katkarapusalaatti

Salaatti ja piirakka -yhdistelmä on jo pieni ateria, vaikkapa viikon päätteeksi perjantaina. Asiasta on tarinoitu äskettäin myös Apinakeittiössä, jossa valmistunut mahtavan muheva sipulipiiras sopisi vaikka tämänkin salaatin kumppaniksi. Tälle salaatille valmistui tosin vähän toisenlainen piirakkakaveri, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Tätä jättirapusalaattia teimme nyt jo toisen kerran lyhyellä aikaa: lähimarketin pakasteesta löytyneet jättikatkaravut yrttiöljyssä vaan KERTA KAIKKIAAN vaativat päästä taas salaatin niskaan.

Edelliselle salaatille muuten paistoimme myös ruiskrutonkeja, ja kokeilinpa vihdoin maailman terveimmän keisarin kastikettakin. Voin suositella kastiketta, se on kyllä herkkua!

Salaatissa nyt ei mitään sen jännittävämpää ole, juttu on juuri noissa yrttikatkoissa. Jos ei löydy puolivalmistetta kaupan pakasteesta, niin äkkiäkös sitä uittaa naturellit rapuset yrteillä maustetussa öljyssä pannulla. Pieni liraus öljyä käy samalla kastikkeesta salaatille.

BTW, keittiössämme alkaa salaatti-ideat loppumaan. Hetikohta pitää toteuttaa ainakin salamahaastesalaatti, mutta olisiko kellään mitään hyväksi havaittuja salaattiohjeita? Mielellään sellaista sorttia josta saisi arki-illaksi päivällisen...

syntisen ihana pekonipasta

Tätä pastaa olen himoinnut siitä asti kun Liemikeittiö sen postasi. Sieniä, pekonia, kermaa ja homejuustoa: mikä voisi mennä vikaan? Ja useimpien pastareseptien tyyliin vielä helppo ja nopea toteutus! Sopii arki-iltaan kuin nenä päähän. Pieni varoituksen sana tosin; kuten tuolla Liemikeittiön puolellakin on todettu, tämä ei todella ole kaikkein keveimpiä pastakastikkeita...
Täytyy kyllä myöntää että emme käyttäneet aitoa kuohukermaa vaan korvasimme sen ruokakermalla... Lisäksi käytimme Auraa, vaikka alkuperäisen reseptin mukaan homma vaatisi Saint Agur- tai Bergablu -sinihomejuustoa. Juustojen ystävänä olen tiukasti sitä mieltä että pasta olisi vieläkin parempaa oikealla juustolla. Mutta minkäs teet, lähimarketeissa on lähimarkettien valikoimat.

Sienipekonipasta Auran varrelta
2 annosta

1 pkt filepekonia
n. 4 tuoretta herkkusientä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl ruokakermaa
n. 50 g aurajuustoa
yrttejä
mustapippuria
(suolaa)

pastaa
parmesania

Suikaloi pekonit, hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Puhdista (harjaamalla tai pyyhkimäll varovasti esim. talouspaperilla: älä huuhtele vedessä!) ja paloittele tai viipaloi sienet. Laita pastavesi kiehumaan.

Laita pekoniviipaleet vielä haaleahkolle pannulle: näin niiden oma rasva saadaan käyttöön paistamista varten. Kun pannu alkaa olla lämmin ja pekonien rasva sulanut, heitä pannulle sipulit ja valkosipuli. Kuullota hetken aikaa. Heitä pannulle myös sieniviipaleet ja paista pari minuuttia, kunnes sienet hiukan pehmenevät. Lisää kerma ja mausteita makusi mukaan. Anna hautua pastan kypsyessä. Kun pasta on lähes kypsää, murustele kastikkeeseen aurajuusto. Tarkasta maut: huomioi että pekonista ja aurajuustosta tulee suolaa, joten lisää suolaa vasta tässä vaiheessa jos tarvetta on.
Valuta pasta ja sekoita kastike sen joukkoon. Raasta tuoretta parmesania vielä lautasella annoksen päälle.

Tämä pasta ei kieltäytyisi esiintymästä hyvän viinilasillisenkaan keralla...

hemapaklassikko on risotto!

Tuli muistaakseni kohkattua kuun alussa jossain (lienee ollut Kulinaari Gurun tykönä) että tämän kuun haastetta emme jätä väliin. Melkein jäi, mutta syytän siitä kyllä lyhyttä kuukautta. Ihan pari kokonaista päivää puuttuu verrattuna joihinkin toisiin kuukausiin ;) - ja tämä on sentään normaalia pidempi helmikuu.
Noh, asiaan. Helmikuun ruokahaaste oli laatujaan siis herne-maissi-paprikaa sisältävä. Kuten muuallakin, tuli minullakin ensimmäisenä mieleen kouluruokalassakin tarjoiltu hemapa"risotto" (tiedättehän, kuivaa riisiä johon on värin vuoksi laitettu pakastesekoitus hemapaa...) En päässyt sitten siitä ideasta millään eroon, joten risottoa oli pakko kokeilla uudella tavalla.

Pohjustuksena pientä hehkutusta risotosta noin yleensä: meillä ei tehty vuosiin risottoa, kun se ei kummankaan mielestä ollut mitään herkullisinta evästä. Noin vuosi sitten parhaaseen parsasesonkiaikaan kokeilimme kuitenkin Soppakellarin parsarisottoa, ja jäimme kerrasta koukkuun. Siitä lähtien olemme jo joitakin risottoja kokkailleet, ja aina tekisi mieli nuolla se valurautapatakin puhtaaksi... Eikä risoton teko ole oikeasti edes kovin vaikeaa, eikä työlästä. Oikeanlaista riisiä on kuitenkin hyvä olla pohjilla, ainakin näin aloittelijan keittiössä ;)

Tässä se siis tulee,

HeMaPa -risotto take 2
n. 3 annosta

1 paprika (punainen)
1 kokonainen valkosipuli (pieni)

pari kourallista maissihiutaleita (corn flakes, ei sokeroituja)
timjamia
suolaa

kourallinen maapähkinöitä
chilirouhetta
suolaa

1 sipuli tai shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
n. 200 g arborioriisiä
n. 1 dl kuivaa valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
(tai korvaa helahoito reilulla lorauksella valkoista balsamicoa sekä töräyksellä hunajaa)
timjamia
n. 5 dl kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä
n. 25 g voita
n. 25 g vastaraastettua parmesania

Halkaise paprika, poista siemenet ja kanta. Jaa valkosipuli kynsiksi, ei tarvitse kuoria. Laita paprikanpuolikkaat ja valkosipulinkynnet pellille folion päälle ja paahda 225 -asteisessa uunissa kunnes paprikan kuori alkaa mustua. Nosta jäähtymään kulhoon jonka peität kelmulla.

Paahda maapähkinät kuivalla pannulla, kumoa kippoon ja mausta suolalla ja chilillä. Lisää pannuun oliiviöljyä ja timjamia. Paista maissihiutaleita hetki pannulla ja mausta suolalla. Nosta sivuun jäähtymään.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa tai padassa, kuullota siinä sipulisilppua kunnes on pehmeää ja läpinäkyvää. Lisää riisi ja pyörittele hetken, jotta riisikin alkaa kuullottua. Lisää sitten viini. Kun viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin, ala lisätä kuumaa lientä n. ½dl kerrallaan. Lisää tässä vaiheessa myös timjami sekä kuoristaan ulos puristetut valkosipulit. Hämmentele risottoa koko ajan, ja lisää lientä vähän kerrassaan kun edellinen erä on juuri ja juuri imeytynyt riisiin. Jatka noin 15-20 minuuttia, kunnes riisi on kypsää mutta vielä "al dente". Lisää loppuvaiheessa kuoritut, pilkotut paprikat. Nosta lopuksi kattila liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti ja anna levähtää pari - kolme minuuttia. Ripottele annosten päälle maissihiutaleita ja pähkinöitä.

Tässäkin risotossa on ihanan täyteläinen mutta valloittavan raikas maku. Paprika tuo juuri tuota raikkautta, jota kaivataankin. Missä herneet? te kysytte. Noh, täältä näette että maapähkinähän kuuluu hernekasveihin ;)

ihan ilman perunaa

...eikä tämä ruokalaji vaadi muitakaan hiilareistaan tunnettuja lisukkeita, vaan menee ihan tällaisenaan. Piipahdin SVT:n sivuilla kurkkimassa Tinan reseptejä, mutta tuntui että niistä ei oikein löytynyt mitään, joten päätin poiketa samojen sivujen Niklaksen reseptien puolelle. Punajuurta, fetaa (anteeksi: salaattijuustoa tietenkin;)) ja kapriksia; jo niillä on taattu annoksen herkullisuus. Lisätään siihen vielä vähän uunissa paahdettua valkosipulia ja rosmariinilla maustettua broilerinrintaa... Alkuperäiseen reseptiin kuului myös tuoreita pinaatinlehtiä, mutta sellaiset rehut ovat vähän turhan arvokkaita tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla.

Ruoka on helppotekoinen, vaikka vaatiikin jonkun verran ns. "sipertämistä" eikä siksi valmistu ihan vartissa.

Broilerinrintaa glaseerattujen punajuurten ja fetajuuston kera
4 annosta

8 tuoretta punajuurta

4 broilerin rintaleikettä tai filettä (meillä oli ohuita filepihvejä)
oliiviöljyä
voita

1 dl tuoretta timjamia (tai vastaavasti hiukan vähemmän kuivattua)
1 dl tuoretta rosmariinia (kuten yllä, kuivattukin käy)
2 kokonaista valkosipulia (uutta, jos löytyy)
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria
(1 pss) pinaatinlehtiä
200 g salaattijuustoa eli fetaa
2 rkl kapriksia
pippuria
(suolaa)

Kuori ja kuutioi punajuuret. Keitä niitä kevyesti suolatussa vedessä noin 20 minuuttia (riippuen hieman kuutioiden koosta, kokeile haarukalla milloin ovat sopivan kiinteän pehmeitä).

Paista broilerifileet voi-öljyseoksessa pannulla kummaltakin puolelta siten, että pinta saa väriä. Nosta fileet uunivuokaan ja mausta timjamilla ja rosmariinilla. Jaa valkosipuli (älä kuori) isoiksi paloiksi tai kynsiksi (jos valkosipuli on vanha, kannattaa kuoria uloin kuori ja jakaa kynsiksi) ja laita vuokaan. Lorauta oliiviöljyä valkosipulin päälle. Kypsennä 180 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kun punajuuret ovat kypsiä, laita ne lämmitetylle pannulle. Kaada päälle balsamico, ripottele sokeri sekä suola ja pippuri. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, muut ainesosat tuovat jonkin verran suolaisuutta kokonaisuuteen. Anna poreilla pannulla kunnes lähes kaikki neste on haihtunut.

Heilauta punajuuret pannulta uunivuokaan, lisää hyvin huuhdeltu pinaatti sekä paloiteltu feta päälle. Ripottele päällimmäiseksi vielä kaprikset.

peruna on pyöreä, peruna on soikea...

Peruna on ruoka ihan oikea! Niinhän sitä eräänkin kerran on lapsena laulettu. Tähän pukkaa nyt perunapostausta toisensa perään, joten yhdistetäänpä parit perunat tähän yhteen ja samaan tarinaan. Viime syksynä vallan hullaannuimme valkosipuli-kermaperunoista monine variaatioineen (vuohenjuustolla, aurajuustolla jne.). Kermaperunoiden jokaviikkoinen syöminen tuppaisi näkymään piakkoin vatsanseudulla, joten olemme uskaltautuneet kokeilemaan kermattomiakin versioita. Ja kappas vaan kuinka nappaskaan, nehän olivat suorastaan hyviä! Valkosipuliperunat voi siis huoletta tehdä ilman kermaakin. Toiset herkkuperunat teimme vuohenjuustolla, rosmariinilla ja hunajalla höystettynä. Nam. Seuraavaksi taidamme kokeilla Limepippurin esittelemiä tunneliperunoita (kunhan saamme omenaporan hankittua).

Tällaisissa valkosipuliperunoiden tyyppisissä kokoonpanoissa pitää huomioida melko pitkä valmistus- ja kypsymisaika, joten kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin nälkä kolkuttaa ovella.

Valkosipuliperunat kermatta
2-4 annosta

4-6 perunaa
4 kynttä valkosipulia
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Kuori ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa tai viipaloi nekin. Voitele vuoka, lado kerroksittain perunaa, ripottele kerroksen päälle valkosipulia ja lorauta oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä.

Vuohenjuustoperunat rosmariinilla ja hunajalla
2-4 annosta

edellisten lisäksi:
150 g vuohenjuustoa
rosmariinia
hunajaa

Tee kuten edellisessä reseptissä, mutta ripottele kerrosten väliin myös vuohenjuustoa murusina. Ripottele juuston päälle vielä rosmariinia ja lorauta hiukan hunajaa.

Perunat kehystävät oikein mukavasti monenkinlaista pihviä. Nam.

kunnon kotiruokaa

Tammi- ja helmikuu ovat kai perinteisesti ruokavuoden "arkisinta" aikaa: juhlakauden jälkeen koittaa paluu arkeen ja reiluihin perusruokiin. Meidän suosikkeihimme on jo vuosia kuulunut jauheliha-perunalaatikko. Opiskeluaikaan sitä tuli tehtyä useamminkin, onhan se paitsi hyvää myös melkoisen edullista murkinaa. Kaikkein nopeinta arkiruokaa laatikko ei kyllä ole, mutta sitä kannattaakin tehdä kerralla iso satsi jolloin välttyy kokkaamasta joka ilta.

Teimme tätä pitkästä aikaa ja tällä kertaa keksimme mehevöittää sitä hieman pekonilla. Mmm...

Jauheliha-perunalaatikko
n. 6-8 annosta

n. 500-700 perunoita
2-3 isoa porkkanaa
500 g jauhelihaa
1 pkt filepekonia
1 sipuli

mustapippuria
tabascoa
suolaa
yrttejä

n. 1 ½ dl lihalientä

Suikaloi pekoni ja hienonna sipuli. Ruskista jauheliha pannulla pekonin ja sipulin kanssa. Mausta mielesi ja maustekaapin sisällön mukaan. Ihan kaikkia mausteita ei kannata tietysti samaan ruokaan työntää ;)

Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Tee lihaliemi kuutiosta. Kasaa laatikko: kerroksittain perunoita, porkkanoita ja liha-pekoniseosta. Kaada lopuksi lihaliemi päälle. Huom! lientä saa oikeasti olla aika vähän, sillä perunoista ja porkkanoista tulee yllättävän paljon nestettä. Muuten nestettä tulee helposti ihan liikaa.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa 45-60 min. Anna vetäytyä ennen kuin tarjoilet ketsupin, BBQ-kastikkeen tai miksei vaikkapa bantsupin kera. Reilua ja rehellistä arkiruokaa! On se vaan hyvää.

lumettoman talven laskiaispullat

Kun edellistä postausta vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoittelin, en ihan uskonut tauon venähtävän kuitenkaan näin pitkäksi! Vuoden alkuun kuitenkin sattui ennätysmäärä kiireitä: työrintamalla erään projektin "loppuhuipennus" joka poiki lisää kiireitä, kotirintamalla muutto uudelle paikkakunnalle ja kaiken kukkuraksi tämän kaiken keskelle kunnon flunssa joka kesti tässä pari viime viikkoa... nettiyhteyksien uudelleensijoittaminen uuteen osoitteeseen on osoittautunut myös haastavaksi; kaikkihan me tiedämme kuinka joustavaa ja nopeaa minkä tahansa teleyhtiön asiakaspalvelu ja uusien liittymien kytkentä on.

Purkamattomien pahvilaatikoiden keskellä kokkailukin on tukeutunut pitkälti tuttuihin ja turvallisiin, jo täällä postattuihin resepteihin. Nyt kuitenkin alamme päästä jokseenkin normaaliin tilanteeseen joten palaamme entistä paremmalla innolla myös tänne voikeittiön puolelle. Blogi ehti jo täyttääkin vuoden tässä hiljaiselomme aikana, tuskin itsekään huomasimme ennen kuin suuri päivä oli jo vilahtanut ohi.

Vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei uskoisikaan, kertoo kalenteri laskiaisen olevan jo täällä. Epätavallisen (vai joko tämän voi laskea normaaliksi?) talven laskiaispullatkin ovat normaalista poikkeavia: bostonkakkua ja chili-suklaakierteitä. Perinteisten laskiaispullien molemmilla versioilla (hillo- ja mantelimassa) on vankat kannattajansa. Minä en pahemmin pullasta piittaa noin yleensäkään, joten laskiaispullissakaan en osaa suosikkiani nimetä.

Leivon pullaa niin harvoin, että se on jo melkein koko suvun vitsi...
tällä kertaa kuitenkin innostuin, tuoreen pullan tuoksua ei nimittäin voita juuri mikään.

Olen joskus tehnyt pullataikinan veteen ja kevyellä margariinilla, mutta nämä herkut tehtiin kyllä ihan maitoon ja oikealla voilla.

Bostonkakku ja chilisuklaakierteet
1 kakku ja n. 12 pientä pullaa

5 dl maitoa
50 g hiivaa tai 2 x 11 g:n pss kuivahiivaa
1-2 kananmunaa
1 ½ tl suolaa
1 ½ dl sokeria
2-4 tl kardemummaa
12 - 14 dl vehnäjauhoa
n. 150 g voita

Voita
kanelia
sokeria
chili-suklaa -sokeria

Leivontaan enemmän perehtyneet ottaisivat kaikki aineet ajoissa lämpiämään jotta ne olisivat huoneenlämpöisiä. Minä en ole koskaan jaksanut olla niin suunnitelmallinen, mutta aina (eli kerran vuodessa kun pullaa leivon) olen saanut ihan hyvän lopputuloksen.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Vatkaa joukkoon munat, suola, sokeri, kardemumma ja suurin osa vehnäjauhoista. Lisää loput jauhot vähitellen, alusta käsin tai koneessa. Lisää lopuksi hiukan pehmeä voi (sitä voi yrittää hiukkasen pehmentää mikrossa) ja vaivaa taikina pehmeäksi, kiinteähköksi palloksi. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. Olen monesti laskenut tiskialtaaseen hiukan lämmintä vettä ja laittanut kulhon sinne, nopeuttaa hiukan kohoamista.
Kun taikina on kohonnut, lyö siitä ilmat pihalle. Nosta taikina leivinlaudalle tai muulle työtasolle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina kahtia ja jätä toinen puolikas kulhoon odottamaan.

Bostonkakkua varten tee korvapuusteja: kauli taikina ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele levy voilla ja ripottele päälle runsaasti sokeria ja kanelia. Kääri rullalle mahdollisimman tiiviisti. Leikkaa rulla viipaleiksi. Voitele kakkuvuoka (n. 24 cm halkaisijaltaan) ja nostele viipaleet siihen n. 1 cm välein toisistaan. Anna kohota, voitele kananmunalla ja paista 200-asteisen uunin alatasossa n. 30-45 minuuttia.

Chilisuklaakierteitä varten: kauli taikina levyksi kuten korvapuusteille, voitele voilla ja ripottele chilisuklaa-sokeria levylle. Kääri rullalle ja leikkaa viipaleiksi. Nostele viipaleet pellille, kohota ja voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.

On se kuitenkin myönnettävä, että aivan tuore pulla on harvoin syötynä oikein herkkua!