tomaattisalaattia kahteen otteeseen

Tämä salaatti on toteutettu joskus syksyllä, aikaan jolloin tomaatit vielä olivat kohtuullisia. Nyt kun tomaatit alkavat vähitellen jo olla taas syötäviä, onkin sopiva aika postata pari tällaista samantyyppistä maukasta tomaattisalaattia. Tämä kuvan versio on Jamien paras tomaattisalaatti tai jotain sinnepäin. Samansuuntainen salaatti löytyy myös Nigellalta, nimellä Egyptiläinen tomaattisalaatti. Molemmat ovat mitä mainiointa kesämurkinaa, sopivat sellaisenaan vaikkapa grillatun lihan lisukkeeksi eikä muuta tarvitakaan. Ei kovin yllättävää että Jamien ohje on hiukan yksinkertaisempi, tosin ei Nigellankaan nyt oikeastaan niin kovin monimutkainen ole. Tässä molemmat ohjeet:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta erilaisia, -värisiä ja -muotoisia tomaatteja. Osta tomaatit irtokappaleina, jos mahdollista, jotta voit valikoida salaattiin vain sopivan kypsät ja maukkaimmat tomaatit. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

Egyptiläinen tomaattisalaatti
Syötävän hyvää -kirjasta

1 salottisipuli kuorittuna
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
5 keskikokoista tomaattia (yht. 750g)
riuska puserrus sitruunamehua
merisuolahiutaleita
kourallinen tuoretta kirveliä hienonnettuna

Hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi niin hienoksi kuin suinkin pystyt. Laita pieneen kulhoon, lisää öljy sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria. Jätä maustumaan siksi aikaa kun kalttaat tomaatit.
Tökkää terävällä veitsen kärjellä tomaattien kantaan reikä tai tee ristiviilto. Laita tomaatit lämmönkestävää astiaan ja kaada niiden päälle kiehuvan kuumaa vettä niin että ne peittyvät. Odottele 5 minuuttia, kaada sitten tomaatit varovasti siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Kuori sitten tomaatit terävän veitsen avulla (nyt sen pitäisi onnistua helposti). Leikkaa kuoritut tomaatit viipaleiksi, niin ohuiksi tai paksuiksi kuin haluat. Laita tomaattiviipaleet astiaan, kaada joukkoon sipuliseos ja sekoita hyvin. Anna seoksen maustua mielellään useita tunteja, maut kehittyvät sen paremmin mitä pidempään maltat odottaa.
Voit tarjoilla tomaatit valmistusastiassa tai siirtää ne tarjoiluastiaan. Ota salaatti kuitenkin ajoissa pois jääkaapista jos olet sitä siellä maustanut, se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä. Ennen tarjoilua sekoita vielä hiukan, lirauta sitruunamehua salaatin päälle ja ripottele pinnalle vielä kirveliä tai muuta tuoretta yrttiä hienonnettuna sekä hiukan sormisuolaa.

Molemmat reseptit tuottavat loistavan lopputuloksen, ihanan maukasta ja raikasta salaattia, johon yrtit tuovat mukavaa lisämakua.

helppoa pastaa parsakaalista

Huoh... Mihin se aika oikein menee? Nytkin huomaan että edellisestä postauksesta on jo yli kymmenen päivää aikaa ja tämäkin ruoka tuli tehtyä silloin kun etelässäkin oli melkein talvi... Tyyliin sopivasti tämä on nopeaa arkiruokaa, kasvispainotteista tällä kertaa. Kuten kuvasta näkyy, esillepanokin oli tällä kertaa kovin arkinen. Pastaksi valikoitui mitä kaapista sattui löytymään ja annos näyttää lähinnä epämääräiseltä kasalta. Hyvää pasta kuitenkin oli joten älkää antako ulkonäön häiritä :)

Alkuperäinen ohje on Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jälleen täytyy todeta että käytin anjovista, en sardellia jota ohje vaatii oikeasti. Täältä Raholan syötävistä sanoista löytyy lisäselvennystä tähän sekaannukseen.

Tässä tulee resepti alkuperäismuodossaan, menimme sen mukaan tarkasti lukuunottamatta tuota anjovishämminkiä.

Parsakaalia, anjovista ja kuviopastaa
4 annosta

2 suurta parsakaalia
2 isoa kuorittua valkosipulinkynttä silputtuina
8 anjovisfileetä (käytä sardellia jos löydät)
2-4 pientä, kuivattua ja murskattua chilipalkoa
4 kunnon nokaretta voita
450 g mieleistäsi kuviopastaa
vastarouhittua mustapippuria
(merisuolaa)
parmesania vastaraastettuna

Leikkaa parsakaalien nuput pienellä veitsellä varsista, laita syrjään odottamaan. Leikkaa parsakaalien varsista kovat tyviosat ja kuori paksu kuori. Pilko sitten varsien pehmeät sisukset. Kumoa parsakaalisilppu kattilaan tai wokkiin. Lisää valkosipulit, anjovikset, chilit ja puolet voista. Laita kansi päälle ja hauduta hiljaisella lämmöllä 8-10 minuuttia.
Keitä sillä aikaa pasta. Jos haluat, voit kypsentää parsakaalien nuput pastan kanssa. Lisää ne silloin, kun pastan kypsymisaikaa on n. 4 minuuttia jäljellä. Valuta keitinvesi kattilasta, mutta säästä osa ja lorauta kastikkeen joukkoon. Ota kastike levyltä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon loput voit sekä parmesaaniraastetta noin kourallinen. Sekoita hyvin, ja lisää pastan keitinvettä jos kastike tuntuu kovin kuivalta. Yhdistä pasta ja kastike, sekoita ja nostele lautasille. Ripottele päälle parmesania.

Pastan maut ovat mukavia, parsakaalin oma hento maku saa jämäkkyyttä chilistä ja suolaisuutta anjoviksesta (ja sardellista se saisi vielä enemmän suolaisuutta). Kaikkiaan oikein mainio arkipasta, ja taas uusi lisäys melkein kasvisruokien kokoelmaamme!

kunnollista keisaria

Silläkin uhalla että tässä tulee pelkkää kanaa putkeen on heti tuoreeltaan hehkutettava tätä mahtavaa kanasalaattia. En tullut katsoneeksi Jamien kotona -sarjaa kokonaan Neloselta, näin jaksoja sieltä täältä, mutta tämä "proper chicken caesar" jäi heti mieleen. Ja siitä asti sitä on sitten himoinnut, mutta jokseenkin pitkä aika vierähtänyt ennen kuin ehdin toteuttamaan. Tämä on oikeasti niin hyvää että jos valmistusaika olisi yhtään lyhyempi niin tämä yltäisi kokonaisuutena ihan Paolan pastasalaatin rinnalle. Ja se on jo paljon se.

Nyt ei sitten säikytä siellä päätteiden ääressä, ei tämä mitenkään vaikeaa ole, mutta kanan kypsentäminen ottaa oman aikansa, ja siksi tätä ei ehkä alusta loppuun kannata arki-iltana töistä ja / tai lenkiltä tultua alkaa valmistaa. Kanan voi tietysti ostaa valmiiksi grillattuna, mutta silloin jotain aivan oleellista jää puuttumaan (kohta se selviää). Mutta viikonlopun herkutteluhetkiin tämä sopii kuin nyrkki suomalaisen jääkiekkoilijan nenänvarteen. Älkääkä antako sanan "salaatti" hämätä, tämä on kyllä ihan tukeva ateria itsessään...

kunnon kanakeisari Jamien tapaan
n. 3 annosta

3 broilerin koipireisipalaa
n. 150 g hyvää leipää, esim. ciabatta
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
n. 9 viipaletta savupekonia

kastikkeeseen
1/4 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä (käytin kyllä taas sitä "epäaitoa" anjovista)
n. 50 g vastaraastettua parmesania
1 rkl creme fraichea
½ sitruunan mehu
oliiviöljyä

2 ruukkua romainesalaattia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Revi leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi, riivi rosmariinista lehdet ja hienonna. Laita kananjalat ja leipäpalata vuokaan johon ne mahtuvat napakasti. Ripottele päälle rosmariini, luirauta oliiviöljyä ylt'ympäriinsä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki sekaisin jotta öljyä ja mausteita tarttuu kaikkiin aineksiin. Nosta lopuksi kananpalat päällimmäiseksi, jolloin niistä valuva neste ja rasva maustaa leipäpalat ja saat makoisimmat krutongit. Kypsennä koko hoitoa uunissa n. 45 minuuttia. Ota vuoka ulos uunista ja levitä pekoniviipaleet kanojen ja leivän päälle. Laita uuniin vielä n. 20 minuutiksi jotta kaikki rapsakoituu mukavasti. Ota sitten vuoka uunista ja nosta kanat jäähtymään hetkeksi. Huom! Meillä osa leipäpaloista oli niin piilossa kanan alla että olivat aika lötteröitä heti uunista tultuaan. Kannattaakin nostella rapsakat krutongit turvaan ja tyrkätä loput vielä uuniin kuivahtamaan, jos tilanne näyttää samalta.
Kun kana jäähtyy, tee kastike. Saata anjovikset ja valkosipuli valitsemallasi tyylillä tahnaksi. Jamie ehdottaa morttelia tai Flavour Shakeria. Molemmat toimivat kyllä. Kaavi tahna kulhoon ja sekoita siihen fraiche, parmesan, sitruunamehu ja kolme kertaa niin paljon oliiviöjyä kuin laitoit sitruunamehua. Jos tarvitsee, mausta vielä suolalla ja pippurilla. Kastikkeesta tulee kyllä ilmankin niin raikasta ja hyvää ettei pippuria ja suolaa välttämättä tarvita.
Irrottele kanan lihat ja revi pekonit palasiksi. Huuhtele ja linkoa (tahtoo salaattilingon, TAHTOO) salaatti. Revi salaatti kulhoon, yhdistä kana, krutongit, pekonit ja kastike ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa heti (voit vielä vuoleskella pinnalle parmesanlastuja). Syö liikaa ja päätä että elät tästä lähin vain keessarilla. Joka toisella kerralla voi kastikkeeksi tehdä vaikka maailman terveintä keisaria -se on hyvää!

Juomaksi voit tarjoilla vaikkapa Chardonnay "L" -valkoviiniä. Sitäkin on pakko tässä vähän kehaista. Ei ole pönttöviineistä halvimmasta päästä mutta ei ole makukaan pöntöimmästä päästä! Oikein loistava viini, vaikka pöntössä kulkeekin.

sinappihuntuinen kana

Kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle herkulliselle ruoalle... Siinä sen taas näkee kun yrittää itse ottaa kuvia eikä jätä hommaa sille joka sen varsinaisesti paremmin hallitsee. Postauksemme ovat viime aikoina olleet kalapainotteisia, mutta on meillä muutakin syöty. Nopeat ja näppärät -ruokakirjasesta löytyi tämäkin herkku, jossa kanaa kylvetetään sinapi ja hunajan ihanassa seoksessa... On helppoa ja ah niin hyvää!

Kanan koipireisi -palat alkavat olla nykyään aika aliarvostettua osaa kanasta kaikkien valmismarinoitujen suikaleiden ja pihvien rinnalla. Niin ainakin hinnoista päätellen. Ihan turhaan, sillä maukkainta lihaahan kanasta (tarkoitan siis tietysti broileria, aitoa kanaa en ole vieläkään saanut käsiini) saa juuri jalasta. Nahka suojaa lihaa ja pitää sen mehevänä. Jos välttelee rasvaa niin nahan voi hyvinkin jättää syömättä. Tämän reseptin lisäksi tuloillaan on toinenkin herkku jossa kanankoipia uunitellaan, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Sinapilla maustettua kanaa
2 annosta

2 isoa kanan / broilerin koipireittä (tai muuta kanan osaa, nahkoineen)
2 rkl sulatettua voita
2 rkl dijonsinappia (meillä oli 1 rkl tavallista ja 1 rkl karkeaa)
1 rkl sitruunamehua
½ rkl fariinisokeria tai vastaavasti hunajaa
½ tl paprikajauhetta
2 rkl unikonsiemeniä

pastaa

Asettele kanat vierekkäin isoon uunivuokaan. Sekoita voi, sinappi, sitruunamehu, sokeri / hunaja ja paprika pienessä kulhossa ja mausta vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Voitele seoksella kanojen pintaosia ja paista 200 -asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä kanat varovasti pihdeillä ja voitele kanan toinen puoli lopulla sinappiseoksella. Ripottele pintaan unikonsiemeniä ja paista vielä 15 minuuttia.

Keitä samalla pastaa lisukkeeksi, valuta ja annostele lautasille. Nosta pastan päälle kananpala ja kastiketta vuoasta. Tarjoa heti.

fish & chips tekee paluun

Näin vapun aikoina friteeraus onkin oikein sesongissaan, kuten muistakin blogikeittiöistä voi huomata. Totuuden torvena pitää kuitenkin toitottaa, että nämä tuli käristeltyä jo paaljon ennen sesonkia. Vappuna nautiskelimme muiden valmistamia ruokia, ja tapasimme Ylimuulin kirmailemassa vappulaitumilla! Oli hienoa tavata, ja lupasimmekin jo pyhästi osallistua seuraavaan ruokapolkkaustapaamiseen.

Siitähän ei pääse mihinkään, että fish&chips on parasta mitä brittikeittiöllä on maailmalle tarjota ;) Ajatelkaa nyt, ihanan rapea kuori ja sisällä herkullista kalaa; yhdistetään siihen vielä kunnon käristettyjä perunoita ja tartar-kastiketta ja vot! Unohtamatta tietenkään hernesosetta ja malt vinegaria eli mallasviinietikkaa!
Kuten arvata saattaa, Jamien ohjetta meillä on jo kokeiltu, vaikkakin se oli vähän perinteisimmästä poikkeava frittitaikina (olihan ohjekin Jamie's Italy:sta). Tällä kertaa ääneen pääsi toinen aito brittikokki, Hugh Fearnley-Whittingstall, jonka reseptit ovat huomattavasti vähemmän monimutkaista tavaraa kuin herran nimi. Reseptin löysin melkein vahingossa Channel4:n sivuilta. Kokonaisuus vaati vähän viitseliäisyyttä ja, kuten friteeraus aina, hiukan varovaisuutta, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.

Beer battered fish
4 annosta

n. 200 g vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl ruokaöljyä
n. 2 ½ dl hyvää olutta (käytimme Karhua)
6-8 valkoista kalafilettä, esim. kuhaa tai pangasiusta

1-2 l öljyä friteeraamiseen

Siivilöi jauhot kulhoon, tai laita ne kulhoon ja sekoita vispilällä jotta paakut katoavat. Lisää öljy, ja vatkaa sitten vähitellen joukkoon olut, kunnes saat sopivan koostumuksen taikinaan. Sen pitäisi olla paksuhkon maalin oloista. Mausta suolalla ja pippurilla, vatkaa tasaiseksi ja anna tekeytyä noin puoli tuntia.
Kuumenna öljy (sitä saa olla n. 10 cm syvyydeltään) paksupohjaisessa kattilassa n. 160 asteeseen, tai kunnes leipäpalanen ruskistuu kullankeltaiseksi 2-3 minuutissa. Taputtele kalapalat kuiviksi talouspaperilla, kasta frittitaikinaan ja laske varovasti kattilaan. Isohkot kalafileet kannattaa kypsentää yksi kerrallaan. Kypsennä kaloja viitisen minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Nosta kalat talouspaperin päälle valuttamaan enimmät öljyt pois. Tarjoa heti tartar-kastikkeen (ohje alla) ja lohkoperunoiden tai "maalaisranskalaisten" eli kunnon chipsien kera.

Tartarkastike á la Hugh

2 isohkoa rkl majoneesia
1-2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna
1 rkl persiljaa hienonnettuna (ei liian pieneksi silpuksi)
2-3 cocktail-kurkkua hienonnettuna
2 tl kapriksia, hienonnettuna
sitruunamehua
suolaa
pippuria
100 g vehnäjauhoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna makujen tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Ei tässä muuta voi sanoa kuin että Rule Britannia!
Kyllä käristetty ruoka on sitten hyvää. Jokohan sitä huomenna kokeilisi kanaa samaan tyyliin... nam. Pitää vain saada Parempi Puolisko ylipuhuttua.

sisilialainen spagettivuoka

Kyllästymiseen asti on tullut varmaan jankutettua että viikolla on kiva tehdä joku laatikko- tai muu vastaava ruoka, josta syö pari päivää. Perussetti meillä koostuu yleensä makaroni-, tonnikalapenne- ja lohipastalaatikoista. Näitä sitten kierrätellään eri viikoilla. Tartuin pitkästä aikaa "Nopeat ja näppärät" -ruokakirjaan (heräteostos kirjakaupasta parilla eurolla), ja sieltä löytyikin mainio resepti, ikään kuin makaronilaatikkoa muunnellen. Vuoka oli todella maukasta, ja sitä myöten innostuinkin sitten munakoison käytöstä. Jostain syystä olen vähän vierastanut munakoisoruokia, moussakaakaan en ole vielä koskaan kokeillut. Joskin nyt se on listalla, jokohan ensi viikolla saisi aikaan...

Perinteiseen makaronilaatikkoon verrattuna tämä ottaa hiukkasen enemmän aikaa (munakoisojen paistaminen kestää tovin), mutta on ehdottomasti vaivan arvoinen. Vaikeaa tämänkään laittaminen ei missään tapauksessa ole. Ohjeessa taidetaan puhua irtopohjavuoasta mutta kyllä tämä onnistuu ilman sitäkin.

Sisilialainen spagettivuoka
4 annosta

1 ½ dl oliiviöljyä (en ehkä käyttänyt ihan näin paljoa)
2 munakoisoa
400 g paistijauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl kuivattua meiramia tai oreganoa
55 g pilkottuja mustia kivettömiä oliiveja
1 vihreä (tai punainen tai keltainen) paprika pilkottuna
175 g spagettia (kuivapaino)
115 g parmesania vasta raastettuna
suolaa
pippuria

Voitele n. 20 cm (irtopohjainen kakku-)vuoka kevyesti öljyllä, levitä pohjalle leivinpaperia. Viipaloi munakoisot ja paista öljytilkassa pannulla ruskistaen. Tämä pitää tehdä erissä, jotta kaikki viipaleet ruskistuvat hyvin. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Ruskista jauheliha, sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää tomaattipyree, paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten oliivit ja paprika ja anna taas hautua 10 minuuttila. Kypsennä pasta al denteksi. Valuta ja laita isoon kulhoon. Lisää jauhelikastike ja parmesaani ja sekoita huolellisesti esim. kahden haarukan avulla nostellen. Levitä munakoisoviipaleet vuoan pohjalle ja sivuille. Lisää spagetti ja peitä se lopuilla munakoisoviipaleilla. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna asettua 5 minuuttia ja kumoa sitten isoon tarjoiluastiaan. Ota leivinpaperi pois ja tarjoile saman tien vaikkapa vihersalaatin kanssa.

Sinatran seurassa kasinolla

Juuri päättyneenä viikonloppuna juhlin pyöreitä lukuja, joten oli aika hakeutua herkuttelemaan muiden keittiöiden tekeleillä. Saatavuus- ja aikataulusyistä päädyimme lopulta Grand Casinolle Show&Dinner -iltaan. Ajatuksena on siis nauttia hyvästä menusta laadukkaan musiikkiviihteen säestyksellä hienossa ympäristössä. Tällä hetkellä Show on Lenni-Kalle Taipaleen, Sami Pitkämön ja bändin toteuttama Sinatra at the Casino. Vaikkei nimestä millään arvaisi, show koostuu Frank Sinatran suurimmista hiteistä.

Ohjelmasta täytyy kyllä sanoa, että pojat osaavat hommansa, koko poppoo. Ja Sinatran biisit sopivat jotenkin loistavasti Casinon Fennia-salongin tunnelmaan! Oikein onnistunut kokonaisuus.

Huhtikuussa Stockmannilla on kanta-asiakastarjouksena Show&Dinner -paketti johon kuului siis menu, showlippu, kasinon vuosikortti sekä 2,- € pelimerkki mukaan. "Normaalisti" Show&Dinner -konseptissa valitaan viidestä menusta, mutta tällä kertaa siis otimme tuon ennalta määritellyn erikoismenun.

Alkuun saimme ankanmaksaterriiniä ja sherrysiirappia. Ankanmaksa, jota emme olekaan aiemmin maistelleet, oli mukavan voimakkaan makuista, ja sherrysiirapin hedelmäinen raikkaus sopi siihen oikein hyvin. Lisänä annoksessa oli kolmiomainen pala makeahkoa, hiukan limpun makuista kovaa leipää, joka sekin täydensi kokonaisuutta mainiosti.

Annosten tarjoilu oli rytmitetty jokseenkin onnistuneesti soitannan lomaan (muusikot siis pitivät silloin tällöin taukoja jotta pöydissä oli mahdollista myös keskustellakin). Muutenkin palvelu pelasi kohtuullisesti, joskin aperitiiveja ja laskua jouduimme kyllä odottamaan.

Pääruokana menussa oli miedosti savustettua lohta, korvasienimuhennosta ja uusia perunoita. Annos oli juuri mitä lupasi, lohessa oli vieno savun aromi, ei kuitenkaan liian jyräävä. Sienimuhennos oli valtavan hyvää, yhtä hyvää kuin kotona itse tehty. Ja perunatkaan eivät olleet vetisiä. Jälleen kerran maut osuivat herkullisesti yhteen. Varsinkin sienimuhennoksen maukkaudesta oli yllättynyt, se oli aitoa tavaraa!

Jälkiruokana suklaa crème brûlée ja raparperijäätelöä. Tässäkin maut tasapainottivat toisiaan. Ennakkoon epäilin vähän raparperijäätelöä, mutta se raikasti mainiosti annosta.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli juuri sopivasti. Voimme lämpimästi suositella koko Show&Dinner -kokonaisuutta! Sali on sopivan pieni, jotta tunnelma säilyy melko intiiminä, show on laadukas ja ruoka hyvää. Esityksen ja illallisen jälkeen kasinoisäntä ja -emäntä esittelevät kasinoa ja pelejä, mikä oli myöskin hauska kokemus ensikertalaisille. Kannattaa käydä kokeilemassa. Kauempaa matkaaville Casino tarjoaa yhdessä viereisen hotellin kanssa Grand Weekendiä, jolloin pakettihintaan kuuluu myös yö hotellissa sekä pari kierrosta rulettia.

Itse yhdistimme iltaan yöpymisen Tornissa, jonka art deco -tunnelma täydensikin "aikamatkan Ameriikkaan" hyvin.

nigellan ahvenet

Periaatteessa pidän kovastikin Nigellan resepteistä ja jossain määrin sarjoistakin. Hauskoja ideoita ja useimmiten herkullisen näköinen lopputulos. En tosin kuulu silmän vinkkaamisen ja viehkeän liikuskelun kohderyhmään, joten siitä syystä tv-versioiden katselu on usein jäänyt toisella silmällä vilkuiluksi. Kirja kuitenkin tuli ostettua kun sen halvalla sai, Syötävän hyvää siis. Reseptit ovat siinäkin hauskoja, mutta jostain syystä tuntuu niin työläältä alkaa niistä yhtään kokeilla. Miksiköhän? No, keittokirjoillakin on aikakautensa: välillä ne hautautuvat vuosiksi unholaan ja toisinaan kaikki ruoat tuntuvat tulevan samasta osoitteesta! Mutta itse asiaan, sain kuitenkin kokeilluksi tätä Syötävän hyvää kalaohjetta, innoittajana taisi toimia kyllä enemmänkin tuo lisuke kuin itse kala... Lopputulos oli kyllä mainio sekä kalassa että lisukkeessa. Lisäksi taisin tehdä vielä kalareseptin yhteydessä esiintynyttä egyptiläistä tomaattisalaattia. Siitä ei kuitenkaan tarttunut kuvaa kameraan, muistaakseni pääasiassa siksi että koneella majailee postaamistaan odottamassa erään toisen brittikokin hyvin samantyyppinen tomaattisalaatti. Kerromme sitten molemmista lisää toisella kertaa.

Tämä resepti on siis Nigella Lawsonin Syötävän hyvää -kirjasta, kyseessä on hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa sekä kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera. Hammasahventa en edes tunnista, kai se joku kala lienee. Tämän korvikkeeksi ehdotettiin puna-ahventa tai isoja ahvenia. Puna-ahvenet taas yleensä tuodaan sen verran kaukaa että haisevat jo kaupan etuovelle asti, ja kotoinen ahven taas on hinnoissaan. Käytimme siis jo äskettäin hehkutettua pangasiusta, tosin pakasteesta sekin. Että se siitä tuoreesta lähiruoasta.

Kikhernelisukkeenkin kanssa poikettiin auratulta polulta aika lailla. En vaan saa millään aikaiseksi liottaa ja huuhdella ja keitellä mitään kuivattuja herneitä / papuja / linssejä tai muuta, joten oikaisin ja käytin kikherneitä purkista. Mistä syystä jouduin sitten hiukan säveltämään valmistuksessa.
Koska kalaosuus on tässä ohjeessa se lyhyemmän ajan vaativa, aloita herneistä. En esittele tässä yhteydessä pidemmän kaavan tapaa, mutta mainitsen lyhyesti että Nigella suosittelee liottamaan kuivia kikherneitä ainakin 24 h ja keittämään 1½ - 2 h. Keitinveteen laitetaan sipulia, timjamia ja oliiviöljyä mausteeksi.

Kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera
n. 2 annosta

1 tlk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4-5 timjaminoksan lehdet
oliiviöljyä
suolaa
punaista chiliä (tuoretta tai kuivattua)

Aja sipuli, valkosipulinkynnet, chili ja timjami tehosekoittimessa tahnaksi. Tai sitten voit vain hienontaa kaikki ainekset. Laita reilu loraus öljyä kattilan pohjalle ja kuumenna. Laita chili-sipuliseos kattilaan ja mausta suolalla. Kuullota ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes seos on pehmeää. Lisää kikherneet ja hauduta kannen alla kunnes kikherneet ovat kuumenneet ja pehmenneet. Lisää sekaan hiukan vettä jos tarvis. Lopuksi voit vielä valuttaa päälle vähän oliiviöljyä ja ripotella suolaa ja timjaminlehtiä.

Hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa
2 annosta


n. 400 - 500 g valkolihaista kalaa
1-2 anjovisfileetä (niin, käytimme ihan suomalaista anjovista joka ei kuitenkaan ole anjovista oikeasti)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
parin timjaminoksan lehdet
1-2 rkl sherryä
voita

Lorauta pannulle öljyä, paista kalafileet . Nosta fileet lämmitetylle vadille ja peitä foliolla (tuskinpa meilläkään mitään vatia oikeasti lämmitettiin...). Kun kalat on paistettu, lisää pannulle hiukan oliiviöljyä sekä pikku aavistus anjovisten lientä. Lisää murskattu valkosipuli ja anjovisfileet. Sekoita puulastalla kunnes valkosipuli pehmenee ja anjovikset liukenevat öljyyn. Lisää sitten timjaminlehdet ja sherry. Anna seoksen poreilla pari minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja vatkaa pallo- kierre tai muulla vatkaimelle joukkoon voinokare. Valuta kastike kalojen päälle ja koristele timjaminlehdillä.

jallua pullassa

Tämähän ei ole mikään uutukainen ruokalaji blogikeittiöiden tuotoksia tiiviisti seuraavalle. Ravintola Torin lähes legendaarinen annos on ehtinyt esille keittiössä jos toisessakin. Kiintoisan kuuloinen resepti on voikeittiössäkin ollut siellä kokeiltavien listalla, kunnes Liemikeittiön versio sai meidät vihdoin haeskelemaan jallupulloa Alkon hyllyiltä. Nirson oma versio itse lihapullista vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että kokeilemaan oli päästävä. Täytyy kyllä myöntää että lopullinen toteutus oli jostain Kulinaarigurun ja Liemikeittiön välimaastosta. En esimerkiksi löytänyt lampaan jauhelihaa, ja taisinpa korvata tuoreen sipulisilpunkin paahdetulla sipulilla maustepussista... Ja maitotuotteidenkin suhteen olin mitä epäortodoksisimmin kevytlinjalla. Jallu oli sentään ihan aitoa yhden tähden tavaraa. Siellä se pullo vieläkin kaapissa luuraa, mihinkähän muuhun ruoanlaittoon sitä voisi käyttää? Jos teiltä löytyy ideoita niin ne otetaan täällä kiitollisena vastaan. Nimimerkillä "maistoin vähän eikä sitä oikeasti pysty juomaan".

Lihapullat jallukermassa
2-3 annosta

Pullat

n. 400g jauhelihaa (meillä oli naudan paistijauhelihaa)
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
40 g saksanpähkinöitä
ropaus korppujauhoja
1 dl creme fraichea
hiukan maitoa tai kermaa
mausteita maun mukaan, esim:
suolaa
mustapippuria
yrttejä
paprikajauhetta

Rouhi saksanpähkinät ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita pähkinät, mausteet, valkosipuli, korppujauhot ja creme fraiche tahnaksi kulhossa tai tehosekoittimessa. Jos seos tuntuu kovin jähmeältä, notkista sitä hieman maidolla tai kermalla. Sekoita tahna ja jauheliha tasaiseksi massaksi. Muotoile kylmällä vedellä kostutetuin käsin taikinasta isohkoja pullia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Tee sillä aikaa kastike:

50 g voita
0,8 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glace -kastikepohjaa
3 dl vettä
½ lihaliemikuutio
1 dl kermaa tai fraichen loput
½ dl jaloviinaa
ripaus pippuria

Sulata voi pannulla, lisää siihen vehnäjauhot ja ruskista kevyesti. Lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Lisää vesi ja liemikuutio, anna porista miedolla lämmöllä puolisen tuntia (tunnustan, emme malttaneet odotella ihan niin pitkään: noin 20 min. riitti meille). Lisää lopuksi kerma ja jallu, anna tasoittua hetken ja lisää kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon.

Tarjoile kunnon perunamuussin kanssa (siis muusin sekaan aitoa voita ja maitoa).

Herkullinen annos, varsinkin kastike oli oikein makoisaa (voilla lienee oma osuutensa asiassa), ja jallu maistui siinä selvästi muttei liikaa. Pullien rakenteeseen pähkinät toivat mukavan lisän. Kerrassaan mainio ruoka!

ehkä paras kalaruoka ikinä

...tai vähintäänkin tähän asti maistelluista! Toisaalta, jos aineksiin lukeutuu ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuoretta basilikaa, niin eikö lopputulos ole aika itsestään selvä ;) Tätä reseptiä kannattaa kokeilla, on erittäin herkullista kalaa!

Nyt kun nettiongelmista päästiin niin on pakko heti ensimmäisenä blogata tämä Jamien kalaruokaohje. Paitsi ohje, myös käyttämämme kalalaji pangasius oli meille uusi tuttavuus. Vaikkei se nyt tuoreelle kuhalle vedäkään vertoja, niin kaiken kaikkiaan voimme lämpimästi suositella moista eväkästä. Pangasiusta mainostetaan ruodottomana kalana, ja sitä se todella on, ainakin fileenä siis! Olemme nyt käyttäneet sitä jo useamman kerran, ja kertaakaan ei ruodon ruotoa ole hampaisiin eikä kurkkuun sattunut. Niin, ja hintakin pyörii jossain kympin kahta puolta, edullisimmillaan taisi olla jotain 8,90 € kilo. Se on kuhaan (28,90€ kilo) verrattuna jo halpaa.

Sivumennen sanoen täytyy vielä todeta että puolitoista viikkoa netittömyyttä tuntui ihan vielä sinällään hauskalta lomalta mutta tässä kolmen viikon paikkeilla alkoi jo vilttihatuttaa. Niin sitä on vaan meedian vanki, monenkin.

Tässä nyt sitten se resepti, on suoraan Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Kalan piti alun perin olla merikrottia joka sekin on meille tuntematon suuruus. Tai paremminkin oli, kunnes pangasiusta kuukkeloidessani päätin tarkastaa merikrotinkin ja havaitsin että sitähän siellä kaupan tiskissä juuri viikkoa aiemmin möllötti, kokonaisena ja suu pelottavasti ammollaan! (Kiitämme taas K-kauppa Ylivetoa hyvistä kalavalikoimista, siellähän oppii joka kerran uusia kaloja tuntemaan).

Upea, paistettu merikrotti (tai pangasius tai muu vastaava)

2 annosta

½ purkki aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 suuri kourallinen tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
8 - 10 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
2 kalafilettä (merikrotti, pangasius, kuha, siika tms.) á 200 g
mustapippuria
(suolaa)
rucolaa
balsamicoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aja aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja hiukan tomaattien öljyä tehosekoittimessa melko notkeaksi seokseksi. Näemmä sekaan voi lisätä balsamicoakin halutessaan. Jaa arkki leivinpaperia kahtia ja voitele molemmat palat oliiviöljyllä. Nosta 4 kinkkuviipaletta limittäin kummankin palan päälle. Lusikoi niille tomaatti-basilikaseos. Nosta kalafileet kinkkuviipaleiden reunan päälle. Mausta kalaa hiukan pippurilla, suolaa ei todennäköisesti tarvita sillä kinkku tuppaa olemaan melko suolaista jo itsessään. Kääri kinkut kalojen ympärille paperin avulla, ikään kuin rullaisit kääretorttua. Poista paperit ja nosta kalarullat öljyttyyn vuokaan. Paista uunissa 15-30 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa vaikkapa kunnon perunamuusia ja koristele rucolalla ja balsamicolla, jos oikein haluat hienostella.

Tässä ruoassa yhdistyy mainiosti ihania välimeren makuja, ja kuitenkaan ne eivät jyrää kalan omaa makua. Ihana ruoka, josta kaikki sitä maistaneet ovat tykänneet kovasti. Kokeilkaa. Ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin miltä lopputulos näyttää :)

ihana elisa (?)

Voikeittiössä on taas ollut hiljaista. Kyllä meillä on syöty ihan useamman kerran päivässä, mutta juuri ennen pääsiäistä kotinetti meni hiljaisen viikon kunniaksi vähintään yhtä hiljaiseksi. Että elossa ollaan mutta verkkoon ei oikein päästä.

Kaikkihan tuntevat Elisan (tai minkä tahansa muunkin teleyhtiön) legendaarisen asiakaspalvelun. Ilmoitettuani viasta arvio oli että yhdestä viiteen arkipäivää menee korjaamiseen. Kolme viikkoa ja viisi puhelinkeskustelua myöhemmin Elisan tekninen asiakastuki onnistui potkimaan alihankinta-asentajiaan persauksille siihen malliin että EHKÄ tänään tai huomenna homma taas toimii. Jos ei toimi tänään, soitan taas. Mikäs sen mukavampaa kun viettää kauniita kevätiltoja hissimuzakkia kuunnellen.
Oi ihana Elisa.

pehmoinen porkkanakeitto

Pirteä porkkanakeitto on helppo ja nopea tehdä, ja piristää mieltä vaikkapa näin maanantaina. Tämä keitto oli ekstrahyvää sillä Anoppi kävi vierailulla jokunen viikko takaperin ja toi muovikassillisen oman maan porkkanoita mukanaan... nam. Itse kasvatetut porkkanat on niin paljon makeampia kuin useimmat kaupasta saatavat tikut. Mutta onnistuu tämä keitto kaupankin porkkanoilla!
Kuukkeloin hiukan reseptejä sieltä sun täältä ja tein niistä oman yhdistelmäversioni. Tässä uusia tuulahduksia tuovat inkivääri ja kookosmaito.

Aasialaisvaikutteinen porkkanasosekeitto
3 annosta

n. 300 g porkkanoita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
n. 4 dl kana- tai kasvislientä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 1 dl kookosmaitoa
chilirouhetta
suolaa
(hunajaa)


Viipaloi porkkanat ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota porkkanoita ja sipuleita kattilan pohjalla öljyssä, kunnes porkkanoissa on hiukan väriä. Lisää kana- tai kasvisliemi, keittele noin 20 minuuttia, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää inkivääri sekä kookosmaito, mausta chilillä ja suolalla. Jos on tarpeen, voit lisätä hiukan hunajaa korostamaan porkkanan makeutta.
Lämmitä keitto ja anna hautua hetken makujen tasaamiseksi.

Inkivääristä ja kookosmaidosta tuli mukavasti vaihtelua porkkanakeiton makumaailmaan. Sekaan voi tirauttaa vielä vähän sitruunamehuakin, jos haluaa vielä lisää raikkautta makuun. Jos sosekeittoa jää yli, sen voi pakastaa ja tarjoilla vaikkapa alkukeittona viikonlopun päivällisellä... tai syödä lounaaksi.

kinkkupiirakka yllätyksellä

Muuttaminen tuo mukanaan väistämättä keittiöyllätyksiä, kun kaappien inventaario on ikäänkuin pintapuolisesti vain mielessä... niinpä tähänkin piiraaseen piti aika lailla soveltaa, kun vastoin parempaa ymmärrystä oli leivinjauhepurkki ja muuta pientä lentänyt jätesäkkiin pakkausvaiheessa.

Alkuperäinen ohje on Limepippurista, ja silmäilin sitä kiinnostuneena jo heti kun se oli siellä postattu. Sivumennen sanoen, kun etsii leipäreseptejä tai ideoita niin kannattaa suunnata tuonne Limen&Pippurin blogiin, siellä on ansiokkaasti leivottu vaikka mitä herkullisia leipiä. Kun saisi itsekin aikaan...

Käykää katsomassa alkuperäinen ohje tuolta linkin takaa, meillä ajauduttiin pikkuisen epätäydelliseen (lähinnä esteettisesti) lopputulokseen. Korvasin ruishiutaleet kauravastaavilla ja jouduin käyttämään kuivahiivaa leivinjauheen sijaan. En kuitenkaan ehtinyt juuri kohotella taikinaa... Sen verran vinkkaamme, että säilykepäärynät käyvät kyllä hyvin tähän. Päärynä tuo piirakkaan sopivasti mehevyyttä, eikä ollenkaan liikaa makeutta vaikka niin voisi kuvitella. Eikä aurajuuston kanssa kannata säästellä... Toisena juustona käytimme Porlammin osuusmeijerin kevyttä ja vähäsuolaista mustaleimaa. Ennen kuin nyrpistää nenäänsä tälle vähälle ja kevyelle, kannattaa kokeilla juuri piirakan päälle. Juustossa on yllättävän hyvä mustaleiman maku vaikka kevyttuote onkin!

Tätä iltapalapiirakkaa teemme kyllä toistekin, se on oivaa tarjottavaa salaatin kanssa vaikkapa perjantain päivälliseksi.

osuvasti nimetty ruokakauppa Yliveto

En ole vieläkään ehtinyt ekskursiolle Hakaniemen halliin, mutta saimme vihdoin vierailluksi seuraavaksi parhaassa korvaavassa vaihtoehdossa. Tätä kauppaa on kehuttu niin monelta suunnalta että pakkohan siellä oli käydä. Harmi vain, että retki jäi lyhyeksi ja kiireiseksi liian tiukan aikataulun takia. Pakko toistaa vierailu ensi viikonloppuna, jotta on aikaa haahuilla hyllyjen välissä ihan antaumuksella.

Jos ette kerro kellekään (ettei kaupassa ala olla liikaa ruuhkaa;)), niin voin vinkata että Vantaan Tikkurilassa sijaitsee nimensä veroinen K-kauppa Yliveto. Sillä on jopa omat nettisivut, josta voi kätevästi tarkastaa vaikka viikon tarjoukset jos ei sattuneesta syystä ole Vantaan sanomien kestotilaaja... Tuoretiskit ovat melkein kilometrien pituiset, ja tuoretavaraa niin lihaa kuin kalaakin löytyy paremmin kuin kiitettävästi. Esim. viime lauantaina sieltä olisi saanut jopa Kobe-härkää, 199,- € kilo (tosin Uuden-Seelannin kasvatteja, ei japanilaista). Jäi tällä erää vielä tiskiin. Lammastakin saa melkein missä muodossa vain!

Tuoretta kalaakin oli saatavilla useampia laatuja, ja siikafile jota ostimme oli inhimillisen hintaista sekä oikeasti tuoretta. Niin hyvää!

Samoin leikkele/juustotiski on iso ja todella hyvä, ilmakuivattuja kinkkujakin näkyi löytyvän useampaa sorttia palvelutiskistä (saksalaista, parmaa ja prosciuttoa), puhumattakaan niistä salameista... Pikavisiitillä ehdin havainnoida myös pähkinä- ja siemenhyllyn sekä HeVi-osaston olevan varsin monipuoliset. Minulle sukua oleva herkkusuu joka on minua tottuneempi pääkaupunkiseudun ruokakauppatarjontaan, kuvaili asiaa näin: yhtä hyvä kuin Stockan Herkku, mutta vähemmän turkkimummoja tukkimassa kassajonoja. Aika osuvasti sanottu.

brunssiksi nimetty sunnuntailounas Töölönrannassa

Meillä oli syytä juhlistaa merkkipäivää viikko sitten sunnuntaina, ja siksipä etsimme hyviä ulkoruokintamahdollisuuksia. Liemikeittiö opastikin meitä hyvin, tosin jouduimme luopumaan vinkeistä tällä erää sillä aikataulut pakottivat ruokailumme nimen omaan sunnuntaille. Suuntasimme lopulta Töölönrantaan sunnuntaibrunssille. Tosin oikeasti kyseessä ei ole varsinainen brunssi, vaan pikemminkin sunnuntailounas sillä ruokalajeja on kolme ja sisällöllisestikin tarjonta on enemmän ihan "oikeaa" ruokaa kuin brunssin aamupalanapoihin keskittyvää tarjontaa.

Paikkaa valitessamme arvoimme hetken aikaa Fabianin ja Töölönrannan välillä. Päädyimme Töölönrantaan lähinnä hiukkasen pidemmältä ja paremmalta vaikuttavan listan sekä jälkiruokapöydän juustovalikoiman perusteella. Hintaan 30,- € per nenä sisältyy lasi kuohuviiniä (muut ruokajuomat luonnollisesti erikseen tilattavissa).
Töölönrannan omilla sivuilla brunssia kuvaillaan suosituksi, ja sitä se onkin. Pöytävaraus kannattaa siis tehdä ajoissa, sitä suuremmalla syyllä mikäli seurueessa on enemmän kuin kaksi henkeä ja haluaa varmistaa pöydän hyvällä näköalalla. Meidän vierailumme ainoa oikea miinus tuli sijainnista keittiön oven vieressä -toki verhon takana, mutta aikamoinen trafiikki siinä silti kävi.

Töölönrannan brunssiin kuuluu alku- ja jälkiruokabuffet sekä pöytään tarjoiltu pääruoka, jonka voi valita viikottain vaihtuvista kolmesta vaihtoehdosta (yleensä kala, liha ja kasvis).
Alkuruokana tarjolla oli siis noutopöydästä seuraavaa:

• Ranskalaista perunasalaattia
• Vihersalaatteja, yrttejä ja pähkinävinegretteä
• Ratatouille -vihanneksia ja Kalamata -oliiveja
• Purjo-pekoni Quiche Lorraine
• Pähkinäöljyllä maustettua endiiviä, päärynää ja Roquefort -juustoa
• Hanhiconfit, papuja ja paahdettua paprikaa
• Grillattua makrillia, tuoretta korianteria ja Remoulade -kastiketta
• Inkiväärillä marinoituja katkarapuja ja paahdettua kurpitsaa
• Kapriksella ja tomaatilla maustettua silakkaa
• Maalaissavukinkkua ja vihannespikkelsiä
• Tuoretta patonkia ja valkosipulivoita

Alkuruokabuffet oli jopa liiankin monipuolinen, minulta jäi muutama laji kokonaan maistamatta... Kaikki tarjolla oleva oli tuoretta ja maut kohdallaan. Varsinkin päärynä-endiivi-roquefort sekoitus ja hanhiconfit papujen ja paprikan kera oli maittavaa. Alkuruokien varsinainen tähti oli kuitenkin molempien mielestä inkiväärillä marinoidut katkaravut paahdetun kurpitsan kera.

Kaikkia kolmea pääruokavaihtoehtoa en enää muista, mutta me molemmat valitsimme paahdettua ankanrintaa tryffelipolentan ja appelsiinikastikkeen kera. Annos oli todella onnistunut kokonaisuus, appelsiinikastike toi mukavaa terävyyttä muuten aika täyteläisiin ankan ja tryffelipolentan makuihin.

Jälkiruokabuffet puolestaan sisältää seuraavat herkut:

• Kirsikkaclafoutis ja mantelikermaa
• Suklaamoussea ja hillottuja viikunoita
• Hedelmäsalaattia
• Lajitelma ranskalaisia juustoja

Jälkiruoat olivat samoin ihan onnistuneita, tosin ihan kaikkea emme tästäkään pöydästä enää jaksaneet maistella.

Palvelu oli ystävällistä ja rentoa, ja ajoitukset aika lailla kohdallaan: ei kiirehtivää mutta kuitenkin sopivan ripeää.

Tunnelma oli mukavan rauhallinen ja siisti. Pukeutumisohjeena toiminee siistit rennohkot vaatteet, suurimmalla osalla miehistä oli puku tai ainakin pikkutakki - kauluspaitayhdistelmä.

Kaiken kaikkiaan olimme oikein tyytyväisiä hinta - laatusuhteeseen Töölönrannan brunssilla. Emme epäile lainkaan etteikö Helsingin ravintolatarjonnasta löydy upeampiakin elämyksiä, mutta täälläkin ruoka oli hyvää ja kokonaisuus onnistunut. Suosittelemme, mutta varatkaa pöytänne ajoissa ;)

sipulikeitto on sisäinen villapaita

(Alkuun pieni Jamie -varoitus: tämä ruoka perustuu nakukokin reseptiin ja joudun taas mainitsemaan saaneeni hänen viimeisimmästä ohjelmastaan innon kokeilla itselleni uusia makuja.)
Kuinka väärässä sitä voikaan pieni ihminen olla! En ole oikein koskaan pitänyt sipulikeittoa mitenkään viehättävän tai maistuvan kuuloisena ruokalajina, ja siitä syystä en ole KOSKAAN halunnut sitä ravintolassakaan maistella. Saati että keittiössämme olisi sitä valmistettu. Satuin sitten syksyllä katsomaan yhden kokonaisen jakson Jamien kotona -ohjelmaa. Jakson aiheena olivat sipulit, ja Jamie kokkaili sipulikeittoa. Se vaikutti kerta kaikkiaan niin herkulliselta, että kokeilemaan oli päästävä. En tietysti siinä tajunnut kirjoittaa reseptiä ylös, joten kun vihdoin pääsin toteuttamaan keittoa niin netin kauttahan sitä oli keittiöön mentävä. Ja minnepä muuallekaan suurin osa suomenkielisistä reseptiguuglailuista johtaa kuin Jauhantapajaan. Täältä löytyy siis resepti jolla tein ihka ensimmäisen sipulikeittoni. Ja olin heti myyty...

Kuvan keitto on sitten toteutettu melkein sillä ohjelman reseptillä, joulupukki kun toi keittiöömme tuon Jamie at home -opuksen ja pääsin vihdoin toteuttamaan juuri sen telkussa näkemäni reseptin.
Paitsi hyvää, sipulikeittohan on huipputerveellistä ja mitä mainiointa flunssantorjuntasapuskaa näin "talvella". Laitan tähän Jamien alkuperäisen resepti, meillä tehtiin noin kolmasosa tästä.

Jamien englantilainen sipulikeitto
n. 8 annosta

kunnon nokare voita
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita salvian lehtiä, jätä 8 lehteä erilleen koristelua varten
6 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
5 punasipulia kuorittuna ja viipaloituna
3 isoa keltasipulia kuorittuna ja viipaloituna
3 shalottisipulia kuorittuna ja viipaloituna
300 g purjoa, pestynä ja viipaloituna
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 l liha-, kana- tai kasvislientä
8 viipaletta laadukasta leipää (mielellään vähän kuivahtanutta)
200g cheddaria raastettuna
worcestershirekastiketta

Lämmitä voi ja kunnon loraus oliiviöljyä kattilassa. Heitä salvia ja valkosipulit kattilaan ja pyöräytä. Lisää kaikki sipulit ja purjo. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kattilaan kansi päälle, hiukan raolleen ja kypsennä miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia. Tarkoitus olisi etteivät sipulit ottaisi liiaksi väriä tässä vaiheessa. Ota kansi kokonaan pois viimeisen 20 minuutin ajaksi. Sekoittele silloin tällöin etteivät sipulit ota pohjaan kiinni eivätkä ala liikaa ruskistua. Jamien mukaan juuri tässä maltti on valttia, sillä hitaasti kypsentämällä sipuleista tulee juuri niin ihanan makoisia... Eli älä yritä nipistää aikaa tästä vaiheesta kääntämällä levyä isommalle.

Kun sipulit ja purjo ovat ihanan silkkisiä, lisää liemi. Kiehauta, laske lämpöä ja anna hautua "hymyillen" eli hiukan poreillen noin 15 minuuttia. Lämmitä uuni (grillivastuksilla) täysille. Paahda leivät molemmin puolin. Maista keiton maut ja korjaa tarvittaessa. Kun keitto on täydellistä, jaa se annoskulhoihin, ja nosta ne pellille. Tee leivästä jokaiselle kulholle "kansi" ja ripottele päälle juustoraastetta ja worcesteshirekastiketta. Lorauta salvianlehdille hiukan oliiviöljyä ja nosta yksi lehti jokaisen annoksen päälle. Nosta kulhot pellin päällä uuniin ja grillaa kunnes juusto on kultaista ja kuplivaa. Huom! vahdi silmä tarkkana sillä leivät voivat kärähtää alta aikayksikön. Nosta pelti varovasti uunista ja vie pöytään. Kulhojen kannattaa antaa hetken jäähtyä ennen kuin alkaa nauttimaan ihanista mauista.

Mitä tähän nyt enää voi sanoa? Vinkkinä sen verran että jos et halua käyttää cheddaria niin valitse kuitenkin jotain suolaista juustoa tasapainottamaan sipulien ihanaa makeutta. Täydellistä.

katkarapusalaatti

Salaatti ja piirakka -yhdistelmä on jo pieni ateria, vaikkapa viikon päätteeksi perjantaina. Asiasta on tarinoitu äskettäin myös Apinakeittiössä, jossa valmistunut mahtavan muheva sipulipiiras sopisi vaikka tämänkin salaatin kumppaniksi. Tälle salaatille valmistui tosin vähän toisenlainen piirakkakaveri, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Tätä jättirapusalaattia teimme nyt jo toisen kerran lyhyellä aikaa: lähimarketin pakasteesta löytyneet jättikatkaravut yrttiöljyssä vaan KERTA KAIKKIAAN vaativat päästä taas salaatin niskaan.

Edelliselle salaatille muuten paistoimme myös ruiskrutonkeja, ja kokeilinpa vihdoin maailman terveimmän keisarin kastikettakin. Voin suositella kastiketta, se on kyllä herkkua!

Salaatissa nyt ei mitään sen jännittävämpää ole, juttu on juuri noissa yrttikatkoissa. Jos ei löydy puolivalmistetta kaupan pakasteesta, niin äkkiäkös sitä uittaa naturellit rapuset yrteillä maustetussa öljyssä pannulla. Pieni liraus öljyä käy samalla kastikkeesta salaatille.

BTW, keittiössämme alkaa salaatti-ideat loppumaan. Hetikohta pitää toteuttaa ainakin salamahaastesalaatti, mutta olisiko kellään mitään hyväksi havaittuja salaattiohjeita? Mielellään sellaista sorttia josta saisi arki-illaksi päivällisen...

syntisen ihana pekonipasta

Tätä pastaa olen himoinnut siitä asti kun Liemikeittiö sen postasi. Sieniä, pekonia, kermaa ja homejuustoa: mikä voisi mennä vikaan? Ja useimpien pastareseptien tyyliin vielä helppo ja nopea toteutus! Sopii arki-iltaan kuin nenä päähän. Pieni varoituksen sana tosin; kuten tuolla Liemikeittiön puolellakin on todettu, tämä ei todella ole kaikkein keveimpiä pastakastikkeita...
Täytyy kyllä myöntää että emme käyttäneet aitoa kuohukermaa vaan korvasimme sen ruokakermalla... Lisäksi käytimme Auraa, vaikka alkuperäisen reseptin mukaan homma vaatisi Saint Agur- tai Bergablu -sinihomejuustoa. Juustojen ystävänä olen tiukasti sitä mieltä että pasta olisi vieläkin parempaa oikealla juustolla. Mutta minkäs teet, lähimarketeissa on lähimarkettien valikoimat.

Sienipekonipasta Auran varrelta
2 annosta

1 pkt filepekonia
n. 4 tuoretta herkkusientä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl ruokakermaa
n. 50 g aurajuustoa
yrttejä
mustapippuria
(suolaa)

pastaa
parmesania

Suikaloi pekonit, hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Puhdista (harjaamalla tai pyyhkimäll varovasti esim. talouspaperilla: älä huuhtele vedessä!) ja paloittele tai viipaloi sienet. Laita pastavesi kiehumaan.

Laita pekoniviipaleet vielä haaleahkolle pannulle: näin niiden oma rasva saadaan käyttöön paistamista varten. Kun pannu alkaa olla lämmin ja pekonien rasva sulanut, heitä pannulle sipulit ja valkosipuli. Kuullota hetken aikaa. Heitä pannulle myös sieniviipaleet ja paista pari minuuttia, kunnes sienet hiukan pehmenevät. Lisää kerma ja mausteita makusi mukaan. Anna hautua pastan kypsyessä. Kun pasta on lähes kypsää, murustele kastikkeeseen aurajuusto. Tarkasta maut: huomioi että pekonista ja aurajuustosta tulee suolaa, joten lisää suolaa vasta tässä vaiheessa jos tarvetta on.
Valuta pasta ja sekoita kastike sen joukkoon. Raasta tuoretta parmesania vielä lautasella annoksen päälle.

Tämä pasta ei kieltäytyisi esiintymästä hyvän viinilasillisenkaan keralla...

hemapaklassikko on risotto!

Tuli muistaakseni kohkattua kuun alussa jossain (lienee ollut Kulinaari Gurun tykönä) että tämän kuun haastetta emme jätä väliin. Melkein jäi, mutta syytän siitä kyllä lyhyttä kuukautta. Ihan pari kokonaista päivää puuttuu verrattuna joihinkin toisiin kuukausiin ;) - ja tämä on sentään normaalia pidempi helmikuu.
Noh, asiaan. Helmikuun ruokahaaste oli laatujaan siis herne-maissi-paprikaa sisältävä. Kuten muuallakin, tuli minullakin ensimmäisenä mieleen kouluruokalassakin tarjoiltu hemapa"risotto" (tiedättehän, kuivaa riisiä johon on värin vuoksi laitettu pakastesekoitus hemapaa...) En päässyt sitten siitä ideasta millään eroon, joten risottoa oli pakko kokeilla uudella tavalla.

Pohjustuksena pientä hehkutusta risotosta noin yleensä: meillä ei tehty vuosiin risottoa, kun se ei kummankaan mielestä ollut mitään herkullisinta evästä. Noin vuosi sitten parhaaseen parsasesonkiaikaan kokeilimme kuitenkin Soppakellarin parsarisottoa, ja jäimme kerrasta koukkuun. Siitä lähtien olemme jo joitakin risottoja kokkailleet, ja aina tekisi mieli nuolla se valurautapatakin puhtaaksi... Eikä risoton teko ole oikeasti edes kovin vaikeaa, eikä työlästä. Oikeanlaista riisiä on kuitenkin hyvä olla pohjilla, ainakin näin aloittelijan keittiössä ;)

Tässä se siis tulee,

HeMaPa -risotto take 2
n. 3 annosta

1 paprika (punainen)
1 kokonainen valkosipuli (pieni)

pari kourallista maissihiutaleita (corn flakes, ei sokeroituja)
timjamia
suolaa

kourallinen maapähkinöitä
chilirouhetta
suolaa

1 sipuli tai shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
n. 200 g arborioriisiä
n. 1 dl kuivaa valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
(tai korvaa helahoito reilulla lorauksella valkoista balsamicoa sekä töräyksellä hunajaa)
timjamia
n. 5 dl kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä
n. 25 g voita
n. 25 g vastaraastettua parmesania

Halkaise paprika, poista siemenet ja kanta. Jaa valkosipuli kynsiksi, ei tarvitse kuoria. Laita paprikanpuolikkaat ja valkosipulinkynnet pellille folion päälle ja paahda 225 -asteisessa uunissa kunnes paprikan kuori alkaa mustua. Nosta jäähtymään kulhoon jonka peität kelmulla.

Paahda maapähkinät kuivalla pannulla, kumoa kippoon ja mausta suolalla ja chilillä. Lisää pannuun oliiviöljyä ja timjamia. Paista maissihiutaleita hetki pannulla ja mausta suolalla. Nosta sivuun jäähtymään.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa tai padassa, kuullota siinä sipulisilppua kunnes on pehmeää ja läpinäkyvää. Lisää riisi ja pyörittele hetken, jotta riisikin alkaa kuullottua. Lisää sitten viini. Kun viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin, ala lisätä kuumaa lientä n. ½dl kerrallaan. Lisää tässä vaiheessa myös timjami sekä kuoristaan ulos puristetut valkosipulit. Hämmentele risottoa koko ajan, ja lisää lientä vähän kerrassaan kun edellinen erä on juuri ja juuri imeytynyt riisiin. Jatka noin 15-20 minuuttia, kunnes riisi on kypsää mutta vielä "al dente". Lisää loppuvaiheessa kuoritut, pilkotut paprikat. Nosta lopuksi kattila liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti ja anna levähtää pari - kolme minuuttia. Ripottele annosten päälle maissihiutaleita ja pähkinöitä.

Tässäkin risotossa on ihanan täyteläinen mutta valloittavan raikas maku. Paprika tuo juuri tuota raikkautta, jota kaivataankin. Missä herneet? te kysytte. Noh, täältä näette että maapähkinähän kuuluu hernekasveihin ;)

ihan ilman perunaa

...eikä tämä ruokalaji vaadi muitakaan hiilareistaan tunnettuja lisukkeita, vaan menee ihan tällaisenaan. Piipahdin SVT:n sivuilla kurkkimassa Tinan reseptejä, mutta tuntui että niistä ei oikein löytynyt mitään, joten päätin poiketa samojen sivujen Niklaksen reseptien puolelle. Punajuurta, fetaa (anteeksi: salaattijuustoa tietenkin;)) ja kapriksia; jo niillä on taattu annoksen herkullisuus. Lisätään siihen vielä vähän uunissa paahdettua valkosipulia ja rosmariinilla maustettua broilerinrintaa... Alkuperäiseen reseptiin kuului myös tuoreita pinaatinlehtiä, mutta sellaiset rehut ovat vähän turhan arvokkaita tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla.

Ruoka on helppotekoinen, vaikka vaatiikin jonkun verran ns. "sipertämistä" eikä siksi valmistu ihan vartissa.

Broilerinrintaa glaseerattujen punajuurten ja fetajuuston kera
4 annosta

8 tuoretta punajuurta

4 broilerin rintaleikettä tai filettä (meillä oli ohuita filepihvejä)
oliiviöljyä
voita

1 dl tuoretta timjamia (tai vastaavasti hiukan vähemmän kuivattua)
1 dl tuoretta rosmariinia (kuten yllä, kuivattukin käy)
2 kokonaista valkosipulia (uutta, jos löytyy)
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria
(1 pss) pinaatinlehtiä
200 g salaattijuustoa eli fetaa
2 rkl kapriksia
pippuria
(suolaa)

Kuori ja kuutioi punajuuret. Keitä niitä kevyesti suolatussa vedessä noin 20 minuuttia (riippuen hieman kuutioiden koosta, kokeile haarukalla milloin ovat sopivan kiinteän pehmeitä).

Paista broilerifileet voi-öljyseoksessa pannulla kummaltakin puolelta siten, että pinta saa väriä. Nosta fileet uunivuokaan ja mausta timjamilla ja rosmariinilla. Jaa valkosipuli (älä kuori) isoiksi paloiksi tai kynsiksi (jos valkosipuli on vanha, kannattaa kuoria uloin kuori ja jakaa kynsiksi) ja laita vuokaan. Lorauta oliiviöljyä valkosipulin päälle. Kypsennä 180 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kun punajuuret ovat kypsiä, laita ne lämmitetylle pannulle. Kaada päälle balsamico, ripottele sokeri sekä suola ja pippuri. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, muut ainesosat tuovat jonkin verran suolaisuutta kokonaisuuteen. Anna poreilla pannulla kunnes lähes kaikki neste on haihtunut.

Heilauta punajuuret pannulta uunivuokaan, lisää hyvin huuhdeltu pinaatti sekä paloiteltu feta päälle. Ripottele päällimmäiseksi vielä kaprikset.