16. huhtikuuta 2009

pettymysten pollo cacciatora

Tässä tulee todiste, ettei aina tosiaankaan voi voittaa. Lisäksi nyt olen löytänyt ensimmäisen Jamien ohjeen joka ei toimikaan kuin häkä. Plääh. Jälkikäteen vieläkin mietin, unohdinko ruoasta jotain kun se ei maistunut oikein miltään. Pahaa tämä siis ei ollut, muttei oikein minkään muunkaan makuista. Ainesosien luettelo kuulosti lupaavalta: kanaa, punaviiniä, tomaattia ja oliiveja. Mutta kun ei. Ehkä virheeni olikin siinä etten metsästänyt kunnon Chiantia käsiini, vaikka ohjeessa juuri sitä pyydettiinkin? Mene tiedä.

Postaan ohjeen silti, ehkäpä joku teistä saa aikaan maukkaampaa ruokaa, tai keksii miten tästä saisi hyvää. Ohje on Jamie's Italy -kirjasta.


Metsästäjän kanapataa (pollo alla cacciatora)
4 hengen pata

2 kg kana, paloiteltuna, tai vastaava määrä esim. koipireisiä ja rintapaloja
merisuolaa
mustapippuria myllystä
8 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3 valkosipulinkynttä (1 murskattuna, 2 viipaloituna)
½ pulloa chiantia
jauhoja
oliiviöljyä
6 anjovis / sardellifilettä
kourallinen kivettömiä oliiveja
2 x 400 tlk hyvälaatuisia luumutomaatteja

Mausta kanapalat suolalla ja pippurilla ja laita kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini sekä murskattu valkosipulinkynsi. Kaada viini sekaan niin että kanapalat peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin tunnin ajan, mieluiten seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Valuta kanapalat, säästä marinadi, ja taputtele kanat varovasti kuiviksi. Jauhota kanapalat vehnäjauhoissa. Kuumenna öljyä uunivuoassa/ padassa ja ruskista kanat ympäriinsä. Nosta kanapalat syrjään, lisää pataan viipaloidut valkosipulit, ja kuullota kevyesti kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää sitten anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanat sekä jäljellä oleva marinadi. Kiehauta, peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 1 ½ tuntia.
Lusikoi pois pinnalle mahdollisesti noussut ylimääräinen öljy, sekoita, maista ja korjaa maut jos on tarpeen (suolalla ja pippurilla). Poista laakerinlehdet ja rosmariininoksat, tarjoile salaatin ja papujen kera. Äläkä unohda chiantia ruokajuomaksi.

Meillä jäi varmaan nälissään tuo makujen tarkastaminen väliin, ja siksipä ruoka oli melkoisen mitäänsanomaton tapaus. Mutta minkäs teet, some you lose, ja sillä hyvä.


Lisukkeeksi teimme ensimmäistä kertaa ikinä polentaa. Keittelin puuron pussin ohjeen mukaan, jäähdytin, leikkasin kuutioiksi ja paistoin voin ja rosmariinin kera pannulla ja maustoin suolalla. Minä tykkäsin, Parempi Puolisko ei niinkään. Toisaalta, söisin varmaan vaikka kengänpohjia jos ne paistettaisiin voin ja rosmariinin kanssa pannulla :)

Patakokemuksesta emme lannistuneet, seuraavaksi vuorossa superhyperhuippumahtava lammaspata. Parempi Puolisko tuumi ettei koskaan ole syönyt niin hyvää lammasta.

10 kommenttia:

Heinäharava kirjoitti...

Voi harmi. Ketuttaa kun vaivalla laitettu ruoka onkin jotain ihan muuta kuin luulee, kokemusta on täälläkin...Tästä ruuasta on varmasti yhtä monta reseptiä kuin on tekijääkin. Itse olen tehnyt tällä reseptillä
http://hayrake.blogspot.com/2008/09/ihanaa-italiaa.html
aivan taivaallisen hyvää polloa! En muista tarkalleen mistä reseptin alun perin nappasin, mutta tulee herkullista kaikessa yksinkertaisuudessaan!

oliivia kirjoitti...

Kiitos vinkistä Heinäharava,
kävinkin katsomassa reseptisi, ja kuulostaa kyllä hyvältä! Kokeillaan seuraavan kerran sillä :)

Tusla kirjoitti...

No periaatteessahan tuo resepti kuulostaa todella hyvältä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä...

Minä jaksan tolkuttaa aina Miespuoliselle, että ruokaa pitää maistella siinä matkan varrella. Silloin voi ehkä vielä jotain pelastaa, jos voi.

Heinäharavan pollo cacciatore kuulosti herkulta!

oliivia kirjoitti...

Tusla, sanopa muuta kuin asiaa! Liian usein jää itellä se matkan varrella maistelu tekemättä... Tosin tämä oli valehtelematta ensimmäinen kerta että meni näin pieleen.

Nelle kirjoitti...

Mikähän siinä on, että meilläkään miespuolinen ei halua edes maistaa ruokaa kesken kokkauksen. ;) Ei edes nuolla taikinakulhoa! ;) Mutta lapselle kyllä kelpaa.... ;)

katriina kirjoitti...

Minulla on sellainen ohje, jossa tomaattien sijasta uunipannulle kaadetaan purkki kuohukermaa kanan, oliivien ja paprikasuikaleiden päälle. Kerma ja punaviini sulavat uunissa kauniisti yhteen ja saavat ihanan maun aikaiseksi.

oliivia kirjoitti...

katriina, kiitos paljon vinkistä, sekin kuulostaa pomminvarmalta!

Sanna kirjoitti...

Kanassa ongelma.
Jos Jamien ohjeessa olisi pitänyt käyttää oikeaa Kanaa, eikä broileria.
Kana on makujuhlaa verrattuna broiskuun, ja epäilen että voi vaikuttaa asiaan. Jamien suosimaa luomubroileriakaan Suomessa ei kasvateta.

Jos joku tietää mistä oikeaa kanaa (yli 2 kg) saa niin mielihyvin otan tiedon vastaan.
Näiltä suurilta lihataloilta jo kyselin eikä heillä kanaa ole saatavilla,

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen tehnyt tätä Jamien kanaa muutaman kerran mieheni kanssa ja olemme pitäneet siitä todella paljon! Lisäsin kyllä vähän rouhittua mustapippuria etc. joten ehkä ruokaa kannattaa maustaa hieman enemmän mitä ohjeessa lukee. Ja ihan on tehty broilerista ja muistaakseni rosmariinikin oli kuivattua... (kun kaupasta ei tuoretta sillä kertaa löytynyt), joten voin suositella tätä reseptiä kyllä!

oliivia kirjoitti...

Anonyymi, kiitos kommentista. Varmaan jäi tuo ruoan maistelu ja maustelu tässä kohtaa vähän paitsioon. Ehkäpä annan tälle ruoalle vielä toisen mahdollisuuden, kunhan syksy saa ja pataruoat palaavat listalle...