riivittyä grillikanaa leivän välissä

Taisin lupailla jotain Texas-pihviä tulevaksi, mutta tähän väliin on ihan pakko vielä hehkuttaa tätä kanaleipäkokonaisuutta. Saimme ihanan sään houkuttelemina grillikauden avattua, ja kolmeen päivään ei ole taidettu muilla keinoin ruokaa valmistaakaan! Tämä kanaleipä tuli mainittua jo viime kesän parhaiden reseptien listauksessa, tuolloin vain linkkasimme Jauhantapajan postaukseen aiheesta. Nyt kun sain innostuksissani kuviakin aikaiseksi, postataan resepti suoraan tännekin. Kuten useaan kertaan on todettu eri paikoissa, kokonaisena kypsennetty broileri erilaisilla mausteilla on valtavan hyvää. Siivekkään voi kypsentää mainiosti uunissa, joskin siitä aiheutuu eriasteisia käryhaittoja keittiöön / koko asuntoon. Siksipä hyvä vaihtoehto uunitukselle on hoitaa homma grillissä. Homma ei ole edes vaikeaa, joskin kokonaisen broilerin sulattaminen ja kypsentäminen vaatii hiukan etukäteissuunnittelua ja aikaa. Nykyään tosin taitaa jo saada pakastamattomanakin versiona yrttimaustettua broileria, jolloin säästää sulatteluun kuluvan ajan. Itse olen toistaiseksi preferoinut maustamattomia versioita. Ja jos ei ole ihan koko kanalle syöjiä, niin tokihan voi ottaa Apinakeittiön vinkistä vaarin ja kypsentää samaan tapaan koipireisiä. Maustamismahdollisuudet ovat rajattomat, ja kypsää kanaa voi käyttää melkeinpä miten vaan: salaatin osana, leivän välissä, sellaisenaan, piirakassa...

Mutta nyt siihen reseptiin. Tämä kokonaisuus on grillivalmistaja Weberin toimittamasta kirjasta "Weber's Big Book of Grilling". Opuksesta löytyy toinen toistaan herkullisempia jenkkireseptejä grillailuun. Tässä kanakokonaisuudessa kaikki osat sopivat niin hyvin yhteen ettei voi kun lämpimästi suositella tämän kokeilemista ihan tällaisenaan ohjeen mukaan. Ohje vaikuttaa pitkältä, mutta sitä ei kannata säikähtää, tämä ei todellakaan ole monimutkaista, ja kanan kypsyessä voi valmistella muut jutut.

Carolina pulled barbecue chicken

(alkuperäisen ohjeen mukaan 8 annosta mutta meistä ennemminkin ~3 annosta, tosin kastiketta tulee reilusti)

coleslaw

n. 7,5 dl ohueksi suikaloitua kaalia

2,5 dl karkeaksi raastettua porkkanaa

½ sipuli, ohueksi viipaloituna

1,25 dl majoneesia

1 rkl dijonsinappia

1 rkl sokeria
2 tl valkoviinietikkaa
(½ tl sellerinsiemeniä - näitä me emme ole toistaiseksi löytäneet)
1/4 tl suolaa
ripaus cayennepippuria

kanan mausteet / rub
1 rkl paprikajauhetta (käytimme osan savupaprikaa)
1½ tl sinappijauhetta
1½ tl vaaleanruskeaa sokeria (käytimme ruokosokeria)
1½ tl (meri)suolaa
1 tl kuivattua / paahdettua sipulirouhetta
1 tl valkosipulirouhetta
½ tl juustokuminaa
1/4 tl cayennepippuria
1/4 tl neilikkaa jauhettuna

kasviöljyä
1 kana/ broileri, noin 1,2 kg

(savustuslastuja tai -brikettejä, alkuperäisohjeessa hikkoria)

bbq -kastike
2,5 dl ketsuppia
1,25 dl ananasmehua
2 rkl dijonsinappia
1½ rkl omenaviinietikkaa
1½ rkl ruokosokeria (tai muuta vaalean ruskeaa sokeria)
1 tl tabascoa
suolaa

tarjoiluun sämpylöitä/ leipäsiä maun mukaan, esim. hampurilaissämpylöitä, ciabattaa, ruispaloja / reissareita tms.

Jos käytät pakastebroileria, anna sen sulaa kunnolla (ks. sulamisajat pussista). Sekoita mausteseoksen ainekset keskenään. Jos sipulirouhe, valkosipuli, sokeri ja suola ovat kovin karkeaa koostumukseltaan, kannattaa niitä hieroskella vaikka morttelissa hiukan jauhemaisempaan muotoon. Huuhtele broileri sisä- ja ulkopuolelta huolellisesti kylmällä vedellä ja taputtele talouspaperilla ihan kuivaksi. Hiero mausteseosta huolellisesti broilerin pintaan ja sisälle, voit myös raottaa varovasti rintanahkaa ja hieroa mausteita nahan alle. Valuta päälle oliivi- tai muuta kasviöljyä ja sivele pinta öljyllä. Nosta kana grilliin rintapuoli ylöspäin ja kypsennä epäsuoralla keskilämmöllä noin tunti ja vartti - puolitoista tuntia. Me toimimme kahden polttimen grillillämme niin että lämmitimme grillin ensin kuumaksi, sitten sammutimme toisen polttimen ja säädimme lämmön noin 200 asteen hujakoille. Nostimme broilerin sammutettuna olevan polttimen päälle ja kypsentelimme noin puolitoista tuntia, jolloin oli taatusti kypsää. Uunissakin homma onnistuu, asteita voi olla 200-225 ja kypsennysaika reilu tunti.

Tässä kohtaa pitää huomauttaa että alkuperäisreseptin mukaan grilliin laitettaisiin myös savustuslastuja, mutta tätä emme ole vielä itse koskaan toteuttaneet. Nykyään saatavilla olisi näköjään myös grilliin käteviä savustusbrikettejä, näitä taidamme laittaa kokeiluun. Savustuksen ollessa mukana kuvioissa kokeilisimme ehkä hiukan miedompaa lämpöä, tyyliin 180 astetta, ja hiukan pidempää kypsennysaikaa.

Kanan kypsyessä tee coleslaw ja bbq -kastike. Sekoita suikaloitu kaali, raastettu porkkana ja viipaloitu sipuli keskenään. Sekoita kastikeaineksia kunnes sokeri on liuennut, ja sekoita kastike salaatin joukkoon. Kastiketta ei tarvitse olla paljoa tässä vaiheessa, salaatti kyllä mehustuu maustuessaan jääkaapissa. Laita se siis jääkaappiin odottelemaan kanan valmistumista. 

Sekoita bbq-kastikkeen ainekset keskenään ja vispaa kevyesti kunnes sokeri on liuennut. Laita tämäkin jääkaappiin maustumaan kanan kypsyessä.

Kun kana on kypsää, nosta se pois grillistä ja anna hiukan levähtää. Kun kana on käsittelylämmintä, riivi siitä käsin tai kahdella haarukalla lihat irti. Jokainen ruokailija voi kasata oman leipänsä: kasataan leivälle kanaa, päälle coleslaw'ta ja kunnon loraus kastiketta. Otetaan kaksin käsin kiinni ja nautitaan. aah.

ihanan kirpeät sitruunaneliöt

 

Ai mikä makeanhimo? On meillä onneksi syöty muutakin kuin donitseja ja sitruunaneliöitä, tulossa on postausta mm. grillipihveistä Texasin tapaan. Tämä on pakko kuitenkin postata heti pois alta, jotten unohda että näistä tuli juuri niin täydellisen sitruunaisia kun ajattelinkin. Kun sain omasta peukaloinnistani huolimatta jonkin leivontareseptin onnistumaan niin se pitää kirjata äkkiä muutoksineen ylös! 

Idean näihin herkkuneliöihin sain tästä Ahonlaita-blogin reseptistä. Sieltä voitte muuten katsella myös hiukan onnistuneempaa kuvaa aiheesta. Kävin kurkkimassa tuota Bakerellan alkuperäisreseptiä, mutta luettuani Tanjan kommentit päätin hiukan kuukkeloida lisää. Koska pohja on murupohja, ja sellaisenaan tuo aika lailla täyteläisyyttä makuihin, halusin päällisestä reilusti kirpakan sitruunaisen. Lähdin siitä olettamuksesta, että sitruunankuoren lisääminen päälliseen voisi toimia. Vanha kunnon google sitten löysikin tämän Joy of Bakingin reseptin, joka vaikutti juuri sopivalta. Määrällisestikin sillä näytti tulevan hiukan vähemmän valmista tavaraa kuin esim. tuolla Bakerellan ohjeella. Mitä vähemmän houkutuksia pöydillä lojumassa, sen parempi, tässä vaiheessa. Lähtökohtaisesti siis menin tuolla Joy of Bakingin reseptillä, tosin halusin lisätä hiukan päällisen määrää. Tässä reseptissä siis minun versioni, jolla sain ihan mainion lopputuloksen maun puolesta. Esteettisesti tässä olisi vielä vähän kehiteltävää, luulen että päällisen aineita tuli sekoitettua vähän liian reippaasti, jolloin pintaan jäi "vaahtoa" joka sitten hiukan ruskistui uunissa.

Resepti on helppo ja nopea, ja tehtävissä "käsin", ilman sähkövatkaimia tai muita vimpaimia. Uunia tietysti tarvitaan :)

Sitruunaneliöt

n. 20x20cm vuoallinen

pohja

n. 110 g voita

25 g tomusokeria

130 g vehnäjauhoja

Täyte / päällinen

n. 200 g (2,5 dl) sokeria

3 isoa kananmunaa

2 isohkoa sitruunaa, joista saat:

n. 1,2 dl sitruunamehua (tuoreena puristettua, n. 2½ sitruunaa)

1½ - 2 rkl raastettua sitruunan kuorta

n. 3 rkl vehnäjauhoja

Laita uuni kuumenemaan 175 asteeseen. Sekoita vehnäjauhot ja tomusokeri hyvin. Kuutioi jääkaappikylmä voi ja nypi se jauhojen ja sokerin kanssa, kunnes saat murumaisen seoksen. Voitele n. 20x20cm vuoka, ja taputtele taikinaseos sen pohjalle tasaiseksi kerrokseksi. Paista uunissa keskitasolla noin 20 min. tai kunnes pohja alkaa juuri ja juuri saada kullankeltaista väriä. Ota vuoka pois uunista ja anna pohjan jäähtyä sillä aikaa kun valmistat täytteen.

Pese sitruunat hyvin ja raasta kuoret ja purista mehut. Vatkaa (käsin tai koneella) munat ja sokeri sekaisin, kunnes saat tasaisen seoksen. Älä vatkaa vaahdoksi! Lisää sitruunankuoret ja -mehu, sekoita. Kääntele joukkoon jauhot. Kaada esipaistetun pohjan päälle ja kypsennä (edelleen 175 -asteisessa uunissa, keskitasolla) noin 20 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt. Anna jäähtyä kunnolla, leikkaa sitten haluamasi kokoisiksi paloiksi ja siivilöi hiukan tomusokeria pinnalle. Nam. Taidankin mennä tästä syömään n:nnen kappaleen...

Mmmm, donuts...

 

 Pidän munkeista, mutta olen kerrassaan surkea munkinpaistaja. Minulla on tapana polttaa ne pinnalta ja jättää keskeltä raaoiksi. Liian kuuma öljy, siis. Pitäisi oikeasti hommata sellainen lämpömittari jota voisi käyttää öljyn tai vaikkapa sokerivesiseoksen lämpöjen mittaamiseen: sellainen siis, joka kestää mittauksen jonnekin 190 celsiusasteeseen vähintäänkin.

Räpellyksestä johtuen meillä ei vappuna yleensä paistella munkkeja. Simaakaan en ole tehnyt, sitäkin anoppi tekee niin hyvää etten oikein usko itse pystyväni samaan. Tänä vuonna löysin myös Wanhan Porvoon Fabriikin mahtavan siman. Saman puljun glögi tuli joulunaikaan kokeiltua, ja oli niin hyvää että simaakin oli testattava, melkoisesta hinnasta huolimatta. Ja se sima, se oli todella hyvää. Juuri niin raikasta ja sopivan sitruunaista kuin kotitekoisen siman pitäisikin olla.

Ja nyt eksytään vähän lisää sivuraiteille, mutta tuosta simasta tuli mieleeni toinenkin huipputuote jonka löysimme äskettäin, Brunnebyn mehustamon mehut. Olemme maistelleet karpaloa, raparperia, mansikkaa ja vadelmaa. Kaikki toimivat, maut ovat tosiaan aitoja ja raikkaita, makeutusaineena toimii sokeri ja säilöntäaineita ei ole käytetty. En osaa luvata että näitä löytyisi ihan joka lähimarketista, mutta ainakin Stockan Herkusta niitä saa, kuten myös meidän lähikaupastamme täällä "maalla". Jos törmäätte, suosittelen maistelemaan! Vinkkejä vastaavista kotimaisista tuotteista otetaan myös ilolla vastaan! Varsinkin tuo eri makujen laaja valikoima noissa Brunnebyn mehuissa viehättää, eivätkä ne ole liian makeita, vaan juuri oikealla tavalla raikkaita.

Koska kahden edestä syöminen on jostain syystä lisännyt selkeästi makeanhimoani, aloin tänä vuonna kuitenkin suunnitella jonkunlaisten pullien käristelyä rasvassa. Kun sitten Jauhantapaja oli viekkaasti ja viisaasti Hyvää juuri nyt- osastoona laittanut muistutuksena donitsipostauksensa, olin ihan myyty. Pakko päästä kokeilemaan! Seurasin reseptiä tarkalleen, joten en toista sitä tänne. Koska olin unohtanut varautua suklaalla kuorrutukseen, sokeroin suurimman osan sokeri-vaniljasokeriseoksella. Osaan hoksasin sitten levittää pinnalle joltain reissulta tuomaani suklaalevitettä, sellaista joka ei sisällä pähkinää vaan on ihan maitosuklaan makuista. Aaah! Donitsit onnistuivat tosi hyvin, taikina oli kuohkeaa ja helppo paistaa, lopputulos oli raikas eikä liian makea. Sitrushedelmien kuori antaa taikinaan raikkautta, jonka ansiosta donitsit voi kuorruttaa melkoisen makeillakin herkkutöhnillä. Ja koostumus täydellinen, juuri sopivan pehmeä muttei höttöinen. Suosittelen, kannattaa kokeilla!

ulostuloja

Hu-huu, onko siellä ketään? Tuskin täällä kukaan enää käy, tosin itseä vartenhan tämä blogi alun perin laitettiinkin pystyyn. Voikeittiö on ollut luvattoman kauan hiljaisuudessa, näin ulospäin, emmekä kyllä nytkään uskalla luvata tahdin tästä yhtään kiihtyvän. Kahden hengen perheestä on tulossa kuukauden sisällä kolmihenkinen, mistä syystä talven mittaan aika tuntui vaan menevän muuhun kuin postailuun, vaikka uusia herkkuja on säännöllisesti kokkailtukin. Kuvaaminen, saati sitten kirjoittaminen, ovat vain tuntuneet ylitsepääsemättömän suurilta hommilta. Omaa ruokailuani - ja sitä myötä myös kokkailuinnostusta- on rajoittanut myös se kilometrien mittainen "ei suositella" -lista eri ruoka-aineista. Tähän aiheeseen voi suhtautua monella tapaa, minä olen suhtautunut melko tosissani noihin suosituksiin, ja niin ollen joutunut vähän joka välissä pohtimaan, mitä tai miten valmistettuna voin syödä.

Mennäänpä aiheeseen: kevät ja kesä tekevät jo tuloaan, ja salaatit, grillaus ja ulkona syöminen alkavat kummasti houkuttaa. Nämä salaatit ovat kätevästi viime kesältä ja syksyltä postaamatta jääneitä herkkuja. Tässä siis tulee salaattivinkkejä, vaikkapa viime hetken vappuruoiksi.Vappuhan onkin ulkona syömisen aikaa, suosi sää tai ei.

Yläkuvan halloumi-mansikkasalaatti on Jamien käsialaa ja tullut mainituksi aiemminkin. Itse bongasin reseptin Jamie at home -kirjasta, mutta se löytyy myös suoraan Jamien sivuilta. Menimme muuten täysin sen mukaan, mutta jostain syystä juustopalat käärittiin kinkkusiivuihin ja paistettiin vasta sitten, ja salaatin kasaaminen lautasellekin sujui eri järjestyksessä. Tässä resepti vielä melko selvällä suomen kielellä:

Mansikka-halloumisalaatti

4 annosta

300 g mansikoita, kannat poistettuna, pilkottuna

hyvälaatuista balsamicoa

½ sitruunan mehu

hyvää extra virgin -oliiviöljyä

suolaa ja (musta)pippuria myllystä

basilikaa pari oksaa, lehdet nypittynä

250g halloumia, viipaloituna 8 osaan

minttua pari oksaa, lehdet nypittynä

kourallinen eri salaatteja, huuhdeltuna ja lingottuna

8 siivua ilmakuivattua, mielellään savustettua, kinkkua (Jamien ohjeessa kyseessä on "speck", joka omassa mielessäni viittaa vahvimmin Tirolilaiseen kuivattuun possunjalkaan. Toisaalta on mahdollista että termi on englanninkielisille synonyymi mille tahansa ilmakuivatulle kinkulle.)

Laita mansikat kulhoon, lorauta päälle balsamicoa, oliiviöljyä ja sitruunamehu. Mausta suolalla ja pippurilla. Maustaminen auttaa mehustamaan mansikoita. 

Paina yksi basilikanlehti jokaiseen halloumiviipaleeseen. Lämmitä paistinpannu keskilämpimäksi, lorauta hiukan oliiviöljyä pannulle ja paista juustoviipaleita, basilikapuoli alaspäin, noin minuutin ajan. Käännä varovasti ja paista taas noin minuutin ajan, kunnes juuston on saanut väriä ja rapeutta. Nosta lautasille pari viipaletta juustoa per annos. Sekoita salaatinlehdet, mintun- ja basilikanlehdet ja mansikat kulhossa, nostele sitten keko tätä seosta kullekin lautaselle, juustojen päälle. Nosta keon päälle pari palaa kinkkua per lautanen, ja tee loppusilaus vielä muutamalla salaatinlehdellä. Halutessasi voit vielä lirauttaa päälle balsamicoa ja oliiviöljyä.

Tämä oli herkkua, mansikoiden makeus, kinkun ja juuston suolaisuus ja juuston rapsakkuus toimivat mainiosti yhteen. Tätä kelpaisi nauttia vaikkapa vapunpäivänä hyvän kuohuviinin kera.

Seuraava salaatti on myös Jamien käsialaa, Ministry of food -kirjan salaattiosiosta, jossa esitellään kuinka käteväsi kurkkusalaattia saa versioitua. Tämä on se monimutkaisin versio, vaikkei kovin monimutkainen sittenkään. Toimii oikein mainiosti lisukesalaattina.

Kurkku-oliivi-salaatti jugurttikastikkeella

4-6 hengelle

2 kurkkua

merisuolaa

mustapippuria myllystä

iso kourallinen mustia oliiveja

6 rkl oliiviöljyä

2 rkl sitruunamehua

tuoretta minttua

1 rkl maustamatonta jugurttia (voi olla juoksevampaakin mallia)

1 punainen chili (tai chilirouhetta)

Kuori kurkut, leikkaa päädyt pois ja halkaise pituussuunnassa. Kaavi teelusikan avulla siemenosa pois kurkuista, viipaloi sitten sopivan suupalan kokoisiksi - ei siis tarvitse olla ihan ohuen ohutta viipaletta. Laita kulhoon, mausta suolalla ja pippurilla. Poista oliiveista kivet ja sekoita joukkoon. Lorauta sekaan oliiviöljyä ja sitruunamehua seka jugurttia, nypi joukkoon mintun lehdet, sekoita. Halkaise chili, poista siemenet ja hienonna silpuksi. Ripottele chilisilppu (tai kuivattu chilirouhe) salaatin päälle.

Hyvät maut tässäkin, kurkku on ihanan rapeaa ja siementen poistaminen vähentää sen vetisyysttä. Chili ja oliivit tuovat potkua ja jugurtti tasoittaa ja pyöristää makuja mukavasti.

  Seuraava onkin sitten viime kesän grillikaudelta, pääruoaksikin sopiva salaatti. Tämän kesän grillikausi on vielä avaamatta, tarkoitus oli nyt vappuviikonloppuna päästä tositoimiin jos ei ihan kaatamalla sada. Salaatin ohjeistus on Steven Raichlenin grilliraamatusta (The Barbecue! Bible), josta löytyykin mainiota opastusta grilliohjeisiin ympäri maailman. Nämä grillausopukset saavat paitsi kuolaamaan herkullisten reseptien perään, myös harmittelemaan Suomen melkoisen rajoittunutta lihatarjontaa. Enimmäkseen kaupoissa on tarjolla sikaa ja nautaa, sisä- tai ulkofilettä. Ja siinäpä se onkin. Halleista ja tiettyjen markettien tiskeiltä saa kunnon palvelua ja muitakin osia ruhosta, mutta noin yleisesti ottaen tarjonta on aika köyhää. Tämäkin resepti vaatisi "flank steak"ia, eli siis naudan rinta- / vatsaosan lihaa, joka on ilmeisesti ainakin Jenkeissä halpaa ja yleisesti saatavilla. Halpaa se lienee siksi, että on hiukan vähemmän mureaa kuin esim. fileet, mutta marinoimalla siitä ilmeisesti saa erittäin maukasta. Me taisimme käyttää ulkofilettä tai jotain paistilihaa tällä kertaa.

Yam Nua Yang, thai-mausteinen grillipihvisalaatti

n. 700 g naudanlihaa, ei tarvitse olla filettä

3 rkl soijaa

2 rkl aasialaista kalakastiketta

2 rkl sokeria

3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

1 rkl hienonnettua tuoretta inkivääriä

Lihan on tarkoitus olla ohutta, joten jos et löydä sitä rintaa tai vastaavaa, joka on luonnostaan ohutta, leikkaa liha pihvimäisiksi viipaleiksi. Alkuperäisessä reseptissä lihaa käsitellään yhtenä palana.Vedä terävällä veitsellä lihan pintaan ristikkokuvio että marinadi pääsee vaikuttamaan paremmin (varsinkin jos löysit "flank steakia" tai muuta sitkeämpää osaa). Sekoita marinadin ainekset kulhossa ja vispaa kunnes sokeri on liuennut. Laita lihat ja marinadi esim. minigrip-pussiin, sulje pussi ja kääntele niin että lihat maustuvat. Laita jääkaappiin marinoitumaan ainakin kahdeksi, mielellään jopa kahdeksaksi tunniksi. Mitä sitkeämpi liha, sitä pidempi marinointiaika on suositeltavaa.

kastike

3 valkosipulinkynttä

1 -6 tuoretta chiliä, ohuelti viipaloituna (poista siemenet jos haluat miedomman kastikkeen)

1½ rkl sokeria

3 rkl aasialaista kalakastiketta

3 rkl tuoretta sitruunamehua

Valmista kastike: jauha valkosipuli, chilit ja sokeri tahnaksi morttelissa tai monitoimikoneessa, lisää kalakastike ja sitruunamehu.

salaatti

1 kerä salaattia, lehdet irrotettuina, huuhdottuina ja lingottuina

1 kurkku, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna

1 pieni makea sipuli, esim. Maui tai Vidalia, hyvin ohuelti viipaloituna

12 kirsikkatomaattia, puolitettuina

12 lehteä tuoretta minttua

n. ½ dl tuoretta korianteria

n. ½ dl karkeaksi pilkottuja paahdettuja maapähkinöitä

Kokoa salaatti: asettele laakean vadin pohjalle salaatinlehdet, ripottele  päälle loput ainekset lukuunottamatta korianteria ja maapähkinöitä.

Lämmitä grilli kuumaksi, ainakin 260 -asteiseksi Celsiusasteikolla (vastaavasti 500 F). Valuta lihasta enimmät marinadit pois, ja grillaa haluamaasi kypsyysasteeseen. Anna lihan vetäytyä hetki leikkuulaudalla, leikkaa sitten vinottain viipaleiksi ja nostele salaatin päälle. Valuta lihojen ja salaatin päälle kastike, viimeistele ripottelemalla pinnalle korianteri ja pähkinärouhe. 

Salaatin maut olivat mukavasti itämaiset, hiukan hapanta ja imelää. Suosittelemme kokeilemaan, meillä tämä meni ihan lämpimän päivän pääruokana.

Seuraava salaatti on ihan omaa keksintöä, helppo ja nopea arkisalaatti: salaattipedille viipaloidaan tomaattia ja avocadoa, paistetaan halloumiviipaleita ja paahdetaan ruisleipää ja asetellaan nämä päällimmäiseksi. Pinnalle voi vielä ripotella vaikkapa hienonnettua purjoa, ja maustaa myllystä jauhetulla mustapippurilla ja merisuolalla. Yksinkertaista mutta toimivaa!

Tämä viimeinen salaatti on Pastanjauhajien arkistoista kaiveltu helmi: kaikessa yksinkertaisuudessaan herkullinen kana-pastasalaatti, jonka juju on valmiissa curry-mausteseoksessa. NIIN hyvää! Katsokaa resepti täältä.

nimensä veroinen

Voikeittiö toivottaa oikein hyvää alkanutta vuotta ja uutta vuosikymmentä kaikille kanssabloggaajille, lukijoille, sukulaisille ja ystäville!

Tästä nimensä ansainneesta voileipäkakusta on pitänyt blogata jo sen seitsemän kertaa, mutta kuvien jäätyä aina uupumaan on homma jäänyt sikseen. Olen aiemmin tehnyt tätä kakkua kylmäsavulohiversiona Paremman Puoliskon valmistujaisjuhliin sekä palvikinkkuversiona kaksiin ristiäisiin. Aina on hävinnyt parempiin suihin kovaa vauhtia, kehujen saattelemana. Kakku ei ole edes vaikea valmistaa, ja muuntelumahdollisuudet ovat rajattomat. Apinakeittiön emännän alkuperäispostauksessa on hyviä vinkkejä myös maidottoman version valmistamiseen. Jos tekee kakun pyöreään irtopohjavuokaan, Muulin alkuperäisohje toimii kuin nenä päähän. Jos taas käyttää suorakaiteen muotoisia (leipä)vuokia, kannattaa leivän ja sen kostukkeiden määrää lisätä. Itse tein tällä kertaa vain yhden suorakaiteen, noin puolikas alkuperäisestä reseptistä täytteen osalta toimii hyvin. Tällä kertaa myös muuntelin täytettä korvaamalla tuorejuuston ruokajugurtilla ja majoneesilla.

Voittamaton voileipäkakku

 yksi suorakaiteen mallinen leipävuoallinen

Pohja

n. 350-400 g leipää (itse olen käyttänyt perunalimppuja)

0,3 dl maitoa tai kasvis- kala- tai lihalientä

40 g voita sulatettuna

Hienonna/ kuutioi / revi leipä palasiksi, sekoita siihen voi ja nesteet. Jätä imeytymään täytteen teon ajaksi.

täyte

4 liivatelehteä

n. 2 dl ruokajugurttia (paksua, itse käytin Lindahlin turkkilaista)

n. 1 dl kevytranskankermaa

n. ½ dl kevytmajoneesia

basilikaa

sinappijauhetta

savupaprikajauhetta (ei hot)

suolaa

mustapippuria

valkopippuria

ruohosipulia

n. 180 g loimulohta (tai savu- tai kylmäsavulohta palvikinkkua, -kalkkunaa tms.)

0,75 dl hillosipuleita

0,25 dl hillosipulien lientä

1 dl kuohukermaa

½ punainen paprika

1½ dl maustekurkkua

Laita liivatteet kylmään veteen pehmenemään. Sekoita jugurtti, ranskankerma, majoneesi ja mausteet, maistele ja korjaa makuja tarvittaessa. Hienonna lohi ja sekoita joukkoon. Hienonna hillosipulit (monitoimikone on helpoin tapa saada tasakokoista) ja sekoita joukkoon. Kuumenna hillosipulien lientä esim. mukissa mikrossa, purista liivatelehdistä ylimääräiset vedet pois ja liuota ne kuumaan hillosipuliliemeen. Anna liemen jäähtyä hiukan, kaada sitten tasaisena nauhana täytteen sekaan koko ajan sekoittaen. Sekoita huolellisesti. Vatkaa kerma ja kääntele sekin täytteen joukkoon. Hienonna paprika ja maustekurkku (monitoimikone auttaa taas). Vuoraa neliskanttinen vuoka tuorekelmulla. Laita pohjalle 1/4 leipäseoksesta, levitä päälle maustekurkkukuutiot ja niiden päälle täytettä. Seuraavaksi taas leipäseosta noin 1/4 alkuperäisestä määrästä, sen päälle paprikakuutiot ja taas täytettä. Levitä loput leipäseoksesta päällimmäiseksi -huom. tästä tulee kakun pohja joten siinä saa olla hiukan enemmän leipää. Laita tuorekelmua vielä kanneksi päälle, sitten kevyehkö paino vuoan päälle ja jääkaappiin tekeytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

kuorrute

1 dl kevytranskankermaa

1 dl ruokajugurttia

½ dl majoneesia

basilikaa

suolaa

savupaprikaa

sinappijauhetta

2 liivatelehteä

2 rkl vettä

Pehmennä liivatelehdet kylmässä vedessä. Sekoita jugurtti, ranskankerma, majoneesi ja mausteet. Kuumenna vesi ja liuota liivatteet siihen, kaada kuorrutteen sekaan tasaisena nauhana koko ajan sekoittaen. Laita jääkaappiin n. ½ tunniksi, jotta kuorrute hiukan jähmettyy ja sitä on helpompi levittää. Kun kakku on tekeytynyt tarpeeksi, ota vuoka jääkaapista, etsi sopiva kokoinen tarjoilualusta ja "keikauta" kakku sille: laita alusta vuoan kanneksi, pidä molemmat kiinni toisissaan ja keikauta ympäri. Nosta kakun päältä vuoka ja irrota kelmut varovasti. Kuorruta ja koristele haluamallasi tavalla.

Kuvassa esiintyvästä uudenvuodenkakustamme näkee, ettei se ollut menossa mitenkään suuren juhlan juhlapöytään, ja koristeluun ei ole panostettu ollenkaan. Maku oli kuitenkin -taas kerran- aivan verraton! Itse asiassa taidankin mennä tästä maistelemaan viimeisiä rippeitä vielä...

mistä tuntee joulun?

 

Joulun rutiinit ja varsinkin joulupöydän "menu" lienee yksi niistä asioista joissa kuvittelee olevan jotain "standardeja": ja sitten huomaakin että niitä on vähintään yhtä monta kuin joulua viettäviä ruokakuntiakin. Suomessakin eri alueiden välillä on selkeitä eroja jouluruoissa, niissä perinteisissä, ja samojen alueiden sisälläkin on paljonkin vaihtelua - jokaisella on omat perinteensä. Voikeittiön kokoonpano on alunperin kotoisin Pohjois-Karjalasta, jossa joulupöytään kuuluvat ehdottomasti ainakin karjalanpiirakat. Samoin karjalanpaisti on tyypillinen "perinteinen" jouluruoka, mutta tässä kohtaa jo löytyy paljonkin vaihtelua. Laatikot tietysti kuuluvat joulupöytään, mutta mitkä laatikot? Lanttu- ja porkkana taitavat olla aika perinteisiä joka puolella maata, mutta entäpä imelletty perunalaatikko, maksalaatikko tai makaronilaatikko? Uudempia tulokkaita edustanevat punajuuri-auralaatikko tai vaikkapa bataattilaatikko. Puhumattakaan kaloista tai muista alkuruoista: näissä sitä vaihtelua vasta löytyykin. Itse en ole koskaan syönyt esimerkiksi lipeäkalaa, sen sijaan graavi- ja kylmäsavulohi sekä mäti kuuluvat erottamattomasti joulupöytään. Samoin tietysti sienisalaatti.

Voikeittiö on viettänyt joulunsa aina valmiiksi katetuissa pöydissä, joten varsinaista omaa perinnettä ei -ainakaan vielä- ole päässyt syntymään. Laatikoita olen kuitenkin halunnut tehdä itse ja viedä tuomisina noihin valmiisiin pöytiin. Imelletty perunalaatikko löytyykin tuolta ylemmän linkin takaa, ja toinen "pakollinen" on lanttulaatikko. Porkkanalaatikkoa olen sisukkaasti tehnyt joka joulu, mutten koskaan saa siitä tarpeeksi pehmeää ja kuohkeaa, vaan se jää aina jotenkin kovaksi ja kuivaksi. Tänä vuonna siis tyydyn vain lanttuun ja perunaan. Joulun tuntu tulee, kun ulkona satelee lunta ja uunissa paistuvat laatikot alkavat tuoksua...

Anoppi tekee loistavaa lanttulaatikkoa, tämä resepti on suoraan häneltä ja toimivaksi havaittu. Työläin osuus on lantun pilkkominen, mutta halutessaanhan siinä voi oikaista ja ostaa valmista sosetta kaupasta.

Lanttulaatikko

n. ½ kg lanttu(a)

n. 3 keskikokoista sipulia

3 dl vettä

n. 1 tl suolaa

1½ dl korppujauhoja

1½ dl kermamaitoa (esim. puolet ja puolet)

1½ rkl siirappia

inkivääriä

valkopippuria

muskottipähkinää

pinnalle korppujauhoja

Kuori ja paloittele lanttu ja sipuli. Keitä suolalla maustetussa vedessä kunnes lanttukuutiot ovat pehmeitä,  säästä osa keitinvedestä! Soseuta haluamallasi tavalla (esim. sauvasekoitin, perunasurvin, tehosekoitin)  Turvota korppujauhot kermamaidossa, sekoita soseeseen keitinlientä, korppujauho-kermamaitoseos ja siirappi. Lisää mausteet (maistele, muista että maut vahvistuvat kun laatikko kypsyy uunissa). Kaada seos voideltuun vuokaan, kypsennä 200-asteisessa uunissa alatasolla pari tuntia, kunnes pinta saa hyvin väriä. Jos teet laatikon etukäteen ja pakastat ennen joulua, älä kypsennä ihan loppuun asti. Jouluna voit sitten laittaa jäisen laatikon uuniin ja kypsentää loppuun, näin laatikko ei kuivu lämmitettäessä.

Mitä erikoisuuksia teidän joulupöydistänne löytyy? Mitä ilman ei tule joulua?

flaamilainen lihapata

Olen viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana rampannut työni puolesta Belgiassa suhteellisen säännöllisesti ja usein. Kohteena on ollut pienehkö kaupunki Flanderin alueella, Gentin kaupungin lähettyvillä. Paitsi tietysti suklaastaan, Belgia on tunnettu oluistaan. Viime joulun alla sain kollegoiltani pienen maistelupaketin maailman parhaaksikin valittua Westvleterenin luostarin trappistiolutta. Ja täytyy kyllä myöntää, etteivät kehut tule turhasta. Paketissa oli yhteensä neljä pulloa, kaksi pulloa vaaleinta (ja samalla alkoholipitoisuudeltaan kevyintä) blondea, yksi pullo 8:aa eli keskivahvaa ja -ruskeaa sekä yksi pullo 12:a joka on tummin ja vahvin. Mukana oli myös -tietenkin- oluen oma lasi. Jokaisella oluella oli oma, erilainen makunsa - ja sitä makua tosiaan riitti!

Virallisten trappistioluiden lisäksi Belgiassa on koko joukko enemmän tai vähemmän "aitoja" luostarioluita. Toisella kertaa toin mukanani paketin Maredsous -olutta. Sekin oli hyvää, muttei maussa ehkä ihan pärjännyt Westvleterenille. Lieneekö pelkkää kuvitelmaa, mutta mielestäni Wesvleterenin oluet olivat enemmän itse- ja itselle tehdyn makuisia.

Jostain kumman syystä yksi pullo Maredsous trippeliä oli jäänyt jääkaappiin odottelemaan maistelemistaan, muttei oikein koskaan tullut juoduksi. Ei liene yllättävää, että belgialainen keittiö on tunnettu paitsi simpukoistaan, myös oluen käytöstä ruoanlaitossa. Etsiskelin netistä reseptiä olut-lihapadalle, ja mikäpä olisikaan ollut sopivampi tapa käyttää tuo luostariolut pois kuin flaamilainen lihapata, carbonades flamandes tai jos nyt mennään aidosti flaamiksi niin vlaamse stoverij. Tähän väliin vielä toimituksen kommenttina, että olen täysin tietoinen siitä ettei flaami ole virallisesti mikään oikea kieli, vaan flaamilaisella alueella puhutaan hollantia, tai sen murretta. Paikalliset itse haluavat kuitenkin kieltään kutsua flaamiksi.

Netistä löytyy tälle pataruoalle useammanlaisia ohjeita. Kaikille yhteistä on oluen (tietysti mieluiten belgialaisen) käyttö, sekä makeuden ja happamuuden lisääminen pataan jossain muodossa, yleensä loppuvaiheessa kypsytystä. Joissain ohjeissa lisätään fariini- tai muuta tummaa sokeria sekä viinietikkaa, toisissa taas vaikkapa punaherukka- tai karpalohilloa. En mennyt minkään yhden reseptin mukaan, mutta tämä oli ainakin pohjana pataa tehdessäni.

Flaamilainen lihapata

3-4 annosta riippuen syöjien nälästä

n. 500g naudan paistia, kuutioituna

n. 300g sipulia, krouvisti paloiteltuna

voita

oliiviöljyä

n. 2 rkl vehnäjauhoja

2 ½-3 dl lihalientä

33 cl (hyvää belgialaista) tummahkoa olutta

timjamia

laakerinlehtiä

mustapippuria

suolaa

n 1 rkl ruskeaa sokeria

n 1 rkl omenaviinietikkaa

karkeaa sinappia

pipareita

Laita uuni lämpenemään 180 asteeseen. Kuumenna voi padassa, ruskista lihapalat siinä (tee osissa jos pata on pieni ja lihaa paljon). Nosta lihat sivuun ja lisää pataan hiukan öljyä (jos tarvitsee), ruskista sipulit. Kun sipulit ovat saaneet kauniisti väriä, lisää pataan jauhot, sekoittele hetken aikaa jotta jauhot hiukan ruskistuvat ja tarttuvat sipuleihin. Lisää lihaliemi, sekoita niin että pohjasta irtoavat ruskistamisen jäljet mukaan. Lisää olut, lihat (ja niistä irronneet nesteet), timjami ja laakerinlehdet sekä maun mukaan suolaa ja pippuria. Lisää myös  sokeri ja viinietikka. Kiehauta, siirrä uuniin ja kypsennä pari tuntia, tai kunnes liha on mureaa. Viimeisen puolen tunnin kohdalla lisää padan päälle kolme piparia joiden alapintaan on sipaistu paksulti karkeaa sinappia. Piparit hautuvat ja hajoavat pataan, saostaen ja maustaen sitä samalla.

Tarjoa vaikkapa perunamuusin, tai belgialaiseen tapaan esimerkiksi ranskalaisten perunoiden kera.

Pata oli aivan valtavan hyvää: oluesta ja mausteista tuli jotenkin hedelmäinen ja tavallaan raikas vivahde tuhtiin lihapataan. Liha suorastaan suli suussa ja maut tasapainottivat toisiaan. Ihanaa syysruokaa kunnon pottumuusin kanssa.

Belgialaisen oluen tilalle tähän sopinee mikä tahansa keskiruskea tai tumma olut. Siinä olisi kuitenkin hyvä olla riittävästi makua ja jonkin verran makeutta. Onko ehdotuksia?

ameriikan ihmemaa

Tunnustan. Täysin heräteostoksena tuli hankittua tämä Jamien uusin opus, Jamie's America. Seikkailtuaan Italiassa Jamie on nyt lähtenyt kiertomatkalle Ameriikan ihmemaahan, tutustumaan paikalliseen ruokakulttuuriin. Tulokset ovat pyörineet tv-sarjan muodossa Brittien neloskanavalla syyskuun lopusta lähtien, netistäkin jaksoja voisi ilmeisesti vilkuilla. Itse en ole sarjaa nähnyt sen enempää tv:stä kuin netistäkään. Sen sijaan eräänä perjantaina etsiskelin kaavailemalleni fish&chips -aterialle jotain raikasta lisuketta, missä puuhassa törmäsin tähän parsakaalisalaatin reseptiin. Tässä kohtaa täytyy avautua: en oikein ole osannut pitää jenkkiläistä ruokaperinnettä kovinkaan suuressa arvossa -ennen päättynyttä kesää, siis. Grillin ja sen myötä grillausopusten hankinnan seurauksena kesällä tuli kokkailtua useitakin jenkkiläispohjaisia sapuskoja, ja aina yllätyimme positiivisesti. Grillausreseptit se kansa kyllä ainakin osaa, jos nyt yleistetään noin raa'alla kädellä. Ruokien raikkaus (niiden sisältämien ainesosien "raskaudesta" huolimatta) oli valtava yllätys. Siksipä osasin odottaa tältäkin salaattiohjeelta paljon. Enkä totta vie joutunut pettymään!

Ennen reseptin esittelyä vielä vähän kirjasta: Jamie valitsi reissulleen kuusi eri aluetta, jotka hänen mielestään kuvaisivat riittävän monipuolisesti amerikkalaisen ruokakulttuurin monimuotoisuutta. Kirja on jaettu osiin näiden alueiden perusteella: New York, Louisiana, Arizona, Los Angeles, Georgia ja villi länsi (vai kuuluuko sekin kirjoittaa isoilla?). Jokaisesta paikasta on koottu alueelle tyypillisiä paikallisia reseptejä, niin alku-, pää-, kuin jälkiruokiakin. Esipuheessaan Jamie huomauttaa myös sorvanneensa reseptejä pikkuisen raikkaampaan ja keveämpään suuntaan, kadottamatta kuitenkaan ruoan alkuperäistä henkeä. Lisäksi resepteissä vinkataan täysin alkuperäisiin versioihinkin, joten sellaisenaankin ruoat voi halutessan valmistaa. Kirjan saavuttua en ole ehtinyt kuin selailla sen läpi, joten alla oleva salaatti on ainoa resepti joka todistetusti on hyvää. Monta mielenkiintoista juttua sivuilta kuitenkin löytyy, reseptejä voi halutessaan käydä vakoilemassa myös Jamien sivuilta. Luettuani juuri Jauhantapajan uusimman postauksen, jään mielenkiinnolla odottamaan josko sielläkin on löydetty noiden reseptien pariin.

 

Villin lännen parsakaalisalaatti
6 annosta lisukkeena

2 isoa parsakaalinpäätä
8 viipaletta (savu)pekonia, suikaloituna ohuiksi suikaleiksi
3 kiinteää punaista tomaattia (puolita, poista siemenet ja viipaloi ohuelti)
nippu tuoretta ruohosipulia hienonnettuna

kastikkeeseen
½ valkosipulinkynsi (kuori ja raasta)
2 tl dijonsinappia
6 rkl hyvää oliiviöljyä
2 rkl valkoviinietikkaa
(meri)suolaa myllystä
mustapippuria myllystä

Leikkaa parsakaalin kukinnot irti ja irrottele suupalan kokoisiksi. Jos varsi ei ole kokonaan puumainen, leikkaa kuiva osa ja heitä pois. Leikkaa jäljelle jäänyt osa pitkittäin kahtia ja viipaloi ohuelti. Kiehauta suolalla maustettu vesi kattilassa, ryöpäytä sitten parsakaalit nopeasti vedessä (anna kiehahtaa noin minuutin ajan). Tarkoitus on vain hiukan pehmentää parsakaalia, niin että siihen jää kuitenkin purutuntumaa. Valuta lävikössä, ja levitä sitten keittiöpyyhkeen päälle kuivumaan. Kun parsakaali on kuivanut, siirrä se tarjoiluastiaan.

Paista pekonisuikaleita keskilämmöllä pienessä tilkassa oliiviöljyä, kunnes pekoni on rapeaa ja rasva sulanut pois. Lusikoi pekonisuikaleet parsakaalien päälle kulhoon. Ylijäämärasvan voit käyttää salaatinkastikkeeseen, kaada se kulhoon, lisää muut ainekset (jos rasvaa on paljon, vähennä oliiviöljyn määrää vastaavasti) ja vispaa sekaisin.

Lisää tomaattiviipaleet ja ruohosipuli salaattiin, liruta sitten kastiketta sekaan ja sekoita hyvin, jotta kastike maustaa koko salaatin hyvin. Tarkista maku, lisää tarvittaessa hiukan valkoviinietikkaa. Salaatin päälle voi ripotella ruohosipulin kukintoja, jos sattui olemaan sellainen aika vuodesta jolloin sipuli kukkii.

Jamie vinkkaa myös, että salaatissa mainiolta maistuu myös fetajuusto ja hienonnettu tuore chili.

Loistavaa salaattia, toimi hienosti friteerattujen ahventen kaverina, ja kesällä grillikaudella tämä olisi mitä mainioin tarjottava minkä tahansa grillattavan kaveriksi. Maku on tosi raikas, ja parsakaali pääsee kuitenkin sopivasti oikeuksiinsa. Jos ei pidä pekonista, tai haluaa tehdä salaatista kasvisversion, kannattaa tilalle laittaa jotakin suolaista ja / tai rapeaa. Paahdetut pähkinät tai siemenet voisivat ajaa asiaa, kuten myös mainittu fetajuusto... nam, noin voisi seuraavaksi itsekin kokeilla.

rapsakat kuorrutetut kanat, kahdella tyylillä

Nyt olisi niin monta herkkua postattavana, ettei oikein tiedä mitä niistä valitsisi. Ängetään nyt sitten samaan postaukseen kaksi herkullista kanareseptiä, joissa idea on sama mutta lopputulos mukavasti erilainen molemmissa. Leivitetään siis kanaa ja paistellaan öljyssä jolloin kuoresta tulee ihana rapea, ja kana pysyy mehukkaana. Meillä on muutenkin jostain syystä viime aikoina friteerattu useaan otteeseen: ensin piti tehdä Apinakeittiön huippulihiksiä, ja eihän öljyä viitsinyt ihan hukkaan heittää, joten seuraavalla viikolla tehtiin fish&chipsejä ahvenista, sekä sipulirenkaita. Mmmm...

Näihin kanaresepteihin et tarvitse ihan friteerausmääriä öljyä, mutta reilusti kuitenkin olisi hyvä olla. Empiirinen keittiötutkimuksemme on osoittanut, että leivitetyt ruoat kypsyvät paremmin, kun öljyä tai voi-öljyseosta on runsaasti pannulla. Jos rasvaa on vain vähän, leivitys palaa ennen kuin liha/kala tms. on ehtinyt kypsäksi. Kun kuumentaa öljyn riittävän kuumaksi ennen kuin aloittaa paistamisen, ei lopputulos ole liian rasvaisen makuinen.

Yllä oleva kuva on kotiruokaa KFC:n tapaan. Pastanjauhajilta näppärästi kopioitu friteeratun kanan ohje, perunamuusia, coleslaw'ta sekä BBQ-kastiketta (purkista). Kirjataan kanaohje tähän nyt vielä ylös, se oli ihastuttavan nopsa ja helppo versio (ei mitään kanojen piimässä marinointia tai maidossa keittämistä, mikä tietysti olisi autenttisempaa southern fried chickeniä).

Friteeratut kanafileet

4 broilerin rintafilettä

curryä

cayennepippuria

kuivattuja yrttejä

2-4 valkosipulinkynttä murskattuna/ hienonnettuna/raastettuna

1 muna

2,4 dl vehnäjauhoja

suolaa

pippuria

paistamiseen öljyä

Leikkaa kanafileet haluamasi kokoisiin paloihin. Meillä oli ohuita pihvejä, leikkasimme ne 4-5 osaan. Nosta palat kulhoon, lisää mausteet, muna, ja pari ruokalusikallista vettä. Huom. suolaa kannattaa laittaa melko reilusti, jotta kuorrute saa makua. Pyörittele hyvin sekaisin niin, että kanapalat ovat kokonaan seoksen peitossa. Lisää sitten jauhot vähin erin, kääntele taas paloja niin että jauhoja tarttuu hyvin joka puolelle. Lopulta kanapalojen pitäisi olla jauhokerroksen peitossa, ei kuitenkaan ihan pölisevän kuivia. Älä huoli jos jauhokerros näyttää ohuelta, lopputulos on luultavasti kuitenkin oikein makoisa. Itse vähän alkuun epäilin, kun ennen paistamista tuntui etten saanut jauhoja millään tarpeeksi tarttumaan kanapaloihin vaikka kuinka painelin. No, lopulta pannulta nousi kuitenkin mukavan rapsakan kuoren saaneita herkkuja, joten ei tässä vaiheessa mitään taikinakuorta tarvitse kanoille kuitenkaan luoda.

Paistamiseen tarvitset isohkon, korkeareunaisen paistinpannun tai laakean kattilan. Jauhantapajassa oli käytetty kanttakin kypsennyksessä, meillä ei sitä tarvittu. Kaada pannuun reilusti öljyä, sitä saisi olla pohjasta reiluhkon sentin kerros; huomioi kuitenkin että öljy kuohuu jonkin verran paistamisen aikana, joten älä täytä pannuasi liian täyteen. Kuumenna öljy friteerauslämpötilaan. Tämäkin vaihe kannattaa tehdä maltilla. Itsellä meinaa aina kärsivällisyys loppua tässä kohtaa, ja yritän tarjota puolilämpimään öljyyn ensimmäisiä paloja. Eihän siitä mitään tule. Kokeile öljyn lämpötilaa vaikka pudottamalla siihen pieni leipäkuutio, jos se alkaa heti mukavasti kypsyä, öljy alkaa olla sopivan kuumaa. Paista kananpaloja öljyssä kunnes ovat kullanruskeita, käännä välillä. Meillä tähän meni yhteensä ehkä jotain 10-15 minuuttia per pala? Tarkkoja aikoja on vaikeaa antaa, tarkkaile väriä ja kokeile varovasti kanan kypsyyttä painamalla kevyesti palaa. Kypsän kananhan pitäisi olla melko kiinteän tuntuista. Nosta palat lopuksi talouspaperin päälle valumaan hetkiseksi. Tarjoa miten haluat, vaikkapa ihan vihersalaatin kanssa, tai perinteisemmin muusin ja coleslawn kaverina. VALTAVAN hyvää, ja jos jostain käsittämättömästä syystä kanaa jää, voi siitä ja coleslaw'sta tehdä maukkaita leipiä seuraavana päivänä...

Toinen kanaresepti on Jamien Ministry of Food-kirjasta. Jamie suosittelee kokeilemaan samaa leivitystä myös kalalle tai possunleikkeille; toimisi varmasti niillekin.

Jamien rapsakka valkosipulikana

2 annosta

1 valkosipulinkynsi
1 sitruuna
6 voileipäkeksejä
25 g voita
4 oksaa lehtipersiljaa
suolaa
pippuria
2 kukkura rkl jauhoja
1 iso muna
2 broilerin rintafilepihviä
oliiviöljyä paistamiseen

Kuori valkosipulinkynsi, pese ja raasta sitruunan kuori. Laita voileipäkeksit monitoimikoneeseen, lisää voi, valkosipuli, persilja, sitruunankuori sekä vähän suolaa ja pippuria. Ajele tasaiseksi, hienoksi seokseksi, ja kaada se sitten lautaselle. Ripottele toiselle lautaselle jauhot, riko muna pieneen kulhoon ja vatkaa sen rakenne rikki. Tee kevyitä viiltoja kanafileiden alapuolelle, ja painele fileitä varovasti tasaisemmiksi esim. muovikelmun välissä. Jauhota fileet hyvin, kasta sitten kananmunaan ja lopuksi keksiseokseen, painellen seosta kunnolla kanan pintaan niin että fileet ovat kauttaaltaan peitossa. Voit kypsentää kanat joko uunissa tai pannulla. Jos teet uunissa, lämmitä uuni niin kuumaksi kuin saat, ja kypsennä kanoja noin 15 minuuttia. Jos kypsennät pannulla, kuumenna öljy riittävän kuumaksi, pudota sitten lämpö keskivaiheille ja kypsennä 5 minuuttia puoleltaan, kunnes pinta on kullankeltainen ja rapea ja liha kypsää.

Tälläkin tapaa kanasta tuli todella maukasta, sitruunankuoren lisääminen leivitysseokseen tuo ihanaa raikkautta lopputulokseen. Uunissa valmistamista emme ole kokeilleet, mutta sekin kannattaa pitää mielessä jos tekee tätä isommalle porukalle. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ruoka tämäkin.

Eipä sitten muuta kuin syökää kanaa, syökää kanaa!

syksy tulee, ihanaa

Otsikko jääköön tarkoituksella ilman huuto- tai muitakaan merkkejä. Oikeastaan minä olen tasapuolisesti kaikkien vuodenaikojen kannalla: varsinkin jos syksystä poistettaisiin loka- ja marraskuu. Toisaalta, pimeä, märkä ja kylmenevä aika on mitä otollisin (teko-?)syy valmistaa ihania muhevia pataruokia, tai haudutella vaikkapa sipulikeittoa, sytytellä kynttilöitä ja odotella lumen tuloa. Tämä sipuli"piirakka" tuo mauillaan mieleen sipulikeiton, ja on sopivaa lohturuokaa syksyn pimeyteen.

Alkuperäinen ohje on Nigellan How to be a domestic goddess -kirjasta (Supper Onion Pie), minä nappasin sen virolaisen Pillen Nami-Nami -blogista. Täältä löytyy resepti, jonka mukaan meilläkin melko tarkalleen mentiin. Idea on tehdä skonssitaikinasta ja sipuleista "suolainen keikauskakku", joten kaipa tämä menee laajasti ottaen piirakoiden kategoriaan.

Nigellan herkullinen sipulikeikaus

annoksia noin 6-8?

4-5 keskikokoista punasipulia, osan voi korvata vaikka salottisipuleilla

oliiviöljyä

voita

timjamia

mustapippuria

suolaa

50 g sinihomejuustoa tai muuta juustoa raasteena (voi laittaa enemmänkin)

25o g vehnäjauhoja

1 tl leivinjauhetta

100 g raastettua maukasta juustoa (cheddar, gouda tms.)

½-1 tl suolaa

1 dl maitoa

50 g voita, sulatettuna

1 tl väkevää sinappia, englantilaista tai dijonia

1 iso kananmuna, vatkattuna

Kuori sipulit ja leikkaa ne halki ja lohkoiksi (kukin puolikas noin 4-5 lohkoon, riippuen sipulien koosta). Pienet salottisipulit voi puolittaa. Lämmitä öljyä ja voita kattilassa, ja kuullota ja hauduta sitten sipulilohkoja 20-30 minuuttia miedolla lämmöllä, kunnes sipulit ovat pehmenneet ja saaneet hiukan väriä reunoille. Mausta timjamilla, suolalla ja pippurilla. Voitele syvähkö piirakkavuoka, kumoa sipulit siihen ja murustele homejuusto päälle.Homejuuston sijaan voit käyttää melkein mitä tahansa muutakin juustoa: vuohenjuusto voisi olla aika hyvää. Meillä laitettiin auran lisäksi vielä vanhaa goudaa raasteena.

Laita uuni lämpiämään 180 asteeseen.

Sekoita jauhot, leivinjauhe, juustoraaste ja suola yhdessä kulhossa. Huomaa että juuston suolaisuuden mukaan kannattaa säädellä suolan määrää taikinassa. Meillä tuli jopa aavistuksen liian suolaista, kun lisäsin kokonaisen teelusikallisen suolaa, ja juustona oli vanhaa goudaa. Sekoita toisessa kulhossa maito, sulatettu voi, sinappi ja muna (jota tarvitsee siis vatkata vain sen verran että rakenne rikkoutuu). Sekoita maitoseos kuiviin aineisiin, puuhaarukalla nopeasti sekoittaen. Taikinaa tarvitsee sekoittaa vain sen verran että ainekset ovat kunnolla sekaisin ja taikina vähän kiinteytyy. Taikina tuntuu vähän tahmealta, mutta se ei haittaa. Kumoa taikinamöntti työlaudalle tai -pöydälle. Silikoninen leivonta-alusta tai vastaava toimii tässä mainiosti. Muotoile taikinasta piirasvuoan kokoinen kiekko, ja nosta sipulien päälle. Painele hiukan että taikina asettuu tiiviisti, sulkien varsinkin reunat hyvin.

Kypsennä 180-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia, kunnes taikina on kohonnut ja saanut väriä. Ota pois ja anna vetäytyä noin 5 minuuttia, ota sitten tarjoilualusta, laita nurinpäin piirasvuoan päälle. Ota kokonaisuudesta napakka ote, ja keikauta ylösalaisin niin että piiras irtoaa vuoasta.

Olin jotenkin itse odottanut, että piirasosa olisi ohuempi, mutta nyt tarkemmin muidenkin tuotoksia katselleena huomaan, että lopputuloksesta tulee juuri tuollainen vähän "kakkumainen". Jos haluaa ohuemman pohjan, voi tietysti tehdä pienemmän taikinan. Tämän voi myös hyvin tehdä etukäteen, ja säilyttää vuoassaan, jossa sen voi sitten lämmittää ja keikauttaa vasta ennen tarjoilua. Näin juuri itse teimme.

Ja tärkein: maku on aivan loistava! Piiras on ihanan suolainen, sipulit taas mukavan makeita. Mainio iltapala, vaikkapa salaatin kanssa tai ihan sellaisenaan.

helppo ja maukas kesäpasta tomaateista

Postataanpa äkkiä vielä tämä kesäpasta, vaikka tomaattien ihanin ja maukkain sesonki alkaakin jo olla vähintäänkin loppupuolellaan. Kyllä tätä varmaan talvellakin syödä voi, mutta parhaimmillaan lienee tehtynä ihanan maukkaista, tuoreista kotimaisista tomaateista. Perusajatus ja -toteutus on yksinkertainen, ja tähän tyyliin tehtyä pastaa löytynee useitakin ohjeita. Itse bongasin ohjeen Jamien Ministry of Food -kirjasta (kuinkas muutenkaan). Pasta oli niin maukasta ja nopeaa valmistaa, että sitä on kesän mittaan tullut tehtyä jo useamman kerran. Nopsan valmistumisajan takia suosittelen tässä käyttämään tuorepastaa, mutta tokihan sen voi korvata kuivapastalla (joka sitten kannattaa laittaa kiehumaan ennen kuin alkaa tehdä "kastiketta"). Olen tehnyt pastaa itse pari kertaa, mutten saa koostumusta mielestäni oikeanlaiseksi (pastani maistuu aina jauhoiselta ja pehmenee nanosekunneissa), joten käytimme tässäkin kaupan tuorepastaa: väristä päätelleen pinaatilla maustettua. Alkuperäisessä ohjeessa leikellään tuorelasagnelevyistä pappardelle-tyylistä leveää suikaletta, mutta kun tuorelasagnelevyjä ei lähikaupasta ole löytynyt niin kapeammalla nauhalla on tultu toimeen.

Kirsikkatomaattikastike ja huijarin tuorepasta

4-6 annosta

400 g kypsiä pikkutomaatteja (kirsikka-, luumu-, tai mansikkatomaatteja)
 - voi käyttää enemmänkin jos haluaa tomaattisempaa
4 valkosipulinkynttä
nippu tuoretta basilikaa
400 g tuorepastaa
100 g parmesania
suolaa
mustapippuria myllystä
2 isoa nokaretta voita
4 tl balsamicoa

Halkaise tomaatit kahteen tai neljään osaan, koosta riippuen. Kuori ja siivuta valkosipulinkynnet. Nypi lehdet basilikasta, hienonna varret pieneksi silpuksi erikseen. Jos käytät tuorelasagnelevyjä, leikkaa ne pitkittäin kolmeen tai neljään osaan. Raasta parmesan.

Laita iso kattila suolattua vettä kiehumaan. Lämmitä isohko pannu keskilämmölle, lisää hiukan oliiviöljyä ja valkosipulit. Lisää voi ja anna sulaa. Kun valkosipuli alkaa saada väriä, lisää tomaatit. Sekoita ja lisää basilikanvarsisilppu ja puolet lehdistä. Lisää viinietikka, mausta suolalla ja pippurilla. Laita pasta kiehuvaan veteen ja kypsennä 3 minuuttia. Valuta pasta, säästäen osan keitinvedestä. Lisää valutettu pasta pannulle, sekaan hiukan keitinvettä ja puolet parmesanraasteesta. Sekoita hyvin, maista ja mausta tarvittaessa. Jos koostumus on liian tahmea, lisää hiukan pastan keitinvettä. 

Tarjoile suoraan pannusta tai jaa annoksiksi, päälle ripotellaan loput parmesanit ja revitään loput basilikan lehdet. Nauti heti.

Tätä pastaa syötyäni oli pakko pohtia, miksi omat aivot käy niin tyhjää että tällainenkin idea pitää lukea kirjasta että sen keksii... Pastakastikkeenhan voi tehdä mistä tahansa kaapin pohjalla olevasta tai sesongin mukaisesta raaka-aineesta. Hmm, ehkäpä opin tästä jotain

best of -voikeittiön suosikit yhdellä listalla

Jokin aika sitten tuli jonkun kommenttilaatikossa (vai oliko se sittenkin sähköpostissa? en muista) keskustelua siitä, että blogikokkaajilla pitäisi kaikilla olla oma "best-of" -lista, josta voisi sitten käydä kurkistelemassa vähän vanhempiakin reseptejä, niitä mitä kukin luokittelee parhaiksi (postaamikseen). Vähän vasemmalla kädellä tehtynä, mutta kuitenkin, sain nyt best-of -luokiteltua voikeittiön parhaat alusta tähän päivään asti. Joukossa on paljon muilta lainattujakin ideoita ja toisten jo toteuttamia, kaikissa postauksissa kuitenkin viitataan alkulähteeseen mikäli sellainen löytyy. Innolla jäämme odottelemaan muiden keittiöiden listauksia.

kalaa grillissä ja linssisalaattia lisukkeeksi

No niin, tätäkin tarinaa on aloitettu kerran jos toisenkin ja aina on jäänyt postaamatta. Lisää grilliruokia kesältä, niitä harvinaisia joista saatiin kuviakin... Tällä kertaa on grillattu kalaa ja tarjoiltu sitä linssisalaatin ja sitruuna-aiolin kera. Toteutuksesta on jo aikaa, mutta sen muistan että makoisaa oli, varsinkin nuo kalapihvit, majoneesi ja linssisalaatti. Lohi ei tainnut onnistua ihan yli odotusten, mutta hyvää sekin oli. Linssisalaattia tuli tällä reseptillä valtava määrä, lisukkeen lisäksi taisin syödä sitä vielä pari päivää lounaanakin... Maistui hyvältä niin lämpimänä kuin kylmänäkin. Reseptit (kaikkiaan kolme siis) ovat kaikki Weberin Big Book of Grilling:istä.

Helppo sinappilohi
6 annosta

marinadi:
1/4 cup eli n. 0,6 dl kutakin seuraavia:
oliiviöljy
soija
dijonsinappi

3 rkl piparjuuritahnaa
2 rkl ruskeaa sokeria
1 tl (riisiviini)etikkaa

6 lohifileen palaa, á n.180g

Sekoita marinadin ainekset kulhossa, kunnes sokeri on liuennut. Laita lohipalat uudelleensuljettavaan pakastuspussiin, kaada perään lähes kaikki marinadi: jätä kuitenkin vajaa desi säästöön. Sulje pussi tiiviisti, yrittäen saada ilmat pois, pyörittele sitten niin että marinadi peittää kalapalat hyvin. Laita jääkaappiin maustumaan 15-30 minuutiksi. Grillaa kuumassa epäsuorassa lämmössä, nahkapuoli alaspäin, noin 10-12 minuuttia, kunnes kypsyvät. Viimeisen 2 minuutin aikana sudi pintaan säästämäsi marinadi.

Mahtavat kalapihvit ja sitruuna-aioli
4 annosta

Aioliin
2 dl majoneesia
2 rkl sitruunamehua (tuoretta)
1 rkl hienonnettua valkosipulia
1 tl sitruunankuorta raastettuna
1 tl dijonsinappia

Sekoita ainekset keskenään ja laita jääkaappiin maustumaan.

Kalapihveihin
125 g tuoretta lohifilettä
125 g valkoista kalafilettä, tuoretta (taisimme käyttää kuhaa tai siikaa)
1,25 dl leivänmuruja/ korppujauhoja
3 kevätsipulin valkoinen osa hienonnettuna (taisi käyttää ihan kesäsipulin varsia -hups!)
2 rlk majoneesia
1 rkl hienonnettua lehtipersiljaa
1 tl dijonsinappia
½ tl kuivattua timjamia
½ tl suolaa
1/4 tl mustapippuria myllystä

(8-12 viininlehteä)

Kuutioi kalafileet ½ cm kuutioiksi. Laita kuutiot kulhoon ja lisää loput pihvien aineet. Sekoita kevyesti haarukalla ja laita jääkaappiin noin tunniksi (jotta seosta on helpompi käsitellä). Jääkaapituksen jälkeen muotoile seoksesta neljä pihviä. Jos löydät viininlehtiä tai muuta tarkoitukseen sopivaa, kääri kukin pihvi kahden lehden sisään paketiksi. Kuten kuvasta näkyy, touhu onnistuu myös ilman lehdykäisiä, joskin grillauksessa saa olla tarkkana ja pihvin pintaan kannattaa sipaistä reilusti öljyä jottei komeus hajoa tuhannen palasiksi grillissä. Grillaa suoralla keskilämmöllä, kunnes vaikuttaa kypsältä, noin 5-10 minuuttia riippuen siitä käytitkö lehtiä ja minkä kokoisia pihvejä teit. Tarjoa lämpimänä aiolin kanssa. Jos käytit lehtiä, voit leikata paketin päälle vielä ristiviillon ennen tarjoilua.

Ranskalainen linssisalaatti

kastike
oliiviöljyä
balsamicoa
dijonsinappia
valkosipulia hienonnettuna
suolaa
mustapippuria myllystä

Sekoita ainekset niin että kastiketta on yhteensä n. 2-3 rkl.

1,25 dl vihreitä linssejä
½ tl suolaa
reilu ½ dl hienonnettua selleriä (varsi)
reilu ½ dl hienonnettua punasipulia
reilu ½ dl hienonnettua punaista paprikaa
2 rkl hienonnettua lehtipersiljaa

Huuhdo linssit kylmän juoksevan veden alla. Keitä kypsiksi paketin ohjeen mukaan. Kumoa kulhoon ja kaada päälle kastike. Laita loput salaatin ainekset kulhoon ja sekoita. Voit tarjota salaatin haaleana tai kylmänä, toimii aina yhtä mainiosti. Kuten kuvasta ilmenee, salaatti ei taida hätkähtää vaikka paprika jäisikin listalta pois...

Asiasta kukkaruukkuun, en malta olla muistuttamatta Muulin mainioista lihapiirakoista. Jos et moisia ole vielä valmistanut niin kipkap tekemään! Myönnän, vaatii vähän vaivannäköä (ONNEKSI, muuten en muuta söisikään), mutta on ehdottomasti vaivan arvoista! Viime viikonloppuna niitä oli taas tehtävä, ja herrrkullisia olivat, taas. Kuten Apina-arkistoista voi todeta, riisin sijaan täytteeseen voi käyttää vaikka quinoaa. Jauhelihaa Muulikaan ei toistaiseksi ole (kai? ainakaan julkisesti) korvannut muulla, mutta veikkaanpa että mitä tahansa sopivan purutuntuman omaavaa ja riittävästi maustettua voisi piiraiden sisään kääräistä. Nam.

lainatut reseptit, puuttuvat kuvat

Kesä melkein meni jo, mutta viikonlopuksi sentään lupaillaan vielä jokseenkin kohtalaista säätä. Sitä harvinaisen epätodennäköistä sattumusta varten, että joku tänne vielä nykyään eksyy (emmehän mekään kovin usein näköjään), postaankin nyt tiivistettynä kesän parhaat reseptit. Osa niistä on grillitavaraa mutta todistetusti varsin toimivasti uunissakin valmistuvia - keväällä ostamamme grilli kun oli epäkunnossa juuri pahimmoilleen loma- ja grillausaikaan.

Tässäpä siis tiivistetty listaus muualta löydettyjä ja loistaviksi havaittuja ruokia:

Kanaleipä Pastanjauhajien tapaan: originaaliresepti Weberin grillauskirjasta. Kypsensimme kokonaisen broilerin -uunissa, koska grillistä loppui hönkä yllättäen- alusta asti ja riivimme sen leivän väliin soossin ja coleslaw'n kanssa. Tämä oli ehdottomasti kaikista kesän ruoista paras. Tehkää tätä, uunissa tai grillissä, älkääkä jättäkö coleslaw'ta ja soosia väliin! Ei se jauhantapaja turhaan tätä kutsu maailman parhaaksi kanaleiväksi.

Kesäkurpitsavuoka, Siskot kokkaa -Nellen tyyliin. Tämä oli NIIN valtavan hyvää, että sitä piti tehdä kolmen viikon sisällä kahteen kertaan. Ja ostaa ainekset nimenomaan tätä varten, vaikka alkuperäinen idea onkin kehitetty tähteiden käyttämiseksi... Kiitokset vaan siskoskeittiön suunnalle, tämä on ai-van loistavaa! Tätä on tarjottu kaksille vieraillekin ja kaikki ovat ihastuneina syöneet enemmän kuin aikoivatkaan.

Voittamaton voileipäkakku Apinakeittiöstä on testattu nyt jo kolmissa juhlissa (kerran savulohi- ja kaksikertaa palvikinkkuversiona). Tästä ei voi sanoa muuta kuin että se on nimensä veroinen. Kannattaa kokeilla, muunneltavissa vaikka minkälaiseksi versioksi, ja melkoisen helppo tehdä (varsinkin jos omistaa monitoimikoneen). Tätä syödessä joutuu aina pohtimaan, miksei voileipäkakkuja tule tehtyä useammin.

Jamien Salmon en croute joka löytyy Pillen Nami-Nami -blogista ja Jamien Ministry of Food- kirjasta. Helppo ja todella herkullinen lohiruoka, joka toimii hyvin esim. myöhäisenä kevyenä illallisena vihersalaatin kanssa.

Jamien mansikka-halloumisalaatti jonka itse bongasin Jamie at Home -kirjasta, mutta joka löytyy siis myös miehen webbisivuilta. Tästä oli itse asiassa kuvakin, mutta se on niin ruma että katselkaa mieluummin tuota Jamien sivuilla olevaa kuvaa, ei mene hyvä salaatti pilalle. Hyvää tämä nimittäin oli, halloumin ja ilmakuivatun kinkun suolaisuus ja mansikan kirpeä makeus pelaavat mainiosti yhteen.

Näiden lisäksi myös useampia eri versioita burgereista: possun jauhelihasta ananasrenkaalla höystettynä, karitsan jauhelihasta fetajuustolla, naudanjauhelihasta joka maustetiin sinapilla ja murskatuilla voileipäkekseillä (Jamien Ministry of Foodista "A Cracking Burger"), naudanjauhelihasta maustettuna tuoreella basilikalla ja aurinkokuivatuilla tomaateilla kasattuna focaccian väliin. Burgereitakinhan voi tehdä melkein mistä vain ja millä mausteilla vain. Grillattuna oiva vinkki näyttäisi olevan pihvien pitäminen jääkaapissa reilusti ennen grillausta, ja niiden ottaminen sieltä suoraan grilliin: ainakin meidän mielestä pysyivät mehevämpinä näin.

Juomaosastolla löytyy pari meille kolahtanutta huippuvinkkiä, valkoviinejä molemmat:
Steinschaden Grüner Veltiner ja Torres Gran Viña Sol. Erinomaisia valkoviinejä kesäisille ruoille tai sellaisenaan ilmoista nautiskeluun. Ahaa-elämyksenä älysimme myös, että Alkon sivuilta voi nykyään kätevästi tarkastaa viinien saatavuuden eri alueiden myymälöissä. Eli ei tarvitse mennä Alkon hyllylle harmittelemaan kun sitä huolella valitsemaasi viiniä ei löydykään, vaan voi jo kotona tarkistaa tilanteen ja tehdä valinnat sitten sen mukaan.

Muutamia kuviakin tuli otettua ruoista, niistä lisää sitten seuraavissa postauksissa. Nautitaan nyt kesäisistä säistä!

kesän paras perunasalaatti

Täällä sitä vielä ollaan, vaikkei ihan heti uskoisikaan. Ruokaa on laitettu, pääosin valtavan hyvää, kuviakin on aina välillä sentään muistettu ottaa mutta teksteiksi asti ovat harvemmin vielä ehtineet. Tämä salaatti pitää kuitenkin postata heti, kahdesta syystä: koska se oli valtavan hyvää ja koska myöhemmin kuitenkin unohdan miten hyvää se olikaan.

Uusien perunoiden kanssa käy meidän taloudessa usein niin, että noin kaksi kertaa jaksetaan alkukesästä innostua perinteisestä sillit ja sipulisoossi -versiosta. Ja sen jälkeen tulee harvemmin uusia pottuja nautittuakaan. Mikä on sikäli harmi, että ne ovat varsin herkullisia ja sitä paitsi sieviä kuin sika pienenä. Tässä loistava idea tähän vaiheeseen kesää kun sillivaihe on jo kaukana takana. Tästä voi tietysti repiä pelkän perusidean ja grillailla uusia pottuja sellaisenaan lisukkeeksi. Mutta tämä salaatti, siinä on kyllä kaikki kohdallaan! Resepti on Weberin Big Book of Grilling:istä. Grillittömät älkööt hätäilkö, kokemuksen syvällä rintaäänellä annamme tässä vinkit saman toistamiseen uunissa ja pannulla. Ja te himogrillaajat, varautukaa siihen että pannua tarvitaan yhdessä valmistusvaiheessa.

Grillattu salaatti uusista perunoista
(miksi muuten englanninkieliset ruokien nimet ovat hankalia käännettäviä? vai tuntuuko minusta vain siltä?)

3 rkl oliiviöljyä
½ tl merisuolaa myllystä
½ tl mustapippuria myllystä
n. 650 g uusia perunoita (n. 3-4cm halkaisijaltaan, pestynä ja halkaistuna)

n. 125 g pekonia, suikaloituna (alkuperäisohje pyytää paksuja viipaleita pekonia kuutioituna n. ½ cm kuutioiksi: meillä käytettiin ihan peruspekonia suikaloituna)

3 keskikokoista makeaa sipulia, viipaloituna paksuiksi viipaleiksi / renkaiksi
suolaa ja pippuria myllystä
2 uutta sipulia, varret mukana, hienonnettuna/ viipaloituna ohuelti (alkuperäisohjeessa 6 kevätsipulia, vain valkeat osat käytetään)
3 rkl lehtipersiljaa tai basilikaa, hienonnettuna
1 rkl hienonnettua tuoretta timjamia (tai kuivattua vastaavasti)

vajaa desi oliiviöljyä
3-5 rkl sherryviinietikkaa
3 rkl kanalientä tai vettä
muutama kierros suolaa myllystä
muutama kierros pippuria myllystä

Laita pestyt ja halkaistut perunat kulhoon, liruta päälle oliiviöljyä ja rouhi suolaa ja pippuria. Sekoita vapaalla tyylillä, jotta kaikki perunat maustuvat. Grillaa suoralla keskilämmöllä noin 20 minuuttia, kunnes perunat ovat kullanruskeitä ja kypsiä, käännä puolivälissä. Saman voi toteuttaa n. 225 -asteisessa uunissa, mieluiten tietysti grillivastuksella. Kun ovat kypsiä, ota pois ja anna jäähtyä hieman. Kun potaatit ovat sen verran haaleita että niitä kärsii käsitellä, puolita jokainen puolikas ja kumoa isoon kulhoon.
Paista pekonia pannulla keskilämmöllä, välillä sekoitellen, kunnes rasva on sulanut ja pekonit rapeutuneet, noin 10-12 minuuttia. Tämä kannattaa malttaa tehdä riittävän miedolla lämmöllä. Itse vaihtelin perusliedellä kolmosen ja nelosen välillä. Kun pekoni on rapeaa, nosta se reikäkauhalla kulhoon perunoiden päälle; SÄÄSTÄ RASVA!
Sudi pekoninrasvaa sipuliviipaleille, mausta suolalla ja pippurilla. Grillaa (tai paista pannulla) suoralla keskilämmöllä (pannulla taas noin kolmosella-nelosella) kunnes sipuli hiukan ruskettuu ja pehmenee, noin 10 minuuttia. Käännä taas kypsennyksen puolivälissä, sutien toisellekin paistopinnalle ensin pekoninrasvaa. Leikkaa kypsät sipuliviipaleet neljään osaan ja kumoa perunoiden seuraksi kulhoon. Lisää yrtit ja kesäsipulit.
Yhdistä kastikkeen ainekset kulhossa tai hillopurkissa (tai Flavor Shakerissa ilman palloa), vispaa tai ravista sekaisin. Jos käytät vettä etkä kanalientä, kannattaa laittaa vähän reilummin etikkaa. Kaada kastike salaatin niskaan, sekoita varovasti ja anna salaatin maustua huoneenlämmössä noin tunti ennen tarjoilua. HUOM! koska salaatissa on pekonia, kannattaa kesällä kuitenkin olla varovainen sen "huoneenlämmön" kanssa.

Tämä toimisi mainiosti vaikkapa kesäisenä lounaana ihan itsessäänkin. Me nautimme tätä naudan ulkofilepihvien kera, ja uskallamme suositella lisukkeeksi mille tahansa grilliruoalle: tasapaino makujen kesken on mainio, ja kastike tekee kokonaisuudesta yllättävän raikkaan!

Loppuun pieni juomasuositus: mainio itävaltalainen valkoviini, Steinschaden Grüner Veltliner Riede Stein. Voisin kokeilla tämän salaatin kera, noin lounasjuomana - meillä tätä viiniä testattiin taikinakuoressa kypsennetyn lohen sivussa, ja oli kyllä iloinen yllätys viinien osalta pitkästä aikaa!

bataattitornit

Sattuneesta syystä kaikki viimeaikaiset uutuuskokkailut on käristelty grillissä :)
Tässä mainio lisäkekokeilu, jonka saimme vinkkinä Pastanjauhajilta. Bataattitornit ovat helppo ja makoisa lisuke oikeastaan mille vain grilliruoalle. Koska kesä alkoi vasta äskettäin, näiden nyyttien esipaistelu tehtiin sisällä pannulla.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan homma menee näin:

tarvitaan
bataatteja
savujuustoa viipaleina (esim. Kippari)
suolaa
mustapippuria
(öljyä)
foliota

Viipaloi bataatit ja tarvittaessa juusto. Revi foliosta n. 10x10cm neliöitä. Esipaista bataattiviipaleita (grillissä tai pannulla), kunnes ovat saaneet molemmin puolin kauniit raidat. Kasaa bataatti- ja juustoviipaleista folion päälle torni, mausta välit pippurilla ja suolalla, sulje folio tiukasti nyytiksi. Kypsennä grillissä vielä n. 10-20 minuuttia, riippuen esikypsennyksen tehokkuudesta ja halutusta lopputuloksesta. Avaa nyytit varovasti ja nauti.

Mainio sekoitus bataatin makeahkoa makua ja savujuuston suolaisuutta.

kas, katsoppas gazpacho

Toukokuun ruokahaasteen aiheena on piknikeväs. Voikeittiössä oli heti kehitteillä näppärä pikku resepti täytetyistä sämpylöistä, hieman kuten näissä postauksissa. Ja kuinka näppärästi se jäikin taas toteuttamatta määräaikaan mennessä! Nyt olemme kuitenkin vakaasti päättäneet pitkästä aikaa osallistua, joten tämä laseistakin helposti tarjoiltava kylmä keitto pääsee mukaan. Keitto on mitä mainioin alkuruoka piknikille: sen voi tehdä helposti etukäteen, kuljettaa vaikkapa tavallisessa termospullossa paikalle, ja tarjoilla laseista. Viilentää ihanasti kuumana kesäpäivänä. Jos matka on pitkä tai päivä kuuma, voi termariin sujauttaa muutaman jääpalan keiton sekaan.

Reseptin pohjaa haettiin sekä Pastanjauhajilta että Herne nenässä -blogista.

Gazpacho eli nestemäistä salaattia

pari reilua viipaletta kuivahtanutta vaaleaa leipää
n. 1 dl oliiviöljyä
2-4 valkosipulinkynttä
½ kg tomaatteja
1 vihreä paprika
1 kurkku
½ sipuli
n. 2 dl vettä
loraus viinietikkaa (meillä sherry-)
suolaa ja mustapippuria

Revi leivät kulhoon, lorauta oliiviöljy perään. Viipaloi valkosipulinkynnet ohuelti, laita kulhoon ja sekoita. Anna leipien imeä valkosipulia ja öljyä itseensä parikymmentä minuuttia (pidempikään aika ei haittaa).
Kuori tomaatit ja kurkku, kuutioi ronskisti paloiksi. Putsaa paprikasta kanta ja siemenet pois, ja kuutioi sekin. Laita kasvikset, leipäpalat ja valkosipuli tehosekoittimeen ja aja tasaiseksi. Siirrä kulhoon, lisää vesi, viinietikka ja mausteet. Anna tekeytyä jääkaapissa.
Retkelle lähtöä varten pakkaa keitto termariin (mitä suurempi suuaukko, sen parempi) ja ota mukaan mukeja tai laseja tarjoilua varten. Voit myös lisätä keiton sekaan jääkuutioita.

Keitto oli todella hyvää, sitä tullaan tekemään kesällä useamminkin!
Muistaakseni Ylimuulin keittiöstä löytyy lisää ideoita kylmien keittojen aineiksi, niitä pitää päästä itsekin kokeilemaan!