23. helmikuuta 2008

syntisen ihana pekonipasta

Tätä pastaa olen himoinnut siitä asti kun Liemikeittiö sen postasi. Sieniä, pekonia, kermaa ja homejuustoa: mikä voisi mennä vikaan? Ja useimpien pastareseptien tyyliin vielä helppo ja nopea toteutus! Sopii arki-iltaan kuin nenä päähän. Pieni varoituksen sana tosin; kuten tuolla Liemikeittiön puolellakin on todettu, tämä ei todella ole kaikkein keveimpiä pastakastikkeita...
Täytyy kyllä myöntää että emme käyttäneet aitoa kuohukermaa vaan korvasimme sen ruokakermalla... Lisäksi käytimme Auraa, vaikka alkuperäisen reseptin mukaan homma vaatisi Saint Agur- tai Bergablu -sinihomejuustoa. Juustojen ystävänä olen tiukasti sitä mieltä että pasta olisi vieläkin parempaa oikealla juustolla. Mutta minkäs teet, lähimarketeissa on lähimarkettien valikoimat.

Sienipekonipasta Auran varrelta
2 annosta

1 pkt filepekonia
n. 4 tuoretta herkkusientä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl ruokakermaa
n. 50 g aurajuustoa
yrttejä
mustapippuria
(suolaa)

pastaa
parmesania

Suikaloi pekonit, hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Puhdista (harjaamalla tai pyyhkimäll varovasti esim. talouspaperilla: älä huuhtele vedessä!) ja paloittele tai viipaloi sienet. Laita pastavesi kiehumaan.

Laita pekoniviipaleet vielä haaleahkolle pannulle: näin niiden oma rasva saadaan käyttöön paistamista varten. Kun pannu alkaa olla lämmin ja pekonien rasva sulanut, heitä pannulle sipulit ja valkosipuli. Kuullota hetken aikaa. Heitä pannulle myös sieniviipaleet ja paista pari minuuttia, kunnes sienet hiukan pehmenevät. Lisää kerma ja mausteita makusi mukaan. Anna hautua pastan kypsyessä. Kun pasta on lähes kypsää, murustele kastikkeeseen aurajuusto. Tarkasta maut: huomioi että pekonista ja aurajuustosta tulee suolaa, joten lisää suolaa vasta tässä vaiheessa jos tarvetta on.
Valuta pasta ja sekoita kastike sen joukkoon. Raasta tuoretta parmesania vielä lautasella annoksen päälle.

Tämä pasta ei kieltäytyisi esiintymästä hyvän viinilasillisenkaan keralla...

5 kommenttia:

Polkkapossu kirjoitti...

Niinhän se vaan on, että klassikko on klassikko. Jotenkin on tänään sellainen olo, että olisin eilen rypenyt jossain... arvaa vaan mitä aion tehdä tänään ruoaksi :D

ylimuuli kirjoitti...

Pekonista en nyt tiiä vaikka jostain luin, että anjovis vois olla sen merellinen korvike, mutta piti tulla kehumaan uutta freesiä sivupohjaa, tykkään ihan hirvittävästi. Aika sibbolainen, sanoisin ;-)

Tai tiiän mä, että pekoni on syntisen ihanaa. Aktiivisesti vaan unohdan ja elämän elämääni ilman. Onneks on niin paljon muitakin hyviä. :-)

oliivia kirjoitti...

Polkkis, niinpä niin! Maittavaa rypemisen jälkeistä evästä, tämä.

mukkelismakkelis, kiitoksia, hauskaa että pohja miellyttää muidenkin silmiä... niin, ehkä ympäristöllä on vahva vaikutus siihen mitä näemme kauniina? (nimim. avohoidossa)

on se pekoni hyvää, seuraavaksi ajattelin kokeilla polkkiksen etana-pesto-pekonipastaa.

ylimuuli kirjoitti...

Hehehehehe... yrittäkääpä sanoa nopeasti monta kertaa peräkkäin tuo: etana-pesto-pekoni-pasta :-D :-D Silkkaa betonii!!

oliivia kirjoitti...

ylimuuli, sitähän se, parhaimmillaan :D!
Keili meni somluun...