Vieläkin parempaa!

Juhlat on juhlittu ja vuosi on vaihtunut. Vuotta vaihdettiin mm. tämän jalon kuohujuoman sekä Pastanjauhajien vinkkaaman lohirullaherkun voimin. Juomasta lisää myöhemmin tässä tarinassa, lohi päässee ihan omaan juttuunsa hiukan myöhemmin.

Uusi vuosi tuo uudet kujeet myös voikeittiöön; tärkeimpänä reaalikeittiön siirtymisen joitakin asteita eteläisemmille leveys- ja läntisemmille pituuspiireille. Tässä vaiheessa paljastettakoon sen verran, että uudesta keittiöstämme pääsemme vaikkapa Hakaniemen halliin noin puolessa tunnissa autoillen. Vieläkin paremmat ruoka-apajat siis odottanevat meitä tänä alkaneena vuonna!

Parempi Puolisko lähti jo edeltäkäsin kartoittamaan maastoa, ja Puolenkilon huushollin lopullinen muuttohässäkkä ajoittuu tammikuulle. Näistä syistä lienee mahdollista, ellei jopa todennäköistä, että tammikuussa ei tämä viime aikoina tutuksi tullut harvahko postaustahti ainakaan kiihdy... ja kuvamateriaalikin saattaa olla juuri yllä näkyvää taattua tasoa. Toivottavasti sitten blogin lähestyvien yksivuotissynttäreiden jälkeen bloggauskin saa taas uutta puhtia!

Sitten tähän jaloon janojuomaan. Shampanjahan oli makunystyröillemme aivan uusi tuttavuus viime kesään asti. Ensimmäinen kerta sujui jokseenkin ala-arvoisissa merkeissä tyyliin taskulämpimänä hammasmukista... Mutta jokunen viikko sitten päästiin vihdoin asiaan, ja kokeilemaan tätä hyväksi kehuttua sieltä edullisemmasta päästä hintahaitaria. Näyttääkin muuten siltä, että Alko on päivittänyt hintojaan tästä päivästä lähtien. No, edullisimmasta päästä tämä on edelleen.
Kuten aina, luotamme herrojen Berglund ja Rinta-Huumo arvioihin, ja tämän kuvauksen perusteella valitsimme juuri tuon pullon:

Blondel Brut Carte d'Or
Alkon nro 582897, hinta 24,60 €
Viinistä viiniin kuvailee siis näin:
"Miellyttävän avoin ja paahteinen tuoksu. Siitä voi erottaa kermaa, paahtoleipää ja pähkinää. Maku on tuoksua myötäillen monipuolinen. Vaikka maku on kuiva, on se kypsän hedelmäisyyden ansiosta suutuntumaltaan miellyttävän pehmeä. Maun aromeista voi erottaa tuoksun lupaamia piirteitä. Tasapainoinen kokonaisuus jättää pitkään maistuvan, kermaisen jälkivaikutelman. Ruokasuositus: Paistetut, vaalealihaiset kalaruoat"

Täytyy sanoa, että olimme kerrasta myytyjä. Mukavat, kestävät kuplat ja pehmeä mutta monipuolinen maku. Useampikin maistelija oli sitä mieltä että vaikka juoma on täysin kuiva, siinä on todella paljon makua, ja se ikään kuin "tuntuu" jopa puolikuivalta, olematta kuitenkaan mitenkään liian "makea".
Asiantuntijoita emme ole, mutta näin maallikkona voimme kyllä suositella!

Puolenkilon keittiö toivottaa kaikille vieläkin parempaa alkanutta vuotta 2008!

joulukevennys: siikaa salaatissa

Kun jouluruoka kaikkine herkullisine muotoineen alkaa tunkea jo korvista ulos (meillä tämä tapahtuu jo tapaninpäivän tienoilla), voi ruokavalioon hakea vaihtelua vaikkapa savukalasalaatista. Salaatti on kaiken lisäksi helppotekoista, joten aikaa säästyy välipäivien tähdellisempiin asioihin kuten lukemiseen ja suklaan syöntiin ;) Lukemista riittääkin pukin tuomassa Jamie at home -kirjassa, jossa on uusien hyvien resepti-ideoiden lisäksi myös mukavaa luettavaa kaikille meille, joiden viherpeukalo napottaa keskellä kämmentä...

Savusiikasalaatti
2 annosta

n. 250 - 300g savusiikaa (tai muuta savukalaa)
½ ruukkua salaattia maun mukaan
kurkkua
kirsikkatomaatteja
hillosipuleita
omatekoisia herkkukurkkuja
purjoa
2 kovaksi keitettyä kananmunaa

Kasaa salaatti lautaselle yllä olevista aineksista vapaaseen tyyliin. Lohko päällimmäiseksi kananmunat ja ripottele pieneksi silputtua purjoa päälle. Nauti vaikkapa raikkaan kivennäisveden tai hyvän valkoviinin kera.

En etsi valtaa, loistoa

...en kaipaa kultaakaan. Mutta hyvää ruokaa ja seuraa on jouluna oltava. Olimme jo vetäytymässä joulunviettoon, mutta tämä pikapostaus mahtavasta kastikeideasta on vielä tehtävä. Kokeilkaa tätä kastiketta, ette pety!

Alkuperäinen resepti on ilmeisesti Valion. Minä törmäsin tähän lohivati-kokonaisuuteen Pastanjauhajien postaamana. Muutama viikko takaperin vietimme pikkujouluja ystäväpiirissä, ja tuolloin tarjoutui loistava tilaisuus kokeilla kokonaisuutta.

Parantumattomana reseptien säveltäjänä lisäsin vadille vielä kylmäsavulohen lisäksi kylmäsavukinkkua. Tuossa kuvassa vati odottelee vielä kruunaustaan rucolalla ja parmesan -lastuilla. Glögi-sinappikastike oli niin hyvää, että uskomme sen toimivan joulupöydässä melkein kaiken kanssa. No, ehkä ei rosollin...

Yksinkertaisuudessaan homma toimii näin:

Lohivati

n. 6 annosta

200 g 200 g	graavilohta tai -siikaa, (tai kylmäsavulohta) ohuina viipaleina kylmäsavukinkkua
	mustapippuria myllystä
Glögi-sinappikastike
2 dl	Valio vaaleaa glögiä
1/2 dl	sinappia, esim. Dijon
Pinnalle
1 - 2 dl (50 - 100 g)	parmesania lastuina
kourallinen	rucolan lehtiä

Valmista ensin kastike: keitä glögiä teräskattilassa ilman kantta muutamia minuutteja, kunnes neste haihtuu osittain ja glögi sakenee. Lisää sinappi. Kiehauta sekoittaen, kunnes kastike on tasaista. Jäähdytä. Jos olet kiehauttelun ja sakeuttamisen kanssa yhtä vähän sinut kuin minä, voit saostaa kastiketta halutessasi hiukan esim. vaalealla Maizenan suurusteella. Mutta ei kerrota tätä salaisuutta kellekään ;)

Levitä lohiviipaleet (ja ohuen ohuet kinkkuviipaleet) tarjoiluvadille ohueksi kerrokseksi. Jauha kalan pinnalle ripaus mustapippuria. Kaada päälle huoneenlämpöinen kastike. Anna maustua hetkisen jääkaapissa kelmulla peitettynä. Lisää kalan pinnalle rucolaa ja höylää juustolastuja juuri ennen tarjoilua. Tarjoa alkupalana keitettyjen perunoiden kanssa.

Kohtahan se tulee testattua, mutta voisin vannoa ettei varsinainen perinteinen kinkkukaan tätä kastiketta hyljeksi. Niin hyvää, ja dijonin sijaanhan sekaan voi latoa jotain joulusinappia halutessaan.

Rauhallista joulua!

glögisilli

Voikeittiön syksyyn on kuulunut kaikenlaista hässäkää ja kiirusta, josta syystä viime aikoina täällä on kovin harvakseltaan postailtu. Ruokaa on kyllä tehty ja syöty ja kuvattukin, mutta työ on haitannut harrastustoimintaa siinä määrin ettei aikaa ole millään riittänyt postailuun.

Samasta syystä suurin osa jouluvalmisteluistakin (kuten joulukortit) jäi tekemättä. Joulua vietämme molempien perhekuntien kollektiivipöydissä, joten kaikkea ruokaa ei onneksi tarvitse itse huolehtia pöytään!
Eilen sitten "joululoman" alkaessa pääsi hiukan jo rauhoittumaan joulun tunnelmaan ja nyt on riittänyt intoa sitten viimeisten jouluherkkujen tekoon: lanttulaatikko tuoksuu jo uunissa ja glögisillit on laitettu tekeytymään. Tämän sillin ehtii rykäistä tulemaan vaikka vielä huomenna, vaikka se parhaimmillaan onkin parin päivän kypsyttelyn jälkeen. Alkuperäinen ohje on erään sillifirman sivuilta.

Oikein rauhallista joulua kaikille tutuille ja tuntemattomille lukijoille! Palaamme uusin kujein tuossa Tapaninpäivän maissa asiaan.

Glögisilli

1 lasipurkillinen

2 sillifilettä (olen käyttänyt Matjes- mutta muukin käynee)
1 sipuli (värinsä vuoksi olen käyttänyt puna-)

Liemi:
2 dl valmista glögijuomaa
1 dl sokeria
½ dl puna- tai valkoviinietikkaa
rose- tai valko- ja maustepippuria

Valmista liemi: mittaa ainekset kattilaan ja kiehauta. Anna jäähtyä.
Viipaloi sillifileet ja kuori ja viipaloi sipuli. Lado puhtaisiin lasipurkkeihin kerroksittain silliä ja sipulia. Kaada jäähtynyt liemi päälle. Anna tekeytyä jääkaapissa. Parasta parin päivän kuluttua.

Helppoa, ja niin hyvää! En ole koskaan ollut mikään sillin suurystävä, ennen kuin kokeilin tätä sillireseptiä. Glögi tuo siihen mukavaa mausteisuutta ja sokeri leikkaa sillin suolaisuutta ja etikan happamuutta.

joulutorttu alias jouluinen hyydykekakku

Joulukuun ruokahaasteen deadline lähestyy kovaa vauhtia ja voikeittiössä syksyn kiireisyys on vain huipentunut joulua kohti, mistä syystä meinasi mennä ohi koko haaste!

Olin ajatellut tehdä joulupöytään jälkiruoaksi jonkin raikkaan ja keveän hyydykekakun, jonka pohja tulisi piparista. Testasin itse kehittelemääni makuyhdistelmää pikkujouluvierailla, ja oikein hyvin maistui. Siltä pohjalta uskallammekin:
a) valmistaa tätä joulupöytiin
b) osallistua tällä joulukuun ruokahaasteeseen.

Ohje on vanha tuttu kevyen hyydykekakun ohje, taas hiukan muunneltuna.

Jouluinen glögi-omenakakku ilman uunia
riittävä määrä ähkyn hankkimiseen

Pohja
n. 150 - 175 g pipareita (käytin itse ohuita Annas sitruunapiparkakkuja)
n. 50 - 100g voita

Täyte
2,5 dl Flora Vanillaa (tai muuta vaahtoutuvaa vaniljakastiketta)
500g rasvatonta maitorahkaa
1 omena kuorittuna ja raastettuna
1 rkl lime- tai sitruunamehua
2 rkl hunajaa tai sokeria (voi passailla maistelemalla välillä)
2 tl vaniljasokeria
½ tl kanelia
1 rkl vettä tai limemehua
5 liivatelehteä

Kiille
3 dl valmista glögiä
5 liivatelehteä

Laita ensin täytteen liivatelehdet kylmään veteen pehmenemään. Tee sitten pohja: murskaa keksit tehosekoittimessa muruiseksi seokseksi. Sulata voi ja yhdistä kulhossa muruseokseen. Sekoita, kunnes voi on imeytynyt keksimuruihin. Vuoraa irtopohjavuoan (meillä on n. 26cm halkaisijaltaan) pohja leivinpaperilla ja taputtele muruseos vuoan pohjalle. Nosta vuoka jääkaappiin täytteen teon ajaksi.

Kuori ja raasta omena, voit ripotella hiukan sitruunamehua raasteen päälle ettei se tummu odottaessa.

Vatkaa Vanilla vaahdoksi. Yhdistä vaahtoon rahka, omenaraaste, vaniljasokeri, hunaja, sitruunamheu ja kaneli. Maistele seosta ja lisää hunajaa tarvittaessa. Purista liivatteista ylimääräiset vedet ja sulata ne pieneen tilkkaan kuumennettua limemehua (tai vettä). Kaada liivateseos täytteeseen tasaisena nauhana, vatkaa/ sekoita koko ajan. Kaada seos vuokaan murupohjan päälle.

Laita kakku hyytymään jääkaappiin vähintään 3 tunniksi, mieluiten yön yli.

Kun täyte on kunnolla hyytynyt, valmista kiille. Laita taas liivatteet pehmenemään kylmään veteen. Jos mahdollista, kannattaa käyttää tiivistettä ja tehdä hiukan juontiglögiä tujumpaa seosta. Kuumenna noin ½ dl glögiä ja sulata liivatteet siihen. Sekoita ohuena nauhana lopun glögin sekaan. Tällä liivatemäärällä tuota hyydytettävää nestettä ei saisi olla juuri 3 dl enempää. Jos et halua kaataa juoksevaa kiillettä kakun päälle (voi karata vuoan liitoksesta osittain), voit hyydyttää sitä aluksi vähän laittamalla kulhon kylmään veteen ja sekoittelemalla seosta kunnes se alkaa hiukan saostua / hyytyä.
Laita kakku taas jääkaappiin kunnes kiille on hyytynyt (noin tunti).

Ennen vuoan avaamista kannattaa käydä vielä vaikka veitsellä läpi kakun reunat, että ne irtoavat vuoan reunoista. Näin kakku ei repeä kun irrotat vuoasta reunat.

Kakku oli taas ihanan raikas. Mikään innovatiivisuuden riemuvoittohan tämä(kään) haasteruoka ei ole, mutta se on helppo tehdä ja taatusti hyvää!
Tälläkin kertaa kisa tulee olemaan kova, sen verran herkullisia reseptejä on kokkailtu ja bloggailtu ympäri ruokablogistania. Tärkeintähän on kuitenkin osallistuminen ja hienojen uusien ideoiden saaminen!

Poikkeavaa perinnettä: imelää perunaa

Tämä ei ole ollenkaan itäsuomalaista jouluruokaperinnettä, enemmänkin tuolta länsirannikon suunnalta, mutta itse olen tykästynyt tähän niin kovin että sitä pitää tehdä joka joulu. Meillä joulunvietto tapahtuu aina anoppilassa ja Paremman Puoliskon anoppilassa ;) -ovat niin lähekkäin että toisessa ollaan vuorovuosin aatto ja toisessa sitten joulupäivänä. Minusta on kuitenkin kiva (ja jossain määrin edes kohtuullista) viedä mukanani joulupöytään jotain syötävää. Tämä laatikko on ollut yksi viemisistä jo parin vuoden ajan. Tänä vuonna sain ensimmäistä kertaa imellyttämisen epäonnistumaan, mutta pienellä fuskulla itse lopputulos oli oikein mainio (toivottavasti kovin moni joulupöytiimme tuleva ei satu lukemaan tätä etukäteen ;) ).

Imelletty perunalaatikko
n. 2 l vuoka (vajaa)

n. 1½ kg perunoita
n. 3-5 dl maitoa
1 tl suolaa
2 rkl margariinia tai voita
(siirappia tai sokeria)

Pese perunat ja keitä ne kuorineen. Huom! kuorineen keittäminen on olennaista imeltymisen onnistumisen kannalta; luulisin että se johtuu siitä ettei perunan oma tärkkelys pääse karkuun. Itse olin tällä kertaa niin väsynyt, että luulin olevani mestarikokki enkä jaksanut lukea ohjetta. Niinpä keittää hurautin perunat kuorittuina ja pilkottuina... Muistin vasta soseutusvaiheessa että ne olisi pitänyt keittää kuorineen.
Mutta, koska lukijat ovat viisaampia, pitää heidän siis kuoria ja soseuttaa perunat kuumina. Lisää sitten vehnäjauhot soseeseen ja sekoita hyvin. Peitä seos ja jätä se imeltymään mieluiten yön yli lämpimään paikkaan. Jos omistat tulisijan ja sitä on lämmitetty, on sen päällä mainio paikka imeltymiselle.
Seuraavana päivänä seoksen pitäisi olla hiukan kevyempää ja jotenkin "vaahtomaista" jos imeltyminen on onnistunut. Eron normaaliin soseeseen huomaa kyllä selvästi. Lisää seokseen maito, suola, ja rasva nokareina. Jos imeltymisaika oli lyhyt tai epäilet ettei imeltymistä ole oikein tapahtunut, lisää n. 1 rkl siirappia tai sokeria. Sekoita hyvin ja kaada seos voideltuihin vuokiin. Huom! Täytä vuoka vain 3/4 täyteen sillä se kuohuu paiston aikana. Älä huoli jos seoksessa on paakkuja, ne häviävät kyllä kypsennyksessä. Kypsennä laatikkoa 175 -asteisen uunin alatasossa noin 3 tuntia, kunnes pinnassa on kaunis väri.
Jos teet laatikon jo etukäteen, paista se hiukan vajaaksi ja pakasta. Jouluna voit sitten paistaa sen loppuun ilman että se kuivuu.

Nauti muiden jouluherkkujen kera.

joulupiirakat

Jouluruokien valmistus on nyt siis virallisesti aloitettu! Olemme perinteisesti anopin kanssa tehneet yhdessä karjalanpiirakat jouluksi kahden hengen talkoilla. Karjalanpiirakat kuuluvat -kuten arvata saattaa- täällä ehdottomasti joulu- ja muutenkin juhlapöytään. Joulu ei ole jouu jo pöydässä ei ole piirakoita ;) Ja itsepaistettuja tietenkin! Eilen oli sopiva päivä piirakanpaistoon, täällä suunnalla oli ainakin niin synkkää ja sateista ettei ulkoilu oikein olisi houkutellut muutenkaan. Piirakanpaisto alkaa jo edellisenä iltana esivalmisteluilla eli sydänpuuron keitolla. Itse paisto-operaation aloitimme yhdeksän maissa aamulla, ja kahteen naiseen ahkeroimme 155 piirakkaa noin neljässä tunnissa. Meillä on tarkka työnjako; minä ajelen (eli kaulin pulikalla) piirakkapohjat, anoppi yhdistelee eli rypyttää ja paistaa ja minä sitten lopuksi voitelen. Minulla on enemmän kokemuksia piirakoiden paistamisesta talkoilla, joten rypytys ei vielä suju kovinkaan näppärästi. Sen sijaan pohjien ajelun isä opetti minulle jo pikkutyttönä, ja se sujuu nykyään melkein silmät suljettuina. Siksipä tämä edellämainittu työnjako lieneekin kehittynyt kuin luonnostaan. Piirakanpaisto ei oikeasti ole kovin vaikeaa, ehkä hiukan työlästä mutta kun porukalla tekee niin aika kuluu mukavasti (eikä aina ole tarpeen tehdä ihan toista sataa piirakkaa kerralla). 

  Karjalanpiirakat n. 40 piirakkaa piirakansydän perinteisin ja tutuin sydän on tietysti riisipuuro, perunapiirakat (täytteenä siis muusia) ovat herkullisia tuoreina mutta kuivahtavat ikävän nopeasti 

2 dl riisiä 

2 dl vettä 1 l maitoa (täysmaidosta tulee parasta) 

1 tl suolaa

1 muna 

Keitä riisipuuro, huom. piirakoita varten puuro saa jäädä hiukan löysemmäksi, se tiivistyy kuitenkin yön yli levätessään. Kiehauta vesi, lisää riisit ja anna hautua kunnes vesi on imeytynyt riisiin. Lisää maito ja hauduttele miedolla lämmöllä puuro kypsäksi. Tähän menee noin 1½ - 2 tuntia. Mausta suolalla, ota huomioon että puuro saa olla suolaisempaa kuin jos sitä syötäisiin sellaisenaan! Jäähdytä ja säilytä viileässä yön yli. Notkista puuro lisäämällä siihen kananmunia ennen leipomista. Älä missään tapauksessa lisää puuroon maitoa notkistaaksesi sitä seuraavana päivänä, se alkaa kiehua uunissa ja kuohuu yli paiston aikana. Piirakkataikina 

2 dl kylmää vettä 

1 tl suolaa 

4 dl ruisjauhoja

 4 rkl juoksevaa margariinia (tai sulaa voita) 

1 dl vehnäjauhoja 

alustamiseen ruis- vehnäjauhoseosta 

 Sekoita kylmään veteen ruisjauhot, sekoita tasaiseksi esim. puuhaarukalla. Lisää margariini ja vehnäjauhot, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Nosta taikina ruis-vehnäjauhoseoksella jauhotetulle työlaudalle ja alusta kunnes taikina on sileää ja kiinteää eikä tartu enää työlautaan eikä käsiin. Taikinan pitäisi olla kiinteää, muttei liian kovaa. Liian kovaa taikinaa on vaikea kaulita ja täyttää hajottamatta piirakoita. Anna taikinan levähtää hetki (mieluiten ainakin puolesta tunnista tuntiin). Taikinaa ei kannattaisi tässä vaiheessa laittaa jääkaappiin, sillä se kostuu ja valmiit piirakat saattavat tarttua helpommin kiinni työlautaan (varsinkin jos tekee paljon piirakoita kerralla jolloin piirakat joutuvat valmiina odottelemaan paistovuoroaan). Leivo taikinasta ohuehko tanko ja leikkaa siitä pieniä pallosia. Litistä pallot kiekoiksi (halkaisijaltaan n. 3 cm), jauhota ja pinoa. Näistä "nappuloista" sitten ajellaan eli kaulitaan piirakkapohjat.

Jauhota työlauta ruis- vehnäjauhoseoksella. Ota yksi nappula kerrallaan käsittelyyn: helpointa on aluksi kasata pieni jauhokeko, jonka päälle nappula laitetaan. Tämän jauhokeon päällä kun nappulaa ajelee niin se pyörii ikään kuin itsestään ja pohjasta on helppo saada ohut ja pyöreä. Ajeluun ei välttämättä tarvita pulikkaa eli pualikkaa, tavallinenkin kaulin käy, mutta itse en osaisi sillä kaulita pohjia tasaisen pyöreiksi. Monet käyttävät tähän hommaan myös pastakonetta, mutta minusta se on turhan aikaa vievää; yhden pohjan ajeluun ei kauaa mene pulikallakaan. Jos paistajia on useampia, kannattaa tehdä sarjatyötä siten että yksi tai useampi ajelee eli kaulitsee ja osa sitten rypyttää.

Seuraavaksi levitetään täyte pohjalle. Tätä varten kannattaa varata lasi kylmää vettä, voiveitsi ja ruokalusikka. Kylmässä vedessä voi sitten kastaa lusikkaa ja veistä välillä, jotta puuro ei tartu niihin kiinni. Nosta noin ruokalusikallinen täytettä piirakkapohjalle, levitä veitsellä tasaiseksi kuten alla olevassa kuvassa näkyy. Älä laita puuroa liikaa, se kuohuu muuten helposti ”yli” ja piirakat eivät pysy koossa.

Seuraavaksi käännetään laidat keskelle ja rypytetään. Jokaisella on rypyttämiseen oma tekniikkansa, minusta helpointa on aloittaa keskeltä ja edetä ylöspäin. Laita peukalo ja etusormi yhteen niin että peukalo hiukan "tukee" etusormea. Rypytä sitten piirakka keskeltä ylöspäin etusormilla painellen: painele siis reunaa rypyttäen kiinni puuroon. Käännä piirakka ympäri ja rypytä toinen puoli samaan tapaan. Tätä on hiukan hankalaa selittää kuvailevasti ;) mutta rypytä siis molemmilta "pitkiltä sivuilta" yhtä aikaa.

Paista valmiit piirakat noin 275-300 -asteisessa uunissa (leivinuuni on tietysti paras) jauhotetulla pellillä (tai sähköuunissa leivinpaperin päällä) noin 7-12 minuuttia uunin lämpötilasta riippuen. Edit. kiertoilmauunissa tulee yllättävän hyvä paistotulos. Kun piirakat ovat saaneet kauniin värin, ne voi ottaa pois uunista. Voitele hiukan jäähtyneet piirakat. Voitelussakin lienee yhtä monta koulukuntaa kuin on paistajaakin, meillä piirakat voidellaan aina voi-vesiseoksella, joka on maustettu suolalla. Mittaa korkealaitaiseen pannuun tai kasariin n. ½ dl vettä, lisää noin 1 tl suolaa ja kiehauta. Ota levy pois päältä ja lisää noin 50-75 g voita. Sekoita varovasti kunnes voi on sulanut. Voitele piirakat; helpoin tapa on ottaa pihdeillä kiinni piirakasta ja upottaa se nopeasti seokseen. Piirakat maistuvat ylivoimaisesti parhailta kuumina ja juuri voideltuina! Jos teet kerralla enemmän piirakoita, voit pakastaa ne joko raakana tai voideltuina. Jos pakastat voideltuina, jäähdytä piirakat ja pakasta ne astiassa tai pusseissa. Piirakoiden väliin kannattaa laittaa suikale voipaperia, näin ne saa helpommin toisistaan irti sulatusvaiheessa.

aamuKahvi

Tätä postausta on pitänyt haudutella useamman kuukauden ajan, aina siitä asti kun Baby tuli taloon viime maaliskuussa. Espresson valmistuksen jonkinlainen oppiminen tosin otti parisen viikkoa aikaa, ja maitovaahtoa opin tekemään vasta pari - kolme viikkoa takaperin, saatuani vinkkejä jauhantapajan Pippurimyllyltä. Vaahtoavasta maidosta riemastuneena sitten keittelinkin oikein urakalla herkkukahveja... Valitettavasti mikään kaunis latte art- tyyppinen siperrys ei minulta (ainakaan vielä) onnistu, joten kuvissakin poseeraa ihan perusversiot espressosta ja cappucinosta.

Sen verran homma vielä opetteluttaa, että aamukahvi arkiaamuna valmistuu kyllä ihan perinteisellä keittimellä. Viikonloppuna tai näin arkipyhäpäivisin on kuitenkin ihanaa nautiskella kunnon aromeista, useimmiten juuri espresson muodossa. Parempi Puolisko on innokkaampi kahvinjuoja, minulle kyllä määränsä puolesta toimisi arkisinkin pelkkä espresso...

Kahvinkeittely saloihin voi tutustua vaikkapa näissä Pastanjauhajien teksteissä, siellä homma on hallussa huomattavasti tätä keittiötä paremmin. Kahvin maailma on kieltämättä niin kiehtova, että annettuaan sille pikkusormen voi helposti menettää koko käden... Meillä on vielä toistaiseksi pysytty ihan vaatimattomissa mittasuhteissa, tunnustettava on että edes omaa myllyä emme vielä omista, vaan kipaisemme hakemassa aina pienen määrän vastajauhettua tuosta kulman takaa kauppiaalta. Babymme ei onneksi ole nirsointa sorttia, joten tähän mennessä on näinkin pärjätty mainiosti.

Oikein hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

rullaati rullaati rullaati rullaa

Pastanjauhajien Rosmis on hehkutellut useaankin otteeseen rullattujen ruokien ylivoimaista herkullisuutta rullaamattomiin verrattuna. Kaikkia rullaohjeita on pitänyt ehtiä kokeilemaan, vaan niinpä on taas tänne asti mennyt ennenkuin on ehditty astialle... ja varsinkin siitä kertomaan. Jos tässä ruokapolkkauharrasteessa jokin huono puoli on niin sen täytyy olla runsaudenpula mahtavista ideoista ja resepteistä! Jossain vaiheessa sitä sitten huomaa että niin sanotusti työ haittaa harrastustoimintaa eikä kaikkea ehdi kokeilemaan ihan siihen tahtiin kun haluaisi. No, onneksi teidän kanssapolkkaajien keittiösaavutuksiin voi palata myöhemminkin ja käydä etsimässä ja löytämässä taas uudelleen niitä jo unohtuneita juttuja.

Inspiraatiota tähän ruokaan saatiin siis täältä. Myöhäinen kaupassakäyntiaika ja kiire vaikuttivat osaltaan siihen että toteutus oli hiukan poikkeava.

Savulohta rullalla
2 annosta

n. 300 g kylmäsavulohta
n. 100 g ruohosipulituorejuustoa
½ pss katkarapuja sulatettuna

Leikkaa savulohi viipaleiksi, yritä saada niistä mahdollisimman leveitä. Levitä jokaiselle viipaleelle tuorejuustoa (tässä kannattaa käyttää ihan normaalirasvaista) ja asettele päälle muutama katkarapu. Kiepsauta rullalle, ja nostele rullat pystyyn pieneen vuokaan. Käytä 225-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, tarkkaile tilannetta kypsymisaikana. Liian kuivaksi ei kannata päästää, mutta ajatus on että lohi hiukan kypsyisi.
Tarjoa vaikkapa salaatin tai rosmariiniperunoiden kanssa.

Juomaksi sopii jokin herkullinen valkoviini. Meilläkin sellaista oli, mutta nyt ei taas kykene muistamaan että mitähän sorttia.

Herkullisia kääröjä, joskin kannattaa varautua siihen että savulohesta tehtynä nämä ovat melko suolaisia. Tuoreesta lohesta tulisi varmasti herkkua myös, sekin on kyllä lähiaikoina testattava! Ruoan teko ja kypsennys on sitäpaitsi nopeaa, mikä sopii perjantaireseptille oikein hyvin. Voisipa näitä vaikka alkupaloinakin tarjoilla!

juurikin niin!

Lieneekö muiden keittiössä samoja ongelmia, meillä ainakin tulee kokattua melkein poikkeuksetta kaikkea yli kahden hengen perheen oman tarpeen. Huolimatta melkein yhdeksän vuoden tarmokkaasta harjoittelusta en vieläkään osaa valmistaa ruokaa kahdelle niin ettei sitä jäisi tähteeksi. Näin kävi myös Jamien uunipunajuurille. Onneksi hädän ollessa suurin on apukin lähellä: useista blogeista ja nettiresepteistä löysin osviittaa punajuuripastalle. Mikäs sen sopivampaa maanantairuokaa kuin lämmitellä tähteistä aurajuustoista punajuuripastakastiketta! Punajuuri antaa kyllä muille aineksille ihanan syvänpunaisen värin. Pasta on nopeatekoinen vaikket olisikaan juuri eilen tehnyt Jamien uunipunajuuria: voit korvata ne valmiiksi purkitetuilla etikkapunajuurilla. Lähinnä taisimme seurata tätä Ruokalan reseptiä, joskin aika löyhästi.

Punajuuri-aurapasta
2 annosta

n. 2 kokonaista punajuurta Jamien uunipunajuurista tai etikkaan säilöttynä purkista
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi tai uunipunajuurten valkosipulit
n. ½ dl punajuurten lientä (purkista tai uunipunajuurista)
n. 50 g aurajuustoa
mustapippuria
suolaa
tilkka vettä tarvittaessa

Pilko tai raasta punajuuret, hienonna sipuli ja valkosipuli. Lämmitä sipuleita ja punajuuria pannulla (käytä öljyä jos on tarpeen), lisää sitten neste ja suurin osa aurajuustosta muruina. Anna juuston sulaa ja kastikkeen saostua. Keitä pasta ja anna kastikkeen hautua sillä aikaa.

Sekoita kypsän pastan joukkoon kastike, nosta annokset lautasille ja ripottele päälle loput aurajuustot. Nauti ihanasta makuyhdistelmästä! Veikkaan että Ylimuuli mukkelismakkelis lisäisi tähän vielä hapankaalia... ei huonompi idea sekään.

Tämä oli luvalla sanottuna kyllä to-DEL-la hyvää pastaa. Kukapa nyt aurajuustosta ei pitäisi... Auran voi toki korvata esim. vuohenjuustolla jos on päässyt käymään niin ikävästi että ei aurasta pidä.

blogifuusiopiirakka

Syksy kiireineen on vaikuttanut voikeittiönkin postaustiheyteen vähintään yhtä dramaattisesti kuin kesä ja siihen kuuluneet harrastukset... Tätäkin herkkua tuli tehtyä jo hyvän aikaa sitten, heti kun olin Muulin keittiöstä marinoidut sienet bongannut... Ja Limepippurilta löydetty pohjaohje oli jo pitkään kokeilulistalla, kunnes viimein realisoitui. Piirakasta saa mukavan perjantairuoan, jos vain jaksaa nähdä pikkiriikkisen vaivaa vielä perjantai-iltana. Tällä reseptillä herkku valmistuu onneksi aika nopeasti, ja on kyllä ehdottomasti vaivan arvoista!

Piirakassa yhdistyy siis parikin lainattua ideaa eri blogeista, tämähän on juuri yksi ruokabloggailuharrastuksen parhaita puolia kun saa lainata hyviä ideoita!

Kasvispiirakka kevyemmin
n. 12 palaa

Piirakkapohja ilman voita:
1 dl ruisjauhoja
1 dl hiivaleipäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
65 g maitorahkaa (rasvatonta)
3-4 rkl haaleaa vettä
suolaa

Täyte:
4 keskikokoista tuoretta herkkusientä
valkeaa balsamicoa
balsamicoa
hunajaa
yrttejä (meillä oli tuoretta rosmariinia ja timjamia)
2 valkosipulinkynttä

3 sipulia

2 dl kevyttä fraichea
½ dl maitoa
2-3 munaa
100 g maukasta juustoraastetta (mustaleimaemmental on hyvä, käy kevyenäkin)
yrttejä
valkopippuria
suolaa
paprikajauhetta


Laita ensin sienet marinadiin: viipaloi sienet ohuelti, hienonna valkosipulinkynnet. Sekoita marinadin ainekset esim. minigrip-pussissa ja lisää sienet marinadiin. Kääntele varovasti, jotta marinadi tarttuu sieniin tasaisesti. Nosta jääkaappiin marinoitumaan (mitä pidempään, sen parempi, mutta puoli tuntiakin riittää hätätapauksessa).
Tee pohjataikina: sekoita kuivat aineet keskenään, lisää rahka ja vesi ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Tässä kohtaa oma näppäryys meinasi potkaista nilkkaan, ruisjauholla tulee melko tarttuvaista taikinaa... mutta pienellä jauhonlisäyksellä siitäkin selvittiin. Kauli tai taputtele taikina vuoan pohjalle ja reunoille (tässä käytettiin noin 23 cm irtopohjavuokaa), nosta vuoka jääkaappiin lepäämään.
Suikaloi sipuli ja paista kullanruskeaksi pannulla.
Sekoita munamaidon ainekset.
Lado piirakkapohjan päälle ensin sipuli ja sitten sienet. Kaada päälle munamaitoseos. Ripottele pinnalle vielä vaikka tuoretta rosmariinia.
Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 30-45 minuuttia, riippuen siitä kuinka korkea piiras on. Kun pinta on kunnolla hyytynyt, on piirakka kypsä.

Tarjoa vaikka vihersalaatin ja hyvän valkoviinin kanssa. Mekin saatoimme maistella jotain valkoviiniä tämän keralla, mutta nyt ei kyllä pieneen päähän palaudu millään tuon viinin nimi.

Herkullista piirakkaa! Sienet ovat TODELLA maukkaita, kannattaa kokeilla niitä vaikkei piirakkaa laittaisikaan! Pohja taas on mukavaa vaihtelua enemmän voita sisältäville piirakkapohjille. NAM. I rest my case.

Chili sin carne

Marraskuun ruokahaaste onkin tähän mennessä aihepiiriltään haastavin kaikista järjestetyistä. Voikeittiössä ei oltu soijarouhetta nähtykään ennen kuin varta vasten tätä haastetta varten sitä pussillinen kotiin kiikutettiin. Lähtötilanne tosin kuulosti samalta myös monien muiden keittiöissä! Nopealla googlailulla selvisi, että rouhetta voi liottamisen jälkeen käyttää kuten jauhelihaa. Tämä helpottikin asiaa jonniin verran, vaikka siltikin miettimistä jäi.

Monien reseptien joukosta toteutukseen valikoitui lopulta turvallinen chili; järkeilin että mausteita tulee sen verran että lopputuloksen on oltava jokseenkin maukas tai ainakin siedettävä. Monissa netistä lukemissani kommenteissa kun rouhetta on moitittu itsessään hiukan mauttomaksi.
Oman chilimme nautimme tortillalettujen sisällä, lisukkeeksi menisi myös riisi tai kuskus. Halutessaan päälle voisi vielä töräyttää jugurttia tai fraichea.

Täytyy tässä sanoa että olimme oikein positiivisesti yllättyneitä rouheesta. Eihän se lihaa ole, mutta hyvää chiliä kyllä kokonaisuutena. Ja kun rouheen maustaa ja liottaa oikein, se sopinee mukavasti muihinkin ruokiin jauhelihan tilalle. Toisaalta mieleen tuli myös rouheen käyttäminen kuskusin tapaan vaikkapa salaatissa... onneksi pussissa on vielä reilusti rouhetta jäljellä, pääsee toteuttamaan ideoita. Haasteeseen ne eivät kyllä tällä erää enää ehdi, mutta eiköhän niistä postailla sitten muuten vaan.

Tässä se siis tulee, chili ilman lihaa:

Chili sin carne
4 annosta

1½ dl soijarouhetta (meillä oli tummaa)

liemi rouheen liotukseen:
1 dl vettä
(n. 2 tl) turaus tomaattipyrettä
pari tippaa tabascoa
ripaus juustokuminaa
ripaus chilirouhetta
½ lihaliemikuutio
suolaa
(loraus worcestershirekastiketta)

1 tlk ruskeita- tai kidneypapuja
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
1 tlk tomaatteja kokonaisena tai vastaava määrä tomaattimurskaa
½ tuubia tomaattipyrettä
n. 1 dl vettä
n. 1 rkl hunajaa
2 tl kaakaojauhetta (tummaa, van Houten tai vastaava)
ripaus chilirouhetta
ripaus cayennepippuria
ripaus juustokuminaa
suolaa
2 rkl hillosipuleita
2 rkl oliiveja

Sekoita vesi ja mausteet rouheen liottamista varten. Sekoita soijarouhe mausteliemeen ja anna turvota ainakin 2 tuntia (meillä annettiin rouheen maustua reilusti seuraavaan päivään).

Huuhtele ja valuta pavut. Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Lämmitä oliiviöljy padassa (valurauta- jos mahdollista) ja kuullota sipulisilppua sekä chilirouhetta siinä hetki. Lisää pavut, tomaatit, tomaattipyre, vesi ja mausteet. Lisää myös oliivit ja hillosipulit. Hauduta miedolla lämmöllä liedellä tai uunissa ainakin tunnin verran; jos aikaa on niin mieluusti hieman pidempäänkin: pavut pehmenevät kypsennyksen aikana. Lisää lopuksi liotettu / turvotettu soijarouhe ja anna hautua noin 5 minuuttia kunnes rouhekin on lämminnyt.
Tarjoa vaikkapa tortillan täytteenä.

Jamie taitaa kasviksetkin

Joko huolestuitte? Kun meillä ei noin viikkoon postattukaan mitään Jamien valmistamaa? Ei huolta lain, kyllä Oliverin Ohjeet vielä voikeittiössäkin maistuvat hyvältä. Tällä erää tehtiin pihville kaveria muhevasta juurespaistoksesta Punajuurilohkoja, valkosipulia, oreganoa, balsamicoa... Mmmm...

Uunipunajuuret balsamicolla ja oreganolla
4 annosta

3 keskikokoista punajuurta
3-6 valkosipulinkynttä litistettynä
½ rkl oliiviöljyä
½ rkl balsamicoa
oreganoa
mustapippuria
suolaa

Pese ja paloittele punajuuret. Repäise foliosta isohko arkki, nosta punajuuret ja valkosipulit sen keskelle ja muotoile avoimeksi pussiksi. Ripottele päälle oreganoa ja mausteet, lorauta vielä hiukan oliiviöljyä ja balsamicoa. Sulje nyytti ja kypsennä 225 -asteisessa uunissa 20-30 min.
Nauti herkullisista tuoksuista ja mauista...

broileria chilikermassa

Tämä on helppoa arkiruokaa, ja maut ovat mukavasti sekasotkua idän ja lännen väliltä. Ei siis liian itämaista mutta pientä juonenkäännettä Aasian suuntaan löytyy. Valmistus on helppoa ja kohtuullisen nopeaakin. Värimaailma humpsahti kerralla auringoksi pimeään syksyyn, kun sekä kastikkeeseen että riisiin laitettiin kurkumaa.

Broilerifileet chilikermassa
4 annosta

4 ohutta broilerin fileleikettä
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
½ tl kurkumaa
2 dl ruokakermaa
reilu loraus thai sweet chili -kastiketta
maizenan vaaleaa suurustetta

Hienonna sipuli ja viipaloi valkosipulinkynnet. Kuullota sipuleita ja kurkumaa keskilämmöllä oliiviöljytilkassa hetken aikaa. Lisää kerma ja sweet chili-kastike. Kiehauta, lisää maizenaa ja anna saostua. Paista broilerfileisiin kaunis ruskea paistopinta toisella pannulla ja laita sitten fileet kastikkeeseen hautumaan. Hauduta keskilämmöllä noin 20 minuuttia. Tarkasta vielä maut ja korjaa tarvittaessa.
Keitä lisukkeeksi riisiä.

Tässä ruoassa on ihanan pehmeän tulinen maku, jossa on aavistus makeuttakin mukana. Kannattaa kokeilla!

kuhaa rullalla

Todistusaineistoa siitä että meillä on kuin onkin muidenkin kokkien ruokakirjoja kuin Jamien... Tina (niin, Ruotsin-Tina eli Nordström) toinen suosikeistamme. Tinankin ohjeet ovat mukavan selkeitä ja maut yksinkertaisia, mutta kuitenkin ohjeista löytyy pientä jekkua. Tämä rullattu kuha löytyi kirjasta Huippuhyvää!. Oikeastaan resepti huutaa mustaeväkampelaa, mutten koskaan ole kuullutkaan sellaisesta ja kuhafilee oli sopivasti edullista niin sillä sitten mentiin.

Foliossa paistettua kuhaa oliivien, kapristen ja sitruunan kera
2 annosta

n. 400 g kuhafilettä, mieluiten pieniä

½ sitruuna
2 valkosipulinkynttä
2 salottisipulia (pieniä)
½ dl suuria kapriksia (pienetkin käy)
vajaa 1 dl mustia oliiveja
suolaa
pippuria
oliiviöljyä
kapristen lientä

Jos kuhafileet ovat suuria, leikkaa ne pitkittäin kahtia. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Revi alumiinifoliosta kaksi noin 30 cm:n mittaista palaa. Pese ja viipaloi sitruuna, laita molemmille foliopaloille kaksi viipaletta. Kääri kalapalat rullalle ja laita sitruunaviipaleiden päälle. Kuori ja viipaloi valkosipulinkynnet ja salottisipulit. Poista oliiveista kivet: ota kiinni terävästä päästä esim. peukalolla, etu- ja keskisormella, aseta oliivi "pystyyn" työlautaa vasten ja paina sormilla varovasti alaspäin. Kiven pitäisi irrota siististi. Kuulostaa hankalalta mutta on helppoa kun tekniikan löytää. Ripottele oliivit, kaprikset, valko- ja salottisipuli kalojen päälle. Taita folion reunat ylös. Suolaa ja pippuroi, pirskottele vähän oliiviöljyä päälle ja lopuksi lorauta pikkuisen kaprislientä. Kaprisliemen voi jättää poiskin, aineksista tulee muutenkin suolaisuutta melko lailla. Taittele foliot paketeiksi, nosta päitä hiukan ylöspäin ettei mitään pääse valumaan ulos paistamisen aikana. Kypsennä noin 30 minuuttia (hiukan fileiden paksuudesta riippuen).

Tarjoa esimerkiksi riisin kera.

Nyyteissä oli jännittävän sitruunainen maku. Mukavan kevyt kokonaisuus, jossa oli kalan maullekin tilaa. Minusta tämä ei ehkä mauiltaan ollut ykkössuosikkejani, Parempi Puolisko sen sijaan tykkäsi. Ehkä isot kaprikset olivat jo hiukan liikaa kalamataoliivien ja sitruunan kanssa? Melko suolaista ruoka on, joten riisiä tai muita lisukkeita ei tarvitse suolata kovinkaan reilulla kädellä.

nakkilaatikko al dente

Arkiruoka kunniaan! Jokin hetki sitten ainakin Terhin ja Pastanjauhajien tykönä keskusteltiin erilaisista tavoista tehdä makaronilaatikkoa. "Hetkinen!" te ajattelette "voiko makaronilaatikkoa muka tehdä jotenkin eri tavoilla muka?" Kyllä voi, katsokaa vaikka noita postauksia ja niiden kommenttiosioita. Vinkeistä innostuneina tajusimme ensimmäistä kertaa kokeilla makaronilaatikkoa keittämättä makaroneja ensin. Meidän perusversiomme onkin jo esitelty, käytännössä menimme samalla tyylillä mutta keittämättä makaroneja ensin ja lisäten hiukan nesteen määrää. Voin vannoa, että siitä tuli kaikkien aikojen paras makaronilaatikko! Kokeilkaa ihmeessä, valmistusaika lyhenee ja maku vain paranee!

Siitä innostuneena sitten keksimme uuden laatikon, jossa makaroni on pidempää ja jauheliha korvautuu bratwurstilla. Ja kaiken lisäksi lihaliemen tilalle sujautetaan paseeratusta tomaatista ja mausteista valmistettu liemi.

Bratwurstilaatikko
n. 6 annosta

n. 300 g bratwursteja
n. 400 g pastaa
n. 4 dl paseerattua tomaattia
loraus vettä
yrttejä
mustapippuria
pari tippaa tabascoa
suolaa
valkosipulia hienonnettuna
worcestershirekastiketta
ketsuppia turaus
(juustoraastetta)

Viipaloi bratwurstit. Kiehauta paseerattu tomaatti, vesi ja mausteet kattilassa. Yhdistä keittämätön pasta, bratwurstisuikaleet ja kastike vuoassa. Sekoita. Jos kastike ei peitä (juuri ja juuri) pasta-bratwurstiseoksen pintaa, lisää vettä tai lihalientä. Kypsennä 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Anna vetäytyä hetken ja nauti.
Pasta imee itseensä huomattavan paljon paremmin makuja, ja jää juuri sopivasti al denteksi. Hyvästi makaronin keittäminen laatikoita varten!

missäs tämän jutun pihvi piilee?

Vaikka pihvit ovat sunnuntaipöydässä ahkerasti viime viikkoina esiintyneet, ei niitä sentään ihan joka sunnuntai ole syöty. Tämäkään ei pääse top10 kevyimmät eväät -listoille, mutta mitäpä siitä. Antaa elämän maistua! Estradille pääsevät täytetyt broilerfileet ja valkosipuli-aurakermaperunat sekä sienikastike.

Sienitäytteiset broilerit sienikastikkeella
4 annosta (jotka voi tuhota kaksi nälkäistä...)

4 broilerin ohutta fileleikettä
2 isoa tuoretta herkkusientä
n. 50 g (4-6 viipaletta) Koskenlaskija kantarellia
suolaa
pippuria

1 sipuli
2 isohkoa tuoretta herkkusientä (tai muita sieniä)
kanaliemikuutio
3 dl vettä
n. 50g Koskenlaskija kantarellia
yrttisekoitusta
valkopippuria
(suolaa)

Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Leikkaa broilerin fileisiin viillot, jotta saat niihin pienet taskut. Täytä taskut sieni- ja juustoviipaleilla. Mausta fileet pippurilla ja suolalla, kypsennä uunissa noin 20 minuuttia.

Kuullota sipulia ja sieniä pienessä öljytilkassa hetken aikaa. Lisää vesi ja liemikuutio, kiehauta. Lisää juustoa ja mausteet. Passaile koostumus kohdalleen juustolla tai Maizenan vaalealla suurusteella. Tarkista ja korjaa maut tarvittaessa.

Aurakermaperunat
n. 3 annosta

3 keskikokoista perunaa
n. 4 dl kermaa (meillä oli tällä kertaa puolet ruoka- ja puolet kuohukermaa)
n. 70 g aurajuustoa
4 valkosipulinkynttä
suolaa
pippuria

Kuori ja viipaloi perunat. Sekoita mausteita ja puristetut valkosipulinkynnet kermaan. Lado perunaviipaleita kerros vuokaan, ripottele päälle auraa ja kaada osa kermasta pinnalle. Jatka kunnes perunat loppuvat, päällimmäiseksi vielä auraa ja kermaa. Kypsennä 225-asteisessa uunissa noin 40 minuuttia. Syö liikaa ja nuole lopuksi vuoka (tunnusta pois, niin siinä kuitenkin käy!)

Herkullinen kokonaisuus, pitää kyllä myöntää. Ei edes liian raskas, kastikeessa kun oli lopulta melko vähän juustoa, joten se hiukan raikasti kokonaisuutta. Eikä kanan täytteenäkään määrättömiä määriä juustoa ollut. Kastikkeita tulee kyllä harmillisen vähän laiteltua, pitäisikin keskittyä siihen lähiaikoina. Jotenkin se vain "unohtuu" kokonaisuudesta. Lokakuun ruokahaasteen voittajaltahan voisi vakoilla monia hyviä kastikereseptejä...

vuohenjuustosalaatin toinen tuleminen

Pientä välikevennystä kakkujen ja pihvien väliin... Pirun hyvä vuohenjuustosalaatti on varmaan ollut yksi suosituimmista Puolen Kilon keittiöön johtaneista linkeistä. Sittemmin sitä on kokeiltu myös valkoisen balsamicosiirapin kera, hyvää niinkin. Tällä kertaa mukaan pääsivät endiivit ja kastikkeeksi rosmariinihunaja... mmm, hyvää...

Tee perussalaatti kuten alkuperäinen ohje neuvoo. Endiivit (tai siis nämä olivat kyllä salaattisikuria) kannattaa huuhdella lämpimällä vedellä huolellisesti ja valuttaa. Pilko ne hyvin pieniksi suikaleiksi, sillä endiivi on jokseenkin kitkerän makuinen kasvis.

Rosmariinihunaja

2 oksaa tuoretta rosmariinia (sikäli kun Israelista asti tuotu on täällä enää tuoretta)
n. ½ dl hunajaa

Laita hunaja ja rosmariininoksat pieneen kasariin, lämmitä miedolla lämmöllä 5-10 minuuttia, jotta rosmariini luovuttaa makua hunajaan. Nosta rosmariininoksat pois ja valuta hunajaa salaatin päälle kastikkeeksi.

Salaattisikuri piiloutui hyvin salaatin kokonaisuuteen ja rosmariinihunaja kruunasi koko komeuden!

pihviä, ei perunoita

Tällä kertaa tukeudutaan vahvasti muiden blogikokkien antamaan inspiraatioon. Kokonaisuutta ja sen Atkins-henkeä inspiroi tietysti Liemessä -blogi, jossa on oikea runsauden pula vähähiilarisia reseptejä! Täysin hiilariton kuukausi on meillä vielä toistaiseksi toteuttamatta, mutta ehkä piankin... Salaattiin otimme ohjeistusta blogikokkien sikakunkulta. Maustevoi taas löytyi googlettamalla Puoliruokaa -sivuilta. Kun aivot on tyhjät, kannattaa aina turvautua ruokablogeihin ja ideoita riittää.

Pihvinä kokeilimme ensimmäistä kertaa entrecôtea, jolle ei ehkä (ainakaan meidän makuumme) tuota maustevoita olisi välttämättä tarvittu. Lisäksi onnistuin vihdoin hankkimaan kunnon grillipannun pihvien paistoa varten! No joo, myönnettäköön ettei se nyt ihan optimaali ole, kun ei ole valurautaa...

Entrecôte punaviinivoilla, aurapäärynäsalaattipedillä
2 annosta

2 reilua entrecôte- eli välikyljyspihviä
suolaa
mustapippuria myllystä

50 g voita
1 sipuli
2 valkosipulinkynttä
½ dl punaviiniä
suolaa
pippuria

salaattia/ salaatteja (esim. rucola, jääsalaatti, romaine)
n. 75 g Aurajuustoa
1 päärynä
aurinkokuivattuja tomaatteja

Valmista ensin maustevoi: hienonna sipuli ja valkosipuli hienoksi. Lämmitä pannu keskilämmölle, heitä sipulit siihen (ei öljyä!) ja sekoita hetken aikaa. Lisää punaviini ja hauduta kunnes viini on imeytynyt sipuleihin kokonaan. Jäähdytä hieman. Sekoita sipuliseos huoneenlämpöiseen voihin, lisää hiukan suolaa ja pippuria. Muotoile voipaperille tai tuorekelmulle voista pötkö, kääräise rullalle ja laita jääkaappiin tekeytymään ja kovettumaan.

Ota pihvit huoneenlämpöön ainakin puoli tuntia ennen paistamista. Koska pihvien paisto ei kestä kauaa, tee ensi salaattipedit valmiiksi lautasille. Huuhtele ja revi salaatit suupalojen kokoisiksi, asettele lautasille (peittämään noin puolet lautasesta). Kuori ja kuutioi päärynä, ripottele kuutiot salaatin päälle. Viipaloi aurinkokuivatut tomaatit, ripottele salaatin päälle. Murra Aurasta paloja ja laita ne päällimmäiseksi. Lopuksi voit vielä rouhaista mustapippuria myllystä pintaan.

Lämmitä pannu kuumaksi, taputtele pihvien pinnat kuiviksi esim. talouspaperilla. Paista pihvejä ensimmäiseltä puolelta, kunnes lihasneste pisaroi yläpintaan. Käännä ja paista toiseltakin puolelta, kunnes tapahtuu sama kuin edellä. Tällöin pihvi on medium. Jos pidät kypsemmästä lihasta, paista hiukan (esim. minuutti/puoli) pidempään. Nosta pihvit välittömästi pannulta lautasille, rouhi päälle reilusti mustapippuria ja hiukan suolaa. Leikkaa viipaleet maustevoista ja nosta pihvien päälle. Nauti hyvän punaviinin kera.

Meillä ruokajuomana oli Libanonilainen Chateau Ksara Reserve du Couvent. Se on ennenkin todettu loistavaksi pihviviiniksi, eikä se tälläkään kertaa pettänyt. Ksara sopisi mainiosti myös riistaruoille, siinä on hiukan savuisuuteen vivahtavaa makua.

puspus

Lähestyvän viikonlopun kunniaksi vähän herkkuja. Silloin kun me olimme pieniä, näitä sai vielä reilusti kutsua neekerinpusuiksi. Nykyään kun korttipelikin on uudelleen nimetty Pekaksi ja lakupaketista kuvat uusittu, nämä ovat siis pelkkiä pusuja. Hyviä jokatapauksessa. Brunbergin pusut ovat aina olleet minun suosikkejani makeista herkuista. Aikaa sitten jo bongasin tämän resepti sekä Hellapoliisilta että Marielta, ja yllätyin että näitä herkkuja voisi itsekin tehdä!

Kun sitten vihdoin suklaahaasteen kakusta (muistakaahan muuten äänestää suosikkianne) jäi valkuaisia yli juuri sopivasti, ajattelin vihdoin tarttua tuumasta toimeen.

Mokkapusut
n. 9-12 isoa pusua

3 valkuaista
2 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
1 tl pikakahvijauhetta

Marie-keksejä (tai ohutta vohvelilevyä)
n. 200 g taloussuklaata

Vatkaa puolet sokerista ja valkuaiset kovaksi vaahdoksi. Lisää loppu sokeri vähin erin koko ajan vatkaten. Vaahdon pitää olla niin jämäkkää että se pysyy kulhossa vaikka kulho käännettäisiin nurin päin. Sekoita sitten pikakahvijauhe (tai muut haluamasi makuaineet) varovasti lusikalla vaahtoon. Lusikoi vaahto pursotinpussiin tai vahvaan pakastepussiin (josta leikkaat kulman auki). Pursota kekseille. Paista 150-asteisessa uunissa 6-8 minuuttia, kunnes vaahto on hiukan kiinteytynyt. Sulata suklaata mikrossa tai vesihauteessa ja dippaa pusut siihen, jotta ne saavat suklaakuorrutuksen. Nosta jääkaappiin jäähtymään ja tekeytymään. Ehdottomasti parhaita parin päivän päästä!

Minulla tuo suklaakuorrutus jäi vähän niin ja näin, kun ei ollut tarpeeksi suklaata jotta siihen olisi voinut dippailla, ja niinpä pursottelin suklaata pussista pusujen päälle...
Ensi alkuun, heti valmistuspäivänä olivat aika lailla makeita, jopa liiankin makeita meidän makuun. Parin päivän jääkaappisäilytys kuitenkin tasoitti makuja (ja pehmensi keksipohjia) juuri sopivasti, ja näistä tuli todella herkullisia! Helppoa ja kohtuullisen nopeaa herkkua makeannälkään, suosittelen kokeilemaan!

Marengin teossa voi olla vaikeuksia, lähinnä jos välineet eivät ole ehdottoman puhtaat ja kuivat. Tuolta Hellapoliisilta ja Marielta löytyy hyvää ohjeistusta aiheeseen. Minullakin vaahto alkoi hetken päästä hiukan löystyä kun olin lisännyt kahvijauheen, mutta hyvin sitä pystyi silti pursottamaan. Kannattaa kokeilla!