otetaan ensin puoli kiloa voita...

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti ja irrottele suupalan kokoisiksi. Jos varsi ei ole kokonaan puumainen, leikkaa kuiva osa ja heitä pois. Leikkaa jäljelle jäänyt osa pitkittäin kahtia ja viipaloi ohuelti. Kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa, ryöpäytä sitten parsakaalit nopeasti vedessä (anna kiehahtaa noin minuutin ajan). Tarkoitus on vain hiukan pehmentää parsakaalia, niin että siihen jää kuitenkin purutuntumaa. Valuta lävikössä, ja levitä sitten keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Kun parsakaali on kuivanut, siirrä se tarjoiluastiaan.

Paista pekonisuikaleita keskilämmöllä pienessä tilkassa oliiviöljyä, kunnes pekoni on rapeaa ja rasva sulanut pois. Lusikoi pekonisuikaleet parsakaalien päälle kulhoon. Ylijäämärasvan voit käyttää salaatinkastikkeeseen, kaada se kulhoon, lisää muut ainekset (jos rasvaa on paljon, vähennä oliiviöljyn määrää vastaavasti) ja vispaa sekaisin.

Lisää tomaattiviipaleet ja ruohosipuli salaattiin, liruta sitten kastiketta sekaan ja sekoita hyvin, jotta kastike maustaa koko salaatin hyvin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan valkoviinietikkaa. Salaatin päälle voi ripotella ruohosipulin kukintoja, jos sattui olemaan sellainen aika vuodesta jolloin sipuli kukkii.

Jamie vinkkaa myös, että salaatissa mainiolta maistuu myös fetajuusto ja hienonnettu tuore chili.

Loistavaa salaattia, toimi hienosti friteerattujen ahventen kaverina, ja kesällä grillikaudella tämä olisi mitä mainioin tarjottava minkä tahansa grillattavan kaveriksi. Maku on tosi raikas, ja parsakaali pääsee kuitenkin sopivasti oikeuksiinsa. Jos ei pidä pekonista, tai haluaa tehdä salaatista kasvisversion, kannattaa tilalle laittaa jotakin suolaista ja / tai rapeaa. Paahdetut pähkinät tai siemenet voisivat ajaa asiaa, kuten myös mainittu fetajuusto... nam, noin voisi seuraavaksi itsekin kokeilla.

Nyt olisi niin monta herkkua postattavana, ettei oikein tiedä mitä niistä valitsisi. Ängetään nyt sitten samaan postaukseen kaksi herkullista kanareseptiä, joissa idea on sama mutta lopputulos mukavasti erilainen molemmissa. Leivitetään siis kanaa ja paistellaan öljyssä jolloin kuoresta tulee ihana rapea, ja kana pysyy mehukkaana. Meillä on muutenkin jostain syystä viime aikoina friteerattu useaan otteeseen: ensin piti tehdä Apinakeittiön huippulihiksiä, ja eihän öljyä viitsinyt ihan hukkaan heittää, joten seuraavalla viikolla tehtiin fish&chipsejä ahvenista, sekä sipulirenkaita. Mmmm...

Näihin kanaresepteihin et tarvitse ihan friteerausmääriä öljyä, mutta reilusti kuitenkin olisi hyvä olla. Empiirinen keittiötutkimuksemme on osoittanut, että leivitetyt ruoat kypsyvät paremmin, kun öljyä tai voi-öljyseosta on runsaasti pannulla. Jos rasvaa on vain vähän, leivitys palaa ennen kuin liha/kala tms. on ehtinyt kypsäksi. Kun kuumentaa öljyn riittävän kuumaksi ennen kuin aloittaa paistamisen, ei lopputulos ole liian rasvaisen makuinen.

Yllä oleva kuva on kotiruokaa KFC:n tapaan. Pastanjauhajilta näppärästi kopioitu friteeratun kanan ohje, perunamuusia, coleslaw'ta sekä BBQ-kastiketta (purkista). Kirjataan kanaohje tähän nyt vielä ylös, se oli ihastuttavan nopsa ja helppo versio (ei mitään kanojen piimässä marinointia tai maidossa keittämistä, mikä tietysti olisi autenttisempaa southern fried chickeniä).

Friteeratut kanafileet

4 broilerin rintafilettä

curryä

cayennepippuria

kuivattuja yrttejä

2-4 valkosipulinkynttä murskattuna/ hienonnettuna/raastettuna

1 muna

2,4 dl vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

paistamiseen öljyä

Leikkaa kanafileet haluamasi kokoisiin paloihin. Meillä oli ohuita pihvejä, leikkasimme ne 4-5 osaan. Nosta palat kulhoon, lisää mausteet, muna, ja pari ruokalusikallista vettä. Huom. suolaa kannattaa laittaa melko reilusti, jotta kuorrute saa makua. Pyörittele hyvin sekaisin niin, että kanapalat ovat kokonaan seoksen peitossa. Lisää sitten jauhot vähin erin, kääntele taas paloja niin että jauhoja tarttuu hyvin joka puolelle. Lopulta kanapalojen pitäisi olla jauhokerroksen peitossa, ei kuitenkaan ihan pölisevän kuivia. Älä huoli jos jauhokerros näyttää ohuelta, lopputulos on luultavasti kuitenkin oikein makoisa. Itse vähän alkuun epäilin, kun ennen paistamista tuntui etten saanut jauhoja millään tarpeeksi tarttumaan kanapaloihin vaikka kuinka painelin. No, lopulta pannulta nousi kuitenkin mukavan rapsakan kuoren saaneita herkkuja, joten ei tässä vaiheessa mitään taikinakuorta tarvitse kanoille kuitenkaan luoda.

Paistamiseen tarvitset isohkon, korkeareunaisen paistinpannun tai laakean kattilan. Jauhantapajassa oli käytetty kanttakin kypsennyksessä, meillä ei sitä tarvittu. Kaada pannuun reilusti öljyä, sitä saisi olla pohjasta reiluhkon sentin kerros; huomioi kuitenkin että öljy kuohuu jonkin verran paistamisen aikana, joten älä täytä pannuasi liian täyteen. Kuumenna öljy friteerauslämpötilaan. Tämäkin vaihe kannattaa tehdä maltilla. Itsellä meinaa aina kärsivällisyys loppua tässä kohtaa, ja yritän tarjota puolilämpimään öljyyn ensimmäisiä paloja. Eihän siitä mitään tule. Kokeile öljyn lämpötilaa vaikka pudottamalla siihen pieni leipäkuutio, jos se alkaa heti mukavasti kypsyä, öljy alkaa olla sopivan kuumaa. Paista kananpaloja öljyssä kunnes ovat kullanruskeita, käännä välillä. Meillä tähän meni yhteensä ehkä jotain 10-15 minuuttia per pala? Tarkkoja aikoja on vaikeaa antaa, tarkkaile väriä ja kokeile varovasti kanan kypsyyttä painamalla kevyesti palaa. Kypsän kananhan pitäisi olla melko kiinteän tuntuista. Nosta palat lopuksi talouspaperin päälle valumaan hetkiseksi. Tarjoa miten haluat, vaikkapa ihan vihersalaatin kanssa, tai perinteisemmin muusin ja coleslawn kaverina. VALTAVAN hyvää, ja jos jostain käsittämättömästä syystä kanaa jää, voi siitä ja coleslaw'sta tehdä maukkaita leipiä seuraavana päivänä...

Kuori valkosipulinkynsi, pese ja raasta sitruunan kuori. Laita voileipäkeksit monitoimikoneeseen, lisää voi, valkosipuli, persilja, sitruunankuori sekä vähän suolaa ja pippuria. Ajele tasaiseksi, hienoksi seokseksi, ja kaada se sitten lautaselle. Ripottele toiselle lautaselle jauhot, riko muna pieneen kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Tee kevyitä viiltoja kanafileiden alapuolelle, ja painele fileitä varovasti tasaisemmiksi esim. muovikelmun välissä. Jauhota fileet hyvin, kasta sitten kananmunaan ja lopuksi keksiseokseen, painellen seosta kunnolla kanan pintaan niin että fileet ovat kauttaaltaan peitossa. Voit kypsentää kanat joko uunissa tai pannulla. Jos teet uunissa, lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, ja kypsennä kanoja noin 15 minuuttia. Jos kypsennät pannulla, kuumenna öljy riittävän kuumaksi, pudota sitten lämpö keskivaiheille ja kypsennä 5 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullankeltainen ja rapea ja liha kypsää.

Tälläkin tapaa kanasta tuli todella maukasta, sitruunankuoren lisääminen leivitysseokseen tuo ihanaa raikkautta lopputulokseen. Uunissa valmistamista emme ole kokeilleet, mutta sekin kannattaa pitää mielessä jos tekee tätä isommalle porukalle. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka tämäkin.

Eipä sitten muuta kuin syökää kanaa, syökää kanaa!

Otsikko jääköön tarkoituksella ilman huuto- tai muitakaan merkkejä. Oikeastaan minä olen tasapuolisesti kaikkien vuodenaikojen kannalla: varsinkin jos syksystä poistettaisiin loka- ja marraskuu. Toisaalta, pimeä, märkä ja kylmenevä aika on mitä otollisin (teko-?)syy valmistaa ihania muhevia pataruokia, tai haudutella vaikkapa sipulikeittoa, sytytellä kynttilöitä ja odotella lumen tuloa. Tämä sipuli"piirakka" tuo mauillaan mieleen sipulikeiton, ja on sopivaa lohturuokaa syksyn pimeyteen.

Alkuperäinen ohje on Nigellan How to be a domestic goddess -kirjasta (Supper Onion Pie), minä nappasin sen virolaisen Pillen Nami-Nami -blogista. Täältä löytyy resepti, jonka mukaan meilläkin melko tarkalleen mentiin. Idea on tehdä skonssitaikinasta ja sipuleista "suolainen keikauskakku", joten kaipa tämä menee laajasti ottaen piirakoiden kategoriaan.

annoksia noin 6-8?

4-5 keskikokoista punasipulia, osan voi korvata vaikka salottisipuleilla

oliiviöljyä

voita

timjamia

mustapippuria

suolaa

50 g sinihomejuustoa tai muuta juustoa raasteena (voi laittaa enemmänkin)

25o g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 g raastettua maukasta juustoa (cheddar, gouda tms.)

½-1 tl suolaa

1 dl maitoa

50 g voita, sulatettuna

1 tl väkevää sinappia, englantilaista tai dijonia

1 iso kananmuna, vatkattuna

Kuori sipulit ja leikkaa ne halki ja lohkoiksi (kukin puolikas noin 4-5 lohkoon, riippuen sipulien koosta). Pienet salottisipulit voi puolittaa. Lämmitä öljyä ja voita kattilassa, ja kuullota ja hauduta sitten sipulilohkoja 20-30 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja saaneet hiukan väriä reunoille. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele syvähkö piirakkavuoka, kumoa sipulit siihen ja murustele homejuusto päälle.Homejuuston sijaan voit käyttää melkein mitä tahansa muutakin juustoa: vuohenjuusto voisi olla aika hyvää. Meillä laitettiin auran lisäksi vielä vanhaa goudaa raasteena.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, juustoraaste ja suola yhdessä kulhossa. Huomaa että juuston suolaisuuden mukaan kannattaa säädellä suolan määrää taikinassa. Meillä tuli jopa aavistuksen liian suolaista, kun lisäsin kokonaisen teelusikallisen suolaa, ja juustona oli vanhaa goudaa. Sekoita toisessa kulhossa maito, sulatettu voi, sinappi ja muna (jota tarvitsee siis vatkata vain sen verran että rakenne rikkoutuu). Sekoita maitoseos kuiviin aineisiin, puuhaarukalla nopeasti sekoittaen. Taikinaa tarvitsee sekoittaa vain sen verran että ainekset ovat kunnolla sekaisin ja taikina vähän kiinteytyy. Taikina tuntuu vähän tahmealta, mutta se ei haittaa. Kumoa taikinamöntti työlaudalle tai -pöydälle. Silikoninen leivonta-alusta tai vastaava toimii tässä mainiosti. Muotoile taikinasta piirasvuoan kokoinen kiekko, ja nosta sipulien päälle. Painele hiukan että taikina asettuu tiiviisti, sulkien varsinkin reunat hyvin.

Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut ja saanut väriä. Ota pois ja anna vetäytyä noin 5 minuuttia, ota sitten tarjoilualusta, laita nurinpäin piirasvuoan päälle. Ota kokonaisuudesta napakka ote, ja keikauta ylösalaisin niin että piiras irtoaa vuoasta.

Olin jotenkin itse odottanut, että piirasosa olisi ohuempi, mutta nyt tarkemmin muidenkin tuotoksia katselleena huomaan, että lopputuloksesta tulee juuri tuollainen vähän "kakkumainen". Jos haluaa ohuemman pohjan, voi tietysti tehdä pienemmän taikinan. Tämän voi myös hyvin tehdä etukäteen, ja säilyttää vuoassaan, jossa sen voi sitten lämmittää ja keikauttaa vasta ennen tarjoilua. Näin juuri itse teimme.

Ja tärkein: maku on aivan loistava! Piiras on ihanan suolainen, sipulit taas mukavan makeita. Mainio iltapala, vaikkapa salaatin kanssa tai ihan sellaisenaan.

Postataanpa äkkiä vielä tämä kesäpasta, vaikka tomaattien ihanin ja maukkain sesonki alkaakin jo olla vähintäänkin loppupuolellaan. Kyllä tätä varmaan talvellakin syödä voi, mutta parhaimmillaan lienee tehtynä ihanan maukkaista, tuoreista kotimaisista tomaateista. Perusajatus ja -toteutus on yksinkertainen, ja tähän tyyliin tehtyä pastaa löytynee useitakin ohjeita. Itse bongasin ohjeen Jamien Ministry of Food -kirjasta (kuinkas muutenkaan). Pasta oli niin maukasta ja nopeaa valmistaa, että sitä on kesän mittaan tullut tehtyä jo useamman kerran. Nopsan valmistumisajan takia suosittelen tässä käyttämään tuorepastaa, mutta tokihan sen voi korvata kuivapastalla (joka sitten kannattaa laittaa kiehumaan ennen kuin alkaa tehdä "kastiketta"). Olen tehnyt pastaa itse pari kertaa, mutten saa koostumusta mielestäni oikeanlaiseksi (pastani maistuu aina jauhoiselta ja pehmenee nanosekunneissa), joten käytimme tässäkin kaupan tuorepastaa: väristä päätelleen pinaatilla maustettua. Alkuperäisessä ohjeessa leikellään tuorelasagnelevyistä pappardelle-tyylistä leveää suikaletta, mutta kun tuorelasagnelevyjä ei lähikaupasta ole löytynyt niin kapeammalla nauhalla on tultu toimeen.

Halkaise tomaatit kahteen tai neljään osaan, koosta riippuen. Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet. Nypi lehdet basilikasta, hienonna varret pieneksi silpuksi erikseen. Jos käytät tuorelasagnelevyjä, leikkaa ne pitkittäin kolmeen tai neljään osaan. Raasta parmesan.

Laita iso kattila suolattua vettä kiehumaan. Lämmitä isohko pannu keskilämmölle, lisää hiukan oliiviöljyä ja valkosipulit. Lisää voi ja anna sulaa. Kun valkosipuli alkaa saada väriä, lisää tomaatit. Sekoita ja lisää basilikanvarsisilppu ja puolet lehdistä. Lisää viinietikka, mausta suolalla ja pippurilla. Laita pasta kiehuvaan veteen ja kypsennä 3 minuuttia. Valuta pasta, säästäen osan keitinvedestä. Lisää valutettu pasta pannulle, sekaan hiukan keitinvettä ja puolet parmesanraasteesta. Sekoita hyvin, maista ja mausta tarvittaessa. Jos koostumus on liian tahmea, lisää hiukan pastan keitinvettä. 

Tarjoile suoraan pannusta tai jaa annoksiksi, päälle ripotellaan loput parmesanit ja revitään loput basilikan lehdet. Nauti heti.

Tätä pastaa syötyäni oli pakko pohtia, miksi omat aivot käy niin tyhjää että tällainenkin idea pitää lukea kirjasta että sen keksii... Pastakastikkeenhan voi tehdä mistä tahansa kaapin pohjalla olevasta tai sesongin mukaisesta raaka-aineesta. Hmm, ehkäpä opin tästä jotain

Jokin aika sitten tuli jonkun kommenttilaatikossa (vai oliko se sittenkin sähköpostissa? en muista) keskustelua siitä, että blogikokkaajilla pitäisi kaikilla olla oma "best-of" -lista, josta voisi sitten käydä kurkistelemassa vähän vanhempiakin reseptejä, niitä mitä kukin luokittelee parhaiksi (postaamikseen). Vähän vasemmalla kädellä tehtynä, mutta kuitenkin, sain nyt best-of -luokiteltua voikeittiön parhaat alusta tähän päivään asti. Joukossa on paljon muilta lainattujakin ideoita ja toisten jo toteuttamia, kaikissa postauksissa kuitenkin viitataan alkulähteeseen mikäli sellainen löytyy. Innolla jäämme odottelemaan muiden keittiöiden listauksia.

No niin, tätäkin tarinaa on aloitettu kerran jos toisenkin ja aina on jäänyt postaamatta. Lisää grilliruokia kesältä, niitä harvinaisia joista saatiin kuviakin... Tällä kertaa on grillattu kalaa ja tarjoiltu sitä linssisalaatin ja sitruuna-aiolin kera. Toteutuksesta on jo aikaa, mutta sen muistan että makoisaa oli, varsinkin nuo kalapihvit, majoneesi ja linssisalaatti. Lohi ei tainnut onnistua ihan yli odotusten, mutta hyvää sekin oli. Linssisalaattia tuli tällä reseptillä valtava määrä, lisukkeen lisäksi taisin syödä sitä vielä pari päivää lounaanakin... Maistui hyvältä niin lämpimänä kuin kylmänäkin. Reseptit (kaikkiaan kolme siis) ovat kaikki Weberin Big Book of Grilling:istä.

Helppo sinappilohi
6 annosta

marinadi:
1/4 cup eli n. 0,6 dl kutakin seuraavia:
oliiviöljy
soija
dijonsinappi

3 rkl piparjuuritahnaa
2 rkl ruskeaa sokeria
1 tl (riisiviini)etikkaa

6 lohifileen palaa, á n.180g

Sekoita marinadin ainekset kulhossa, kunnes sokeri on liuennut. Laita lohipalat uudelleensuljettavaan pakastuspussiin, kaada perään lähes kaikki marinadi: jätä kuitenkin vajaa desi säästöön. Sulje pussi tiiviisti, yrittäen saada ilmat pois, pyörittele sitten niin että marinadi peittää kalapalat hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan 15-30 minuutiksi. Grillaa kuumassa epäsuorassa lämmössä, nahkapuoli alaspäin, noin 10-12 minuuttia, kunnes kypsyvät. Viimeisen 2 minuutin aikana sudi pintaan säästämäsi marinadi.

Mahtavat kalapihvit ja sitruuna-aioli
4 annosta

Aioliin
2 dl majoneesia
2 rkl sitruunamehua (tuoretta)
1 rkl hienonnettua valkosipulia
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl dijonsinappia

Sekoita ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

Kalapihveihin
125 g tuoretta lohifilettä
125 g valkoista kalafilettä, tuoretta (taisimme käyttää kuhaa tai siikaa)
1,25 dl leivänmuruja/ korppujauhoja
3 kevätsipulin valkoinen osa hienonnettuna (taisi käyttää ihan kesäsipulin varsia -hups!)
2 rlk majoneesia
1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
1 tl dijonsinappia
½ tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

(8-12 viininlehteä)

Kuutioi kalafileet ½ cm kuutioiksi. Laita kuutiot kulhoon ja lisää loput pihvien aineet. Sekoita kevyesti haarukalla ja laita jääkaappiin noin tunniksi (jotta seosta on helpompi käsitellä). Jääkaapituksen jälkeen muotoile seoksesta neljä pihviä. Jos löydät viininlehtiä tai muuta tarkoitukseen sopivaa, kääri kukin pihvi kahden lehden sisään paketiksi. Kuten kuvasta näkyy, touhu onnistuu myös ilman lehdykäisiä, joskin grillauksessa saa olla tarkkana ja pihvin pintaan kannattaa sipaistä reilusti öljyä jottei komeus hajoa tuhannen palasiksi grillissä. Grillaa suoralla keskilämmöllä, kunnes vaikuttaa kypsältä, noin 5-10 minuuttia riippuen siitä käytitkö lehtiä ja minkä kokoisia pihvejä teit. Tarjoa lämpimänä aiolin kanssa. Jos käytit lehtiä, voit leikata paketin päälle vielä ristiviillon ennen tarjoilua.

Ranskalainen linssisalaatti

kastike
oliiviöljyä
balsamicoa
dijonsinappia
valkosipulia hienonnettuna
suolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita ainekset niin että kastiketta on yhteensä n. 2-3 rkl.

1,25 dl vihreitä linssejä
½ tl suolaa
reilu ½ dl hienonnettua selleriä (varsi)
reilu ½ dl hienonnettua punasipulia
reilu ½ dl hienonnettua punaista paprikaa
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

Huuhdo linssit kylmän juoksevan veden alla. Keitä kypsiksi paketin ohjeen mukaan. Kumoa kulhoon ja kaada päälle kastike. Laita loput salaatin ainekset kulhoon ja sekoita. Voit tarjota salaatin haaleana tai kylmänä, toimii aina yhtä mainiosti. Kuten kuvasta ilmenee, salaatti ei taida hätkähtää vaikka paprika jäisikin listalta pois...

Asiasta kukkaruukkuun, en malta olla muistuttamatta Muulin mainioista lihapiirakoista. Jos et moisia ole vielä valmistanut niin kipkap tekemään! Myönnän, vaatii vähän vaivannäköä (ONNEKSI, muuten en muuta söisikään), mutta on ehdottomasti vaivan arvoista! Viime viikonloppuna niitä oli taas tehtävä, ja herrrkullisia olivat, taas. Kuten Apina-arkistoista voi todeta, riisin sijaan täytteeseen voi käyttää vaikka quinoaa. Jauhelihaa Muulikaan ei toistaiseksi ole (kai? ainakaan julkisesti) korvannut muulla, mutta veikkaanpa että mitä tahansa sopivan purutuntuman omaavaa ja riittävästi maustettua voisi piiraiden sisään kääräistä. Nam.

Kesä melkein meni jo, mutta viikonlopuksi sentään lupaillaan vielä jokseenkin kohtalaista säätä. Sitä harvinaisen epätodennäköistä sattumusta varten, että joku tänne vielä nykyään eksyy (emmehän mekään kovin usein näköjään), postaankin nyt tiivistettynä kesän parhaat reseptit. Osa niistä on grillitavaraa mutta todistetusti varsin toimivasti uunissakin valmistuvia - keväällä ostamamme grilli kun oli epäkunnossa juuri pahimmoilleen loma- ja grillausaikaan.

Tässäpä siis tiivistetty listaus muualta löydettyjä ja loistaviksi havaittuja ruokia:

Kanaleipä Pastanjauhajien tapaan: originaaliresepti Weberin grillauskirjasta. Kypsensimme kokonaisen broilerin -uunissa, koska grillistä loppui hönkä yllättäen- alusta asti ja riivimme sen leivän väliin soossin ja coleslaw'n kanssa. Tämä oli ehdottomasti kaikista kesän ruoista paras. Tehkää tätä, uunissa tai grillissä, älkääkä jättäkö coleslaw'ta ja soosia väliin! Ei se jauhantapaja turhaan tätä kutsu maailman parhaaksi kanaleiväksi.

Kesäkurpitsavuoka, Siskot kokkaa -Nellen tyyliin. Tämä oli NIIN valtavan hyvää, että sitä piti tehdä kolmen viikon sisällä kahteen kertaan. Ja ostaa ainekset nimenomaan tätä varten, vaikka alkuperäinen idea onkin kehitetty tähteiden käyttämiseksi... Kiitokset vaan siskoskeittiön suunnalle, tämä on ai-van loistavaa! Tätä on tarjottu kaksille vieraillekin ja kaikki ovat ihastuneina syöneet enemmän kuin aikoivatkaan.

Voittamaton voileipäkakku Apinakeittiöstä on testattu nyt jo kolmissa juhlissa (kerran savulohi- ja kaksikertaa palvikinkkuversiona). Tästä ei voi sanoa muuta kuin että se on nimensä veroinen. Kannattaa kokeilla, muunneltavissa vaikka minkälaiseksi versioksi, ja melkoisen helppo tehdä (varsinkin jos omistaa monitoimikoneen). Tätä syödessä joutuu aina pohtimaan, miksei voileipäkakkuja tule tehtyä useammin.

Jamien Salmon en croute joka löytyy Pillen Nami-Nami -blogista ja Jamien Ministry of Food- kirjasta. Helppo ja todella herkullinen lohiruoka, joka toimii hyvin esim. myöhäisenä kevyenä illallisena vihersalaatin kanssa.

Jamien mansikka-halloumisalaatti jonka itse bongasin Jamie at Home -kirjasta, mutta joka löytyy siis myös miehen webbisivuilta. Tästä oli itse asiassa kuvakin, mutta se on niin ruma että katselkaa mieluummin tuota Jamien sivuilla olevaa kuvaa, ei mene hyvä salaatti pilalle. Hyvää tämä nimittäin oli, halloumin ja ilmakuivatun kinkun suolaisuus ja mansikan kirpeä makeus pelaavat mainiosti yhteen.

Näiden lisäksi myös useampia eri versioita burgereista: possun jauhelihasta ananasrenkaalla höystettynä, karitsan jauhelihasta fetajuustolla, naudanjauhelihasta joka maustetiin sinapilla ja murskatuilla voileipäkekseillä (Jamien Ministry of Foodista "A Cracking Burger"), naudanjauhelihasta maustettuna tuoreella basilikalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla kasattuna focaccian väliin. Burgereitakinhan voi tehdä melkein mistä vain ja millä mausteilla vain. Grillattuna oiva vinkki näyttäisi olevan pihvien pitäminen jääkaapissa reilusti ennen grillausta, ja niiden ottaminen sieltä suoraan grilliin: ainakin meidän mielestä pysyivät mehevämpinä näin.

Juomaosastolla löytyy pari meille kolahtanutta huippuvinkkiä, valkoviinejä molemmat:
Steinschaden Grüner Veltiner ja Torres Gran Viña Sol. Erinomaisia valkoviinejä kesäisille ruoille tai sellaisenaan ilmoista nautiskeluun. Ahaa-elämyksenä älysimme myös, että Alkon sivuilta voi nykyään kätevästi tarkastaa viinien saatavuuden eri alueiden myymälöissä. Eli ei tarvitse mennä Alkon hyllylle harmittelemaan kun sitä huolella valitsemaasi viiniä ei löydykään, vaan voi jo kotona tarkistaa tilanteen ja tehdä valinnat sitten sen mukaan.

Muutamia kuviakin tuli otettua ruoista, niistä lisää sitten seuraavissa postauksissa. Nautitaan nyt kesäisistä säistä!

Täällä sitä vielä ollaan, vaikkei ihan heti uskoisikaan. Ruokaa on laitettu, pääosin valtavan hyvää, kuviakin on aina välillä sentään muistettu ottaa mutta teksteiksi asti ovat harvemmin vielä ehtineet. Tämä salaatti pitää kuitenkin postata heti, kahdesta syystä: koska se oli valtavan hyvää ja koska myöhemmin kuitenkin unohdan miten hyvää se olikaan.

Uusien perunoiden kanssa käy meidän taloudessa usein niin, että noin kaksi kertaa jaksetaan alkukesästä innostua perinteisestä sillit ja sipulisoossi -versiosta. Ja sen jälkeen tulee harvemmin uusia pottuja nautittuakaan. Mikä on sikäli harmi, että ne ovat varsin herkullisia ja sitä paitsi sieviä kuin sika pienenä. Tässä loistava idea tähän vaiheeseen kesää kun sillivaihe on jo kaukana takana. Tästä voi tietysti repiä pelkän perusidean ja grillailla uusia pottuja sellaisenaan lisukkeeksi. Mutta tämä salaatti, siinä on kyllä kaikki kohdallaan! Resepti on Weberin Big Book of Grilling:istä. Grillittömät älkööt hätäilkö, kokemuksen syvällä rintaäänellä annamme tässä vinkit saman toistamiseen uunissa ja pannulla. Ja te himogrillaajat, varautukaa siihen että pannua tarvitaan yhdessä valmistusvaiheessa.

Grillattu salaatti uusista perunoista
(miksi muuten englanninkieliset ruokien nimet ovat hankalia käännettäviä? vai tuntuuko minusta vain siltä?)

3 rkl oliiviöljyä
½ tl merisuolaa myllystä
½ tl mustapippuria myllystä
n. 650 g uusia perunoita (n. 3-4cm halkaisijaltaan, pestynä ja halkaistuna)

n. 125 g pekonia, suikaloituna (alkuperäisohje pyytää paksuja viipaleita pekonia kuutioituna n. ½ cm kuutioiksi: meillä käytettiin ihan peruspekonia suikaloituna)

3 keskikokoista makeaa sipulia, viipaloituna paksuiksi viipaleiksi / renkaiksi
suolaa ja pippuria myllystä
2 uutta sipulia, varret mukana, hienonnettuna/ viipaloituna ohuelti (alkuperäisohjeessa 6 kevätsipulia, vain valkeat osat käytetään)
3 rkl lehtipersiljaa tai basilikaa, hienonnettuna
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia (tai kuivattua vastaavasti)

vajaa desi oliiviöljyä
3-5 rkl sherryviinietikkaa
3 rkl kanalientä tai vettä
muutama kierros suolaa myllystä
muutama kierros pippuria myllystä

Laita pestyt ja halkaistut perunat kulhoon, liruta päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa ja pippuria. Sekoita vapaalla tyylillä, jotta kaikki perunat maustuvat. Grillaa suoralla keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeitä ja kypsiä, käännä puolivälissä. Saman voi toteuttaa n. 225 -asteisessa uunissa, mieluiten tietysti grillivastuksella. Kun ovat kypsiä, ota pois ja anna jäähtyä hieman. Kun potaatit ovat sen verran haaleita että niitä kärsii käsitellä, puolita jokainen puolikas ja kumoa isoon kulhoon.
Paista pekonia pannulla keskilämmöllä, välillä sekoitellen, kunnes rasva on sulanut ja pekonit rapeutuneet, noin 10-12 minuuttia. Tämä kannattaa malttaa tehdä riittävän miedolla lämmöllä. Itse vaihtelin perusliedellä kolmosen ja nelosen välillä. Kun pekoni on rapeaa, nosta se reikäkauhalla kulhoon perunoiden päälle; SÄÄSTÄ RASVA!
Sudi pekoninrasvaa sipuliviipaleille, mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa (tai paista pannulla) suoralla keskilämmöllä (pannulla taas noin kolmosella-nelosella) kunnes sipuli hiukan ruskettuu ja pehmenee, noin 10 minuuttia. Käännä taas kypsennyksen puolivälissä, sutien toisellekin paistopinnalle ensin pekoninrasvaa. Leikkaa kypsät sipuliviipaleet neljään osaan ja kumoa perunoiden seuraksi kulhoon. Lisää yrtit ja kesäsipulit.
Yhdistä kastikkeen ainekset kulhossa tai hillopurkissa (tai Flavor Shakerissa ilman palloa), vispaa tai ravista sekaisin. Jos käytät vettä etkä kanalientä, kannattaa laittaa vähän reilummin etikkaa. Kaada kastike salaatin niskaan, sekoita varovasti ja anna salaatin maustua huoneenlämmössä noin tunti ennen tarjoilua. HUOM! koska salaatissa on pekonia, kannattaa kesällä kuitenkin olla varovainen sen "huoneenlämmön" kanssa.

Tämä toimisi mainiosti vaikkapa kesäisenä lounaana ihan itsessäänkin. Me nautimme tätä naudan ulkofilepihvien kera, ja uskallamme suositella lisukkeeksi mille tahansa grilliruoalle: tasapaino makujen kesken on mainio, ja kastike tekee kokonaisuudesta yllättävän raikkaan!

Loppuun pieni juomasuositus: mainio itävaltalainen valkoviini, Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein. Voisin kokeilla tämän salaatin kera, noin lounasjuomana - meillä tätä viiniä testattiin taikinakuoressa kypsennetyn lohen sivussa, ja oli kyllä iloinen yllätys viinien osalta pitkästä aikaa!

Sattuneesta syystä kaikki viimeaikaiset uutuuskokkailut on käristelty grillissä :)
Tässä mainio lisäkekokeilu, jonka saimme vinkkinä Pastanjauhajilta. Bataattitornit ovat helppo ja makoisa lisuke oikeastaan mille vain grilliruoalle. Koska kesä alkoi vasta äskettäin, näiden nyyttien esipaistelu tehtiin sisällä pannulla.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

tarvitaan
bataatteja
savujuustoa viipaleina (esim. Kippari)
suolaa
mustapippuria
(öljyä)
foliota

Viipaloi bataatit ja tarvittaessa juusto. Revi foliosta n. 10x10cm neliöitä. Esipaista bataattiviipaleita (grillissä tai pannulla), kunnes ovat saaneet molemmin puolin kauniit raidat. Kasaa bataatti- ja juustoviipaleista folion päälle torni, mausta välit pippurilla ja suolalla, sulje folio tiukasti nyytiksi. Kypsennä grillissä vielä n. 10-20 minuuttia, riippuen esikypsennyksen tehokkuudesta ja halutusta lopputuloksesta. Avaa nyytit varovasti ja nauti.

Mainio sekoitus bataatin makeahkoa makua ja savujuuston suolaisuutta.

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on piknikeväs. Voikeittiössä oli heti kehitteillä näppärä pikku resepti täytetyistä sämpylöistä, hieman kuten näissä postauksissa. Ja kuinka näppärästi se jäikin taas toteuttamatta määräaikaan mennessä! Nyt olemme kuitenkin vakaasti päättäneet pitkästä aikaa osallistua, joten tämä laseistakin helposti tarjoiltava kylmä keitto pääsee mukaan. Keitto on mitä mainioin alkuruoka piknikille: sen voi tehdä helposti etukäteen, kuljettaa vaikkapa tavallisessa termospullossa paikalle, ja tarjoilla laseista. Viilentää ihanasti kuumana kesäpäivänä. Jos matka on pitkä tai päivä kuuma, voi termariin sujauttaa muutaman jääpalan keiton sekaan.

Reseptin pohjaa haettiin sekä Pastanjauhajilta että Herne nenässä -blogista.

Gazpacho eli nestemäistä salaattia

Revi leivät kulhoon, lorauta oliiviöljy perään. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti, laita kulhoon ja sekoita. Anna leipien imeä valkosipulia ja öljyä itseensä parikymmentä minuuttia (pidempikään aika ei haittaa).
Kuori tomaatit ja kurkku, kuutioi ronskisti paloiksi. Putsaa paprikasta kanta ja siemenet pois, ja kuutioi sekin. Laita kasvikset, leipäpalat ja valkosipuli tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Siirrä kulhoon, lisää vesi, viinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä jääkaapissa.
Retkelle lähtöä varten pakkaa keitto termariin (mitä suurempi suuaukko, sen parempi) ja ota mukaan mukeja tai laseja tarjoilua varten. Voit myös lisätä keiton sekaan jääkuutioita.

Keitto oli todella hyvää, sitä tullaan tekemään kesällä useamminkin!
Muistaakseni Ylimuulin keittiöstä löytyy lisää ideoita kylmien keittojen aineiksi, niitä pitää päästä itsekin kokeilemaan!

Olihan tätä pakko päästä kokeilemaan: pizzan kypsentäminen grillissä. Ainakin Jauhantapaja on hommaa esitestannut ja toimivaksi todennut. Parista vasta saapuneesta grillausopuksestakin tuli ohjeita vakoiltua, mutta lopulta laiskuus iski ja päätimme yksinkertaisesti mennä tutuilla ohjeilla mutta kypsentää pizzat uunin sijaan grillissä. Nuo varsinaiset pizzan grillausohjeethan perustuvat sille, että lättyä lämmitetään ensin yhdeltä puolelta grillissä, sitten täytetään se paahdettu puoli ja tuodaan takaisin grilliin. Tässä vaiheessa kevättä tuo grillaus on kuitenkin enemmän ruoanvalmistusta grillissä kuin ulkona puuhailua, joten päädyimme yksinkertaisempaan ratkaisuun.

Pohjana käytettiin luotto-ohjetta, Jamien pizzapohjaa, josta kaulittiin kaksi isohkoa, noin uunipellin kokoista pizzaa. Kastike ja täytteet saivat kuitenkin uutta makua fenkolista.

tomaattikastike
kahteen pizzaan

oliiviöljyä
2-3 valkosipulinkynttä, murskattuna
1 tl fenkolinsiemeniä, murskattuna
oreganoa
mustapippuria myllystä
chilirouhetta ripaus
merisuolaa myllystä
1-1½ tuubia tomaattipyrettä
loraus balsamicoa
liraus liquid smokea
½ tl hunajaa
hiukan vettä

Lämmitä oliiviöljyä kasarissa, heitä sinne valkosipulit, oregano ja fenkolinsiemenet. Kuullota hetki. Rouhaise sekaan mustapippuria ja suolaa sekä ripauta hiukan chiliä. Sekoittele vielä pikku hetki. Pursota kasariin tomaattipyre, lisää balsamicoa, liquid smokea sekä hunajaa. Sovita koostumus mieleiseksesi lisäämällä vettä. Hauduta miedolla lämmöllä n. 10 minuuttia.

Täyte
1 pieni kesäkurpitsa
1 tuore fenkoli
ohuita viipaleita salamia / meetwurstia
oliiviöljyä
juustoraastetta

Pese kesäkurpitsa ja fenkoli, leikkaa fenkolista kanta irti. Halkaise fenkoli pituussuunnassa ja leikkaa poikittain ohuiksi viipaleiksi. Viipaloi kesäkurpitsa pitkittäin esim. juustohöylällä.

Repäise grillinkestävästä foliosta pizzapohjalle sopivan iso pala. Öljyä folio ja jauhota durumvehnäjauholla. Nosta kaulittu pizzapohja foliolle. Kasaa pizza levittämällä pohjalle ensin tomaattikastiketta, sen päälle juustoraaste, sitten kesäkurpitsat, fenkolit ja lopuksi salamiviipaleet päällimmäiseksi. Lorauta vielä hiukkasen öljyä kesäkurpitsaviipaleille.

Esilämmitä grilli kuumaksi, pudota sitten lämpötila noin puoliväliin (n. 225 celsiusastetta). Käyttäen apuna uunipeltiä, luiskauta pizza folioineen grilliritilälle. Sulje kansi ja grillaa noin 8-15 minuuttia, kunnes pohja on saanut väriä ja juustokin kuplahtelee. Huom! juusto ei saa grillissä samalla tapaa väriä kuin uunissa, joten tarkkaile pizzan valmistumista lähinnä pohjan kypsyysasteen perusteella.
Ja ei kun nauttimaan!
Pizzasta tuli kyllä vieläkin parempaa grillissä tehtynä: pohja oli ihanan rapsakka, mutta kuitenkin sopivan pehmeä ja mukavalla tavalla sitkas. Tätä tulee tehtyä toistekin, ja mielessä pyörivät jo monet uudet grillausideat: esimerkiksi naan-leivän kuvittelisin onnistuvan grillissä mainiosti.

Otsikon possu ei suinkaan viittaa raaka-aineeseen vaan reseptilähteeseen eli Polkkapossuun. Joku aika sitten, taisi olla pääsiäisen alla, Possulasta polkattiin varsin mehevän kuuloinen lammaspadan ohje. Emme ihan pääsiäiseksi sitä tainneet tehdä, vaan heti sen jälkeen. Mishmisheyan nimellä tuntuu kulkevan monenmoista Lähi-Idän reseptiä, kaikille yhteistä on lampaan liha ja aprikoosit.

Olimme melko lailla uskollisia alkuperäiselle reseptille, joskin sipulit olivat päässeet loppumaan, paitsi tietenkin valko-, joita lisäsimme mukaan. Laiskana emäntänä allekirjoittanut myös oikaisi riisin keitossa ja työnsi riisit sekä lisää nestettä suoraan pataan ja antoi hautua vielä hetken aikaa. Kätevää.

Mishmisheya, aprikoivan lammaspata
4-6 annosta

0-2 keltasipulia
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1,5 tl kanelia
chilirouhetta
n. 1 kg lampaan paistia
0,5 - 1 l vettä
1 pss (250g) kuivattuja aprikooseja
1 tlk kikherneitä
mustapippuria
suolaa
(korianteria)
(riisiä)

Putsaa lampaan paistista enin rasva ja kalvot, kuutioi reiluiksi paloiksi. Kuullota padassa tai kattilassa hienonnettua sipulia ja valkosipulia oliiviöljyssä. Lisää mausteet ja kuullota niitäkin hetki. Lisää lammaskuutiot, ruskista. Lisää sitten vettä niin että lihat juuri ja juuri peittyvät. Kypsennä (joko liedellä hiljalleen keittäen tai uunissa n. 200 asteessa) n. 1½ tuntia. Tarkasta välillä nesteen määrä ja lisää vettä tarvittaessa. Lisää aprikoosit ja kikherneet (sekä riisi ja vesi jos haluat) ja kypsennä vielä n. 20-30 minuuttia. Valmiissa padassa ei pitäisi juurikaan olla nestettä, ja lihan tulisi olla mureaa. Tarkasta vielä maut ja lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Pata on järjettömän hyvää. Ruokakuntamme toinen osapuoli (se Parempi) kuvaili tätä parhaaksi koskaan syömäkseen lammasruoaksi. Ja ei, ei tämä ollut ainoa hänen syömänsä lammasruoka :)

Eksyin eräänä päivänä pitkästä aikaa Ruokalan sivuille (jotenkin pidin siitä enemmän kun se ei ollut Ilta-Sanomien alla niin suoraan), ja siellä heti etusivulla minua oli vastassa tämä herkkuresepti. Arvattavissahan on, että jos johonkin laitetaan hapankaalia, sinappia ja bratwurstia niin lopputulos on melkein väkisin hyvää. Tämä oli siis resepti josta lähdettiin liikkeelle. Pieniä muutoksia matkan varrella tehtiin, niistä enemmän alla.

Ensin kuitenkin tärkein eli toteamus että piirakka oli valtavan hyvää! Parempaa kuin kuvittelinkaan. Suosittelen kokeilemaan, mutta jos kopsaatte minun versioni alkuperäisreseptin sijaan niin lukekaa kommenttini ettei mene metsikön puolelle ;)

Hapankaali -bratwurstipiirakka
n. 6 annosta

pohja:
valmis ruis-perunataikina pakasteesta, vaikkakin

minä tein (ei ole onnistunut pohja!)
2 dl ruisjauhoja
1 dl perunahiutaleita / muusiaineksia
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 dl leivontamargariinia pullosta
2 rkl kylmää vettä

täyte
400 g hapankaalia (mielellään "tuoretta", ei tölkkitavaraa)
1-2 tl kuivattua yrttiseosta
2 rkl hunajaa
hiukan valkopippuria
4 bratwurstia
200 g turkkilaista ruokajugurttia
loraus ykkösolutta
2 rkl sinappia
2 kananmunaa

piirakan päälle
voimakasta juustoa raasteena (meillä vanhaa goudaa)

Halusin ruispohjan piirakkaan, joten korvasin alkuperäisohjeen hiivaleipäjauhot ruisjauholla. Ei onnistunut ratkaisu. Pohjasta tuli aivan liian murenevaa. Ehkä kaupan valmis pakaste ruisperunataikina olisi ollut fiksumpi vaihtoehto. Hyvää pohja kyllä oli, mutta varsinkaan lämpimänä ei pysy kasassa. Käytännössä taikinan ainekset vain sekoitetaan keskenään nopeasti, ja painellaan taikina piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

Leikkaa bratwurstit pitkittäin halki. Huuhtaise ja valuta hapankaali hyvin. Sekoita siihen hunaja ja yrtit. Levitä puolet hapankaalista piirakan pohjalle. Lado päälle bratwurstin puolikkaat, ja loput hapankaalit päälle.
Sekoita jugurtti, olut ja munat (pelkkä jugurtti-kananmunaseos olisi ollut turhan jämäkkää tavaraa) ja kaada piirakan päälle. Ripottele pinnalle juustoraaste. Kypsennä 175 -asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä hetken aikaa ennen leikkaamista.

Hökäistään tämä nyt innostuksissaan saman tien ulos. Kesä alkaa vihdoin näyttää lähestymisen merkkejä, ja viikonlopun säät on olleet ihanan aurinkoiset ja jopa lämpimät. Parin vuoden totaaligrillittömyyden jälkeen olimme tilanteessa jossa vihdoin oli mahdollista ja jopa järkevää hommata jälleen oma grilli. Eilen pitkällinen suunnittelu ja vertailu sitten toteutui toiminnaksi asti ja pitihän sitä heti päästä kokeilemaan uutta peliä. Samalla pääsimme kokeilemaan joululahjaksi saatua Williams-Sonoman New Orleans Blackening Rubia, kiitokset vaan sinne Bostonin suuntaan!

Emme ole koskaan aiemmin kokeilleet tai edes ajatelleet rubien eli kuivien mausteseosten hieromista grillipihvin pintaan marinadin sijaan. Pastanjauhajilta löytyy kyllä ohjeistusta aiheeseen, ainakin nämä kaksi postausta pikahaulla. Kyseessähän ei ole mikään sen mystisempi asia kuin mausteseos, jota hierotaan grillattavan lihan pintaan. Arvailen että rubit toimivat varsinkin lihoille jotka ovat jo valmiiksi mureita, ja joita ei näin ollen tarvitse marinadilla mureuttaa vaan pelkästään maustaa. Pelkkä arvaus siis, ei tietoa. Todella toimivaa! Liha saa marinointia huomattavasti helpommin ja paremmin makua rubilla.

Tällä kertaa ei mitään varsinaista reseptiä, mutta listataan nyt mitä teimme ja mitä tuo blackening rub sisälsi. Tarkoituksenahan oli saada aikaan cajun-tyylistä "blackened steak"ia eli karrelle käräytettyä pihviä. Onnistui :)

Tee siis mausteseos haluamistasi mausteista.
Karrelle kärräytetty onnistuu ainakin näillä:

merisuolaa
paprikajauhetta
sokeria
mustapippuria
timjamia
cayennepippuria
oreganoa

Tällä tapaa voi ilmeisesti käräyttää mitä vain: kanaa, possua, nautaa, kalaa tai vaikka katkarapuja. Kun olet sekoittanut mausteet, pyörittele käräytettävät kappaleet ensin voi-öljyseoksessa ja painele pintaan sitten mausteita. Suosittelemme olemaan varovaisia mausteiden kanssa kuitenkin, maku jää lihaan ihan eri lailla kuin marinadista. Eli keveämmällä kädellä sitä cayennea jos haluaa maistaa jotain siitä raaka-aineestakin.

Lisukkeeksi laitoimme sipulia ja paprikaa, jotka maustettiin hunajalla, ruokosokerilla, balsamicolla sekä valmiilla bbq-mausteseoksella ja käräytettiin nekin grillissä. Paprika-sipuliseoksen makeus tuki oikein mainiosti pihvien napakkaa mausteisuutta. Nam. Grillikausi, täältä tullaan!

Ribsejä pitää ainakin kokeilla, ja TIETENKIN legendaarista kaljap*kanaa. Lukijoiden parhaita grillireseptejä otetaan kiitollisina vastaan.

Tässä tulee todiste, ettei aina tosiaankaan voi voittaa. Lisäksi nyt olen löytänyt ensimmäisen Jamien ohjeen joka ei toimikaan kuin häkä. Plääh. Jälkikäteen vieläkin mietin, unohdinko ruoasta jotain kun se ei maistunut oikein miltään. Pahaa tämä siis ei ollut, muttei oikein minkään muunkaan makuista. Ainesosien luettelo kuulosti lupaavalta: kanaa, punaviiniä, tomaattia ja oliiveja. Mutta kun ei. Ehkä virheeni olikin siinä etten metsästänyt kunnon Chiantia käsiini, vaikka ohjeessa juuri sitä pyydettiinkin? Mene tiedä.

Postaan ohjeen silti, ehkäpä joku teistä saa aikaan maukkaampaa ruokaa, tai keksii miten tästä saisi hyvää. Ohje on Jamie's Italy -kirjasta.


Metsästäjän kanapataa (pollo alla cacciatora)
4 hengen pata

2 kg kana, paloiteltuna, tai vastaava määrä esim. koipireisiä ja rintapaloja
merisuolaa
mustapippuria myllystä
8 laakerinlehteä
2 oksaa tuoretta rosmariinia
3 valkosipulinkynttä (1 murskattuna, 2 viipaloituna)
½ pulloa chiantia
jauhoja
oliiviöljyä
6 anjovis / sardellifilettä
kourallinen kivettömiä oliiveja
2 x 400 tlk hyvälaatuisia luumutomaatteja

Mausta kanapalat suolalla ja pippurilla ja laita kulhoon. Lisää laakerinlehdet ja rosmariini sekä murskattu valkosipulinkynsi. Kaada viini sekaan niin että kanapalat peittyvät. Marinoi jääkaapissa ainakin tunnin ajan, mieluiten seuraavaan päivään.
Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen. Valuta kanapalat, säästä marinadi, ja taputtele kanat varovasti kuiviksi. Jauhota kanapalat vehnäjauhoissa. Kuumenna öljyä uunivuoassa/ padassa ja ruskista kanat ympäriinsä. Nosta kanapalat syrjään, lisää pataan viipaloidut valkosipulit, ja kuullota kevyesti kunnes ne ovat kullanruskeita. Lisää sitten anjovikset, oliivit, tomaatit ja kanat sekä jäljellä oleva marinadi. Kiehauta, peitä kannella tai foliolla ja kypsennä uunissa 1 ½ tuntia.
Lusikoi pois pinnalle mahdollisesti noussut ylimääräinen öljy, sekoita, maista ja korjaa maut jos on tarpeen (suolalla ja pippurilla). Poista laakerinlehdet ja rosmariininoksat, tarjoile salaatin ja papujen kera. Äläkä unohda chiantia ruokajuomaksi.

Meillä jäi varmaan nälissään tuo makujen tarkastaminen väliin, ja siksipä ruoka oli melkoisen mitäänsanomaton tapaus. Mutta minkäs teet, some you lose, ja sillä hyvä.

Tätä postia ei enää viitsi aloittaa tarinoinnilla postaamisen kokonaan hyytyneestä tahdista. Mennään sen sijaan suoraan asiaan: pääsiäinen on taas jo kynnyksellä, viiniostokset tuli onneksi eilen jo tehtyä, mutta ruokapuolta ehtii huomennakin vielä hamstraamaan tarvittaessa. Meillä tykätään lampaasta (ainakin minä), joten se kuuluu itseoikeutetusti pääsiäispöytään. Pienen perheen luottomenu löytyykin jo täältä. Jos kestitsee isompiakin joukkoja, metsään ei todistetusti voi mennä myöskään tällä Kulinaarigurun viime pääsiäisenä postaamalla viululla. Tällä kertaa itse tosin suuntaamme valmiin paistin äärelle, menuun olemme lupautuneet osallistumaan alkupalojen ja jälkiruoan osalta. Molemmat osiot odottavat vielä inspiraation löytymistä, mutta vielähän tässä on aikaa sunnuntaihin.

Jos ei tykkää lampaasta, voi pääsiäispöydässä tarjoilla vaikkapa kalaa. Tässäpä yksi vaihtoehto, pekoniin käärittyä kalaa on harrastettu useissakin resepteissä, ja aina se on yhtä toimivaa. Esimerkiksi Polkkikselta löytyy herkkuresepti kalan ja pekonin autuaaseen liittoon. Tämän reseptin alkulähde on Jamie Oliverin Ministry of Food -kirjassa. Tämä annos tehtiin melko lailla reseptin mukaan, mutta tätähän voi varioida mielin määrin. Pääperiaate on yksinkertainen: otetaan viipale tai filee jotain kalaa, kääritään ympärille pekonia, ilmakuivattua kinkkua tms. Väliin voi tyrkätä yrttejä tai muita mieleisiä mausteita, suolan kanssa kannattaa olla varovainen koska pekoni ja muut lajitoverinsa ovat yleensä riittävän suolaisia. Sitten kääröt uuniin hetkeksi kunnes kala on kypsää ja pekoni rapeaa. Jos haluaa luksusversion, kannattaa kokeilla vaikka tätä maailman parasta kalaruokaa.

Ja vihdoin siihen reseptiin:

Pekoniin käärittyä kalaa rosmariinilla (tai muilla yrteillä)
2 annosta

4 oksaa rosmariinia tai muita yrttejä (timjami, basilika)
oliiviöljyä
merisuolaa, mustapippuria myllystä
2 reilua (á n. 200g) filettä valkolihaista kalaa
8 viipaletta savupekonia
1 sitruuna

Lämmitä uuni mahdollisimman kuumaksi. Nypi 2 yrtinoksasta lehdet ja silppua leikkuulaudalla. Liruta silpun päälle oliiviöljyä ja rouhi päälle vielä pippuria ja suolaa. Mausta kalafileet kierittelemällä niitä leikkuulaudalla kunnes joka puolelle on tarttunut mausteita. Laita 4 pekoniviipaletta leikkuulaudalle hiukan limittäin. Tasoita vetämällä kevyesti veitsen hamarapuolella pekonimaton yli. Laita yksi kalafile poikittain pekonien päälle, ja kääri file pekoniin. Toista jäljelle jääneiden pekonien ja kalafileen kanssa. Öljyä uunipelti / vuoka hyvin, laita kalafileet vuokaan (toim. huom. tällä tavalla tulee valtavasti käryä, varaudu siihen tai käytä sen sijaan leivinpaperia). Laita yrtinoksa kunkin fileen päälle, liruta hiukan oliiviöljyä perään. Kypsennä uunissa noin 10-12 minuuttia, kunnes pekoni on rapeaa ja kala läpikypsää.

Tarjoile uusien perunoiden tai perunamuusin kera. Lisäkkeeksi sopii vihreä salaatti, tai miksipä ei tähän aikaan vuodesta vaikka parsa.
Niin tai näin, pekonikalaa kannattaa kokeilla! Kala säilyy mehukkaana ja pekoni sen ympärillä on ihanan rapeaa.

Vietimme eilen pienimuotoisia tupareita muutossa ansiokkaasti avustaneen ystäväperheen kanssa. Alkuun tarjoilimme kasviksia, suolakeksejä ja erilaisia dippejä. Kuvassa komeilevat vasemmalta oikealle: munakoisotahna (eräänlainen versio moutabbelista tai baba ghannoujista), keskellä kikhernetahna/hummus -versio sekä oikeassa laidassa guacamole. Kaikki helppoja ja nopeahkoja valmistaa, ja varsinkin kikhernetahna upposi lapsillekin. Lapset tosin vetelivät kasviksia tyytyväisenä ihan sellaisenaankin, maisteltuaan urheasti kaikkia kolmea tahnaa ;)

Guacamolesta on varmaan yhtä monta versiota kuin on kokkejakin. En käyttänyt mitään varsinaista ohjetta, vaan menin näppituntumalla. Tämä oli aika perustavaraa, pienellä lisäyksellä joka pyöristää makuja hiukan:

Guacamole
n. 3-4 dl valmista tahnaa

2 avocadoa (kypsiä)
1 pieni valkosipulinkynsi
limemehua, sanotaan nyt ½ limen mehu
½-1 pieni kuivattu chili
1 dl kevyttä creme fraichea
suolaa
(pippuria)

Halkaise avocadot, kaavi sisus lusikalla kulhoon. Puserra tai raasta joukkoon kuorittu valkosipulinkynsi. Lisää chili ja limemehu, soseuta vapaalla tyylillä (sauvasekoittimella tulee tasaisinta jälkeä). Lisää fraiche, mausta suolalla. Maistele ja lisää limemehua, pippuria ja / tai suolaa tarvittaessa. Tällä ohjeistuksella tulee miedohkosta keskivahvaan tulisuudeltaan, laita enemmän chiliä jos haluat tulisempaa. Nosta jääkaappiin tekeytymään.

Kikhernetahnan pohjaohje ja ajatus löytyi Jamien kirjasta Alastoman kokin paluu. Lisäsin kuitenkin hiukan tahinia, joten kai tästä eräänlainen hummus sitten tuli.

Kikhernetahna l. eräänlainen hummus
n. 3 dl valmista tahnaa

1 tlk kikherneitä
1 valkosipulinkynsi
1 pieni kuivattu chilipalko
½- 1 tl tahinia
oliiviöljyä
sitruunamehua
suolaa
(pippuria)
(vettä)

Valuta kikherneet, kippaa kulhoon ja raasta / puserra perään valkosipulinkynsi. Murenna päälle chilipalko ja lisää tahini. Soseuta esim. sauvasekoittimella, lisää sitruunamehua ja oliiviöljyä. Mausta suolalla (ja pippurilla). Tahnasta meinasi tulla melkoisen jämäkkää, joten lisäsin ensin oliiviöljyä jonkin verran ja lopuksi hiukan vettä saadakseni sopivan pehmeän koostumuksen.

Munakoisotahnankin alkuinnoitus tuli samaisesta Jamien kirjasta, ja kun muistin Muulinkin kehuneen sitä useampaan otteeseen, niin pitihän sitä kokeilla. Minun babani muodostui koostumukseltaan aika löysäksi ja väriltään vähintäänkin hernekeittomaiseksi. Tämä johtunee siitä, etten enää valmistusvaiheessa lueskellut mitään oikeita (so. netti-) ohjeita, eikä Jamie ilmoittanut yhtään mitään munakoisojen nesteen käsittelystä. Joten vastaisen varalle, munakoisojen nesteitä EI kannata kaapia mukaan, vain lihat...

Munakoisotahna / baba ghannouj / mutabbal
n. 3 dl valmista tahnaa

2 keskikokoista munakoisoa (yht. n. 700 g raakana)
1 valkosipulinkynsi
sitruunamehua
1 rkl tahinia
basilikaa
pippuria
suolaa

Paahda munakoisoja kokonaisina 250-asteisessa uunissa noin tunnin ajan, tarkoitus on että sisus pehmenee. Halkaise koisot pituussuuntaan, valuttele enimmät nesteet pois ja kaavi lihat talteen kulhoon. Raasta joukkoon valkosipulinkynsi ja lisää muut ainekset (lukuunottamatta basilikaa, jos käytät tuoretta). Soseuta, haarukalla saat krouvimpaa ja sauvasekoittimella tasaisempaa tahnaa. Lisää lopuksi basilika silputtuna. Jamie ehdotti tarjoilemaan tätä lämpimänä tai haaleana, mutta meillä tarjoiltiin kylmänä ja hyvää oli!

Herkullisia tököttejä kaikki kolme!
Pääruoaksi uunista kiskottiin pizzoja, Jamien pohjaohjeella tietenkin, ja pääsin VIHDOIN kokeilemaan Kulinaarimurulan mahtiohjetta punasipulihillokkeesta pizzassa. Todella hyvää pizzaa, katsokaa ohje täältä. Suosittelen kokeilemaan. Hillokkeen keittely saattaa tuntua vaivalloiselta, mutta on itseasiassa todella helppoa: ainekset vain kattilaan ja antaa porista hiljalleen. Tuo reseptissä mainittu määrä hilloketta riitti yhden ison pizzan päälle ("pellillinen").

Koska etukäteen aina arvioin otsa kurtussa huolestuneena ettei ruoka riitä, tein pizzan kaveriksi myös Paolan pastasalaattia, joka todella on maailman parasta pastasalaattia.

Jälkiruoaksi vielä mangokakkua, ja siinäpä sitä olikin jo syöty itsensä täyteen :)

Viime hetkellä järjen ääni palautui päähäni, enkä toteuttanut toista jälkiruokaideaa uunissa paahdetuista nektariineista / persikoista ja vaahtokarkeista. Senkin aika kyllä koittaa, ehkäpä kesällä kun nektariinit ovat sesongissaan...

Kyseessä ei ole kuitenkaan se kattiloiden ja / tai lieden kuuraamiseen tarkoitettu teräsvilla, vaan helposti muunneltava talvisen perusruoan resepti, jonka uskallan väittää toimivan takuuvarmasti aina. Ensiksikin, padathan ovat mitä mainiointa (talvi)ruokaa: ainekset sekaisin ja koko komeus uuniin, valmistumisaika on tietysti pitkähkö mutta sillä välin voi vaikka ulkoilla tai lueskella sisustuslehtiä. Toisekseen, muuntelu on helppoa ja lopputulos herkullista. Ja vielä kaupan päälle: pataa on helppo tehdä isompikin satsi, joko vieraiden kestitsemiseen tai sitten useamman päivän ruoaksi. Mauthan tunnetusti vain paranevat ajan kanssa. Älä nyt kuitenkaan ihan vuosikertaviininä pataa pidä, ellet sitten pakasta ;)

Lienette lainkaan yllättyneitä tämän reseptin alkuperästä. Joulupukki toi Jamien Ministry of Food -kirjan, jossa esitetään resepti peruspadalle neljällä tapaa. Jossain muuallakin oli juuri mainittu siiderin ja possun yhdistelmä, joten meidän patamme kallistui tällä kertaa siihen. Ja kuinka maukasta olikaan! Siideristä tuli pataan ihanaa hedelmäisyyttä, eikä kokonaisuus tosiaankaan maistu siideriltä. Seuraavassa ensin resepti possupadalle, ja koska blogikokkien keittokirjat on yhteisiä, myös kaikki Jamien ehdottamat muunteluvaihtoehdot lopussa. Ihan lopussa heitetään myös pieni haaste.

Possua ja siideriä padassa
4-6 annosta

2 vartta varsiselleriä
2 sipulia
2 porkkanaa
oliiviöljyä
1 rkl (kukkurallinen) vehnäjauhoa
1 tlk tomaattimurskaa
suolaa
mustapippuria
(valkosipulia: Jamie oli hämmästyttävästi unohtanut valkosipulin, joten päätimme korjata virheen:))

3 oksaa salviaa
500 g pataan sopivaa possua (filee voi olla vähän liian kuivaa)
5 dl puolikuivaa siideriä

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Kuori sipulit ja porkkanat. Leikkaa sellerinvarsista lehdet pois. Pilko porkkanat, sipulit ja selleri isohkoiksi paloiksi. Lihan pitäisi olla noin 2 cm kuutioina: jos se ei jo valmiiksi ole, pilko se. Lämmitä pata keskilämpöiseksi, kaada loraus oliiviöljyä ja lisää kasvikset. Kuullota niitä noin 10 minuuttia. Lisää liha ja jauhot. Huom! toisin kuin monissa muissa pataohjeissa, lihaa siis EI ruskisteta etukäteen. Jamie nimenomaan huomauttaa, että hänen lukuisten testiensä perusteella sillä ei ole suurta merkitystä lopputuloksen kannalta. Ja siitähän meillä tykätään: mitä helpompi, sen parempi! Lisää neste ja tomaattimurska, sekoita ja mausta suolalla ja pippurilla. Kiehauta, laita kansi päälle ja nosta uuniin. Possun ollessa kyseessä kypsennä noin 2 ½ tuntia, viimeiset puoli tuntia aina ilman kantta. Ota lopuksi yrttien varret pois ja maista sekä korjaa maut tarvittaessa ennen tarjoilua. Lisäkkeeksi käy riisi, tai voit tehdä pataan lisukkeeksi mykyjä tai perunakuorrutuksen (joko muusista tai esikiehautetuista perunaviipaleista).

Ja sitten ne muut vaihtoehdot:
kaikkiin tulee nuo samat yllä mainitut kasvikset. Liha, neste ja yrtit vaihtelevat.

Nauta ja olut, kypsennysaika 3 tuntia:
3 laakerinlehteä
500 g patanautaa
5 dl olutta (alea, Guinessia tai stoutia)

Kana ja valkoviini, kypsennysaika 1½ tuntia:
3 oksaa tuoretta timjamia
500 g kanaa (Jamie ehdottaa nahatonta, luutonta reisilihaa mutta eiköpä tähän voi muutakin käyttää)
5 dl valkoviiniä

Lammas ja punaviini, kypsennysaika 2½ tuntia:
3 oksaa tuoretta rosmariinia
500 g patalammasta
5 dl punaviiniä

Muita näistä emme itse ole ehtineet vielä kokeilemaan, mutta taatusti ovat hyviä. Ja sitten se haaste: possupataa syödessäni ajattelin, että se voisi toimia vege-versionakin varsin hyvin. Kuinka ollakaan, mieleeni pompsahti heti peloton kokeilukokkimme Ylimuuli, joka on onnistuneesti tuunannut ruoan jos toisenkin. Mutta siis, kuka tahansa voi ottaa haasteen vastaan ja ehdottaa meille vegeversiota padasta. Mielellään kuitenkin niin, että liha korvataan jollain eikä vain jätetä sitä pois :)

Voikeittiön liekitysneitsyys meni tämän ruoan myötä! Koskaan aiemmin emme ole rohjenneet tuikata pannulle tulta, nyt sitä oli pakko kokeilla. Se olikin ehkä tämänkertaisen toteutuksen ainoa "wow"-efektiä aiheuttanut osa. Liha oli aivan väärää tämäntyyppiseen ruokaan ollakseen hyvää ja mureaa. Tiesin sen jo ennalta, kun resepti vaati sisäfilettä, mutta halusin väkisin tehdä tätä perjantain herkkuruoaksi, vaikkei sisäfilettä ollut saatavilla. Jee. Ottakaa opiksenne, jos resepti vaatii hyvää lihaa, kalaa tai muuta pääainesosaa, vaihtakaa reseptiä jollei sitä ole saatavilla. Tai muokatkaa sitten.
Ruoka itsessään olisi ollut ihan hyvää jos liha ei olisi muistuttanut ihan niin paljoa kengänpohjia. Joten jaetaan tämä resepti nyt, sillä varaumalla että hankkikaa hyvät ihmiset kunnon lihaa tähän. Tai jättäkää tekemättä. Piste.

Resepti löytyi haahuillessani Viini-lehden sivuilta hyviä viini-ruokavinkkejä. Tai siis ruokavinkkejä, ja niille sopivia viinejä. Resepti, ja viinisuositus jonka valitsimme, täällä. Muistaaksenin viinikään ei ollut mitään ylimaallisen hyvää sillä kertaa, vaikka sen kelpo pullo pitäisi ollakin. Ehkä meillä oli vaan huono päivä :)

Penne tuoresieni-konjakkikermakastikkeessa ja lihasuikaleita
2 annosta

200 g tuoreita sieniä
150 g naudan sisäfileetä (ja käyttäkää hyvät ihmiset sitä sisukkaa, ei se muuten onnistu: me taisimme käyttää jotain paistilihaa tmv.)
n. 3 dl lihalientä
n. 2 dl kermaa
2 rkl voita
1 rkl vehnäjauhoja
2-4 cl konjakkia
suolaa
pippuria
parmesania

Tee näin: Paista sieniä voissa, kunnes nesteet ovat kiehuneet sienistä pois. Paista nopeasti kuumalla pannulla myös pieniksi suikaleiksi leikatut fileen palat. Huom, pannu kannattaa tosiaan olla kuuma ja paistoaika lyhyt. Mausta liha suolalla ja pippurilla. Kiehauta kanaliemi. Laita toiseen kasariin puolet voista ja sen kuohahdettua lisää jauhot. Anna kiehahtaa. Lisää kuuma kanaliemi. Lisää lientä niin, että kastike pysyy paksuna. Lisää kerma.

Laita lihasuikaleet pannulle, kuumenna, lisää konjakki ja liekitä. Yhdistä lihapalat, jäljelle jäänyt konjakkinen liemi ja sienet kasarissa. Sekoita ja tarkista maku. Kaada liha-sieniseos keitetyn pastan päälle, sekoita ja tarjoile parmesaanilla ja mustapippurilla maustettuna.

Kuten sanottua, ruoka oli hyvää jos vain olisi malttanut hankkia kunnon lihaa saapuville. Kokeilkaa, mutta vain kunnon lihasta.

Liekittäminen oli jännä kokemus, ei onneksi mitään haavereita sattunut. Kannattaa kuitenkin pitää saatavilla pannun päälle sopiva kansi eikä sammutuspeitekään ole hätävarjelun liioittelua. Liesituulettimenkin kytkimme pois päältä. Alkoholia sytyttäessä ei kannata ihan pannun keskelle tuikata sitä tulenlähdettä, se roihahtaa kyllä aika iloisesti liekkiin kun konjakkia on tarpeeksi. Tämän kokeilun jälkeen uskaltaudumme kyllä liekittelemään toistekin. Vielä sitä ei ole tapahtunut, mutta ehkäpä otamme jonkin jälkiruokareseptin seuraavaksi liekityskokeiluun.

IT'S ALIVE!!??! Voikeittiöstä päivää, venähtipä ennätyspitkäksi tuo postaustauko. Eikä ollut edes tarkoitus mitään varsinaista taukoa pitää, mutta kuten niin monilla, työ haittaa harrastustoimintaa, ja useimmiten pahimmin juuri loppusyksystä ja alkuvuodesta. Muutto uuteen asuntoon ei sekään ainakaan yhtään lisää aikaa postailuun tuo. Selitykset sikseen, nyt on suurin osa pahvilaatikoista jo purettu ja uusi vuosikin saatu hyvin alulleen joten on aika ryhdistäytyä ja palata verkkokokkailun pariin.

Tämä piilotettu kana on valmistettu vielä vanhan vuoden ja keittiön puolella. Resepti on helsinkiläisen keittiömestari Timo Rainion käsialaa ja löytyy Viini-lehden numerosta 5/2008. Tyylillemme uskollisina oioimme hiukan kulmissa, tässä alkuperäinen resepti johon suluissa merkitty tekemämme muutokset.

Kanarulla

Taikina
½ g sahramia (tai ½ tl köyhän miehen sahramia eli kurkumaa)
30 g hiivaa (käytimme kuivahiivaa)
1½ tl suolaa
2 tl sokeria
½ dl oliiviöljyä
3 dl vettä
6 dl vehnäjauhoja

Sekoita sahrami (kurkuma), hiiva, suola, sokeri ja öljy kädenlämpöiseen veteen. Vaivaa vehnäjauhot joukkoon. Alusta taikinaa noin viisi (-10) minuuttia, kunnes se on tasaista ja kiiltävää. Peitä taikinakulho ja kohota taikinaa lämpimässä vedottomassa paikassa 20 minuuttia.

Täyte
400 g kanaa
2 sipulia
300 g pinaattia (käytimme pakastepinaattia emmekä ihan noin paljoa)
2 rkl kanafondia
½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl kermaa
valkopippuria myllystä
1 rkl karkeaa dijon-sinappia
1 dl oliiviöljyä tai sulatettua voita

Paloittele kananliha ja paista kypsäksi. Hienonna sipuli ja kuullota paistinpannulla öljyssä. Lisää joukkoon pinaatti, kanafondi, vehnäjauhot, kerma, kypsät kanakuutiot, pippuri ja sinappi. Hauduta täytettä varovasti sekoittaen 5 minuuttia. Jäähdytä 20 minuuttia.

Jaa taikina kahteen osaan ja kauli molemmista puolen sentin paksuinen, A4 -kokoinen levy. Jaa täyte molemmille levyille ja rullaa levyt kuin kääretortut. Huom. täytteen kannattaa tosiaan antaa jäähtyä, muuten rullaaminen on hankalaa jos kuuma täyte "sulattaa" taikinalevyn. Paina päädyt umpeen. Nosta rullat uunipellille saumakohta alaspäin. Voitele voisulalla tai öljyllä ja paista rullia 175-asteisessa uunissa 30 minuuttia. Anna piirakan vetäytyä ennen tarjoilemista.

Tarjoa vaikkapa vihersalaatin kanssa. Piirakka oli hyvää, mutta jatkokehitämme sitä seuraavan kerran lisäämällä hiukan potkua täytteeseen. Nyt maut olivat mietoja, miellyttäviä tosin mutta meidän makuumme melkein liiankin mietoja. Ehkä sinappia pitäisi olla enemmän, tai sitten lisäisimme vaikkapa maustekurkkuja täytteeseen. Kokeilemisen arvoinen rulla kuitenkin, sopisi vaikkapa talviselle ulkoiluretkellekin evääksi.

Elossa ollaan vielä, vaikka päivitystahti vaan hyytymistään hyytyy kuin luonnonvalo ulkoa... Pimeääkin pimeämpään vuodenaikaan on ihana herkutella kunnon kotiruoalla, jota tällä(kin) kertaa tarjoaa meille Jamie. Tai, jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin itse me itsellemme tätä tarjosimme, resepti tuli Oliverilta. Osalle teistä saattaakin olla tuttu britti-imperiumin lahja vuokaruoille, shepherd's pie, tai cottage pie, riippuen tietysti siitä minkä sortin lihaa on myllyn läpi ruutattu. Tämä ilmestys on vastaava versio kalanystäville, eikä häpeä yhtään lammaspaimen-serkulleen tämäkään. Ei ihan yhtä vaivatonta kuin perusmakaronilaatikko, muttei missään nimessä vaikeaa, ja ehdottomasti pienen vaivan arvoista!

Alkuperäisresepti löyty siis Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu. Näin se kuuluu:

Fantastinen kalapiirakka
6 annosta

5 suurta perunaa
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2 suurta kourallista pinaattia (tai ½ pss pakastepinaattia)
1 sipuli
1 porkkana
oliiviöljyä
3 dl kermaa
2 kourallista cheddaria tai parmesania
1 sitruunan mehu
1 tl englantilaista sinappia
1 kourallinen persiljaa
500 g kalafileetä (turska, kuha, siika, kirjolohi jne.) suikaleiksi leikattuna
muskottia

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Kuori perunat ja kuutioi, keitä suolalla maustetussa vedessä noin 2 minuuttia. Laita sitten munat mukaan kypsymään. Anna kiehua 7 minuuttia, nosta sitten pinaatit terässiivilässä kattilan päälle (jos käytät tuoretta pinaattia) ja keitä vielä 1 minuutti. J(os käytät pakastepinaattia, ota se ajoissa sulamaan.) Huuhdo pinaatti nopeasti kylmäksi ja purista varovasti ylimääräinen vesi pois. Kaada perunat lävikköön, laita munat kylmään veteen jäähtymään. Kun ovat jäähtyneet, kuori kananmunat ja leikkaa ne neljään osaan.
Hienonna sipuli ja kuori ja kuutioi porkkana. Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä, pehmennä siinä sipuleita ja porkkanoita viitisen minuuttia. Lisää kermaa ja kiehauta. Ota pannu levyltä, lisää sitruunamehu, juusto, sinappi ja persilja.
Kumoa pinaatti ja kala- ja munapalat uunivuokaan ja sekoita. Kaada kermaseos päälle. Soseuta perunat, lisää niihin hiukan öljyä, suolaa, pippuria ja muskottia. Levitä sose vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta hieman ruskistuu.
Nauti höyryävän tuoksuvasta ihanasta kotiruoasta sateisen ja pimeän syksyn keskellä. Sytytä kynttilöitä ja kaada lasiin vähän hyvää valkoviiniä. Kyllä se siitä.

Huoh. Pahoittelen heti kärkeen kuvien surkeaa laatua. Ajattelin jo jättää ne kokonaan pois, mutta tuo auringonkeltainen piristää syysmyrskyistä päivää niin sopivasti että annetaan nyt olla. Toinen huoh. tulee siitä, että tätä huippumakoisaa Pastanjauhajien esitestaamaa kanakormaa tuli tehtyä jo aikaa sitten, alkukesästä muistaakseni. Ja kaikki muukin tässä postauksessa menee aika lailla muisteluksi, paitsi se, että maku tässä ruoassa oli mahtava. Ja että kokeilimme uutta naan-leivän reseptiä emmekä vieläkään osanneet tehdä ihan autenttista naania. Sittemmin intialaisen ruoan ystäviä ihastuttamaan on ilmaantunut uusi Garam Masala -blogi, josta kokeilulistalla on jo monta monituista reseptiä, listan kärjessä naan. Jospa tuolla selkeällä ohjeella onnistuisimme kotikeittiössäkin tekemään oikeata naania.

Hehkutetaan vielä tätä kormaa. Se on nopeatekoista, ihanan väristä ja taatusti maukasta! Meillä taisi jauhantakeittiöön verrattuna olla sen verran enemmän valmistusaikaa että marinoimme kokonaisuutta jääkaapissa jonkin aikaa ennen kypsennystä. Ja jugurttina käytimme Lindahlsmejerin turkkilaista ruokajugurttia eli tuttavien kesken partaäijää.

Pastanjauhajien resepti löytyy siis tuolta ylempänä mainitun linkin takaa. Kirjaan sen tähän talteen, vaikka menimmekin melkein prikulleen tuon mukaisesti.

Ainsleyn näpsäkän nopea kanakorma

öljyä
1 sipuli
3,5 dl ruokajugurttia
2 dl ruokakermaa
25 g voita
½ tl suolaa
1 tl kurkumaa
2 tl chilirouhetta
3 valkosipulinkynttä
3 rkl mantelirouhetta
4 kanan rintafileetä suikaleiksi leikattuna

Kuullota sipulia pannulla öljyssä kunnes se on hiukan pehmennyt. Aja monitoimikoneessa tahnaksi sipuli, jugurtti, kerma, voi, sekä mausteet. Laita kanasuikaleet öljyttyyn uunivuokaan ja kaavi tahna päälle. Jos aikaa on, marinoin pari tuntia jääkaapissa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 min. Jos otat vuoan jääkaapista, laita se uuniin jo uunin lämpeämisvaiheessa. Tarjoa riisin ja/ tai naan -leivän kanssa. Me saimme kastikkeeta sen verran tukevaa, että päätimme nauttia herkun pelkän naan -leivän kera.

Naan tehtiin korman kaveriksi tällä reseptillä:

Naanleipä
6 annosta

1,6 dl lämmintä vettä
4 g kuivahiivaa
4 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
60 ml gheetä eli kirkastettua voita (taisin käyttää ihan sulatettua voita)
30 ml maustamatonta jugurttia

Sekoita hiiva ja sokeri lämpimään veteen. Anna seisoa lämpimässä paikassa noin 10 minuuttia. Siivilöi sillä välin kolmeen kertaan suola ja jauhot isoon kulhoon. Lisää hiivaseos, puolet voista ja jugurtti, sekoita pehmeäksi taikinaksi ja vaivaa sitten jauhotetulla tasolla noin 5 minuuttia, tai kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Laita öljyttyyn kulhoon ja peitä kulho liinalla tai kelmulla. Anna taikinan kohota lämpimässä vedottomassa paikassa 1 ½ tuntia tai kunnes on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, iske siitä ilmat pihalle. Kumoa jauhotetulle työtasolle ja vaivaa taas noin 5 minuuttia. Jaa taikina kuuteen osaan, kaulitse soikeiksi leipäsiksi jotka eivät ole kovin paksuja. Levitä pellille (tai ritilälle) alumiinifolio, öljyä se. Laita leivät folion päälle, voitele lopulla voilla ja kypsennä hyvin kuumassa uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hiukan väriä ja kohonneet.
Resepti oli ihan hyvä, mutta tällä kertaa leipämme jäivät jotenkin hiukan kovahkoiksi. Paistoimmekohan liian viileässä liian kauan? No, seuraavan kerran luotamme garam masala -blogin neuvoihin.

Jo aikaa sitten eksyin Pastanjauhajien ansiosta The Pioneer Womanin sivuille. Reellä on paitsi hauskoja juttuja, oikein makoisia reseptejäkin. Vielä en ole ehtinyt toteutta esim. tätä mahtavaa leipää, jota jauhantapajassakin on kehuttu. Säännöllisesti tulee kyllä käytyä kurkkimassa, mitä herkkuja ranchin keittiössä on taas tehty. Vihdoin sain aikaiseksi kokeilla kuitenkin yhtä resepteistä, Reen ja hänen siskonsa yhteistä pastabravuuria. Alkuperäinen resepti seikkaperäisen kuvallisen ohjeistuksen kanssa löytyy täältä, käykää ihmeessä katsomassa! Jouduin vähän oikomaan mutkia, katkaravut eivät olleet isoja eivätkä raakoja, eikä pasta penneä.
Muuten mentiin aika uskollisesti reseptin mukaan, kermakin oli kuohua eikä mitään vähärasvaista ruokalitkua. :)
Tässä resepti sellaisena kuin se meillä toteutettiin. Suomennos ja määrien käännökset ovat melko vapaita, mutta pastakastikkeitahan on helppo tehdä rennoin rantein.

Betsyn ja Reen innoittama katkarapu-pennepasta

1 pss katkarapuja (pakaste)
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
2 dl paseerattua tomaattia
1 ½ dl kuohukermaa
½ lasia valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria
n. 100g pastaa (kuivapaino)

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä voi-öljyseoksessa pannulla. Ota katkaravut sulamaan. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää pannulle viini ja anna porista hetken aikaa. Lisää paseerattu tomaatti, kuohukerma ja yrtit. Hauduta matalalla lämmöllä sillä aikaa kun keität pastan. Lisää lopuksi katkaravut, anna lämmetä niin että ovat kunnolla lämpimiä, älä kuitenkaan kypsennä enää etteivät ravut kuiva. Mausta suolalla ja pippurilla Valuta pastasta vesi ja kaada se kastikkeen sekaan. Tarkista ja korjaa maut tarvittaessa. Tarjoa heti. Hyvää.

Tästä nyt tulee vähän tämmöinen post'n'run -tyyppinen ohiajoräiskäys, mutta tässä on niin hyvä arkiruoka että pitää äkkiä laittaa se vähintäänkin itselle muistiin ettei pääse unholaan vaipumaan. Limen&Pippurin keittiöstä on viime aikoina ilmoille saatettu monenmonta erilaista hyvää arkiruokaa, ja sellaisia reseptejähän ei koskaan voi olla liikaa. Voikeittiössäkin uuni on tuntunut viime viikkoina soittavan liian usein samaa vanhaa makaronilaatikko-tonnikalapennelaatikko -sävelmää. Viikolla on kuitenkin kiva pitää edes yksi päivä jolloin voi vain lämmitellä aiemmin valmistunutta ruokaa ja keskittyä sitten johonkin muuhun toimintaan, niin hauskaa kun kokkailu useimmiten onkin.

Me bongasimme reseptin siis täältä. Tavoistamme poiketen menimme täysin ohjeen mukaan, ja kylläpä kannatti. Ihanan mehevää, helposti valmistuvaa herkkua!

Tonnikala-bataattivuoka
n. 4 annosta

1 kg perunoita ja bataattia
1 sipuli
oliiviöljyä
suolaa
sitruunapippuria
paprikajauhetta
2 tlk tonnikalaa currykastikkeessa
2 tomaattia
1 prk säilykemangoa
2-3 dl juustoraastetta

Kuori ja lohko perunat, bataatit ja sipuli. Sekoita öljy ja mausteet lohkojen kanssa. Levitä uunipellille ja kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (okei, näköjään hiukan kuitenkin poikkesimme alkuperäisestä).
Siirrä lohkot uunivuokaan, levitä päälle tonnikala ja lohkotut tomaatit sekä mangopalat. Ripottele päälle juustoraaste ja laita 250-asteiseen uuniin kunnes juusto kuplahtelee ja on saanut kauniin värin.

Suosituksia toisensa perään, mutta tästä ei malta olla hihkumatta heti kun sitä tuli tehtyä, on nimittäin mahtimaut salaatissa! Komeus käy pääruoastakin, sisältäähän se mm. avokaatoa, jonka energiapitoisuus on kohtuullisen korkea. Reseptuurin lähde on kukapa muukaan kuin Oliverin poika, tällä(kin) kertaa innoitus tuli Jamien kotona -kirjasta. Kun vielä anoppi viikonloppuvierailullaan lahjoitti oman maan porkkanoita, oli tätä päästävä kokeilemaan. Tässä salaatissa on työvaiheita useampia, joten kaikkein nopein se ei ole valmistaa. Ehdottomasti kuitenkin vaivan arvoinen!

Paahdetut porkkanat ja avocadoa salaatissa
4 annosta

Tämä on nimittäin HYVÄÄ ja helppoa. Kulinaarimurulassa postattiin jo aikapäiviä sitten tämä yyberböögö, ja sitä se todella on. Meillä tätä on syöty jo monta kertaa, nyt sattui kameraankin askelmerkit kohdalleen ja saatiin kuvan kera asiaa ilmoille. Kyseessä on siis kanapurilainen, joka kätkee sisäänsä myös tsatsikia ja paistettua halloumijuustoa. Kokonaisuus on lähes täydellinen, eikä maultaa ihan niin raskas kun useimmat lihapihveihin perustuvat purilaiset.

Alkuperäinen resepti on siis täällä. Postaamme kuitenkin tässä reseptin uudelleen, niillä aavistuksenomaisilla muutoksilla joilla itse olemme tätä tehneet. Halusin nimittäin marinoida kanaa hiukan, aiemmin postaamamme kanapitasalaatin tapaan.

Raikas kanapurilainen
4-8 purilaista

4 kanan rintafilettä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershirekastiketta
hp-kastiketta
oliiviöljyä
balsamicoa
(sitruunamehua)
valkosipulia
mustapippuria
(yrttejä)

1 dl partaäijää
pätkä kurkkua
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
mustapippuria
(minttua)

1 pkt halloumijuustoa
sitruunamehua
hampurilaissämpylöitä
lehtisalaattia
puna- tai salottisipulia

Leikkaa kanafileet kahtia paksuussuunnassa, niin että saat kaksi alkuperäisen kokoista mutta ohuempaa filettä. Sekoita marinadin ainekset (käy kätevästi jos kaadat niitä vaikka pakastepussiin) ja laita fileet perään. Marinoi niin kauan kuin on aikaa, puolesta tunnista vuorokauteen toimii ihan hyvin.
Tee tsatsiki: raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, ripottele raasteen päälle suolaa ja anna valua esim. siivilässä. Puristele varovasti kurkkuraasteesta liiat nesteet, sekoita jugurttiin. Purista joukkoon valkosipulinkynsi, lorauta viinietikkaa ja oliiviöljyä, mausta pippurilla ja halutessasi mintulla. Laita jääkaappiin maustumaan.
Paista kanat pannulla, ja niiden vierellä myös viipaloitu halloumi. Lorauta juustoviipaleille sitruunamehua.
Viipaloi sipulit ohuelti, huuhtaise ja kuivaa salaatinlehdet. Lämmitä sämpylänpuolikkaat vaikka leivänpaahtimessa (toim. huom. kannattaa ensin tarkistaa että ne mahtuvat paitsi sinne myös sieltä ulos), kasaa täytteet sämpylän sisään, tarraa kiinni ja valmistaudu nauttimaan.

Näitä voi syödä aina yhden liikaa ;)

Kiitokset vielä viimeisestä kaikille paikalla olleille, oli oikein hauska tavata teitä ruokabloggaajia ja muuten vaan asiasta innostuneita!

Tapaamisesta saimmekin sopivasti energiaa postailla jo pitkältä aikaa kertyneitä kokkailukokemuksia. Kunhan ehdimme, valmistamme ja postaamme jopa kaksi miitin suosikkiamme omien muistiinpanojen pohjalta ;) saas nähdä mikä soppa niistä syntyy.

Tämä ruman näköinen tuubi on ulkonäköään huomattavasti herkullisempaa kasvispainotteista ruokaa. Jamien kotona -opus on pitkin kevättä ollut kovassa käytössä, sieltä tämäkin resepti löytyi. Emme olleet koskaan aiemmin tehneet cannelloneja millään täytteellä -jotenkin noiden pastaputkiloiden täyttäminen tuntui niin turhalta siperrykseltä kun lasagnea saa vähemmälläkin vaivalla... Nyt innostuimme kuitenkin kokeilemaan, ajattelin nimittäin seurata vinkkiä täytteen pursottamisesta putkiloihin pakastepussin avulla!

Jamien uskomaton uunivuokacannelloni parsa- ja kukkakaalista
4-6 annosta

suolaa
mustapippuria
500 g parsakaalia pestynä ja pilkottuna (voit käyttää varsiakin)
500g kukkakaalia, pestynä ja pilkottuna
oliiviöljyä
7 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
timjamia (mieluiten tuoretta)
25 g sardellia (ei mene pilalle vaikka käyttäisit anjovista)
2-3 pientä kuivattua chilipalkoa murusteltuina
5 dl paseerattua tomaattia
hyvää punaviinietikkaa
5 dl creme fraichea
200 g vastaraastettua parmesania
16 cannelloniputkea
tuoretta basilikaa
200g hyvää mozzarellaa
kourallinen rucolaa
1 sitruuna

Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Kuumenna iso kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi, laita kaalit kattilaan. Keitä noin 5-6 minuuttia tai kunnes kaalit ovat kypsiä. Valuta, säästäen keitinliemi.
Lorauta kuumalle isolle paistinpannulle öljyä ja lisää valkosipuli. Paista muutamia sekunteja, lisää sitten timjami, sardellit tai anjovikset, niiden öljy ja chilit. Paista taas muutama sekutnti, lisää sitten kaalit ja noin 4 rkl keitinlientä. Sekoita ja laita kansi päälle. Kypsennä kansi raollaan hiljalleen noin 15-20 minuuttia, hämmentäen silloin tällöin. Ota viimeisen viiden minuutin ajaksi kansi pois, jotta neste pääsee haihtumaan. Muusaa kaalit esim. perunanuijalla tai vastaavalla. Voit käyttää myös sauvasekoitinta. Ota seos pois liedeltä, maista ja mausta jos on tarpeen. Levitä seos pellille jäähtymään. Sillävälin ota uunivuoka, kaada sinne paseerattu tomaatti ja mausta suolalla ja lorauksella punaviinietikkaa.
Tee sitten maailman helpoin ja nopein "valkokastike": sekoita puolet parmesanista fraichen joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla ja ohenna hiukan kaalien keitinliemellä.
Lusikoi jäähtynyt kaalimössö pakastinpussiin, leikkaa kulma auki ja pursota cannelloniputkiin. Voit täyttää putket myös lusikalla tai pursotinpussin avulla. Laita täytetyt putket yhteen kerrokseen tomaattikastikkeen päälle. Ripottele putkien päälle basilikanlehdet ja lusikoi valkokastike pinnalle. Ripottele loput parmesanraasteesta ja revi mozzarella vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kuplahtelevaa ja kullankeltaista.
Huuhtaise rucola, purista päälle sitruunan mehu ja hiukan oliiviöljyä. Tarjoa cannellonivuoka rucolan ja rapeakuorisen leivän kera.

Huh. Nyt kun kirjoitin reseptin, piti ihan muistella että oliko se tosiaan noin monimutkaista? Kaipa se oli, luulen kyllä että oikaisin vähän mutkissa enkä esim. jäähdyttänyt seosta minkään pellin päällä... Ja taisinpa tehdä koko kastikkeen alusta loppuun samassa kattilassa.

Hyvää tämä kuitenkin oli, ehdottomasti vaivan arvoista.

Elokuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt! Parhaiten punajuurten ystäviä miellyttivät Kurpitsamoskan punajuuriwrapit. Ääniä annettiin yhteensä 73, ja kuten kuvasta näkyy, kaikki haastajat saivat ääniä!

Voikeittiö lähtee tästä ostamaan punajuuria voidakseen kokeilla kaikkia ihania haastereseptejä.

Oooikein isot onnittellut Kurpitsamoskalle hienosta voitosta! Syyskuun ruokahaasteen järjestäminen on sitten sinun kunniasi, Mari. Jäämme odottelemaan aihetta kiinnostuneina.

Ylemmästä kuvasta käykin hyvin ilmi toinen niistä kahdesta asiasta, jotka nykykeittiössä ottavat eniten hermoon: valoisuuden puute (varsinkin luonnonvalon). Kuva tosin hiukan valehtelee, vastavalon suuntaan otettuna keittiö näyttää pimeämmältä kuin oikeasti onkaan. Mutta ei se nyt ihan valossa kylvekään. Yläkuvassa siis oikealla laidalla siivouskaappi, jääkaappi-pakastin ja sen jälkeen kaappeja ja työtasoa. Vasemmalla (ei kuvassa) tiskialtaat ja roskiskaappi, astianpesukone, hella jne.

Tässä yllä nyt äskeisen kuvan oikeaa laitaa, jääkaappi jää oikeasta reunasta kuvasta ulos. Kaappitilaa ei ole liiaksi, ja keittiössämme ylivoimaisesti ärsyttävin asia ovat kaappien nuppimalliset vetimet. En tajua kuka keittiöinsinööri ne on suunnitellut, oli kuka hyvänsä niin se tyyppi ei kyllä koskaan ole keittiössä ruokaa laittanut. Kuvitelkaapa miten hauskaa on yrittää kesken ruoanlaiton esim. märillä käsillä avata noita kaappeja... Tälle puolelle tasolle kerääntyy mikron ja espressokoneen (Babysta enemmän täällä) kaveriksi kaikenlaista pikku sälää. On yrttiruukkua, morttelia, FlavourShakeria, espressokuppeja ja muuta kivaa.

Vastakkaisella seinällä on sitten kahvin- ja vedenkeittimet, paahdin ja leivät, sekä uusin lelumme tehosekoitin. Tehosekoitin on vain noin viikon vanha, ja toistaiseksi puuroaamupala on vaihtunut smoothieihin. Edellisissä kuvissa esiintyneet omenat ja banaanitkin odottelevat aamupalasmoothieihin pääsyään.

Keittiömme ei ole tällä erää suuren suuri, kaipailisin vähän enemmän työtasoja sekä kaappitilaa, mutta vuokra-asunnon keittiöksi tämä kelpaa oikein hyvin! Puisista työtasoista ja yleisestä vaaleasta värityksestä sen sijaan kyllä pidämme molemmat. Kuten myös keittiön selkeälinjaisesta ulkomuodosta. Unelmien keittiö olisi sekin melko avonainen, väritys voisi olla juuri tällaista valkeaa ja puuta. Kaasuhella tai ainakin pari levyä pitäisi olla, ja kunnollisen kokoinen pakastin. Ja mikrolle hylly. Käytämme mikroa tosi harvoin, useimmiten jonkin edellisenä päivänä valmistetun ruoan lämmittämiseen.
Tilanpuutteen vuoksi tärkeimmät keittokirjat ovat olohuoneen kirjahyllyssä. Keittokirjoja ostelisi tietysti mielellään lisääkin, mutta tilanpuute hillitsee melko tehokkaasti. Useimmiten nykyään tulee sitä paitsi etsittyä ohjeet netistä, muiden blogeista tai muilta sivuilta.