25. marraskuuta 2010

joulu testissä

Edellisen postauksen kommentteihin tuli kuin tulikin toive resepteistä joita haluttiin testattavan. Toisin kuin luulitte, kävinkin heti tuumasta toimeen ja pyöräytin jopa kaksi reseptiä arki-illan ruoaksi. Vaikka kotiäidillä luulisi olevan päivät aikaa kokata, nämä valmistuivat kuitenkin illalla ja nopeasti. 

Nämä pitää postata nopeasti että muistan vielä mitä ajattelin kirjan resepteistä ja mitä muutoksia tein. 

Ensimmäiseksi luvassa on punajuuri-halloumisalaatti. Kirjoitan tähän alkuperäisen reseptin suoraan kirjasta mutta valmistusohjeiden kohdalla kerron sitten, mitä itse tein tai tekisin toisin. Ei mitään radikaaleja muutoksia mutta pientä hienosäätöä. Kursivoidut kohdat ohjeessa omia kommenttejani, muuten ohje on suoraan Hesarin ruokasivuilta lainattu.

Punajuuri-halloumisalaatti
4 annosta tai 2 pääruoka-annosta
  • noin 250 g salaattia (esimerkiksi jäävuorisalaattia ja lollo rossoa)
  • 1 dl kevytmajoneesia
  • 1/2 dl ruokajogurttia tai kermaviiliä
  • 1-1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
  • 1 valkosipulin kynsi
Uunipunajuuret:
  • 4 pientä punajuurta
  • suolaa, pippuria
  • 2 rkl juoksevaa hunajaa
  • 1/2 pkt halloumijuustoa
  • 1/2 dl saksanpähkinöitä
1. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi käsin pieniksi.
2. Sekoita jogurtti majoneesiin. Mausta piparjuuritahnalla, purista joukkoon valkosipulin kynsi. Yhdistä seos salaatin joukkoon, sekoita hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kun kypsennät punajuuret ja grillaat halloumin. Tätä en tekisi ihan vielä tässä vaiheessa. Minun makuuni kastiketta tulee aika paljon, kannattaa sekoittaa se salaatin joukkoon vähin erin, ja vasta punajuurten kypsymisen loppuvaiheessa. Riippuu tietysti vähän siitä, mitä salaattilaatuja käyttää, mutta oman kokemukseni mukaan salaatti kuin salaatti nahistuu ikävästi sen hiukan yli puolituntisen aikana jonka salaatin valmistuminen kestää.
3. Pese punajuuret hyvin, kuori ohuelti ja halkaise kahteen osaan. Minä kyllä halkaisisin neljään osaan seuraavan kerran, omaan silmään tulisi vähän kauniimman näköistä ja helpommin syötävää, ja kypsyisi varmasti (ks. kommentti jäljempänä). Laita punajuuret pieneen uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja valuta päälle vielä hunaja. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Laita kypsennyksen keskivaiheilla folioarkki vuoan päälle, jotta punajuuret eivät kuivu. Huom. kokeile punajuurten kypsyyttä ennen kuin otat uunista. Ehkä itsestään selvää (?), mutta minä unohdin ja hiukan liian rapsakoiksi ne jäi puolessa tunnissa.  Jaa salaatti neljälle lautaselle.
4. Leikkaa halloumi noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Grillaa viipaleet nopeasti parilapannulla.
5. Nosta punajuuret ja grillatut juustoviipaleet salaattiannosten päälle. Ohjeista oli kokonaan unohtunut nuo saksanpähkinät, villinä veikkauksena heittäisin että ne ripotellaan salaattiannosten päälle lopuksi. Näin itse tein. Tarjoa heti.

Salaatti oli mukavan maukasta, pähkinät toivat sopivaa purutuntumaa, punajuuret makeutta ja halloumi suolaisuutta. Piparjuuri on ehdoton tuossa kastikkeessa, se tuo sopivaa särmää kokonaisuuteen. Majoneesi-jugurttiseos on mukavan raikasta pelkän majoneesin sijaan, joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kokonaisuus.

Toisena ohjeena käsittelyyn pääsee kylmäsavulohipalat. Tästä olikin näköjään Hesarin ruokasivuilla sanottu että ohje on kuudelle. Kirjasta tuo annosmäärä puuttuu. Varmaan aika kohdallaan tuo arvio on. Tämäkin on helppotekoinen pikkuruoka, tietysti hyytymiselle pitää varata aikaa. Kiireinen tietysti hyydyttää pakastimessa, mutta silloin kannattaa vahtia ettei köntti ehdi ihan jäähän. Itse leikkasin "tuoreena" vain muutaman viipaleen ja laitoin loput kokonaisena könttinä pakastimeen. Tuossa kuvassa on niitä pakastettuja, kylmänä leikattuja. Kuten näkyy, smetana vähän hileytyy eikä ole ihan NIIN hyvää kuin tuoreena.

Kylmäsavulohipalat
6 annosta
  • 2 liivatelehteä
  • vettä
  • 3 rkl maitoa
  • 2 tlk smetanaa
  • piparjuuritahnaa
  • 2 pkt kylmäsavulohta siivuina
Tarjoiluun:
  • salaattia
  • ruisnappeja
1.Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi.
2.Kuumenna maito mikroaaltouunissa. Nosta liivatelehdet vedestä ja purista kuiviksi. Kaada liotusvesi pois. Liuota liivatelehdet kuuman maidon joukkoon.
3.Sekoita liivate-maitoseos smetanan joukkoon. Mausta seos piparjuuritahnalla. Itse maustoin ensin piparjuuritahnalla smetanan ja vasta sitten sekoitin liivate-maitoseoksen siihen.
4.Vuoraa pitkänomainen leipävuoka tuorekelmulla. Lado vuoan pohjalle puolet lohesta. Levitä päälle täyte ja peitä se lopulla kalalla.
5.Kääntele tuorekelmu suojaksi ja nosta kylmään hyytymään kolmeksi tunniksi.
6.Leikkaa annoksesta pitkänomaisia, kakkulapiolla lautaselle nostettavia palasia. Tarjoa lisänä perunaa, salaattia ja ruisnappeja Kirjassa näitä lisukkeita ei oltu mainittu ollenkaan. Paahtoleipä sopii myös lisukkeeksi mainiosti.

Leikkaamiseen kannattaa oikeasti käyttää tosi terävää veistä, muuten se voi olla hankalaa. En tiedä kuinka korkeita noista viipaleista pitäisi tulla, itse tein puolikkaan annoksen ja käytin pienempää vuokaa. Jotenkin kuvittelin että niiden pitäisi olla paksumpia, mutta toisaalta silloin ehkä smetanatäytettä tulee liikaa. Tässäkin piparjuuritahna on omiaan leikkaamaan smetanan ja lohen täyteläisyyttä ja tuomaan piristystä ruoan makuun. Helppo ja hyvä resepti, toinen versio tästä on tietysti lohi-piparjuurirullat. Ne ovat hiukan nopeammat tehdä: lohiviipaleet levitetään limittäin levyksi, levylle sivellään reilusti piparjuurituorejuustoa ja kääritään levy kääretorttumaisesti rullaksi kelmun avulla. Kelmussa sitten pötkö pakastimeen ja annetaan jäähtyä kohmeiseksi. Leikataan viipaleita jotka tarjoillaan viileänä.

19. marraskuuta 2010

ruokatorstain joulu



Minä olen yksi niitä (joidenkin mielestä raivostuttavia) ihmisiä, joiden mielestä joulun odotusta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin. Jouluvalotkin ripustelin jo lokakuun lopulla kun oli niin pimeää, ja ensimmäiset glögitkin kuumenneltiin samoihin aikoihin. Kokonaan uuden vaihteen hommaan teki eilen satanut lumi ja hesarin ruokasivujen pikkujoulunaposteltavat. Kuin kaiken kruunuksi postilaatikosta tipahti eilen hesarin lähettämä arvostelukappale uutta Hesarin Ruokatorstain Joulu -kirjaa.

Kirjaan on koottu HS:n ruokasivujen parhaat ohjeet joulunajan juhliin. Kirjasta löytyy siis myös pikkujouluruokia, ruokalahjoja sekä uuden vuoden juhliin sopivia herkkuja. Onpa mukaan mahdutettu juomaohjeitakin, sekä muutama yleissananen jouluun sopivista viineistä ja oluista. Reseptit on julkaistu pääosin vuosina 2005-2010, ja ne on kirjaksi koonnut Hesarin ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka. Ensiselailulla kirja vaikuttaa oikein hyvältä ja mielenkiintoiselta. Rakenne on seuraava: pikkujoulut, leivonnaiset, makeiset, ruokalahjat, jouluaamu, joulun alkupalat, joulupöydän pääruuat, jälkiruuat, uusivuosi, juomat, joulun viinit, joulun oluet.

Jouluinen ruokakirja ajatuksena saatta kuulostaa äkkiseltään vähän tylsältä, mutta tässä kirjassa (kuten muuten mielestäni Hesarin ruokasivuilla yleensäkin) mukaan on perinteisten reseptien lisäksi saatu paljon hiukan perinteisemmistä poikkeaviakin ideoita ja reseptejä. Jälkiruokapuolelta löytyy esimerkiksi vadelma-homejuustokakku piparipohjalla. Vaikka itse pidän paljon perinteisistäkin jouluruoista, oli erityisen ilahduttavaa huomata, että pääruokaosioon oli koottu kaksi joulumenuehdotusta (joista toinen muuten kokonaan kasvismenu), joissa ei ole varsinaisesti mitään perinteistä mutta kuitenkin jouluinen fiilis. Nämä menut kuvineen vievät ajatukset fine dining -ravintoloiden joulumenuihin, ja olisivat varmasti omiaan vähän modernimpaan joulupöytään. 

Pari asiaa näin äkkilukemalta jäi kirjassa myös häiritsemään. Osa herkullisista kuvista on sijoiteltu oudosti kauas itse reseptistä. Ymmärrän kyllä että taitto on haastavaa puuhaa, mutta ainakin minulle kuvat ovat myös suuri innostuksen lähde reseptien kokeiluun. Ärsyttävää kun joutuu selailemaan useita sivuja eteen- ja taaksepäin löytääkseen sen etsimänsä reseptin! 
Toinen ongelma on reseptien yhteydestä puuttuva viitteellinen annosmäärä. Juomissa, jälkiruoissa ja joissakin leivonnaisissa se on mainittu, mutta kaipaisin sitä kovasti kyllä alku- ja pääruokienkin yhteyteen. Omistakin postauksistani kyllä tiedän, että annosmäärien arviointi on hankalaa ja aina viitteellistä, mutta olisi kiva tietää jo aloittaessaan, tekeekö annosta kahdelle vai kahdelletoista. Sitä mukaa voisi sitten vähän passailla ainesmääriä jos tarvitsee. Ja ok, tietenkin ainesmäärät reseptissä itsessään antavat jotain osviittaa, mutta olisihan se nyt helpompi nähdä heti otsikon alta suoraan.

Reseptiä ette tänään saa, mutta seuraavia aion ainakin yrittää kokeilla (ja postata) ennen joulua tai viimeistään jouluksi:
punajuuri-halloumisalaatti
kylmäsavulohipalat
mausteiset joulutryffelit (oma muunnelma)
punasipulihilloke
portviinisilli
mäti-avocadosalaatti
sinappi-hunajauuniomenat (lisuke)
homejuusto-vadelmajuustokakku

Näistä sitten myöhemmin lisää! Saa ehdottaa, missä järjestyksessä kokkaillaan, jos haluatte jonkun tietyn reseptin tai useamman heti kokattavaksi.

Niin joo, ja kirjaa saa ainakin Hesarin verkkokaupasta sekä hyvin varustelluista kirjakaupoista (ainakin akateemisessa näytti olevan). Ovh on 36,. €, Hesarilla näytti olevan tilaajaetuhinta 27,- Hesarin tilaajille.
Reseptithän on julkaistu Hesarissa, joten suurin osa niistä varmasti löytyy Hesarin Ruokasivuilta. Kun reseptihakuun kirjoittaa joulu, näyttää silmäilyn perusteella siltä että (tietenkin) hyvin monet reseptit sieltä löytyvät.

10. marraskuuta 2010

tuhansia töitä, valvottuja öitä

Ruokakuntamme on ollut kolmihenkinen jo kohta puoli vuotta. Melkein yhtä kauan kuin täällä on ollut hiljaista. Ollaan kyllä kokkailtu ja kuvailtukin, mutta jotenkin sitä on vaan priorisoinut esim. nukkumista ohi tämän polkkaamisen. Kuten aina, mitä pidemmäksi postaustauko venyy, sitä vaikeampaa on taas aloittaa uudelleen, vähintäänkin henkisesti.Tästäkin tullee lähinnä enemmän linkkauksia kuin reseptiä sisältävä postaus, sillä tuo kuvan kakku on koottu olemassa olevia hyväksi havaittuja reseptejä soveltaen.

Kuten kuvan kakun väristä saattaa arvailla, perheen kolmas osapuoli on miespuolinen. Koska pikkumiehen molemmat mummit hoitivat käytännössä kaikki muut ristiäisjärjestelyt, päätin ja halusin tehdä kakun itse. Samalla pääsin kokeilemaan tuollaista fondant-tyyppistä kuorrutusta ekaa kertaa (mikä näkyykin kyllä kakun pinnassa). Kermakakuista en itse ole koskaan pitänyt, ja tänä kesänä kermapäällys olisikin ollut sulaa hulluutta... 
Harvoin juhlia järjestävän on aina yhtä vaikeaa arvioida ruokien menekkiä, niin nytkin. Riittävän isoa kakkuvuokaa ei tuntunut löytyvän joten lopulta ostin viiden litran taikinakulhon ja kokosin kakun siihen. Sitä oli juuri sopivasti, vähän jäi yli muttei liikaa.

Ilokseni panin muuten merkille, että Tiimareista näyttää nykyään saavan kakkutarvikkeita aika laajasti: kakun kuorrutus on valmista sokerikuorrutetta, samoin koristeet syötäviä hileitä myöden. Kaikki Tiimarista (ei maksettu mainos ;)). Kätevää jos on kiire eikä ehdi nettikaupoista tilailemaan. Tuo sokerifondant on tosi makeaa, mutta siinä ei ole marsipaanin "sivumakua", jotkut kun eivät marsipaanista lainkaan välitä niin katsoin tuon turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.  Enkä uskaltanut alkaa kokeilla vaahtokarkki- saati sokerifondantin valmistamista itse tässä vaiheessa. 

Kakkuun on haettu aika paljon vinkkejä ja ohjeita Kinuskikissan blogista. Pohjan leivoin homman nopeuttamiseksi ja lopputuloksen takaamiseksi kääretorttulevyinä. Paistuu nopeammin ja varmasti kunnolla. Ohje suoraan täältä. Täytteenä oli raparperikiisseliä ja mansikkamousse. Idea lähti tästä Kinuskikissan täyteohjeesta. Koska ajattelin käyttää sokerikuorrutusta (jonka alle on laitettava vielä sokerikreemi), halusin täytteestä hiukan raikkaamman, joten päätin tehdä raparperikiisselin alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisäksi omien hyydykekakkujeni ohjeella mansikkatäytteen. Tein kiisseliä tuon Kinuskikissan ohjeen mukaisen määrän, se riitti kolmesta välistä kahteen. Kolmannessa välissä oli sitten moussen sisällä kokonaisia tuoreita mansikoita. Mousse / hyydyketäyte on oikeastaan tämän kakun täyteohje puolitoistakertaisena. Kootakseni kakun vuorasin siis taikinakulhon / -saavin tuorekelmulla, pohjalle kakun pinnaksi kääretorttulevystä leikattu sopivankokoinen pala, kostutus vedellä, siihen mansikkamousse johon painelin kokonaisia mansikoita. Jälleen leikattiin kääretorttulevystä sopiva pala, moussea ja sen päälle puolet raparperikiisselistä. Ja vielä kolmas kerros moussea ja kiisseliä, ja pohjaksi taas kääretorttulevyä. Tein kolme pellillistä kääretorttulevyä, joten yksi välikerros koottiin jämäpaloista ja muut kerrokset leikattiin kokonaisina. Koska halusin koristella kakun vielä samana iltana / yönä, laitoin valmiin saavin vähäksi aikaa pakastimeen hyytymään ennen kuorruttamista.
 
Kuorruttamiseen hain jälleen vinkkejä viisaammilta. Tällä marsipaanikuorrutuksen ohjeella mentiin, kakun pintaan siis sokerikreemi (jonka muuten tulen kaikkiin kakkuihin tästedes tekemään tuolla tomusokeriohjeella, niin helppoa ja kerrankin kreemi on hyvää) ja sen päälle sitten kaulitaan kuorrute. Kakun ulkonäkö on kaukana täydellisestä, tein koristelua ristiäisiä edeltävänä yönä kahdentoista aikaan, kaulitsin kuorrutteen hiukan liian ohueksi ja sitten asemoin sen epäkeskosti kakun päälle. Kuorrute ei siis yltänyt ihan loppuun saakka ja lisäksi sitä oli tosi hankala siloitella. Kuvaaja on ohjeiden puutteessa vielä onnistunut kuvaamaan sen huonoimman puolen kakusta. Ensin ajattelin tehdä alareunaan leveän nauhan ja rusetin, mutten siihen aikaan saanut suoraa nauhaa aikaiseksi sitten millään. Niinpä otin tähdenmuotoisella piparimuotilla kuvioita jotka leikkasin kahtia ja asettelin ikään kuin kruunuiksi alareunaan. Tämän jälkeen olinkin jo niin väsynyt fondantin kanssa värkkäämiseen että suosiolla hylkäsin kaikki aiemmat kunnianhimoiset koristeluajatukset (pojan nimi, rakennuspalikoita jne.) ja preferoin taas sitä unta. Muutama eri värinen tähti päälle ja reunoille, vähän syötävää glitteriä pintaan ja kakku jääkaappiin. Koko homma siis päivää ennen juhlia. Kakku säilyi jääkaapissa mainiosti ilman kupua eikä vuotanut mitään mihinkään suuntaan.

Kakku oli menestys, loistava maku ja kreemi ja ohut sokerikuorrutuskin sopivat siihen oikein hyvin. Seuraavan kerran kuitenkin ryhdyn tällaiseen ehkä aikaisintaan pikkumiehen ykkössynttäreillä.Får se.