savua ilman tulta

Hiphiphuraa! Hellekautta enteilevät salaattime toivatkin lyhyen hellekauden ainakin tänne kehä kolmosen liepeille. Juhlistamme sitä sekä kesä-heinäkuun ruokahaasteen voittoa uudella salaattireseptillä. Tai uudella ja uudella, totuuden torvi kun olen niin on pakko paljastaa että tämäkin ape tuli jo kehiteltyä kauan ennen tänään päättyvän kesäloman alkamista. Mutta kesäkeleihin se sopii kuin vesipullo hellekelien torikierroksiin.
Resepti on täysin itse keksitty, ja salaatin juju on savustetuissa kasviksissa ja possussa. Salaatti on itsessään ihan ruokaisa lounas tai kevyt päivällinen, ja sen voi valmistaa etukäteen (ei tosin useita päiviä etukäteen ;)).

Possu savuaa salaatissa
n. 6 annosta

n. 400 g porsaan sisäfilettä
1 pkt filepekonia

1 paprika
1 sipuli
valkosipulinkynsiä

savustuspussi tai -pönttö

1 dl kuskusia (kuivana)
1 dl seosta jossa vettä, sitruunamehua, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

salaattia (jos oikein riehaannut, kannattaa käyttää jotain muuta kuin kuvassa näkyvää aisbergiä)
tuoretta basilikaa

Ota possuun pintaväri pannulla, mausta pippurilla ja kiepauttele pekonit fileen ympärille. Pilko paprika ja sipuli, irrottele kynnet valkosipulista mutta älä kuori. Asettele kaikki savustuspussiin pussin ohjeiden mukaan ja savusta uunissa. Jos huippuimurisi on yhtä huippu kun meillä, kannattanee jossain vaiheessa varautua availemaan ikkunoita. Pussi ei varsinaisesti savua, mutta aromit ovat melkoisen voimakkaat.

Sekoita kuskus ja mausteliemi, anna vetäytyä. Huom! Liemen määrä kuulostaa vähäiseltä, mutta kasviksista tulee lisää mehua joka imeytyy kuskusiin.
Silppua salaatti. Pilko savustunut liha. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Tarkasta ja korjaa maut vielä juuri ennen tarjoilua.

Hellekautta enteilevät salaatit

Tämä kesä on säiden puolesta ollut suomalaista kesää "parhaimmillaan". Itse olemme ainakin onnistuneet koko ajan majailemaan niissä kolkissa Suomea, joissa lämpötila ei hurjistu nousemaan yli 20 celsiusasteen ja joka päivä sataa ainakin vähän. Ei siinä mitään, kesähän on kuitenkin kesä (varsinkin lomalla), mutta en pahastunut lainkaan kun Maikkarin meteorologi aamulla ennusti hellekauden alkavan huomenna :)

Oikeasti kuumilla keleillä ei oikein jaksaisi syödä mitään kovin raskasta (paitsi illalla sitten grillipihviä), joten salaatit kuuluvat meillä kesäsäiden suosikeihin. Tähän postaukseen tungen kaksikin makoisaa kanasalaattia, joita voi sitten huomisesta lähtien kokkailla kun se kesä oikeasti tulee. Ensimmäinen salaatti on oma fuusiointini useista nettilähteistä joita en enää valitettavasti muista. Toinen taas on kommenttilootaamme erään aiemman salaattipostauksen yhteydessä kopsahtanut linkki joka osoittautui olevan kotoisin lähempää kuin arvasinkaan.

Kanasalaatti sinappisella kastikkeella
2 isoa annosta

300 g broilerin filesuikaleita naturel
oliiviöljyä
sitruunamehua
yrttejä
mustapippuria

salaattia
kurkkua
tomaattia
2 rkl kapriksia
oliiveja
mozzarellapalloja
basilikaa

4 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 tl karkeaa sinappia
mustapippuria
suolaa

Marinoi broilerinsuikaleet etukäteen ja kypsennä pannulla. Vaihtoehtoisesti mausta vasta kypsennyksen yhteydessä. Tee salaattiaineksista peti ja ripottele kanapalat päälle. Sekoita kastikkeen ainekset, passaile määriä jotta saat sopivan koostumuksen, vedin nuo määrät äsken jokseenkin hihasta joten ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti tuota kastikeohjetta. Kastikkeesta tulee mukavan raikasta ja sinappi ei maistu ollenkaan liikaa vaan antaa mukavan säväyksen kokonaisuudelle.


Oodi pitaleivälle eli kanapitasalaatti
2-4 annosta, alkuperäinen ohje täältä

4 broilerin ohutta filepihviä naturel
oliiviöljyä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershire-kastiketta
mustapippuria
tabascoa
sitruunamehua
valkosipulia (minä käytin kuivattua rouhetta)

salaattia
tomaattia
maustekurkkua
purjoa tai sipulia (kesäsipulit sopivat hyvin)
4 pitaleipää

1 dl jugurttia
1 dl kermaviiliä tms.
1 pss tsatsiki -dippisekoitusta

salsakastiketta

Marinoi broileria pari tuntia tai yön yli. Jos ei ole aikaa niin marinoi sitten vähemmän aikaa, hyvää siitä tulee. Kypsennä filepihvit pannulla ja anna jäähtyä sillä aikaa kun teet salaatin. Silppua salaattiainekset, kypsennä pitaleivät vaikkapa paahtimessa ja leikkaa paloiksi. Sekoita dippiainekset jugurtin ja kermaviilin kanssa. Voit leikellä kanoja viipaleiksi tai tarjota ne kokonaisina. Ruokailua kyllä helpottaa jos ne on hiukan paloiteltu. Kasaa salaatti lautasille ja plopsauttele päälle tsatsikikastiketta ja salsaa (tässä kohtaa voisi taas mainostaa Lidlin Kania-salsaa joka on mahtavaa). Oli kyllä herkkua! Jostain syystä tuo broilerin marinadi osui mainiosti kohdalleen. Salaatti on saanut alkunsa pitaleipänä jonka sisään ei koskaan mahdu tarpeeksi tavaraa, joten tämä on ikään kuin käänteinen pita. Kannattaa kokeilla! Jos ei pidä dippisekoituksista, voi tsatsikin tietysti tehdä itsekin.

Helle, voit tulla. Olemme varustautuneet.

Ben on edelleen iso

ja kunnon ale hyvää. Loman aluksi käväisimme pikavisiitillä Lontoossa, josta muutamia ruokailuvinkkejä seuraavassa (kaksi suositusta ja yksi varoitus). Sivujuonteena pitää vielä mainita että Lontoon museot kuten British Museum, Natural History Museum, Science Museum ja Imperial War Museum ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sisäänpääsy on ilmainen ja näyttelyt todella taiten koottuja ja kiinnostavia. Lisäksi monissa museoissa on paljon interaktiivisia elementtejä lapsille ja meille isommillekin lapsille. Science Museum varsinkin on kaikkien isompien ja pienempien poikien taivas: kaikenlaisia koneita, uusia ja vanhoja, monta kerrosta täynnä!

Mutta itse asiaan. Kartoittelin vähän etukäteen ruokailupaikkoja, ajatuksena syödä hyvää mutta edullisesti turistitouhun lomassa. Hyvä saitti tarkastella Lontoon tarjontaa on esimerkiksi Time Out London, josta siis löytyy paljon muutakin kuin ravintola-arvosteluja.

South Kensingtonin museoiden väsyttämänä käpsimme jokusen korttelin etelään museoilta nauttimaan paljonkin kehuja saaneita burgereita gbk:ssa eli Gourmet Burger Kitchenissa. Juujuu, onhan se isohkoksi kasvanut ketju ja vähän epäileväisenä minäkin ajattelin että miten burgerissa voi olla kurmeeta? Mutta muuta ei voi kuin kehua ja lämpimästi suositella! Söimme ihan perusburgerit, Classicin ja Cheesen sekä kaveriksi chipsejä ja valkosipulimajoa. Burgerannos itsessään ei siis sisällä mitään lisukkeita, vaan ne voi jokainen tilata kuten haluaa. Meille riitti yksi chips-side kahdelle ihan hyvin.

AAH. Enpä tiennytkään että jauhelihapihvi voi olla niin hyvää. Koko komeus oli tuoreista aineksista, sämpylää ja salaattia myöden, ja pihvit mediumeja kuten pyydetty. Ihanan mehevää ja kuitenkin raikas kokonaisuus. Eikä siinä vielä kaikki; niin hyviä chipsejä en ole eläissäni syönyt, ihanan rapeita päältä ja kuohkeita sisältä, tulikuumia ja sopivan suolaisia, ja valkosipulimajo niin herkullista (sekin oli tehty tuoreesta, nuoresta valkosipulista) että meinasin lopuksi nuolla kupinkin. Suosittelemme lämpimästi! GBK:ta löytyy Lontoosta useammastakin osoitteesta sekä näköjään ympäriinsä Brittein saarilta.

Yhtään tätä huonommaksi ei jäänyt seuraavan päivän intialainen: Masala Zone on sekin ketjuksi kasvanut mutta kovasti kehuttu aidon intialaisen ruoan paikka. Emme ole koskaan käyneet Intiassa joten aitoudelle ei ole vertailukohtaa, joten niiltä osin on uskottava kuulopuheita ;)
Me kävimme Carnaby Streetin lähellä Marshall Streetillä sijaitsevassa Masala Zonessa. Lista oli ihan riittävän täynnä herkullisen kuuloisia annoksia, mutta lopulta päädyimme ottamaan standardikokoiset thalit, joihin kuului pari chutneyta, linssipohjainen ruoka, paneeria ja pinaattia sekä perunapohjainen ruoka. Lisäksi valinnainen "pääruoka", joiksi valitsimme lammasta sekä voikanaa. Näiden lisukkeeksi annokseen kuului joko chapatia tai riisiä. Thali on siis ikään kuin suuri tarjotin jolla on keskellä chapatit (tai riisi), ja reunoilla kulhoissa nuo eri ruokalajit. Niitä sitten maistellaan yksi kerrallaan omaan tahtiin chapatia pikku kulhoihin dippaillen. Kaikki ruoat olivat todella maukkaita, ja maut keskenään juuri sopivasti erilaisia. Huoh, miten hyvää. Ja jos en ihan vääri muista, koko komeus intialaisine oluineen taisi kahdelta hengeltä olla £30 tai alle. Jälkiruokaa emme syöneet, koska emme millään olisi jaksaneet...

Sitten se varoitus: The Stockpot, näitäkin on useampia, me kävimme Sohossa Old Crompton Streetillä. Paikkaa oli kehuttu hinta-laatusuhteestaan ja maukkaasta ruoasta. Ei ruoka missään tapauksessa pahaa ollut ja hinnat todellakin edulliset. Mutta paikka oli melko ahdas, sisustus kulunut ja vanha eikä ruoka ollut mitenkään erikoista. Jos haluat kotiruokaa Lontoossa edullisehkoon hintaan, voi tämä olla oikea paikka. Mutta muuten sitä ei kannata erikseen etsiä käsiinsä. Menkää mieluummin vaikka kokeilemaan Soukin jompaa kumpaa paikkaa, me emme sinne valitettavasti ehtineet.

Vastaisen varalle olisi hauska kuulla jos lukijoilta löytyy omakohtaisia suosituksia Lontoon helmistä.

munakoisomania /-namia

Hups vaan! Jo jokin aika sitten alkaneen kesäloman myötä postailukin näyttää jääneen jokseenkin kesälomalle... Ensimmäiset kaksi viikkoa vietimme milteipä kokonaan oman keittiömme ulkopuolella, niiltä osin raporttia tulee jossain vaiheessa parista Londoniumissa sijaitsevasta makoisasta ruokapaikasta. Virtuaalisessa pöytälaatikossa luuraa useampia ruokia melkein postausvalmiina, kun vielä muistaisi miten ne tehtiin ja milloin... No, onneksi lomakaan ei ole ikuista joten jossain vaiheessa tahti taas tiheneekin.

Viime aikoina olemme postailleet munakoisosta useaankin otteeseen, ja tässä tulee pari herkkua lisää. Ylemmän kuvan kasvispasta on Jamien reseptejä, Pasta alla Norma Jamie Italiassa -kirjasta, kun taas alemman kuvan lisukekiekkoihin otimme opastuksen Sillä Sipulista. Alkuperäinen resepti on Polkkaavalta Possulta. Molemmat ruoat ovat munakoisoa parhaimmillaan, kiekot käyvät grilliruokien lisukkeeksi vallan mainiosti ja pastassa on niin muheva maku, ettei uskoisi!

Pasta alla Norma
4 annosta

2 isoa kiinteää munakoisoa
oliiviöljyä
1 rkl kuivattua oreganoa
( 1 kuivattu chili murskattuna)
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohuelti viipaloituna
iso nippu tuoretta basilikaa, varret hienonnettuna ja lehdet erillään
1 tl yrtti- tai valkoviinietikkaa
n. 570 ml tomaattipassataa tai vastaavasti säilöttyjä luumutomaatteja
suolaa
mustapippuria
spagettia tai muuta pastaa
150 g suolaista ricottaa, pecorinoa tai parmesania vastaraastettuna

Leikkaa munakoisot pitkittäin neljään osaan (poista ensin kanta). Jos niissä on keskellä höttöistä siemenosiota, poista se. Paloittele sitten munakoisot poikittain noin sormenkokoisiin paloihin. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään isompaa herneenpalkoa nenään, kunhan palat ovat jokseenkin pitkulaisia ja isohkoja eli ei ihan pikkupikku kuutioita. Kuumenna oliiviöljyä isohkolla pannulla, ja paista munakoisopalat parissa - kolmessa erässä pannun koosta riippuen. Pyöräytä paloja niin että oliiviöljyä tarttuu kaikkiin paloihin, ripottele sitten paloille oreganoa ja kääntele esim. pihdeillä niin että palat ruskistuvat kauniisti joka puolelta. Nosta ensimmäinen erä sivuun odottamaan ja jatka kunnes kaikki munakoisopalat on paistettu.

Kun olet paistanut koisot, lisää kaikki takaisin pannuun. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä kuivattua chiliä (varovasti, ettei chilin maku peitä kaikkea muuta). Käännä levy keskilämmölle ja lisää hiukan oliiviöljyä, valkosipulit ja basilikan varret. Sekoittele hetken aikaa ja lisää sitten valkoviinietikkaa ja tomaatit tai passata. Hauduta noin 15 minuuttia, maista ja korjaa maut suolalla ja pippurilla. Revi puolet basilikan lehdistä ja sekoita joukkoon.

Keitä pasta al denteksi, valuta (säästä osa keitinvedestä) ja laita kastikkeen kanssa pannulle, tai takaisin kattilaan ja kaada sekaan kastike. Sekoita hyvin, maista ja korjaa tarvittaessa maut kohdalleen. Jaa lautasille, ripottele päälle loput basilikan lehdet sekä juustoraastetta. Nauti herrrrkullisista mauista, mielellään hyvässä seurassa ja hyvän valko- tai miksei punaviininkin kera.

Lisukekoisot
teimme tämän reseptin mukaan

munakoiso
mozzarellaa
parmesania
basilikaa
tomaattikastiketta (käytimme Sillä Sipulin Pastapään reseptiä, hyvää!)

Pastapään tomaattikastike
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 dl paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä
basilikaa
suolaa
mustapippuria

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä kattilan/ kasarin pohjalla hetkosen. Lisää loput aineet ja keittele kokoon. Maista ja korjaa makuja jos on tarvis.
Leikkaa munakoiso viipaleiksi / kiekoiksi ja ripottele kiekoille suolaa. Itketä koisoja hetkisen aikaa, taputtele sitten kuivaksi. Levitä koisot esim. pellille leivinpaperin päälle, lusikoi jokaiselle hiukan tomaattikastiketta, sitten basilikan lehti ja lopuksi mozzarellaa sekä parmesania. Kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kiekot voi valmistaa myös grillissä, mutta siitä meillä ei ole kokemuksia toistaiseksi. Herkullista pihvin kaverina, ja yksinäänkin! Loistavaa, suorastaan.

RÄTS!

Salamahaaste jatkaa matkaansa juhannuskelien siivittämänä. Tällä kertaa vuorossa on Liinan emännöimä Korianterikeittiö, jonka tuotoksia on tullut säännöllisesti seurailtua. Koska kalaruokien postauksia ei tuossa keittiössä vielä lukuisia ole kertynyt ja haluamme itse lisää vinkkejä tunan mahdollisuuksiin, valikoitui haasteen aiheeksi tonnikala! Tuo opiskelijoiden kurmeeksikin monesti nimetty herkku ei ole oikein koskaan ottanut kunnolla tulta meidän keittiössämme, ja siksi kaipaammekin uusia ideoita!

Salamahaaste:

• Haastaja: Otetaan ensin puoli kiloa voita / Oliivia ja Parempi Puolisko
  
• Haastettu: Korianteria / Liina
  
• Haasteen aihe: tonnikala (purkista tai tuoreena)
  
• Deadline: 30.6.2008
• Valmista ateria tai ateriakokonaisuus joka sisältää tonnikalaa, tuoretta tai purkkitavaraa

Ilmoita, kun olet saanut haasteruoan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saa laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä. Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotette valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

salamasanterin siitakesalaatti

Bella Vanillan Rossana sinkosi salamahaasteen eteenpäin Puolenkilon keittiöön, ja aiheeksi oli valikoitunut siitakesienet. Mikäs sen sopivampaa, täällä tykätään sienistä kyllä, vaikkei kovin monia reseptejä ole noista herkuista ilmoille saatettukaan. Siitake itse ei ollut meille tuttu kuin nimeltä ja jokseenkin ulkonäöltä, mitään ruokaa emme ole näistä itse aiemmin kokkailleet. Niinpä haastevastauksen mietiskely alkoikin kuukkelointikierroksella ideoiden haeskelu mielessä. Varsinkin kaukoidän keittiöissä siitaketta raportoidaan käytettävän paljonkin. Kuten niin monilla muillakin luonnontuotteilla, on siitakesienilläkin terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja ne ovat mm. yksi harvoista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä vegaaneille.

Silmäilin pitkään Jamien uusimman Jamie at home-kirjan reseptejäkin. Kirjassaan Jamie antaa muuten vinkkejä sienten viljelyyn kotioloissa! Ohjeet ovat lähinnä vinkkejä tyyliin sienet viihtyvät viileähköissä ja kosteissa oloissa, mutta mainitseepa Jamie että helpoin tapa päästä alkuun on ostaa "sienihalkoja" kasvattajilta. Näissä on sienikasvusto valmiina, sen kuin vaan pitää halon riittävän varjossa ja kosteassa ja kerää sienet pois kun niitä ilmaantuu. Esimerkkinä vaikkapa tämä brittiläinen sivu, joka ikävä kyllä toimittaa vain kotimaahansa...

Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan menty itämaisten keittiöiden saloihin, vaan kesän piknik-kautta juhlistaaksemme teimme mukaan pakattavat annossalaatit kätevässä leipäkuoressa. Ihastuin reseptiin heti, sillä joitakin aikoja sitten kokeilemamme Tinan paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytetty leipä oli mahtava makuelämys. Sekin sopisi mukavasti kesän grillailuhetkiin annossalaatiksi jos sen valmistaisi sämpylöiden sisään. Leipänäkin se toimii, joskin viipaleiden leikkaaminen voi olla haastavaa.
Alkuperäinen resepti, jonka mukaan melko tarkalleen toimimmekin, löytyy täältä Kotimaiset Kasvikset -sivuilta. Ihan pikkupikku muutoksia tehtiin, tässä siis koko komeudessaan:

Siitakesalaattitäytteiset sämpylät
4 isoa sämpylää

4 sämpylää, esim. Leivon leipomon jättisämpylöitä
n. 100 g kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
100 g Luomu-siitakkeita
100 g muita sieniä, esim. osterivinokas tai herkkusieni (tai tatti, kantarelli, jne.)
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta salviaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
n. 70 g tuorejuustoa, esim. Creme Bonjour ruohosipuli

Leikkaa sämpylöistä ohut viipale, kansi, pois. Koverra varovasti sisus ulos yhtenä palana, hajottamatta sämpylän pohjaa tai reunoja. Kuutioi sisus ja paahda kuutioita 250-asteisessa uunissa hetki, kunnes ovat kullanruskeita. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi (pitkittäin tai poikittain, ihan miten haluat tai mikä soveltuu valitsemaasi leipään parhaiten) ja paahda viipaleita uunissa. Käännä kerran paahtamisen aikana, mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.
Pilko sienet, pienimmät neljään osaan ja isommat sitten suurin piirtein saman kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla, lisää sienet ja valkosipuli ja paistele niitä hetki sekoitellen. Mausta sienet balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Emme lähteneet tässä säveltelyn tielle, sillä emme halunneet peittää sienten omaa makua liikaan kikkailuun. Hienonna yrtit ja lisää ne sekä tuorejuustonokareet pannulle. Käännä levy pois päältä ja anna juuston sulaa sienten sekaan.
Täytä sämpylät: ensin kesäkurpitsaviipaleita, sitten sienisalaattia, leipäkuutioita ja lopuksi rucolaa. Sämpylöihin tuskin mahtuu useampaa kerrosta, mutta jos teet leivän sisään niin toista niin monta kertaa kuin aineksia riittää. Anna maustua ja tasaantua pikku hetki.

Täytyy sanoa, että epäilin leipäkuutioiden lisäämistä takaisin leipään: jotenkin tuntui että ne olisivat kuivia ja turhia. Eipä kuitenkaan, kuutiot toivat sienisalaatin ja rucolan välissä sopivasti rakennetta leipiin.
Tarvinneeko sanoakaan, että maut olivat kohdallaan? Erinomaista purtavaa kesäiseen grillipöytään, tai vaikkapa tosiaan piknik-evääksi. Kätevä tehdä etukäteen ja helppo kuljettaa sekä syödä!

Tässä tuli kuin varkain käytettyä noita tuoreita yrttejäkin, harkintaan menee, tuleeko tästä meidän kesän ruokahaasteen entranttimme...

Oman salamamme iskettyä vetäydymme hetkeksi pohtimaan, missä seuraavaksi räsähtää!

Affena di Pesto

Sillä aikaa kun täällä haudomme salamahaasteen suunnitelmiamme, pureskelkaa te vaikka tätä jokin aika sitten valmistettua kalaherkkua. Myönnetään, kuva on vähintäänkin epämääräinen mutta älkääpä siitä hämmentykö, ruoka on valtavan hyvää ja kaiken kukkuraksi vielä helppoa valmistaa! Ja kuten kesän rientoihin sopii, samalla vaivalla valmistuu isommallekin porukalle evästä. Kun nyt ylistyslaulu saatiin käyntiin, niin mainitaanpa vielä että kevyehköäkin evästä tämä on (okei, pestossahan on öljyä ja myös jonkin verran juustoa...)

Inspiraatiota muistan hakeneeni useista kohteista, mutta häpeäkseni en enää muista mistä kaikkialta... Olen aina pitänyt oleellisena mainita, keneltä olen reseptejä lainaillut, mutta tällä kertaa en taida siihen pystyä. Löysinpäs kuitenkin, Lime&Pippurilta löytyi idea kalan kuorruttamisesta, ja alle päätynyt lisuke onkin melko geneeristä kasviskuskushässäkkää. Kalan piti olla tuoretta kuhaa mutta virolaiset kuhat oli jo kaupan tiskistä myyty kun ehdin hätiin, ja niinpä käytettiin sitten pakastettua ahventa.

Pestoahvenet kasviskuskuspedillä
noin 4 annosta

kalafileitä sopiva määrä
1 prk pestoa
n. 5 hapankorppua

n. 3 dl kuskusia
erilaisia kasviksia paloina
n. 3 dl kana-, kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä

Murskaa hapankorput korppujauhoksi haluamallasi tavalla. Kiehauta liemi, ota levyltä ja kaada kuskus joukkoon. Kun se on turvonnut, lisää kasvikset ja sekoita. Levitä seos uunipellille, valele sen päälle hiukan oliiviöljyä ja balsamicoa. Levitä kalafileet kasviskuskusin päälle. Levitä jokaiselle fileelle pestoa ja sen päälle hapankorppujauhoa. Jos haluat ekstrahyvää, voit vielä laittaa pikku nokareen voita jokaisen kalafileen päälle.
Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa hyvää valkkaria ja syö ihan liikaa. No joo, älä syö liikaa jos pystyt hillitsemään. Minä en pystynyt.

munakoiso kunniaan

Kun jokin aika sitten pääsimme munakoison makuun, pitihän sitä päästä kokeilemaan sitä ensimmäisenä mieleen tulevaa munakoisoruokaa: moussakaa tai musakaa tai mussakaa, mikä sitten lieneekään lähimpänä oikeaa nimeä... En ole koskaan oikein aiemmin pitänyt munakoisoa mitenkään herkullisena kasviksena, ennen tätä kevättä siis. Siksipä moussakaakaan ei ole tullut koskaan kokeiltua. Ohjeita kuukkeloimalla kävi nopeasti selväksi, että versioita on vähintään yhtä paljon kuin kokkejakin; jotkut käyttävät sekä munakoisoa että perunaa, toiset taas laittava sekaan myös kesäkurpitsaa. Useimmissa resepteissä kokonaisuuteen kuuluu myös aito bechamel -kastike, joten kokonaisuus muistuttaa lasagnea ilman pastaa :)

Minä halusin kuitenkin käyttää vain munakoisoa enkä jaksanut haudutella valkokastiketta. Niinpä päädyin yhdistelemään useammasta lähteestä löytämiäni ohjeita. Lampaan (tai karitsan, jos ihan tarkkoja ollaan) jauhelihaa olisin halunnut käyttää mutta eihän mitään koskaan ole ruokakaupassa silloin kun etsit juuri jotain tiettyä ainesosaa. Joten naudalla mentiin, pöh. Ei se pahaa ollut, mutta lampaasta tulisi varmasti enemmän makua.

Moussaka
n. 4-5 annosta

2-3 munakoisoa (n. 600 g)
2 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
suolaa

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa (lampaan, jos satut löytämään)
2-3 rkl tomaattipyrettä
(paseerattua tomaattia)
1 tl rosmariinia
2 tl paprikajauhetta
mustapippuria
liraus hunajaa
worcestershirekastiketta
suolaa
hiukan vettä

1 kananmuna
2 dl ruokajugurttia
2 dl juustoraastetta (esim. parmesan)

Huuhtele munakoisot, leikkaa ne viipaleiksi pituussuunnassa. Purista valkosipulinkynsi öljytilkkaan. Levitä munakoisoviipaleet pellille, sivele valkosipuliöljyllä ja pehmennä 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia.
Kuori ja hienonna sipulit, kuullota pannulla öljytilkassa hetken aikaa. Lisää jauheliha, ruskista. Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti sekä tilkka vettä. Mausta mielesi mukaan. Anna hautua kunnes munakoisoviipaleet on paistettu ja jäähtyneet hiukan, ainakin 20 minuuttia.
Voitele laakea uunivuoka, lado kerroksittain munakoisoa ja jauhelihakastiketta, niin että alin ja ylin kerros on munakoisoa. Vatkaa muna ja jugurtti sekaisin, lisää raastettu juusto ja sekoita joukkoon. Kaada seos moussakan päälle. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Anna vielä vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

NAM. Hyvää. Loistavia munakoisoreseptejä otetaan muuten mielellään vastaan tällä suunnalla! Mielenkiintoisia ruokia munakoisosta löytyy usealta suunnalta, esimerkiksi tornien muodossa. Tuollaisia tornityyppisiä ratkaisuja on muistaakseni tehty useammassakin blogikeittiössä, joten hyvää sen on oltava. Jotain tahnatyyppistä tekisi myös mieleni kokeilla.

tomaattisalaattia kahteen otteeseen

Tämä salaatti on toteutettu joskus syksyllä, aikaan jolloin tomaatit vielä olivat kohtuullisia. Nyt kun tomaatit alkavat vähitellen jo olla taas syötäviä, onkin sopiva aika postata pari tällaista samantyyppistä maukasta tomaattisalaattia. Tämä kuvan versio on Jamien paras tomaattisalaatti tai jotain sinnepäin. Samansuuntainen salaatti löytyy myös Nigellalta, nimellä Egyptiläinen tomaattisalaatti. Molemmat ovat mitä mainiointa kesämurkinaa, sopivat sellaisenaan vaikkapa grillatun lihan lisukkeeksi eikä muuta tarvitakaan. Ei kovin yllättävää että Jamien ohje on hiukan yksinkertaisempi, tosin ei Nigellankaan nyt oikeastaan niin kovin monimutkainen ole. Tässä molemmat ohjeet:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta erilaisia, -värisiä ja -muotoisia tomaatteja. Osta tomaatit irtokappaleina, jos mahdollista, jotta voit valikoida salaattiin vain sopivan kypsät ja maukkaimmat tomaatit. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

Egyptiläinen tomaattisalaatti
Syötävän hyvää -kirjasta

1 salottisipuli kuorittuna
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
5 keskikokoista tomaattia (yht. 750g)
riuska puserrus sitruunamehua
merisuolahiutaleita
kourallinen tuoretta kirveliä hienonnettuna

Hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi niin hienoksi kuin suinkin pystyt. Laita pieneen kulhoon, lisää öljy sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria. Jätä maustumaan siksi aikaa kun kalttaat tomaatit.
Tökkää terävällä veitsen kärjellä tomaattien kantaan reikä tai tee ristiviilto. Laita tomaatit lämmönkestävää astiaan ja kaada niiden päälle kiehuvan kuumaa vettä niin että ne peittyvät. Odottele 5 minuuttia, kaada sitten tomaatit varovasti siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Kuori sitten tomaatit terävän veitsen avulla (nyt sen pitäisi onnistua helposti). Leikkaa kuoritut tomaatit viipaleiksi, niin ohuiksi tai paksuiksi kuin haluat. Laita tomaattiviipaleet astiaan, kaada joukkoon sipuliseos ja sekoita hyvin. Anna seoksen maustua mielellään useita tunteja, maut kehittyvät sen paremmin mitä pidempään maltat odottaa.
Voit tarjoilla tomaatit valmistusastiassa tai siirtää ne tarjoiluastiaan. Ota salaatti kuitenkin ajoissa pois jääkaapista jos olet sitä siellä maustanut, se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä. Ennen tarjoilua sekoita vielä hiukan, lirauta sitruunamehua salaatin päälle ja ripottele pinnalle vielä kirveliä tai muuta tuoretta yrttiä hienonnettuna sekä hiukan sormisuolaa.

Molemmat reseptit tuottavat loistavan lopputuloksen, ihanan maukasta ja raikasta salaattia, johon yrtit tuovat mukavaa lisämakua.

helppoa pastaa parsakaalista

Huoh... Mihin se aika oikein menee? Nytkin huomaan että edellisestä postauksesta on jo yli kymmenen päivää aikaa ja tämäkin ruoka tuli tehtyä silloin kun etelässäkin oli melkein talvi... Tyyliin sopivasti tämä on nopeaa arkiruokaa, kasvispainotteista tällä kertaa. Kuten kuvasta näkyy, esillepanokin oli tällä kertaa kovin arkinen. Pastaksi valikoitui mitä kaapista sattui löytymään ja annos näyttää lähinnä epämääräiseltä kasalta. Hyvää pasta kuitenkin oli joten älkää antako ulkonäön häiritä :)

Alkuperäinen ohje on Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jälleen täytyy todeta että käytin anjovista, en sardellia jota ohje vaatii oikeasti. Täältä Raholan syötävistä sanoista löytyy lisäselvennystä tähän sekaannukseen.

Tässä tulee resepti alkuperäismuodossaan, menimme sen mukaan tarkasti lukuunottamatta tuota anjovishämminkiä.

Parsakaalia, anjovista ja kuviopastaa
4 annosta

2 suurta parsakaalia
2 isoa kuorittua valkosipulinkynttä silputtuina
8 anjovisfileetä (käytä sardellia jos löydät)
2-4 pientä, kuivattua ja murskattua chilipalkoa
4 kunnon nokaretta voita
450 g mieleistäsi kuviopastaa
vastarouhittua mustapippuria
(merisuolaa)
parmesania vastaraastettuna

Leikkaa parsakaalien nuput pienellä veitsellä varsista, laita syrjään odottamaan. Leikkaa parsakaalien varsista kovat tyviosat ja kuori paksu kuori. Pilko sitten varsien pehmeät sisukset. Kumoa parsakaalisilppu kattilaan tai wokkiin. Lisää valkosipulit, anjovikset, chilit ja puolet voista. Laita kansi päälle ja hauduta hiljaisella lämmöllä 8-10 minuuttia.
Keitä sillä aikaa pasta. Jos haluat, voit kypsentää parsakaalien nuput pastan kanssa. Lisää ne silloin, kun pastan kypsymisaikaa on n. 4 minuuttia jäljellä. Valuta keitinvesi kattilasta, mutta säästä osa ja lorauta kastikkeen joukkoon. Ota kastike levyltä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon loput voit sekä parmesaaniraastetta noin kourallinen. Sekoita hyvin, ja lisää pastan keitinvettä jos kastike tuntuu kovin kuivalta. Yhdistä pasta ja kastike, sekoita ja nostele lautasille. Ripottele päälle parmesania.

Pastan maut ovat mukavia, parsakaalin oma hento maku saa jämäkkyyttä chilistä ja suolaisuutta anjoviksesta (ja sardellista se saisi vielä enemmän suolaisuutta). Kaikkiaan oikein mainio arkipasta, ja taas uusi lisäys melkein kasvisruokien kokoelmaamme!

kunnollista keisaria

Silläkin uhalla että tässä tulee pelkkää kanaa putkeen on heti tuoreeltaan hehkutettava tätä mahtavaa kanasalaattia. En tullut katsoneeksi Jamien kotona -sarjaa kokonaan Neloselta, näin jaksoja sieltä täältä, mutta tämä "proper chicken caesar" jäi heti mieleen. Ja siitä asti sitä on sitten himoinnut, mutta jokseenkin pitkä aika vierähtänyt ennen kuin ehdin toteuttamaan. Tämä on oikeasti niin hyvää että jos valmistusaika olisi yhtään lyhyempi niin tämä yltäisi kokonaisuutena ihan Paolan pastasalaatin rinnalle. Ja se on jo paljon se.

Nyt ei sitten säikytä siellä päätteiden ääressä, ei tämä mitenkään vaikeaa ole, mutta kanan kypsentäminen ottaa oman aikansa, ja siksi tätä ei ehkä alusta loppuun kannata arki-iltana töistä ja / tai lenkiltä tultua alkaa valmistaa. Kanan voi tietysti ostaa valmiiksi grillattuna, mutta silloin jotain aivan oleellista jää puuttumaan (kohta se selviää). Mutta viikonlopun herkutteluhetkiin tämä sopii kuin nyrkki suomalaisen jääkiekkoilijan nenänvarteen. Älkääkä antako sanan "salaatti" hämätä, tämä on kyllä ihan tukeva ateria itsessään...

kunnon kanakeisari Jamien tapaan
n. 3 annosta

3 broilerin koipireisipalaa
n. 150 g hyvää leipää, esim. ciabatta
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
n. 9 viipaletta savupekonia

kastikkeeseen
1/4 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä (käytin kyllä taas sitä "epäaitoa" anjovista)
n. 50 g vastaraastettua parmesania
1 rkl creme fraichea
½ sitruunan mehu
oliiviöljyä

2 ruukkua romainesalaattia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Revi leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi, riivi rosmariinista lehdet ja hienonna. Laita kananjalat ja leipäpalata vuokaan johon ne mahtuvat napakasti. Ripottele päälle rosmariini, luirauta oliiviöljyä ylt'ympäriinsä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki sekaisin jotta öljyä ja mausteita tarttuu kaikkiin aineksiin. Nosta lopuksi kananpalat päällimmäiseksi, jolloin niistä valuva neste ja rasva maustaa leipäpalat ja saat makoisimmat krutongit. Kypsennä koko hoitoa uunissa n. 45 minuuttia. Ota vuoka ulos uunista ja levitä pekoniviipaleet kanojen ja leivän päälle. Laita uuniin vielä n. 20 minuutiksi jotta kaikki rapsakoituu mukavasti. Ota sitten vuoka uunista ja nosta kanat jäähtymään hetkeksi. Huom! Meillä osa leipäpaloista oli niin piilossa kanan alla että olivat aika lötteröitä heti uunista tultuaan. Kannattaakin nostella rapsakat krutongit turvaan ja tyrkätä loput vielä uuniin kuivahtamaan, jos tilanne näyttää samalta.
Kun kana jäähtyy, tee kastike. Saata anjovikset ja valkosipuli valitsemallasi tyylillä tahnaksi. Jamie ehdottaa morttelia tai Flavour Shakeria. Molemmat toimivat kyllä. Kaavi tahna kulhoon ja sekoita siihen fraiche, parmesan, sitruunamehu ja kolme kertaa niin paljon oliiviöjyä kuin laitoit sitruunamehua. Jos tarvitsee, mausta vielä suolalla ja pippurilla. Kastikkeesta tulee kyllä ilmankin niin raikasta ja hyvää ettei pippuria ja suolaa välttämättä tarvita.
Irrottele kanan lihat ja revi pekonit palasiksi. Huuhtele ja linkoa (tahtoo salaattilingon, TAHTOO) salaatti. Revi salaatti kulhoon, yhdistä kana, krutongit, pekonit ja kastike ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa heti (voit vielä vuoleskella pinnalle parmesanlastuja). Syö liikaa ja päätä että elät tästä lähin vain keessarilla. Joka toisella kerralla voi kastikkeeksi tehdä vaikka maailman terveintä keisaria -se on hyvää!

Juomaksi voit tarjoilla vaikkapa Chardonnay "L" -valkoviiniä. Sitäkin on pakko tässä vähän kehaista. Ei ole pönttöviineistä halvimmasta päästä mutta ei ole makukaan pöntöimmästä päästä! Oikein loistava viini, vaikka pöntössä kulkeekin.

sinappihuntuinen kana

Kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle herkulliselle ruoalle... Siinä sen taas näkee kun yrittää itse ottaa kuvia eikä jätä hommaa sille joka sen varsinaisesti paremmin hallitsee. Postauksemme ovat viime aikoina olleet kalapainotteisia, mutta on meillä muutakin syöty. Nopeat ja näppärät -ruokakirjasesta löytyi tämäkin herkku, jossa kanaa kylvetetään sinapi ja hunajan ihanassa seoksessa... On helppoa ja ah niin hyvää!

Kanan koipireisi -palat alkavat olla nykyään aika aliarvostettua osaa kanasta kaikkien valmismarinoitujen suikaleiden ja pihvien rinnalla. Niin ainakin hinnoista päätellen. Ihan turhaan, sillä maukkainta lihaahan kanasta (tarkoitan siis tietysti broileria, aitoa kanaa en ole vieläkään saanut käsiini) saa juuri jalasta. Nahka suojaa lihaa ja pitää sen mehevänä. Jos välttelee rasvaa niin nahan voi hyvinkin jättää syömättä. Tämän reseptin lisäksi tuloillaan on toinenkin herkku jossa kanankoipia uunitellaan, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Sinapilla maustettua kanaa
2 annosta

2 isoa kanan / broilerin koipireittä (tai muuta kanan osaa, nahkoineen)
2 rkl sulatettua voita
2 rkl dijonsinappia (meillä oli 1 rkl tavallista ja 1 rkl karkeaa)
1 rkl sitruunamehua
½ rkl fariinisokeria tai vastaavasti hunajaa
½ tl paprikajauhetta
2 rkl unikonsiemeniä

pastaa

Asettele kanat vierekkäin isoon uunivuokaan. Sekoita voi, sinappi, sitruunamehu, sokeri / hunaja ja paprika pienessä kulhossa ja mausta vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Voitele seoksella kanojen pintaosia ja paista 200 -asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä kanat varovasti pihdeillä ja voitele kanan toinen puoli lopulla sinappiseoksella. Ripottele pintaan unikonsiemeniä ja paista vielä 15 minuuttia.

Keitä samalla pastaa lisukkeeksi, valuta ja annostele lautasille. Nosta pastan päälle kananpala ja kastiketta vuoasta. Tarjoa heti.

fish & chips tekee paluun

Näin vapun aikoina friteeraus onkin oikein sesongissaan, kuten muistakin blogikeittiöistä voi huomata. Totuuden torvena pitää kuitenkin toitottaa, että nämä tuli käristeltyä jo paaljon ennen sesonkia. Vappuna nautiskelimme muiden valmistamia ruokia, ja tapasimme Ylimuulin kirmailemassa vappulaitumilla! Oli hienoa tavata, ja lupasimmekin jo pyhästi osallistua seuraavaan ruokapolkkaustapaamiseen.

Siitähän ei pääse mihinkään, että fish&chips on parasta mitä brittikeittiöllä on maailmalle tarjota ;) Ajatelkaa nyt, ihanan rapea kuori ja sisällä herkullista kalaa; yhdistetään siihen vielä kunnon käristettyjä perunoita ja tartar-kastiketta ja vot! Unohtamatta tietenkään hernesosetta ja malt vinegaria eli mallasviinietikkaa!
Kuten arvata saattaa, Jamien ohjetta meillä on jo kokeiltu, vaikkakin se oli vähän perinteisimmästä poikkeava frittitaikina (olihan ohjekin Jamie's Italy:sta). Tällä kertaa ääneen pääsi toinen aito brittikokki, Hugh Fearnley-Whittingstall, jonka reseptit ovat huomattavasti vähemmän monimutkaista tavaraa kuin herran nimi. Reseptin löysin melkein vahingossa Channel4:n sivuilta. Kokonaisuus vaati vähän viitseliäisyyttä ja, kuten friteeraus aina, hiukan varovaisuutta, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.

Beer battered fish
4 annosta

n. 200 g vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl ruokaöljyä
n. 2 ½ dl hyvää olutta (käytimme Karhua)
6-8 valkoista kalafilettä, esim. kuhaa tai pangasiusta

1-2 l öljyä friteeraamiseen

Siivilöi jauhot kulhoon, tai laita ne kulhoon ja sekoita vispilällä jotta paakut katoavat. Lisää öljy, ja vatkaa sitten vähitellen joukkoon olut, kunnes saat sopivan koostumuksen taikinaan. Sen pitäisi olla paksuhkon maalin oloista. Mausta suolalla ja pippurilla, vatkaa tasaiseksi ja anna tekeytyä noin puoli tuntia.
Kuumenna öljy (sitä saa olla n. 10 cm syvyydeltään) paksupohjaisessa kattilassa n. 160 asteeseen, tai kunnes leipäpalanen ruskistuu kullankeltaiseksi 2-3 minuutissa. Taputtele kalapalat kuiviksi talouspaperilla, kasta frittitaikinaan ja laske varovasti kattilaan. Isohkot kalafileet kannattaa kypsentää yksi kerrallaan. Kypsennä kaloja viitisen minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Nosta kalat talouspaperin päälle valuttamaan enimmät öljyt pois. Tarjoa heti tartar-kastikkeen (ohje alla) ja lohkoperunoiden tai "maalaisranskalaisten" eli kunnon chipsien kera.

Tartarkastike á la Hugh

2 isohkoa rkl majoneesia
1-2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna
1 rkl persiljaa hienonnettuna (ei liian pieneksi silpuksi)
2-3 cocktail-kurkkua hienonnettuna
2 tl kapriksia, hienonnettuna
sitruunamehua
suolaa
pippuria
100 g vehnäjauhoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna makujen tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Ei tässä muuta voi sanoa kuin että Rule Britannia!
Kyllä käristetty ruoka on sitten hyvää. Jokohan sitä huomenna kokeilisi kanaa samaan tyyliin... nam. Pitää vain saada Parempi Puolisko ylipuhuttua.

sisilialainen spagettivuoka

Kyllästymiseen asti on tullut varmaan jankutettua että viikolla on kiva tehdä joku laatikko- tai muu vastaava ruoka, josta syö pari päivää. Perussetti meillä koostuu yleensä makaroni-, tonnikalapenne- ja lohipastalaatikoista. Näitä sitten kierrätellään eri viikoilla. Tartuin pitkästä aikaa "Nopeat ja näppärät" -ruokakirjaan (heräteostos kirjakaupasta parilla eurolla), ja sieltä löytyikin mainio resepti, ikään kuin makaronilaatikkoa muunnellen. Vuoka oli todella maukasta, ja sitä myöten innostuinkin sitten munakoison käytöstä. Jostain syystä olen vähän vierastanut munakoisoruokia, moussakaakaan en ole vielä koskaan kokeillut. Joskin nyt se on listalla, jokohan ensi viikolla saisi aikaan...

Perinteiseen makaronilaatikkoon verrattuna tämä ottaa hiukkasen enemmän aikaa (munakoisojen paistaminen kestää tovin), mutta on ehdottomasti vaivan arvoinen. Vaikeaa tämänkään laittaminen ei missään tapauksessa ole. Ohjeessa taidetaan puhua irtopohjavuoasta mutta kyllä tämä onnistuu ilman sitäkin.

Sisilialainen spagettivuoka
4 annosta

1 ½ dl oliiviöljyä (en ehkä käyttänyt ihan näin paljoa)
2 munakoisoa
400 g paistijauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl kuivattua meiramia tai oreganoa
55 g pilkottuja mustia kivettömiä oliiveja
1 vihreä (tai punainen tai keltainen) paprika pilkottuna
175 g spagettia (kuivapaino)
115 g parmesania vasta raastettuna
suolaa
pippuria

Voitele n. 20 cm (irtopohjainen kakku-)vuoka kevyesti öljyllä, levitä pohjalle leivinpaperia. Viipaloi munakoisot ja paista öljytilkassa pannulla ruskistaen. Tämä pitää tehdä erissä, jotta kaikki viipaleet ruskistuvat hyvin. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Ruskista jauheliha, sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää tomaattipyree, paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten oliivit ja paprika ja anna taas hautua 10 minuuttila. Kypsennä pasta al denteksi. Valuta ja laita isoon kulhoon. Lisää jauhelikastike ja parmesaani ja sekoita huolellisesti esim. kahden haarukan avulla nostellen. Levitä munakoisoviipaleet vuoan pohjalle ja sivuille. Lisää spagetti ja peitä se lopuilla munakoisoviipaleilla. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna asettua 5 minuuttia ja kumoa sitten isoon tarjoiluastiaan. Ota leivinpaperi pois ja tarjoile saman tien vaikkapa vihersalaatin kanssa.

Sinatran seurassa kasinolla

Juuri päättyneenä viikonloppuna juhlin pyöreitä lukuja, joten oli aika hakeutua herkuttelemaan muiden keittiöiden tekeleillä. Saatavuus- ja aikataulusyistä päädyimme lopulta Grand Casinolle Show&Dinner -iltaan. Ajatuksena on siis nauttia hyvästä menusta laadukkaan musiikkiviihteen säestyksellä hienossa ympäristössä. Tällä hetkellä Show on Lenni-Kalle Taipaleen, Sami Pitkämön ja bändin toteuttama Sinatra at the Casino. Vaikkei nimestä millään arvaisi, show koostuu Frank Sinatran suurimmista hiteistä.

Ohjelmasta täytyy kyllä sanoa, että pojat osaavat hommansa, koko poppoo. Ja Sinatran biisit sopivat jotenkin loistavasti Casinon Fennia-salongin tunnelmaan! Oikein onnistunut kokonaisuus.

Huhtikuussa Stockmannilla on kanta-asiakastarjouksena Show&Dinner -paketti johon kuului siis menu, showlippu, kasinon vuosikortti sekä 2,- € pelimerkki mukaan. "Normaalisti" Show&Dinner -konseptissa valitaan viidestä menusta, mutta tällä kertaa siis otimme tuon ennalta määritellyn erikoismenun.

Alkuun saimme ankanmaksaterriiniä ja sherrysiirappia. Ankanmaksa, jota emme olekaan aiemmin maistelleet, oli mukavan voimakkaan makuista, ja sherrysiirapin hedelmäinen raikkaus sopi siihen oikein hyvin. Lisänä annoksessa oli kolmiomainen pala makeahkoa, hiukan limpun makuista kovaa leipää, joka sekin täydensi kokonaisuutta mainiosti.

Annosten tarjoilu oli rytmitetty jokseenkin onnistuneesti soitannan lomaan (muusikot siis pitivät silloin tällöin taukoja jotta pöydissä oli mahdollista myös keskustellakin). Muutenkin palvelu pelasi kohtuullisesti, joskin aperitiiveja ja laskua jouduimme kyllä odottamaan.

Pääruokana menussa oli miedosti savustettua lohta, korvasienimuhennosta ja uusia perunoita. Annos oli juuri mitä lupasi, lohessa oli vieno savun aromi, ei kuitenkaan liian jyräävä. Sienimuhennos oli valtavan hyvää, yhtä hyvää kuin kotona itse tehty. Ja perunatkaan eivät olleet vetisiä. Jälleen kerran maut osuivat herkullisesti yhteen. Varsinkin sienimuhennoksen maukkaudesta oli yllättynyt, se oli aitoa tavaraa!

Jälkiruokana suklaa crème brûlée ja raparperijäätelöä. Tässäkin maut tasapainottivat toisiaan. Ennakkoon epäilin vähän raparperijäätelöä, mutta se raikasti mainiosti annosta.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli hyvää ja sitä oli juuri sopivasti. Voimme lämpimästi suositella koko Show&Dinner -kokonaisuutta! Sali on sopivan pieni, jotta tunnelma säilyy melko intiiminä, show on laadukas ja ruoka hyvää. Esityksen ja illallisen jälkeen kasinoisäntä ja -emäntä esittelevät kasinoa ja pelejä, mikä oli myöskin hauska kokemus ensikertalaisille. Kannattaa käydä kokeilemassa. Kauempaa matkaaville Casino tarjoaa yhdessä viereisen hotellin kanssa Grand Weekendiä, jolloin pakettihintaan kuuluu myös yö hotellissa sekä pari kierrosta rulettia.

Itse yhdistimme iltaan yöpymisen Tornissa, jonka art deco -tunnelma täydensikin "aikamatkan Ameriikkaan" hyvin.

nigellan ahvenet

Periaatteessa pidän kovastikin Nigellan resepteistä ja jossain määrin sarjoistakin. Hauskoja ideoita ja useimmiten herkullisen näköinen lopputulos. En tosin kuulu silmän vinkkaamisen ja viehkeän liikuskelun kohderyhmään, joten siitä syystä tv-versioiden katselu on usein jäänyt toisella silmällä vilkuiluksi. Kirja kuitenkin tuli ostettua kun sen halvalla sai, Syötävän hyvää siis. Reseptit ovat siinäkin hauskoja, mutta jostain syystä tuntuu niin työläältä alkaa niistä yhtään kokeilla. Miksiköhän? No, keittokirjoillakin on aikakautensa: välillä ne hautautuvat vuosiksi unholaan ja toisinaan kaikki ruoat tuntuvat tulevan samasta osoitteesta! Mutta itse asiaan, sain kuitenkin kokeilluksi tätä Syötävän hyvää kalaohjetta, innoittajana taisi toimia kyllä enemmänkin tuo lisuke kuin itse kala... Lopputulos oli kyllä mainio sekä kalassa että lisukkeessa. Lisäksi taisin tehdä vielä kalareseptin yhteydessä esiintynyttä egyptiläistä tomaattisalaattia. Siitä ei kuitenkaan tarttunut kuvaa kameraan, muistaakseni pääasiassa siksi että koneella majailee postaamistaan odottamassa erään toisen brittikokin hyvin samantyyppinen tomaattisalaatti. Kerromme sitten molemmista lisää toisella kertaa.

Tämä resepti on siis Nigella Lawsonin Syötävän hyvää -kirjasta, kyseessä on hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa sekä kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera. Hammasahventa en edes tunnista, kai se joku kala lienee. Tämän korvikkeeksi ehdotettiin puna-ahventa tai isoja ahvenia. Puna-ahvenet taas yleensä tuodaan sen verran kaukaa että haisevat jo kaupan etuovelle asti, ja kotoinen ahven taas on hinnoissaan. Käytimme siis jo äskettäin hehkutettua pangasiusta, tosin pakasteesta sekin. Että se siitä tuoreesta lähiruoasta.

Kikhernelisukkeenkin kanssa poikettiin auratulta polulta aika lailla. En vaan saa millään aikaiseksi liottaa ja huuhdella ja keitellä mitään kuivattuja herneitä / papuja / linssejä tai muuta, joten oikaisin ja käytin kikherneitä purkista. Mistä syystä jouduin sitten hiukan säveltämään valmistuksessa.
Koska kalaosuus on tässä ohjeessa se lyhyemmän ajan vaativa, aloita herneistä. En esittele tässä yhteydessä pidemmän kaavan tapaa, mutta mainitsen lyhyesti että Nigella suosittelee liottamaan kuivia kikherneitä ainakin 24 h ja keittämään 1½ - 2 h. Keitinveteen laitetaan sipulia, timjamia ja oliiviöljyä mausteeksi.

Kikherneitä chilin, valkosipulin ja timjamin kera
n. 2 annosta

1 tlk kikherneitä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
4-5 timjaminoksan lehdet
oliiviöljyä
suolaa
punaista chiliä (tuoretta tai kuivattua)

Aja sipuli, valkosipulinkynnet, chili ja timjami tehosekoittimessa tahnaksi. Tai sitten voit vain hienontaa kaikki ainekset. Laita reilu loraus öljyä kattilan pohjalle ja kuumenna. Laita chili-sipuliseos kattilaan ja mausta suolalla. Kuullota ja hauduta 5-10 minuuttia kunnes seos on pehmeää. Lisää kikherneet ja hauduta kannen alla kunnes kikherneet ovat kuumenneet ja pehmenneet. Lisää sekaan hiukan vettä jos tarvis. Lopuksi voit vielä valuttaa päälle vähän oliiviöljyä ja ripotella suolaa ja timjaminlehtiä.

Hammasahventa anjovis-timjamikastikkeessa
2 annosta


n. 400 - 500 g valkolihaista kalaa
1-2 anjovisfileetä (niin, käytimme ihan suomalaista anjovista joka ei kuitenkaan ole anjovista oikeasti)
1 valkosipulinkynsi murskattuna
parin timjaminoksan lehdet
1-2 rkl sherryä
voita

Lorauta pannulle öljyä, paista kalafileet . Nosta fileet lämmitetylle vadille ja peitä foliolla (tuskinpa meilläkään mitään vatia oikeasti lämmitettiin...). Kun kalat on paistettu, lisää pannulle hiukan oliiviöljyä sekä pikku aavistus anjovisten lientä. Lisää murskattu valkosipuli ja anjovisfileet. Sekoita puulastalla kunnes valkosipuli pehmenee ja anjovikset liukenevat öljyyn. Lisää sitten timjaminlehdet ja sherry. Anna seoksen poreilla pari minuuttia. Nosta pannu liedeltä ja vatkaa pallo- kierre tai muulla vatkaimelle joukkoon voinokare. Valuta kastike kalojen päälle ja koristele timjaminlehdillä.

jallua pullassa

Tämähän ei ole mikään uutukainen ruokalaji blogikeittiöiden tuotoksia tiiviisti seuraavalle. Ravintola Torin lähes legendaarinen annos on ehtinyt esille keittiössä jos toisessakin. Kiintoisan kuuloinen resepti on voikeittiössäkin ollut siellä kokeiltavien listalla, kunnes Liemikeittiön versio sai meidät vihdoin haeskelemaan jallupulloa Alkon hyllyiltä. Nirson oma versio itse lihapullista vaikutti sen verran mielenkiintoiselta että kokeilemaan oli päästävä. Täytyy kyllä myöntää että lopullinen toteutus oli jostain Kulinaarigurun ja Liemikeittiön välimaastosta. En esimerkiksi löytänyt lampaan jauhelihaa, ja taisinpa korvata tuoreen sipulisilpunkin paahdetulla sipulilla maustepussista... Ja maitotuotteidenkin suhteen olin mitä epäortodoksisimmin kevytlinjalla. Jallu oli sentään ihan aitoa yhden tähden tavaraa. Siellä se pullo vieläkin kaapissa luuraa, mihinkähän muuhun ruoanlaittoon sitä voisi käyttää? Jos teiltä löytyy ideoita niin ne otetaan täällä kiitollisena vastaan. Nimimerkillä "maistoin vähän eikä sitä oikeasti pysty juomaan".

Lihapullat jallukermassa
2-3 annosta

Pullat

n. 400g jauhelihaa (meillä oli naudan paistijauhelihaa)
1-2 valkosipulinkynttä
1 rkl paahdettua sipulirouhetta
40 g saksanpähkinöitä
ropaus korppujauhoja
1 dl creme fraichea
hiukan maitoa tai kermaa
mausteita maun mukaan, esim:
suolaa
mustapippuria
yrttejä
paprikajauhetta

Rouhi saksanpähkinät ja hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita pähkinät, mausteet, valkosipuli, korppujauhot ja creme fraiche tahnaksi kulhossa tai tehosekoittimessa. Jos seos tuntuu kovin jähmeältä, notkista sitä hieman maidolla tai kermalla. Sekoita tahna ja jauheliha tasaiseksi massaksi. Muotoile kylmällä vedellä kostutetuin käsin taikinasta isohkoja pullia. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.

Tee sillä aikaa kastike:

50 g voita
0,8 dl vehnäjauhoja
2 dl demi glace -kastikepohjaa
3 dl vettä
½ lihaliemikuutio
1 dl kermaa tai fraichen loput
½ dl jaloviinaa
ripaus pippuria

Sulata voi pannulla, lisää siihen vehnäjauhot ja ruskista kevyesti. Lisää demi glace ja sekoita tasaiseksi. Lisää vesi ja liemikuutio, anna porista miedolla lämmöllä puolisen tuntia (tunnustan, emme malttaneet odotella ihan niin pitkään: noin 20 min. riitti meille). Lisää lopuksi kerma ja jallu, anna tasoittua hetken ja lisää kypsät lihapullat kastikkeen joukkoon.

Tarjoile kunnon perunamuussin kanssa (siis muusin sekaan aitoa voita ja maitoa).

Herkullinen annos, varsinkin kastike oli oikein makoisaa (voilla lienee oma osuutensa asiassa), ja jallu maistui siinä selvästi muttei liikaa. Pullien rakenteeseen pähkinät toivat mukavan lisän. Kerrassaan mainio ruoka!

ehkä paras kalaruoka ikinä

...tai vähintäänkin tähän asti maistelluista! Toisaalta, jos aineksiin lukeutuu ilmakuivattua kinkkua, aurinkokuivattuja tomaatteja ja tuoretta basilikaa, niin eikö lopputulos ole aika itsestään selvä ;) Tätä reseptiä kannattaa kokeilla, on erittäin herkullista kalaa!

Nyt kun nettiongelmista päästiin niin on pakko heti ensimmäisenä blogata tämä Jamien kalaruokaohje. Paitsi ohje, myös käyttämämme kalalaji pangasius oli meille uusi tuttavuus. Vaikkei se nyt tuoreelle kuhalle vedäkään vertoja, niin kaiken kaikkiaan voimme lämpimästi suositella moista eväkästä. Pangasiusta mainostetaan ruodottomana kalana, ja sitä se todella on, ainakin fileenä siis! Olemme nyt käyttäneet sitä jo useamman kerran, ja kertaakaan ei ruodon ruotoa ole hampaisiin eikä kurkkuun sattunut. Niin, ja hintakin pyörii jossain kympin kahta puolta, edullisimmillaan taisi olla jotain 8,90 € kilo. Se on kuhaan (28,90€ kilo) verrattuna jo halpaa.

Sivumennen sanoen täytyy vielä todeta että puolitoista viikkoa netittömyyttä tuntui ihan vielä sinällään hauskalta lomalta mutta tässä kolmen viikon paikkeilla alkoi jo vilttihatuttaa. Niin sitä on vaan meedian vanki, monenkin.

Tässä nyt sitten se resepti, on suoraan Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Kalan piti alun perin olla merikrottia joka sekin on meille tuntematon suuruus. Tai paremminkin oli, kunnes pangasiusta kuukkeloidessani päätin tarkastaa merikrotinkin ja havaitsin että sitähän siellä kaupan tiskissä juuri viikkoa aiemmin möllötti, kokonaisena ja suu pelottavasti ammollaan! (Kiitämme taas K-kauppa Ylivetoa hyvistä kalavalikoimista, siellähän oppii joka kerran uusia kaloja tuntemaan).

Upea, paistettu merikrotti (tai pangasius tai muu vastaava)

2 annosta

½ purkki aurinkokuivattuja tomaatteja öljyssä
1 suuri kourallinen tuoretta basilikaa
oliiviöljyä
8 - 10 viipaletta ilmakuivattua kinkkua
2 kalafilettä (merikrotti, pangasius, kuha, siika tms.) á 200 g
mustapippuria
(suolaa)
rucolaa
balsamicoa

Kuumenna uuni 200 asteeseen. Aja aurinkokuivatut tomaatit, basilika ja hiukan tomaattien öljyä tehosekoittimessa melko notkeaksi seokseksi. Näemmä sekaan voi lisätä balsamicoakin halutessaan. Jaa arkki leivinpaperia kahtia ja voitele molemmat palat oliiviöljyllä. Nosta 4 kinkkuviipaletta limittäin kummankin palan päälle. Lusikoi niille tomaatti-basilikaseos. Nosta kalafileet kinkkuviipaleiden reunan päälle. Mausta kalaa hiukan pippurilla, suolaa ei todennäköisesti tarvita sillä kinkku tuppaa olemaan melko suolaista jo itsessään. Kääri kinkut kalojen ympärille paperin avulla, ikään kuin rullaisit kääretorttua. Poista paperit ja nosta kalarullat öljyttyyn vuokaan. Paista uunissa 15-30 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa vaikkapa kunnon perunamuusia ja koristele rucolalla ja balsamicolla, jos oikein haluat hienostella.

Tässä ruoassa yhdistyy mainiosti ihania välimeren makuja, ja kuitenkaan ne eivät jyrää kalan omaa makua. Ihana ruoka, josta kaikki sitä maistaneet ovat tykänneet kovasti. Kokeilkaa. Ei ole ollenkaan niin hankalaa kuin miltä lopputulos näyttää :)

ihana elisa (?)

Voikeittiössä on taas ollut hiljaista. Kyllä meillä on syöty ihan useamman kerran päivässä, mutta juuri ennen pääsiäistä kotinetti meni hiljaisen viikon kunniaksi vähintään yhtä hiljaiseksi. Että elossa ollaan mutta verkkoon ei oikein päästä.

Kaikkihan tuntevat Elisan (tai minkä tahansa muunkin teleyhtiön) legendaarisen asiakaspalvelun. Ilmoitettuani viasta arvio oli että yhdestä viiteen arkipäivää menee korjaamiseen. Kolme viikkoa ja viisi puhelinkeskustelua myöhemmin Elisan tekninen asiakastuki onnistui potkimaan alihankinta-asentajiaan persauksille siihen malliin että EHKÄ tänään tai huomenna homma taas toimii. Jos ei toimi tänään, soitan taas. Mikäs sen mukavampaa kun viettää kauniita kevätiltoja hissimuzakkia kuunnellen.
Oi ihana Elisa.

pehmoinen porkkanakeitto

Pirteä porkkanakeitto on helppo ja nopea tehdä, ja piristää mieltä vaikkapa näin maanantaina. Tämä keitto oli ekstrahyvää sillä Anoppi kävi vierailulla jokunen viikko takaperin ja toi muovikassillisen oman maan porkkanoita mukanaan... nam. Itse kasvatetut porkkanat on niin paljon makeampia kuin useimmat kaupasta saatavat tikut. Mutta onnistuu tämä keitto kaupankin porkkanoilla!
Kuukkeloin hiukan reseptejä sieltä sun täältä ja tein niistä oman yhdistelmäversioni. Tässä uusia tuulahduksia tuovat inkivääri ja kookosmaito.

Aasialaisvaikutteinen porkkanasosekeitto
3 annosta

n. 300 g porkkanoita
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
öljyä
n. 4 dl kana- tai kasvislientä
n. 1 rkl tuoretta inkivääriä raastettuna
n. 1 dl kookosmaitoa
chilirouhetta
suolaa
(hunajaa)


Viipaloi porkkanat ja hienonna sipuli ja valkosipulinkynsi. Kuullota porkkanoita ja sipuleita kattilan pohjalla öljyssä, kunnes porkkanoissa on hiukan väriä. Lisää kana- tai kasvisliemi, keittele noin 20 minuuttia, tai kunnes porkkanat ovat pehmeitä. Aja sauvasekoittimella tasaiseksi, lisää inkivääri sekä kookosmaito, mausta chilillä ja suolalla. Jos on tarpeen, voit lisätä hiukan hunajaa korostamaan porkkanan makeutta.
Lämmitä keitto ja anna hautua hetken makujen tasaamiseksi.

Inkivääristä ja kookosmaidosta tuli mukavasti vaihtelua porkkanakeiton makumaailmaan. Sekaan voi tirauttaa vielä vähän sitruunamehuakin, jos haluaa vielä lisää raikkautta makuun. Jos sosekeittoa jää yli, sen voi pakastaa ja tarjoilla vaikkapa alkukeittona viikonlopun päivällisellä... tai syödä lounaaksi.