hulluja nuo ranskalaiset? La Vieille Ferme

Meillä on jo pitkään oltu vakuuttuneita kahdesta asiasta liittyen ranskalaisiin punaviineihin:
1) ranskalaisilla on salaliitto, jolla he pitävät parhaat viinit kotimaassa
2) tästä johtuen Suomesta ei saa hyvän hinta-laatusuhteen ranskalaisia viinejä

Olemme useampaan kertaan yrittäneet antaa mahdollisuuden erinäisille Alkon valikoiman ranskalaisviineille hintaluokassa alle 10 €. Mutta kun ei niin ei. Joka kerran joudumme pettymään siihen, että näihin hintoihin ei vaan Ranskan maalta tunnu saavan muuta kuin marjamehua (tai sitten tässä vaan paistaa viininoviisius läpi...).

Paremman Puoliskon reissun päältä itse ostama viini (5 € paikallisessa lähikaupassa) kuitenkin on antanut vihjeitä siitä, että ranskalaisetkin osaavat tehdä TODELLA hyviä viinejä. Tämän muiston rohkaisemina, kun edellisestä yrityksestä on kulunut jokunen vuosi aikaa, päätimme vielä kerran antaa ranskalaisille mahdollisuuden. Ovelina viininostajina tukeuduimme myös Viinistä viiniin 2007 - hyviin neuvoihin. Näiden perusteella päädyimme seuraavanlaiseen viiniin possun kaveriksi:

La Vieille Ferme Rouge (2005)
Ranska, Alkon nro 451257, hinta 8,01 €
Viinistä viiniin 2007 -kirjan mukaan: "Mehevän hedelmäinen tuoksu on lähes ylikypsän marjainen. Siitä voi erottaa myös muhevaa maanläheisyyttä ja mausteisuutta. Keskitäyteläinen maku on terhakkaan marjainen ja yrttinen. Kypsälle, tummasävytteiselle marjaisuudelle antaa ryhdikkyyttä tuntuva hapokkuus. Rustiikkinen, tasapainoinen kokonaisuus jättää hieman suuta kuivattavan, mausteisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Yrttiset lihapadat ja pastat. Myös varsin monikäyttöinen juustoviini."

Viinin väri näytti heti melko kirkkaalta ja heleältä, eli ohuelta. Ensimmäisen kerran maistaessa mieleen palasivat tutut ajatukset: tätähän tämä ranskalainen viini on. Ei hyvä.
Emme lannistuneet, ja ruoan kanssa viini toimikin jo selvästi paremmin. Se oli sopivan kevyt possuaterialle. Ruoan jälkeen nautituista juustoista se kelpasi kyllä ihan hyvin vuohenjuuston kaveriksi, mutta parmesanin kanssa ei oikein meidän makuun sopinut. Hengitettyään riittävästi se oli jo ihan juotavaa yksinäänkin.
Loppupäätelmä: yllättävän juotava ranskalainen viini. Parempia viinejä saa kuitenkin samaan ja edullisempaan hintaan muiden maiden tarjonnasta. Joten emme edelleenkään muuta mielipidettämme ranskalaisista viineistä (joita saa Alkosta ja joiden hinta ei ole yli 15 €)...

kaksi pientä porsasta ja vuohi (täytetty possunfile)

Kylmän talven keskellä on joskus syytä muistutella mieleen kesää ja grillauskautta (aah, grilliherkkuja...) Tämä possuresepti on meistä ehkä parasta mitä possusta saa. Meille tämän opetti eräs ystäväpariskunta, kiitokset heille! Tämä toimii siis kokeillusti oikein hyvin grillissä, mutta näin talvella uuni ajaa kyllä asiansa, vaikka eihän siitä sitä grillailun tunnelmaa ja ihanaa makua tule ruokaan.

Tässä possu siis saa leikkikaverikseen toisen possun eli pekonia ja vuohen eli vuohenjuusto-basilikatäytteen. Ruoka on helppotekoinen ja verrattain nopeakin. Sen lisukkeeksi sopivat hyvin uunipaahdetut kasvikset (grillattaessa tietenkin grillatut kasvikset).

Vuohenjuustolla ja basilikalla täytetty porsaanfilee
2 annosta

n. 400 g porsaan fileetä (mieluiten sisä-, mutta muukin file käy)
1 pkt pekonia
n. 100 g vuohenjuustoa
tuoretta basilikaa
suolaa
pippuria

(kalastajanlankaa possun sitomiseen)

Näin pääset perille:
Puhdista filee, ts. leikkaa ylimääräiset rasvat ja kalvot pinnasta pois. Ota fileeseen joka puolelle kaunis väri kuumalla pannulla paistaen. Anna jäähtyä hetken, leikkaa sitten fileeseen pitkittäinen viilto keskelle. Pippuroi ja suolaa fileen pinta (suolaa ei välttämättä tarvita paljoa tai ollenkaan, sillä pekoni on aika suolaista). Täytä viilto basilikan lehdillä ja vuohenjuustolla. Kääri pekoniviipaleet fileen ympärille ja sido kostutetulla kalastajanlangalla. Sitominen ei ole aivan välttämätöntä, mutta helpottaa huomattavasti pötkylän käsittelyä, varsinkin grillattaessa.

Tässä kuvassa possu on juuri otettu uunista ulos.

Laita file n. 225 -asteiseen uuniin uuniritilän päälle. Alle voit laittaa pellillisen kasviksia paahtumaan, niin possun ihanat mehut tipahtelee mehevöittämään niitä. Paista noin 20 minuuttia jos file on sisäfileetä. Possua ei kannata päästää liian kuivaksi, tässä reseptissä tosin pekoni ja juusto meheyttävät sitä...

Tämä possu on jo päästetty naruista irti ja siivutettu paloiksi.

Uunipaahdetut kasvikset

esim. näin:

porkkanaa
paprikaa
sipulia
valkosipulia
kukkakaalia
parsakaalia

oliiviöljyä
mustapippuria
timjamia
suolaa

Pilko kasvikset: pidempään kypsyvät kuten kukka- ja parsakaalit kannattaa pilkkoa pienemmiksi ja nopeammin kypsyvät kuten sipulit ja paprika isommiksi paloiksi. Laita uunipellille ja mausta. Pelti uuniin possuritilän alle, kasvikset kypsyvät noin 20 minuutissa.

Possulle sopii punaviini, siitä enemmän myöhemmin.

Lohta ja lohkoperunoita kahdella kastikkeella

Lauantai näyttää profiloituneen meidän keittiössä kalapäiväksi. Mikäpä siinä, lauantaille on aikaa keksiä jotain uutta jippoa ruokaan ja hakea tuoretta kalaa pöytään. Tällä kertaa päädyimme perinteiseen uuniloheen, koska muita kaloja oli iltapäivällä enää huonosti saatavilla lähikaupasta. Uunilohi on helppo, nopea ja maukas ruoka. Tällä kertaa siihen haettiin uutta näkökulmaa uusien kastikkeiden kautta. Ruokalan reseptiarkistosta löytyi myös hauska kuva uunilohesta, jonka päällä oli sitruunaviipaleita: sitähän piti heti päästä kokeilemaan!

Liemessä -blogi esitteli "männä viikolla" kiintoisan avocado-jugurttisalaatin, ja jo aiemmin olin bongannut heiltä jugurtti-rucolakastikkeen lohelle. Lindahlin turkkilaista jugurttia asusteli taas jääkaapissa burritojen jäljiltä, joten sekin kannusti tekemään tällä kertaa jugurttipohjaisia kastikkeita kalalle. Lisukkeeksi valmistuivat omatekoiset lohkoperunat ja vihersalaatti.


Uunilohi
2 annosta

n. 400-500g lohta
sitruuna
sitruunapippuria
suolaa

Pese ja viipaloi sitruuna. Laita lohi pellille tai vuokaan, mausta suolalla ja sitruunapippurilla ja asettele sitruunaviipaleet päälle. Kypsennä n. 225 -asteisessa uunissa n. 20 minuuttia. Sitruunat suojaavat ja meheyttävät lohta mukavasti paistamisen aikana.

Avocadosalaatti / avocado-jugurttikastike
meillä tästä alunperin salaattiohjeesta tuli enemmänkin kastike
2 annosta

1 avocado
pala kurkkua
tilliä
3-4 rkl turkkilaista ruokajugurttia
sitruunamehua
sitruunapippuria
suolaa

Halkaise avocado pituussuunnassa, poista kivi ja kuoret. Pilko avocado ja kurkku pieniksi kuutioiksi. Sekoita jugurttiin ja mausta. Anna maustua jääkaapissa hetken aikaa.

Basilika-jugurttikastike
lähikaupassa ei tällä kertaa ollut rucolaa, joten käytimme tuoretta basilikaa

2 annosta

n. 2 dl turkkilaista ruokajugurttia
sitruunamehua
raastettua sitruunankuorta
kourallinen silputtua tuoretta basilikaa
mustapippuria
suolaa

Sekoita ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa hetken aikaa.

Lohkoperunat

2 annosta

2 isohkoa perunaa (Rosamunda)
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Pese perunat hyvin. Paloittele lohkoiksi. Asettele lohen viereen pellille, lorauta päälle oliiviöljyä ja mausta suolalla ja pippurilla. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 20 minuuttia. Jos teet perunoita yksinään, voi uuni olla 250 -asteinen ja paistoaika samaa luokkaa.

Ruoka oli kokonaisuutena todella hyvää. Kastikkeet sopivat hyvin lohelle, joka oli mehevää ja maukasta sitruunoiden alla paistuttuaan. Omatekoiset lohkoperunat ovat perunaa parhaassa muodossaan, ja nauttivat nekin selvästi kastikkeiden seurasta lautasella.

Ruokajuomaksi nautimme italialaista valkoviiniä. Feudi Di San Marzano Bianco on kyllä aiemmin miellyttänyt eri ruokien kanssa, mutta tälle yhdistelmälle se ei sopinut ollenkaan. Viini latistui ja siitä hävisivät maut ruoan kanssa nautittuna. Lisäksi siitä nousi esiin joku karvaahko maku. Voi olla että ruoassa olleen sitruunan sekä kastikkeiden jugurtin hapokkaat maut söivät viinistä parhaan terän pois.

Pizzaperjantai: THE pizza

Tämä Jamie's Italy -kirjan pizzapohja alkaa olla jo legendaarista materiaalia, aika useissa blogeissakin sitä on viime aikoina esiintynyt. Meillä tätä kokeiltiin ensimmäisen kerran heti kun kirja oli alesta kotiin kannettu, ja pizzaa on sen jälkeen syöty ahkerasti... Eivät ole vain postauksiin ehtineet. Tällä kertaa täytteet olivat aika kaukana noista italialaishenkisistä (jotka nekin ovat kyllä todella herkullisia!). Kaikesta huolimatta olemme edelleen vankasti sitä mieltä että tällä pohjareseptillä tulee ylivoimaisesti parasta pizzaa, eikä ainakaan näillä leveysasteilla ravintolasta saa yhtä hyvää pizzaa.

Hehkutus sikseen ja itse asiaan.

Jamien pizzapohja (hiukan muokattu)
3 isohkoa pizzaa

2 dl puolikarkeita vehnäjauhoja
5 ½ dl durumvehnäjauhoja
suolaa
n. 3 dl kädenlämpöistä vettä
n. 7 g kuivahiivaa
½ rkl sokeria

Askelet menee näin:
(HUOM! Varoituksen sana alkuun: Jamie neuvoo kasaamaan jauhot työtasolle suoraan. EN suosittele ellet ole Jamie Oliver. Ensimmäisellä kerralla kokeilin ja seuraavassa hetkessä keittiön lattia lainehti vesi-jauho-hiiva-mössöä...) Laita jauhot ja suola kulhoon, tee keskelle kasaa kuoppa. Sekoita sokeri ja kuivahiiva veteen, anna liueta pari minuuttia. Kaada vesiseos kuoppaan jauhojen keskelle. Sekoita tasaiseksi taikinaksi, nosta taikinapallo työtasolle ja ala vaivata taikinaa. Jatka vaivaamista noin 10 minuuttia, kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa (muutoksen huomaa kyllä selvästi). Jauhota taikinapallo kevyesti ja peitä kelmulla. Anna kohota ainakin 15 min. Tuo 15 min. on ainakin meillä riittänyt ihan hyvin. Jaa taikina niin moneen osaan kuin haluat pizzoja tehdä (tästä määrästä 3 tai 4 pizzapohjaa on aika sopiva), ja kaulitse uuniin mahtuvaan muotoon. Repäise jokaiselle pohjalle pala foliota, öljyä ja jauhota folio ja aseta pohja sen päälle. Jamien mukaan pohjat kannattaa kaulita 15-30 min. ennen paistamista, ei aiemmin.

Täytä pizza haluamallasi tavalla, paista 225 - 250 -asteisessa uunissa (uunin alaosassa) noin 7 minuuttia. Jamie suosittelee hankkimaan palan graniittia pizzanpaistokiveksi, mikä olisikin varmasti meille leivinuunittomille kokeille hyvä asia. Jos nyt ei kuitenkaan halua ensi töikseen kiviostoksille, ei syytä huoleen sillä Jamien mukaan pizzan voi paistaa sen alumiinifolion päällä uuniritilällä. Näin me olemme tehneet ja hyvin on toiminut.

Pizzan täytteet
(vähemmän on enemmän pizzaa täytettäessä)
ainakin seuraavia kannattaa kokeilla:

kana / kinkku, persikka, aurajuusto

salami, tuore tomaatti, sipuli, mozzarella

Lisäksi tietysti tomaattikastiketta pohjalle. Siinä meillä oikaistaan yleensä sen verran, että laitamme kattilaan tomaattipyrettä, hiukan vettä ja mausteita (oregano, basilika, mustapippuri, suola, valkosipuli) ja lämmitämme seoksen. Tulee hyvä, vähän kuivempi ja mauiltaan "tiukempi" tomaattikastike pizzalle. Jos tykkää BBQ -pizzoista, kannattaa tuohon sekoittaa vielä esim. HP:n BBQ-kastiketta sekaan. Toimii esim. kanapizzassa erinomaisesti.

Päälle vielä ripotellaan juustoraastetta oman maun mukaan.

Kyllä pizza on hyvää! Joskus tosin tulee syötyä vähän enemmän kuin olisi jaksanutkaan...

Arki-illan herkuttelua: burritot

Arkiruoan pitää olla nopeasti valmistuvaa ja kaiken ruoan pitää tietysti olla herkullista! Burritoja emme erityisemmin harrastaneet ennen kuin matkaillessamme rapakon takana saimme eräässä ravitsemusliikkeessä eteemme käsivarren kokoiset herkkukääryleet. Kotiin palattua ja muutama kuukausi ohjetta kehiteltyä teimme sitten oman arkiversiomme. Ruoan autenttisuudesta en tiedä, mutta hyvää se on ;).

Burritot

6-7 burritoa

Jauhelihatäyte:
n. 300 g paistijauhelihaa
oliiviöljyä
sipuli
valkosipulia
(tomaatteja tai paprikaa)
4 rkl tomaattipyrettä
1 tlk kidneypapuja
mausteita, esim: cayennepippuri, tabasco, hunaja, juustokumina, mustapippuri, suola, persilja, oregano
hiukan vettä

Lisäksi:
tortillalettuja
guacamolea
fraichea tai ruokajugurttia tms
voimakkaan makuista juustoraastetta

Tähän tapaan se toimii:
Tee ensin jauhelihatäyte. Silppua sipulit, valkosipulinkynnet ja tomaatit. Laita pataan, kattilaan tai isohkoon paistinpannuun loraus oliiviöljyä, heitä sipulit kuullottumaan kuumaan astiaan (meillä käytettiin valurautapataa) ja hetken päästä jauheliha perään. Ruskista liha, mausta jo tässä vaiheessa hiukan pippurilla ja suolalla. Purista sekaan tomaattipyrettä noin 4 rkl. Huuhtaise tölkkipavuista enimmät liemet pois siivilässä. Laita pavut sekä tomaatin tai paprikan palat pataan. Mausta mielesi mukaan ja anna hautua käytettävissä olevan ajan puitteissa. Mielellään ainakin 15 min, mutta mitä pidempään sen parempi.

Kun täyte on hautunut, kasaa burritot: laita tortillaletun sisään kastikkeita, vähän juustoraastetta (voimakkaanmakuiset juustot ovat hyviä) ja jauhelihatäytettä. Voit esim. "voidella" letun jugurtilla tai guacamolella, laittaa keskelle jauhelihatäytettä ja päälle muutaman lusikallisen guacamolea. Kääri rullaksi ja asettele uunipellille vierekkäin. Laita päälle vielä vähän guacamolea ja ripottele juustoraastetta. Paista 225-asteisessa uunissa noin 15 minuuttia. Tarjoile salaatin kanssa.

Ainoa oikea ruokajuoma texmex-tyyppisille ruoille on olut. Piste.

Pastaa sitruunapestolla

Lisää lainattuja reseptejä. Tämä on bongattu Liemessä -blogista, josta meidän listalla on kyllä monia muitakin kokeiluaan odottavia ruokia. Tässäkin on sitruunaa, sattumoisin. Tuohan se ainakin pirteyttä talven pimeyteen! Nähtäväksi jää, onko sitä sitten ihan sitruunan syönyt...

Tämä(kin) pasta on erityisen nopea ja hyvä arkiruoka. Se on myös aika lailla terveellistä, koska siihen ei vaadita kermaa eikä muita maitotuotteita (parmesania ei lasketa ;)), ja pääaines on kanaa.
Täysjyväpastaa kannattaa kyllä käyttää, siinä on vehnäpastaa enemmän makua tällaiseen miedon makuiseen ruokaan.

Alkuperäinen resepti löytyy tästä.
Ja näin se tehtiin:

Pastaa sitruunapestolla

2 annosta

Pestoa purkista
(tai jos olet superkokki ja jaksat, tee alkuperäisen ohjeen mukaan itse)

Sitruuna
300 g kanan filesuikaleita naturel
(mausteita)
täysjyväpastaa (meidän tapauksessa spagettia)
parmesania

Tähän malliin se toimii:
Laita pasta kiehumaan, paista ja mausta kanasuikaleet. Kun pasta on valmis ja valutettu, heitä kattilaan muutama lusikallinen pestoa, sitruunamehua ja hiukan raastettua sitruunankuorta (muista pestä sitruuna huolellisesti!). Lisää kanasuikaleet, parmesania raasteena ja sekoita.

Voilá, pasta on valmis! Nostele lautasille ja lisää päälle vielä hiukan raastettua sitruunankuorta ja parmesania.

Nauti.

Lainahöyhenissä osa 1; kirpeä kukkakaalipasta

Tässä ruokabloggailussa melkein parasta on se, että oma reseptivalikoima laajentuu muiden postauksia lukiessa. Aluksi vaan meinaa olla sen verran runsauden pulaa, ettei tiedä mitä reseptiä ensin kokeilisi... Meilläkin on kertynyt jo piiiitkä lista kokeiltavia reseptejä muista blogeista.

Tässä niistä ensimmäinen. Tähän Välispiikin ohjeeseen ihastuin sen ainesten takia. Uudet kasvisreseptit ovat aina tervetulleita, ja tässä yhdistyy jännittävästi eri makuja toisiinsa. Lisäksi pasta on nopeatekoinen ja edullinen.

Kastikkeen maku on tosiaan jännittävä: sitruunan raikkaus ja fraichen happamuus tukevat mukavasti kukkakaalin omaa makua. Kastike sopisi varmasti myös kuskusin kanssa oikein hyvin. Alkuperäinen ohje on niin hyvin selostettu täällä että sitä on turha kirjoitella uudelleen.

Käytin kapriksen sijasta tällä kertaa anjoviksia, kun niitä oli purkinjämät jääkaappiin sattunut jäämään (ja Parempi Puolisko ei ollut paikalla). Sen verran muokkasin reseptiä, että lorautin kaprisliemen korvaajaksi sekaan hieman valkoista balsamicoetikkaa, kun en hirvinnyt anjovislientä käyttää. Toimi oikein hyvin!
Reseptiä kannattaa kyllä kokeilla jos pitää sitruunaisesta mausta.

Lisäys seuraavana päivänä: pastan maut pääsivät vielä paremmin oikeuksiinsa tasoittuttuaan hieman. Luulisinkin että tuo Välispiikin suosittelema loppuässehtiminen kannattaa antaa tapahtua ihan rauhassa ja sen jälkeen malttaa mielensä vielä pari minuuttia ennen kuin alkaa ahtaa ruokaa napaan. :)
Herkullinen ohje!

Kreikkalainen ilta, horiatiki ja tsatsiki

Salaattikokoelmaamme on varmaan vuodesta miekka ja kypärä kuulunut fetasalaatti eli perinteinen kreikkalainen salaatti horiatiki. Pitkästä aikaa teimme sitä maanantai-illan herkuksi. Koska olemme nykyään riippuvaisia Jamien valkosipulileivästä, teimme salaatin kaveriksi tätä herkkua ja sen päälle tsatsikia.

Oikeastaan koko ruoka sai alkuideansa varmaan siitä, että kofta curryn jäljiltä partaäijää kurkki vielä jääkaapissa, ja sille piti keksiä käyttöä. Se vaikutti täydelliseltä tsatsikin valmistukseen, ja niin se onkin; ei tarvitse valutella ollenkaan. Lisää partaäijäreseptejä löytyy muuten Lindahlsin meijerin kotisivuilta. Oli sen verran kiintoisan kuuloisia reseptejä, että pitänee piakkoin kokeilla. Luulenpa että partaäijästä tulee jääkaappimme vakioasukkeja.

Mutta siihen kreikkalaiseen ruokaan. Tässä menussa kannattanee aloittaa tsatsikin valmistuksella, sillä sen on hyvä antaa hiukan tekeytyä.

Tsatsiki

½	kurkku
n.250 g	jugurttia, mieluiten Lindahlin turkkilaista / kreikkalaista
2	valkosipulin kynttä
1 rkl	oliiviöljyä
	sitruunamehua
	suolaa
	mustapippuria
	(tilliä)
	(minttua)

Raasta kurkku. Valuta kurkkusilppu esim. suodatinpaperissa. Voit myös laittaa kurkkuraasteen lautaselle ja ripotella sen päälle hiukan suolaa. Anna "itkeä" vähän aikaa ja laita valumaan siivilään. Jos käytät partaäijää, ei jugurttia tarvitse valuttaa. Muutoin laita jugurtti valumaan esim. kahvinsuodattimeen. Kun jugurtti ja kurkku on valutettu, sekoita kaikki aineet keskenään. Laita jääkaappiin maustumaan hetkeksi ennen tarjoilua.

Tsatsikia voi tarjoilla kastikkeena, dippinä tai leivän päällä. Kuten aiemmin todettu, meillä sen kumppaniksi oli Jamien valkosipulileipää.

Horiatiki, kreikkalainen salaatti

salaattia
kurkkua
tomaattia
punasipulia
fetaa
oliiveja
oliiviöljyä
viinietikkaa
oreganoa tms. yrttejä
mustapippuria

Kasaa salaatti kulhoon tai lautasille. Jos ei jaksa tehdä kastiketta erikseen, voi päälle ripotella yrttejä ja mustapippuria myllystä sekä lorauttaa vähän viinietikkaa ja oliiviöljyä. Kokeilimme tällä kertaa valkeaa balsamicoa, ja se antoi kyllä hyvän, hiukan makeahkoon vivahtavan maun salaattiin.

Kofta curry: mausteiset lihapullat kastikkeessa

Taisinkin jo aiemmin mainita S-ryhmän ruokapokkareista. Meille tuli ostettua kaikki 10 osaa; ne ilmestyivät kätevästi joka kuun alussa ja hinta taisi olla jotain euron luokkaa. Eihän sitä voinut jättää väliin ruokaostoksilla käydessään. Noissa kirjoissa on paljon myös itämaisia ohjeita, thaimaalaista, intialaista, kiinalaista. Täällä voivoikeittiössä ei oikeastaan oltu aiemmin kokkailtu itämaisia ruokia, ja kirjojen innoittamana taisi mennä yksi syksy melkein kokonaan itäisillä resepteillä. Tämä kofta -lihapullaresepti on jäänyt yhtenä suosikeista arkiseen ruokavalioon. En edes muista milloin meillä olisi tehty muita lihapullia kuin näitä!

Ymmärtääkseni sana kofta tarkoittaa pyöryköitä (voivat ilmeisesti olla lihaa tai kasviksia).
Yleensä tämä tulee tehtyä ihan paistijauhelihasta, mutta viimeksi halusin jauhettua lammasta, ja päädyin käyttämään jauhettua lampaanpaistia.

Valmistusaika on noin 30 minuuttia ja ohjeesta tulee noin 4 annosta.

Mausteiset lihapullat

Kastike
1 sipuli
1 prk kokonaisia tomaatteja
2 valkosipulinkynttä (miten vähän! taisin laittaa 4)
1 rkl currya
½ tl jauhettua inkivääriä
1 tl garam masalaa
ripaus cayennepippuria
1 tl suolaa
3 dl ruokajugurttia
öljyä

Lihapullat
400 g jauhelihaa
1 sipuli
(1 pieni vihreä paprika)
1 muna
1 valkosipulinkynsi (taisi mennä 2)
1 tl jauhettua korianteria
1 tl juustokuminaa
2 mausteneilikkaa
ripaus kardemummaa
suolaa
pippuria

Tästä se lähtee:
Silppua sipuli ja valkosipulinkynnet, paloittele tomaatit. Kuullota sipulia ja valkosipulia öljyssä pari minuuttia. Sekoita joukkoon tomaatit ja mausteet. Meillä on yleensä kaadettu pannulle myös tomaattitölkin mehu. Lisää ruokajugurtti ja hauduta miedolla lämmöllä.

Tässä kohtaa on todettava että Lindahlin turkkilainen ruokajugurtti on kyllä kaikkien saamiensa kehujen arvoinen. Kokeiltiin sitä vasta nyt ensimmäistä kertaa, ja se kyllä hakkaa kaikki muut aika 6-0. Tuttavien kesken partaäijänä tunnettua tuotettahan on esitelty mm. Sorsanpaistajan ja Polkkapossun toimesta. Myös offline-maailmassa eli livenä olimme kuulleet äijää kehuskeltavan. Kannattaa kokeilla, toimii.

Sitten lihapullien tekoon: silppua sipuli (ja halutessasi paprika). Hienonna valkosipulinkynsi. Jos käytät kokonaisia neilikoita, murskaa ne vapaalla tyylillä. Sekoita kaikki ainekset kulhossa ja vaivaa taikinaksi. Muotoile isoiksi lihapulliksi. Lisää pullat kastikkeen joukkoon ja hauduta noin 10 minuuttia. Pullia kannattaa varovasti kääntää esim. 6 minuutin jälkeen ympäri.

Alkuperäisessä ohjeessa opastetaan varaamaan iso kattila, johon kaikki mahtuu. Meillä kyllä on tähän asti riittänyt ihan normaali paistinpannu, niissä tuppaa nykyään olemaan sen verran korkeat reunat jo ihan normiversioissa että aika fakiiri saa olla jos meinaa yli reunojen saada tuon tulemaan.

Mausteissakin voi mennä kaapin sisällön ja tunteen mukaan. Garam masala -seos toimii ihan hyvin jos ei satu noita erillisiä mausteita kaikkia hyllystä löytymään.

Pullat voi tarjoilla haluamansa lisukkeen kera. Meitä laiskotti joten lautaselle päätyi ainoa keittiömme virallisen hyväksynnän saanut pakasteperuna, McCainin Golden Longs. Aiemmilla kerroilla olemme kokanneet seuraksi myös riisiä, kuskusia ja omatekoisia lohkoperunoita, ja kaikki toimii.

Juomavinkkinä voidaan suositella olutta.

Kesä talven keskelle; kana-caesarsalaatti

Caesar-salaatti yhdistyy jostain syystä mielessäni kesään. Ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran ennen tätä olen syönyt keskinkertaisen ravintolaversion New Yorkissa. Salaatti on kuitenkin aina jostain syystä miellyttänyt reseptinä, ja jo pitkään se on kummitellut kokeiltavien listalla. Koska anjovis on yksi niistä todella harvoista ruoka-aineista, joita Parempi Puolisko välttelee, kokeilin salaattia hänen ollessaan reissun päällä.

Yksi syy omatekoisen salaatin valmistuksen lykkäämiseen voi olla siinä, että krutonkien valmistaminen on jotenkin aina tuntunut hankalalta ja kaupan valmiit krutongit kovilta ja rasvaisilta. Eipä syytä synkkyyteen, onhan meillä Pastanjauhajat, joilta bongasin hyvän ohjeen krutonkien valmistukseen uunissa.

Kirjastosta lainattu "Mexican Cooking For Beginners" antoi pohjareseptin, jota sitten täydentelin nettisurffailtujen reseptien perusteella. Itse salaattihan on varsin yksinkertainen asia, kastike on tämän ruoan "clou". Jokseenkin tällaiseen päädyin:

Kana-caesarsalaatti

1 annos

½ kerää romaine- (eli rooman- eli side-) salaattia

1 kanafile naturel
oliiviöljyä, sitruunamehua, yrttejä, mustapippuria ja suolaa

2 viipaletta ruispaahtoa, oliiviöljyä, valkosipulin kynsiä, yrttejä

ohuita (parmesan)juustolastuja

Caesar-kastike:

5-6 anjovisfileetä
1 rkl Dijon-sinappia
tippa Worcestershire-kastiketta
pari tippaa tabascoa
1-2 valkosipulinkynttä
2 rkl sitruunamehua, loraus viinietikkaa
¾ dl öljyä
mustapippuria

Ja näin se sitten menee:

1. Laita kana marinoitumaan öljystä, sitruunamehusta ja mausteista sekoitettuun liemeen. Huuhdo salaatti, valuta kuivaksi ja pidä jääkaapissa tarjoiluun saakka.

2. Leikkaa leivästä kantit pois, kuutioi ja laita pellille. Sekaan pari kokonaista valkosipulinkynttä, vähän yrttejä ja päälle oliiviöljyä. Laita kanafile pellille leipäkuutioiden kanssa, laita paistumaan 225-asteiseen uuniin.

3. Valmista kastike sekoittamalla sauvavatkaimella (tai monitoimikoneessa) anjovisfileet, sitruunamehu, hienonnettu valkosipulinkynsi, sinappi ja Worcesterhire-kastike tasaiseksi. Lisää öljy pienissä erissä koko ajan vatkaten. Riittävän tehokas monitoimikone tosin kestää reilummankin määrän öljyä kerralla.

5. Ota leipäkuutiot pois uunista kun ne ovat kauniin ruskeita. Nosta paperin päälle kuivahtamaan.

4. Ota kana uunista kun se on kypsää, paloittele kuutioiksi.

6. Paloittele kylmät salaatinlehdet kulhoon, kostuta kastikkeella, höylää joukkoon juustolastuja ja lisää leipä- ja kanakuutiot.

7. Kääntele sekaisin ja nosta salaatti annoskulhoihin tai -lautasille.

8. Viimeistele kastikkeella ja juustolastuilla.

Koska kokkasin vain yhdelle, en jaksanut sotkea kastikkeen kanssa useissa erissä ja monissa astioissa, joten päädyin hieman epäesteettiseen ratkaisuun (kuten yllä näkyy). Sekoittelin siis kastikkeen salaattiin lautasella kun söin salaattia. Ohjeella tulee kastiketta ainakin kahden hengen ruokailuun, jopa kolmenkin. Salaatti oli kyllä hyvää, joskin kastike oli aika voimakkaan makuista. Seuraavaa kertaa varten joko vähentäisin anjoviksen määrää (senhän voi jättää kokonaan poiskin), tai sekoittaisin vaikkapa kevyttä fraichea tai kermaviiliä mukaan. Tai enemmän oliiviöljyä.

Krutongit olivat todella hyviä, ruistoastin käyttäminen toi vielä lisää makua niihin, ja uunissa paahdettuina ne olivat juuri sopivan rapeita, mutta eivät kivikovia.

Tätä kyllä pitää kokeilla toistekin.

"Mitä ruokaa?" "Kuha' jottai" (pesto-kuharullat ja pestokastike)

Ravintosuosituksia aina vain paremmin noudattamaan pyrkivinä yritämme syödä kalaa pari kertaa viikossa. Se kyllä toteutuu aika harvoin, mutta kerran viikossa meillä kyllä kalaa nautitaan. Lohi on tietysti yksi suosikeistamme, muttei sitäkään aina jaksa syödä. Valkolihaisista kaloista kuha ja ahven ovat nyt erityissuosiossamme. (Haukikin on kala, ja ihan hyvä sellainen, jos vain vielä oppisi ne Y-ruodot poistamaan ennen kypsennystä...)

Tämä kuharesepti oli sattunut silmiini jo aikaa sitten Floran "Vie kielen" -reseptikirjasta. En oikein osaa sanoa, miksei sitä ole tullut aiemmin tehtyä... Nyt se päätyi lauantai-illallisen kohokohdaksi.

Pesto-kuharullat
2 hengelle

n. 350 g kuhafileitä, mieluiten nahattomia
½ kesäkurpitsa
pestokastiketta
pippuria maun mukaan
suolaa
hiukan oliiviöljyä

Näin se homma etenee:
Pese kesäkurpitsa huolellisesti ja leikkaa pitkittäin n. 3mm paksuiksi viipaleiksi. Juustohöylä on hyvä apu viipaloinnissa. Ruskista viipaleita kevyesti pannulla oliiviöljyssä, nosta sivuun odottamaan.
Tarvittaessa poista nahka kuhafileistä. Levitä fileiden pintaan pestoa, aseta peston päälle kesäkurpitsaviipale ja mausta pippurilla. Kääri filee rullalle niin että pesto ja kesäkurpitsa jäävät sisälle. Tarvittaessa tuikkaa kiinni tikulla. Ulkopintaan voit ripotella vähän suolaa.
Alkuperäinen resepti neuvoo höyryttämään kalat höyrykattilassa. Meillä ei moista vekotinta ole, joten rullat kypsennettiin uunissa n. 225 asteessa 25 minuuttia (fileet olivat melko isoja).

Kalalle kaveriksi tehdään pestokastike:

Fraiche-pestokastike
(tästä annoksesta riittää jo 4 hengelle)

2 rkl pestoa
2 dl fraichea
2 tl sitruunamehua
1 rkl hunajaa

Sekoita aineet keskenään ja anna vetäytyä jääkaapissa. Tarjoa kastike kylmänä.

Kalat ja kastike tarjoiltiin tällä kertaa Jamien oliiviperunasoseen ja vihreän salaatin kanssa. Oliiviperunasose syntyy siten, että sekoitetaan soseutettujen perunoiden joukkoon hieman perunoiden keitinvettä, sopiva määrä silputtuja mustia oliiveita sekä 1-2 rkl hyvää neitsytoliiviöljyä. Mausteeksi pari kierrosta mustapippuria myllystä. NAM.

Kala oli TODELLA hyvää, mutta niinhän ihan tuore kala yleensä on. Pesto ja kesäkurpitsa antoivat mehevyyttä kalalle, ja kastikkeessa yhdistyivät ihanasti sitruunaisuus ja hunajan häivähdys, peston yrttisyyttä unohtamatta. Suosittelemme kokeilemaan reseptiä!

Ruokajuomana nautiskelimme kuohuviiniä, koska olen aina halunnut kokeilla kuohuviiniä ihan ruokajuomaksi. Alla tarkempi kuvaus viinistä. Kalan kanssa se sopi oikein hyvin.

Cavaa: Cristal Castellblanch

Tämä kuohujuoma koristi lauantain illallispöytää. Olen jo jonkin aikaa pohdiskellut miltä kuohuviini maistuisi kala-aterian kanssa, ja pienen taustatutkimuksen jälkeen päädyin tähän espanjalaiseen cavaan. Aito shampanja olisi tietysti paikallaan, mutta normaalilauantain ruokapöytään se on turhan arvokasta tavaraa...

Viinivinkkejä antoi ketkäpä muutkaan kuin hrat Berglund ja Rinta-Huumo. Herrat kuvailevat viiniä näin:
"Avoin tuoksu on hieman paahteinen ja makean hedelmäinen. Kypsän hedelmäinen, aromikas maku, jota sävyttää tuoksun lupaama paahteisuus. Tasapainoinen ja miellyttävä kokonaisuus jättää selkeäpiirteisen ja yksinkertaisen, suunmyötäisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Aromaattiset ja hieman mausteiset kala- ja kanaruoat."

Tämä cava on puolikuivahkoon taipuva, ei missään nimessä täysin kuiva. Meistä se sopi hyvin kuha-aterian miedoille aromeille hyvin jäähdytettynä.

Hintaan 7.81 € pisteet 3/5 tekevät tästä viinikirjan mukaan loisto-ostoksen. Olemme samaa mieltä, toimii hyvin perinteisemmissäkin kuohuviinin käyttötilanteissa.

Laiskan päivän pikaruokaa; fajitas

Joskus ei vain jaksa keskittyä pitkälliseen ruoanlaittoon ja/ tai tekee mieli pikaruokaherkkuja. Aina ei kuitenkaan Mäkkärin hampurilainen maistu (itse asiassa aika harvoin se maistuu). Meillä fajitas toimii usein arkisen illan pikaruokana. Tässä versiossa on tilpehöörien lisäksi kanaa, jolloin ruoka on ehkä teoreettisesti hiukan kevyempää kuin lihaversiona. Naudan paistijauhelihassa ei tosin siinäkään ole kovin paljoa rasvaa, mikäli sitä haluaa vältellä.

Yllä olevassa kuvassa lätty odottaa kääräisemistään paketiksi.
Fajitas, kuten kaikki tortillaperustaiset meksikolaiset tai TexMex-ruoat, on loputtomiin muunneltavissa. Tarvitaan jonkinlaisia tortillalettuja, jotain kastiketta tai kastikkeita, sekä erilaisia lisukkeita; yleisimmin ainakin sipulia, juustoa, salaattia ja ehkä tomaattia tai paprikaa. Kaupasta saa valmiina monenlaisia tortillalettuja sekä kastikkeita, jolloin ainoa työ on pilkkoa lisukkeet ja kypsentää liha, jos sitä käyttää. Valmiista guacamoleista olemme maistelleet yleisimpiä merkkejä, ja ehdoton suosikkimme on tämä SantaMarian versio. Se on ehkä hiukan pehmeämpää kuin muut meillä maistellut valmisguacamolet.

Maukkaat kastikkeet voi kyllä tehdä itsekin: tomaattipyreestä, vedestä ja erilaisista mausteista (tabasco, cayenne, chilirouhe, juustokumina, suola ja sokeri) syntyy nopeasti ja edullisesti oma tulinen tomaattikastike. Guacamole ei sekään ole vaikeaa valmistaa, helppo ja nopea ohje löytyy vaikkapa täältä. Tuota ohjetta vähän muunneltuna on kokeiltu, ja hyvää tuli.
Ehkä astetta originaalimpi versio on esimerkiksi täällä.

Meillä tehtiin tällä kertaa näin:

Kanafajitas

2 hengelle

300 g kanan filesuikaleita naturel
kuivattuja yrttejä
tabascoa
suolaa
pippuria

salaattia silputtuna
tomaattia kuutioina
punasipuli-valkosipulisilppua
parmesania
oliiveja
guacamolea

tortillalettuja

Näin se menee:
Paista kanasuikaleet pannulla ja mausta. Kuutioi ja silppua tykötarpeet, laita tarjolle pikku kulhoihin. Jos käyttää juustona parmesania, se kannattaa kattaa kokonaisena palana raastimen kanssa pöytään, koska valmis raaste kuivahtaa nopeasti.

Lämmitä tortillat joko kerralla uunissa folion sisällä tai sitten jokainen lämmittää omansa mikrossa (näin meillä yleensä arkena tapahtuu). Kokoa tortillaletun päälle vapaalla tyylillä haluamiasi lisukkeita, kääräise kokoon ja ääntä kohti vaan. Helppoa kuin heinänteko! Ruokailu käsin voi olla jossain määrin sottaista, joten kannattaa varata joko servetit tai ihan talouspaperipalat jokaiselle ruokailijalle.

Kokeilimme tällä kertaa maissitortillalettuja, aiemmin meillä on ollut ihan vehnälettuja. Maissitortillat olivat kyllä meidän makuumme huomattavasti parempia, ja koostumukseltaan myös vähän jämäkämpiä.

Tämä ruoka tuntuu usein kaipaavan ruokajuomaksi olutta. Olemme kerran kokeilleet myös puolikuivaa valkoviiniä, mutta se ei ollut mitenkään erityinen makuelämys.
Vesi sopii myös oikein hyvin.

Lasagne al Forno

Lasagne jossain muodossa taitaa nykyään kuulua suomalaisten perinneruokiin. Monissa blogeissakin tätä herkkua on jo ehditty esitellä. Lasagne maistuu myös tuhdimpana ruokana hyvän punaviinin kyydittämänä näin sydäntalvella pakkasen kourissa kiemurrellessamme.

Ohjeita on monenlaisia, ja lasagne -tyyppeihin voi tutustua vaikkapa täällä. Meillä on useimmiten valmistettu ihan tätä perinteisintä Lasagne al Forno -versiota joka siis tehdään kahdella B:llä; bolognese- ja bechamel-kastikkeilla.
Intouduimme myös äskettäin kokeilemaan amerikanitalialaisena pitämäämme versiota Sopranos keittiössä -kirjasta. Olkoon se nimeltään vaikka Lasagne alla Ricotta. Tuolloin tulimme siihen tulokseen että oma suosikkimme on tuo bolognesetyyppinen versio.
Kokeiluun menee jossain vaiheessa myös Jamien "metsästäjän lasagne", jota sorsakeittiössä
onkin juuri ehditty kokkailla. Hyvältä kuulostaa!

Tämä resepti on hatusta vedetty pitäen mielessä muutamat perusasiat. Hyvän lasagnen salaisuushan on se, että otetaan ensin puoli päivää aikaa... mitä pidempään sooseja jaksaa haudutella, sen makoisampaa tulee. Siksi mamman tai nonnan aito lasagne juuri on niin herkullista; heillä on aikaa haudutella ruokaa koko päivän. Tässäpä siis ruokavinkki vaikkapa lauantaiksi!

Annoksella ruokkii 4 TODELLA nälkäistä ja kuusi normaalinälkäistä ihmistä, jos mitään muuta ei pöydässä tarjota. Salaatin tms. kanssa saattaisi jopa riitttää kahdeksalle.

Lasagne al Forno

Bolognesekastike
500 g naudan paistijauhelihaa
1 pkt fileepekonia
sipuli
valkosipulia
1 tlk kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
1 iso tlk paseerattua tomaattia
tomaattipyreetä
3 rkl aurinkokuivattuja tomaatteja
loraus balsamicoa
ripaus sokeria
pippuria (oman maun mukaan, valko- musta- tai vaikka mauste-)
suolaa
persiljaa
oreganoa

Bechamel-kastike
1 dl vehnäjauhoa
n. 9 dl maitoa
ripaus muskottipähkinää
ripaus maustepippuria
aavistus suolaa
125 g juustoraastetta (meillä Ingmanin Kevyt Emmental)

Lisäksi
mozzarellaa (bufala)
parmesania
lasagnelevyjä

Askelmerkit:

Aivan aluksi kannattaa valmistaa pastataikina, mikäli tekee pastalevyt itse. Hyvä ohje pastan tekoon löytyy esimerkiksi Pastanjauhajilta. Myös esim. durumvehnäjauhojen pussinkyljessä on ihan toimiva ohje.
Pastan tekoa itse ei kyllä ollenkaan kannata pelätä: kokeilin ensimmäisen kerran viime syksynä, ja yllätyin todella positiivisesti. Aikaa ei mene ollenkaan niin kauan kuin luulisi, ja tarvitaan vain jauhoja ja kananmunia. Aineet sekoitetaan ja taikinaa vaivataan kunnes se on sileää ja kimmoisaa (normaalioloissa noin 5 minuuttia). Taikinan on hyvä antaa levätä jääkaapissa puolisen tuntia. Edes pastakonetta ei välttämättä tarvita, tavallisella kaulimellakin saa ihan kelpo tulosta. Varsinkin lasagnen pasta on helppo nakki, koska ei tarvitse leikkailla ohuita nauhoja.

Kun pastataikina on saatu kaappiin lepäämään, tehdään bolognesekastike. Tai jos keittiössä on useampia kokkeja kuten meillä, toinen tekee bolognesekastiketta samaan aikaan kun toinen loihtii pastataikinaa.
Meillä käytettiin valurautapataa, mutta riittävän iso kattilakin ajaa asian. Viipaloi pekoni ja silppua sipulit. Ruskista pekonia ja sipuleita hetken aikaa kuumassa padassa. Lisää jauheliha ja jatka ruskistamista. Mausta hiukan pippurilla ja suolalla. Lisää joukkoon kaikki tomaatit, pyreetä sopiva määrä ja mausteet. Anna hautua miedohkolla lämmöllä niin kauan kuin hermo pitää. Meillä se tarkoitti noin 45 minuuttia, mutta vähän vähempikin riittää jos kokkailu tapahtuu arki-iltana.

Bolognesen hautuessa valmista bechamel. En ole oikein koskaan päässyt sinuiksi rasvasuurusten kanssa, joten meillä kastike (ja kaikki muutkin rasvasuurusta vaativat sapuskat, mm. pinaattikeitto) tehdään näin: laita kattilan pohjalle vehnäjauhot. Kaada päälle jääkaappikylmää maitoa noin ½ dl ja vispaa tasaiseksi tahnaksi. Jos tahna on liian kovaa vispattavaksi, lisää varovasti kylmää maitoa. Kun tahna on tasaista, lisää loppu maito, sekoita tasaiseksi ja ala kuumentaa varovasti miedohkolla lämmöllä. Kuten kaikki maitoruoat, bechamelkin ottaa kiinni pohjaan heti kun käännät sille selkäsi. Kyttää siis hellan äärellä välillä sekoitellen. Kun kastike alkaa saostua, vispaa hiukan että se pysyy tasaisena eikä ota kiinni pohjaan. Kun kastike on sakeaa, lisää muskotti ja maustepippuri ja hauduta jonkin aikaa. Lopuksi ota kattila liedeltä ja lisää suola sekä juustoraaste.

Laita uuni kuumenemaan noin 200 asteeseen ja aloita lasagnen kasaaminen. Öljyä vuoka (helpottaa tiskiurakkaa) ja laita pohjimmaiseksi ohut kerros bechamel-kastiketta. Seuraavaksi pastalevyt, sitten taas bechamel-kastiketta, sen päälle bolognesekastiketta ja sen päälle mozzarellan paloja. Näiden päälle taas pastalevyt, bechamel, bolognese, mozzarella jne. kunnes aineet loppuvat. Huom. uunin likaantumisen minimoimiseksi ei kannata kasata vuokaa ihan piripintaan asti.
Viimeiseksi kerros pastalevyjä, päälle bechamelin loput ja raastettua parmesania.
Koko komeus uuniin, jossa annetaan kypsyä 30 - 50 minuuttia riippuen uunista ja siitä onko pasta tuoretta vai kuivaa. Uunista otettua annetaan lasagnen vetäytyä hieman (jos jaksetaan ;)).

Viiniksi kelpaa esim Salice Salentino Rosso Nero Riserva, josta jo taisimme aiemminkin vinkata.

AAH, kyllä taas jaksaa nälkäistä jututtaa!

Suolaista ja makeaa: vuohenjuustosalaatti chilikastikkeella

Keskimäärin kerran viikossa tekee mieli syödä pikkuisen kevyemmin, joko salaattia tai jotain keittoa. Tähän salaattiin idea on saatu jonkun ravintolan vastaavantyyppisestä ruoasta, mutta ohje on ihan ikioma (jos nyt salaattiohjeita voi varsinaisesti ohjeiksi sanoakaan ;)). Tässä tomaatit ja sipulitkin saavat uunikäsittelyn, mikä parantaa niiden makua näin talvisaikaan.

Salaatin tekee noin 15 minuutissa, ohje on kahdelle.

Pirun hyvä vuohenjuustosalaatti

salaattia fiiliksen mukaan
kurkkua
oliiveja
(mangoa / persikkaa)

Uunissa käytettävät:
tomaatteja
sipulia
valkosipulia
pinjansiemeniä / cashewpähkinöitä
vuohenjuustoa (tässäkin voi mennä tunteella, meillä käytetään yleensä kevytversiota)

oliiviöljyä
mustapippuria
suolaa

Sweet chili-kastiketta

Askelkuviot:
Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen, mieluiten grillivastuksella. Viipaloi tomaatit, sipulit ja vuohenjuusto, asettele pellille ja kaada viereen pinjansiemenet / pähkinät. Jos olet oikein viitseliäs, voit paahtaa siemenet / pähkinät erikseen pannulla. Suikauta viipaleiden päälle oliiviöljyä ja rouhaise pari kierrosta mustapippuria myllystä. Suolaa vähän maun mukaan päälle. Tyrkkää pelti uuniin yläosaan noin 5 minuutiksi. Kannattaa silmäillä välillä, varsinkin pähkinät kärähtävät helposti.

Tee sillä välin salaattipohja, joko annoslautasille tai laakealle vadille. Revi salaattia pohjaksi, päälle vapaalla tyylillä pilkotut kurkut sekä oliivit. Salaattiin sopii hyvin joku hedelmä esim. persikka-mango akselilta, mutta se ei ole lainkaan välttämätöntä.

Ota pelti ulos uunista ja anna viipaleiden vähän jäähtyä. Nostele viipaleet salaattipedin päälle, ripottele siemenet / pähkinät pinnalle ja viimeistele roilottelemalla sweet chili -kastiketta pinnalle.

Voivoi -keittiössämme on yleensä käytetty tähän salaattiin nimenomaan pinjansiemeniä. Viimeksi paikallisessa elintarvikeliikkeessä asioidessamme olivat kaupan tädit kuitenkin onnistuneet piilottamaan pinjansiemenet jokseenkin hyvään talteen. Tästähän emme säikähtäneet vaan arvelimme cashew-pähkinöiden ajavan hyvin sijaisen virkaa. Ja niinhän ne tekivätkin.

Vuohenjuuston, grillattujen tomaattien ja sipulin sekä sweet chili -kastikkeen yhdistelmä iskee ainakin meidän makuhermoon lekan lailla. Pähkinöistä tulee sopivaa puruvastusta ja pientä lisämakeutta.

Jos pelkkä salaatti tuntuu kovin laihalta aterialta, ainahan voi pyöräyttää lisukkeeksi vaikkapa Jamien parhaan valkosipulileivän.

Voivoikeittiö suosittelee!

tuplasuklaa -muffinssit

Pakkasukko vaan paukuttelee edelleen, mutta sepäs antaa vain hyvän syyn tehdä täyteläisiä ruokia ja niille vielä täyteläisempiä jälkiruokia! Talvisen ulkoilun päälle (tai miksei sen aikanakin) voi keskittyä nauttimaan tuhdin makuisista herkuista. Tuplasuklaa-muffinsit teen tai kaakaon kanssa ovat mainiota välipalaa helmikuun pakkaspäivinä. Ja voihan juomaksi tarjoilla rommikaakaota jos OIKEIN lämmikettä kaipaa ;)

Tosin näillä pakkasilla voi jättää koko ulkoilun sikseen ja keskittyä nauttimaan hyvistä ruoista ja juomista sisätiloissa!

Muffinsit ovat ehkä yksi suosikkileivonnaisistani helppoutensa ja nopeutensa takia; aineet vain sekaisin ja uuniin.

Nämä tuplasuklaa-unelmat on muunneltu Yhteishyvän reseptistä (alunperin mustikkamuffinsit):

Tuplasuklaamuffinsit:
(12 kpl)

3 ½ dl vehnäjauhoja
2 rkl kaakaojauhetta (van Houten tai vast.)

1,5 dl sokeria

0,5 tl suolaa

3 tl leivinjauhetta

2,5 dl maitoa

1 muna

1 rkl raastetun sitruunan kuorta

60 g voita sulatettuna

1 pussi 150g suklaahippuja (Fazer Minutblock tumma)

Otetaan ensin puoli kiloa voita...

mikäli tarkoituksena on tehdä 120 kpl muffineja ;) Muutoin otetaan voipaketista n. 60 g pala ja sulatetaan se parhaaksi katsomallamme tavalla.

Voitele muffinivuoan syvennykset tai pienet paperivuoat (12 kpl); meillä laitettiin tällä kertaa Pirkan amerikkalaiset muffins-paperivuoat metallisen muffinsvuoan syvennyksiin ja hyvin toimi. Kuumenna uuni 225 asteeseen.

Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Lisää vähitellen sekoittaen maito, muna ja pestyn sitruunan raastettu kuori. Lisää lopuksi rasva (tässä muuten kannattaa kyllä käyttää ihan "oekeeta voeta") ja suklaahiput. Sekoita taikina nopeasti sekaisin ja jaa vuokiin. Kypsennä noin 20-30 minuuttia (vähän uunista riippuen, meillä ainakin 30 min on ihan liikaa).

Sirota halutessasi valmiiden muffinien päälle tomusokeria. Tarjoa muffinit aina vastapaistettuina. Nämä muffinsit varsinkin ovat parhaita pikkuisen haalenneina, kun ovat kuitenkin vielä lämpimiä ja sisällä on ihania suklaisia sattumia...

Jos tämä resepti ei satu omaan makuhermoon niin ainahan voi kurkata Dagens muffinista lisää ideoita!

Antaa pakkasen paukkua; Texas chili lämmittää

Täällä Susirajan tuntumassa on tänään mittailtu jopa -37 Celsiusasteen pakkasia, hrr...! Talven pakkasilla tekee mieli syödä tuhdimmin kuin keväällä ja kesällä; se lienee joku geeneihin koodattu selviytymisvietti. Tämä pata lämmittää mukavasti ja valmistuu melkein kuin itsestään. Yllä olevassa kuvassa on juuri uunista otettu syöntivalmis pata. Alemmassa kuvassa ollaan esivalmistelun loppuvaiheissa.


Tulisesta mausteisuudesta johtuen tämän ruoan kanssa paras juoma olisi olut mutta toki lisälämpöä voi hakea punaviinistäkin halutessaan.

Tämä ruoka kannattaa tehdä joko aamulla saman päivän iltaa varten, tai mieluiten edellisenä iltana. Maut paranevat vetäytyessään, kuten pataruoissa melkein aina.

Ohje on S-ryhmän ruokapokkarisarjan Paras keittokirja Nro 1 -kirjasta.

Texas Chili

4 annosta

1 kg naudan paistilihaa paloina
140 g pekonia
500 g sipulia
1 valkosipuli (kokonainen)
1 tl juustokuminaa
½ tl mustapippuria
½ tl maustepippuria
1 tl oreganoa
1 prk jalapeñoja (meistä nämä ovat jo vähän liikaa)
2 tl sambal oelek-tahnaa
2 ploa olutta (á 33 cl)
suolaa

Tarjoiluun:
1 punasipuli
100 g cheddarjuustoa
3 dl kermaviiliä
(1 pss maissilastuja)

Näin se käy:
Kuori ja hienonna sipulit. Suikaloi pekoni. Paista pekonia kuivassa, kuumassa rautapadassa niin että se saa hiukan väriä. Lisää pataan liha ja sipuli, ruskista kauniin värisiksi. Puserra joukkoon kokonaisen valkosipulin kaikki kynnet. Lisää mausteet (paitsi suola) ja olut, anna hautua muhennokseksi miedolla lämmöllä. Jos käytössä on esim. valurautapata, voi sen laittaa uuniin muhimaan esim. 200 asteeseen noin 2 tunniksi. Lisää lopuksi suola.

Viimeistele ruoka ripottelemalla päälle juustoraastetta ja gratinoimalla 275 asteessa uunissa.

Tarjoa punasipulisilpun ja kermaviilin kanssa.

Alkuperäinen ohje neuvoo tarjoamaan herkun maissilastujen kanssa, mutta meillä on kyllä tyydytty ihan riisiin, perunaan tai kuskusiin.

Ja ei kun syömään!

värikästä viikon alkua tomaattikeiton myötä!

Keitot kuuluvat jollain tapaa syksyyn ja talveen. Tämä tomaattikeitto tosin maistuu kesälläkin, vaikkapa alkukeittona. Näin talvella sen raikas mausteisuus lämmittää mukavasti (näillä pakkasilla sitä tarvitaankin!). Arkeenkin se sopii helppona ja nopeana ruokana.

Tutustutaanpa tarkemmin:
(ohje on jälleen Mainio.netistä, näyttää olevan Apu-lehden ohjeita taas)

Sakea tomaattikeitto

2 hengelle pääruoaksi

Ainekset:

1 sipuli
2–4 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
puolikas juuriselleri (tai jotain muuta juuresta)
1 Rosamunda-peruna
1 hapahko omena (Granny Smith)
1 tölkki tomaattimurskaa
0,5 l vettä
kanaliemikuutio
(suolaa)
mustapippuria tai sitruunapippuria
1 rkl ruokosokeria (tai hunajaa)
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
2 rkl chiliketsuppia
1 dl ranskankermaa
Pinnalle:
1 dl ranskankermaa
1 rkl pestoa

Näin se käy:

Silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää joukkoon tomaattimurska, kuoritut ja lohkotut, juurekset, omenat, vesi liemikuutio ja mausteet. Keitä puolisen tuntia, kunnes juurekset ovat täysin kypsiä. Soseuta ainekset. Kuumenna keitto. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon hapankerma.

Mausta keitto pöydässä lusikallisella pestolla maustettua ranskankermaa.

Sosekeittojahan voi tehdä tunteella ja italialaisittain; otetaan mitä kaapista sattuu löytymään ja sävelletään sitten matkalla. Meillä ei liene koskaan valmistettu tätä keittoa täysin ohjeen mukaan... Omena ja sokeri tai hunaja (tomaatin lisäksi tietysti) kannattaa kuitenkin pitää listassa mukana, sekä chili jossakin muodossa. Ne tekevät tästä versiosta omanlaisensa. Ranskankermaa ei välttämättä tarvitse keittoon laittaa kuin silmäksi päälle sitten pöydässä. Meillä keitto on myös maittanut ilman tuota pestoakin, kun sitä ei aina jaksa väkertää (eikä jääkaapistakaan aina löydy valmista purkkia ;)).

Kaveriksi voi tarjota vielä jotain hyvää tuoretta leipää, vaikkapa tuota Jamien parasta valkosipulileipää. Kannattaa kokeilla, se on TODELLA hyvää!

Jamien paras valkosipulileipä

Tässäpä herkkuleipä keiton tai salaatin seuraan. Jamie's Italy -kirjasta ensimmäinen kokeilemamme resepti oli pizza: kuvat olivat NIIIIN herkullisia... Pizzakin oli hyvää, siitä varsinaista postia sitten myöhemmin. (mikäli mielitte pizzaa, voitte kurkata Sohvin postausta aiheesta)

Pizzojen yhteydessä oli kuva myös parhaasta valkosipulileivästä, ja sekin näytti niin herkulliselta että kokeilemaan oli päästävä. Ja herkullista se onkin! Ylemmässä kuvassa on hiukan epäortodoksinen versio ruohosipulilla ja juustoraasteella, tuossa alla on melkein aidon reseptin mukainen.


Huomasinkin juuri, ettei Sohvi onneksi lannistunut pizzakokemuksestaan, vaan onkin jo ehtinyt myös leivän kokeilemaan. Ohje leipään löytyy siis helposti Keittokomerosta

Alkuperäiseen reseptiin kuuluvaa sileälehtistä persiljaa on tosiaan aikas lailla vaikeaa saada täällä käsiinsä, joten meillä on käytetty jo ainakin tuoretta basilikaa sekä kuivattua persiljaa. Molemmat toimivat mainiosti! Valmiin leivän pinnalle kannattaa kyllä vielä suihkauttaa oliiviöljyä hiukkasen.

Uunilohta venäläisittäin

Uunilohi valmistuu helposti ja nopeasti vaikka isommallekin porukalle. Tässä versiossa se saa venäläistä säväystä suolakurkusta, smetanasta ja hunajasta. Alkuperäinen ohje on Floran "Vie kielen" -reseptikirjasta

Venäläinen lohi
2 hengelle

n. 400g lohifileetä
1 suolakurkku
n. 2 dl smetanaa tai creme fraichea (meillä voinvälttelijöiden keittiössä yleensä Ingmanin 15% tai 5% fraichea)
2 rkl hunajaa
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
sitruunapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita creme fraicheen paloitellut suolakurkut, hunaja ja murskattu valkosipuli. Mausta sitruunapippurilla. Laita lohi uunivuokaan, mausta suolalla. Levitä fraiche-kurkkuseos fileen pintaan. Paista uunissa noin 20 minuuttia.
Tässä reseptissä nahaton lohifilee toimii parhaiten, mutta useimmiten meillä on kyllä tehty ihan nahkoineen päivineen. Ruokaa lautaselle lapioidessaan pitää vaan sitten olla vähän tarkempi ;).

Tarjoile vaikkapa perunamuusin ja salaatin kanssa.

Nämä makuyhdistelmät saattavat vaikuttaa oudolta, mutta jos on koskaan maistellut suolakurkku -zakuskaa hunajan ja smetanan kanssa, tietää että hyvää on!

Juomaksi sopii vaikkapa seuraava valkoviini...

Inspire Chardonnay

Inspire Chardonnay 2005
Etelä-Afrikka, Alkon nro 585177

Tätä valkoviiniä nautimme yllä kuvatun lohen kaverina. Valkoviini sopi lohen seuraksi oikein hyvin, ja yksinäänkin se oli maistuvaa.
Viinistä viiniin kirja kertoo:
"Runsaan leveä, kypsän hedelmäinen tuoksu. Siitä voi erottaa muun muassa eksoottista hedelmää. Täyteläinen maku on kuiva, mutta runsaan hedelmäinen. Myös mausta voi erottaa eksoottista hedelmää, pähkinää ja kypsää sitrushedelmää. Hedelmähapokkuus ryhdittää suutuntumaltaan kermaista makua. Tasapainoinen kokonaisuus. Ruokasuositus: Runsaat, punalihaiset kalaruoat. Myös selkeämakuiset vaaleat liharuoat."

Olemme samaa mieltä, ja hintaan 7,73 € tätäkin viiniä voi suositella!

tomaattinen kanapasta

Perjantai-iltana käy monesti niin, ettei jaksa väkertää mitään liian monimutkaista evästä. Meillä se tarkoittaa usein sitten pastan tai salaatin nautiskelua perjantaina. Tämä kanapasta on kestosuosikkejamme; makukokonaisuudessa yhdistyy ihanasti tomaatti, hunaja, yrtit ja kerma pyöristää enimpiä kulmia mukavasti. Koko komeus syntyy noin 20 minuutissa.

Alkuperäinen resepti on noukittu Mainio.netistä johon se ilmeisesti on päätynyt Apu -lehdestä. Meillä sitä on mausteiden osalta hiukan sovellettu milloin mihinkin suuntaan.
Humppa menee siis näin:

Kanapasta

2 hengelle

Ainekset:

200 g pastaa (tagliatelle tai penne ovat ainakin hyviä)

Kastike:
tilkka öljyä
300 g broilerisuikaleita(tai edellispäivän grillibroilerista jääneet broilerinpalat)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl soijakastiketta
1 tl sitruunapippuria tai mustapippuria myllystä
1 tl hunajaa
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl ruokakermaa
basilikaa, yrttimausteita
parmesaania

Ruskista broilerisuikaleet vähäisessä öljytilkassa kuumassa pannussa. Silppua sipulit ja lisää ne pannuun. Lisää muut ainekset ja anna "hymyillä" miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta valmistuu. Joukkoon voi lorauttaa myös vähän balsamicoa ja tarpeen mukaan myös suolaa.
Keitä pasta, kasaa annos lautaselle ja parmesania päälle.

Nauti.


Otimme omista vinkeistämme vaarin, kun ruoasta viiniin-palvelukin suositteli Zenaton viinitalon Valpolicellaa hyväksi viiniksi tällaiselle pasta-aterialle. Ja hyvinhän se sopikin.


Jälkkäriksi vähän juustoja, tällä kertaa parmesania ja manchegoa...

Perjantaipullo(ja)

Perjantaihan on tunnetusti työn raskaan raatajalle viikon toiseksi paras päivä heti lauantain jälkeen. Viikonlopun alkamista voi juhlistaa vaikkapa nauttimalla hyvää ruokaa sekä sopivissa määrin hyvää ruokajuomaa.

Aiemmin jo paljastimme että suurin osa viinitietoudestamme on alkujaan herrojen Berglund ja Rinta-Huumo kirjoista lähtöisin. Olemme pyrkineet maistelemaan Viinistä viiniin kirjan (ja VIINI-lehden) parhaita paloja melko systemaattisesti ja siitä seurauksena alkaa olla jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä viinejä Alkosta kotiin kannattaa kantaa. Maistelulistamme jakautuu kahteen osaan: alle 7 € viinit ja alle 10 € viinit. Listalle kelpuutimme viinit jotka ovat saaneet edellä mainitulta viinigurukaksikolta mausta vähintään kolme pistettä viidestä, ja hinta-laatusuhde on yksi (asteikolla miinus yhdestä kahteen). Sittemmin huomasimme, että tuo halvemman hintaluokan raja oli järkevää nostaa 7,50 euroon. Näistä halvoistakin viineistä löytyy joitakin todella hyviä arkiviinejä.

Tietysti täytyy muistaa, että viinit kuten ruokakin ovat makuasioita joista jokaisella on oma mielipide. Alla on kuitenkin muutamia meidän mielestämme kokeilemisen arvoisia viinejä vinkiksi!

Asiaan, eli viinisuosituksia viikonlopulle:

Alle 7,50 €

punaiset

Santa Helena Siglo de Oro Carmenère 2004,

Chile, Alkon nro 456497; 6,98 €
Tämä on todella pehmeän täyteläinen viini, jonka maussa on oikeasti suklaata ja kahvia. Ei kovinkaan tanniininen. Viinistä viinin -kirjan mukaan:
"Rehevä, tummasävytteinen tuoksu on kypsän makea. Siitä voi erottaa muun muassa mustaherukkaa ja karhunvatukkaa. Runsas maku on erittäin pehmeä ja suuntäyttävä. Suutuntuma on lähes pureksittavan paksu. Aromeiltaan maku seuraa tuoksua. Siitä voi erottaa myös muun muassa kahvia ja suklaata. Jälkivaikutelma on lämminhenkinen, pitkä ja monivivahteinen. Ruokasuositus: Hyvä yleisviini tummien liharuokien ja riistan kanssa."

Viña Albali Reserva 2000,

Espanja, 006645; 7,48 €
Viña Albali on vanha suosikki jo ajoilta ennen viinikirjaa :) Tämä on melko varma perushyvä viini. Kirjan mukaan:
" Melko hento tuoksu on makean hedelmäinen ja miellyttävästi kehittynyt. Keskitäyteläinen maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Suutuntuma on pehmeä ja tasainen. Siitä voi erottaa muun muassa kypsiä punaisia marjoja. Jälkimaku on miellyttävä ja lämminhenkinen. Ruokasuositus: Tummat lihat ja pataruoat."

Duca di Camastra Nero d'Avola 2004,
Italia, 447987; 6,07€
Italialaiset viinit sopivat varsinkin italialaishenkisille ruoille. Tässä on hyvä, edullinen punkku siihen tarkoitukseen; vaikkapa pihvin kaveriksi. Tässä viinissä on edellisiä enemmän hapokkuutta, mutta ei mielestämme kuitenkaan liikaa. Kirjan mielestä:
"Maanläheisen mehevä tuoksu on erittäin kypsän hedelmäinen. Keskitäyteläinen maku on kypsän marjainen ja nuorekkaan napakka. Mausta voi erottaa yrttien ja muiden mausteiden aromeja. Terhakka hapokkuus tekee mausta ryhdikkään ja kannattaa marjaista kokonaisuutta selkeäpiirteiseen, hieman nielua lämmittävään jälkivaikutelmaan. Ruokasuositus: Yrttiset liharuoat ja mehevät pastat."

Salice Salentino Rosso Nero Riserva 2002,
Italia, 005155; 6,55€
Tämä toinen italialainen oli otettava mukaan, sillä mielestämme tässä on hyvin monikäyttöinen viini. Tätä on kokeiltu monen ruoan kanssa ja aina on toiminut hyvin. Kirjan mielestä:
" Lämminhenkinen tuoksu on tummasävytteinen ja miellyttävän monivivahteinen. Siitä voi erottaa muun muassa tummia marjoja ja lievää multaisuutta. Keskitäyteläinen maku on tasainen ja suutuntumaltaan runsas. Hedelmäisyyttä ryhdittävät miellyttävä hapokkuus ja pehmeät parkkihapot. Aromeiltaan maku on tummasävytteinen ja se jättää pitkän ja tyylikkään, hieman savuisen ja makean mausteisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Yleisviini tummien liharuokien kanssa." (Viini on saanut pisteitä jopa 4).

The Cork Grove 2004
Portugali, 433057; 6,94€
Tässäkin on hyvä yleisviini. Pehmeää, täyteläistä hedelmäisyyttä, ei kuitenkaan liian raskas. Kirja sanoo näin:
"Avoin, tuore ja tummasävytteisen tuhti tuoksu on lähes makea. Siitä voi erottaa myös savua ja jopa lakritsaa. Varsin runsas maku täyttää kypsällä hedelmäisyydellä suun. Viini on suutuntumaltaan hyvin pehmeä. Tasapainoinen ja helposti lähestyttävä kokonaisuus jättää mehukkaan suunmyötäisen jälkivaikutelman joka nostaa veden kielelle. Ruokasuositus: Yleisviini liharuokien ja täyteläisten pastojen kanssa."

valkoiset

La Consulta Chardonnay 2004,
Argentiina, 568507; 7,19€
Tässä on keskitäyteläisen maukas valkoviini sellaisenaan juotavaksi tai lohen tai vaikkapa kanan kaveriksi. Yksi parhaista edullisista valkkareista!
" Erittäin kypsän hedelmäinen tuoksu, josta voi erottaa eksoottisia hedelmiä ja kermaisen toffeemaista paahteisuutta. Melko täyteläinen maku on suutuntumaltaan varsin pehmeä. Tuoksun eksoottista hedelmäisyyttä tukevat maussa reilu hapokkuus ja paahteisen tammen makea mausteisuus. Runsas, mutta tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, suunmyötäisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Punalihaiset kalaruoat ja täyteläiset äyriäisruoat. Myös selkeämakuiset vaaleat liharuoat."

KWVChardonnay 2005,
Etelä-Afrikka, 007835; 6,96€
Tässäkin on perustoimiva valkkari. Ei ehkä yllätyksellinen mutta varma esimerkiksi tarjota vieraille. Kirja kertoo näin:
"Kypsän hedelmäinen, aurinkoinen tuoksu viestii kermasta, toffeesta ja eksoottisista hedelmistä. Runsas maku on suutuntumaltaan lähes pureksittavan paksu. Makua hallitsee eksoottisten hedelmien aromikkuus. Paahteinen tammitynnyrikypsytys antaa maulle tukevuuttta. Viini jättää pitkään suussa maistuvan, kermaisen pähkinäisen jälkivaikutelman.. Ruokasuositus: Paistetut punalihaiset kalaruoat ja vaalea liha grillattuna."

Val Duna Chardonnay 2004,
Romania, 522637; 5,98€
Tässä on superlöytö! Hinta, pullo ja maa saattavat hämätä, mutta tätä valkkaria kannattaa maistaa! Tämä on meidän keittiön perussuosikkeja: sopivasti makua ja raikkautta, ei vedä suuta mutruun eikä ole kuitenkaan makea.
Kirja kertoo näin:
"Varsin neutraaliarominen tuoksu on muorekas. Siitä voi erottaa hieman sitrusmaisia, kypsän hedelmäisiä piirteitä. Keskitäyteläinen maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Maulle antaa ryhtiä hento mineraalisuus ja limesitruunainen hapokkuus. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pehmeän ja hieman öljyisen, mutta raikkaan jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Yleisviini kala- ja äyriäisruokien kanssa."

Tässä tulikin jo melko lista...
Sokerina pohjalla kaksi helmeä alle 10 € kategoriasta... Nämä molemmat Parempi Puolisko valitsi jo Aikana Ennen Kirjaa.

Ensin punaviini, joka opetti meille että Italialainen viinikin voi olla todella hyvää:

Valpolicella Superiore Zenato 2003,
Italia, 450187; 9,39€
Tämä on herkullinen viini sellaisenaankin nautittavaksi. Kovin mausteisia tai monimutkaisia ruokia tälle ei kannata kaveriksi tarjota ettei viinin oma herkullisuus jää varjoon.
Kirja sanoo:
"Erittäin kypsän hedelmäinen tuoksu on tummasävytteinen. Siitä voi erottaa hentoa eläimellisyyttä, yrttejä ja kuivattuja hedelmiä. Keskitäyteläinen maku on mehevä ja suutuntumaltaan pehmeä. Aromeiltaan maku seuraa tuoksun antamaa vaikutelmaa ja on tyyliltään hyvin rustiikkinen. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, kuivattuja hedelmiä ja mausteita muistuttavan, hennon eläimellisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Paistetut tai grillatut tummat liharuoat. Myös esimerkiksi maksa."

Ja sitten valkoinen:

Cono Sur Reserve Chardonnay 2004,
Chile, 577167; 9,74€
Tämä valkkari puolestaan sai meidät uskomaan että valkoiset viinitkin voivat olla maukkaita ja herkullisia.
Kirja kertoo:
"Kypsän hedelmäinen tuoksu on lähes eksoottisen makea. Siitä voi erottaa aprikoosia ja persikkaa. Kuiva, mutta runsaan hedelmäinen maku on suussa pureksittavan paksu. Eksoottista hedelmäisyyttä tukevat paahteiset, kermaiset ja voi-maiset aromit. Roteva, mutta tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään suussa maistuvan jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Täyteläiset, punalihaiset kalaruoat, myös pastat ja selkeämakuinen vaalea liha."

Hyvää alkavaa viikonloppua!

kinkku-pinaattipasta

Arkiruokana erilaiset pastat toimivat hyvin; nopeaa ja maukasta perusruokaa. Kinkku-pinaattipasta on pitkään ollut yksi perussuosikeistamme. Tällä kertaa se sai seuraansa Jamien Italia-kirjasta bongatun tomaatti-paprikasalaatin, panzanellan. Yleensä pasta ei juuri salaattia kaipaa, mutta viikonlopun kokkausten jälkeen oli jäänyt leivän sisuksia kuivahtamaan juuri tätä salaattia silmällä pitäen.

Kinkkupinaattipasta ei tällä kertaa ehtinyt kuviin kun se jo vilahti nälkäisiin suihin. Näin se kuitenkin menee:

Kinkku-pinaattipasta
2 hengelle

n. 150 g savukinkkua (esim. Korpelan savusaunapalvi on aivan loistavaa)
sipulia
valkosipulia
n. 50 g pakastepinaattia
2 dl ruokakermaa
yrttejä
mustapippuria
suolaa

Laita kinkkupalat ja silputtu sipuli sekä valkosipuli haalealle pannulle, kinkusta irtoaa sopivasti rasvaa kuullottamiseen. Kuullottele jonkin aikaa kunnes kinkku alkaa ottaa väriä. Lisää ruokakerma ja pakastepinaatit (jäisinä) ja anna muhia. Kun pinaatti on sulanut, mausta makusi mukaan ja suurusta esim. Maizenan vaalealla suurusteella.

Keitä suosikkipastaasi (penne toimii hyvin, samoin linguini tai tagliatelle) ja tarjoile parmesanin kera.

Alkuperäinen pastaohje on Aura Liimataisen Kotiruokaa -kirjasta, mutta tässä sitä on aika lailla muunneltu.

Ruoka oli kyllä hyvää. Parempi Puolisko valmisti pastakastikkeen, ja se oli yhtä hyvää kuin aina. Siinä maut jotenkin vain toimii hyvin yhteen.