemmin asian hoksanneet. Onhan se tietysti turistialuetta, mutta me söimme kyllä oikeasti hyvää ruokaa kohtuuhintaan (kolmen ruokalajin menu ilman juomia 10-19 € per nenä), ja valikoimaa ainakin riitti. Oli ranskalaista, kreikkalaista, espanjalaista, kiinalaista...

Viimeisenä Pariisin iltana nautimme hyvästä ruoasta Le Pré Grill -ravintolassa. Alkuruoaksi nautin etanoita ihan ensimmäistä kertaa elämässäni. Hetkisen pohdin, haluanko tosiaan syödä 12 etanaa alkupalaksi, vai otanko sittenkin salaatin lämpimän vuohenjuuston ja hunajan kera... Uteliaisuus, ja siis etanat, voitti. Ja kyllä kannatti. Näihin oli tyrkätty valkosipuli-persiljavoi päälle, mistä voikin jo arvata että hyvää oli. Mikä tahansa on varmaan hyvää tuollaisen maustevoin kanssa. Etanoiden kaivelu kuoristaan fonduehaarukalla oli itse asiassa hauskaa, eikä yksikään kuori edes lipsahtanut etanapihdeistäni taivaan tuuliin. Näitä voisi syödä useamminkin! Ainakin Liemikeittiössä on etanoita kokkailtu, tuota reseptiä voisi itsekin kokeilla (mmm... homejuustoa...)

Parempi Puolisko valitsi sipulikeiton, jota tuotiin varsin mukavan kokoinen kippo. Hyvää oli keittokin, kuulemma.

Ja mitäpä muutakaan pääruoaksi kuin lammasta! Tämä taisi olla lammaspataa Provencale. Yksinkertaisia makuja, melko mieto pata mutta todella hyvää, lammas oli muhinut ihanan mureaksi. Siitä muistuikin mieleen, että on laitettava kokeiluun se Pastanjauhajilta bongattu lammaspata.

Koska olimme tutustumassa Pariisiin ensimmäistä kertaa, aika kului pääasiassa nähtävyyksiä katsellen niin bussin kyydistä (ainakin L'Open Tour tarjosi loistavat reitit kohtuuhintaan) kuin kävellenkin. Aiemmilla kaupunkilomilla emme ole sightseeing-ajeluihin oikein uskoneet, mutta nuo kierrokset olivat oikeasti hyvä tapa nähdä kaupunkia.

Louvressa käytimme yhden aamupäivän: se on niin valtava museo, että jos oikeasti haluaa katsoa muutakin kuin ne kaikkein kuuluisimmat teokset, kannattaa ehdottomasti varata hyvät kengät ja useampi päivä aikaa! Champs-Elyseellä ja oman hotellin ympäristössä Les Grands Boulevardsien lähistöllä tuli myös käveltyä.

Ruoasta ja juomasta voi sanoa vielä sen verran, että varsinkin juomapuoli pöytään kannettuna voi olla melko hintavaa. Ja juomalla on puolet pienempi hinta jos sen juo baaritiskillä (koskee myös kahveja)... "Parhaimmillaan" 0,5 l olut taisi maksaa 8,40 €! Ja viinit samaa luokkaa, paitsi tietysti "talon viinit". Ruoka taas oli kohtuuhintaista ja aina hyvää. Suomalaiseen pikkukaupunkien palveluun tottuneelle tarjoilijatkaan eivät tuntuneet erityisen töykeiltä ;)

Pariisin taivaan alla

Puolenkilon keittiö vietti yhdistettyä talvi- ja pääsiäislomaa valmiiksi katettujen pöytien ääressä, tällä kertaa maassa joka paremmin tunnetaan juustoistaan ja (huonoista?) viineistään. Kävimme ottamassa selvää, onko paikan päällä Pariisissa juotavampia edullisia viinejä kuin mitä Alkoon asti kantautuu. Emme ehtineet perehtyä perinpohjin viineihin, joten lopputulos jäi laihaksi. Toivoa ranskalaisviineillä vielä on meidän keittiössämme, sillä yksi ravintolassa tarjottu viini oli jopa hyvää!

Keväinen Pariisi oli kaunis ja lämmin: aurinko paistoi joka päivä ja lämpötila nousi iltapäivällä aina parinkymmenen asteen tienoille. Kadut olivat yllättävän siistejä, ja talot kauniita ja toisiinsa hyvin sointuvia, tämä siis keskustassa jossa liikuimme.

Vannoutuneille puuronsyöjille aamupalakulttuuri oli kokemus sinänsä; emme valinneet hotellin aamupalaa (koska 8€ paahtoleivästä ja kupista kahvia on melko suolainen hinta), vaan suuntasimme läheisiin leipomoihin nauttimaan tuoreista herkuista. Leipomoiden aamuvalikoimasta päätellen ranskalaisten aamiainen koostuu erilaisista voitaikinaleivonnaisista, kuten croissantista tai "suklaaleivistä" joissa voitaikinarullan sisään oli ripoteltu suklaahippuja. Aamiainen meillekin oli siis useimmiten croissant ja espresso.

Ja todellakin, Ranskassa (tai ainakin Pariisissa) Mäkkäristä saa myös olutta. Lounaalla nappasimme usein jotain pikaruokaa, joko tuolta jo mainitusta (kuten kuvasta näkyy), tai sitten täytetyn patongin jostain kojusta. Iltapäivällä tai illalla oli sitten menun vuoro, vähintään kaksi ruokalajia. Parhaasta ateriasta enemmän tarinaa seuraavassa postauksessa...

Meikä on Merlottia

Jenni Suolaa&Pippuria -blogista haastoi minut testaamaan mikä rypäletyyppi olen. Tässä tulos:

Olen Merlot

Perhe ja ihmiset ympärilläni ovat minulle kaikki kaikessa. Olen pehmeä, onnellinen ja luotettava Merlot-rypäle. Pidän ihmisistä hyvää huolta ja viihdyn keittiössä kaiken tohinan keskellä. Kutsun mielelläni sukua ruokailemaan yhteisen ruokapöydän ääreen. Olen humaani ja siksi minusta on helppo pitää jo ensi tuttavuudella. Mottoni elämään on – kohtele ihmisiä kuin haluat itseäsi kohdeltavan.

Sovin hyvin yhteen yleisesti useiden liharuokien kanssa. Pehmeän hedelmäisen luonteeni johdosta tulen toimeen myös täyteläisten pastojen ja pataruokien kanssa. Pehmeimmilläni sovellun punaviinien ystäville vaikka ihan seurustelujuomaksi.

Kyllä tunnistan tuosta itseäni (joskin olin myös Chardonnay, Eurooppa sekä Cabernet Sauvignon uudesta maailmasta kun kokeilin testiä useamman kerran)! Varsinkin tuo sukulaisille ja ystäville kokkailu on kyllä kovasti mieleen.

Parempi Puoliskokin teki testin ja hänestä paljastui Sauvignon Blanc, Uusi Maailma. Varsin osuva arvio suurimmilta osin sekin!

Minä haastan vuorostani Aishan Päivänpiristyksestä sekä Liemessä-blogin molemmat kokit. Testi löytyy täältä.

omituisten otusten kerho

Suolaa&Pippuria -blogin emäntä Jenni haastoi kertomaan kuusi omituisuutta itsestäni. Aika haastavaa, määritellä omituisuuksiaan itse ;) Mutta kokeillaan, Parempi Puolisko antanee taustatukea... Nämä eivät ole missään erityisessä järjestyksessä, mutta taitavat kaikki liittyä enemmän tai vähemmän ruoka-aiheisiin.

1) En osaa keittää perunoita. Ne jäävät aina keskeltä koviksi ja räjähtävät päältä. Siis AINA.

2) Voin syödä oliiveja kerralla koko purkillisen. Riippumatta purkin koosta. En kyllästy oliiveihin varmasti koskaan. Aina kun avaan oliivipurkin, on pakko maistella pari.

3) Pidän tiskaamisesta. Ihan totta! (Sen sijaan inhoan imurointia yli kaiken).

4) Laitan aamupuuron päälle jugurttia, sen sijaan myslin kanssa pitää ehdottomasti olla maitoa.

5) Rakastan ruokakaupoissa "shoppailua". Voisin tutkiskella joka hyllyvälistä löytyviä ihmeellisyyksiä tuntikaupalla. Varsinkin kastike- ja maustetahnahyllyt (ja tietysti oliivit!) ovat kovin kiinnostavia.

6) Homejuustolle olen "altistunut" jo noin 4-vuotiaana (kiitos vanhempieni), seurauksena toisinto kohdasta 2). En ole vielä törmännyt homejuustoon jota en voisi syödä! Onneksi Parempi Puoliskokaan ei vierasta juustoja eikä oliivejakaan.

Haastan puolestani Jennin liemessä, Välispiikin ja Cebicin.