Tai sai, muttei mainittavissa määrin. Tähän aikaan vuodesta on helppoa höyrähtää täysin kaikista metsän antimista. Mustikat tulivat ja melkein menivät, vatut ovat parhaillaan täällä ja sieniäkin kuulemma alkaa olla metsät täynnään. Tänä vuonna marjasatokin on ollut aiempia vuosia antoisampi, joten tällainen kehnompikin keräilijä saa jo jotain aikaan. Kaikista metsän antimista sienet ovat ykkössuosikkejani, eikä vähiten siksi että niistä sanko täyttyy nopeasti vähän vähemmälläkin kyykkimisellä. Ykkössijasta taistelevat kantarelli, mustatorvisieni ja suppilovahvero. Helppoja tunnistaa (en väitä että löytää), helppoja säilöä ja NIIN herkullisia! Ja kyllä kiitos, tatitkin maistuvat. Tänä vuonna vain tateissa taitaa olla nopsasti liikaakin elämää...Toistaiseksi näitä on vielä niin vähän että pitää ihan miettiä, mihin ne raaskii tuhlata. Tekisikö vaikka tätä? Jos lukijoilla on erikoisen herkullisia kantarellireseptejä takataskussa, niin kiitollisena otamme vastaan!
Niin, ja neuvoja siitä mistä näitä löytäisi lisää!
6 kommenttia:
Kantarellipaikkani on heti siinä, kun käännytään sen kaatuneen puun takaa oikealle, metri suoraan ja sitten 10 jalkaa vasemmalle. Laitoin siihen viimeksi kyltin, jossa lukee Keltavahveroita, ethän poimi!
Toreilla on aika hyvät kanttarelliapajat. *nyökyttelee*
Mulla on kyllä takataskussa pari hyväksi todettua sienituotosta, mutta en ole niitä ehtinyt kuvaamaan vielä. Simppelisti: lämmin salaatti kevyesti paistetusta purjosta ja kanttarelleista, maustetaan valkoviinietikalla ja persiljalla ja höystetään leipäkuutioilla. Sekaan vielä vähän rucolaa. Ensi kerralla ehkä vielä valkosipulia pannulle?
Toinen: piirakkapohja ruisjauhoista, osa rasvasta korvataan naurissoseella. (Eh, tai sitten kaupasta valmis ruisperunataikina.) Täytteeksi pannulla käytettyä sienisipulihöystöä, loraus munaa ranskankermaan sekoitettuna ja päälle parmesaania.
Tämä tyttö lähtee huomenissa sienimetsään, tosin kokemuksesta lähinnä lampaankääpää etsimään.
Polkkis: ai se olikin sinun merkkaama paikka!
No, ensi kerralla tiedän jättää sen sitten rauhaan ;)
deinin: kiitos molemmista ruokavinkeistä, molemmat kuulostaa herkullisilta.
Tuo nauris-ruispiirakkapohja kuulostaa todella kiehtovalta, taidanpa kokeilla sitä!
Sienimetsään pitää kyllä itsekin suunnata lähiviikkoina aina mahdollisuuden tullen...
hmmm... jossain jamien kirjassa (niitä ekoja) on sellainen metsäsienipasta, johon kanttarellit sopii erinomaisesti. Aika simppeli setti, sienet ja valkosipuli pannuun, maustetaan kuivatulla chilillä, sitruunamehulla ja mustapippurilla sekä persiljasilpulla. Setti pastan sekaan, nokare voita ja parmesaania perään, navakka sekoitus ja se on siinä. Maut kohillaan ja sienten makua ei tuu peitettyä millään kermasipuli-setillä. Nam!
Sienimetsään on itselläkin mieli tänä viikonloppuna. Pääsen taas kaapimaan sammalikkoa, mikä sen parempaa terapiaa.
kiki, kiitos vinkistä, kuulostaa loistavalta reseptiltä -pitää kaivella noita kirjoja vähän.
Kohtahan tässä alkaa olla jo sen verran reseptejä että on syytä viettää kaikki vapaa-aika sienimetsässä!
polkkis: terapiaapa hyvinkinniin, ja bonuslisänä se löytämisen riemu!
Lähetä kommentti