Antaa pakkasen paukkua; Texas chili lämmittää

Täällä Susirajan tuntumassa on tänään mittailtu jopa -37 Celsiusasteen pakkasia, hrr...! Talven pakkasilla tekee mieli syödä tuhdimmin kuin keväällä ja kesällä; se lienee joku geeneihin koodattu selviytymisvietti. Tämä pata lämmittää mukavasti ja valmistuu melkein kuin itsestään. Yllä olevassa kuvassa on juuri uunista otettu syöntivalmis pata. Alemmassa kuvassa ollaan esivalmistelun loppuvaiheissa.


Tulisesta mausteisuudesta johtuen tämän ruoan kanssa paras juoma olisi olut mutta toki lisälämpöä voi hakea punaviinistäkin halutessaan.

Tämä ruoka kannattaa tehdä joko aamulla saman päivän iltaa varten, tai mieluiten edellisenä iltana. Maut paranevat vetäytyessään, kuten pataruoissa melkein aina.

Ohje on S-ryhmän ruokapokkarisarjan Paras keittokirja Nro 1 -kirjasta.

Texas Chili

4 annosta

1 kg naudan paistilihaa paloina
140 g pekonia
500 g sipulia
1 valkosipuli (kokonainen)
1 tl juustokuminaa
½ tl mustapippuria
½ tl maustepippuria
1 tl oreganoa
1 prk jalapeñoja (meistä nämä ovat jo vähän liikaa)
2 tl sambal oelek-tahnaa
2 ploa olutta (á 33 cl)
suolaa

Tarjoiluun:
1 punasipuli
100 g cheddarjuustoa
3 dl kermaviiliä
(1 pss maissilastuja)

Näin se käy:
Kuori ja hienonna sipulit. Suikaloi pekoni. Paista pekonia kuivassa, kuumassa rautapadassa niin että se saa hiukan väriä. Lisää pataan liha ja sipuli, ruskista kauniin värisiksi. Puserra joukkoon kokonaisen valkosipulin kaikki kynnet. Lisää mausteet (paitsi suola) ja olut, anna hautua muhennokseksi miedolla lämmöllä. Jos käytössä on esim. valurautapata, voi sen laittaa uuniin muhimaan esim. 200 asteeseen noin 2 tunniksi. Lisää lopuksi suola.

Viimeistele ruoka ripottelemalla päälle juustoraastetta ja gratinoimalla 275 asteessa uunissa.

Tarjoa punasipulisilpun ja kermaviilin kanssa.

Alkuperäinen ohje neuvoo tarjoamaan herkun maissilastujen kanssa, mutta meillä on kyllä tyydytty ihan riisiin, perunaan tai kuskusiin.

Ja ei kun syömään!

värikästä viikon alkua tomaattikeiton myötä!

Keitot kuuluvat jollain tapaa syksyyn ja talveen. Tämä tomaattikeitto tosin maistuu kesälläkin, vaikkapa alkukeittona. Näin talvella sen raikas mausteisuus lämmittää mukavasti (näillä pakkasilla sitä tarvitaankin!). Arkeenkin se sopii helppona ja nopeana ruokana.

Tutustutaanpa tarkemmin:
(ohje on jälleen Mainio.netistä, näyttää olevan Apu-lehden ohjeita taas)

Sakea tomaattikeitto

2 hengelle pääruoaksi

Ainekset:

1 sipuli
2–4 valkosipulinkynttä
tilkka öljyä
puolikas juuriselleri (tai jotain muuta juuresta)
1 Rosamunda-peruna
1 hapahko omena (Granny Smith)
1 tölkki tomaattimurskaa
0,5 l vettä
kanaliemikuutio
(suolaa)
mustapippuria tai sitruunapippuria
1 rkl ruokosokeria (tai hunajaa)
1 tl basilikaa
1 tl oreganoa
1 tl timjamia
2 rkl chiliketsuppia
1 dl ranskankermaa
Pinnalle:
1 dl ranskankermaa
1 rkl pestoa

Näin se käy:

Silppua sipulit ja kuullota öljyssä. Lisää joukkoon tomaattimurska, kuoritut ja lohkotut, juurekset, omenat, vesi liemikuutio ja mausteet. Keitä puolisen tuntia, kunnes juurekset ovat täysin kypsiä. Soseuta ainekset. Kuumenna keitto. Ota kattila liedeltä ja lisää joukkoon hapankerma.

Mausta keitto pöydässä lusikallisella pestolla maustettua ranskankermaa.

Sosekeittojahan voi tehdä tunteella ja italialaisittain; otetaan mitä kaapista sattuu löytymään ja sävelletään sitten matkalla. Meillä ei liene koskaan valmistettu tätä keittoa täysin ohjeen mukaan... Omena ja sokeri tai hunaja (tomaatin lisäksi tietysti) kannattaa kuitenkin pitää listassa mukana, sekä chili jossakin muodossa. Ne tekevät tästä versiosta omanlaisensa. Ranskankermaa ei välttämättä tarvitse keittoon laittaa kuin silmäksi päälle sitten pöydässä. Meillä keitto on myös maittanut ilman tuota pestoakin, kun sitä ei aina jaksa väkertää (eikä jääkaapistakaan aina löydy valmista purkkia ;)).

Kaveriksi voi tarjota vielä jotain hyvää tuoretta leipää, vaikkapa tuota Jamien parasta valkosipulileipää. Kannattaa kokeilla, se on TODELLA hyvää!

Jamien paras valkosipulileipä

Tässäpä herkkuleipä keiton tai salaatin seuraan. Jamie's Italy -kirjasta ensimmäinen kokeilemamme resepti oli pizza: kuvat olivat NIIIIN herkullisia... Pizzakin oli hyvää, siitä varsinaista postia sitten myöhemmin. (mikäli mielitte pizzaa, voitte kurkata Sohvin postausta aiheesta)

Pizzojen yhteydessä oli kuva myös parhaasta valkosipulileivästä, ja sekin näytti niin herkulliselta että kokeilemaan oli päästävä. Ja herkullista se onkin! Ylemmässä kuvassa on hiukan epäortodoksinen versio ruohosipulilla ja juustoraasteella, tuossa alla on melkein aidon reseptin mukainen.


Huomasinkin juuri, ettei Sohvi onneksi lannistunut pizzakokemuksestaan, vaan onkin jo ehtinyt myös leivän kokeilemaan. Ohje leipään löytyy siis helposti Keittokomerosta

Alkuperäiseen reseptiin kuuluvaa sileälehtistä persiljaa on tosiaan aikas lailla vaikeaa saada täällä käsiinsä, joten meillä on käytetty jo ainakin tuoretta basilikaa sekä kuivattua persiljaa. Molemmat toimivat mainiosti! Valmiin leivän pinnalle kannattaa kyllä vielä suihkauttaa oliiviöljyä hiukkasen.

Uunilohta venäläisittäin

Uunilohi valmistuu helposti ja nopeasti vaikka isommallekin porukalle. Tässä versiossa se saa venäläistä säväystä suolakurkusta, smetanasta ja hunajasta. Alkuperäinen ohje on Floran "Vie kielen" -reseptikirjasta

Venäläinen lohi
2 hengelle

n. 400g lohifileetä
1 suolakurkku
n. 2 dl smetanaa tai creme fraichea (meillä voinvälttelijöiden keittiössä yleensä Ingmanin 15% tai 5% fraichea)
2 rkl hunajaa
2-3 valkosipulinkynttä
suolaa
sitruunapippuria

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Sekoita creme fraicheen paloitellut suolakurkut, hunaja ja murskattu valkosipuli. Mausta sitruunapippurilla. Laita lohi uunivuokaan, mausta suolalla. Levitä fraiche-kurkkuseos fileen pintaan. Paista uunissa noin 20 minuuttia.
Tässä reseptissä nahaton lohifilee toimii parhaiten, mutta useimmiten meillä on kyllä tehty ihan nahkoineen päivineen. Ruokaa lautaselle lapioidessaan pitää vaan sitten olla vähän tarkempi ;).

Tarjoile vaikkapa perunamuusin ja salaatin kanssa.

Nämä makuyhdistelmät saattavat vaikuttaa oudolta, mutta jos on koskaan maistellut suolakurkku -zakuskaa hunajan ja smetanan kanssa, tietää että hyvää on!

Juomaksi sopii vaikkapa seuraava valkoviini...

Inspire Chardonnay

Inspire Chardonnay 2005
Etelä-Afrikka, Alkon nro 585177

Tätä valkoviiniä nautimme yllä kuvatun lohen kaverina. Valkoviini sopi lohen seuraksi oikein hyvin, ja yksinäänkin se oli maistuvaa.
Viinistä viiniin kirja kertoo:
"Runsaan leveä, kypsän hedelmäinen tuoksu. Siitä voi erottaa muun muassa eksoottista hedelmää. Täyteläinen maku on kuiva, mutta runsaan hedelmäinen. Myös mausta voi erottaa eksoottista hedelmää, pähkinää ja kypsää sitrushedelmää. Hedelmähapokkuus ryhdittää suutuntumaltaan kermaista makua. Tasapainoinen kokonaisuus. Ruokasuositus: Runsaat, punalihaiset kalaruoat. Myös selkeämakuiset vaaleat liharuoat."

Olemme samaa mieltä, ja hintaan 7,73 € tätäkin viiniä voi suositella!

tomaattinen kanapasta

Perjantai-iltana käy monesti niin, ettei jaksa väkertää mitään liian monimutkaista evästä. Meillä se tarkoittaa usein sitten pastan tai salaatin nautiskelua perjantaina. Tämä kanapasta on kestosuosikkejamme; makukokonaisuudessa yhdistyy ihanasti tomaatti, hunaja, yrtit ja kerma pyöristää enimpiä kulmia mukavasti. Koko komeus syntyy noin 20 minuutissa.

Alkuperäinen resepti on noukittu Mainio.netistä johon se ilmeisesti on päätynyt Apu -lehdestä. Meillä sitä on mausteiden osalta hiukan sovellettu milloin mihinkin suuntaan.
Humppa menee siis näin:

Kanapasta

2 hengelle

Ainekset:

200 g pastaa (tagliatelle tai penne ovat ainakin hyviä)

Kastike:
tilkka öljyä
300 g broilerisuikaleita(tai edellispäivän grillibroilerista jääneet broilerinpalat)
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
1 rkl soijakastiketta
1 tl sitruunapippuria tai mustapippuria myllystä
1 tl hunajaa
2 rkl tomaattipyreetä
2 dl ruokakermaa
basilikaa, yrttimausteita
parmesaania

Ruskista broilerisuikaleet vähäisessä öljytilkassa kuumassa pannussa. Silppua sipulit ja lisää ne pannuun. Lisää muut ainekset ja anna "hymyillä" miedolla lämmöllä sen aikaa kun pasta valmistuu. Joukkoon voi lorauttaa myös vähän balsamicoa ja tarpeen mukaan myös suolaa.
Keitä pasta, kasaa annos lautaselle ja parmesania päälle.

Nauti.


Otimme omista vinkeistämme vaarin, kun ruoasta viiniin-palvelukin suositteli Zenaton viinitalon Valpolicellaa hyväksi viiniksi tällaiselle pasta-aterialle. Ja hyvinhän se sopikin.


Jälkkäriksi vähän juustoja, tällä kertaa parmesania ja manchegoa...

Perjantaipullo(ja)

Perjantaihan on tunnetusti työn raskaan raatajalle viikon toiseksi paras päivä heti lauantain jälkeen. Viikonlopun alkamista voi juhlistaa vaikkapa nauttimalla hyvää ruokaa sekä sopivissa määrin hyvää ruokajuomaa.

Aiemmin jo paljastimme että suurin osa viinitietoudestamme on alkujaan herrojen Berglund ja Rinta-Huumo kirjoista lähtöisin. Olemme pyrkineet maistelemaan Viinistä viiniin kirjan (ja VIINI-lehden) parhaita paloja melko systemaattisesti ja siitä seurauksena alkaa olla jo jonkinlainen käsitys siitä, mitä viinejä Alkosta kotiin kannattaa kantaa. Maistelulistamme jakautuu kahteen osaan: alle 7 € viinit ja alle 10 € viinit. Listalle kelpuutimme viinit jotka ovat saaneet edellä mainitulta viinigurukaksikolta mausta vähintään kolme pistettä viidestä, ja hinta-laatusuhde on yksi (asteikolla miinus yhdestä kahteen). Sittemmin huomasimme, että tuo halvemman hintaluokan raja oli järkevää nostaa 7,50 euroon. Näistä halvoistakin viineistä löytyy joitakin todella hyviä arkiviinejä.

Tietysti täytyy muistaa, että viinit kuten ruokakin ovat makuasioita joista jokaisella on oma mielipide. Alla on kuitenkin muutamia meidän mielestämme kokeilemisen arvoisia viinejä vinkiksi!

Asiaan, eli viinisuosituksia viikonlopulle:

Alle 7,50 €

punaiset

Santa Helena Siglo de Oro Carmenère 2004,

Chile, Alkon nro 456497; 6,98 €
Tämä on todella pehmeän täyteläinen viini, jonka maussa on oikeasti suklaata ja kahvia. Ei kovinkaan tanniininen. Viinistä viinin -kirjan mukaan:
"Rehevä, tummasävytteinen tuoksu on kypsän makea. Siitä voi erottaa muun muassa mustaherukkaa ja karhunvatukkaa. Runsas maku on erittäin pehmeä ja suuntäyttävä. Suutuntuma on lähes pureksittavan paksu. Aromeiltaan maku seuraa tuoksua. Siitä voi erottaa myös muun muassa kahvia ja suklaata. Jälkivaikutelma on lämminhenkinen, pitkä ja monivivahteinen. Ruokasuositus: Hyvä yleisviini tummien liharuokien ja riistan kanssa."

Viña Albali Reserva 2000,

Espanja, 006645; 7,48 €
Viña Albali on vanha suosikki jo ajoilta ennen viinikirjaa :) Tämä on melko varma perushyvä viini. Kirjan mukaan:
" Melko hento tuoksu on makean hedelmäinen ja miellyttävästi kehittynyt. Keskitäyteläinen maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Suutuntuma on pehmeä ja tasainen. Siitä voi erottaa muun muassa kypsiä punaisia marjoja. Jälkimaku on miellyttävä ja lämminhenkinen. Ruokasuositus: Tummat lihat ja pataruoat."

Duca di Camastra Nero d'Avola 2004,
Italia, 447987; 6,07€
Italialaiset viinit sopivat varsinkin italialaishenkisille ruoille. Tässä on hyvä, edullinen punkku siihen tarkoitukseen; vaikkapa pihvin kaveriksi. Tässä viinissä on edellisiä enemmän hapokkuutta, mutta ei mielestämme kuitenkaan liikaa. Kirjan mielestä:
"Maanläheisen mehevä tuoksu on erittäin kypsän hedelmäinen. Keskitäyteläinen maku on kypsän marjainen ja nuorekkaan napakka. Mausta voi erottaa yrttien ja muiden mausteiden aromeja. Terhakka hapokkuus tekee mausta ryhdikkään ja kannattaa marjaista kokonaisuutta selkeäpiirteiseen, hieman nielua lämmittävään jälkivaikutelmaan. Ruokasuositus: Yrttiset liharuoat ja mehevät pastat."

Salice Salentino Rosso Nero Riserva 2002,
Italia, 005155; 6,55€
Tämä toinen italialainen oli otettava mukaan, sillä mielestämme tässä on hyvin monikäyttöinen viini. Tätä on kokeiltu monen ruoan kanssa ja aina on toiminut hyvin. Kirjan mielestä:
" Lämminhenkinen tuoksu on tummasävytteinen ja miellyttävän monivivahteinen. Siitä voi erottaa muun muassa tummia marjoja ja lievää multaisuutta. Keskitäyteläinen maku on tasainen ja suutuntumaltaan runsas. Hedelmäisyyttä ryhdittävät miellyttävä hapokkuus ja pehmeät parkkihapot. Aromeiltaan maku on tummasävytteinen ja se jättää pitkän ja tyylikkään, hieman savuisen ja makean mausteisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Yleisviini tummien liharuokien kanssa." (Viini on saanut pisteitä jopa 4).

The Cork Grove 2004
Portugali, 433057; 6,94€
Tässäkin on hyvä yleisviini. Pehmeää, täyteläistä hedelmäisyyttä, ei kuitenkaan liian raskas. Kirja sanoo näin:
"Avoin, tuore ja tummasävytteisen tuhti tuoksu on lähes makea. Siitä voi erottaa myös savua ja jopa lakritsaa. Varsin runsas maku täyttää kypsällä hedelmäisyydellä suun. Viini on suutuntumaltaan hyvin pehmeä. Tasapainoinen ja helposti lähestyttävä kokonaisuus jättää mehukkaan suunmyötäisen jälkivaikutelman joka nostaa veden kielelle. Ruokasuositus: Yleisviini liharuokien ja täyteläisten pastojen kanssa."

valkoiset

La Consulta Chardonnay 2004,
Argentiina, 568507; 7,19€
Tässä on keskitäyteläisen maukas valkoviini sellaisenaan juotavaksi tai lohen tai vaikkapa kanan kaveriksi. Yksi parhaista edullisista valkkareista!
" Erittäin kypsän hedelmäinen tuoksu, josta voi erottaa eksoottisia hedelmiä ja kermaisen toffeemaista paahteisuutta. Melko täyteläinen maku on suutuntumaltaan varsin pehmeä. Tuoksun eksoottista hedelmäisyyttä tukevat maussa reilu hapokkuus ja paahteisen tammen makea mausteisuus. Runsas, mutta tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, suunmyötäisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Punalihaiset kalaruoat ja täyteläiset äyriäisruoat. Myös selkeämakuiset vaaleat liharuoat."

KWVChardonnay 2005,
Etelä-Afrikka, 007835; 6,96€
Tässäkin on perustoimiva valkkari. Ei ehkä yllätyksellinen mutta varma esimerkiksi tarjota vieraille. Kirja kertoo näin:
"Kypsän hedelmäinen, aurinkoinen tuoksu viestii kermasta, toffeesta ja eksoottisista hedelmistä. Runsas maku on suutuntumaltaan lähes pureksittavan paksu. Makua hallitsee eksoottisten hedelmien aromikkuus. Paahteinen tammitynnyrikypsytys antaa maulle tukevuuttta. Viini jättää pitkään suussa maistuvan, kermaisen pähkinäisen jälkivaikutelman.. Ruokasuositus: Paistetut punalihaiset kalaruoat ja vaalea liha grillattuna."

Val Duna Chardonnay 2004,
Romania, 522637; 5,98€
Tässä on superlöytö! Hinta, pullo ja maa saattavat hämätä, mutta tätä valkkaria kannattaa maistaa! Tämä on meidän keittiön perussuosikkeja: sopivasti makua ja raikkautta, ei vedä suuta mutruun eikä ole kuitenkaan makea.
Kirja kertoo näin:
"Varsin neutraaliarominen tuoksu on muorekas. Siitä voi erottaa hieman sitrusmaisia, kypsän hedelmäisiä piirteitä. Keskitäyteläinen maku seuraa aromeiltaan tuoksua. Maulle antaa ryhtiä hento mineraalisuus ja limesitruunainen hapokkuus. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pehmeän ja hieman öljyisen, mutta raikkaan jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Yleisviini kala- ja äyriäisruokien kanssa."

Tässä tulikin jo melko lista...
Sokerina pohjalla kaksi helmeä alle 10 € kategoriasta... Nämä molemmat Parempi Puolisko valitsi jo Aikana Ennen Kirjaa.

Ensin punaviini, joka opetti meille että Italialainen viinikin voi olla todella hyvää:

Valpolicella Superiore Zenato 2003,
Italia, 450187; 9,39€
Tämä on herkullinen viini sellaisenaankin nautittavaksi. Kovin mausteisia tai monimutkaisia ruokia tälle ei kannata kaveriksi tarjota ettei viinin oma herkullisuus jää varjoon.
Kirja sanoo:
"Erittäin kypsän hedelmäinen tuoksu on tummasävytteinen. Siitä voi erottaa hentoa eläimellisyyttä, yrttejä ja kuivattuja hedelmiä. Keskitäyteläinen maku on mehevä ja suutuntumaltaan pehmeä. Aromeiltaan maku seuraa tuoksun antamaa vaikutelmaa ja on tyyliltään hyvin rustiikkinen. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, kuivattuja hedelmiä ja mausteita muistuttavan, hennon eläimellisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Paistetut tai grillatut tummat liharuoat. Myös esimerkiksi maksa."

Ja sitten valkoinen:

Cono Sur Reserve Chardonnay 2004,
Chile, 577167; 9,74€
Tämä valkkari puolestaan sai meidät uskomaan että valkoiset viinitkin voivat olla maukkaita ja herkullisia.
Kirja kertoo:
"Kypsän hedelmäinen tuoksu on lähes eksoottisen makea. Siitä voi erottaa aprikoosia ja persikkaa. Kuiva, mutta runsaan hedelmäinen maku on suussa pureksittavan paksu. Eksoottista hedelmäisyyttä tukevat paahteiset, kermaiset ja voi-maiset aromit. Roteva, mutta tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään suussa maistuvan jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Täyteläiset, punalihaiset kalaruoat, myös pastat ja selkeämakuinen vaalea liha."

Hyvää alkavaa viikonloppua!

kinkku-pinaattipasta

Arkiruokana erilaiset pastat toimivat hyvin; nopeaa ja maukasta perusruokaa. Kinkku-pinaattipasta on pitkään ollut yksi perussuosikeistamme. Tällä kertaa se sai seuraansa Jamien Italia-kirjasta bongatun tomaatti-paprikasalaatin, panzanellan. Yleensä pasta ei juuri salaattia kaipaa, mutta viikonlopun kokkausten jälkeen oli jäänyt leivän sisuksia kuivahtamaan juuri tätä salaattia silmällä pitäen.

Kinkkupinaattipasta ei tällä kertaa ehtinyt kuviin kun se jo vilahti nälkäisiin suihin. Näin se kuitenkin menee:

Kinkku-pinaattipasta
2 hengelle

n. 150 g savukinkkua (esim. Korpelan savusaunapalvi on aivan loistavaa)
sipulia
valkosipulia
n. 50 g pakastepinaattia
2 dl ruokakermaa
yrttejä
mustapippuria
suolaa

Laita kinkkupalat ja silputtu sipuli sekä valkosipuli haalealle pannulle, kinkusta irtoaa sopivasti rasvaa kuullottamiseen. Kuullottele jonkin aikaa kunnes kinkku alkaa ottaa väriä. Lisää ruokakerma ja pakastepinaatit (jäisinä) ja anna muhia. Kun pinaatti on sulanut, mausta makusi mukaan ja suurusta esim. Maizenan vaalealla suurusteella.

Keitä suosikkipastaasi (penne toimii hyvin, samoin linguini tai tagliatelle) ja tarjoile parmesanin kera.

Alkuperäinen pastaohje on Aura Liimataisen Kotiruokaa -kirjasta, mutta tässä sitä on aika lailla muunneltu.

Ruoka oli kyllä hyvää. Parempi Puolisko valmisti pastakastikkeen, ja se oli yhtä hyvää kuin aina. Siinä maut jotenkin vain toimii hyvin yhteen.

panzanella

Laitoinkin eri postauksen tämän salaatin niin se on helpompi löytää hakemistosta...
Ohje on siis Jamie's Italy -kirjasta.

Panzanella


n. 3-4 hengelle (kahdelle pääruoaksi)

1 punainen paprika
1 keltainen paprika
n. 300 g hyvälaatuista, päivän pari vanhaa leipää
500 g tomaatteja
n. 50 g anjovista / anjovisfileitä
puolikas punasipuli
selleriä
basilikaa
kourallinen kapriksia

punaviinietikkaa
valkosipulia
oliiviöljyä
(suolaa, pippuria)

Kuumenna kokonaisia paprikoita grillissä tai uunissa grillivastuksen alla niin että niiden kuori mustuu ja kupruilee (noin 10 minuuttia). Kääntele välillä, että kuori mustuu joka puolelta. Laita sitten paprikat kulhoon ja peitä kelmulla. Anna jäähtyä.

Tähän salaattiin kannattaa käyttää jotain kunnon maalaisleipää tai vastaavaa. Meillä oli jäänyt viikonlopun täytetystä leivästä leivän sisus talteen, ja se sopi tähän täydellisesti.

Revi kuivahtanut leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi ja laita sekin kuivahtamaan uunin viereen. Leikkaa tomaatit samankokoisiksi paloiksi kuin leipä. Suolaa tomaattipalat kevyesti, laita siivilään kulhon ylle valumaan.

Laita anjovisfileet ja kaprikset kulhoon, jonne tomaattimehu valuu.

Leikkaa punasipulin puolikas niin ohuiksi siivuiksi kuin pystyt. Tee samoin sellerille (käytä vain valkoinen osa). Laita sipulit ja leipäpalaset isoon kulhoon.

Paprikoiden jäähdyttyä tarpeeksi poista niistä kuoret, kanta ja siemenet mahdollisimman hyvin. Älä kuitenkaan huuhtele paprikoita. Revi paprikat pikkurillin kokoisiksi suikaleiksi kulhoon leivän ja sipulin seuraksi.
Purista tomaateista ylimääräiset mehut siivilän läpi ja lisää tomaatit kulhoon. Ota anjovikset pois tomaattimehusta ja laita sivuun odottamaan. Revi myös reilusti basilikaa salaattiin.

Tee kastike: kaada tomaattimehun ja kapristen sekaan noin ruokalusikallinen hyvää punaviinietikkaa. Lisää reilu loraus oliiviöljyä sekä purista sekaan valkosipulia. Sekoita kastiketta vähän ja maista. Se saa olla aika timakan makuista tässä vaiheessa, sillä paprika ja leivät imevät siitä terää. Mausta tarvittaessa vielä suolalla ja pippurilla. Kaada kastike salaatin päälle ja kääntele/ sekoittele varovasti noin minuutin ajan.

Laita lopuksi anjovikset salaatin päälle, lisää muutama basilikan lehti ja loraus oliiviöljyä. Salaatin on hyvä antaa maustua pöydässä ainakin 15 minuuttia ennen ruokailua.

Salaatti oli mukava tuttavuus, hyvä yhdistelmä hapokasta, suolaista ja makeaa. Toimisi varmasti todella hyvin kesällä grillipöydässä!

Salaatti on vähän työläs, mutta kyllä vaivan arvoinen.

"roskaruokaa" kotioloissa: fish & chips

Huolimatta siitä, että keittiössämme suositaan pääasiassa vähärasvaista linjaa, täytyy tunnustaa että Fish & Chips kuuluu heikkouksiini. Parempi Puoliskokin on oppinut siitä pitämään kun sitä pari kertaa on aidossa pubiympäristössä maisteltu.

Aidon annoksen maukkuudesta aidossa ilmapiirissä voitte lukaista Liemessä-blogin irkkukokemuksista!

Jo jonkin aikaa on ollut haaveena kokeilla valmistusta kotioloissa. Aiemmin hanke on kaatunut siihen, että ruoka tuntuu aika työlään oloiselta valmistaa, sekä siihen ettei meillä ole oikein ollut friteeraamiseen sopivaa pataa / kattilaa.

Kun sitten viime viikolla bongasin lähikaupan alehyllystä kunnollisen valurautapadan ja näin alkuviikosta tekee monesti mieli syödä "roskaruokaa", päätin vihdoin kokeilla rohkeasti tämän herkun tekoa.

Kalan ohje on itse asiassa hiukan perinteisimmästä poikkeava, sen otin Jamie Italiassa -kirjasta (kirja-alessa on meilläkin käyty). Jamie kehui että näillä neuvoilla kalasta tulee ihanan rapeaa ja leivitys/ taikinointi on ohut.
Lisukkeiksihan lasketaan vähän vihreää salaattia, oikeat "chipsit" ja hernepyree eli mushy peas.


Näin se periaatteessa käy:

Fish & chips with mushy peas
2 hengelle

2 x n. 220 g vaalealihaista kalafilettä (meillä oli tuoretta kuhaa)
suolaa, pippuria, sitruunamehua
sitruunankuorta raastettuna
1 munankeltuainen
n. 1 dl jauhoja
oliiviöljyä
n. 1,2 dl jääkylmää kivennäisvettä

öljyä paistamiseen

Chips
3 suurehkoa perunaa
suolaa, pippuria

Mushy peas eli hernepyree
1 pss pakasteherneitä
oliiviöljyä
minttua (tai jos ei ole niin jotain yrttisekoitusta)
suolaa, mustapippuria

Jos teet perunat itse, kannattaa aloittaa pesemällä ne kunnolla ja paloittelemalla reiluiksi paloiksi. Meillä perunat olivat ensin 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia, jonka jälkeen ne nopeasti friteerattiin ja maustettiin.

Kalat maustetaan reilusti suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla ja laitetaan vetäytymään vähintään puoleksi tunniksi jääkaappiin. Tässä on tarkoituksena irrottaa kalasta ylimääräistä nestettä jotta lopputulos on rapea.
Seuraavaksi laitetaan öljy lämpenemään. Kaikkein parasta olisi tietysti jos omistaa friteerauskeittimen... Meillä käytettiin valurautapataa ja rypsiöljyä. Öljyä pitää olla reilusti, muista kuitenkin ettei pataa saa täyttää liian täyteen sillä öljy kuohuu hiukan paistettaessa ruokaa. Mikäli ei omista kunnollista lämpömittaria (niin kuin tässä keittiössä on asian laita), on Jamien ohje että laittaa pienen palan raakaa perunaa öljyyn. Öljy on valmista kun peruna alkaa friteerautua kunnolla.

Kun öljy lämpenee, tehdään frittitaikina: laita jauhot, sitruunankuori, keltuainen sekä reilu loraus oliiviöljyä kulhoon. Sekoita joukkoon mineraalivesi kunnes taikina muistuttaa paksuhkoa vaniljakastiketta ja jää kiinni peittäen lusikan selkämyksen.

Ota kalat jääkaapista, taputtele kuivaksi talouspaperilla. Jauhota kevyesti ja kasta frittitaikinaan. Friteeraa yksi kalanpala kerrallaan noin 4 minuuttia kunnes taikina on kullanruskeaa. Nosta valmis kala esim. talouspaperin päälle kuivahtamaan.

Kun kalat on friteerattu, otetaan perunat uunista ja käytetään hiukan kuumemmaksi lämmitetyssä öljyssä ottamassa pintarapeus.

Herneet soseutuvat näin: laita kattilaan hiukan oliiviöljyä ja tuoretta minttua. Meillä ei ollut minttua joten käytin välimeren yrttisekoitusta. Kaada sulaneet herneet kattilaan, kuullottele hiukan ja lämmitä kannen alla noin 4 minuuttia. Lisää suolaa ja hiukan pippuria, soseuta esim. sauvasekoittimella.

Perinteiseen tyyliin kastikkeeksi kelpaa ihan Heinz sekä viinietikka. Tähän kyllä sopisi hyvin Liemessä-blogin esittelemä rucola-jogurttikastike, mutta sitä kokeilemme sitten ensi kerralla!

Niinhän se teoriassa menee... tänään oli sitten yksi niitä epäonnen päiviä meidän keittiössä. Tai ehkä kaikki johtui siitä että oltiin ikään kuin ensi kertaa näissä friteeraushommissa ja vähän takki auki sittenkin.
Lopputulos oli se, että kalat kyllä kypsyivät mutta jäivät aika lailla kalpeiksi, ja chipsit oli kaikkea muuta kuin rapeita. Hernepyree kyllä onnistui hyvin.
No, maku oli ihan hyvä kun syömään päästiin, mutta kyllä tästä seuraavaa kertaa varten opittiin. Öljyä saa olla paljon ja se pitää todella uskaltaa lämmittää aika kuumaksi.
Millähän lailla saisi perunat vielä rapeiksi? Ideoita otetaan vastaan. Laiska kun olen, kahteen kertaan en jaksaisi millään friteerata perunoita.

No niin, huomenna sitten tutumpien eväiden kanssa jatketaan.

Tinan kanssa keittiössä, osa 2: Cottage Pie

Sain viikolla työkaverilta ohjeen liha-perunasosevuokaan, joka kuulosti todella hyvältä. Siitä tulisi sunnuntain ruoka tässä perheessä. Etsiessäni eilen Tinan broileriohjetta törmäsin tähän samaan ohjeeseen nimellä Cottage Pie. Anglomaissa olen saanut joskus samaa ruokaa myös nimellä Shepherd's Pie; rakkaalla lapsella lienee tässäkin tapauksessa monta nimeä.

Meillä syötiin siis Tiinan neuvoilla koko viikonloppu. Eipä siinä mitään, Tinan tyylistä ja ruoista olen kyllä aina pitänyt.

Vuoan mausteet timjami, valkosipuli ja oliivit kuulostivat aivan siltä että ne kyselevät seuraansa lampaanlihaa. Kun Pastanjauhajat olivat juuri valmistaneet karitsanpaistia, taisi kyseinen aines olla mielen päällä muutenkin. Sopivasti sattuikin löytymään karitsanjauhelihaa paikallisesta elintarvikeliikkeestä joten päätin kokeilla hiukan soveltaa alkuperäistä reseptiä.

Cottage Pie eli Lihaperunasosevuoka
6:lle

1,5 kg perunaa
1,5 - 2 dl maitoa
1 muna
1 rkl voita
1,5 dl persiljasilppua
2 dl mustia oliiveja (meidän keittiössä käytettiin tällä kertaa ihan vihreitä oliiveja)
3 valkosipulinkynttä
suolaa, valkopippuria, sokeria

500 g sikanautajauhelihaa (meillä kokeiltiin siis karitsan jauhelihaa)
3 porkkanaa
2 sipulia
0,5 rkl timjamia
3 dl tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipureeta
suolaa, valkopippuria, sokeria
400 g vuohenjuustoa

Keitä kuoritut perunat. Kaada vesi pois, lisää maito ja vatkaa sähkövatkaimella. Lisää muna ja voi, vatkaa. Lisää persilja, pilkotut oliivit ja valkosipuli. Mausta ja nosta levyltä.

Leikkaa porkkanat vinottain ja silppua sipuli. Ruskista porkkanaa, sipulia, jauhelihaa ja timjamia. Lisää tomaattimurska ja -puree. Keitä ja mausta.

Kumoa jauhelihakastike uunivuokaan, lisää perunamuusi. Päälle vuohenjuustoa. Paista 200 asteessa 20 - 25 minuuttia. Pane grillivastus päälle 10 viime minuutiksi.

Ruoka oli kyllä hyvää, ja karitsanliha toimi hyvin -maku sopii hyvin vuohenjuuston kanssa yhteen. Perunamuusista tuli ehkä meillä hiukan liian löysää, se ei oikein kuortunut aivan täydellisesti. Vaikka puolitin ohjeen, meillä tästä syödään kyllä kaksi iltaa (varsinkin kun lisäksi oli vihersalaattia).

Onhan tämä työlään oloinen ihan perusmakaronilaatikkoon verrattuna, mutta oikein hyvää ja mukavaa vaihtelua!

Tässä keittiössä siis viikonlopun ruoat olivat kaikki hyviä (vaikka ensi kertaa niitä kokeiltiinkin).
Huomenna sitten palataan arkeen ja arkiruokiin...

jättegott, Tina!

Lisäillessäni linkkejä blogiin sattui YLEn MAT med Tina -sivuilta silmiin resepti briejuustolla täytetystä broilerinfileestä thai-porkkanoilla. Se kuulosti heti kokeilemisen arvoiselta, ja tänään sitä sitten päästiin tekemään ja maistelemaan. Lisäksi Tina ehdottaa tarjottavaksi paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytettyä leipää. Eihän sellaista voi kukaan herkuttelija vastustaa!

Alkuperäinen resepti löytyy täältä. Tässä sama suomennettuna:

Kananrintaa briejuustolla ja thai-porkkanoilla


Neljälle hengelle:

4 kpl kanafileitä (käytimme ohuita broilerfileitä)

4 siivua brie-juustoa

2 pkt pekonia (meillä käytettiin fileepekonia)

1 nippu tuoretta timjamia

suolaa ja pippuria

Thaiporkkanat

6 porkkanaa

1 punasipuli

5 dl kookosmaitoa

1/2 rkl punaista currytahnaa

suolaa, pippuria ja sitruunamehua

voita ja öljyä freesamiseen

1 dl tuoretta korianteria

Lämmitä uuni 180 asteeseen.
Leikkaa tasku kanafileisiin. Mausta suolalla ja pippurilla. Täytä tasku briejuustoviipaleella ja parilla timjaminoksalla (meillä tuoretta ei löytynyt joten käytimme kuivattua). Kääri 2-3 pekonisiivua jokaisen fileen ympärille. Laita uuniin 25-30 minuutiksi.

Thaiporkkanat:
Kuori ja leikkaa porkkanat n. 2cm paloiksi, siivuta sipuli. Freesaa porkkanoita, sipulia ja currypastaa voissa ja öljyssä.

Kaada päälle kookosmaito. Jos keitos vaikuttaa liian sakealta, sekoita hieman vettä mukaan. Keitä kannen alla kunnes porkkanat ovat pehmeitä (kannattanee jättää hiukan puruvastusta). Mausta suolalla, pippurilla ja sitruunamehulla. Sekoita mukaan tuore korianteri juuri ennen tarjoilua.

Ota kana pois uunista, leikkaa vinottain siivuiksi. Tarjoile syvältä lautaselta thaiporkkanoiden ja täytetyn leivän kera.

Tina on kyllä kuulunut suosikkikokkeihimme jonkin aikaa, ja tämäkin ruoka oli loistavaa. Porkkanat toimivat todella hyvin kanafileiden kanssa, ja pekoni ja juusto antoivat mehevyyttä kanalle. Kannatta kokeilla!

Sitten se erikoinen lisäke eli täytetty leipä. Juuston ja oliivien vannoutuneena ystävänä olin varma että tämä on hyvää:

Paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytetty leipä:


Kuusi annosta

1 iso pyöreä leipä

500 g vuohenjuustoa

2 dl punaista paprikaa (alkuperäinen resepti sanoo "pimentos" , me käytimme ihan peruspaprikaa)

2 dl mustia oliiveja (kalamata-oliiveja)

1 dl tilliä

1/2 dl ajvar relishiä (tätä paprikarelissiä emme löytäneet joten korvasin sen sambal oelek-tahnalla ja tilkalla oliiviöljyä)

1 dl juoksevaa hunajaa

1 tl rosmariinia

suolaa ja mustapippuria

Leikkaa leivästä kansi pois ja kaavi sisältö ulos.

Hienonna paprikat, oliivit ja tilli. Sekoita paprikarelissin kanssa kulhossa. Mausta seos suolalla ja pipurilla. (voi maustaa ihan reilusti)

leikkaa vuohenjuustosta reunat pois ja leikkaa se suuriksi paloiksi. Hienonna rosmariini ja lämmitä hunajan kanssa pienessä kasarissa varovasti miedolla lämmöllä.

Laita puolet paprikaseoksesta leivän pohjalle. Paina hiukan että täytteestä tulee tiivis. Painele seuraavaksi kerrokseksi vuohenjuusto ja kaada (varovasti!) hunajaa päälle. Päällimäiseksi loput paprikaseoksesta, ja vielä leivän kansi päälle. Anna vetäytyä n. 30 min ennen tarjoilua.

Parempi Puolisko oli sitä mieltä että leipä oli hiukkasen liian makeaa. Minulle se maistui ihan hyvin tällaisenaankin, mutta seuraavalla kerralla olen hiukan tarkempi hunajan määrän kanssa.

Leipä saattaisi sopia kesäiseen grillijuhlaan / noutopöytään oikein hyvin. Se on nimittäin ulkonäöstään huolimatta yllättävän helppo syodä käsin. Kunhan kesä joskus taas saapuu niin laitetaan kokeiluun.

Kaiken kaikkiaan ruoka oli maittavaa; kiitos vain, Tiina, syödään me toistekin sinun ohjeilla!

Ruokajuomana nautittiin saksalaista valkoviiniä:

Devil's Rock Riesling 2004 , Alkon nro

007694

Viinikirjan mukaan:

"Avoin, makean hedelmäinen tuoksu on luonteeltaan kosiskelevan eksoottinen. Siitä voi erottaa muun muassa persikkaa ja päärynää. Keskitäyteläisen hedelmäinen maku seuraa aromeiltaan eksoottista tuoksua. Kypsän pehmeälle suutuntumalle antaa miellyttävää ryhtiä sitrusmainen hapokkuus. Tasapainoinen kokonaisuus jättää raikkaan, puhdaspiirteisen jälkivaikutelman."

Hintaan 6,98 € tämä on yksi oikein kelpo valkkari. Ei säikähtänyt ollenkaan tätä itämaissävytteistä ruokaa, ja toimii yksinäänkin ihan hyvin.

mangokakku

Täytyy tunnustaa, että normaalisti meillä leivotaan makeita herkkuja noin kolme kertaa vuodessa (syntymäpäivät ja joulu...). Nyt kuitenkin ihan ilman sen isompaa syytä tuli tehtyä tämä kakku.

Alkuperäinen ohje "Kevyempi juustokakku ilman uunia" on Kotikokki.netistä, nimimerkiltä paivis. Kiitos vain hyvästä ideasta! Tätä kakkua on tullut tehtyä ensimmäisen kerran joskus vuosi sitten, jolloin muokkasin sitä vähän keväisempään suuntaan.

Mangokakku

150	g	digestive -keksejä
50	g	sulatettua voita tai margariinia
2,5	dl	vaahtoutuvaa vaniljakastiketta
4	dl	rasvatonta maitorahkaa
1	dl	soseutettua mangoa
3/4	dl	hienoa sokeria
1	rkl	vaniljasokeria
1/2	sitruuna	puristettu mehu
5	pientä	liivatelehteä

Päälle
2 prk mangososetta (vauvanruokapurkit ovat hyviä)
1/2 dl limemehua
4 liivatelehteä

Pohja: Hienonna keksit esim. monitoimikoneessa. Sekoita joukkoon
sulatettu rasva. Leikkaa leivinpaperista halkaisijaltaan 28 cm:n
irtopohjavuoan kokoinen ympyrä, peitä vuoan pohja paperilla, tasoita
muruseos paperille ja laita vuoka jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

Täyte:
Laita liivatelehdet likoamaan kylmään veteen. Vatkaa vaniljakastike vaahdoksi. Sekoita vaahdon joukkoon maitorahka, soseutettua mangoa, sokeri, vaniljasokeri ja sitruunamehu. Kuumenna 1/2 dl vettä kiehuvaksi ja liuota 10 minuuttia lionneet, puristetut liivatelehdet vesitilkkaan. Sekoita täyteseokseen. Kaada täyte vuokaan, peitä kelmulla ja laita
jääkaappiin hyytymään ainakin 3-4 tunniksi, mieluiten yön yli.

Kiille:
Kun täyte on hyytynyt, valmista kiille. Laita liivatelehdet kylmään veteen likoamaan. Sekoita limemehuun hiukan mangososetta ja kuumenna. Liuota pehmenneet liivatelehdet tähän seokseen ja yhdistä mangososeeseen. Anna seoksen hiukan jäähtyä ja kaada hyytyneen kakun päälle. Laita jääkaappiin hyytymään vielä pariksi tunniksi.

Tämä kakku on kevyt ja raikas versio hyytelökakusta. Mangon sijaan voi tietysti käyttää monia muitakin hedelmiä tai marjoja. Osan rahkasta voi korvata esim. kevyellä tuorejuustolla halutessaan.

Hyytelöitävät kakut vaativat tietysti vähän etukäteen suunnittelua, mutta minusta tämä on kyllä huippuhelppotekoinen verrattuna esim. moneen täytekakkuun. Päälle voisi tietysti laittaa vaikka sitruunamelissaa tai minttua koristeeksi.

Kakku on niin hyvää ja raikasta että sitä voisi syödä vaikka kuinka paljon! Parempi Puolisko totesikin että näin hyvää ei ihan joka kahvilastakaan saa. Tällä kertaa tuntui onnistuvan vielä aiempia kertoja paremmin, mikä lie syynä.

pihviä perjantaiksi

Viikonlopun vietto alkaa perjantaista, ja jotain herkkuruokaa on kiva laittaa jo heti alkuun. Ja tietysti hyvää viiniä ruokajuomaksi. Meillä ei jostain syystä ole tullut kunnon pihviä popsittua vähään aikaan, joten nyt oli jo aikakin...

Naudan sisäfilettä siis koriin, ja kaveriksi pihveille grillitomaatit ja vihersalaatti... kunnon pihvihän ei edes kastiketta kaipaa.

Parempi Puolisko on meidän perheessä erikoistunut pihvien paistoon, ja tälläkin kertaa lopputuloksena oli juuri sopivasti mediumiksi paistetut herkkupalat. Siihen sitten reilusti mustapippuria ja suolaa pintaan ja nauttimaan. Pihvin paistohan ei ole vaikeaa, kun sen osaa ;)
Minulta se aika harvoin onnistuu täydellisesti...

Grillitomaatit valmistuivat myös nopeasti; tarvitaan
tomaatteja
parmesania
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Tomaatit halkaistiin puoliksi, päälle vähän mausteita ja parmesania raastettuna. Uuni grillivastuksella n. 250 asteeseen ja tomaatit uuniin noin 5 minuutiksi.

Hämmästyttävästi meillä oli jäänyt Paremman Puoliskon pikkuveljeltä joululahjaksi saatu viini vielä säästöön, se pääsi nyt kruunaamaan pihviaterian.
Viini oli espanjalainen Marques de Caceres Reserva (2000).

Viinistä viiniin kirja kuvailee näin: "Tummasävytteisen mehevä tuoksu on hieman kehittynyt. Siitä voi erottaa lähes hillomaisen makeaa aromikkuutta. Keskitäyteläinen maku on hieman kehittynyt. Se on silti luonteeltaan muheva. Pehmeä tanniinisuus antaa maulle ryhtiä ja kannattaa sitä kuivattuja hedelmiä, makeaa mausteisuutta ja paahteisuutta viestivään jälkivaikutelmaan."

Viinissä oli espanjalaisille viineille ominainen, hieman nahkaan vivahtava tuoksu.
Maultaan viini sopi oikein hyvin mediumiksi paistettujen pihvien kaveriksi: yksinään se ei ehkä olisi niin hyvin toiminut. Oikein hyvää Riojan viiniä siis; mutta tällä hinnalla (16,97 €) pitääkin olla.

Ateria oli kaiken kaikkiaan kevyehkö kokonaisuus, sillä jälkiruokaakin oli jaksettava syödä. Jälkiruoat ja leivonnaiset ovat melkoinen harvinaisuus meidän keittiössä. Nyt kuitenkin teki mieli raikasta mangojuustokakkua, joten tuumasta toimeen ryhdyttiin jo torstai-iltana.

Juustokakusta lisää pian...

uunilohi ja linguine aglio olio

Pikaruokaa Italian tapaan... työpäivän ja mahdollisen kuntourheilun jälkeen alkaa jo olla yleensä aika kiire saada ruokaa naamariin. Tämä versio lohipastasta valmistuu onneksi helposti ja nopeasti.

Uunilohi
(kahdelle)

500 g lohifilettä
sitruunamehua
yrttejä maun mukaan
mustapippuria
suolaa

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Mausta lohi makusi mukaan; tällä kertaa meillä käytettiin oreganoa, suolaa, sitruunamehua ja mustapippuria. Laita lohi uuniin noin 15-20 minuutiksi. Älä paista kalaa ylikypsäksi ettei se kuivu...

Liguine aglio olio
eli linguinet valkosipuliöljyssä

1/4 dl oliiviöljyä
1-2 rkl hienoksi silputtua valkosipulia
1/2 pieni chilipalko murskattuna tai n. 1/4 tl chilijauhetta
1/2 dl persiljaa
220 g linguineja tai muuta nauhapastaa (täysjyvälinguine toimii aika hyvin)
suolaa
parmesania

Tälle ruoalle on monta ohjetta, tämä versio on Sopranos keittiössä -kirjasta. Laiskana emäntänä keitän itse pastan ensin, laitan sen lävikköön valumaan ja teen samassa kattilassa kastikkeen. Valkosipulisiivuja/ murskaa ja chiliä kuullotetaan öljyssä noin 3-5 minuuttia, sitten lisätään persilja ja nostetaan kattila liedeltä. Pasta heitetään sekaan ja sekoitellaan niin että kastike tarttuu siihen sopivasti. Chilin määrän kanssa kannattaa olla varovainen, ettei se jyrää muita makuja alleen.

Pohjalle linguineja, päälle lohifilettä ja vähän tuoretta parmesania raasteena ja eikun syömään!

viikonlopun lähestyessä l. viiniä, viiniä

Vuosi sitten jouluna ihastuimme ikihyviksi herrojen Berglund ja Rinta-Huumo teokseen Viinistä viiniin. Joulupukki taisi tuoda sen sukuun, ei tosin meille, ja alennusmyynneistä tarttui sitten oma kappale mukaan.

Perheyksikkömme Parempi Puolisko on kyllä jonkinmoinen viinin tuntija, varsinkin Espanjan ja Chilen punaviinien osalta. Liian usein sokko-ostokset Alkosta ovat kuitenkin päätyneet pataan tai viemäriin liian huonoina juotaviksi. Kirjan avulla halvoistakin (jopa alle 7 euron) viineistä löytyy ihan maistelemisen arvoisia helmiä! Helposti innostuvana Oliivia sitten tilasi VIINI-lehden kotiin kannettuna, ja nyt kirja tulee sitten joka vuosi jo syksyllä lehden lukijalahjana... Kirjan innoittamana olemme innostuneet myös hyvistä valkkareista joita emme aiemmin juuri nautiskelleet lainkaan.
Taidanpa lisäillä tännekin maistelukokemuksia sitä mukaa kun niitä kertyy, ja samalla viinikirjan kuvaukset viineistä...

Vinkkinä teille joita viinit kiinnostavat, Elisan sivuilta löytyy viinistä viiniin kirjan sisältöä aika hyvin, ja palvelu on ilmainen. Olen käyttänyt tätä ja ruoasta viiniin- palvelua silloin tällöin, ja kyllä ne asiansa ajavat hyvin! Ruoasta viiniin -palvelulla saa mukavasti uusiakin viinivinkkejä eri ruokalajeille.

Hedelmäisen tulinen kanasalaatti

Ensi askeleet kokkiblogissa... Kuvaa en tähän reseptiin ehtinyt saada, kun kamerasta on henki pois.

Viime syksynä päätimme vähennellä hiilareita, etenkin "huonoja" eli valkoisten jauhojen tuotteita ruokalistastamme, ja sen seurauksena olemme syöneet noin kerran viikossa pääruoaksi salaattia.
Tässä on hyvä resepti vähän ruokaisammalle, mutta kuitenkin kevyelle salaatille:

Mango-kanasalaatti

Salaattia / salaatteja
kurkkua
oliiveja
sipulia
(valkosipulia)
tomaattia
mangoa
ohuita kanafileita, naturel
pinjansiemeniä
sweet chili-kastiketta

Laita uuni kuumenemaan grillivastuksella n. 250 asteeseen. Viipaloi tomaatit ja sipulit, levitä pellille ja rouhaise mustapippuria myllystä päälle. Ripottele hiukan oliiviöljyä pintaan. Laita pelti uuniin noin 5 minuutiksi, jolloin tomaatit ja sipulit pehmenevät. (voit laittaa myös pinjansiemenet paahtumaan uunin jos haluat säästää aikaa ja vaivaa)
Tee lautasille tai laakealle vadille salaattipohja salaat(e)ista, kurkusta ja oliiveista. Nostele päälle sipulirenkaat ja tomaatit.
Paista kanafileet pannulla ja mausta mielesi mukaan; meillä on käytetty yrttiseosta, mustapippuria ja suolaa.
Leikkaa mangosta (purkkimangokin sopii oikein hyvin) pitkittäin viipaleita ja aseta salaattipedille. Leikkaa hieman jäähtyneet kanafileet myös viipaleiksi ja laita salaattipedille.

Lopuksi ripottele koko komeuden päälle paahdettuja pinjansiemeniä ja sweet chili-kastiketta.

(Pinjansiementen paahtaminen onnistuu kuivalla, kuumalla pannulla tai ihan pellillä uunissa. Paahtamisajan kanssa pitää olla tarkkana, sillä siemenet kärähtävät helposti)

Tämä salaatti on hyvää ja minunlaistani juustoilla herkutteluun taipuvaista ilahduttaa myös sen keveys ;) (näin tammikuussa kun monilla on kevennysohjelmat meneillään).