21. huhtikuuta 2008

Sinatran seurassa kasinolla

Juuri päättyneenä viikonloppuna juhlin pyöreitä lukuja, joten oli aika hakeutua herkuttelemaan muiden keittiöiden tekeleillä. Saatavuus- ja aikataulusyistä päädyimme lopulta Grand Casinolle Show&Dinner -iltaan. Ajatuksena on siis nauttia hyvästä menusta laadukkaan musiikkiviihteen säestyksellä hienossa ympäristössä. Tällä hetkellä Show on Lenni-Kalle Taipaleen, Sami Pitkämön ja bändin toteuttama Sinatra at the Casino. Vaikkei nimestä millään arvaisi, show koostuu Frank Sinatran suurimmista hiteistä.

Ohjelmasta täytyy kyllä sanoa, että pojat osaavat hommansa, koko poppoo. Ja Sinatran biisit sopivat jotenkin loistavasti Casinon Fennia-salongin tunnelmaan! Oikein onnistunut kokonaisuus.

Huhtikuussa Stockmannilla on kanta-asiakastarjouksena Show&Dinner -paketti johon kuului siis menu, showlippu, kasinon vuosikortti sekä 2,- € pelimerkki mukaan. "Normaalisti" Show&Dinner -konseptissa valitaan viidestä menusta, mutta tällä kertaa siis otimme tuon ennalta määritellyn erikoismenun.

Alkuun saimme ankanmaksaterriiniä ja sherrysiirappia. Ankanmaksa, jota emme olekaan aiemmin maistelleet, oli mukavan voimakkaan makuista, ja sherrysiirapin hedelmäinen raikkaus sopi siihen oikein hyvin. Lisänä annoksessa oli kolmiomainen pala makeahkoa, hiukan limpun makuista kovaa leipää, joka sekin täydensi kokonaisuutta mainiosti.

Annosten tarjoilu oli rytmitetty jokseenkin onnistuneesti soitannan lomaan (muusikot siis pitivät silloin tällöin taukoja jotta pöydissä oli mahdollista myös keskustellakin). Muutenkin palvelu pelasi kohtuullisesti, joskin aperitiiveja ja laskua jouduimme kyllä odottamaan.

Pääruokana menussa oli miedosti savustettua lohta, korvasienimuhennosta ja uusia perunoita. Annos oli juuri mitä lupasi, lohessa oli vieno savun aromi, ei kuitenkaan liian jyräävä. Sienimuhennos oli valtavan hyvää, yhtä hyvää kuin kotona itse tehty. Ja perunatkaan eivät olleet vetisiä. Jälleen kerran maut osuivat herkullisesti yhteen. Varsinkin sienimuhennoksen maukkaudesta oli yllättynyt, se oli aitoa tavaraa!

Jälkiruokana suklaa crème brûlée ja raparperijäätelöä. Tässäkin maut tasapainottivat toisiaan. Ennakkoon epäilin vähän raparperijäätelöä, mutta se raikasti mainiosti annosta.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli juuri sopivasti. Voimme lämpimästi suositella koko Show&Dinner -kokonaisuutta! Sali on sopivan pieni, jotta tunnelma säilyy melko intiiminä, show on laadukas ja ruoka hyvää. Esityksen ja illallisen jälkeen kasinoisäntä ja -emäntä esittelevät kasinoa ja pelejä, mikä oli myöskin hauska kokemus ensikertalaisille. Kannattaa käydä kokeilemassa. Kauempaa matkaaville Casino tarjoaa yhdessä viereisen hotellin kanssa Grand Weekendiä, jolloin pakettihintaan kuuluu myös yö hotellissa sekä pari kierrosta rulettia.

Itse yhdistimme iltaan yöpymisen Tornissa, jonka art deco -tunnelma täydensikin "aikamatkan Ameriikkaan" hyvin.

13. huhtikuuta 2008

nigellan ahvenet

Periaatteessa pidän kovastikin Nigellan resepteistä ja jossain määrin sarjoistakin. Hauskoja ideoita ja useimmiten herkullisen näköinen lopputulos. En tosin kuulu silmän vinkkaamisen ja viehkeän liikuskelun kohderyhmään, joten siitä syystä tv-versioiden katselu on usein jäänyt toisella silmällä vilkuiluksi. Kirja kuitenkin tuli ostettua kun sen halvalla sai, Syötävän hyvää siis. Reseptit ovat siinäkin hauskoja, mutta jostain syystä tuntuu niin työläältä alkaa niistä yhtään kokeilla. Miksiköhän? No, keittokirjoillakin on aikakautensa: välillä ne hautautuvat vuosiksi unholaan ja toisinaan kaikki ruoat tuntuvat tulevan samasta osoitteesta! Mutta itse asiaan, sain kuitenkin kokeilluksi tätä Syötävän hyvää kalaohjetta, innoittajana taisi toimia kyllä enemmänkin tuo lisuke kuin itse kala... Lopputulos oli kyllä mainio sekä kalassa että lisukkeessa. Lisäksi taisin tehdä vielä kalareseptin yhteydessä esiintynyttä egyptiläistä tomaattisalaattia. Siitä ei kuitenkaan tarttunut kuvaa kameraan, muistaakseni pääasiassa siksi että koneella majailee postaamistaan odottamassa erään toisen brittikokin hyvin samantyyppinen tomaattisalaatti. Kerromme sitten molemmista lisää toisella kertaa.

Tämä resepti on siis Nigella Lawsonin Syötävän hyvää -kirjasta, kyseessä on hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa sekä kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera. Hammasahventa en edes tunnista, kai se joku kala lienee. Tämän korvikkeeksi ehdotettiin puna-ahventa tai isoja ahvenia. Puna-ahvenet taas yleensä tuodaan sen verran kaukaa että haisevat jo kaupan etuovelle asti, ja kotoinen ahven taas on hinnoissaan. Käytimme siis jo äskettäin hehkutettua pangasiusta, tosin pakasteesta sekin. Että se siitä tuoreesta lähiruoasta.

Kikhernelisukkeenkin kanssa poikettiin auratulta polulta aika lailla. En vaan saa millään aikaiseksi liottaa ja huuhdella ja keitellä mitään kuivattuja herneitä / papuja / linssejä tai muuta, joten oikaisin ja käytin kikherneitä purkista. Mistä syystä jouduin sitten hiukan säveltämään valmistuksessa.
Koska kalaosuus on tässä ohjeessa se lyhyemmän ajan vaativa, aloita herneistä. En esittele tässä yhteydessä pidemmän kaavan tapaa, mutta mainitsen lyhyesti että Nigella suosittelee liottamaan kuivia kikherneitä ainakin 24 h ja keittämään 1½ - 2 h. Keitinveteen laitetaan sipulia, timjamia ja oliiviöljyä mausteeksi.

Kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera
n. 2 annosta

1 tlk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4-5 timjaminoksan lehdet
oliiviöljyä
suolaa
punaista chiliä (tuoretta tai kuivattua)

Aja sipuli, valkosipulinkynnet, chili ja timjami tehosekoittimessa tahnaksi. Tai sitten voit vain hienontaa kaikki ainekset. Laita reilu loraus öljyä kattilan pohjalle ja kuumenna. Laita chili-sipuliseos kattilaan ja mausta suolalla. Kuullota ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes seos on pehmeää. Lisää kikherneet ja hauduta kannen alla kunnes kikherneet ovat kuumenneet ja pehmenneet. Lisää sekaan hiukan vettä jos tarvis. Lopuksi voit vielä valuttaa päälle vähän oliiviöljyä ja ripotella suolaa ja timjaminlehtiä.

Hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa
2 annosta


n. 400 - 500 g valkolihaista kalaa
1-2 anjovisfileetä (niin, käytimme ihan suomalaista anjovista joka ei kuitenkaan ole anjovista oikeasti)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
parin timjaminoksan lehdet
1-2 rkl sherryä
voita

Lorauta pannulle öljyä, paista kalafileet . Nosta fileet lämmitetylle vadille ja peitä foliolla (tuskinpa meilläkään mitään vatia oikeasti lämmitettiin...). Kun kalat on paistettu, lisää pannulle hiukan oliiviöljyä sekä pikku aavistus anjovisten lientä. Lisää murskattu valkosipuli ja anjovisfileet. Sekoita puulastalla kunnes valkosipuli pehmenee ja anjovikset liukenevat öljyyn. Lisää sitten timjaminlehdet ja sherry. Anna seoksen poreilla pari minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja vatkaa pallo- kierre tai muulla vatkaimelle joukkoon voinokare. Valuta kastike kalojen päälle ja koristele timjaminlehdillä.

12. huhtikuuta 2008

jallua pullassa

Tämähän ei ole mikään uutukainen ruokalaji blogikeittiöiden tuotoksia tiiviisti seuraavalle. Ravintola Torin lähes legendaarinen annos on ehtinyt esille keittiössä jos toisessakin. Kiintoisan kuuloinen resepti on voikeittiössäkin ollut siellä kokeiltavien listalla, kunnes Liemikeittiön versio sai meidät vihdoin haeskelemaan jallupulloa Alkon hyllyiltä. Nirson oma versio itse lihapullista vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että kokeilemaan oli päästävä. Täytyy kyllä myöntää että lopullinen toteutus oli jostain Kulinaarigurun ja Liemikeittiön välimaastosta. En esimerkiksi löytänyt lampaan jauhelihaa, ja taisinpa korvata tuoreen sipulisilpunkin paahdetulla sipulilla maustepussista... Ja maitotuotteidenkin suhteen olin mitä epäortodoksisimmin kevytlinjalla. Jallu oli sentään ihan aitoa yhden tähden tavaraa. Siellä se pullo vieläkin kaapissa luuraa, mihinkähän muuhun ruoanlaittoon sitä voisi käyttää? Jos teiltä löytyy ideoita niin ne otetaan täällä kiitollisena vastaan. Nimimerkillä "maistoin vähän eikä sitä oikeasti pysty juomaan".

Lihapullat jallukermassa
2-3 annosta

Pullat

n. 400g jauhelihaa (meillä oli naudan paistijauhelihaa)
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
40 g saksanpähkinöitä
ropaus korppujauhoja
1 dl creme fraichea
hiukan maitoa tai kermaa
mausteita maun mukaan, esim:
suolaa
mustapippuria
yrttejä
paprikajauhetta

Rouhi saksanpähkinät ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita pähkinät, mausteet, valkosipuli, korppujauhot ja creme fraiche tahnaksi kulhossa tai tehosekoittimessa. Jos seos tuntuu kovin jähmeältä, notkista sitä hieman maidolla tai kermalla. Sekoita tahna ja jauheliha tasaiseksi massaksi. Muotoile kylmällä vedellä kostutetuin käsin taikinasta isohkoja pullia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Tee sillä aikaa kastike:

50 g voita
0,8 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glace -kastikepohjaa
3 dl vettä
½ lihaliemikuutio
1 dl kermaa tai fraichen loput
½ dl jaloviinaa
ripaus pippuria

Sulata voi pannulla, lisää siihen vehnäjauhot ja ruskista kevyesti. Lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Lisää vesi ja liemikuutio, anna porista miedolla lämmöllä puolisen tuntia (tunnustan, emme malttaneet odotella ihan niin pitkään: noin 20 min. riitti meille). Lisää lopuksi kerma ja jallu, anna tasoittua hetken ja lisää kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon.

Tarjoile kunnon perunamuussin kanssa (siis muusin sekaan aitoa voita ja maitoa).

Herkullinen annos, varsinkin kastike oli oikein makoisaa (voilla lienee oma osuutensa asiassa), ja jallu maistui siinä selvästi muttei liikaa. Pullien rakenteeseen pähkinät toivat mukavan lisän. Kerrassaan mainio ruoka!

8. huhtikuuta 2008

ehkä paras kalaruoka ikinä

...tai vähintäänkin tähän asti maistelluista! Toisaalta, jos aineksiin lukeutuu ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuoretta basilikaa, niin eikö lopputulos ole aika itsestään selvä ;) Tätä reseptiä kannattaa kokeilla, on erittäin herkullista kalaa!

Nyt kun nettiongelmista päästiin niin on pakko heti ensimmäisenä blogata tämä Jamien kalaruokaohje. Paitsi ohje, myös käyttämämme kalalaji pangasius oli meille uusi tuttavuus. Vaikkei se nyt tuoreelle kuhalle vedäkään vertoja, niin kaiken kaikkiaan voimme lämpimästi suositella moista eväkästä. Pangasiusta mainostetaan ruodottomana kalana, ja sitä se todella on, ainakin fileenä siis! Olemme nyt käyttäneet sitä jo useamman kerran, ja kertaakaan ei ruodon ruotoa ole hampaisiin eikä kurkkuun sattunut. Niin, ja hintakin pyörii jossain kympin kahta puolta, edullisimmillaan taisi olla jotain 8,90 € kilo. Se on kuhaan (28,90€ kilo) verrattuna jo halpaa.

Sivumennen sanoen täytyy vielä todeta että puolitoista viikkoa netittömyyttä tuntui ihan vielä sinällään hauskalta lomalta mutta tässä kolmen viikon paikkeilla alkoi jo vilttihatuttaa. Niin sitä on vaan meedian vanki, monenkin.

Tässä nyt sitten se resepti, on suoraan Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Kalan piti alun perin olla merikrottia joka sekin on meille tuntematon suuruus. Tai paremminkin oli, kunnes pangasiusta kuukkeloidessani päätin tarkastaa merikrotinkin ja havaitsin että sitähän siellä kaupan tiskissä juuri viikkoa aiemmin möllötti, kokonaisena ja suu pelottavasti ammollaan! (Kiitämme taas K-kauppa Ylivetoa hyvistä kalavalikoimista, siellähän oppii joka kerran uusia kaloja tuntemaan).

Upea, paistettu merikrotti (tai pangasius tai muu vastaava)

2 annosta

½ purkki aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 suuri kourallinen tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
8 - 10 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
2 kalafilettä (merikrotti, pangasius, kuha, siika tms.) á 200 g
mustapippuria
(suolaa)
rucolaa
balsamicoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aja aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja hiukan tomaattien öljyä tehosekoittimessa melko notkeaksi seokseksi. Näemmä sekaan voi lisätä balsamicoakin halutessaan. Jaa arkki leivinpaperia kahtia ja voitele molemmat palat oliiviöljyllä. Nosta 4 kinkkuviipaletta limittäin kummankin palan päälle. Lusikoi niille tomaatti-basilikaseos. Nosta kalafileet kinkkuviipaleiden reunan päälle. Mausta kalaa hiukan pippurilla, suolaa ei todennäköisesti tarvita sillä kinkku tuppaa olemaan melko suolaista jo itsessään. Kääri kinkut kalojen ympärille paperin avulla, ikään kuin rullaisit kääretorttua. Poista paperit ja nosta kalarullat öljyttyyn vuokaan. Paista uunissa 15-30 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa vaikkapa kunnon perunamuusia ja koristele rucolalla ja balsamicolla, jos oikein haluat hienostella.

Tässä ruoassa yhdistyy mainiosti ihania välimeren makuja, ja kuitenkaan ne eivät jyrää kalan omaa makua. Ihana ruoka, josta kaikki sitä maistaneet ovat tykänneet kovasti. Kokeilkaa. Ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin miltä lopputulos näyttää :)

7. huhtikuuta 2008

ihana elisa (?)

Voikeittiössä on taas ollut hiljaista. Kyllä meillä on syöty ihan useamman kerran päivässä, mutta juuri ennen pääsiäistä kotinetti meni hiljaisen viikon kunniaksi vähintään yhtä hiljaiseksi. Että elossa ollaan mutta verkkoon ei oikein päästä.

Kaikkihan tuntevat Elisan (tai minkä tahansa muunkin teleyhtiön) legendaarisen asiakaspalvelun. Ilmoitettuani viasta arvio oli että yhdestä viiteen arkipäivää menee korjaamiseen. Kolme viikkoa ja viisi puhelinkeskustelua myöhemmin Elisan tekninen asiakastuki onnistui potkimaan alihankinta-asentajiaan persauksille siihen malliin että EHKÄ tänään tai huomenna homma taas toimii. Jos ei toimi tänään, soitan taas. Mikäs sen mukavampaa kun viettää kauniita kevätiltoja hissimuzakkia kuunnellen.
Oi ihana Elisa.

10. maaliskuuta 2008

pehmoinen porkkanakeitto

Pirteä porkkanakeitto on helppo ja nopea tehdä, ja piristää mieltä vaikkapa näin maanantaina. Tämä keitto oli ekstrahyvää sillä Anoppi kävi vierailulla jokunen viikko takaperin ja toi muovikassillisen oman maan porkkanoita mukanaan... nam. Itse kasvatetut porkkanat on niin paljon makeampia kuin useimmat kaupasta saatavat tikut. Mutta onnistuu tämä keitto kaupankin porkkanoilla!
Kuukkeloin hiukan reseptejä sieltä sun täältä ja tein niistä oman yhdistelmäversioni. Tässä uusia tuulahduksia tuovat inkivääri ja kookosmaito.

Aasialaisvaikutteinen porkkanasosekeitto
3 annosta

n. 300 g porkkanoita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
n. 4 dl kana- tai kasvislientä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 1 dl kookosmaitoa
chilirouhetta
suolaa
(hunajaa)


Viipaloi porkkanat ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota porkkanoita ja sipuleita kattilan pohjalla öljyssä, kunnes porkkanoissa on hiukan väriä. Lisää kana- tai kasvisliemi, keittele noin 20 minuuttia, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää inkivääri sekä kookosmaito, mausta chilillä ja suolalla. Jos on tarpeen, voit lisätä hiukan hunajaa korostamaan porkkanan makeutta.
Lämmitä keitto ja anna hautua hetken makujen tasaamiseksi.

Inkivääristä ja kookosmaidosta tuli mukavasti vaihtelua porkkanakeiton makumaailmaan. Sekaan voi tirauttaa vielä vähän sitruunamehuakin, jos haluaa vielä lisää raikkautta makuun. Jos sosekeittoa jää yli, sen voi pakastaa ja tarjoilla vaikkapa alkukeittona viikonlopun päivällisellä... tai syödä lounaaksi.

4. maaliskuuta 2008

kinkkupiirakka yllätyksellä

Muuttaminen tuo mukanaan väistämättä keittiöyllätyksiä, kun kaappien inventaario on ikäänkuin pintapuolisesti vain mielessä... niinpä tähänkin piiraaseen piti aika lailla soveltaa, kun vastoin parempaa ymmärrystä oli leivinjauhepurkki ja muuta pientä lentänyt jätesäkkiin pakkausvaiheessa.

Alkuperäinen ohje on Limepippurista, ja silmäilin sitä kiinnostuneena jo heti kun se oli siellä postattu. Sivumennen sanoen, kun etsii leipäreseptejä tai ideoita niin kannattaa suunnata tuonne Limen&Pippurin blogiin, siellä on ansiokkaasti leivottu vaikka mitä herkullisia leipiä. Kun saisi itsekin aikaan...

Käykää katsomassa alkuperäinen ohje tuolta linkin takaa, meillä ajauduttiin pikkuisen epätäydelliseen (lähinnä esteettisesti) lopputulokseen. Korvasin ruishiutaleet kauravastaavilla ja jouduin käyttämään kuivahiivaa leivinjauheen sijaan. En kuitenkaan ehtinyt juuri kohotella taikinaa... Sen verran vinkkaamme, että säilykepäärynät käyvät kyllä hyvin tähän. Päärynä tuo piirakkaan sopivasti mehevyyttä, eikä ollenkaan liikaa makeutta vaikka niin voisi kuvitella. Eikä aurajuuston kanssa kannata säästellä... Toisena juustona käytimme Porlammin osuusmeijerin kevyttä ja vähäsuolaista mustaleimaa. Ennen kuin nyrpistää nenäänsä tälle vähälle ja kevyelle, kannattaa kokeilla juuri piirakan päälle. Juustossa on yllättävän hyvä mustaleiman maku vaikka kevyttuote onkin!

Tätä iltapalapiirakkaa teemme kyllä toistekin, se on oivaa tarjottavaa salaatin kanssa vaikkapa perjantain päivälliseksi.

3. maaliskuuta 2008

osuvasti nimetty ruokakauppa Yliveto

En ole vieläkään ehtinyt ekskursiolle Hakaniemen halliin, mutta saimme vihdoin vierailluksi seuraavaksi parhaassa korvaavassa vaihtoehdossa. Tätä kauppaa on kehuttu niin monelta suunnalta että pakkohan siellä oli käydä. Harmi vain, että retki jäi lyhyeksi ja kiireiseksi liian tiukan aikataulun takia. Pakko toistaa vierailu ensi viikonloppuna, jotta on aikaa haahuilla hyllyjen välissä ihan antaumuksella.

Jos ette kerro kellekään (ettei kaupassa ala olla liikaa ruuhkaa;)), niin voin vinkata että Vantaan Tikkurilassa sijaitsee nimensä veroinen K-kauppa Yliveto. Sillä on jopa omat nettisivut, josta voi kätevästi tarkastaa vaikka viikon tarjoukset jos ei sattuneesta syystä ole Vantaan sanomien kestotilaaja... Tuoretiskit ovat melkein kilometrien pituiset, ja tuoretavaraa niin lihaa kuin kalaakin löytyy paremmin kuin kiitettävästi. Esim. viime lauantaina sieltä olisi saanut jopa Kobe-härkää, 199,- € kilo (tosin Uuden-Seelannin kasvatteja, ei japanilaista). Jäi tällä erää vielä tiskiin. Lammastakin saa melkein missä muodossa vain!

Tuoretta kalaakin oli saatavilla useampia laatuja, ja siikafile jota ostimme oli inhimillisen hintaista sekä oikeasti tuoretta. Niin hyvää!

Samoin leikkele/juustotiski on iso ja todella hyvä, ilmakuivattuja kinkkujakin näkyi löytyvän useampaa sorttia palvelutiskistä (saksalaista, parmaa ja prosciuttoa), puhumattakaan niistä salameista... Pikavisiitillä ehdin havainnoida myös pähkinä- ja siemenhyllyn sekä HeVi-osaston olevan varsin monipuoliset. Minulle sukua oleva herkkusuu joka on minua tottuneempi pääkaupunkiseudun ruokakauppatarjontaan, kuvaili asiaa näin: yhtä hyvä kuin Stockan Herkku, mutta vähemmän turkkimummoja tukkimassa kassajonoja. Aika osuvasti sanottu.

2. maaliskuuta 2008

brunssiksi nimetty sunnuntailounas Töölönrannassa

Meillä oli syytä juhlistaa merkkipäivää viikko sitten sunnuntaina, ja siksipä etsimme hyviä ulkoruokintamahdollisuuksia. Liemikeittiö opastikin meitä hyvin, tosin jouduimme luopumaan vinkeistä tällä erää sillä aikataulut pakottivat ruokailumme nimen omaan sunnuntaille. Suuntasimme lopulta Töölönrantaan sunnuntaibrunssille. Tosin oikeasti kyseessä ei ole varsinainen brunssi, vaan pikemminkin sunnuntailounas sillä ruokalajeja on kolme ja sisällöllisestikin tarjonta on enemmän ihan "oikeaa" ruokaa kuin brunssin aamupalanapoihin keskittyvää tarjontaa.

Paikkaa valitessamme arvoimme hetken aikaa Fabianin ja Töölönrannan välillä. Päädyimme Töölönrantaan lähinnä hiukkasen pidemmältä ja paremmalta vaikuttavan listan sekä jälkiruokapöydän juustovalikoiman perusteella. Hintaan 30,- € per nenä sisältyy lasi kuohuviiniä (muut ruokajuomat luonnollisesti erikseen tilattavissa).
Töölönrannan omilla sivuilla brunssia kuvaillaan suosituksi, ja sitä se onkin. Pöytävaraus kannattaa siis tehdä ajoissa, sitä suuremmalla syyllä mikäli seurueessa on enemmän kuin kaksi henkeä ja haluaa varmistaa pöydän hyvällä näköalalla. Meidän vierailumme ainoa oikea miinus tuli sijainnista keittiön oven vieressä -toki verhon takana, mutta aikamoinen trafiikki siinä silti kävi.

Töölönrannan brunssiin kuuluu alku- ja jälkiruokabuffet sekä pöytään tarjoiltu pääruoka, jonka voi valita viikottain vaihtuvista kolmesta vaihtoehdosta (yleensä kala, liha ja kasvis).
Alkuruokana tarjolla oli siis noutopöydästä seuraavaa:
  • Ranskalaista perunasalaattia
  • Vihersalaatteja, yrttejä ja pähkinävinegretteä
  • Ratatouille -vihanneksia ja Kalamata -oliiveja
  • Purjo-pekoni Quiche Lorraine
  • Pähkinäöljyllä maustettua endiiviä, päärynää ja Roquefort -juustoa
  • Hanhiconfit, papuja ja paahdettua paprikaa
  • Grillattua makrillia, tuoretta korianteria ja Remoulade -kastiketta
  • Inkiväärillä marinoituja katkarapuja ja paahdettua kurpitsaa
  • Kapriksella ja tomaatilla maustettua silakkaa
  • Maalaissavukinkkua ja vihannespikkelsiä
  • Tuoretta patonkia ja valkosipulivoita

Alkuruokabuffet oli jopa liiankin monipuolinen, minulta jäi muutama laji kokonaan maistamatta... Kaikki tarjolla oleva oli tuoretta ja maut kohdallaan. Varsinkin päärynä-endiivi-roquefort sekoitus ja hanhiconfit papujen ja paprikan kera oli maittavaa. Alkuruokien varsinainen tähti oli kuitenkin molempien mielestä inkiväärillä marinoidut katkaravut paahdetun kurpitsan kera.

Kaikkia kolmea pääruokavaihtoehtoa en enää muista, mutta me molemmat valitsimme paahdettua ankanrintaa tryffelipolentan ja appelsiinikastikkeen kera. Annos oli todella onnistunut kokonaisuus, appelsiinikastike toi mukavaa terävyyttä muuten aika täyteläisiin ankan ja tryffelipolentan makuihin.

Jälkiruokabuffet puolestaan sisältää seuraavat herkut:
  • Kirsikkaclafoutis ja mantelikermaa
  • Suklaamoussea ja hillottuja viikunoita
  • Hedelmäsalaattia
  • Lajitelma ranskalaisia juustoja
Jälkiruoat olivat samoin ihan onnistuneita, tosin ihan kaikkea emme tästäkään pöydästä enää jaksaneet maistella.

Palvelu oli ystävällistä ja rentoa, ja ajoitukset aika lailla kohdallaan: ei kiirehtivää mutta kuitenkin sopivan ripeää.

Tunnelma oli mukavan rauhallinen ja siisti. Pukeutumisohjeena toiminee siistit rennohkot vaatteet, suurimmalla osalla miehistä oli puku tai ainakin pikkutakki - kauluspaitayhdistelmä.

Kaiken kaikkiaan olimme oikein tyytyväisiä hinta - laatusuhteeseen Töölönrannan brunssilla. Emme epäile lainkaan etteikö Helsingin ravintolatarjonnasta löydy upeampiakin elämyksiä, mutta täälläkin ruoka oli hyvää ja kokonaisuus onnistunut. Suosittelemme, mutta varatkaa pöytänne ajoissa ;)

1. maaliskuuta 2008

sipulikeitto on sisäinen villapaita

(Alkuun pieni Jamie -varoitus: tämä ruoka perustuu nakukokin reseptiin ja joudun taas mainitsemaan saaneeni hänen viimeisimmästä ohjelmastaan innon kokeilla itselleni uusia makuja.)
Kuinka väärässä sitä voikaan pieni ihminen olla! En ole oikein koskaan pitänyt sipulikeittoa mitenkään viehättävän tai maistuvan kuuloisena ruokalajina, ja siitä syystä en ole KOSKAAN halunnut sitä ravintolassakaan maistella. Saati että keittiössämme olisi sitä valmistettu. Satuin sitten syksyllä katsomaan yhden kokonaisen jakson Jamien kotona -ohjelmaa. Jakson aiheena olivat sipulit, ja Jamie kokkaili sipulikeittoa. Se vaikutti kerta kaikkiaan niin herkulliselta, että kokeilemaan oli päästävä. En tietysti siinä tajunnut kirjoittaa reseptiä ylös, joten kun vihdoin pääsin toteuttamaan keittoa niin netin kauttahan sitä oli keittiöön mentävä. Ja minnepä muuallekaan suurin osa suomenkielisistä reseptiguuglailuista johtaa kuin Jauhantapajaan. Täältä löytyy siis resepti jolla tein ihka ensimmäisen sipulikeittoni. Ja olin heti myyty...

Kuvan keitto on sitten toteutettu melkein sillä ohjelman reseptillä, joulupukki kun toi keittiöömme tuon Jamie at home -opuksen ja pääsin vihdoin toteuttamaan juuri sen telkussa näkemäni reseptin.
Paitsi hyvää, sipulikeittohan on huipputerveellistä ja mitä mainiointa flunssantorjuntasapuskaa näin "talvella". Laitan tähän Jamien alkuperäisen resepti, meillä tehtiin noin kolmasosa tästä.

Jamien englantilainen sipulikeitto
n. 8 annosta

kunnon nokare voita
oliiviöljyä
kourallinen tuoreita salvian lehtiä, jätä 8 lehteä erilleen koristelua varten
6 valkosipulinkynttä kuorittuna ja murskattuna
5 punasipulia kuorittuna ja viipaloituna
3 isoa keltasipulia kuorittuna ja viipaloituna
3 shalottisipulia kuorittuna ja viipaloituna
300 g purjoa, pestynä ja viipaloituna
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 l liha-, kana- tai kasvislientä
8 viipaletta laadukasta leipää (mielellään vähän kuivahtanutta)
200g cheddaria raastettuna
worcestershirekastiketta

Lämmitä voi ja kunnon loraus oliiviöljyä kattilassa. Heitä salvia ja valkosipulit kattilaan ja pyöräytä. Lisää kaikki sipulit ja purjo. Mausta suolalla ja pippurilla. Laita kattilaan kansi päälle, hiukan raolleen ja kypsennä miedolla lämmöllä noin 50 minuuttia. Tarkoitus olisi etteivät sipulit ottaisi liiaksi väriä tässä vaiheessa. Ota kansi kokonaan pois viimeisen 20 minuutin ajaksi. Sekoittele silloin tällöin etteivät sipulit ota pohjaan kiinni eivätkä ala liikaa ruskistua. Jamien mukaan juuri tässä maltti on valttia, sillä hitaasti kypsentämällä sipuleista tulee juuri niin ihanan makoisia... Eli älä yritä nipistää aikaa tästä vaiheesta kääntämällä levyä isommalle.

Kun sipulit ja purjo ovat ihanan silkkisiä, lisää liemi. Kiehauta, laske lämpöä ja anna hautua "hymyillen" eli hiukan poreillen noin 15 minuuttia. Lämmitä uuni (grillivastuksilla) täysille. Paahda leivät molemmin puolin. Maista keiton maut ja korjaa tarvittaessa. Kun keitto on täydellistä, jaa se annoskulhoihin, ja nosta ne pellille. Tee leivästä jokaiselle kulholle "kansi" ja ripottele päälle juustoraastetta ja worcesteshirekastiketta. Lorauta salvianlehdille hiukan oliiviöljyä ja nosta yksi lehti jokaisen annoksen päälle. Nosta kulhot pellin päällä uuniin ja grillaa kunnes juusto on kultaista ja kuplivaa. Huom! vahdi silmä tarkkana sillä leivät voivat kärähtää alta aikayksikön. Nosta pelti varovasti uunista ja vie pöytään. Kulhojen kannattaa antaa hetken jäähtyä ennen kuin alkaa nauttimaan ihanista mauista.

Mitä tähän nyt enää voi sanoa? Vinkkinä sen verran että jos et halua käyttää cheddaria niin valitse kuitenkin jotain suolaista juustoa tasapainottamaan sipulien ihanaa makeutta. Täydellistä.

26. helmikuuta 2008

katkarapusalaatti

Salaatti ja piirakka -yhdistelmä on jo pieni ateria, vaikkapa viikon päätteeksi perjantaina. Asiasta on tarinoitu äskettäin myös Apinakeittiössä, jossa valmistunut mahtavan muheva sipulipiiras sopisi vaikka tämänkin salaatin kumppaniksi. Tälle salaatille valmistui tosin vähän toisenlainen piirakkakaveri, mutta siitä lisää sitten toisella kertaa. Tätä jättirapusalaattia teimme nyt jo toisen kerran lyhyellä aikaa: lähimarketin pakasteesta löytyneet jättikatkaravut yrttiöljyssä vaan KERTA KAIKKIAAN vaativat päästä taas salaatin niskaan.

Edelliselle salaatille muuten paistoimme myös ruiskrutonkeja, ja kokeilinpa vihdoin maailman terveimmän keisarin kastikettakin. Voin suositella kastiketta, se on kyllä herkkua!

Salaatissa nyt ei mitään sen jännittävämpää ole, juttu on juuri noissa yrttikatkoissa. Jos ei löydy puolivalmistetta kaupan pakasteesta, niin äkkiäkös sitä uittaa naturellit rapuset yrteillä maustetussa öljyssä pannulla. Pieni liraus öljyä käy samalla kastikkeesta salaatille.

BTW, keittiössämme alkaa salaatti-ideat loppumaan. Hetikohta pitää toteuttaa ainakin salamahaastesalaatti, mutta olisiko kellään mitään hyväksi havaittuja salaattiohjeita? Mielellään sellaista sorttia josta saisi arki-illaksi päivällisen...

23. helmikuuta 2008

syntisen ihana pekonipasta

Tätä pastaa olen himoinnut siitä asti kun Liemikeittiö sen postasi. Sieniä, pekonia, kermaa ja homejuustoa: mikä voisi mennä vikaan? Ja useimpien pastareseptien tyyliin vielä helppo ja nopea toteutus! Sopii arki-iltaan kuin nenä päähän. Pieni varoituksen sana tosin; kuten tuolla Liemikeittiön puolellakin on todettu, tämä ei todella ole kaikkein keveimpiä pastakastikkeita...
Täytyy kyllä myöntää että emme käyttäneet aitoa kuohukermaa vaan korvasimme sen ruokakermalla... Lisäksi käytimme Auraa, vaikka alkuperäisen reseptin mukaan homma vaatisi Saint Agur- tai Bergablu -sinihomejuustoa. Juustojen ystävänä olen tiukasti sitä mieltä että pasta olisi vieläkin parempaa oikealla juustolla. Mutta minkäs teet, lähimarketeissa on lähimarkettien valikoimat.

Sienipekonipasta Auran varrelta
2 annosta

1 pkt filepekonia
n. 4 tuoretta herkkusientä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
n. 2 dl ruokakermaa
n. 50 g aurajuustoa
yrttejä
mustapippuria
(suolaa)

pastaa
parmesania

Suikaloi pekonit, hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Puhdista (harjaamalla tai pyyhkimäll varovasti esim. talouspaperilla: älä huuhtele vedessä!) ja paloittele tai viipaloi sienet. Laita pastavesi kiehumaan.

Laita pekoniviipaleet vielä haaleahkolle pannulle: näin niiden oma rasva saadaan käyttöön paistamista varten. Kun pannu alkaa olla lämmin ja pekonien rasva sulanut, heitä pannulle sipulit ja valkosipuli. Kuullota hetken aikaa. Heitä pannulle myös sieniviipaleet ja paista pari minuuttia, kunnes sienet hiukan pehmenevät. Lisää kerma ja mausteita makusi mukaan. Anna hautua pastan kypsyessä. Kun pasta on lähes kypsää, murustele kastikkeeseen aurajuusto. Tarkasta maut: huomioi että pekonista ja aurajuustosta tulee suolaa, joten lisää suolaa vasta tässä vaiheessa jos tarvetta on.
Valuta pasta ja sekoita kastike sen joukkoon. Raasta tuoretta parmesania vielä lautasella annoksen päälle.

Tämä pasta ei kieltäytyisi esiintymästä hyvän viinilasillisenkaan keralla...

19. helmikuuta 2008

hemapaklassikko on risotto!

Tuli muistaakseni kohkattua kuun alussa jossain (lienee ollut Kulinaari Gurun tykönä) että tämän kuun haastetta emme jätä väliin. Melkein jäi, mutta syytän siitä kyllä lyhyttä kuukautta. Ihan pari kokonaista päivää puuttuu verrattuna joihinkin toisiin kuukausiin ;) - ja tämä on sentään normaalia pidempi helmikuu.
Noh, asiaan. Helmikuun ruokahaaste oli laatujaan siis herne-maissi-paprikaa sisältävä. Kuten muuallakin, tuli minullakin ensimmäisenä mieleen kouluruokalassakin tarjoiltu hemapa"risotto" (tiedättehän, kuivaa riisiä johon on värin vuoksi laitettu pakastesekoitus hemapaa...) En päässyt sitten siitä ideasta millään eroon, joten risottoa oli pakko kokeilla uudella tavalla.

Pohjustuksena pientä hehkutusta risotosta noin yleensä: meillä ei tehty vuosiin risottoa, kun se ei kummankaan mielestä ollut mitään herkullisinta evästä. Noin vuosi sitten parhaaseen parsasesonkiaikaan kokeilimme kuitenkin Soppakellarin parsarisottoa, ja jäimme kerrasta koukkuun. Siitä lähtien olemme jo joitakin risottoja kokkailleet, ja aina tekisi mieli nuolla se valurautapatakin puhtaaksi... Eikä risoton teko ole oikeasti edes kovin vaikeaa, eikä työlästä. Oikeanlaista riisiä on kuitenkin hyvä olla pohjilla, ainakin näin aloittelijan keittiössä ;)

Tässä se siis tulee,

HeMaPa -risotto take 2
n. 3 annosta

1 paprika (punainen)
1 kokonainen valkosipuli (pieni)

pari kourallista maissihiutaleita (corn flakes, ei sokeroituja)
timjamia
suolaa

kourallinen maapähkinöitä
chilirouhetta
suolaa

1 sipuli tai shalottisipuli
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
n. 200 g arborioriisiä
n. 1 dl kuivaa valkoviiniä tai kuivaa vermuttia
(tai korvaa helahoito reilulla lorauksella valkoista balsamicoa sekä töräyksellä hunajaa)
timjamia
n. 5 dl kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä
n. 25 g voita
n. 25 g vastaraastettua parmesania

Halkaise paprika, poista siemenet ja kanta. Jaa valkosipuli kynsiksi, ei tarvitse kuoria. Laita paprikanpuolikkaat ja valkosipulinkynnet pellille folion päälle ja paahda 225 -asteisessa uunissa kunnes paprikan kuori alkaa mustua. Nosta jäähtymään kulhoon jonka peität kelmulla.

Paahda maapähkinät kuivalla pannulla, kumoa kippoon ja mausta suolalla ja chilillä. Lisää pannuun oliiviöljyä ja timjamia. Paista maissihiutaleita hetki pannulla ja mausta suolalla. Nosta sivuun jäähtymään.

Hienonna sipuli ja valkosipuli. Kuumenna oliiviöljyä kattilassa tai padassa, kuullota siinä sipulisilppua kunnes on pehmeää ja läpinäkyvää. Lisää riisi ja pyörittele hetken, jotta riisikin alkaa kuullottua. Lisää sitten viini. Kun viini on haihtunut ja imeytynyt riisiin, ala lisätä kuumaa lientä n. ½dl kerrallaan. Lisää tässä vaiheessa myös timjami sekä kuoristaan ulos puristetut valkosipulit. Hämmentele risottoa koko ajan, ja lisää lientä vähän kerrassaan kun edellinen erä on juuri ja juuri imeytynyt riisiin. Jatka noin 15-20 minuuttia, kunnes riisi on kypsää mutta vielä "al dente". Lisää loppuvaiheessa kuoritut, pilkotut paprikat. Nosta lopuksi kattila liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti ja anna levähtää pari - kolme minuuttia. Ripottele annosten päälle maissihiutaleita ja pähkinöitä.

Tässäkin risotossa on ihanan täyteläinen mutta valloittavan raikas maku. Paprika tuo juuri tuota raikkautta, jota kaivataankin. Missä herneet? te kysytte. Noh, täältä näette että maapähkinähän kuuluu hernekasveihin ;)

18. helmikuuta 2008

ihan ilman perunaa

...eikä tämä ruokalaji vaadi muitakaan hiilareistaan tunnettuja lisukkeita, vaan menee ihan tällaisenaan. Piipahdin SVT:n sivuilla kurkkimassa Tinan reseptejä, mutta tuntui että niistä ei oikein löytynyt mitään, joten päätin poiketa samojen sivujen Niklaksen reseptien puolelle. Punajuurta, fetaa (anteeksi: salaattijuustoa tietenkin;)) ja kapriksia; jo niillä on taattu annoksen herkullisuus. Lisätään siihen vielä vähän uunissa paahdettua valkosipulia ja rosmariinilla maustettua broilerinrintaa... Alkuperäiseen reseptiin kuului myös tuoreita pinaatinlehtiä, mutta sellaiset rehut ovat vähän turhan arvokkaita tähän aikaan vuodesta näillä leveysasteilla.

Ruoka on helppotekoinen, vaikka vaatiikin jonkun verran ns. "sipertämistä" eikä siksi valmistu ihan vartissa.

Broilerinrintaa glaseerattujen punajuurten ja fetajuuston kera
4 annosta

8 tuoretta punajuurta

4 broilerin rintaleikettä tai filettä (meillä oli ohuita filepihvejä)
oliiviöljyä
voita

1 dl tuoretta timjamia (tai vastaavasti hiukan vähemmän kuivattua)
1 dl tuoretta rosmariinia (kuten yllä, kuivattukin käy)
2 kokonaista valkosipulia (uutta, jos löytyy)
4 rkl balsamiviinietikkaa
1 rkl sokeria
(1 pss) pinaatinlehtiä
200 g salaattijuustoa eli fetaa
2 rkl kapriksia
pippuria
(suolaa)

Kuori ja kuutioi punajuuret. Keitä niitä kevyesti suolatussa vedessä noin 20 minuuttia (riippuen hieman kuutioiden koosta, kokeile haarukalla milloin ovat sopivan kiinteän pehmeitä).

Paista broilerifileet voi-öljyseoksessa pannulla kummaltakin puolelta siten, että pinta saa väriä. Nosta fileet uunivuokaan ja mausta timjamilla ja rosmariinilla. Jaa valkosipuli (älä kuori) isoiksi paloiksi tai kynsiksi (jos valkosipuli on vanha, kannattaa kuoria uloin kuori ja jakaa kynsiksi) ja laita vuokaan. Lorauta oliiviöljyä valkosipulin päälle. Kypsennä 180 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Kun punajuuret ovat kypsiä, laita ne lämmitetylle pannulle. Kaada päälle balsamico, ripottele sokeri sekä suola ja pippuri. Suolan kanssa kannattaa olla varovainen, muut ainesosat tuovat jonkin verran suolaisuutta kokonaisuuteen. Anna poreilla pannulla kunnes lähes kaikki neste on haihtunut.

Heilauta punajuuret pannulta uunivuokaan, lisää hyvin huuhdeltu pinaatti sekä paloiteltu feta päälle. Ripottele päällimmäiseksi vielä kaprikset.

13. helmikuuta 2008

peruna on pyöreä, peruna on soikea...

Peruna on ruoka ihan oikea! Niinhän sitä eräänkin kerran on lapsena laulettu. Tähän pukkaa nyt perunapostausta toisensa perään, joten yhdistetäänpä parit perunat tähän yhteen ja samaan tarinaan. Viime syksynä vallan hullaannuimme valkosipuli-kermaperunoista monine variaatioineen (vuohenjuustolla, aurajuustolla jne.). Kermaperunoiden jokaviikkoinen syöminen tuppaisi näkymään piakkoin vatsanseudulla, joten olemme uskaltautuneet kokeilemaan kermattomiakin versioita. Ja kappas vaan kuinka nappaskaan, nehän olivat suorastaan hyviä! Valkosipuliperunat voi siis huoletta tehdä ilman kermaakin. Toiset herkkuperunat teimme vuohenjuustolla, rosmariinilla ja hunajalla höystettynä. Nam. Seuraavaksi taidamme kokeilla Limepippurin esittelemiä tunneliperunoita (kunhan saamme omenaporan hankittua).

Tällaisissa valkosipuliperunoiden tyyppisissä kokoonpanoissa pitää huomioida melko pitkä valmistus- ja kypsymisaika, joten kannattaa aloittaa hyvissä ajoin ennen kuin nälkä kolkuttaa ovella.

Valkosipuliperunat kermatta
2-4 annosta

4-6 perunaa
4 kynttä valkosipulia
suolaa
pippuria
oliiviöljyä

Kuori ja viipaloi perunat. Kuori valkosipulinkynnet ja murskaa tai viipaloi nekin. Voitele vuoka, lado kerroksittain perunaa, ripottele kerroksen päälle valkosipulia ja lorauta oliiviöljyä, mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa n. 45 minuuttia, kunnes perunat ovat pehmeitä.

Vuohenjuustoperunat rosmariinilla ja hunajalla
2-4 annosta

edellisten lisäksi:
150 g vuohenjuustoa
rosmariinia
hunajaa

Tee kuten edellisessä reseptissä, mutta ripottele kerrosten väliin myös vuohenjuustoa murusina. Ripottele juuston päälle vielä rosmariinia ja lorauta hiukan hunajaa.

Perunat kehystävät oikein mukavasti monenkinlaista pihviä. Nam.


6. helmikuuta 2008

kunnon kotiruokaa


Tammi- ja helmikuu ovat kai perinteisesti ruokavuoden "arkisinta" aikaa: juhlakauden jälkeen koittaa paluu arkeen ja reiluihin perusruokiin. Meidän suosikkeihimme on jo vuosia kuulunut jauheliha-perunalaatikko. Opiskeluaikaan sitä tuli tehtyä useamminkin, onhan se paitsi hyvää myös melkoisen edullista murkinaa. Kaikkein nopeinta arkiruokaa laatikko ei kyllä ole, mutta sitä kannattaakin tehdä kerralla iso satsi jolloin välttyy kokkaamasta joka ilta.

Teimme tätä pitkästä aikaa ja tällä kertaa keksimme mehevöittää sitä hieman pekonilla. Mmm...

Jauheliha-perunalaatikko
n. 6-8 annosta

n. 500-700 perunoita
2-3 isoa porkkanaa
500 g jauhelihaa
1 pkt filepekonia
1 sipuli

mustapippuria
tabascoa
suolaa
yrttejä

n. 1 ½ dl lihalientä

Suikaloi pekoni ja hienonna sipuli. Ruskista jauheliha pannulla pekonin ja sipulin kanssa. Mausta mielesi ja maustekaapin sisällön mukaan. Ihan kaikkia mausteita ei kannata tietysti samaan ruokaan työntää ;)

Kuori ja viipaloi perunat ja porkkanat. Tee lihaliemi kuutiosta. Kasaa laatikko: kerroksittain perunoita, porkkanoita ja liha-pekoniseosta. Kaada lopuksi lihaliemi päälle. Huom! lientä saa oikeasti olla aika vähän, sillä perunoista ja porkkanoista tulee yllättävän paljon nestettä. Muuten nestettä tulee helposti ihan liikaa.

Kypsennä 200-asteisessa uunissa 45-60 min. Anna vetäytyä ennen kuin tarjoilet ketsupin, BBQ-kastikkeen tai miksei vaikkapa bantsupin kera. Reilua ja rehellistä arkiruokaa! On se vaan hyvää.

3. helmikuuta 2008

lumettoman talven laskiaispullat

Kun edellistä postausta vuoden ensimmäisenä päivänä kirjoittelin, en ihan uskonut tauon venähtävän kuitenkaan näin pitkäksi! Vuoden alkuun kuitenkin sattui ennätysmäärä kiireitä: työrintamalla erään projektin "loppuhuipennus" joka poiki lisää kiireitä, kotirintamalla muutto uudelle paikkakunnalle ja kaiken kukkuraksi tämän kaiken keskelle kunnon flunssa joka kesti tässä pari viime viikkoa... nettiyhteyksien uudelleensijoittaminen uuteen osoitteeseen on osoittautunut myös haastavaksi; kaikkihan me tiedämme kuinka joustavaa ja nopeaa minkä tahansa teleyhtiön asiakaspalvelu ja uusien liittymien kytkentä on.

Purkamattomien pahvilaatikoiden keskellä kokkailukin on tukeutunut pitkälti tuttuihin ja turvallisiin, jo täällä postattuihin resepteihin. Nyt kuitenkin alamme päästä jokseenkin normaaliin tilanteeseen joten palaamme entistä paremmalla innolla myös tänne voikeittiön puolelle. Blogi ehti jo täyttääkin vuoden tässä hiljaiselomme aikana, tuskin itsekään huomasimme ennen kuin suuri päivä oli jo vilahtanut ohi.

Vaikka ikkunasta ulos katsoessa ei uskoisikaan, kertoo kalenteri laskiaisen olevan jo täällä. Epätavallisen (vai joko tämän voi laskea normaaliksi?) talven laskiaispullatkin ovat normaalista poikkeavia: bostonkakkua ja chili-suklaakierteitä. Perinteisten laskiaispullien molemmilla versioilla (hillo- ja mantelimassa) on vankat kannattajansa. Minä en pahemmin pullasta piittaa noin yleensäkään, joten laskiaispullissakaan en osaa suosikkiani nimetä.

Leivon pullaa niin harvoin, että se on jo melkein koko suvun vitsi...
tällä kertaa kuitenkin innostuin, tuoreen pullan tuoksua ei nimittäin voita juuri mikään.

Olen joskus tehnyt pullataikinan veteen ja kevyellä margariinilla, mutta nämä herkut tehtiin kyllä ihan maitoon ja oikealla voilla.

Bostonkakku ja chilisuklaakierteet
1 kakku ja n. 12 pientä pullaa

5 dl maitoa
50 g hiivaa tai 2 x 11 g:n pss kuivahiivaa
1-2 kananmunaa
1 ½ tl suolaa
1 ½ dl sokeria
2-4 tl kardemummaa
12 - 14 dl vehnäjauhoa
n. 150 g voita

Voita
kanelia
sokeria
chili-suklaa -sokeria

Leivontaan enemmän perehtyneet ottaisivat kaikki aineet ajoissa lämpiämään jotta ne olisivat huoneenlämpöisiä. Minä en ole koskaan jaksanut olla niin suunnitelmallinen, mutta aina (eli kerran vuodessa kun pullaa leivon) olen saanut ihan hyvän lopputuloksen.

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen hiiva. Vatkaa joukkoon munat, suola, sokeri, kardemumma ja suurin osa vehnäjauhoista. Lisää loput jauhot vähitellen, alusta käsin tai koneessa. Lisää lopuksi hiukan pehmeä voi (sitä voi yrittää hiukkasen pehmentää mikrossa) ja vaivaa taikina pehmeäksi, kiinteähköksi palloksi. Peitä kulho liinalla ja anna taikinan kohota lämpimässä, vedottomassa paikassa kaksinkertaiseksi. Olen monesti laskenut tiskialtaaseen hiukan lämmintä vettä ja laittanut kulhon sinne, nopeuttaa hiukan kohoamista.
Kun taikina on kohonnut, lyö siitä ilmat pihalle. Nosta taikina leivinlaudalle tai muulle työtasolle ja vaivaa kevyesti ilmakuplat pois. Jaa taikina kahtia ja jätä toinen puolikas kulhoon odottamaan.

Bostonkakkua varten tee korvapuusteja: kauli taikina ohueksi suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Voitele levy voilla ja ripottele päälle runsaasti sokeria ja kanelia. Kääri rullalle mahdollisimman tiiviisti. Leikkaa rulla viipaleiksi. Voitele kakkuvuoka (n. 24 cm halkaisijaltaan) ja nostele viipaleet siihen n. 1 cm välein toisistaan. Anna kohota, voitele kananmunalla ja paista 200-asteisen uunin alatasossa n. 30-45 minuuttia.

Chilisuklaakierteitä varten: kauli taikina levyksi kuten korvapuusteille, voitele voilla ja ripottele chilisuklaa-sokeria levylle. Kääri rullalle ja leikkaa viipaleiksi. Nostele viipaleet pellille, kohota ja voitele kananmunalla. Paista 225-asteisessa uunissa n.10 minuuttia.
On se kuitenkin myönnettävä, että aivan tuore pulla on harvoin syötynä oikein herkkua!

1. tammikuuta 2008

Vieläkin parempaa!

Juhlat on juhlittu ja vuosi on vaihtunut. Vuotta vaihdettiin mm. tämän jalon kuohujuoman sekä Pastanjauhajien vinkkaaman lohirullaherkun voimin. Juomasta lisää myöhemmin tässä tarinassa, lohi päässee ihan omaan juttuunsa hiukan myöhemmin.

Uusi vuosi tuo uudet kujeet myös voikeittiöön; tärkeimpänä reaalikeittiön siirtymisen joitakin asteita eteläisemmille leveys- ja läntisemmille pituuspiireille. Tässä vaiheessa paljastettakoon sen verran, että uudesta keittiöstämme pääsemme vaikkapa Hakaniemen halliin noin puolessa tunnissa autoillen. Vieläkin paremmat ruoka-apajat siis odottanevat meitä tänä alkaneena vuonna!

Parempi Puolisko lähti jo edeltäkäsin kartoittamaan maastoa, ja Puolenkilon huushollin lopullinen muuttohässäkkä ajoittuu tammikuulle. Näistä syistä lienee mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että tammikuussa ei tämä viime aikoina tutuksi tullut harvahko postaustahti ainakaan kiihdy... ja kuvamateriaalikin saattaa olla juuri yllä näkyvää taattua tasoa. Toivottavasti sitten blogin lähestyvien yksivuotissynttäreiden jälkeen bloggauskin saa taas uutta puhtia!

Sitten tähän jaloon janojuomaan. Shampanjahan oli makunystyröillemme aivan uusi tuttavuus viime kesään asti. Ensimmäinen kerta sujui jokseenkin ala-arvoisissa merkeissä tyyliin taskulämpimänä hammasmukista... Mutta jokunen viikko sitten päästiin vihdoin asiaan, ja kokeilemaan tätä hyväksi kehuttua sieltä edullisemmasta päästä hintahaitaria. Näyttääkin muuten siltä, että Alko on päivittänyt hintojaan tästä päivästä lähtien. No, edullisimmasta päästä tämä on edelleen.
Kuten aina, luotamme herrojen Berglund ja Rinta-Huumo arvioihin, ja tämän kuvauksen perusteella valitsimme juuri tuon pullon:

Blondel Brut Carte d'Or
Alkon nro 582897, hinta 24,60 €

Viinistä viiniin kuvailee siis näin:
"Miellyttävän avoin ja paahteinen tuoksu. Siitä voi erottaa kermaa, paahtoleipää ja pähkinää. Maku on tuoksua myötäillen monipuolinen. Vaikka maku on kuiva, on se kypsän hedelmäisyyden ansiosta suutuntumaltaan miellyttävän pehmeä. Maun aromeista voi erottaa tuoksun lupaamia piirteitä. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, kermaisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Paistetut, vaalealihaiset kalaruoat"

Täytyy sanoa, että olimme kerrasta myytyjä. Mukavat, kestävät kuplat ja pehmeä mutta monipuolinen maku. Useampikin maistelija oli sitä mieltä että vaikka juoma on täysin kuiva, siinä on todella paljon makua, ja se ikään kuin "tuntuu" jopa puolikuivalta, olematta kuitenkaan mitenkään liian "makea".
Asiantuntijoita emme ole, mutta näin maallikkona voimme kyllä suositella!

Puolenkilon keittiö toivottaa kaikille vieläkin parempaa alkanutta vuotta 2008!

29. joulukuuta 2007

joulukevennys: siikaa salaatissa

Kun jouluruoka kaikkine herkullisine muotoineen alkaa tunkea jo korvista ulos (meillä tämä tapahtuu jo tapaninpäivän tienoilla), voi ruokavalioon hakea vaihtelua vaikkapa savukalasalaatista. Salaatti on kaiken lisäksi helppotekoista, joten aikaa säästyy välipäivien tähdellisempiin asioihin kuten lukemiseen ja suklaan syöntiin ;) Lukemista riittääkin pukin tuomassa Jamie at home -kirjassa, jossa on uusien hyvien resepti-ideoiden lisäksi myös mukavaa luettavaa kaikille meille, joiden viherpeukalo napottaa keskellä kämmentä...

Savusiikasalaatti
2 annosta

n. 250 - 300g savusiikaa (tai muuta savukalaa)
½ ruukkua salaattia maun mukaan
kurkkua
kirsikkatomaatteja
hillosipuleita
omatekoisia herkkukurkkuja
purjoa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa

Kasaa salaatti lautaselle yllä olevista aineksista vapaaseen tyyliin. Lohko päällimmäiseksi kananmunat ja ripottele pieneksi silputtua purjoa päälle. Nauti vaikkapa raikkaan kivennäisveden tai hyvän valkoviinin kera.

23. joulukuuta 2007

En etsi valtaa, loistoa

...en kaipaa kultaakaan. Mutta hyvää ruokaa ja seuraa on jouluna oltava. Olimme jo vetäytymässä joulunviettoon, mutta tämä pikapostaus mahtavasta kastikeideasta on vielä tehtävä. Kokeilkaa tätä kastiketta, ette pety!

Alkuperäinen resepti on ilmeisesti Valion. Minä törmäsin tähän lohivati-kokonaisuuteen Pastanjauhajien postaamana. Muutama viikko takaperin vietimme pikkujouluja ystäväpiirissä, ja tuolloin tarjoutui loistava tilaisuus kokeilla kokonaisuutta.

Parantumattomana reseptien säveltäjänä lisäsin vadille vielä kylmäsavulohen lisäksi kylmäsavukinkkua. Tuossa kuvassa vati odottelee vielä kruunaustaan rucolalla ja parmesan -lastuilla. Glögi-sinappikastike oli niin hyvää, että uskomme sen toimivan joulupöydässä melkein kaiken kanssa. No, ehkä ei rosollin...

Yksinkertaisuudessaan homma toimii näin:

Lohivati

n. 6 annosta

200 g

200 g
graavilohta tai -siikaa, (tai kylmäsavulohta) ohuina viipaleina

kylmäsavukinkkua
mustapippuria myllystä

Glögi-sinappikastike
2 dl Valio vaaleaa glögiä
1/2 dl sinappia, esim. Dijon

Pinnalle
1 - 2 dl (50 - 100 g) parmesania lastuina
kourallinen rucolan lehtiä


Valmista ensin kastike: keitä glögiä teräskattilassa ilman kantta muutamia minuutteja, kunnes neste haihtuu osittain ja glögi sakenee. Lisää sinappi. Kiehauta sekoittaen, kunnes kastike on tasaista. Jäähdytä. Jos olet kiehauttelun ja sakeuttamisen kanssa yhtä vähän sinut kuin minä, voit saostaa kastiketta halutessasi hiukan esim. vaalealla Maizenan suurusteella. Mutta ei kerrota tätä salaisuutta kellekään ;)

Levitä lohiviipaleet (ja ohuen ohuet kinkkuviipaleet) tarjoiluvadille ohueksi kerrokseksi. Jauha kalan pinnalle ripaus mustapippuria. Kaada päälle huoneenlämpöinen kastike. Anna maustua hetkisen jääkaapissa kelmulla peitettynä. Lisää kalan pinnalle rucolaa ja höylää juustolastuja juuri ennen tarjoilua. Tarjoa alkupalana keitettyjen perunoiden kanssa.

Kohtahan se tulee testattua, mutta voisin vannoa ettei varsinainen perinteinen kinkkukaan tätä kastiketta hyljeksi. Niin hyvää, ja dijonin sijaanhan sekaan voi latoa jotain joulusinappia halutessaan.

Rauhallista joulua!