rullaati rullaati rullaati rullaa

Pastanjauhajien Rosmis on hehkutellut useaankin otteeseen rullattujen ruokien ylivoimaista herkullisuutta rullaamattomiin verrattuna. Kaikkia rullaohjeita on pitänyt ehtiä kokeilemaan, vaan niinpä on taas tänne asti mennyt ennenkuin on ehditty astialle... ja varsinkin siitä kertomaan. Jos tässä ruokapolkkauharrasteessa jokin huono puoli on niin sen täytyy olla runsaudenpula mahtavista ideoista ja resepteistä! Jossain vaiheessa sitä sitten huomaa että niin sanotusti työ haittaa harrastustoimintaa eikä kaikkea ehdi kokeilemaan ihan siihen tahtiin kun haluaisi. No, onneksi teidän kanssapolkkaajien keittiösaavutuksiin voi palata myöhemminkin ja käydä etsimässä ja löytämässä taas uudelleen niitä jo unohtuneita juttuja.

Inspiraatiota tähän ruokaan saatiin siis täältä. Myöhäinen kaupassakäyntiaika ja kiire vaikuttivat osaltaan siihen että toteutus oli hiukan poikkeava.

Savulohta rullalla
2 annosta

n. 300 g kylmäsavulohta
n. 100 g ruohosipulituorejuustoa
½ pss katkarapuja sulatettuna

Leikkaa savulohi viipaleiksi, yritä saada niistä mahdollisimman leveitä. Levitä jokaiselle viipaleelle tuorejuustoa (tässä kannattaa käyttää ihan normaalirasvaista) ja asettele päälle muutama katkarapu. Kiepsauta rullalle, ja nostele rullat pystyyn pieneen vuokaan. Käytä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, tarkkaile tilannetta kypsymisaikana. Liian kuivaksi ei kannata päästää, mutta ajatus on että lohi hiukan kypsyisi.
Tarjoa vaikkapa salaatin tai rosmariiniperunoiden kanssa.

Juomaksi sopii jokin herkullinen valkoviini. Meilläkin sellaista oli, mutta nyt ei taas kykene muistamaan että mitähän sorttia.

Herkullisia kääröjä, joskin kannattaa varautua siihen että savulohesta tehtynä nämä ovat melko suolaisia. Tuoreesta lohesta tulisi varmasti herkkua myös, sekin on kyllä lähiaikoina testattava! Ruoan teko ja kypsennys on sitäpaitsi nopeaa, mikä sopii perjantaireseptille oikein hyvin. Voisipa näitä vaikka alkupaloinakin tarjoilla!

juurikin niin!

Lieneekö muiden keittiössä samoja ongelmia, meillä ainakin tulee kokattua melkein poikkeuksetta kaikkea yli kahden hengen perheen oman tarpeen. Huolimatta melkein yhdeksän vuoden tarmokkaasta harjoittelusta en vieläkään osaa valmistaa ruokaa kahdelle niin ettei sitä jäisi tähteeksi. Näin kävi myös Jamien uunipunajuurille. Onneksi hädän ollessa suurin on apukin lähellä: useista blogeista ja nettiresepteistä löysin osviittaa punajuuripastalle. Mikäs sen sopivampaa maanantairuokaa kuin lämmitellä tähteistä aurajuustoista punajuuripastakastiketta! Punajuuri antaa kyllä muille aineksille ihanan syvänpunaisen värin. Pasta on nopeatekoinen vaikket olisikaan juuri eilen tehnyt Jamien uunipunajuuria: voit korvata ne valmiiksi purkitetuilla etikkapunajuurilla. Lähinnä taisimme seurata tätä Ruokalan reseptiä, joskin aika löyhästi.

Punajuuri-aurapasta
2 annosta

n. 2 kokonaista punajuurta Jamien uunipunajuurista tai etikkaan säilöttynä purkista
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi tai uunipunajuurten valkosipulit
n. ½ dl punajuurten lientä (purkista tai uunipunajuurista)
n. 50 g aurajuustoa
mustapippuria
suolaa
tilkka vettä tarvittaessa

Pilko tai raasta punajuuret, hienonna sipuli ja valkosipuli. Lämmitä sipuleita ja punajuuria pannulla (käytä öljyä jos on tarpeen), lisää sitten neste ja suurin osa aurajuustosta muruina. Anna juuston sulaa ja kastikkeen saostua. Keitä pasta ja anna kastikkeen hautua sillä aikaa.

Sekoita kypsän pastan joukkoon kastike, nosta annokset lautasille ja ripottele päälle loput aurajuustot. Nauti ihanasta makuyhdistelmästä! Veikkaan että Ylimuuli mukkelismakkelis lisäisi tähän vielä hapankaalia... ei huonompi idea sekään.

Tämä oli luvalla sanottuna kyllä to-DEL-la hyvää pastaa. Kukapa nyt aurajuustosta ei pitäisi... Auran voi toki korvata esim. vuohenjuustolla jos on päässyt käymään niin ikävästi että ei aurasta pidä.

blogifuusiopiirakka

Syksy kiireineen on vaikuttanut voikeittiönkin postaustiheyteen vähintään yhtä dramaattisesti kuin kesä ja siihen kuuluneet harrastukset... Tätäkin herkkua tuli tehtyä jo hyvän aikaa sitten, heti kun olin Muulin keittiöstä marinoidut sienet bongannut... Ja Limepippurilta löydetty pohjaohje oli jo pitkään kokeilulistalla, kunnes viimein realisoitui. Piirakasta saa mukavan perjantairuoan, jos vain jaksaa nähdä pikkiriikkisen vaivaa vielä perjantai-iltana. Tällä reseptillä herkku valmistuu onneksi aika nopeasti, ja on kyllä ehdottomasti vaivan arvoista!

Piirakassa yhdistyy siis parikin lainattua ideaa eri blogeista, tämähän on juuri yksi ruokabloggailuharrastuksen parhaita puolia kun saa lainata hyviä ideoita!

Kasvispiirakka kevyemmin
n. 12 palaa

Piirakkapohja ilman voita:
1 dl ruisjauhoja
1 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
65 g maitorahkaa (rasvatonta)
3-4 rkl haaleaa vettä
suolaa

Täyte:
4 keskikokoista tuoretta herkkusientä
valkeaa balsamicoa
balsamicoa
hunajaa
yrttejä (meillä oli tuoretta rosmariinia ja timjamia)
2 valkosipulinkynttä

3 sipulia

2 dl kevyttä fraichea
½ dl maitoa
2-3 munaa
100 g maukasta juustoraastetta (mustaleimaemmental on hyvä, käy kevyenäkin)
yrttejä
valkopippuria
suolaa
paprikajauhetta


Laita ensin sienet marinadiin: viipaloi sienet ohuelti, hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita marinadin ainekset esim. minigrip-pussissa ja lisää sienet marinadiin. Kääntele varovasti, jotta marinadi tarttuu sieniin tasaisesti. Nosta jääkaappiin marinoitumaan (mitä pidempään, sen parempi, mutta puoli tuntiakin riittää hätätapauksessa).
Tee pohjataikina: sekoita kuivat aineet keskenään, lisää rahka ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Tässä kohtaa oma näppäryys meinasi potkaista nilkkaan, ruisjauholla tulee melko tarttuvaista taikinaa... mutta pienellä jauhonlisäyksellä siitäkin selvittiin. Kauli tai taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille (tässä käytettiin noin 23 cm irtopohjavuokaa), nosta vuoka jääkaappiin lepäämään.
Suikaloi sipuli ja paista kullanruskeaksi pannulla.
Sekoita munamaidon ainekset.
Lado piirakkapohjan päälle ensin sipuli ja sitten sienet. Kaada päälle munamaitoseos. Ripottele pinnalle vielä vaikka tuoretta rosmariinia.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30-45 minuuttia, riippuen siitä kuinka korkea piiras on. Kun pinta on kunnolla hyytynyt, on piirakka kypsä.

Tarjoa vaikka vihersalaatin ja hyvän valkoviinin kanssa. Mekin saatoimme maistella jotain valkoviiniä tämän keralla, mutta nyt ei kyllä pieneen päähän palaudu millään tuon viinin nimi.

Herkullista piirakkaa! Sienet ovat TODELLA maukkaita, kannattaa kokeilla niitä vaikkei piirakkaa laittaisikaan! Pohja taas on mukavaa vaihtelua enemmän voita sisältäville piirakkapohjille. NAM. I rest my case.

Chili sin carne

Marraskuun ruokahaaste onkin tähän mennessä aihepiiriltään haastavin kaikista järjestetyistä. Voikeittiössä ei oltu soijarouhetta nähtykään ennen kuin varta vasten tätä haastetta varten sitä pussillinen kotiin kiikutettiin. Lähtötilanne tosin kuulosti samalta myös monien muiden keittiöissä! Nopealla googlailulla selvisi, että rouhetta voi liottamisen jälkeen käyttää kuten jauhelihaa. Tämä helpottikin asiaa jonniin verran, vaikka siltikin miettimistä jäi.

Monien reseptien joukosta toteutukseen valikoitui lopulta turvallinen chili; järkeilin että mausteita tulee sen verran että lopputuloksen on oltava jokseenkin maukas tai ainakin siedettävä. Monissa netistä lukemissani kommenteissa kun rouhetta on moitittu itsessään hiukan mauttomaksi.
Oman chilimme nautimme tortillalettujen sisällä, lisukkeeksi menisi myös riisi tai kuskus. Halutessaan päälle voisi vielä töräyttää jugurttia tai fraichea.

Täytyy tässä sanoa että olimme oikein positiivisesti yllättyneitä rouheesta. Eihän se lihaa ole, mutta hyvää chiliä kyllä kokonaisuutena. Ja kun rouheen maustaa ja liottaa oikein, se sopinee mukavasti muihinkin ruokiin jauhelihan tilalle. Toisaalta mieleen tuli myös rouheen käyttäminen kuskusin tapaan vaikkapa salaatissa... onneksi pussissa on vielä reilusti rouhetta jäljellä, pääsee toteuttamaan ideoita. Haasteeseen ne eivät kyllä tällä erää enää ehdi, mutta eiköhän niistä postailla sitten muuten vaan.

Tässä se siis tulee, chili ilman lihaa:

Chili sin carne
4 annosta

1½ dl soijarouhetta (meillä oli tummaa)

liemi rouheen liotukseen:
1 dl vettä
(n. 2 tl) turaus tomaattipyrettä
pari tippaa tabascoa
ripaus juustokuminaa
ripaus chilirouhetta
½ lihaliemikuutio
suolaa
(loraus worcestershirekastiketta)

1 tlk ruskeita- tai kidneypapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 tlk tomaatteja kokonaisena tai vastaava määrä tomaattimurskaa
½ tuubia tomaattipyrettä
n. 1 dl vettä
n. 1 rkl hunajaa
2 tl kaakaojauhetta (tummaa, van Houten tai vastaava)
ripaus chilirouhetta
ripaus cayennepippuria
ripaus juustokuminaa
suolaa
2 rkl hillosipuleita
2 rkl oliiveja

Sekoita vesi ja mausteet rouheen liottamista varten. Sekoita soijarouhe mausteliemeen ja anna turvota ainakin 2 tuntia (meillä annettiin rouheen maustua reilusti seuraavaan päivään).

Huuhtele ja valuta pavut. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Lämmitä oliiviöljy padassa (valurauta- jos mahdollista) ja kuullota sipulisilppua sekä chilirouhetta siinä hetki. Lisää pavut, tomaatit, tomaattipyre, vesi ja mausteet. Lisää myös oliivit ja hillosipulit. Hauduta miedolla lämmöllä liedellä tai uunissa ainakin tunnin verran; jos aikaa on niin mieluusti hieman pidempäänkin: pavut pehmenevät kypsennyksen aikana. Lisää lopuksi liotettu / turvotettu soijarouhe ja anna hautua noin 5 minuuttia kunnes rouhekin on lämminnyt.
Tarjoa vaikkapa tortillan täytteenä.

Jamie taitaa kasviksetkin

Joko huolestuitte? Kun meillä ei noin viikkoon postattukaan mitään Jamien valmistamaa? Ei huolta lain, kyllä Oliverin Ohjeet vielä voikeittiössäkin maistuvat hyvältä. Tällä erää tehtiin pihville kaveria muhevasta juurespaistoksesta Punajuurilohkoja, valkosipulia, oreganoa, balsamicoa... Mmmm...

Uunipunajuuret balsamicolla ja oreganolla
4 annosta

3 keskikokoista punajuurta
3-6 valkosipulinkynttä litistettynä
½ rkl oliiviöljyä
½ rkl balsamicoa
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Pese ja paloittele punajuuret. Repäise foliosta isohko arkki, nosta punajuuret ja valkosipulit sen keskelle ja muotoile avoimeksi pussiksi. Ripottele päälle oreganoa ja mausteet, lorauta vielä hiukan oliiviöljyä ja balsamicoa. Sulje nyytti ja kypsennä 225 -asteisessa uunissa 20-30 min.
Nauti herkullisista tuoksuista ja mauista...

broileria chilikermassa

Tämä on helppoa arkiruokaa, ja maut ovat mukavasti sekasotkua idän ja lännen väliltä. Ei siis liian itämaista mutta pientä juonenkäännettä Aasian suuntaan löytyy. Valmistus on helppoa ja kohtuullisen nopeaakin. Värimaailma humpsahti kerralla auringoksi pimeään syksyyn, kun sekä kastikkeeseen että riisiin laitettiin kurkumaa.

Broilerifileet chilikermassa
4 annosta

4 ohutta broilerin fileleikettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
½ tl kurkumaa
2 dl ruokakermaa
reilu loraus thai sweet chili -kastiketta
maizenan vaaleaa suurustetta

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja kurkumaa keskilämmöllä oliiviöljytilkassa hetken aikaa. Lisää kerma ja sweet chili-kastike. Kiehauta, lisää maizenaa ja anna saostua. Paista broilerfileisiin kaunis ruskea paistopinta toisella pannulla ja laita sitten fileet kastikkeeseen hautumaan. Hauduta keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Tarkasta vielä maut ja korjaa tarvittaessa.
Keitä lisukkeeksi riisiä.

Tässä ruoassa on ihanan pehmeän tulinen maku, jossa on aavistus makeuttakin mukana. Kannattaa kokeilla!

kuhaa rullalla

Todistusaineistoa siitä että meillä on kuin onkin muidenkin kokkien ruokakirjoja kuin Jamien... Tina (niin, Ruotsin-Tina eli Nordström) toinen suosikeistamme. Tinankin ohjeet ovat mukavan selkeitä ja maut yksinkertaisia, mutta kuitenkin ohjeista löytyy pientä jekkua. Tämä rullattu kuha löytyi kirjasta Huippuhyvää!. Oikeastaan resepti huutaa mustaeväkampelaa, mutten koskaan ole kuullutkaan sellaisesta ja kuhafilee oli sopivasti edullista niin sillä sitten mentiin.

Foliossa paistettua kuhaa oliivien, kapristen ja sitruunan kera
2 annosta

n. 400 g kuhafilettä, mieluiten pieniä

½ sitruuna
2 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia (pieniä)
½ dl suuria kapriksia (pienetkin käy)
vajaa 1 dl mustia oliiveja
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
kapristen lientä

Jos kuhafileet ovat suuria, leikkaa ne pitkittäin kahtia. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Revi alumiinifoliosta kaksi noin 30 cm:n mittaista palaa. Pese ja viipaloi sitruuna, laita molemmille foliopaloille kaksi viipaletta. Kääri kalapalat rullalle ja laita sitruunaviipaleiden päälle. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja salottisipulit. Poista oliiveista kivet: ota kiinni terävästä päästä esim. peukalolla, etu- ja keskisormella, aseta oliivi "pystyyn" työlautaa vasten ja paina sormilla varovasti alaspäin. Kiven pitäisi irrota siististi. Kuulostaa hankalalta mutta on helppoa kun tekniikan löytää. Ripottele oliivit, kaprikset, valko- ja salottisipuli kalojen päälle. Taita folion reunat ylös. Suolaa ja pippuroi, pirskottele vähän oliiviöljyä päälle ja lopuksi lorauta pikkuisen kaprislientä. Kaprisliemen voi jättää poiskin, aineksista tulee muutenkin suolaisuutta melko lailla. Taittele foliot paketeiksi, nosta päitä hiukan ylöspäin ettei mitään pääse valumaan ulos paistamisen aikana. Kypsennä noin 30 minuuttia (hiukan fileiden paksuudesta riippuen).

Tarjoa esimerkiksi riisin kera.

Nyyteissä oli jännittävän sitruunainen maku. Mukavan kevyt kokonaisuus, jossa oli kalan maullekin tilaa. Minusta tämä ei ehkä mauiltaan ollut ykkössuosikkejani, Parempi Puolisko sen sijaan tykkäsi. Ehkä isot kaprikset olivat jo hiukan liikaa kalamataoliivien ja sitruunan kanssa? Melko suolaista ruoka on, joten riisiä tai muita lisukkeita ei tarvitse suolata kovinkaan reilulla kädellä.

nakkilaatikko al dente

Arkiruoka kunniaan! Jokin hetki sitten ainakin Terhin ja Pastanjauhajien tykönä keskusteltiin erilaisista tavoista tehdä makaronilaatikkoa. "Hetkinen!" te ajattelette "voiko makaronilaatikkoa muka tehdä jotenkin eri tavoilla muka?" Kyllä voi, katsokaa vaikka noita postauksia ja niiden kommenttiosioita. Vinkeistä innostuneina tajusimme ensimmäistä kertaa kokeilla makaronilaatikkoa keittämättä makaroneja ensin. Meidän perusversiomme onkin jo esitelty, käytännössä menimme samalla tyylillä mutta keittämättä makaroneja ensin ja lisäten hiukan nesteen määrää. Voin vannoa, että siitä tuli kaikkien aikojen paras makaronilaatikko! Kokeilkaa ihmeessä, valmistusaika lyhenee ja maku vain paranee!

Siitä innostuneena sitten keksimme uuden laatikon, jossa makaroni on pidempää ja jauheliha korvautuu bratwurstilla. Ja kaiken lisäksi lihaliemen tilalle sujautetaan paseeratusta tomaatista ja mausteista valmistettu liemi.

Bratwurstilaatikko
n. 6 annosta

n. 300 g bratwursteja
n. 400 g pastaa
n. 4 dl paseerattua tomaattia
loraus vettä
yrttejä
mustapippuria
pari tippaa tabascoa
suolaa
valkosipulia hienonnettuna
worcestershirekastiketta
ketsuppia turaus
(juustoraastetta)

Viipaloi bratwurstit. Kiehauta paseerattu tomaatti, vesi ja mausteet kattilassa. Yhdistä keittämätön pasta, bratwurstisuikaleet ja kastike vuoassa. Sekoita. Jos kastike ei peitä (juuri ja juuri) pasta-bratwurstiseoksen pintaa, lisää vettä tai lihalientä. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna vetäytyä hetken ja nauti.
Pasta imee itseensä huomattavan paljon paremmin makuja, ja jää juuri sopivasti al denteksi. Hyvästi makaronin keittäminen laatikoita varten!

missäs tämän jutun pihvi piilee?

Vaikka pihvit ovat sunnuntaipöydässä ahkerasti viime viikkoina esiintyneet, ei niitä sentään ihan joka sunnuntai ole syöty. Tämäkään ei pääse top10 kevyimmät eväät -listoille, mutta mitäpä siitä. Antaa elämän maistua! Estradille pääsevät täytetyt broilerfileet ja valkosipuli-aurakermaperunat sekä sienikastike.

Sienitäytteiset broilerit sienikastikkeella
4 annosta (jotka voi tuhota kaksi nälkäistä...)

4 broilerin ohutta fileleikettä
2 isoa tuoretta herkkusientä
n. 50 g (4-6 viipaletta) Koskenlaskija kantarellia
suolaa
pippuria

1 sipuli
2 isohkoa tuoretta herkkusientä (tai muita sieniä)
kanaliemikuutio
3 dl vettä
n. 50g Koskenlaskija kantarellia
yrttisekoitusta
valkopippuria
(suolaa)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa broilerin fileisiin viillot, jotta saat niihin pienet taskut. Täytä taskut sieni- ja juustoviipaleilla. Mausta fileet pippurilla ja suolalla, kypsennä uunissa noin 20 minuuttia.

Kuullota sipulia ja sieniä pienessä öljytilkassa hetken aikaa. Lisää vesi ja liemikuutio, kiehauta. Lisää juustoa ja mausteet. Passaile koostumus kohdalleen juustolla tai Maizenan vaalealla suurusteella. Tarkista ja korjaa maut tarvittaessa.

Aurakermaperunat
n. 3 annosta

3 keskikokoista perunaa
n. 4 dl kermaa (meillä oli tällä kertaa puolet ruoka- ja puolet kuohukermaa)
n. 70 g aurajuustoa
4 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Kuori ja viipaloi perunat. Sekoita mausteita ja puristetut valkosipulinkynnet kermaan. Lado perunaviipaleita kerros vuokaan, ripottele päälle auraa ja kaada osa kermasta pinnalle. Jatka kunnes perunat loppuvat, päällimmäiseksi vielä auraa ja kermaa. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Syö liikaa ja nuole lopuksi vuoka (tunnusta pois, niin siinä kuitenkin käy!)

Herkullinen kokonaisuus, pitää kyllä myöntää. Ei edes liian raskas, kastikeessa kun oli lopulta melko vähän juustoa, joten se hiukan raikasti kokonaisuutta. Eikä kanan täytteenäkään määrättömiä määriä juustoa ollut. Kastikkeita tulee kyllä harmillisen vähän laiteltua, pitäisikin keskittyä siihen lähiaikoina. Jotenkin se vain "unohtuu" kokonaisuudesta. Lokakuun ruokahaasteen voittajaltahan voisi vakoilla monia hyviä kastikereseptejä...

vuohenjuustosalaatin toinen tuleminen

Pientä välikevennystä kakkujen ja pihvien väliin... Pirun hyvä vuohenjuustosalaatti on varmaan ollut yksi suosituimmista Puolen Kilon keittiöön johtaneista linkeistä. Sittemmin sitä on kokeiltu myös valkoisen balsamicosiirapin kera, hyvää niinkin. Tällä kertaa mukaan pääsivät endiivit ja kastikkeeksi rosmariinihunaja... mmm, hyvää...

Tee perussalaatti kuten alkuperäinen ohje neuvoo. Endiivit (tai siis nämä olivat kyllä salaattisikuria) kannattaa huuhdella lämpimällä vedellä huolellisesti ja valuttaa. Pilko ne hyvin pieniksi suikaleiksi, sillä endiivi on jokseenkin kitkerän makuinen kasvis.

Rosmariinihunaja

2 oksaa tuoretta rosmariinia (sikäli kun Israelista asti tuotu on täällä enää tuoretta)
n. ½ dl hunajaa

Laita hunaja ja rosmariininoksat pieneen kasariin, lämmitä miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia, jotta rosmariini luovuttaa makua hunajaan. Nosta rosmariininoksat pois ja valuta hunajaa salaatin päälle kastikkeeksi.

Salaattisikuri piiloutui hyvin salaatin kokonaisuuteen ja rosmariinihunaja kruunasi koko komeuden!

pihviä, ei perunoita

Tällä kertaa tukeudutaan vahvasti muiden blogikokkien antamaan inspiraatioon. Kokonaisuutta ja sen Atkins-henkeä inspiroi tietysti Liemessä -blogi, jossa on oikea runsauden pula vähähiilarisia reseptejä! Täysin hiilariton kuukausi on meillä vielä toistaiseksi toteuttamatta, mutta ehkä piankin... Salaattiin otimme ohjeistusta blogikokkien sikakunkulta. Maustevoi taas löytyi googlettamalla Puoliruokaa -sivuilta. Kun aivot on tyhjät, kannattaa aina turvautua ruokablogeihin ja ideoita riittää.

Pihvinä kokeilimme ensimmäistä kertaa entrecôtea, jolle ei ehkä (ainakaan meidän makuumme) tuota maustevoita olisi välttämättä tarvittu. Lisäksi onnistuin vihdoin hankkimaan kunnon grillipannun pihvien paistoa varten! No joo, myönnettäköön ettei se nyt ihan optimaali ole, kun ei ole valurautaa...

Entrecôte punaviinivoilla, aurapäärynäsalaattipedillä
2 annosta

2 reilua entrecôte- eli välikyljyspihviä
suolaa
mustapippuria myllystä

50 g voita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ dl punaviiniä
suolaa
pippuria

salaattia/ salaatteja (esim. rucola, jääsalaatti, romaine)
n. 75 g Aurajuustoa
1 päärynä
aurinkokuivattuja tomaatteja

Valmista ensin maustevoi: hienonna sipuli ja valkosipuli hienoksi. Lämmitä pannu keskilämmölle, heitä sipulit siihen (ei öljyä!) ja sekoita hetken aikaa. Lisää punaviini ja hauduta kunnes viini on imeytynyt sipuleihin kokonaan. Jäähdytä hieman. Sekoita sipuliseos huoneenlämpöiseen voihin, lisää hiukan suolaa ja pippuria. Muotoile voipaperille tai tuorekelmulle voista pötkö, kääräise rullalle ja laita jääkaappiin tekeytymään ja kovettumaan.

Ota pihvit huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen paistamista. Koska pihvien paisto ei kestä kauaa, tee ensi salaattipedit valmiiksi lautasille. Huuhtele ja revi salaatit suupalojen kokoisiksi, asettele lautasille (peittämään noin puolet lautasesta). Kuori ja kuutioi päärynä, ripottele kuutiot salaatin päälle. Viipaloi aurinkokuivatut tomaatit, ripottele salaatin päälle. Murra Aurasta paloja ja laita ne päällimmäiseksi. Lopuksi voit vielä rouhaista mustapippuria myllystä pintaan.

Lämmitä pannu kuumaksi, taputtele pihvien pinnat kuiviksi esim. talouspaperilla. Paista pihvejä ensimmäiseltä puolelta, kunnes lihasneste pisaroi yläpintaan. Käännä ja paista toiseltakin puolelta, kunnes tapahtuu sama kuin edellä. Tällöin pihvi on medium. Jos pidät kypsemmästä lihasta, paista hiukan (esim. minuutti/puoli) pidempään. Nosta pihvit välittömästi pannulta lautasille, rouhi päälle reilusti mustapippuria ja hiukan suolaa. Leikkaa viipaleet maustevoista ja nosta pihvien päälle. Nauti hyvän punaviinin kera.

Meillä ruokajuomana oli Libanonilainen Chateau Ksara Reserve du Couvent. Se on ennenkin todettu loistavaksi pihviviiniksi, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Ksara sopisi mainiosti myös riistaruoille, siinä on hiukan savuisuuteen vivahtavaa makua.

puspus

Lähestyvän viikonlopun kunniaksi vähän herkkuja. Silloin kun me olimme pieniä, näitä sai vielä reilusti kutsua neekerinpusuiksi. Nykyään kun korttipelikin on uudelleen nimetty Pekaksi ja lakupaketista kuvat uusittu, nämä ovat siis pelkkiä pusuja. Hyviä jokatapauksessa. Brunbergin pusut ovat aina olleet minun suosikkejani makeista herkuista. Aikaa sitten jo bongasin tämän resepti sekä Hellapoliisilta että Marielta, ja yllätyin että näitä herkkuja voisi itsekin tehdä!

Kun sitten vihdoin suklaahaasteen kakusta (muistakaahan muuten äänestää suosikkianne) jäi valkuaisia yli juuri sopivasti, ajattelin vihdoin tarttua tuumasta toimeen.

Mokkapusut
n. 9-12 isoa pusua

3 valkuaista
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl pikakahvijauhetta

Marie-keksejä (tai ohutta vohvelilevyä)
n. 200 g taloussuklaata

Vatkaa puolet sokerista ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää loppu sokeri vähin erin koko ajan vatkaten. Vaahdon pitää olla niin jämäkkää että se pysyy kulhossa vaikka kulho käännettäisiin nurin päin. Sekoita sitten pikakahvijauhe (tai muut haluamasi makuaineet) varovasti lusikalla vaahtoon. Lusikoi vaahto pursotinpussiin tai vahvaan pakastepussiin (josta leikkaat kulman auki). Pursota kekseille. Paista 150-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia, kunnes vaahto on hiukan kiinteytynyt. Sulata suklaata mikrossa tai vesihauteessa ja dippaa pusut siihen, jotta ne saavat suklaakuorrutuksen. Nosta jääkaappiin jäähtymään ja tekeytymään. Ehdottomasti parhaita parin päivän päästä!

Minulla tuo suklaakuorrutus jäi vähän niin ja näin, kun ei ollut tarpeeksi suklaata jotta siihen olisi voinut dippailla, ja niinpä pursottelin suklaata pussista pusujen päälle...
Ensi alkuun, heti valmistuspäivänä olivat aika lailla makeita, jopa liiankin makeita meidän makuun. Parin päivän jääkaappisäilytys kuitenkin tasoitti makuja (ja pehmensi keksipohjia) juuri sopivasti, ja näistä tuli todella herkullisia! Helppoa ja kohtuullisen nopeaa herkkua makeannälkään, suosittelen kokeilemaan!

Marengin teossa voi olla vaikeuksia, lähinnä jos välineet eivät ole ehdottoman puhtaat ja kuivat. Tuolta Hellapoliisilta ja Marielta löytyy hyvää ohjeistusta aiheeseen. Minullakin vaahto alkoi hetken päästä hiukan löystyä kun olin lisännyt kahvijauheen, mutta hyvin sitä pystyi silti pursottamaan. Kannattaa kokeilla!

kasviksia vokkiin

Helppo ja nopea arkiruoka joka on loputtomasti muunneltavissa jääkaapin sisällön mukaan: wokit eri muodoissaan esiintyvät meidän arkimenuussa tuon tuostakin. Tällä kertaa menimme ihan kasvislinjalla, kastike syntyi helposti maapähkinävoista ja chilitahnasta. Kokeilkaa hyvät ihmiset maapähkinävoista tehtäviä kastikkeita wokkeihin tai kanan ja riisin kanssa! Oman maun mukaan sekaan voi voin lisäksi sujauttaa valkosipulia, chiliä jossain muodossa, inkivääriä, kanalientä ja / tai kookosmaitoa sekä ripauksen suolaa ja vielä pienemmän ripauksen sokeria. Voi on aina voita, niin maapähkinävoikin, mutta ei sitä koko purkkia tarvitse yhteen kastikkeeseen hölvätä! Takaamme että pähkinäkastike vie kielen mennessään.

Chili-pähkinäinen kasviswok
2 annosta

kasviksia oman maun mukaan, esim:
1 punasipuli puolitettuna ja viipaloituna
parsakaalia, kukinnot eroteltuina
2 porkkanaa esim. juustohöylällä viipaloituna
1 paprika suikaloituna
2 valkosipulinkynttä viipaloituna

2 rkl maapähkinävoita
1 tl sambal oelek -tahnaa tai muuta chiliä
loraus vettä
1/4 kanaliemikuutio
liraus hunajaa
inkivääriä
suolaa
soijaa

riisinuudeleita

Kuullota / wokkaa kasviksia hetken aikaa pannulla. Lisää mausteet ja maapähkinävoi, anna pehmetä ja maustua hetken aikaa. Valmista nuudelit paketin ohjeen mukaan. Tarjoile välittömästi.

Melkein terveellistäkin!

kunnon pihvi ja lisukkeet

Sunnuntaiherkuttelua parhaimmillaan, kunnon pihviä ja kermaperunoita! Pieni ääni sisälläni kaipasi kyllä myös jotain raikastusta ateriaan, niinpä mukaan pääsivät uunipaahdetut paprikat rosmariinilla ja hunajalla maustettuna. Kermaperunoita teimme ensimmäistä kertaa itse; niitä ei tule järin usein nautiskeltua tässä keittiössä. Alunperin tarkoitus oli syödä pihviä rucola-parmesansalaatilla sekä niillä paahdetuilla paprikoilla, mutta Parempi Puolisko keksi kaupassa kesken kaiken että kermaperunat olisivat herkkua. Tässä kohtaa on vielä selvennettävä että meillä voittopuolisesti minä olen se joka haikailee rasvaisten herkkujen perään... Niinpä ei vaadittukaan liiemmälti suostuttelua, ja ostoskoriin livahti siis perunoita sekä ruokakermaa (ihan kuohukermaan en sentään pystynyt menemään kerralla). Koska olimme liian myöhään liikkeellä, pihvitkin tulivat valmiiksi pakatuista vaihtoehdoista. Syöhän sitä niitäkin, paremman puutteessa ;)

Jos pihviliha on kunnollista, ei sen paistaminen ole kummoinenkaan homma. Varsinkin jos joku muu tekee sen. Meillä Parempi Puolisko on erikoistunut pihvien paistoon, joten minulta ei kyllä yksityiskohtaista ohjeistusta tipu. Ilmeisesti lihan olisi hyvä olla huoneenlämpöistä ja pannun riittävän kuuma. Kovin kauaa ei puoleltaan kannata paistella jos ei tykkää syödä kengänpohjia. Niin, ja suolaa ja pippuria laitetaan vasta lautasella.
Onnistuneita pihvejä olen saanut syödä, vaikkei meillä edelleenkään ole valurautapannua tähän hommaan...

Paahdetut hunaja-rosmariinipaprikat
n. 3 annosta

2 isohkoa paprikaa
tuoretta rosmariinia pari oksaa (tai kuivattua vastaavasti)
loraus hunajaa
loraus valkoista balsamicoa tai vast.
mustapippuria
suolaa

Lohko paprikat neljään osaan, huuhtaise ja poista siemenet. Lado palat johonkin uuninkestävään astiaan selälleen. Lorauta jokaiseen hiukan hunajaa ja hiukan balsamicoa (valkoviinietikkakin varmasti sopii). Ripottele päälle rosmariinia, suolaa sekä hiukan mustapippuria myllystä. Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 20 minuuttia.

Valkosipuli-kermaperunat vuohenjuustolla
3 annosta

3 isohkoa perunaa
2 (-4) dl ruokakermaa
3 valkosipulinkynttä murskattuna
suolaa
mustapippuria
n. 50 g vuohenjuustoa

Kuori perunat ja viipaloi ne ohuiksi viipaleiksi. Sekoita puserretut valkosipulinkynnet ruokakermaan, mausta suolalla ja pippurilla. Lado perunat uunivuokaan kerroksittain, väliin hiukan suolaa, pippuria sekä vuohenjuustoa muruina. Kaada myös kerrosten väliin osa kermaseoksesta. Kaada loput kermasta perunoiden päälle. Kypsennä noin 200 -225 -asteisessa uunissa noin 45 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Tuo 2 dl jota käytimme on hiukan niukasti, mikäli haluaa oikein kermaiset perunat, joten kerman määrää voi vapaasti lisätä tarvittaessa.

Ateriakokonaisuus oli kyllä kieltämättä herkullinen! Valkosipuli-kermaperunat onnistuivat ihan nappiin, juuri sopivat maut eikä liikaa suolaa! Paprikat toivat toivottua raikkautta kokonaisuuteen, ja pihvi oli taaskin hyvää. Tämän kun vielä kruunaa syksyn ensimmäiset kynttilänpoltot ja hyvä punaviini niin mitäpä sitä ihminen voisi enempää toivoa?

kebab!

Perjantaisin tekee useimmiten mieli syödä herkkuja. Kebablihan resepti oli jo aikaa sitten sattunut silmiin useammassa blogissa, ja ajatus jäänyt mieleen. Ainut syy miksei tätä aiemmin tullut kokeiltua on ollut pitkä kypsennysaika. Nyt älysin tehdä kypsennyksen torstai-iltana, mikä helpotti ja nopeutti perjantain ruokailua entisestään. Varsinkin kun en taaskaan saanut tehtyä pitaleipiä itse... jospa sitten ensi kerralla.

Kotitekoinen kebab jauhelihasta
n. 6 annosta

500 g nautajauhelihaa
½ tl oliiviöljyä
chilirouhetta
tabascoa
mustapippuria
juustokuminaa
valkosipulia puristettuna
suolaa
paprikajauhetta
(muita mausteita maun mukaan)

Sekoita mausteet pikkuriikkiseen tilkkaan oliiviöljyä. Huom. mausteita saa olla runsaasti, samoin suolaa! Yksinkertaisimmassa nettireseptissä taisi olla kilo jauhelihaa ja sitä kohti ½ dl mustapippurirouhetta! Sekoita jauheliha mausteisiin, alusta sitten joko käsin tai monitoimikoneella massaa ainakin 15 minuuttia, jotta massasta tulee tiivistä, melkein tahnamaista. Idea on saada kaikki ilma pois massasta, jotta koostumus muistuttaa kebablihaa eikä lihamureketta...
Kun olet pahoinpidellyt lihaa riittävästi, muotoile siitä paksuhko pötkö. Kääri pötkö kaksinkertaiseen folioon tiiviisti. Kypsennä 100 -asteisessa uunissa n. 3 tuntia. Anna levätä foliossa vielä puoli tuntia ennen leikkaamista. Meillä liha jäähdytettiin foliossaan ja laitettiin koko paketti jääkaappiin vuorokaudeksi. Sitten vuolimme ohuita viipaleita pötköstä ja käytimme niitä 225 -asteisessa uunissa grillivastuksen alla hetken aikaa.
Tarjoa pitaleivän sisällä, lisäksi salaatinlehtiä sekä kastikkeet vaikkapa ruokajugurtista valkosipulilla sekä tomaattipyre-salsakastike.

Kebab oli jopa parempaa kuin lähikuppiloista saatavat esitykset. Tekeminen oli helppoa, vaikka kypsennys kestääkin kotvasen. Tätä tehdään uudelleen kyllä, ja voimme suositella muillekin!
Seuraavan kerran kyllä pitaleivätkin tehdään itse...

hapanta, sanoi oliivinystävä kaalista

Oikeasti olen kyllä kehittynyt kovasti kaalinystävänä viime aikoina. Hapankaalia jopa ihan kaipaa! Kun bongasin joku viikko sitten tämän Ruokalan ahvenreseptin, pystyin jo saman tien maistamaan hapankaalin pehmeän maun tukemassa tuoreen ahvenen mietoa aromia. Niinpä tästä valmistui sunnuntai-illan herkkuruoka. Kylkeen vielä valkosipulikurkkuja Kulinaarikeittiön ohjeella, ja 'vot että oli ihanaa. Sunnuntain päivällisestä onkin muodostunut oikea herkutteluhetki viime viikkoina... Asiasta lisää piakkoin, mutta voin jo valottaa sen verran että valkosipuli-kermaperunoita on tullut testattua jo pariinkin otteeseen.

Suosittelen tässä ruoassa olemaan varovainen sinapin annostelun kanssa, dijon kun on ihan tymäkkää tavaraa... tarkoitus ei ole irrottaa hiuksia päästä itseltä eikä kanssa-aterioitsijoilta.

Ahvenfileet dijonkerma-hapankaalilla
2 annosta

4 ahvenfilettä

500 g hapankaalia
hiukan oliiviöljyä
1-2 tl dijonsinappia
loraus hunajaa
mustapippurirouhetta
n. 2 dl smetanaa (siis smetanaa, eikä mitään kevytfraicheja tähän)

(suppilovahveroita)

Huuhtaise hapankaalia lävikössä ja valuta hyvin. Kuullota hapankaalia öljyssä, kunnes se hieman pehmenee. Lisää mausteet ja smetana, hauduta muutama minuutti sillä aikaa kun paistat ahvenet.
Paista ahvenfileet voissa pannulla, mausta suolalla ja pippurilla.
Nostele annokset lautasille ja nauti.

Ruokajuomana toimisi vuorenvarmasti jokin hyvä, hiukan hapokas valkkari, vaikkapa Sauvignon Blanc- rypäleestä... Esimerkiksi Tuida Sauvignon Blanc, jota juo kyllä sitten ilman ruokaakin ihan sujuvasti.

enkelten ruokaa paholaisen kakussa

Lienen maininnut aiemminkin, että henkilökohtaisesti en ole kovin kovasti makean perään, ja osittain siitäkin johtuen leivon aika harvoin. Tätä en kuitenkaan voinut vastustaa, kun blogikierroksellani törmäsin tähän Peabodyn ohjeeseen. Kuten tuolta alkuperäisestä ohjeesta huomaatte, ovat kuvat kerta kaikkiaan niin herkullisia että kokeilemaan oli päästävä. Kun vielä lokakuun ruokahaasteen aiheeksi sattumoisin valikoitui suklaa, osui tämä kuin nyrkki nenään nakkikioskin jonossa.
Ensin olin kyllä ajatellut jotain vähän omaperäisempää, ehkäpä suolaista reseptiä suklaasta. Tämän päivän Hesarin ruokasivutkin tukevat mukavasti tätä lähestymistapaa; suklainen chili con carne menee ainakin kokeiluun. Mutta tätä kakkua kokeiltuani ei tarvitse epäröidä: tämä menee kyllä meidän haasteruoaksi!

Ennakko"varoituksena": kakku on todella täyteläinen (Parempi Puolisko nimesikin sen Pisteet kotiin-kakuksi Painonvartijoihin viitaten) ja sen tekemiseen vierähtää tovi. Se on kuitenkin ehdottomasti vaivan arvoinen!

Tämä on muuten hetki jota olette kaikki odottaneet: tässä reseptissä on oikeasti puoli kiloa voita!

Pisteet kotiin aka. Baileyskakku
1 iso kakku, n. 20 viipaletta

OTETAAN ENSIN PUOLI KILOA VOITA pehmenemään reseptin eri vaiheita varten. Jatketaan alla olevan ohjeen mukaan...

Tummanpuhuva paholaisen suklaakakku

3,6 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3/4 tl leivinsoodaa
3/4 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
155 g suolatonta / vähäsuolaista voita
3,6 dl sokeria
1,6 dl kaakaojauhetta (van Houten tai vast.)
2 isoa munaa
3,2 dl lämmintä vettä

Lämmitä uuni 175 -asteiseksi. Voitele ja jauhota 26 cm kakkuvuoka (tai kaksi 23 cm vuokaa). Sekoita kuivat aineet keskenään (lukuunottamatta kaakaojauhetta). Vatkaa pehmeää voita monitoimikoneessa (vispilällä) keskiteholla kunnes siitä tulee kermaista. Lisää sokeri pienissä erissä, vatkaa täydellä teholla, yhteensä noin kolme minuuttia. Lisää kaakaojauhe ja vatkaa minuutti. Kaavi seos reunoilta kulhoon, lisää munat yksi kerrallaan välillä vatkaten. Koneen käydessä hitaalla vaihteella, lisää kuiva-aineseos kolmessa erässä, ja näiden välillä lämmin vesi kahdessa erässä. Kaavi taas reunat ja vatkaa hiljaisella teholla noin 30 sekuntia. Kaada taikina vuokaan / vuokiin. Kypsennä 45-55 minuuttia, ota uunista ja anna jäähtyä vuoassaan 20 minuuttia. Irrota kakku vuoasta ja anna jäähtyä täysin ennen kuin täytät sen. (Sillä välin voit valmistaa täytteet).

Enkelten ruokaa eli Bailey'skreemi
EDIT 10.9.08: kreemin ainekset korjattu, tällä tulee vähemmän voista

1 iso muna
2 munankeltuaista
0,6 dl vettä
2,4 dl sokeria
200 g voita, suolatonta tai vähäsuolaista
(1/4 tl suolaa) jätä pois jos voi on vähänkin suolaista
25-30 ml Baileysia (jos löydät Bailey's Caramelia, käytä sitä)

Vatkaa sähkövatkaimella tai monitoimikoneen vispilällä munia ja keltuaisia suuressa kulhossa täydellä teholla noin 5 minuuttia. Laita vesi ja sokeri kasariin, lämmitä ja anna poreilla kunnes seos on "pehmeän kuulan" vaiheessa eli kun pudotat tipan kylmään veteen, se jähmettyy niin että sitä voi sormin muotoilla. Jos omistat erityisen lämpömittarin tämäntyyppisiä tilanteita varten niin lämpötilan pitäisi olla noin 115 astetta Celsiusta. Kaada seos kuumutta kestävään mitta-astiaan. Valuta seos kananmunaseokseen ohuena, tasaisena nauhana koneen käydessä hiljaisella teholla koko ajan. Nosta tehoa keskitasoon ja vatkaa noin 7 minuuttia tai kunnes seos on jäähtynyt kokonaan. Lisää sitten voi noin 50 g kerrallaan, vatkaa keskiteholla jokaisen voin lisäyksen jälkeen. Kun kaikki voi on lisätty, vatkaa vielä noin 3 minuuttia keskiteholla, kunnes seos sakenee hieman. Sekoita mukaan Bailey's (ja suola). Nosta seos jääkaappiin odottamaan.

Suklaatäyte, suklaa-karamelliganache
290 g tummaa suklaata
2,4 dl kuohukermaa
10 toffee- tai Omar-karamellia

Paloittele / rouhi suklaa mahdollisimman pieneksi. Sulata karamellit kermaan ja kaada kuuma seos suklaarouheen päälle. Sekoita kunnes suklaa on sulanut. Nosta tämäkin täyte hetkeksi jääkaappiin, sitä on helpompi käsitellä kun se jäähtyessään hiukan jähmettyy. Älä kuitenkaan unohda sitä sinne puoleksi päivää...

Koko komeus kasaan:

Leikkaa suklaakakku varovasti kolmeen osaan (tai jos teit kaksi kakkua, molemmat kahteen osaan). Minulla oli tässä pikku vaikeuksia, oli sen verran mureaa kakkua että meinasi mennä palasiksi...
Kasaa kakku tarjoilulautaselle valmiiksi. Levitä ensimmäiseen väliin osa Baileys-täytteestä, toiseen väliin suklaaganache ja kuorruta lopulla Baileyskreemillä. Jos teit kaksi kakkua, laita ylimpään väliin myös Baileyskreemiä. Nosta kakku vielä jääkaappiin lepäämään ennen tarjoilua.

Tämä oli VALTAVAN hyvää, joskin sen verran muhevaa että kovin montaa palaa ei kerralla jaksa kukaan syödä. Kakku parani seuraavaksi päiväksi vieläkin paremmaksi, joten tekisin ehkä erityistilanteita varten tämän edellisenä päivänä tekeytymään. Ihanan suklaiset ja täyteläiset maut, oikea herkuttelukakku!

risottotaivas

Oikea risotto on ah niin hyvää! Meillä ei oikein välitetty risotoista, kunnes viime keväänä opettelimme ensi kertaa tekemään risottoa oikein ja huolella. Havaitsimme heti, että aiemmin olimmekin kutsuneet risotoksi riisipataa ;)
Oikea, pehmeä ja herkullinen risotto on yllättävän helppo ja jopa nopeahko ruoka. Myönnetään, että kattilan äärellä joutuu seisomaan koko ajan, mutta varsinainen keittely kestää kuitenkin vain noin 20 minuuttia, mikä ei minusta ole aika eikä mikään! Lisäksi risotto on helposti muunneltavissa kun perusresepti on hallussa, ja aineksia ei tarvia paljon. Mitään kevytruokaa aito risotto ei kyllä ole, mutta eihän kaiken tarvitsekaan olla kevyttä!

Tämänkertainen resepti tulee Jamielta (ette varmaan arvanneetkaan...), jolla on valtavasti herkullisen kuuloisia risotto-ohjeita valikoimassaan. Tätä halusimme kokeilla nimenomaan tuon punaviinin vuoksi.

Punaviinirisottoa pekonilla, rosmariinilla ja sikurisalaatilla
4 annosta

n. 6 dl lihalientä
loraus oliiviöljyä
2 salottisipulia hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä hienonnettuna
n. 250 g risottoriisiä
n. 2,5 dl punaviiniä
n. 20 viipaletta pekonia
2 salaattisikuria (myydään endiivin nimellä)
kourallinen tuoretta rosmariinia
suolaa
mustapippuria myllystä
30 g voita
40 g parmesania raastettuna

Suikaloi pekoni, riivi rosmariinista lehdet ja hienonna ne. Pese, valuta ja suikaloi endiivit (tai oikeasti se on ilmeisesti salaattisikuria). Ruskista pekonit pannulla, Lisää salaattisuikaleet ja rosmariinimurske, anna hautua kannen alla kunnes salaatti on kypsää. Nosta sivuun odottamaan.
Lämmitä yhdessä kattilassa liemi. Lorauta toisen kattilan tai padan pohjalle oliiviöljyä, kuullota siinä sipulia ja valkosipulia muutama minuutti. Laita riisi kattilaan ja lisää samalla lämpöä. Kuullota riisiä koko ajan hämmentäen pari minuuttia, kunnes se alkaa muuttua hiukan kuultavaksi (minuutti tai pari). Lisää punaviini ja jatka sekoittamista. Kun viini on imeytynyt riisiin, lisää esimmäinen kauhallinen (noin 1 dl) lientä ja hyppysellinen suolaa. Vähennä lämpö hautumislämmöksi, että riisit eivät kypsy ulkopinnaltaan liian nopeasti. Lisää tässä vaiheessa sekaan myös pekoni-salaattiseos. Lisää lientä desi kerrallaan, kun edellinen satsi on imeytynyt riisiin. Hämmennä koko ajan, jotta riisistä hieroutuu irti tärkkelystä -se tekee risoton koostumuksesta pehmeän kermaisen. Tähän vaiheeseen pitäisi kulua noin 15 minuuttia. Maistele, onko riisi al dente -kypsää ja maut kohdallaan. Jos ei, lisää vielä lientä desi kerrallaan kunnes sopiva kypsyysaste on saavutettu. Kun kypsyys ja maut ovat kohdallaan, ota risotto liedeltä ja lisää voi ja parmesaani. Sekoita varovasti, laita kansi päälle ja anna levähtää pari-kolme minuuttia. Tarjoile saman tien, risotto ei odottelusta parane!

Ihanat maut, kirpeä endiivi ja aromaattinen rosmariini sopivat mainiosti yhteen, punaviini tuki kauniisti taustalta ja pekoni antoi toivottua suolaisuutta kokonaisuuteen. Seuraksi vielä lasillinen hyvää punaviiniä, vaikkapa uutta italiaista Inycon Shiraz Viognieria.

Inycon Shiraz Viognier

Viiniarvostelut ovat jääneet voikeittiön osalta paitsioon viime aikoina. Tämä ei yllätys yllätys kyllä ollenkaan johdu siitä, etteikö viineistä olisi nautittu ruokien seurana, vaan enemmänkin siitä että niiden arvostelu on unhoittunut kokonaan.

Syksyhän on muutenkin perinteistä ruotuun palaamisen aikaa, joten otetaanpa taas viiniarvostelijaa niskasta kiinni...

Risoton seurana maistelimme Alkon uutta italialaista punaviiniä, joka sai uudessa Viini -lehdessä mainiot arvostelut ja papukaijamerkin hinta-laatusuhteesta.

Inycon Shiraz Viognier
Italia, Alkon nro 408127; 6,98€

Viini-lehti innostui kuvailemaan uutuutta näin:

"Erittäin kypsän marjainen tuoksu. Siinä on yrttisyyttä, paahteisuutta ja savun aromia. Keskitäyteläinen maku on aluksi suutuntumaltaan hyvin pehmeä. Marjainen hapokkuus ja kypsät tanniinit napakoittavat kuitenkin makua loppua kohden. Viini jättää tummasävytteisen, paahteisen ja karhunvatukkaisen vaikutelman.
Tummat liharuoat vaikkapa grillattuina. Myös suolaiset, kovat juustot."

Mekin pidimme viinistä. Italialaiseksi edullisemman luokan viiniksi se oli jopa maultaan yllättävän voimakas. Hiukkasen uuden maailman viinejä muistuttava. Oikein hyvä ostos tuohon hintaan. Ja toimi risotonkin kanssa hyvin.

Royale without cheese

Kotitekoiset burgerit ovat kunnon herkutteluruokaa, joskaan eivät ihan niin pikaruokaa kuin vaikkapa Mäkkäriltä noudettuna. Viime aikoina muuallakin on kokkailtu samaa herkkua. Loistava sämpyläresepti -jota emme ole vielä ehtineet kokeilemaan- löytyy myös Lakkarahkalta. Sitä pitää kyllä seuraavan kerran kokeilla!

Tällä kertaa kokeilimme kuitenkin hiukan erilaista lähestymistä, ja jauhelihan sijaan käytimme naudan lehtipihvejä täytteenä. Ei huono idea, jos saa käsiinsä varmasti mureaa lihaa. Meillä asia ei ikävä kyllä ollut ihan juuri niin.

Koko hampurilaisen kruunasi kuitenkin Polkkapossun herkullinen hampurilaiskastike. Kerrassaan herkullista! Älkää enää koskaan tehkö hampurilaisianne ilman sitä!

Oliivia's big open BBQ burger royale
4 annosta

4 isoa hampurilaissämpylää
2-3 lehtipihviä
1 annos kuninkaallista hampurilaiskastiketta
herkullisia kurkkuja
salaattia
viipaloitua tomaattia
sipulirenkaita kullanruskeiksi paistettuina
BBQ-kastiketta tai -ketsuppia

Paista ensin sipulirenkaat, sitten pihvit. Mausta pihvit suolalla ja pippurilla. Kasaa hampurilainen, ota kaksi käsin kiinni ja nauti!