Tunnustan. Täysin heräteostoksena tuli hankittua tämä Jamien uusin opus, Jamie's America. Seikkailtuaan Italiassa Jamie on nyt lähtenyt kiertomatkalle Ameriikan ihmemaahan, tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Tulokset ovat pyörineet tv-sarjan muodossa Brittien neloskanavalla syyskuun lopusta lähtien, netistäkin jaksoja voisi ilmeisesti vilkuilla. Itse en ole sarjaa nähnyt sen enempää tv:stä kuin netistäkään. Sen sijaan eräänä perjantaina etsiskelin kaavailemalleni fish&chips -aterialle jotain raikasta lisuketta, missä puuhassa törmäsin tähän parsakaalisalaatin reseptiin. Tässä kohtaa täytyy avautua: en oikein ole osannut pitää jenkkiläistä ruokaperinnettä kovinkaan suuressa arvossa -ennen päättynyttä kesää, siis. Grillin ja sen myötä grillausopusten hankinnan seurauksena kesällä tuli kokkailtua useitakin jenkkiläispohjaisia sapuskoja, ja aina yllätyimme positiivisesti. Grillausreseptit se kansa kyllä ainakin osaa, jos nyt yleistetään noin raa'alla kädellä. Ruokien raikkaus (niiden sisältämien ainesosien "raskaudesta" huolimatta) oli valtava yllätys. Siksipä osasin odottaa tältäkin salaattiohjeelta paljon. Enkä totta vie joutunut pettymään!
Ennen reseptin esittelyä vielä vähän kirjasta: Jamie valitsi reissulleen kuusi eri aluetta, jotka hänen mielestään kuvaisivat riittävän monipuolisesti amerikkalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuutta. Kirja on jaettu osiin näiden alueiden perusteella: New York, Louisiana, Arizona, Los Angeles, Georgia ja villi länsi (vai kuuluuko sekin kirjoittaa isoilla?). Jokaisesta paikasta on koottu alueelle tyypillisiä paikallisia reseptejä, niin alku-, pää-, kuin jälkiruokiakin. Esipuheessaan Jamie huomauttaa myös sorvanneensa reseptejä pikkuisen raikkaampaan ja keveämpään suuntaan, kadottamatta kuitenkaan ruoan alkuperäistä henkeä. Lisäksi resepteissä vinkataan täysin alkuperäisiin versioihinkin, joten sellaisenaankin ruoat voi halutessan valmistaa. Kirjan saavuttua en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi, joten alla oleva salaatti on ainoa resepti joka todistetusti on hyvää. Monta mielenkiintoista juttua sivuilta kuitenkin löytyy, reseptejä voi halutessaan käydä vakoilemassa myös Jamien sivuilta. Luettuani juuri Jauhantapajan uusimman postauksen, jään mielenkiinnolla odottamaan josko sielläkin on löydetty noiden reseptien pariin.
6 annosta lisukkeena
2 isoa parsakaalinpäätä
8 viipaletta (savu)pekonia, suikaloituna ohuiksi suikaleiksi
3 kiinteää punaista tomaattia (puolita, poista siemenet ja viipaloi ohuelti)
nippu tuoretta ruohosipulia hienonnettuna
kastikkeeseen
½ valkosipulinkynsi (kuori ja raasta)
2 tl dijonsinappia
6 rkl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(meri)suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
Leikkaa parsakaalin kukinnot irti ja irrottele suupalan kokoisiksi. Jos varsi ei ole kokonaan puumainen, leikkaa kuiva osa ja heitä pois. Leikkaa jäljelle jäänyt osa pitkittäin kahtia ja viipaloi ohuelti. Kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa, ryöpäytä sitten parsakaalit nopeasti vedessä (anna kiehahtaa noin minuutin ajan). Tarkoitus on vain hiukan pehmentää parsakaalia, niin että siihen jää kuitenkin purutuntumaa. Valuta lävikössä, ja levitä sitten keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Kun parsakaali on kuivanut, siirrä se tarjoiluastiaan.
Paista pekonisuikaleita keskilämmöllä pienessä tilkassa oliiviöljyä, kunnes pekoni on rapeaa ja rasva sulanut pois. Lusikoi pekonisuikaleet parsakaalien päälle kulhoon. Ylijäämärasvan voit käyttää salaatinkastikkeeseen, kaada se kulhoon, lisää muut ainekset (jos rasvaa on paljon, vähennä oliiviöljyn määrää vastaavasti) ja vispaa sekaisin.
Lisää tomaattiviipaleet ja ruohosipuli salaattiin, liruta sitten kastiketta sekaan ja sekoita hyvin, jotta kastike maustaa koko salaatin hyvin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan valkoviinietikkaa. Salaatin päälle voi ripotella ruohosipulin kukintoja, jos sattui olemaan sellainen aika vuodesta jolloin sipuli kukkii.
Jamie vinkkaa myös, että salaatissa mainiolta maistuu myös fetajuusto ja hienonnettu tuore chili.
Loistavaa salaattia, toimi hienosti friteerattujen ahventen kaverina, ja kesällä grillikaudella tämä olisi mitä mainioin tarjottava minkä tahansa grillattavan kaveriksi. Maku on tosi raikas, ja parsakaali pääsee kuitenkin sopivasti oikeuksiinsa. Jos ei pidä pekonista, tai haluaa tehdä salaatista kasvisversion, kannattaa tilalle laittaa jotakin suolaista ja / tai rapeaa. Paahdetut pähkinät tai siemenet voisivat ajaa asiaa, kuten myös mainittu fetajuusto... nam, noin voisi seuraavaksi itsekin kokeilla.
10 kommenttia:
No jopahan meidän ajatuksemme ovatkin kulkeneet samoja latuja! Ja molemmilla vielä testissä pekonia sisältävä salaatti.
Rosmis, hih, se on varmaan sitä polkkaajien teletapiaa ;)
Ja pekonisalaatithan on sellaista kamaa jota ei vaan voi ohittaa... Tosin veikkaan että teidän salaatti on vähän rohkeammasta päästä tähän verrattuna!
Siis tuo kirjahan on ihan pakko hankkia. Kiitos vinkistä! Itselläni on suuri rakkaus Yhdysvaltoja kohtaan ja sen kamalan ihanaan ruokakulttuuriinkin, vaikka se kovin lihapitoista onkin (varmasti tuossa Jamienkin kirjassa). Tuntuu, että näin sushin, karppauksen ja kebabin aikakaudella jenkkiruoka on liian aliarvostettua.
Mari, suosittelen kyllä kirjan hankkimaan. Kyllähän siellä paljolti lihaa sisältäviä reseptejä on, mutta paljon muutakin lisäksi. Uskon myös että liharesepteistäkin saa hyviä ideoita, ja ne on muunneltavissa kasvisversioiksi. Onpa siellä ihan aito "baked beans"-patakin, johon ei -muistaakseni- mitään lihaa lisätä sekaan.
Täytyy kyllä yhtyä tuohon ajatukseesi jenkkiruoan aliarvostuksesta; okei, onhan se myös isoja annoksia, rasvaa ja pikaruokaa, puhumattakaan leivonnaisista ja muusta makeasta. Mutta on se paljon muutakin, ja todella hyviä uusia ajatuksia ja makuja sieltä tuntuisi olevan löydettävissä.
Minusta tuo kirja on myös siitä hauska, että se poikkeaa kyllä selvästi aiemmista Jamien opuksista (joista joissakin alkoivat vähitellen samat vanhat reseptit toistua).
Niin joo, ja vielä itse itseäni kommentoiden: kirjaa sai aika lailla edullisesti sekä Amazon UK:sta että DE:stä. Muistaakseni britti-amazonissa se oli 9.95£ silloin kun itse tilasin. Punnan nykykurssilla tuo on jo melko edullista.
Iskin Jamien sivuilla silmäni tähän:
http://www.jamieoliver.com/recipes/beef-recipes/1-steak-2-sauces
itse oon tuijottanut ton sarjan netin kautta. Täytyy sanoa, että parasta Jamieta, johon oon törmänny! Rento meininki ja sopivasti yhteiskuntakritiikiä. Suosittelen. Tt
samaa mieltä Amerikan grillausoppaista. ostettiin keväällä muutama ja ovat olleet tosi ahkerassa käytössä, lähinnä Jukan toimesta!
Pääsin itsekkin hiplailemaan kirjaa ja sattui tuo vuosipäivä sopivasti niin kova paketti tuli sunnuntaina =)
Oon selaillu kannesta kanteen pari kertaa ja kokeilin sitten tänään rohkeasti tuota rustic tortilla soup:ia (sivu 145). Sopii tällaiseen syksyiseen päivään kuin nyrkki... Innoistuin tuunaamaan vähän korianterin ja jeeran siemenillä (meksikolaistomaattisoppaan voi näitä laittaa aina), mutta oisi varmaan pärjännyt ilmankin.
Vinkkejä mistä noita tuoreita laakerinlehtiä kannattaisi kysellä pk-seudulla? Pakastimessa säilyvät ilmeisesti joten kuten? Tässä kirjassa niitä tuntuu kuluvan. Kuivatullakin pärjäsi.
Ja sitten vähän jupinaa hedelmistä: on se kumma kun pitäis tietää viikkoa ennen et haluu syödä avocadoa, ei sitten lähikaupasta löytynyt kypsiä tai edes lähelle sitä...
nimimerkillä ruokalista tehdään hetki ennen kauppaan menoa
Ari, tuo(kin) kuulostaa herkkureseptiltä. Kun olisi vaan aikaa toteuttaa kaikki ihanuudet...
Ano1, kiitos vinkistä, pitääpä tirkistellä netistä jaksoja. Ja jospa se joskus tulisi tännekin asti, pistän toiveeni Neloseen.
Merituuli, grillausopuksistakin löytyy tosiaan ihan helmireseptejä! Ja mikä parasta, niissähän opastetaan että grillata voi vaikka vuoden ympäri ;)
Ano2, tortillasoppa on juuri tähän vuodenaikaa sopivaa sapuskaa! Valitettavasti en oikein osaa opastaa tuoreiden laakerinlehtien löytämisessä, osaisikohan joku lukijoistamme? Itse olen aina korvannut kuivatulla, kuten monesti muutkin "eksoottisemmat" tai hankalasti Suomessa saatavilla olevat mausteet.
Ja toi avokado-asia, se ottaa NIIN päähän. Avokadoruoat joutuu tekemään niin että kaupassa aina kyttää, milloin ne sattuis olemaan kypsiä... HUOH :(
Lähetä kommentti