10. marraskuuta 2010

tuhansia töitä, valvottuja öitä

Ruokakuntamme on ollut kolmihenkinen jo kohta puoli vuotta. Melkein yhtä kauan kuin täällä on ollut hiljaista. Ollaan kyllä kokkailtu ja kuvailtukin, mutta jotenkin sitä on vaan priorisoinut esim. nukkumista ohi tämän polkkaamisen. Kuten aina, mitä pidemmäksi postaustauko venyy, sitä vaikeampaa on taas aloittaa uudelleen, vähintäänkin henkisesti.Tästäkin tullee lähinnä enemmän linkkauksia kuin reseptiä sisältävä postaus, sillä tuo kuvan kakku on koottu olemassa olevia hyväksi havaittuja reseptejä soveltaen.

Kuten kuvan kakun väristä saattaa arvailla, perheen kolmas osapuoli on miespuolinen. Koska pikkumiehen molemmat mummit hoitivat käytännössä kaikki muut ristiäisjärjestelyt, päätin ja halusin tehdä kakun itse. Samalla pääsin kokeilemaan tuollaista fondant-tyyppistä kuorrutusta ekaa kertaa (mikä näkyykin kyllä kakun pinnassa). Kermakakuista en itse ole koskaan pitänyt, ja tänä kesänä kermapäällys olisikin ollut sulaa hulluutta... 
Harvoin juhlia järjestävän on aina yhtä vaikeaa arvioida ruokien menekkiä, niin nytkin. Riittävän isoa kakkuvuokaa ei tuntunut löytyvän joten lopulta ostin viiden litran taikinakulhon ja kokosin kakun siihen. Sitä oli juuri sopivasti, vähän jäi yli muttei liikaa.

Ilokseni panin muuten merkille, että Tiimareista näyttää nykyään saavan kakkutarvikkeita aika laajasti: kakun kuorrutus on valmista sokerikuorrutetta, samoin koristeet syötäviä hileitä myöden. Kaikki Tiimarista (ei maksettu mainos ;)). Kätevää jos on kiire eikä ehdi nettikaupoista tilailemaan. Tuo sokerifondant on tosi makeaa, mutta siinä ei ole marsipaanin "sivumakua", jotkut kun eivät marsipaanista lainkaan välitä niin katsoin tuon turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.  Enkä uskaltanut alkaa kokeilla vaahtokarkki- saati sokerifondantin valmistamista itse tässä vaiheessa. 

Kakkuun on haettu aika paljon vinkkejä ja ohjeita Kinuskikissan blogista. Pohjan leivoin homman nopeuttamiseksi ja lopputuloksen takaamiseksi kääretorttulevyinä. Paistuu nopeammin ja varmasti kunnolla. Ohje suoraan täältä. Täytteenä oli raparperikiisseliä ja mansikkamousse. Idea lähti tästä Kinuskikissan täyteohjeesta. Koska ajattelin käyttää sokerikuorrutusta (jonka alle on laitettava vielä sokerikreemi), halusin täytteestä hiukan raikkaamman, joten päätin tehdä raparperikiisselin alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisäksi omien hyydykekakkujeni ohjeella mansikkatäytteen. Tein kiisseliä tuon Kinuskikissan ohjeen mukaisen määrän, se riitti kolmesta välistä kahteen. Kolmannessa välissä oli sitten moussen sisällä kokonaisia tuoreita mansikoita. Mousse / hyydyketäyte on oikeastaan tämän kakun täyteohje puolitoistakertaisena. Kootakseni kakun vuorasin siis taikinakulhon / -saavin tuorekelmulla, pohjalle kakun pinnaksi kääretorttulevystä leikattu sopivankokoinen pala, kostutus vedellä, siihen mansikkamousse johon painelin kokonaisia mansikoita. Jälleen leikattiin kääretorttulevystä sopiva pala, moussea ja sen päälle puolet raparperikiisselistä. Ja vielä kolmas kerros moussea ja kiisseliä, ja pohjaksi taas kääretorttulevyä. Tein kolme pellillistä kääretorttulevyä, joten yksi välikerros koottiin jämäpaloista ja muut kerrokset leikattiin kokonaisina. Koska halusin koristella kakun vielä samana iltana / yönä, laitoin valmiin saavin vähäksi aikaa pakastimeen hyytymään ennen kuorruttamista.
 
Kuorruttamiseen hain jälleen vinkkejä viisaammilta. Tällä marsipaanikuorrutuksen ohjeella mentiin, kakun pintaan siis sokerikreemi (jonka muuten tulen kaikkiin kakkuihin tästedes tekemään tuolla tomusokeriohjeella, niin helppoa ja kerrankin kreemi on hyvää) ja sen päälle sitten kaulitaan kuorrute. Kakun ulkonäkö on kaukana täydellisestä, tein koristelua ristiäisiä edeltävänä yönä kahdentoista aikaan, kaulitsin kuorrutteen hiukan liian ohueksi ja sitten asemoin sen epäkeskosti kakun päälle. Kuorrute ei siis yltänyt ihan loppuun saakka ja lisäksi sitä oli tosi hankala siloitella. Kuvaaja on ohjeiden puutteessa vielä onnistunut kuvaamaan sen huonoimman puolen kakusta. Ensin ajattelin tehdä alareunaan leveän nauhan ja rusetin, mutten siihen aikaan saanut suoraa nauhaa aikaiseksi sitten millään. Niinpä otin tähdenmuotoisella piparimuotilla kuvioita jotka leikkasin kahtia ja asettelin ikään kuin kruunuiksi alareunaan. Tämän jälkeen olinkin jo niin väsynyt fondantin kanssa värkkäämiseen että suosiolla hylkäsin kaikki aiemmat kunnianhimoiset koristeluajatukset (pojan nimi, rakennuspalikoita jne.) ja preferoin taas sitä unta. Muutama eri värinen tähti päälle ja reunoille, vähän syötävää glitteriä pintaan ja kakku jääkaappiin. Koko homma siis päivää ennen juhlia. Kakku säilyi jääkaapissa mainiosti ilman kupua eikä vuotanut mitään mihinkään suuntaan.

Kakku oli menestys, loistava maku ja kreemi ja ohut sokerikuorrutuskin sopivat siihen oikein hyvin. Seuraavan kerran kuitenkin ryhdyn tällaiseen ehkä aikaisintaan pikkumiehen ykkössynttäreillä.Får se.

5 kommenttia:

Liina kirjoitti...

siltä varalta, etten ole vielä onnitellut, niin onnea! ja jos olenkin, niin ... öh ... onnea kohta puolivuotiaalle :D

oliivia kirjoitti...

Kiitos Liina, ei me ollakaan kyllä pojan syntymästä postattu mitään, joskus odotuksen loppuvaiheilla taisin kirjoittaa että pientä odotellaan saapuvaksi. Jospa tästä taas nyt innostuisi edes silloin tällöin postaamaan.

Miimi kirjoitti...

Eksyin blogiisi jostain mutkien kautta jo vähän aikaa sitten ja lisäsin seurantaan. Ihanaia ruokaohjeita nimittäin löytyi. :)

Oikein paljon onnea pienen prinssin johdosta, vaikkakin h-hetki on mennyt jo aikaa sitten. ^^
Itse tein kanssa enimmäisen marsipaani/sokerimassakuorutteisen kakuni poikani kastejuhliin. (Samoilla Kinuskikissan ohjeilla myös kreemin suhteen.)
Minä vaan koristelin ja viimeistelin kakut kun kirkosta kotiin päästiin. Olet ollut siis hyvissä ajoin liikkeellä. ;D Täälläkin mentiin sieltä mistä aita on matalin, mutta Ylpeitä kumminkin saamme olla kakkusistamme! :D

oliivia kirjoitti...

Kiitos Miimi, kivaa että on löytynyt testattavia reseptejä. Sä oot vielä vähän tiukemmassa välissä vääntänyt koristeet, hatunnosto siitä!

Anzku kirjoitti...

Onnea kovasti täältäkin - näin jälkikäteen! :) Ja kiva kuulla kuulumisia!