Täällä taas (tänään, ja huomenna jossain muualla)

Varovasti tänne koputtelen... onkohan ketään toisessa päässä enää? Eipä mennä (taas) siihen ihmettelyyn että miten tänne ei enää nykyään postata yhtään mitään. Viime viikkoina on orastava postausinnostus heräillyt ja nyt tuli eteen sopiva pöperö.

Tämäkin on surkeaa surkeampi ruokablogipostaus kun ei ole edes omaa kuvaa, ja reseptikin on pelkkä pikavinkkilinkki. Mutta sentään itse tätä teimme ja maanmainioksi havaitsimme. Pioneer Womania olen seuraillut jo useamman vuoden, viime aikoina enää enimmäkseen ruokapuolta kylläkin. Uudesta reseptikirjastaan innostuneena ajattelin tilata sekä sen ensimmäisen että tämän maaliskuussa ilmestyvän. Aika monta suunmukaista reseptiä on tuolta toteutettu, joten kirjoja kohtaan on suuret odotukset.

Mutta siihen asiaan, tein piiiiitkästä aikaa myös uudenvuodenlupauksen, lisätä salaatteja ruokavaliossamme, siis paitsi pääruokana, myös lisukkeena. Minulla on ollut paha tapa unohtaa lisukesalaatit aterioilta kokonaan. Nyt kun jälkikasvukin on jo jonkin aikaa syönyt ihan samoja eväitä, on aika parantaa tapojaan.

Eräänä perjantaipäivänä silmiini osui tämä juustopurilaissalaatin ohje. Linkki vie suoraan alkuperäisohjeeseen, en tällä kertaa sitä tähän suomenna -ehkä joskus jos saan omasta versiosta kuvankin näpättyä. Mutta salaatti oli mitä mainiointa, tosiaan kuin kunnon juustopurilainen mutta raikkaampi! Tomaattien ja salaatin ihana raikkaus, sipulin ja krutonkien rapeus ja jauhelihan ja juuston makeansuolainen täyteläisyys. Ja nopeakin tämä on tehdä. Älkää kuitenkaan skipatko voita tuossa krutonkien kokkailussa, se on ihan oleellinen ainesosa. Kokeilkaa tätä, ette tule pettymään. Paitsi tietysti jos ette pidä salaatista. Tai burgereista.

Samaa sarjaa on joskus aiemmin postaamamme kanapitasalaatti, molemmat ovat vähän kuin käänteisversio alkuperäisestä (kanapitasta tai juustoburgerista). Salaattiin mahtuu enemmän aineksia suhteessa leipään, mainio idea!

No niin, pää on avattu, ehkä täältä tulee jotain kuviakin joskus. Joulupukki toi Jamie's Britain -kirjan joten ehkä sieltä suunnalta jatketaan.

melkein-vegaani melkein-lasagne

Tässä on yksi niistä ruoista joita kuluneen vuoden aikana on löydetty ja kokkailtu jo moneen kertaan, mutta vasta nyt viime viikolla sain otetuksi kuvan jotta pääsen postaamaan tämän. Mehän olemme munakoison suhteen myöhäisherännäisiä, vasta tässä bloggausaikana löysimme tuon ihanuuden. Sittemmin kaikki uudet munakoisoreseptit ovat kovin tervetulleita, varsinkin jos niissä on myös tomaattia.

Tuulentupa on muuten yksi takuuvarma paikka maukkaille resepteille, meillä on kokkailtu sieltä jo monta monituista reseptiä, mm. ihanainen tortillasagne. Tämänkertainen juttu on kuitenkin toisenlainen lasse, joka on alunperin löytynyt Vegan YumYumista. Tuolta löytyy se ihan vegaani versio, tässä meidän toteuttamassamme Tuulentuvan versiossa on parmesanraastetta, mistä johtuukin nimitys melkein-vegaani. Tuulentuvassa on lisätty reseptiin myös ajvar-tahnaa. Minulla ja ajvar-tahnalla on vähän hankala suhde. Vuosia sitten löysin sitä vahingossa kun sitä tarvittiin johonkin reseptiin, ja sitten yritin pitkään keksiä mitä tehdä lopuista. Nyt kun yritän sitä etsiä, en koskaan löydä! Missä ne purkit oikein piileksii? No, tällä kertaa käytimme Pirkan välimeren tahnaa, jossa on paprikaa ja pähkinöitä. Lisäksi lisäsin hiukan chiliä.

Ja leipääkin pitäisi varmaan opetella leipomaan itse. Reseptissä suositellaan hapanjuureen leivottua leipää, mutta eihän sitä perusmarketista ihan noin vain löydy. Itse tykkään Pågenin speltti-subeista joten kokeilin tällä kertaa niitä. Ne ovat kuitenkin ihan liian paksuja ja vuokaan tulee liikaa leipää. Pitäisi varmaan ryhtyä tuumasta toimeen ja tehdä kunnon leipää jollakin Aleksin ohjeista. 

Rustiikkinen munakoiso-leipävuoka

oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
2 tlk tomaattimurskaa
(vettä tarvittaessa)
1 ½ dl ajvar-tahnaa
1 tl suolaa
4 tl yrttejä (timjamia, oreganoa, rosmariinia, basilikaa)
2-3 keskikokoista munakoisoa
8-10 viipaletta hapanjuureen tehtyä täysjyväleipää
100 g parmesania

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Laita kattilaan loraus oliiviöljyä, purista valkosipulinkynnet sekaan ja kuullottele niitä hetki keskilämmöllä. Lisää kattilaan tomaattimurska, ajvar-tahna ja mausteet. Tarvittaessa lisää vettä. Jätä kuplehtimaan miedolle lämmölle. Kuori munakoisot ja viipaloi pitkittäin noin 1½ sentin viipaleiksi. Levitä pellille leivinpaperin päälle ja lorottele viipaleille oliiviöljyä. Paista uunissa kunnes saavat hiukan väriä ja ovat pehmeitä, noin 30 minuuttia. Paahda sillä välin leipäviipaleet, joko pannulla tai ihan paahtimessa. Raasta parmesan. Ota munakoisot uunista ja anna hiukan jäähtyä, että pystyt käsittelemään niitä. Kasaa lasagne: pohjalle kastiketta, sitten leipää, munakoisoja, kastiketta, puolet juustosta, taas leipää, munakoisoa, kastiketta, loput juustot.

Kypsennä uunissa alatasolla noin 40 minuuttia (se sama 200 astetta). Peitä loppuvaiheessa foliolla jos pinta tuntuu tummuvan liikaa.

Huippuhyvä ruoka, rustiikkinen tosiaan kuvaa tätä hyvin. Maut on jotenkin täyteläisiä, leipä antaa hiukan puruvastusta ja munakoiso ja tomaattihan tunnetusti pelaa hyvin yhteen. On hyvää, on. Tästä riittää normaalinälkäisille noin 4-6 annosta.

älä tule paha kakku ...fish cakes

 

Kanavasurffaillessani huomasin vahingossa että Suomessa esitetään Jamien ruokavallankumous -sarjaa, johon siis Jamien Ministry of Food -kirja pohjaa. Ikävä kyllä en nytkään muista milloin ja miltä kanavalta se tulee, olen vahingossa sattunut näkemään kaksi ja puoli jaksoa siitä. Nyt kun tarkemmin muistelen, se taisikin jo loppua. Ideanahan oli, että Jamie opettaa keittiöavuttomat kokkaamaan, ja he vuorostaan opettavat reseptejä omille tutuilleen. Perusidea on minusta ihan hauska, ja ohjelmasta päätellen Briteissä aika tarpeellinenkin: eräässä jaksossa esiteltiin parikin perheenäitiä, jotka kantoivat lapsilleen ruoaksi kebabia juustoranskalaisilla lähes joka päivä. Suomessa kai ei noutoruokakulttuuri ole ihan näin lyönyt läpi?

Toisaalta ikävän totta sekin seikka, jonka nämä brittiäidit totesivat: tuoreet raaka-aineet maksavat (osittain) enemmän kuin valmisruoka. Varsinkin tuore liha ja kala on monesti Suomessakin tosi kallista, ja einekset ja puolivalmisteet usein tarjouksessa, joten ne ovat houkuttelevan halpoja ja helppoja.

Ministry of Food -kirjan tekee mielestäni mainioksi juuri se, että siinä keskitytään helppoihin arkiresepteihin, joista suurin osa ei vaadi kovin paljoa aktiivista valmistusaikaa. Ja ainakin omaan peruskauraan verrattuna kaikki tavallisemmatkin ruoat kuten lihapullat tai -mureke saavat edes pikkuisen uutta twistiä. Olen kokkaillut tästä kirjasta ehkä enemmän reseptejä kuin mistään muusta omistamastani Jamien kirjasta (ja niitä on kuitenkin yhteensä seitsemän kappaletta!) -johtuneeko juuri tuosta arkireseptien kirjosta? Ikävä kyllä, viimeisen puolentoista vuoden aikana energia on juuri riittänyt silloin tällöin uusien reseptien kokeiluun mutta aika harvoin enää kuvaamiseen, saati sitten postailuun. Kirjassa on esimerkiksi aivan loistava kukkakaali-makaronivuoka sekä mainio palsternakkasosekeitto, ja helppo ja nopsa versio fish piesta.

Tämä resepti on myös tuosta Jamie's Ministry of Food -kirjasta, joskaan ei aivan niitä nopeimpia valmistaa. Lopputulos on kuitenkin vaivan arvoinen, ja Jamie vinkkaa että samalla vaivalla kannattaa tehdä tupla- tai tripla-annos ja raakapakastaa osa pihveistä myöhempää käyttöä varten.

Jamien lohipihvit

8 pihviä

merisuolaa ja mustapippuria myllystä

600 g perunoita

500 g lohifilettä, nahallista (ruodot nypittynä)

oliiviöljyä

pikku nippu lehtipersiljaa

1 rkl jauhoja ja vähän lisää pihvien muotoilua varten

1 iso kananmuna

2 sitruunaa

Kuori ja pilko perunat, laita kiehuvaan veteen kypsymään. Sivele lohen pintaan oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Laita kala siivilään, peitä siivilä foliolla ja laita perunakattilan päälle. Laita levy hiukan pienemmälle ja kypsennä kalaa ja perunoita 10-12 minuuttia, kunnes molemmat ovat kypsiä. Laita lohi sivuun, valuta perunoista vesi ja laita ne takaisin hellalle hetkeksi, jotta loputkin vedet haihtuvat. Hienonna lehtipersiljan lehdet (tai käytä kuivattua persiljaa). Muusaa perunat, levitellen muusia kattilan reunoille jotta muusi jäähtyisi nopeasti (tässä vaiheessa kattila on siis jo pois liedeltä). Poista lohesta nahka. Kun muusi on jäähtynyt , laita se kulhoon ja lisää lohi palasina. (Mikä muuten olisi hyvä suomennos ilmaukselle "flake in the fish"?) Lisää kulhoon muna ja persilja, sekä reilu hyppysellinen suolaa ja mustapippuria. Raasta lopuksi molempien sitruunoiden kuori mukaan. Sekoita ainekset hyvin keskenään.

Jauhota työpöytä. Jaa pihvimassa kahdeksaan osaan, ja muodosta kevyesti taputellen ja muotoillen pihveiksi, jauhoja apuna käyttäen. Jauhota lautanen tai tarjotin, ja laita pihvit sille. Laita pihvit noin tunniksi kiinteytymään jääkaappiin, silloin ne on helpompi paistaa.

Kuumenna oliiviöljyä keskilämmöllä isossa pannussa, ja paista pihvejä pannulla noin 3-4 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullanruskea ja ihanan rapea. Tarjoa heti, lisukkeena vaikkapa salaattia, tai höyrytettyjä kasviksia. Jamie vinkkaa tomaatti-oliivi-basilika-chilikastikkeen sopivan pihvien kanssa hyvin (ohje löytyy myös kirjasta).

En ole koskaan aiemmin tehnyt lohipihvejä minkään reseptin mukaan, lähinnä kai siksi että lopputulos tuntuu minusta tunkkaiselta. No, tässä ei ollut tunkkaista meininkiä, sitruuna antaa ihanaa raikkautta pihveille, joiden rakenne on juuri sellainen kuin voisi kuvitella: päältä rapea ja keskeltä sopivan pehmeän muusinen.

joulu testissä

Edellisen postauksen kommentteihin tuli kuin tulikin toive resepteistä joita haluttiin testattavan. Toisin kuin luulitte, kävinkin heti tuumasta toimeen ja pyöräytin jopa kaksi reseptiä arki-illan ruoaksi. Vaikka kotiäidillä luulisi olevan päivät aikaa kokata, nämä valmistuivat kuitenkin illalla ja nopeasti. 

Nämä pitää postata nopeasti että muistan vielä mitä ajattelin kirjan resepteistä ja mitä muutoksia tein. 

Ensimmäiseksi luvassa on punajuuri-halloumisalaatti. Kirjoitan tähän alkuperäisen reseptin suoraan kirjasta mutta valmistusohjeiden kohdalla kerron sitten, mitä itse tein tai tekisin toisin. Ei mitään radikaaleja muutoksia mutta pientä hienosäätöä. Kursivoidut kohdat ohjeessa omia kommenttejani, muuten ohje on suoraan Hesarin ruokasivuilta lainattu.

Punajuuri-halloumisalaatti

4 annosta tai 2 pääruoka-annosta

• noin 250 g salaattia (esimerkiksi jäävuorisalaattia ja lollo rossoa)
• 1 dl kevytmajoneesia
• 1/2 dl ruokajogurttia tai kermaviiliä
• 1-1 1/2 rkl piparjuuritahnaa
• 1 valkosipulin kynsi

Uunipunajuuret:

• 4 pientä punajuurta
• suolaa, pippuria
• 2 rkl juoksevaa hunajaa

• 1/2 pkt halloumijuustoa
• 1/2 dl saksanpähkinöitä

1. Huuhtele ja kuivaa salaatti. Revi käsin pieniksi.

2. Sekoita jogurtti majoneesiin. Mausta piparjuuritahnalla, purista joukkoon valkosipulin kynsi. Yhdistä seos salaatin joukkoon, sekoita hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan siksi aikaa, kun kypsennät punajuuret ja grillaat halloumin. Tätä en tekisi ihan vielä tässä vaiheessa. Minun makuuni kastiketta tulee aika paljon, kannattaa sekoittaa se salaatin joukkoon vähin erin, ja vasta punajuurten kypsymisen loppuvaiheessa. Riippuu tietysti vähän siitä, mitä salaattilaatuja käyttää, mutta oman kokemukseni mukaan salaatti kuin salaatti nahistuu ikävästi sen hiukan yli puolituntisen aikana jonka salaatin valmistuminen kestää.

3. Pese punajuuret hyvin, kuori ohuelti ja halkaise kahteen osaan. Minä kyllä halkaisisin neljään osaan seuraavan kerran, omaan silmään tulisi vähän kauniimman näköistä ja helpommin syötävää, ja kypsyisi varmasti (ks. kommentti jäljempänä). Laita punajuuret pieneen uunivuokaan, mausta suolalla ja pippurilla ja valuta päälle vielä hunaja. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia. Laita kypsennyksen keskivaiheilla folioarkki vuoan päälle, jotta punajuuret eivät kuivu. Huom. kokeile punajuurten kypsyyttä ennen kuin otat uunista. Ehkä itsestään selvää (?), mutta minä unohdin ja hiukan liian rapsakoiksi ne jäi puolessa tunnissa.  Jaa salaatti neljälle lautaselle.

4. Leikkaa halloumi noin puolen sentin paksuisiksi viipaleiksi. Grillaa viipaleet nopeasti parilapannulla.

5. Nosta punajuuret ja grillatut juustoviipaleet salaattiannosten päälle. Ohjeista oli kokonaan unohtunut nuo saksanpähkinät, villinä veikkauksena heittäisin että ne ripotellaan salaattiannosten päälle lopuksi. Näin itse tein. Tarjoa heti.

Salaatti oli mukavan maukasta, pähkinät toivat sopivaa purutuntumaa, punajuuret makeutta ja halloumi suolaisuutta. Piparjuuri on ehdoton tuossa kastikkeessa, se tuo sopivaa särmää kokonaisuuteen. Majoneesi-jugurttiseos on mukavan raikasta pelkän majoneesin sijaan, joten kaiken kaikkiaan oikein onnistunut kokonaisuus.

Toisena ohjeena käsittelyyn pääsee kylmäsavulohipalat. Tästä olikin näköjään Hesarin ruokasivuilla sanottu että ohje on kuudelle. Kirjasta tuo annosmäärä puuttuu. Varmaan aika kohdallaan tuo arvio on. Tämäkin on helppotekoinen pikkuruoka, tietysti hyytymiselle pitää varata aikaa. Kiireinen tietysti hyydyttää pakastimessa, mutta silloin kannattaa vahtia ettei köntti ehdi ihan jäähän. Itse leikkasin "tuoreena" vain muutaman viipaleen ja laitoin loput kokonaisena könttinä pakastimeen. Tuossa kuvassa on niitä pakastettuja, kylmänä leikattuja. Kuten näkyy, smetana vähän hileytyy eikä ole ihan NIIN hyvää kuin tuoreena.

Kylmäsavulohipalat

6 annosta

• 2 liivatelehteä
• vettä
• 3 rkl maitoa
• 2 tlk smetanaa
• piparjuuritahnaa
• 2 pkt kylmäsavulohta siivuina

Tarjoiluun:

• salaattia
• ruisnappeja

1.Pane liivatelehdet likoamaan kylmään veteen viideksi minuutiksi.

2.Kuumenna maito mikroaaltouunissa. Nosta liivatelehdet vedestä ja purista kuiviksi. Kaada liotusvesi pois. Liuota liivatelehdet kuuman maidon joukkoon.

3.Sekoita liivate-maitoseos smetanan joukkoon. Mausta seos piparjuuritahnalla. Itse maustoin ensin piparjuuritahnalla smetanan ja vasta sitten sekoitin liivate-maitoseoksen siihen.

4.Vuoraa pitkänomainen leipävuoka tuorekelmulla. Lado vuoan pohjalle puolet lohesta. Levitä päälle täyte ja peitä se lopulla kalalla.

5.Kääntele tuorekelmu suojaksi ja nosta kylmään hyytymään kolmeksi tunniksi.

6.Leikkaa annoksesta pitkänomaisia, kakkulapiolla lautaselle nostettavia palasia. Tarjoa lisänä perunaa, salaattia ja ruisnappeja Kirjassa näitä lisukkeita ei oltu mainittu ollenkaan. Paahtoleipä sopii myös lisukkeeksi mainiosti.

Leikkaamiseen kannattaa oikeasti käyttää tosi terävää veistä, muuten se voi olla hankalaa. En tiedä kuinka korkeita noista viipaleista pitäisi tulla, itse tein puolikkaan annoksen ja käytin pienempää vuokaa. Jotenkin kuvittelin että niiden pitäisi olla paksumpia, mutta toisaalta silloin ehkä smetanatäytettä tulee liikaa. Tässäkin piparjuuritahna on omiaan leikkaamaan smetanan ja lohen täyteläisyyttä ja tuomaan piristystä ruoan makuun. Helppo ja hyvä resepti, toinen versio tästä on tietysti lohi-piparjuurirullat. Ne ovat hiukan nopeammat tehdä: lohiviipaleet levitetään limittäin levyksi, levylle sivellään reilusti piparjuurituorejuustoa ja kääritään levy kääretorttumaisesti rullaksi kelmun avulla. Kelmussa sitten pötkö pakastimeen ja annetaan jäähtyä kohmeiseksi. Leikataan viipaleita jotka tarjoillaan viileänä.

ruokatorstain joulu

Minä olen yksi niitä (joidenkin mielestä raivostuttavia) ihmisiä, joiden mielestä joulun odotusta ei koskaan voi aloittaa liian aikaisin. Jouluvalotkin ripustelin jo lokakuun lopulla kun oli niin pimeää, ja ensimmäiset glögitkin kuumenneltiin samoihin aikoihin. Kokonaan uuden vaihteen hommaan teki eilen satanut lumi ja hesarin ruokasivujen pikkujoulunaposteltavat. Kuin kaiken kruunuksi postilaatikosta tipahti eilen hesarin lähettämä arvostelukappale uutta Hesarin Ruokatorstain Joulu -kirjaa.

Kirjaan on koottu HS:n ruokasivujen parhaat ohjeet joulunajan juhliin. Kirjasta löytyy siis myös pikkujouluruokia, ruokalahjoja sekä uuden vuoden juhliin sopivia herkkuja. Onpa mukaan mahdutettu juomaohjeitakin, sekä muutama yleissananen jouluun sopivista viineistä ja oluista. Reseptit on julkaistu pääosin vuosina 2005-2010, ja ne on kirjaksi koonnut Hesarin ruokatoimittaja Katja Bäcksbacka. Ensiselailulla kirja vaikuttaa oikein hyvältä ja mielenkiintoiselta. Rakenne on seuraava: pikkujoulut, leivonnaiset, makeiset, ruokalahjat, jouluaamu, joulun alkupalat, joulupöydän pääruuat, jälkiruuat, uusivuosi, juomat, joulun viinit, joulun oluet.

Jouluinen ruokakirja ajatuksena saatta kuulostaa äkkiseltään vähän tylsältä, mutta tässä kirjassa (kuten muuten mielestäni Hesarin ruokasivuilla yleensäkin) mukaan on perinteisten reseptien lisäksi saatu paljon hiukan perinteisemmistä poikkeaviakin ideoita ja reseptejä. Jälkiruokapuolelta löytyy esimerkiksi vadelma-homejuustokakku piparipohjalla. Vaikka itse pidän paljon perinteisistäkin jouluruoista, oli erityisen ilahduttavaa huomata, että pääruokaosioon oli koottu kaksi joulumenuehdotusta (joista toinen muuten kokonaan kasvismenu), joissa ei ole varsinaisesti mitään perinteistä mutta kuitenkin jouluinen fiilis. Nämä menut kuvineen vievät ajatukset fine dining -ravintoloiden joulumenuihin, ja olisivat varmasti omiaan vähän modernimpaan joulupöytään. 

Pari asiaa näin äkkilukemalta jäi kirjassa myös häiritsemään. Osa herkullisista kuvista on sijoiteltu oudosti kauas itse reseptistä. Ymmärrän kyllä että taitto on haastavaa puuhaa, mutta ainakin minulle kuvat ovat myös suuri innostuksen lähde reseptien kokeiluun. Ärsyttävää kun joutuu selailemaan useita sivuja eteen- ja taaksepäin löytääkseen sen etsimänsä reseptin! 

Toinen ongelma on reseptien yhteydestä puuttuva viitteellinen annosmäärä. Juomissa, jälkiruoissa ja joissakin leivonnaisissa se on mainittu, mutta kaipaisin sitä kovasti kyllä alku- ja pääruokienkin yhteyteen. Omistakin postauksistani kyllä tiedän, että annosmäärien arviointi on hankalaa ja aina viitteellistä, mutta olisi kiva tietää jo aloittaessaan, tekeekö annosta kahdelle vai kahdelletoista. Sitä mukaa voisi sitten vähän passailla ainesmääriä jos tarvitsee. Ja ok, tietenkin ainesmäärät reseptissä itsessään antavat jotain osviittaa, mutta olisihan se nyt helpompi nähdä heti otsikon alta suoraan.

Reseptiä ette tänään saa, mutta seuraavia aion ainakin yrittää kokeilla (ja postata) ennen joulua tai viimeistään jouluksi:

punajuuri-halloumisalaatti

kylmäsavulohipalat

mausteiset joulutryffelit (oma muunnelma)

punasipulihilloke

portviinisilli

mäti-avocadosalaatti

sinappi-hunajauuniomenat (lisuke)

homejuusto-vadelmajuustokakku

Näistä sitten myöhemmin lisää! Saa ehdottaa, missä järjestyksessä kokkaillaan, jos haluatte jonkun tietyn reseptin tai useamman heti kokattavaksi.

Niin joo, ja kirjaa saa ainakin Hesarin verkkokaupasta sekä hyvin varustelluista kirjakaupoista (ainakin akateemisessa näytti olevan). Ovh on 36,. €, Hesarilla näytti olevan tilaajaetuhinta 27,- Hesarin tilaajille.
Reseptithän on julkaistu Hesarissa, joten suurin osa niistä varmasti löytyy Hesarin Ruokasivuilta. Kun reseptihakuun kirjoittaa joulu, näyttää silmäilyn perusteella siltä että (tietenkin) hyvin monet reseptit sieltä löytyvät.

tuhansia töitä, valvottuja öitä

Ruokakuntamme on ollut kolmihenkinen jo kohta puoli vuotta. Melkein yhtä kauan kuin täällä on ollut hiljaista. Ollaan kyllä kokkailtu ja kuvailtukin, mutta jotenkin sitä on vaan priorisoinut esim. nukkumista ohi tämän polkkaamisen. Kuten aina, mitä pidemmäksi postaustauko venyy, sitä vaikeampaa on taas aloittaa uudelleen, vähintäänkin henkisesti.Tästäkin tullee lähinnä enemmän linkkauksia kuin reseptiä sisältävä postaus, sillä tuo kuvan kakku on koottu olemassa olevia hyväksi havaittuja reseptejä soveltaen.

Kuten kuvan kakun väristä saattaa arvailla, perheen kolmas osapuoli on miespuolinen. Koska pikkumiehen molemmat mummit hoitivat käytännössä kaikki muut ristiäisjärjestelyt, päätin ja halusin tehdä kakun itse. Samalla pääsin kokeilemaan tuollaista fondant-tyyppistä kuorrutusta ekaa kertaa (mikä näkyykin kyllä kakun pinnassa). Kermakakuista en itse ole koskaan pitänyt, ja tänä kesänä kermapäällys olisikin ollut sulaa hulluutta... 

Harvoin juhlia järjestävän on aina yhtä vaikeaa arvioida ruokien menekkiä, niin nytkin. Riittävän isoa kakkuvuokaa ei tuntunut löytyvän joten lopulta ostin viiden litran taikinakulhon ja kokosin kakun siihen. Sitä oli juuri sopivasti, vähän jäi yli muttei liikaa.

Ilokseni panin muuten merkille, että Tiimareista näyttää nykyään saavan kakkutarvikkeita aika laajasti: kakun kuorrutus on valmista sokerikuorrutetta, samoin koristeet syötäviä hileitä myöden. Kaikki Tiimarista (ei maksettu mainos ;)). Kätevää jos on kiire eikä ehdi nettikaupoista tilailemaan. Tuo sokerifondant on tosi makeaa, mutta siinä ei ole marsipaanin "sivumakua", jotkut kun eivät marsipaanista lainkaan välitä niin katsoin tuon turvallisemmaksi vaihtoehdoksi.  Enkä uskaltanut alkaa kokeilla vaahtokarkki- saati sokerifondantin valmistamista itse tässä vaiheessa. 

Kakkuun on haettu aika paljon vinkkejä ja ohjeita Kinuskikissan blogista. Pohjan leivoin homman nopeuttamiseksi ja lopputuloksen takaamiseksi kääretorttulevyinä. Paistuu nopeammin ja varmasti kunnolla. Ohje suoraan täältä. Täytteenä oli raparperikiisseliä ja mansikkamousse. Idea lähti tästä Kinuskikissan täyteohjeesta. Koska ajattelin käyttää sokerikuorrutusta (jonka alle on laitettava vielä sokerikreemi), halusin täytteestä hiukan raikkaamman, joten päätin tehdä raparperikiisselin alkuperäisen ohjeen mukaan ja lisäksi omien hyydykekakkujeni ohjeella mansikkatäytteen. Tein kiisseliä tuon Kinuskikissan ohjeen mukaisen määrän, se riitti kolmesta välistä kahteen. Kolmannessa välissä oli sitten moussen sisällä kokonaisia tuoreita mansikoita. Mousse / hyydyketäyte on oikeastaan tämän kakun täyteohje puolitoistakertaisena. Kootakseni kakun vuorasin siis taikinakulhon / -saavin tuorekelmulla, pohjalle kakun pinnaksi kääretorttulevystä leikattu sopivankokoinen pala, kostutus vedellä, siihen mansikkamousse johon painelin kokonaisia mansikoita. Jälleen leikattiin kääretorttulevystä sopiva pala, moussea ja sen päälle puolet raparperikiisselistä. Ja vielä kolmas kerros moussea ja kiisseliä, ja pohjaksi taas kääretorttulevyä. Tein kolme pellillistä kääretorttulevyä, joten yksi välikerros koottiin jämäpaloista ja muut kerrokset leikattiin kokonaisina. Koska halusin koristella kakun vielä samana iltana / yönä, laitoin valmiin saavin vähäksi aikaa pakastimeen hyytymään ennen kuorruttamista.

 

Kuorruttamiseen hain jälleen vinkkejä viisaammilta. Tällä marsipaanikuorrutuksen ohjeella mentiin, kakun pintaan siis sokerikreemi (jonka muuten tulen kaikkiin kakkuihin tästedes tekemään tuolla tomusokeriohjeella, niin helppoa ja kerrankin kreemi on hyvää) ja sen päälle sitten kaulitaan kuorrute. Kakun ulkonäkö on kaukana täydellisestä, tein koristelua ristiäisiä edeltävänä yönä kahdentoista aikaan, kaulitsin kuorrutteen hiukan liian ohueksi ja sitten asemoin sen epäkeskosti kakun päälle. Kuorrute ei siis yltänyt ihan loppuun saakka ja lisäksi sitä oli tosi hankala siloitella. Kuvaaja on ohjeiden puutteessa vielä onnistunut kuvaamaan sen huonoimman puolen kakusta. Ensin ajattelin tehdä alareunaan leveän nauhan ja rusetin, mutten siihen aikaan saanut suoraa nauhaa aikaiseksi sitten millään. Niinpä otin tähdenmuotoisella piparimuotilla kuvioita jotka leikkasin kahtia ja asettelin ikään kuin kruunuiksi alareunaan. Tämän jälkeen olinkin jo niin väsynyt fondantin kanssa värkkäämiseen että suosiolla hylkäsin kaikki aiemmat kunnianhimoiset koristeluajatukset (pojan nimi, rakennuspalikoita jne.) ja preferoin taas sitä unta. Muutama eri värinen tähti päälle ja reunoille, vähän syötävää glitteriä pintaan ja kakku jääkaappiin. Koko homma siis päivää ennen juhlia. Kakku säilyi jääkaapissa mainiosti ilman kupua eikä vuotanut mitään mihinkään suuntaan.

Kakku oli menestys, loistava maku ja kreemi ja ohut sokerikuorrutuskin sopivat siihen oikein hyvin. Seuraavan kerran kuitenkin ryhdyn tällaiseen ehkä aikaisintaan pikkumiehen ykkössynttäreillä.Får se.

riivittyä grillikanaa leivän välissä

Taisin lupailla jotain Texas-pihviä tulevaksi, mutta tähän väliin on ihan pakko vielä hehkuttaa tätä kanaleipäkokonaisuutta. Saimme ihanan sään houkuttelemina grillikauden avattua, ja kolmeen päivään ei ole taidettu muilla keinoin ruokaa valmistaakaan! Tämä kanaleipä tuli mainittua jo viime kesän parhaiden reseptien listauksessa, tuolloin vain linkkasimme Jauhantapajan postaukseen aiheesta. Nyt kun sain innostuksissani kuviakin aikaiseksi, postataan resepti suoraan tännekin. Kuten useaan kertaan on todettu eri paikoissa, kokonaisena kypsennetty broileri erilaisilla mausteilla on valtavan hyvää. Siivekkään voi kypsentää mainiosti uunissa, joskin siitä aiheutuu eriasteisia käryhaittoja keittiöön / koko asuntoon. Siksipä hyvä vaihtoehto uunitukselle on hoitaa homma grillissä. Homma ei ole edes vaikeaa, joskin kokonaisen broilerin sulattaminen ja kypsentäminen vaatii hiukan etukäteissuunnittelua ja aikaa. Nykyään tosin taitaa jo saada pakastamattomanakin versiona yrttimaustettua broileria, jolloin säästää sulatteluun kuluvan ajan. Itse olen toistaiseksi preferoinut maustamattomia versioita. Ja jos ei ole ihan koko kanalle syöjiä, niin tokihan voi ottaa Apinakeittiön vinkistä vaarin ja kypsentää samaan tapaan koipireisiä. Maustamismahdollisuudet ovat rajattomat, ja kypsää kanaa voi käyttää melkeinpä miten vaan: salaatin osana, leivän välissä, sellaisenaan, piirakassa...

Mutta nyt siihen reseptiin. Tämä kokonaisuus on grillivalmistaja Weberin toimittamasta kirjasta "Weber's Big Book of Grilling". Opuksesta löytyy toinen toistaan herkullisempia jenkkireseptejä grillailuun. Tässä kanakokonaisuudessa kaikki osat sopivat niin hyvin yhteen ettei voi kun lämpimästi suositella tämän kokeilemista ihan tällaisenaan ohjeen mukaan. Ohje vaikuttaa pitkältä, mutta sitä ei kannata säikähtää, tämä ei todellakaan ole monimutkaista, ja kanan kypsyessä voi valmistella muut jutut.

Carolina pulled barbecue chicken

(alkuperäisen ohjeen mukaan 8 annosta mutta meistä ennemminkin ~3 annosta, tosin kastiketta tulee reilusti)

coleslaw

n. 7,5 dl ohueksi suikaloitua kaalia

2,5 dl karkeaksi raastettua porkkanaa

½ sipuli, ohueksi viipaloituna

1,25 dl majoneesia

1 rkl dijonsinappia

1 rkl sokeria
2 tl valkoviinietikkaa
(½ tl sellerinsiemeniä - näitä me emme ole toistaiseksi löytäneet)
1/4 tl suolaa
ripaus cayennepippuria

kanan mausteet / rub
1 rkl paprikajauhetta (käytimme osan savupaprikaa)
1½ tl sinappijauhetta
1½ tl vaaleanruskeaa sokeria (käytimme ruokosokeria)
1½ tl (meri)suolaa
1 tl kuivattua / paahdettua sipulirouhetta
1 tl valkosipulirouhetta
½ tl juustokuminaa
1/4 tl cayennepippuria
1/4 tl neilikkaa jauhettuna

kasviöljyä
1 kana/ broileri, noin 1,2 kg

(savustuslastuja tai -brikettejä, alkuperäisohjeessa hikkoria)

bbq -kastike
2,5 dl ketsuppia
1,25 dl ananasmehua
2 rkl dijonsinappia
1½ rkl omenaviinietikkaa
1½ rkl ruokosokeria (tai muuta vaalean ruskeaa sokeria)
1 tl tabascoa
suolaa

tarjoiluun sämpylöitä/ leipäsiä maun mukaan, esim. hampurilaissämpylöitä, ciabattaa, ruispaloja / reissareita tms.

Jos käytät pakastebroileria, anna sen sulaa kunnolla (ks. sulamisajat pussista). Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Jos sipulirouhe, valkosipuli, sokeri ja suola ovat kovin karkeaa koostumukseltaan, kannattaa niitä hieroskella vaikka morttelissa hiukan jauhemaisempaan muotoon. Huuhtele broileri sisä- ja ulkopuolelta huolellisesti kylmällä vedellä ja taputtele talouspaperilla ihan kuivaksi. Hiero mausteseosta huolellisesti broilerin pintaan ja sisälle, voit myös raottaa varovasti rintanahkaa ja hieroa mausteita nahan alle. Valuta päälle oliivi- tai muuta kasviöljyä ja sivele pinta öljyllä. Nosta kana grilliin rintapuoli ylöspäin ja kypsennä epäsuoralla keskilämmöllä noin tunti ja vartti - puolitoista tuntia. Me toimimme kahden polttimen grillillämme niin että lämmitimme grillin ensin kuumaksi, sitten sammutimme toisen polttimen ja säädimme lämmön noin 200 asteen hujakoille. Nostimme broilerin sammutettuna olevan polttimen päälle ja kypsentelimme noin puolitoista tuntia, jolloin oli taatusti kypsää. Uunissakin homma onnistuu, asteita voi olla 200-225 ja kypsennysaika reilu tunti.

Tässä kohtaa pitää huomauttaa että alkuperäisreseptin mukaan grilliin laitettaisiin myös savustuslastuja, mutta tätä emme ole vielä itse koskaan toteuttaneet. Nykyään saatavilla olisi näköjään myös grilliin käteviä savustusbrikettejä, näitä taidamme laittaa kokeiluun. Savustuksen ollessa mukana kuvioissa kokeilisimme ehkä hiukan miedompaa lämpöä, tyyliin 180 astetta, ja hiukan pidempää kypsennysaikaa.

Kanan kypsyessä tee coleslaw ja bbq -kastike. Sekoita suikaloitu kaali, raastettu porkkana ja viipaloitu sipuli keskenään. Sekoita kastikeaineksia kunnes sokeri on liuennut, ja sekoita kastike salaatin joukkoon. Kastiketta ei tarvitse olla paljoa tässä vaiheessa, salaatti kyllä mehustuu maustuessaan jääkaapissa. Laita se siis jääkaappiin odottelemaan kanan valmistumista. 

Sekoita bbq-kastikkeen ainekset keskenään ja vispaa kevyesti kunnes sokeri on liuennut. Laita tämäkin jääkaappiin maustumaan kanan kypsyessä.

Kun kana on kypsää, nosta se pois grillistä ja anna hiukan levähtää. Kun kana on käsittelylämmintä, riivi siitä käsin tai kahdella haarukalla lihat irti. Jokainen ruokailija voi kasata oman leipänsä: kasataan leivälle kanaa, päälle coleslaw'ta ja kunnon loraus kastiketta. Otetaan kaksin käsin kiinni ja nautitaan. aah.

ihanan kirpeät sitruunaneliöt

 

Ai mikä makeanhimo? On meillä onneksi syöty muutakin kuin donitseja ja sitruunaneliöitä, tulossa on postausta mm. grillipihveistä Texasin tapaan. Tämä on pakko kuitenkin postata heti pois alta, jotten unohda että näistä tuli juuri niin täydellisen sitruunaisia kun ajattelinkin. Kun sain omasta peukaloinnistani huolimatta jonkin leivontareseptin onnistumaan niin se pitää kirjata äkkiä muutoksineen ylös! 

Idean näihin herkkuneliöihin sain tästä Ahonlaita-blogin reseptistä. Sieltä voitte muuten katsella myös hiukan onnistuneempaa kuvaa aiheesta. Kävin kurkkimassa tuota Bakerellan alkuperäisreseptiä, mutta luettuani Tanjan kommentit päätin hiukan kuukkeloida lisää. Koska pohja on murupohja, ja sellaisenaan tuo aika lailla täyteläisyyttä makuihin, halusin päällisestä reilusti kirpakan sitruunaisen. Lähdin siitä olettamuksesta, että sitruunankuoren lisääminen päälliseen voisi toimia. Vanha kunnon google sitten löysikin tämän Joy of Bakingin reseptin, joka vaikutti juuri sopivalta. Määrällisestikin sillä näytti tulevan hiukan vähemmän valmista tavaraa kuin esim. tuolla Bakerellan ohjeella. Mitä vähemmän houkutuksia pöydillä lojumassa, sen parempi, tässä vaiheessa. Lähtökohtaisesti siis menin tuolla Joy of Bakingin reseptillä, tosin halusin lisätä hiukan päällisen määrää. Tässä reseptissä siis minun versioni, jolla sain ihan mainion lopputuloksen maun puolesta. Esteettisesti tässä olisi vielä vähän kehiteltävää, luulen että päällisen aineita tuli sekoitettua vähän liian reippaasti, jolloin pintaan jäi "vaahtoa" joka sitten hiukan ruskistui uunissa.

Resepti on helppo ja nopea, ja tehtävissä "käsin", ilman sähkövatkaimia tai muita vimpaimia. Uunia tietysti tarvitaan :)

Sitruunaneliöt

n. 20x20cm vuoallinen

pohja

n. 110 g voita

25 g tomusokeria

130 g vehnäjauhoja

Täyte / päällinen

n. 200 g (2,5 dl) sokeria

3 isoa kananmunaa

2 isohkoa sitruunaa, joista saat:

n. 1,2 dl sitruunamehua (tuoreena puristettua, n. 2½ sitruunaa)

1½ - 2 rkl raastettua sitruunan kuorta

n. 3 rkl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri hyvin. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja nypi se jauhojen ja sokerin kanssa, kunnes saat murumaisen seoksen. Voitele n. 20x20cm vuoka, ja taputtele taikinaseos sen pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa keskitasolla noin 20 min. tai kunnes pohja alkaa juuri ja juuri saada kullankeltaista väriä. Ota vuoka pois uunista ja anna pohjan jäähtyä sillä aikaa kun valmistat täytteen.

Pese sitruunat hyvin ja raasta kuoret ja purista mehut. Vatkaa (käsin tai koneella) munat ja sokeri sekaisin, kunnes saat tasaisen seoksen. Älä vatkaa vaahdoksi! Lisää sitruunankuoret ja -mehu, sekoita. Kääntele joukkoon jauhot. Kaada esipaistetun pohjan päälle ja kypsennä (edelleen 175 -asteisessa uunissa, keskitasolla) noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä kunnolla, leikkaa sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi ja siivilöi hiukan tomusokeria pinnalle. Nam. Taidankin mennä tästä syömään n:nnen kappaleen...

Mmmm, donuts...

 

 Pidän munkeista, mutta olen kerrassaan surkea munkinpaistaja. Minulla on tapana polttaa ne pinnalta ja jättää keskeltä raaoiksi. Liian kuuma öljy, siis. Pitäisi oikeasti hommata sellainen lämpömittari jota voisi käyttää öljyn tai vaikkapa sokerivesiseoksen lämpöjen mittaamiseen: sellainen siis, joka kestää mittauksen jonnekin 190 celsiusasteeseen vähintäänkin.

Räpellyksestä johtuen meillä ei vappuna yleensä paistella munkkeja. Simaakaan en ole tehnyt, sitäkin anoppi tekee niin hyvää etten oikein usko itse pystyväni samaan. Tänä vuonna löysin myös Wanhan Porvoon Fabriikin mahtavan siman. Saman puljun glögi tuli joulunaikaan kokeiltua, ja oli niin hyvää että simaakin oli testattava, melkoisesta hinnasta huolimatta. Ja se sima, se oli todella hyvää. Juuri niin raikasta ja sopivan sitruunaista kuin kotitekoisen siman pitäisikin olla.

Ja nyt eksytään vähän lisää sivuraiteille, mutta tuosta simasta tuli mieleeni toinenkin huipputuote jonka löysimme äskettäin, Brunnebyn mehustamon mehut. Olemme maistelleet karpaloa, raparperia, mansikkaa ja vadelmaa. Kaikki toimivat, maut ovat tosiaan aitoja ja raikkaita, makeutusaineena toimii sokeri ja säilöntäaineita ei ole käytetty. En osaa luvata että näitä löytyisi ihan joka lähimarketista, mutta ainakin Stockan Herkusta niitä saa, kuten myös meidän lähikaupastamme täällä "maalla". Jos törmäätte, suosittelen maistelemaan! Vinkkejä vastaavista kotimaisista tuotteista otetaan myös ilolla vastaan! Varsinkin tuo eri makujen laaja valikoima noissa Brunnebyn mehuissa viehättää, eivätkä ne ole liian makeita, vaan juuri oikealla tavalla raikkaita.

Koska kahden edestä syöminen on jostain syystä lisännyt selkeästi makeanhimoani, aloin tänä vuonna kuitenkin suunnitella jonkunlaisten pullien käristelyä rasvassa. Kun sitten Jauhantapaja oli viekkaasti ja viisaasti Hyvää juuri nyt- osastoona laittanut muistutuksena donitsipostauksensa, olin ihan myyty. Pakko päästä kokeilemaan! Seurasin reseptiä tarkalleen, joten en toista sitä tänne. Koska olin unohtanut varautua suklaalla kuorrutukseen, sokeroin suurimman osan sokeri-vaniljasokeriseoksella. Osaan hoksasin sitten levittää pinnalle joltain reissulta tuomaani suklaalevitettä, sellaista joka ei sisällä pähkinää vaan on ihan maitosuklaan makuista. Aaah! Donitsit onnistuivat tosi hyvin, taikina oli kuohkeaa ja helppo paistaa, lopputulos oli raikas eikä liian makea. Sitrushedelmien kuori antaa taikinaan raikkautta, jonka ansiosta donitsit voi kuorruttaa melkoisen makeillakin herkkutöhnillä. Ja koostumus täydellinen, juuri sopivan pehmeä muttei höttöinen. Suosittelen, kannattaa kokeilla!

ulostuloja

Hu-huu, onko siellä ketään? Tuskin täällä kukaan enää käy, tosin itseä vartenhan tämä blogi alun perin laitettiinkin pystyyn. Voikeittiö on ollut luvattoman kauan hiljaisuudessa, näin ulospäin, emmekä kyllä nytkään uskalla luvata tahdin tästä yhtään kiihtyvän. Kahden hengen perheestä on tulossa kuukauden sisällä kolmihenkinen, mistä syystä talven mittaan aika tuntui vaan menevän muuhun kuin postailuun, vaikka uusia herkkuja on säännöllisesti kokkailtukin. Kuvaaminen, saati sitten kirjoittaminen, ovat vain tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta hommilta. Omaa ruokailuani - ja sitä myötä myös kokkailuinnostusta- on rajoittanut myös se kilometrien mittainen "ei suositella" -lista eri ruoka-aineista. Tähän aiheeseen voi suhtautua monella tapaa, minä olen suhtautunut melko tosissani noihin suosituksiin, ja niin ollen joutunut vähän joka välissä pohtimaan, mitä tai miten valmistettuna voin syödä.

Mennäänpä aiheeseen: kevät ja kesä tekevät jo tuloaan, ja salaatit, grillaus ja ulkona syöminen alkavat kummasti houkuttaa. Nämä salaatit ovat kätevästi viime kesältä ja syksyltä postaamatta jääneitä herkkuja. Tässä siis tulee salaattivinkkejä, vaikkapa viime hetken vappuruoiksi.Vappuhan onkin ulkona syömisen aikaa, suosi sää tai ei.

Yläkuvan halloumi-mansikkasalaatti on Jamien käsialaa ja tullut mainituksi aiemminkin. Itse bongasin reseptin Jamie at home -kirjasta, mutta se löytyy myös suoraan Jamien sivuilta. Menimme muuten täysin sen mukaan, mutta jostain syystä juustopalat käärittiin kinkkusiivuihin ja paistettiin vasta sitten, ja salaatin kasaaminen lautasellekin sujui eri järjestyksessä. Tässä resepti vielä melko selvällä suomen kielellä:

Mansikka-halloumisalaatti

4 annosta

300 g mansikoita, kannat poistettuna, pilkottuna

hyvälaatuista balsamicoa

½ sitruunan mehu

hyvää extra virgin -oliiviöljyä

suolaa ja (musta)pippuria myllystä

basilikaa pari oksaa, lehdet nypittynä

250g halloumia, viipaloituna 8 osaan

minttua pari oksaa, lehdet nypittynä

kourallinen eri salaatteja, huuhdeltuna ja lingottuna

8 siivua ilmakuivattua, mielellään savustettua, kinkkua (Jamien ohjeessa kyseessä on "speck", joka omassa mielessäni viittaa vahvimmin Tirolilaiseen kuivattuun possunjalkaan. Toisaalta on mahdollista että termi on englanninkielisille synonyymi mille tahansa ilmakuivatulle kinkulle.)

Laita mansikat kulhoon, lorauta päälle balsamicoa, oliiviöljyä ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maustaminen auttaa mehustamaan mansikoita. 

Paina yksi basilikanlehti jokaiseen halloumiviipaleeseen. Lämmitä paistinpannu keskilämpimäksi, lorauta hiukan oliiviöljyä pannulle ja paista juustoviipaleita, basilikapuoli alaspäin, noin minuutin ajan. Käännä varovasti ja paista taas noin minuutin ajan, kunnes juuston on saanut väriä ja rapeutta. Nosta lautasille pari viipaletta juustoa per annos. Sekoita salaatinlehdet, mintun- ja basilikanlehdet ja mansikat kulhossa, nostele sitten keko tätä seosta kullekin lautaselle, juustojen päälle. Nosta keon päälle pari palaa kinkkua per lautanen, ja tee loppusilaus vielä muutamalla salaatinlehdellä. Halutessasi voit vielä lirauttaa päälle balsamicoa ja oliiviöljyä.

Tämä oli herkkua, mansikoiden makeus, kinkun ja juuston suolaisuus ja juuston rapsakkuus toimivat mainiosti yhteen. Tätä kelpaisi nauttia vaikkapa vapunpäivänä hyvän kuohuviinin kera.

Seuraava salaatti on myös Jamien käsialaa, Ministry of food -kirjan salaattiosiosta, jossa esitellään kuinka käteväsi kurkkusalaattia saa versioitua. Tämä on se monimutkaisin versio, vaikkei kovin monimutkainen sittenkään. Toimii oikein mainiosti lisukesalaattina.

Kurkku-oliivi-salaatti jugurttikastikkeella

4-6 hengelle

2 kurkkua

merisuolaa

mustapippuria myllystä

iso kourallinen mustia oliiveja

6 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

tuoretta minttua

1 rkl maustamatonta jugurttia (voi olla juoksevampaakin mallia)

1 punainen chili (tai chilirouhetta)

Kuori kurkut, leikkaa päädyt pois ja halkaise pituussuunnassa. Kaavi teelusikan avulla siemenosa pois kurkuista, viipaloi sitten sopivan suupalan kokoisiksi - ei siis tarvitse olla ihan ohuen ohutta viipaletta. Laita kulhoon, mausta suolalla ja pippurilla. Poista oliiveista kivet ja sekoita joukkoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja sitruunamehua seka jugurttia, nypi joukkoon mintun lehdet, sekoita. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna silpuksi. Ripottele chilisilppu (tai kuivattu chilirouhe) salaatin päälle.

Hyvät maut tässäkin, kurkku on ihanan rapeaa ja siementen poistaminen vähentää sen vetisyysttä. Chili ja oliivit tuovat potkua ja jugurtti tasoittaa ja pyöristää makuja mukavasti.

  Seuraava onkin sitten viime kesän grillikaudelta, pääruoaksikin sopiva salaatti. Tämän kesän grillikausi on vielä avaamatta, tarkoitus oli nyt vappuviikonloppuna päästä tositoimiin jos ei ihan kaatamalla sada. Salaatin ohjeistus on Steven Raichlenin grilliraamatusta (The Barbecue! Bible), josta löytyykin mainiota opastusta grilliohjeisiin ympäri maailman. Nämä grillausopukset saavat paitsi kuolaamaan herkullisten reseptien perään, myös harmittelemaan Suomen melkoisen rajoittunutta lihatarjontaa. Enimmäkseen kaupoissa on tarjolla sikaa ja nautaa, sisä- tai ulkofilettä. Ja siinäpä se onkin. Halleista ja tiettyjen markettien tiskeiltä saa kunnon palvelua ja muitakin osia ruhosta, mutta noin yleisesti ottaen tarjonta on aika köyhää. Tämäkin resepti vaatisi "flank steak"ia, eli siis naudan rinta- / vatsaosan lihaa, joka on ilmeisesti ainakin Jenkeissä halpaa ja yleisesti saatavilla. Halpaa se lienee siksi, että on hiukan vähemmän mureaa kuin esim. fileet, mutta marinoimalla siitä ilmeisesti saa erittäin maukasta. Me taisimme käyttää ulkofilettä tai jotain paistilihaa tällä kertaa.

Yam Nua Yang, thai-mausteinen grillipihvisalaatti

n. 700 g naudanlihaa, ei tarvitse olla filettä

3 rkl soijaa

2 rkl aasialaista kalakastiketta

2 rkl sokeria

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä

Lihan on tarkoitus olla ohutta, joten jos et löydä sitä rintaa tai vastaavaa, joka on luonnostaan ohutta, leikkaa liha pihvimäisiksi viipaleiksi. Alkuperäisessä reseptissä lihaa käsitellään yhtenä palana.Vedä terävällä veitsellä lihan pintaan ristikkokuvio että marinadi pääsee vaikuttamaan paremmin (varsinkin jos löysit "flank steakia" tai muuta sitkeämpää osaa). Sekoita marinadin ainekset kulhossa ja vispaa kunnes sokeri on liuennut. Laita lihat ja marinadi esim. minigrip-pussiin, sulje pussi ja kääntele niin että lihat maustuvat. Laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin kahdeksi, mielellään jopa kahdeksaksi tunniksi. Mitä sitkeämpi liha, sitä pidempi marinointiaika on suositeltavaa.

kastike

3 valkosipulinkynttä

1 -6 tuoretta chiliä, ohuelti viipaloituna (poista siemenet jos haluat miedomman kastikkeen)

1½ rkl sokeria

3 rkl aasialaista kalakastiketta

3 rkl tuoretta sitruunamehua

Valmista kastike: jauha valkosipuli, chilit ja sokeri tahnaksi morttelissa tai monitoimikoneessa, lisää kalakastike ja sitruunamehu.

salaatti

1 kerä salaattia, lehdet irrotettuina, huuhdottuina ja lingottuina

1 kurkku, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna

1 pieni makea sipuli, esim. Maui tai Vidalia, hyvin ohuelti viipaloituna

12 kirsikkatomaattia, puolitettuina

12 lehteä tuoretta minttua

n. ½ dl tuoretta korianteria

n. ½ dl karkeaksi pilkottuja paahdettuja maapähkinöitä

Kokoa salaatti: asettele laakean vadin pohjalle salaatinlehdet, ripottele  päälle loput ainekset lukuunottamatta korianteria ja maapähkinöitä.

Lämmitä grilli kuumaksi, ainakin 260 -asteiseksi Celsiusasteikolla (vastaavasti 500 F). Valuta lihasta enimmät marinadit pois, ja grillaa haluamaasi kypsyysasteeseen. Anna lihan vetäytyä hetki leikkuulaudalla, leikkaa sitten vinottain viipaleiksi ja nostele salaatin päälle. Valuta lihojen ja salaatin päälle kastike, viimeistele ripottelemalla pinnalle korianteri ja pähkinärouhe. 

Salaatin maut olivat mukavasti itämaiset, hiukan hapanta ja imelää. Suosittelemme kokeilemaan, meillä tämä meni ihan lämpimän päivän pääruokana.

Seuraava salaatti on ihan omaa keksintöä, helppo ja nopea arkisalaatti: salaattipedille viipaloidaan tomaattia ja avocadoa, paistetaan halloumiviipaleita ja paahdetaan ruisleipää ja asetellaan nämä päällimmäiseksi. Pinnalle voi vielä ripotella vaikkapa hienonnettua purjoa, ja maustaa myllystä jauhetulla mustapippurilla ja merisuolalla. Yksinkertaista mutta toimivaa!

Tämä viimeinen salaatti on Pastanjauhajien arkistoista kaiveltu helmi: kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen kana-pastasalaatti, jonka juju on valmiissa curry-mausteseoksessa. NIIN hyvää! Katsokaa resepti täältä.

nimensä veroinen

Voikeittiö toivottaa oikein hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä kaikille kanssabloggaajille, lukijoille, sukulaisille ja ystäville!

Tästä nimensä ansainneesta voileipäkakusta on pitänyt blogata jo sen seitsemän kertaa, mutta kuvien jäätyä aina uupumaan on homma jäänyt sikseen. Olen aiemmin tehnyt tätä kakkua kylmäsavulohiversiona Paremman Puoliskon valmistujaisjuhliin sekä palvikinkkuversiona kaksiin ristiäisiin. Aina on hävinnyt parempiin suihin kovaa vauhtia, kehujen saattelemana. Kakku ei ole edes vaikea valmistaa, ja muuntelumahdollisuudet ovat rajattomat. Apinakeittiön emännän alkuperäispostauksessa on hyviä vinkkejä myös maidottoman version valmistamiseen. Jos tekee kakun pyöreään irtopohjavuokaan, Muulin alkuperäisohje toimii kuin nenä päähän. Jos taas käyttää suorakaiteen muotoisia (leipä)vuokia, kannattaa leivän ja sen kostukkeiden määrää lisätä. Itse tein tällä kertaa vain yhden suorakaiteen, noin puolikas alkuperäisestä reseptistä täytteen osalta toimii hyvin. Tällä kertaa myös muuntelin täytettä korvaamalla tuorejuuston ruokajugurtilla ja majoneesilla.

Voittamaton voileipäkakku

 yksi suorakaiteen mallinen leipävuoallinen

Pohja

n. 350-400 g leipää (itse olen käyttänyt perunalimppuja)

0,3 dl maitoa tai kasvis- kala- tai lihalientä

40 g voita sulatettuna

Hienonna/ kuutioi / revi leipä palasiksi, sekoita siihen voi ja nesteet. Jätä imeytymään täytteen teon ajaksi.

täyte

4 liivatelehteä

n. 2 dl ruokajugurttia (paksua, itse käytin Lindahlin turkkilaista)

n. 1 dl kevytranskankermaa

n. ½ dl kevytmajoneesia

basilikaa

sinappijauhetta

savupaprikajauhetta (ei hot)

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

ruohosipulia

n. 180 g loimulohta (tai savu- tai kylmäsavulohta palvikinkkua, -kalkkunaa tms.)

0,75 dl hillosipuleita

0,25 dl hillosipulien lientä

1 dl kuohukermaa

½ punainen paprika

1½ dl maustekurkkua

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Sekoita jugurtti, ranskankerma, majoneesi ja mausteet, maistele ja korjaa makuja tarvittaessa. Hienonna lohi ja sekoita joukkoon. Hienonna hillosipulit (monitoimikone on helpoin tapa saada tasakokoista) ja sekoita joukkoon. Kuumenna hillosipulien lientä esim. mukissa mikrossa, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja liuota ne kuumaan hillosipuliliemeen. Anna liemen jäähtyä hiukan, kaada sitten tasaisena nauhana täytteen sekaan koko ajan sekoittaen. Sekoita huolellisesti. Vatkaa kerma ja kääntele sekin täytteen joukkoon. Hienonna paprika ja maustekurkku (monitoimikone auttaa taas). Vuoraa neliskanttinen vuoka tuorekelmulla. Laita pohjalle 1/4 leipäseoksesta, levitä päälle maustekurkkukuutiot ja niiden päälle täytettä. Seuraavaksi taas leipäseosta noin 1/4 alkuperäisestä määrästä, sen päälle paprikakuutiot ja taas täytettä. Levitä loput leipäseoksesta päällimmäiseksi -huom. tästä tulee kakun pohja joten siinä saa olla hiukan enemmän leipää. Laita tuorekelmua vielä kanneksi päälle, sitten kevyehkö paino vuoan päälle ja jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

kuorrute

1 dl kevytranskankermaa

1 dl ruokajugurttia

½ dl majoneesia

basilikaa

suolaa

savupaprikaa

sinappijauhetta

2 liivatelehteä

2 rkl vettä

Pehmennä liivatelehdet kylmässä vedessä. Sekoita jugurtti, ranskankerma, majoneesi ja mausteet. Kuumenna vesi ja liuota liivatteet siihen, kaada kuorrutteen sekaan tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen. Laita jääkaappiin n. ½ tunniksi, jotta kuorrute hiukan jähmettyy ja sitä on helpompi levittää. Kun kakku on tekeytynyt tarpeeksi, ota vuoka jääkaapista, etsi sopiva kokoinen tarjoilualusta ja "keikauta" kakku sille: laita alusta vuoan kanneksi, pidä molemmat kiinni toisissaan ja keikauta ympäri. Nosta kakun päältä vuoka ja irrota kelmut varovasti. Kuorruta ja koristele haluamallasi tavalla.

Kuvassa esiintyvästä uudenvuodenkakustamme näkee, ettei se ollut menossa mitenkään suuren juhlan juhlapöytään, ja koristeluun ei ole panostettu ollenkaan. Maku oli kuitenkin -taas kerran- aivan verraton! Itse asiassa taidankin mennä tästä maistelemaan viimeisiä rippeitä vielä...

mistä tuntee joulun?

 

Joulun rutiinit ja varsinkin joulupöydän "menu" lienee yksi niistä asioista joissa kuvittelee olevan jotain "standardeja": ja sitten huomaakin että niitä on vähintään yhtä monta kuin joulua viettäviä ruokakuntiakin. Suomessakin eri alueiden välillä on selkeitä eroja jouluruoissa, niissä perinteisissä, ja samojen alueiden sisälläkin on paljonkin vaihtelua - jokaisella on omat perinteensä. Voikeittiön kokoonpano on alunperin kotoisin Pohjois-Karjalasta, jossa joulupöytään kuuluvat ehdottomasti ainakin karjalanpiirakat. Samoin karjalanpaisti on tyypillinen "perinteinen" jouluruoka, mutta tässä kohtaa jo löytyy paljonkin vaihtelua. Laatikot tietysti kuuluvat joulupöytään, mutta mitkä laatikot? Lanttu- ja porkkana taitavat olla aika perinteisiä joka puolella maata, mutta entäpä imelletty perunalaatikko, maksalaatikko tai makaronilaatikko? Uudempia tulokkaita edustanevat punajuuri-auralaatikko tai vaikkapa bataattilaatikko. Puhumattakaan kaloista tai muista alkuruoista: näissä sitä vaihtelua vasta löytyykin. Itse en ole koskaan syönyt esimerkiksi lipeäkalaa, sen sijaan graavi- ja kylmäsavulohi sekä mäti kuuluvat erottamattomasti joulupöytään. Samoin tietysti sienisalaatti.

Voikeittiö on viettänyt joulunsa aina valmiiksi katetuissa pöydissä, joten varsinaista omaa perinnettä ei -ainakaan vielä- ole päässyt syntymään. Laatikoita olen kuitenkin halunnut tehdä itse ja viedä tuomisina noihin valmiisiin pöytiin. Imelletty perunalaatikko löytyykin tuolta ylemmän linkin takaa, ja toinen "pakollinen" on lanttulaatikko. Porkkanalaatikkoa olen sisukkaasti tehnyt joka joulu, mutten koskaan saa siitä tarpeeksi pehmeää ja kuohkeaa, vaan se jää aina jotenkin kovaksi ja kuivaksi. Tänä vuonna siis tyydyn vain lanttuun ja perunaan. Joulun tuntu tulee, kun ulkona satelee lunta ja uunissa paistuvat laatikot alkavat tuoksua...

Anoppi tekee loistavaa lanttulaatikkoa, tämä resepti on suoraan häneltä ja toimivaksi havaittu. Työläin osuus on lantun pilkkominen, mutta halutessaanhan siinä voi oikaista ja ostaa valmista sosetta kaupasta.

Lanttulaatikko

n. ½ kg lanttu(a)

n. 3 keskikokoista sipulia

3 dl vettä

n. 1 tl suolaa

1½ dl korppujauhoja

1½ dl kermamaitoa (esim. puolet ja puolet)

1½ rkl siirappia

inkivääriä

valkopippuria

muskottipähkinää

pinnalle korppujauhoja

Kuori ja paloittele lanttu ja sipuli. Keitä suolalla maustetussa vedessä kunnes lanttukuutiot ovat pehmeitä,  säästä osa keitinvedestä! Soseuta haluamallasi tavalla (esim. sauvasekoitin, perunasurvin, tehosekoitin)  Turvota korppujauhot kermamaidossa, sekoita soseeseen keitinlientä, korppujauho-kermamaitoseos ja siirappi. Lisää mausteet (maistele, muista että maut vahvistuvat kun laatikko kypsyy uunissa). Kaada seos voideltuun vuokaan, kypsennä 200-asteisessa uunissa alatasolla pari tuntia, kunnes pinta saa hyvin väriä. Jos teet laatikon etukäteen ja pakastat ennen joulua, älä kypsennä ihan loppuun asti. Jouluna voit sitten laittaa jäisen laatikon uuniin ja kypsentää loppuun, näin laatikko ei kuivu lämmitettäessä.

Mitä erikoisuuksia teidän joulupöydistänne löytyy? Mitä ilman ei tule joulua?

flaamilainen lihapata

Olen viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana rampannut työni puolesta Belgiassa suhteellisen säännöllisesti ja usein. Kohteena on ollut pienehkö kaupunki Flanderin alueella, Gentin kaupungin lähettyvillä. Paitsi tietysti suklaastaan, Belgia on tunnettu oluistaan. Viime joulun alla sain kollegoiltani pienen maistelupaketin maailman parhaaksikin valittua Westvleterenin luostarin trappistiolutta. Ja täytyy kyllä myöntää, etteivät kehut tule turhasta. Paketissa oli yhteensä neljä pulloa, kaksi pulloa vaaleinta (ja samalla alkoholipitoisuudeltaan kevyintä) blondea, yksi pullo 8:aa eli keskivahvaa ja -ruskeaa sekä yksi pullo 12:a joka on tummin ja vahvin. Mukana oli myös -tietenkin- oluen oma lasi. Jokaisella oluella oli oma, erilainen makunsa - ja sitä makua tosiaan riitti!

Virallisten trappistioluiden lisäksi Belgiassa on koko joukko enemmän tai vähemmän "aitoja" luostarioluita. Toisella kertaa toin mukanani paketin Maredsous -olutta. Sekin oli hyvää, muttei maussa ehkä ihan pärjännyt Westvleterenille. Lieneekö pelkkää kuvitelmaa, mutta mielestäni Wesvleterenin oluet olivat enemmän itse- ja itselle tehdyn makuisia.

Jostain kumman syystä yksi pullo Maredsous trippeliä oli jäänyt jääkaappiin odottelemaan maistelemistaan, muttei oikein koskaan tullut juoduksi. Ei liene yllättävää, että belgialainen keittiö on tunnettu paitsi simpukoistaan, myös oluen käytöstä ruoanlaitossa. Etsiskelin netistä reseptiä olut-lihapadalle, ja mikäpä olisikaan ollut sopivampi tapa käyttää tuo luostariolut pois kuin flaamilainen lihapata, carbonades flamandes tai jos nyt mennään aidosti flaamiksi niin vlaamse stoverij. Tähän väliin vielä toimituksen kommenttina, että olen täysin tietoinen siitä ettei flaami ole virallisesti mikään oikea kieli, vaan flaamilaisella alueella puhutaan hollantia, tai sen murretta. Paikalliset itse haluavat kuitenkin kieltään kutsua flaamiksi.

Netistä löytyy tälle pataruoalle useammanlaisia ohjeita. Kaikille yhteistä on oluen (tietysti mieluiten belgialaisen) käyttö, sekä makeuden ja happamuuden lisääminen pataan jossain muodossa, yleensä loppuvaiheessa kypsytystä. Joissain ohjeissa lisätään fariini- tai muuta tummaa sokeria sekä viinietikkaa, toisissa taas vaikkapa punaherukka- tai karpalohilloa. En mennyt minkään yhden reseptin mukaan, mutta tämä oli ainakin pohjana pataa tehdessäni.

Flaamilainen lihapata

3-4 annosta riippuen syöjien nälästä

n. 500g naudan paistia, kuutioituna

n. 300g sipulia, krouvisti paloiteltuna

voita

oliiviöljyä

n. 2 rkl vehnäjauhoja

2 ½-3 dl lihalientä

33 cl (hyvää belgialaista) tummahkoa olutta

timjamia

laakerinlehtiä

mustapippuria

suolaa

n 1 rkl ruskeaa sokeria

n 1 rkl omenaviinietikkaa

karkeaa sinappia

pipareita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Kuumenna voi padassa, ruskista lihapalat siinä (tee osissa jos pata on pieni ja lihaa paljon). Nosta lihat sivuun ja lisää pataan hiukan öljyä (jos tarvitsee), ruskista sipulit. Kun sipulit ovat saaneet kauniisti väriä, lisää pataan jauhot, sekoittele hetken aikaa jotta jauhot hiukan ruskistuvat ja tarttuvat sipuleihin. Lisää lihaliemi, sekoita niin että pohjasta irtoavat ruskistamisen jäljet mukaan. Lisää olut, lihat (ja niistä irronneet nesteet), timjami ja laakerinlehdet sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Lisää myös  sokeri ja viinietikka. Kiehauta, siirrä uuniin ja kypsennä pari tuntia, tai kunnes liha on mureaa. Viimeisen puolen tunnin kohdalla lisää padan päälle kolme piparia joiden alapintaan on sipaistu paksulti karkeaa sinappia. Piparit hautuvat ja hajoavat pataan, saostaen ja maustaen sitä samalla.

Tarjoa vaikkapa perunamuusin, tai belgialaiseen tapaan esimerkiksi ranskalaisten perunoiden kera.

Pata oli aivan valtavan hyvää: oluesta ja mausteista tuli jotenkin hedelmäinen ja tavallaan raikas vivahde tuhtiin lihapataan. Liha suorastaan suli suussa ja maut tasapainottivat toisiaan. Ihanaa syysruokaa kunnon pottumuusin kanssa.

Belgialaisen oluen tilalle tähän sopinee mikä tahansa keskiruskea tai tumma olut. Siinä olisi kuitenkin hyvä olla riittävästi makua ja jonkin verran makeutta. Onko ehdotuksia?

ameriikan ihmemaa

Tunnustan. Täysin heräteostoksena tuli hankittua tämä Jamien uusin opus, Jamie's America. Seikkailtuaan Italiassa Jamie on nyt lähtenyt kiertomatkalle Ameriikan ihmemaahan, tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Tulokset ovat pyörineet tv-sarjan muodossa Brittien neloskanavalla syyskuun lopusta lähtien, netistäkin jaksoja voisi ilmeisesti vilkuilla. Itse en ole sarjaa nähnyt sen enempää tv:stä kuin netistäkään. Sen sijaan eräänä perjantaina etsiskelin kaavailemalleni fish&chips -aterialle jotain raikasta lisuketta, missä puuhassa törmäsin tähän parsakaalisalaatin reseptiin. Tässä kohtaa täytyy avautua: en oikein ole osannut pitää jenkkiläistä ruokaperinnettä kovinkaan suuressa arvossa -ennen päättynyttä kesää, siis. Grillin ja sen myötä grillausopusten hankinnan seurauksena kesällä tuli kokkailtua useitakin jenkkiläispohjaisia sapuskoja, ja aina yllätyimme positiivisesti. Grillausreseptit se kansa kyllä ainakin osaa, jos nyt yleistetään noin raa'alla kädellä. Ruokien raikkaus (niiden sisältämien ainesosien "raskaudesta" huolimatta) oli valtava yllätys. Siksipä osasin odottaa tältäkin salaattiohjeelta paljon. Enkä totta vie joutunut pettymään!

Ennen reseptin esittelyä vielä vähän kirjasta: Jamie valitsi reissulleen kuusi eri aluetta, jotka hänen mielestään kuvaisivat riittävän monipuolisesti amerikkalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuutta. Kirja on jaettu osiin näiden alueiden perusteella: New York, Louisiana, Arizona, Los Angeles, Georgia ja villi länsi (vai kuuluuko sekin kirjoittaa isoilla?). Jokaisesta paikasta on koottu alueelle tyypillisiä paikallisia reseptejä, niin alku-, pää-, kuin jälkiruokiakin. Esipuheessaan Jamie huomauttaa myös sorvanneensa reseptejä pikkuisen raikkaampaan ja keveämpään suuntaan, kadottamatta kuitenkaan ruoan alkuperäistä henkeä. Lisäksi resepteissä vinkataan täysin alkuperäisiin versioihinkin, joten sellaisenaankin ruoat voi halutessan valmistaa. Kirjan saavuttua en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi, joten alla oleva salaatti on ainoa resepti joka todistetusti on hyvää. Monta mielenkiintoista juttua sivuilta kuitenkin löytyy, reseptejä voi halutessaan käydä vakoilemassa myös Jamien sivuilta. Luettuani juuri Jauhantapajan uusimman postauksen, jään mielenkiinnolla odottamaan josko sielläkin on löydetty noiden reseptien pariin.

 

Villin lännen parsakaalisalaatti
6 annosta lisukkeena

2 isoa parsakaalinpäätä
8 viipaletta (savu)pekonia, suikaloituna ohuiksi suikaleiksi
3 kiinteää punaista tomaattia (puolita, poista siemenet ja viipaloi ohuelti)
nippu tuoretta ruohosipulia hienonnettuna

kastikkeeseen
½ valkosipulinkynsi (kuori ja raasta)
2 tl dijonsinappia
6 rkl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(meri)suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti ja irrottele suupalan kokoisiksi. Jos varsi ei ole kokonaan puumainen, leikkaa kuiva osa ja heitä pois. Leikkaa jäljelle jäänyt osa pitkittäin kahtia ja viipaloi ohuelti. Kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa, ryöpäytä sitten parsakaalit nopeasti vedessä (anna kiehahtaa noin minuutin ajan). Tarkoitus on vain hiukan pehmentää parsakaalia, niin että siihen jää kuitenkin purutuntumaa. Valuta lävikössä, ja levitä sitten keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Kun parsakaali on kuivanut, siirrä se tarjoiluastiaan.

Paista pekonisuikaleita keskilämmöllä pienessä tilkassa oliiviöljyä, kunnes pekoni on rapeaa ja rasva sulanut pois. Lusikoi pekonisuikaleet parsakaalien päälle kulhoon. Ylijäämärasvan voit käyttää salaatinkastikkeeseen, kaada se kulhoon, lisää muut ainekset (jos rasvaa on paljon, vähennä oliiviöljyn määrää vastaavasti) ja vispaa sekaisin.

Lisää tomaattiviipaleet ja ruohosipuli salaattiin, liruta sitten kastiketta sekaan ja sekoita hyvin, jotta kastike maustaa koko salaatin hyvin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan valkoviinietikkaa. Salaatin päälle voi ripotella ruohosipulin kukintoja, jos sattui olemaan sellainen aika vuodesta jolloin sipuli kukkii.

Jamie vinkkaa myös, että salaatissa mainiolta maistuu myös fetajuusto ja hienonnettu tuore chili.

Loistavaa salaattia, toimi hienosti friteerattujen ahventen kaverina, ja kesällä grillikaudella tämä olisi mitä mainioin tarjottava minkä tahansa grillattavan kaveriksi. Maku on tosi raikas, ja parsakaali pääsee kuitenkin sopivasti oikeuksiinsa. Jos ei pidä pekonista, tai haluaa tehdä salaatista kasvisversion, kannattaa tilalle laittaa jotakin suolaista ja / tai rapeaa. Paahdetut pähkinät tai siemenet voisivat ajaa asiaa, kuten myös mainittu fetajuusto... nam, noin voisi seuraavaksi itsekin kokeilla.

rapsakat kuorrutetut kanat, kahdella tyylillä

Nyt olisi niin monta herkkua postattavana, ettei oikein tiedä mitä niistä valitsisi. Ängetään nyt sitten samaan postaukseen kaksi herkullista kanareseptiä, joissa idea on sama mutta lopputulos mukavasti erilainen molemmissa. Leivitetään siis kanaa ja paistellaan öljyssä jolloin kuoresta tulee ihana rapea, ja kana pysyy mehukkaana. Meillä on muutenkin jostain syystä viime aikoina friteerattu useaan otteeseen: ensin piti tehdä Apinakeittiön huippulihiksiä, ja eihän öljyä viitsinyt ihan hukkaan heittää, joten seuraavalla viikolla tehtiin fish&chipsejä ahvenista, sekä sipulirenkaita. Mmmm...

Näihin kanaresepteihin et tarvitse ihan friteerausmääriä öljyä, mutta reilusti kuitenkin olisi hyvä olla. Empiirinen keittiötutkimuksemme on osoittanut, että leivitetyt ruoat kypsyvät paremmin, kun öljyä tai voi-öljyseosta on runsaasti pannulla. Jos rasvaa on vain vähän, leivitys palaa ennen kuin liha/kala tms. on ehtinyt kypsäksi. Kun kuumentaa öljyn riittävän kuumaksi ennen kuin aloittaa paistamisen, ei lopputulos ole liian rasvaisen makuinen.

Yllä oleva kuva on kotiruokaa KFC:n tapaan. Pastanjauhajilta näppärästi kopioitu friteeratun kanan ohje, perunamuusia, coleslaw'ta sekä BBQ-kastiketta (purkista). Kirjataan kanaohje tähän nyt vielä ylös, se oli ihastuttavan nopsa ja helppo versio (ei mitään kanojen piimässä marinointia tai maidossa keittämistä, mikä tietysti olisi autenttisempaa southern fried chickeniä).

Friteeratut kanafileet

4 broilerin rintafilettä

curryä

cayennepippuria

kuivattuja yrttejä

2-4 valkosipulinkynttä murskattuna/ hienonnettuna/raastettuna

1 muna

2,4 dl vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

paistamiseen öljyä

Leikkaa kanafileet haluamasi kokoisiin paloihin. Meillä oli ohuita pihvejä, leikkasimme ne 4-5 osaan. Nosta palat kulhoon, lisää mausteet, muna, ja pari ruokalusikallista vettä. Huom. suolaa kannattaa laittaa melko reilusti, jotta kuorrute saa makua. Pyörittele hyvin sekaisin niin, että kanapalat ovat kokonaan seoksen peitossa. Lisää sitten jauhot vähin erin, kääntele taas paloja niin että jauhoja tarttuu hyvin joka puolelle. Lopulta kanapalojen pitäisi olla jauhokerroksen peitossa, ei kuitenkaan ihan pölisevän kuivia. Älä huoli jos jauhokerros näyttää ohuelta, lopputulos on luultavasti kuitenkin oikein makoisa. Itse vähän alkuun epäilin, kun ennen paistamista tuntui etten saanut jauhoja millään tarpeeksi tarttumaan kanapaloihin vaikka kuinka painelin. No, lopulta pannulta nousi kuitenkin mukavan rapsakan kuoren saaneita herkkuja, joten ei tässä vaiheessa mitään taikinakuorta tarvitse kanoille kuitenkaan luoda.

Paistamiseen tarvitset isohkon, korkeareunaisen paistinpannun tai laakean kattilan. Jauhantapajassa oli käytetty kanttakin kypsennyksessä, meillä ei sitä tarvittu. Kaada pannuun reilusti öljyä, sitä saisi olla pohjasta reiluhkon sentin kerros; huomioi kuitenkin että öljy kuohuu jonkin verran paistamisen aikana, joten älä täytä pannuasi liian täyteen. Kuumenna öljy friteerauslämpötilaan. Tämäkin vaihe kannattaa tehdä maltilla. Itsellä meinaa aina kärsivällisyys loppua tässä kohtaa, ja yritän tarjota puolilämpimään öljyyn ensimmäisiä paloja. Eihän siitä mitään tule. Kokeile öljyn lämpötilaa vaikka pudottamalla siihen pieni leipäkuutio, jos se alkaa heti mukavasti kypsyä, öljy alkaa olla sopivan kuumaa. Paista kananpaloja öljyssä kunnes ovat kullanruskeita, käännä välillä. Meillä tähän meni yhteensä ehkä jotain 10-15 minuuttia per pala? Tarkkoja aikoja on vaikeaa antaa, tarkkaile väriä ja kokeile varovasti kanan kypsyyttä painamalla kevyesti palaa. Kypsän kananhan pitäisi olla melko kiinteän tuntuista. Nosta palat lopuksi talouspaperin päälle valumaan hetkiseksi. Tarjoa miten haluat, vaikkapa ihan vihersalaatin kanssa, tai perinteisemmin muusin ja coleslawn kaverina. VALTAVAN hyvää, ja jos jostain käsittämättömästä syystä kanaa jää, voi siitä ja coleslaw'sta tehdä maukkaita leipiä seuraavana päivänä...

Toinen kanaresepti on Jamien Ministry of Food-kirjasta. Jamie suosittelee kokeilemaan samaa leivitystä myös kalalle tai possunleikkeille; toimisi varmasti niillekin.

Jamien rapsakka valkosipulikana

2 annosta

1 valkosipulinkynsi
1 sitruuna
6 voileipäkeksejä
25 g voita
4 oksaa lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
2 kukkura rkl jauhoja
1 iso muna
2 broilerin rintafilepihviä
oliiviöljyä paistamiseen

Kuori valkosipulinkynsi, pese ja raasta sitruunan kuori. Laita voileipäkeksit monitoimikoneeseen, lisää voi, valkosipuli, persilja, sitruunankuori sekä vähän suolaa ja pippuria. Ajele tasaiseksi, hienoksi seokseksi, ja kaada se sitten lautaselle. Ripottele toiselle lautaselle jauhot, riko muna pieneen kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Tee kevyitä viiltoja kanafileiden alapuolelle, ja painele fileitä varovasti tasaisemmiksi esim. muovikelmun välissä. Jauhota fileet hyvin, kasta sitten kananmunaan ja lopuksi keksiseokseen, painellen seosta kunnolla kanan pintaan niin että fileet ovat kauttaaltaan peitossa. Voit kypsentää kanat joko uunissa tai pannulla. Jos teet uunissa, lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, ja kypsennä kanoja noin 15 minuuttia. Jos kypsennät pannulla, kuumenna öljy riittävän kuumaksi, pudota sitten lämpö keskivaiheille ja kypsennä 5 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullankeltainen ja rapea ja liha kypsää.

Tälläkin tapaa kanasta tuli todella maukasta, sitruunankuoren lisääminen leivitysseokseen tuo ihanaa raikkautta lopputulokseen. Uunissa valmistamista emme ole kokeilleet, mutta sekin kannattaa pitää mielessä jos tekee tätä isommalle porukalle. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka tämäkin.

Eipä sitten muuta kuin syökää kanaa, syökää kanaa!