15. helmikuuta 2009

liekitetyt lihat

Voikeittiön liekitysneitsyys meni tämän ruoan myötä! Koskaan aiemmin emme ole rohjenneet tuikata pannulle tulta, nyt sitä oli pakko kokeilla. Se olikin ehkä tämänkertaisen toteutuksen ainoa "wow"-efektiä aiheuttanut osa. Liha oli aivan väärää tämäntyyppiseen ruokaan ollakseen hyvää ja mureaa. Tiesin sen jo ennalta, kun resepti vaati sisäfilettä, mutta halusin väkisin tehdä tätä perjantain herkkuruoaksi, vaikkei sisäfilettä ollut saatavilla. Jee. Ottakaa opiksenne, jos resepti vaatii hyvää lihaa, kalaa tai muuta pääainesosaa, vaihtakaa reseptiä jollei sitä ole saatavilla. Tai muokatkaa sitten.
Ruoka itsessään olisi ollut ihan hyvää jos liha ei olisi muistuttanut ihan niin paljoa kengänpohjia. Joten jaetaan tämä resepti nyt, sillä varaumalla että hankkikaa hyvät ihmiset kunnon lihaa tähän. Tai jättäkää tekemättä. Piste.

Resepti löytyi haahuillessani Viini-lehden sivuilta hyviä viini-ruokavinkkejä. Tai siis ruokavinkkejä, ja niille sopivia viinejä. Resepti, ja viinisuositus jonka valitsimme, täällä. Muistaaksenin viinikään ei ollut mitään ylimaallisen hyvää sillä kertaa, vaikka sen kelpo pullo pitäisi ollakin. Ehkä meillä oli vaan huono päivä :)

Penne tuoresieni-konjakkikermakastikkeessa ja lihasuikaleita
2 annosta

200 g tuoreita sieniä
150 g naudan sisäfileetä (ja käyttäkää hyvät ihmiset sitä sisukkaa, ei se muuten onnistu: me taisimme käyttää jotain paistilihaa tmv.)
n. 3 dl lihalientä
n. 2 dl kermaa
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2-4 cl konjakkia
suolaa
pippuria
parmesania

Tee näin: Paista sieniä voissa, kunnes nesteet ovat kiehuneet sienistä pois. Paista nopeasti kuumalla pannulla myös pieniksi suikaleiksi leikatut fileen palat. Huom, pannu kannattaa tosiaan olla kuuma ja paistoaika lyhyt. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Kiehauta kanaliemi. Laita toiseen kasariin puolet voista ja sen kuohahdettua lisää jauhot. Anna kiehahtaa. Lisää kuuma kanaliemi. Lisää lientä niin, että kastike pysyy paksuna. Lisää kerma.

Laita lihasuikaleet pannulle, kuumenna, lisää konjakki ja liekitä. Yhdistä lihapalat, jäljelle jäänyt konjakkinen liemi ja sienet kasarissa. Sekoita ja tarkista maku. Kaada liha-sieniseos keitetyn pastan päälle, sekoita ja tarjoile parmesaanilla ja mustapippurilla maustettuna.

Kuten sanottua, ruoka oli hyvää jos vain olisi malttanut hankkia kunnon lihaa saapuville. Kokeilkaa, mutta vain kunnon lihasta.

Liekittäminen oli jännä kokemus, ei onneksi mitään haavereita sattunut. Kannattaa kuitenkin pitää saatavilla pannun päälle sopiva kansi eikä sammutuspeitekään ole hätävarjelun liioittelua. Liesituulettimenkin kytkimme pois päältä. Alkoholia sytyttäessä ei kannata ihan pannun keskelle tuikata sitä tulenlähdettä, se roihahtaa kyllä aika iloisesti liekkiin kun konjakkia on tarpeeksi. Tämän kokeilun jälkeen uskaltaudumme kyllä liekittelemään toistekin. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta ehkäpä otamme jonkin jälkiruokareseptin seuraavaksi liekityskokeiluun.

10 kommenttia:

Insanity_ kirjoitti...

Ohje kuulostaa oikein herkulliselta!
Erikoista tarjota liekitettyä lihaa pastan kaverina :P Useimmiten tuntuu tarjottavan vain perunan kaverina..
Jos jostain saisin ongittua hyvän pannun liekitykseen, niin voisinpas vaikka testatakin tätä ohjetta!

Eikös lihasta ois voinut saada vähemmän sitkeää jos olisi sen paistilihan kypsentänyt isona klönttinä ensin pannulla ruskean värin saamiseksi ja sitten tosi miedossa lämmössä (120-140c) usean tunnin ajan, ja sitten vasta leikellyt paloiksi?

oliivia kirjoitti...

Insanity, tuo pastan kanssa tarjoaminen oli meistäkin se "juttu" tässä ohjeessa.

Tosiaan, paistilihasta olisi saanut toimivamman juuri tuolla tavalla minkä mainitsit. Meillä oli ihan liian kiire valmistaa ruokaa...

Tusla kirjoitti...

Ja nuo italialaiset viinit ei vaan aina sytytä... Vaikka olisivatkin teknisesti ihan kelpoja ja noin muutenkin. :) Sitä vaan on joskus päiviä ja sitten niitä toisenlaisia päiviä. Know the feeling.

Virpi kirjoitti...

Huh. Liekitys saa mun puolesta vielä jäädä muiden huoleksi. Vaikka nyt siis aikani teidän muiden blogeja luettuani omani pykäsinkin pystyyn, löytyy osoitteesta http://peruspoperoa.blogspot.com/
ja lisäsin teidän blogin seuraamieni listalle, ajattelin että reilua on siitä myös teille kertoa!

oliivia kirjoitti...

jeij, hyvä Virpi, tervetuloa mukaan! Käynkin heti katselemassa mitä blogistasi löytyy.

oliivia kirjoitti...

Tusla, tosiaan, joskus on vaan sellaisia hetkiä... Ikävä kyllä viime aikoina ei ole oikein löytynyt loistavia uusia viinejä. Oiskos suosituksia?

Tusla kirjoitti...

Oliivia, mun täytyy vähän katsella "arkistoja". Meilläkään ei ole viime aikoina tehty mitään mielettömiä löytöjä, harmillista. Täytyy vissiin varmaan vähän ryhdistäytyä, niin bloggaamisen kuin viinienkin suhteen. :) Nyt kun vihdoin siihen olisi aikaakin vähän enemmän. Mutta kun on välillä niiiiin laiska...

Laila kirjoitti...

Jee, ehka minakin uskallan pian kokeilla liekitysta..

Viineista sen verran, etta uusiseelantilainen Central Otagon alueen Pinot Noir on kokeilemisen arvoista. Hmm, en tieda kylla miten hyvin on Suomessa saatavilla..

oliivia kirjoitti...

Laila, kiitos vinkistä!

Olipa hauskaa löytää blogisi. Uusi-Seelanti ja varsinkin Central Otago ovat kovinkin tuttuja paikkoja, joskin monen vuoden takaa...
En tiennytkään että Otagossakin on (nykyään?) viinitiloja.

Laila kirjoitti...

Kylla, tosin melko tuoretta viljelya ilmeisesti. Kiertelin tiloilla vuoden alusta, ja vastaan tuli oikein hyvia viineja. Taytyy myontaa olin itsekin yllattynyt, en ennen tanne muuttoa ollut pahemmin uusiseelantilaisiin viineihin tutustunut.