3. helmikuuta 2008

lumettoman talven laskiaispullat

Kun edellistä postausta vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoittelin, en ihan uskonut tauon venähtävän kuitenkaan näin pitkäksi! Vuoden alkuun kuitenkin sattui ennätysmäärä kiireitä: työrintamalla erään projektin "loppuhuipennus" joka poiki lisää kiireitä, kotirintamalla muutto uudelle paikkakunnalle ja kaiken kukkuraksi tämän kaiken keskelle kunnon flunssa joka kesti tässä pari viime viikkoa... nettiyhteyksien uudelleensijoittaminen uuteen osoitteeseen on osoittautunut myös haastavaksi; kaikkihan me tiedämme kuinka joustavaa ja nopeaa minkä tahansa teleyhtiön asiakaspalvelu ja uusien liittymien kytkentä on.

Purkamattomien pahvilaatikoiden keskellä kokkailukin on tukeutunut pitkälti tuttuihin ja turvallisiin, jo täällä postattuihin resepteihin. Nyt kuitenkin alamme päästä jokseenkin normaaliin tilanteeseen joten palaamme entistä paremmalla innolla myös tänne voikeittiön puolelle. Blogi ehti jo täyttääkin vuoden tässä hiljaiselomme aikana, tuskin itsekään huomasimme ennen kuin suuri päivä oli jo vilahtanut ohi.

Vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei uskoisikaan, kertoo kalenteri laskiaisen olevan jo täällä. Epätavallisen (vai joko tämän voi laskea normaaliksi?) talven laskiaispullatkin ovat normaalista poikkeavia: bostonkakkua ja chili-suklaakierteitä. Perinteisten laskiaispullien molemmilla versioilla (hillo- ja mantelimassa) on vankat kannattajansa. Minä en pahemmin pullasta piittaa noin yleensäkään, joten laskiaispullissakaan en osaa suosikkiani nimetä.

Leivon pullaa niin harvoin, että se on jo melkein koko suvun vitsi...
tällä kertaa kuitenkin innostuin, tuoreen pullan tuoksua ei nimittäin voita juuri mikään.

Olen joskus tehnyt pullataikinan veteen ja kevyellä margariinilla, mutta nämä herkut tehtiin kyllä ihan maitoon ja oikealla voilla.

Bostonkakku ja chilisuklaakierteet
1 kakku ja n. 12 pientä pullaa

5 dl maitoa
50 g hiivaa tai 2 x 11 g:n pss kuivahiivaa
1-2 kananmunaa
1 ½ tl suolaa
1 ½ dl sokeria
2-4 tl kardemummaa
12 - 14 dl vehnäjauhoa
n. 150 g voita

Voita
kanelia
sokeria
chili-suklaa -sokeria

Leivontaan enemmän perehtyneet ottaisivat kaikki aineet ajoissa lämpiämään jotta ne olisivat huoneenlämpöisiä. Minä en ole koskaan jaksanut olla niin suunnitelmallinen, mutta aina (eli kerran vuodessa kun pullaa leivon) olen saanut ihan hyvän lopputuloksen.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Vatkaa joukkoon munat, suola, sokeri, kardemumma ja suurin osa vehnäjauhoista. Lisää loput jauhot vähitellen, alusta käsin tai koneessa. Lisää lopuksi hiukan pehmeä voi (sitä voi yrittää hiukkasen pehmentää mikrossa) ja vaivaa taikina pehmeäksi, kiinteähköksi palloksi. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. Olen monesti laskenut tiskialtaaseen hiukan lämmintä vettä ja laittanut kulhon sinne, nopeuttaa hiukan kohoamista.
Kun taikina on kohonnut, lyö siitä ilmat pihalle. Nosta taikina leivinlaudalle tai muulle työtasolle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina kahtia ja jätä toinen puolikas kulhoon odottamaan.

Bostonkakkua varten tee korvapuusteja: kauli taikina ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele levy voilla ja ripottele päälle runsaasti sokeria ja kanelia. Kääri rullalle mahdollisimman tiiviisti. Leikkaa rulla viipaleiksi. Voitele kakkuvuoka (n. 24 cm halkaisijaltaan) ja nostele viipaleet siihen n. 1 cm välein toisistaan. Anna kohota, voitele kananmunalla ja paista 200-asteisen uunin alatasossa n. 30-45 minuuttia.

Chilisuklaakierteitä varten: kauli taikina levyksi kuten korvapuusteille, voitele voilla ja ripottele chilisuklaa-sokeria levylle. Kääri rullalle ja leikkaa viipaleiksi. Nostele viipaleet pellille, kohota ja voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.
On se kuitenkin myönnettävä, että aivan tuore pulla on harvoin syötynä oikein herkkua!

9 kommenttia:

Meri, Helsinki kirjoitti...

Ihanaa, olet takaisin! Ja mikä entré, tällainen pulla mahtuisi omaankin napaan. :-P Tänään jäinkin täysin pullatta, viime laskiaisena muistan vaivanneeni oikein perinteisen mantelimassamuhkut. Vaan eiköhän laskiaissesongin voida ajatella jatkuvan esim. koko helmikuun... ;-)

oliivia kirjoitti...

Kiitoskiitos.
Kyllä, laskiainen jatkukoon että varmasti jokainen ehtii mäkeen ja saa pullaa!
Tänä aamuna tulikin taas taivaan täydeltä lunta, toivottavasti ei taas heti sula pois...

Rosmariini kirjoitti...

Pullakuu on kyllä näin kerran vuodessa paikallaan. Lauantaina juuri steppailin pullatiskillä ja mietin pääni puhki, sortuako runebergin torttuun vaiko laskiaispullaan.

Ja mahtavaa, että puolikas voikilokin on taas mukana kuvioissa! :) Myöhästynyttä yksivuotissynttäriä vaan täältä pohjoisesta päin!

Jaana kirjoitti...

Kiva kun olet taas linjoilla :-) Myös Kulinaarimurulassa taitaa laskiainen olla pullaton ja Runeberg tortuton...

Meri, Helsinki kirjoitti...

Meiksi vetikii aamulla tortun kun kollega oli tehnyt ja vielä maidottomia! Maistui. Pullaa odotellessa.

Sitä oikeastaan tulin kertomaan, että opin juuri meillä olevan yhteisiä tuttuja. Olen ollut serkkusi Tarun kanssa samassa lukiossa samalla luokalla, samassa kaveriporukassa ja viimeksi näin Tarua väitöstilaisuudessaan... Että me ollaan MELKEIN SUKUA SUN KANS! :-D

Tusla kirjoitti...

Teretulemast tänne pk-seudulle ja kiva kun olette taas mukana blogistaniassa! :)

oliivia kirjoitti...

Muuli,
ollaankohan me joskus tavattu? Ajattelinkin kuvistasi että olet kyllä todella tutun näköinen! Suomi on kyllä pieni maa... ;)

Tusla, kiitokset, on kivaa olla taas täällä!

Meri, Helsinki kirjoitti...

No kuulema olit Tarun häissä että siellähän meikäläinenkin hippasi :-D Ollaan siis hyvinkin. Ehkä siis toistekin?!

oliivia kirjoitti...

muulos, kylläpä todella on pieni maailma!!
Pitääkin kaivella se ohjelma ja vierasluettelo esille, mikäli se on muuton myrskyissä vielä säilynyt meillä...
eiköpähän me vielä livenä törmätä, jossain ympyröissä :-D