fish pie eli kala-muusivuokaa

Elossa ollaan vielä, vaikka päivitystahti vaan hyytymistään hyytyy kuin luonnonvalo ulkoa... Pimeääkin pimeämpään vuodenaikaan on ihana herkutella kunnon kotiruoalla, jota tällä(kin) kertaa tarjoaa meille Jamie. Tai, jos nyt ihan tarkkoja ollaan niin itse me itsellemme tätä tarjosimme, resepti tuli Oliverilta. Osalle teistä saattaakin olla tuttu britti-imperiumin lahja vuokaruoille, shepherd's pie, tai cottage pie, riippuen tietysti siitä minkä sortin lihaa on myllyn läpi ruutattu. Tämä ilmestys on vastaava versio kalanystäville, eikä häpeä yhtään lammaspaimen-serkulleen tämäkään. Ei ihan yhtä vaivatonta kuin perusmakaronilaatikko, muttei missään nimessä vaikeaa, ja ehdottomasti pienen vaivan arvoista!

Alkuperäisresepti löyty siis Jamie Oliverin kirjasta Alastoman kokin paluu. Näin se kuuluu:

Fantastinen kalapiirakka
6 annosta

5 suurta perunaa
suolaa
mustapippuria
2 munaa
2 suurta kourallista pinaattia (tai ½ pss pakastepinaattia)
1 sipuli
1 porkkana
oliiviöljyä
3 dl kermaa
2 kourallista cheddaria tai parmesania
1 sitruunan mehu
1 tl englantilaista sinappia
1 kourallinen persiljaa
500 g kalafileetä (turska, kuha, siika, kirjolohi jne.) suikaleiksi leikattuna
muskottia

Kuumenna uuni 225 asteeseen.
Kuori perunat ja kuutioi, keitä suolalla maustetussa vedessä noin 2 minuuttia. Laita sitten munat mukaan kypsymään. Anna kiehua 7 minuuttia, nosta sitten pinaatit terässiivilässä kattilan päälle (jos käytät tuoretta pinaattia) ja keitä vielä 1 minuutti. J(os käytät pakastepinaattia, ota se ajoissa sulamaan.) Huuhdo pinaatti nopeasti kylmäksi ja purista varovasti ylimääräinen vesi pois. Kaada perunat lävikköön, laita munat kylmään veteen jäähtymään. Kun ovat jäähtyneet, kuori kananmunat ja leikkaa ne neljään osaan.
Hienonna sipuli ja kuori ja kuutioi porkkana. Kuumenna paistinpannussa tilkka öljyä, pehmennä siinä sipuleita ja porkkanoita viitisen minuuttia. Lisää kermaa ja kiehauta. Ota pannu levyltä, lisää sitruunamehu, juusto, sinappi ja persilja.
Kumoa pinaatti ja kala- ja munapalat uunivuokaan ja sekoita. Kaada kermaseos päälle. Soseuta perunat, lisää niihin hiukan öljyä, suolaa, pippuria ja muskottia. Levitä sose vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa puolisen tuntia, kunnes pinta hieman ruskistuu.
Nauti höyryävän tuoksuvasta ihanasta kotiruoasta sateisen ja pimeän syksyn keskellä. Sytytä kynttilöitä ja kaada lasiin vähän hyvää valkoviiniä. Kyllä se siitä.

kanakormaa

Huoh. Pahoittelen heti kärkeen kuvien surkeaa laatua. Ajattelin jo jättää ne kokonaan pois, mutta tuo auringonkeltainen piristää syysmyrskyistä päivää niin sopivasti että annetaan nyt olla. Toinen huoh. tulee siitä, että tätä huippumakoisaa Pastanjauhajien esitestaamaa kanakormaa tuli tehtyä jo aikaa sitten, alkukesästä muistaakseni. Ja kaikki muukin tässä postauksessa menee aika lailla muisteluksi, paitsi se, että maku tässä ruoassa oli mahtava. Ja että kokeilimme uutta naan-leivän reseptiä emmekä vieläkään osanneet tehdä ihan autenttista naania. Sittemmin intialaisen ruoan ystäviä ihastuttamaan on ilmaantunut uusi Garam Masala -blogi, josta kokeilulistalla on jo monta monituista reseptiä, listan kärjessä naan. Jospa tuolla selkeällä ohjeella onnistuisimme kotikeittiössäkin tekemään oikeata naania.

Hehkutetaan vielä tätä kormaa. Se on nopeatekoista, ihanan väristä ja taatusti maukasta! Meillä taisi jauhantakeittiöön verrattuna olla sen verran enemmän valmistusaikaa että marinoimme kokonaisuutta jääkaapissa jonkin aikaa ennen kypsennystä. Ja jugurttina käytimme Lindahlsmejerin turkkilaista ruokajugurttia eli tuttavien kesken partaäijää.

Pastanjauhajien resepti löytyy siis tuolta ylempänä mainitun linkin takaa. Kirjaan sen tähän talteen, vaikka menimmekin melkein prikulleen tuon mukaisesti.

Ainsleyn näpsäkän nopea kanakorma

öljyä
1 sipuli
3,5 dl ruokajugurttia
2 dl ruokakermaa
25 g voita
½ tl suolaa
1 tl kurkumaa
2 tl chilirouhetta
3 valkosipulinkynttä
3 rkl mantelirouhetta
4 kanan rintafileetä suikaleiksi leikattuna

Kuullota sipulia pannulla öljyssä kunnes se on hiukan pehmennyt. Aja monitoimikoneessa tahnaksi sipuli, jugurtti, kerma, voi, sekä mausteet. Laita kanasuikaleet öljyttyyn uunivuokaan ja kaavi tahna päälle. Jos aikaa on, marinoin pari tuntia jääkaapissa. Kypsennä 200-asteisessa uunissa 30-45 min. Jos otat vuoan jääkaapista, laita se uuniin jo uunin lämpeämisvaiheessa. Tarjoa riisin ja/ tai naan -leivän kanssa. Me saimme kastikkeeta sen verran tukevaa, että päätimme nauttia herkun pelkän naan -leivän kera.

Naan tehtiin korman kaveriksi tällä reseptillä:

Naanleipä
6 annosta

1,6 dl lämmintä vettä
4 g kuivahiivaa
4 g sokeria
250 g vehnäjauhoja
6 g suolaa
60 ml gheetä eli kirkastettua voita (taisin käyttää ihan sulatettua voita)
30 ml maustamatonta jugurttia

Sekoita hiiva ja sokeri lämpimään veteen. Anna seisoa lämpimässä paikassa noin 10 minuuttia. Siivilöi sillä välin kolmeen kertaan suola ja jauhot isoon kulhoon. Lisää hiivaseos, puolet voista ja jugurtti, sekoita pehmeäksi taikinaksi ja vaivaa sitten jauhotetulla tasolla noin 5 minuuttia, tai kunnes taikina on sileää ja kimmoisaa. Laita öljyttyyn kulhoon ja peitä kulho liinalla tai kelmulla. Anna taikinan kohota lämpimässä vedottomassa paikassa 1 ½ tuntia tai kunnes on kohonnut kaksinkertaiseksi. Kun taikina on kohonnut, iske siitä ilmat pihalle. Kumoa jauhotetulle työtasolle ja vaivaa taas noin 5 minuuttia. Jaa taikina kuuteen osaan, kaulitse soikeiksi leipäsiksi jotka eivät ole kovin paksuja. Levitä pellille (tai ritilälle) alumiinifolio, öljyä se. Laita leivät folion päälle, voitele lopulla voilla ja kypsennä hyvin kuumassa uunissa grillivastuksen alla pari minuuttia, kunnes leivät ovat saaneet hiukan väriä ja kohonneet.
Resepti oli ihan hyvä, mutta tällä kertaa leipämme jäivät jotenkin hiukan kovahkoiksi. Paistoimmekohan liian viileässä liian kauan? No, seuraavan kerran luotamme garam masala -blogin neuvoihin.

Penneä Betsyn tyyliin

Jo aikaa sitten eksyin Pastanjauhajien ansiosta The Pioneer Womanin sivuille. Reellä on paitsi hauskoja juttuja, oikein makoisia reseptejäkin. Vielä en ole ehtinyt toteutta esim. tätä mahtavaa leipää, jota jauhantapajassakin on kehuttu. Säännöllisesti tulee kyllä käytyä kurkkimassa, mitä herkkuja ranchin keittiössä on taas tehty. Vihdoin sain aikaiseksi kokeilla kuitenkin yhtä resepteistä, Reen ja hänen siskonsa yhteistä pastabravuuria. Alkuperäinen resepti seikkaperäisen kuvallisen ohjeistuksen kanssa löytyy täältä, käykää ihmeessä katsomassa! Jouduin vähän oikomaan mutkia, katkaravut eivät olleet isoja eivätkä raakoja, eikä pasta penneä.
Muuten mentiin aika uskollisesti reseptin mukaan, kermakin oli kuohua eikä mitään vähärasvaista ruokalitkua. :)
Tässä resepti sellaisena kuin se meillä toteutettiin. Suomennos ja määrien käännökset ovat melko vapaita, mutta pastakastikkeitahan on helppo tehdä rennoin rantein.

Betsyn ja Reen innoittama katkarapu-pennepasta

1 pss katkarapuja (pakaste)
1 pieni sipuli
2 valkosipulinkynttä
oliiviöljyä
voita
2 dl paseerattua tomaattia
1 ½ dl kuohukermaa
½ lasia valkoviiniä
tuoretta basilikaa
tuoretta persiljaa
suolaa
mustapippuria
n. 100g pastaa (kuivapaino)

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota niitä voi-öljyseoksessa pannulla. Ota katkaravut sulamaan. Kun sipuli on läpikuultavaa, lisää pannulle viini ja anna porista hetken aikaa. Lisää paseerattu tomaatti, kuohukerma ja yrtit. Hauduta matalalla lämmöllä sillä aikaa kun keität pastan. Lisää lopuksi katkaravut, anna lämmetä niin että ovat kunnolla lämpimiä, älä kuitenkaan kypsennä enää etteivät ravut kuiva. Mausta suolalla ja pippurilla Valuta pastasta vesi ja kaada se kastikkeen sekaan. Tarkista ja korjaa maut tarvittaessa. Tarjoa heti. Hyvää.

tonnikalabataattivuoka

Tästä nyt tulee vähän tämmöinen post'n'run -tyyppinen ohiajoräiskäys, mutta tässä on niin hyvä arkiruoka että pitää äkkiä laittaa se vähintäänkin itselle muistiin ettei pääse unholaan vaipumaan. Limen&Pippurin keittiöstä on viime aikoina ilmoille saatettu monenmonta erilaista hyvää arkiruokaa, ja sellaisia reseptejähän ei koskaan voi olla liikaa. Voikeittiössäkin uuni on tuntunut viime viikkoina soittavan liian usein samaa vanhaa makaronilaatikko-tonnikalapennelaatikko -sävelmää. Viikolla on kuitenkin kiva pitää edes yksi päivä jolloin voi vain lämmitellä aiemmin valmistunutta ruokaa ja keskittyä sitten johonkin muuhun toimintaan, niin hauskaa kun kokkailu useimmiten onkin.

Me bongasimme reseptin siis täältä. Tavoistamme poiketen menimme täysin ohjeen mukaan, ja kylläpä kannatti. Ihanan mehevää, helposti valmistuvaa herkkua!

Tonnikala-bataattivuoka
n. 4 annosta

1 kg perunoita ja bataattia
1 sipuli
oliiviöljyä
suolaa
sitruunapippuria
paprikajauhetta
2 tlk tonnikalaa currykastikkeessa
2 tomaattia
1 prk säilykemangoa
2-3 dl juustoraastetta

Kuori ja lohko perunat, bataatit ja sipuli. Sekoita öljy ja mausteet lohkojen kanssa. Levitä uunipellille ja kypsennä 225-asteisessa uunissa n. 20 minuuttia (okei, näköjään hiukan kuitenkin poikkesimme alkuperäisestä).
Siirrä lohkot uunivuokaan, levitä päälle tonnikala ja lohkotut tomaatit sekä mangopalat. Ripottele päälle juustoraaste ja laita 250-asteiseen uuniin kunnes juusto kuplahtelee ja on saanut kauniin värin.

jamien kanssa kotona, suosittelemme

Suosituksia toisensa perään, mutta tästä ei malta olla hihkumatta heti kun sitä tuli tehtyä, on nimittäin mahtimaut salaatissa! Komeus käy pääruoastakin, sisältäähän se mm. avokaatoa, jonka energiapitoisuus on kohtuullisen korkea. Reseptuurin lähde on kukapa muukaan kuin Oliverin poika, tällä(kin) kertaa innoitus tuli Jamien kotona -kirjasta. Kun vielä anoppi viikonloppuvierailullaan lahjoitti oman maan porkkanoita, oli tätä päästävä kokeilemaan. Tässä salaatissa on työvaiheita useampia, joten kaikkein nopein se ei ole valmistaa. Ehdottomasti kuitenkin vaivan arvoinen!

Paahdetut porkkanat ja avocadoa salaatissa
4 annosta

500 g keskikokoisia erivärisiä porkkanoita
2 tl kokonaisia kuminansiemeniä
1-2 kuivattua chiliä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
2 valkosipulinkynttä, kuorittuina
4 oksaa tuoretta timjamia, lehdet riivittyinä (tai kuivattua vastaavasti)
oliiviöljyä
puna- tai valkoviinietikkaa
1 appelsiini halkaistuna
1 sitruuna halkaistuna
3 kypsää avocadoa
punaviinietikkaa
4 x 1cm viipale ciabattaa tai muuta hyvää leipää
2 kourallista hyviä salaatteja
(2 nippua krassia)
1,5 dl fraichea, kermaviiliä tms.
4 rkl paahdettuja siemeniä

Laita uuni lämpeämään 180 asteeseen. Pese porkkanat huolellisesti, ja halkaise pituussuunnassa jos ne ovat isohkoja. Keitä porkkanoita suolavedessä noin 10 minuuttia, kunnes ovat melkein kypsiä.
Porkkanoiden kiehuessa sekoita mausteseos: murskaa (huhmaressa tai muuten) chilit, kumina, pippuri ja suola. Lisää valkosipuli ja timjami ja jatka nuijimista kunnes muodostuu tahna. Lorauta sekaan oliiviöljyä niin, että se peittää tahnan runsaasti, ja lorauta sekaan vielä vähän viinietikkaa. Kun porkkanat ovat juuri ja juuri kypsiä, siirrä ne vuokaan / pellille ja kaada päälle mausteseos. Laita appelsiinin ja sitruunan puolikkaat vuokaan porkkanoiden viereen, leikkauspinta alaspäin. Paahda uunissa noin 30 minuuttia. Meillä poistettiin lopuksi sitrukset kyydistä ja ajeltiin vielä grillivastuksilla 250 asteessa jotta saatiin hiukan paahteisempaa pintaa.
Kun paahtuminen on meneillään uunissa, puolita avocadot, poista kivet ja irrottele hedelmäliha varovasti. Leikkaa viipaleiksi ja laita isohkoon kulhoon. Kun porkkanat ovat saaneet tarpeekseen paahteesta, lisää ne avocadojen sekaan. Purista appelsiinin ja sitruunan mehut (varovasti, mieluiten pihtien avulla!) kulhoon, lisää saman verran oliiviöljyä ja pieni luraus punaviinietikkaa. Mausta suolalla ja pippurilla. Liruttele kastike porkkana-avocadokulhoon. Sekoittele varovasti jotta kastiketta tarttuu kaikkiin herkkuihin.
Paahda leipäviipaleet, revi palasiksi ja lisää kulhoon. Huuhtele ja kuivaa salaatit, revi kulhoon ja sekoita. Siirrä salaatti halutessasi laakealle vadille tai annoksiksi lautasille. Lusikoi päälle fraichea , ripottele paahdetut siemenet ja halutessasi vielä oliiviöljyä.

Aivan loistavat maut, ihanan mausteiset porkkanat ja avokadon ja porkkanoiden pehmeä rakenne jota leivän ja siementen rapsakkuus tukee mainiosti. Ja fraiche pyöristää kokonaisuuden sopivasti. Aah, kyllä salaatti voi olla hyvää.

uskokaa huviksenne

Tämä on nimittäin HYVÄÄ ja helppoa. Kulinaarimurulassa postattiin jo aikapäiviä sitten tämä yyberböögö, ja sitä se todella on. Meillä tätä on syöty jo monta kertaa, nyt sattui kameraankin askelmerkit kohdalleen ja saatiin kuvan kera asiaa ilmoille. Kyseessä on siis kanapurilainen, joka kätkee sisäänsä myös tsatsikia ja paistettua halloumijuustoa. Kokonaisuus on lähes täydellinen, eikä maultaa ihan niin raskas kun useimmat lihapihveihin perustuvat purilaiset.

Alkuperäinen resepti on siis täällä. Postaamme kuitenkin tässä reseptin uudelleen, niillä aavistuksenomaisilla muutoksilla joilla itse olemme tätä tehneet. Halusin nimittäin marinoida kanaa hiukan, aiemmin postaamamme kanapitasalaatin tapaan.

Raikas kanapurilainen
4-8 purilaista

4 kanan rintafilettä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershirekastiketta
hp-kastiketta
oliiviöljyä
balsamicoa
(sitruunamehua)
valkosipulia
mustapippuria
(yrttejä)

1 dl partaäijää
pätkä kurkkua
1 valkosipulinkynsi
oliiviöljyä
valkoviinietikkaa
mustapippuria
(minttua)

1 pkt halloumijuustoa
sitruunamehua
hampurilaissämpylöitä
lehtisalaattia
puna- tai salottisipulia

Leikkaa kanafileet kahtia paksuussuunnassa, niin että saat kaksi alkuperäisen kokoista mutta ohuempaa filettä. Sekoita marinadin ainekset (käy kätevästi jos kaadat niitä vaikka pakastepussiin) ja laita fileet perään. Marinoi niin kauan kuin on aikaa, puolesta tunnista vuorokauteen toimii ihan hyvin.
Tee tsatsiki: raasta kurkku karkeaksi raasteeksi, ripottele raasteen päälle suolaa ja anna valua esim. siivilässä. Puristele varovasti kurkkuraasteesta liiat nesteet, sekoita jugurttiin. Purista joukkoon valkosipulinkynsi, lorauta viinietikkaa ja oliiviöljyä, mausta pippurilla ja halutessasi mintulla. Laita jääkaappiin maustumaan.
Paista kanat pannulla, ja niiden vierellä myös viipaloitu halloumi. Lorauta juustoviipaleille sitruunamehua.
Viipaloi sipulit ohuelti, huuhtaise ja kuivaa salaatinlehdet. Lämmitä sämpylänpuolikkaat vaikka leivänpaahtimessa (toim. huom. kannattaa ensin tarkistaa että ne mahtuvat paitsi sinne myös sieltä ulos), kasaa täytteet sämpylän sisään, tarraa kiinni ja valmistaudu nauttimaan.

Näitä voi syödä aina yhden liikaa ;)

kaalicannellonit

Kiitokset vielä viimeisestä kaikille paikalla olleille, oli oikein hauska tavata teitä ruokabloggaajia ja muuten vaan asiasta innostuneita!

Tapaamisesta saimmekin sopivasti energiaa postailla jo pitkältä aikaa kertyneitä kokkailukokemuksia. Kunhan ehdimme, valmistamme ja postaamme jopa kaksi miitin suosikkiamme omien muistiinpanojen pohjalta ;) saas nähdä mikä soppa niistä syntyy.

Tämä ruman näköinen tuubi on ulkonäköään huomattavasti herkullisempaa kasvispainotteista ruokaa. Jamien kotona -opus on pitkin kevättä ollut kovassa käytössä, sieltä tämäkin resepti löytyi. Emme olleet koskaan aiemmin tehneet cannelloneja millään täytteellä -jotenkin noiden pastaputkiloiden täyttäminen tuntui niin turhalta siperrykseltä kun lasagnea saa vähemmälläkin vaivalla... Nyt innostuimme kuitenkin kokeilemaan, ajattelin nimittäin seurata vinkkiä täytteen pursottamisesta putkiloihin pakastepussin avulla!

Jamien uskomaton uunivuokacannelloni parsa- ja kukkakaalista
4-6 annosta

suolaa
mustapippuria
500 g parsakaalia pestynä ja pilkottuna (voit käyttää varsiakin)
500g kukkakaalia, pestynä ja pilkottuna
oliiviöljyä
7 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohueksi viipaloituna
timjamia (mieluiten tuoretta)
25 g sardellia (ei mene pilalle vaikka käyttäisit anjovista)
2-3 pientä kuivattua chilipalkoa murusteltuina
5 dl paseerattua tomaattia
hyvää punaviinietikkaa
5 dl creme fraichea
200 g vastaraastettua parmesania
16 cannelloniputkea
tuoretta basilikaa
200g hyvää mozzarellaa
kourallinen rucolaa
1 sitruuna

Laita uuni lämpiämään 190 asteeseen. Kuumenna iso kattilallinen suolalla maustettua vettä kiehuvaksi, laita kaalit kattilaan. Keitä noin 5-6 minuuttia tai kunnes kaalit ovat kypsiä. Valuta, säästäen keitinliemi.
Lorauta kuumalle isolle paistinpannulle öljyä ja lisää valkosipuli. Paista muutamia sekunteja, lisää sitten timjami, sardellit tai anjovikset, niiden öljy ja chilit. Paista taas muutama sekutnti, lisää sitten kaalit ja noin 4 rkl keitinlientä. Sekoita ja laita kansi päälle. Kypsennä kansi raollaan hiljalleen noin 15-20 minuuttia, hämmentäen silloin tällöin. Ota viimeisen viiden minuutin ajaksi kansi pois, jotta neste pääsee haihtumaan. Muusaa kaalit esim. perunanuijalla tai vastaavalla. Voit käyttää myös sauvasekoitinta. Ota seos pois liedeltä, maista ja mausta jos on tarpeen. Levitä seos pellille jäähtymään. Sillävälin ota uunivuoka, kaada sinne paseerattu tomaatti ja mausta suolalla ja lorauksella punaviinietikkaa.
Tee sitten maailman helpoin ja nopein "valkokastike": sekoita puolet parmesanista fraichen joukkoon, mausta suolalla ja pippurilla ja ohenna hiukan kaalien keitinliemellä.
Lusikoi jäähtynyt kaalimössö pakastinpussiin, leikkaa kulma auki ja pursota cannelloniputkiin. Voit täyttää putket myös lusikalla tai pursotinpussin avulla. Laita täytetyt putket yhteen kerrokseen tomaattikastikkeen päälle. Ripottele putkien päälle basilikanlehdet ja lusikoi valkokastike pinnalle. Ripottele loput parmesanraasteesta ja revi mozzarella vuokaan päällimmäiseksi. Kypsennä uunissa 30-40 minuuttia, kunnes pinta on kuplahtelevaa ja kullankeltaista.
Huuhtaise rucola, purista päälle sitruunan mehu ja hiukan oliiviöljyä. Tarjoa cannellonivuoka rucolan ja rapeakuorisen leivän kera.

Huh. Nyt kun kirjoitin reseptin, piti ihan muistella että oliko se tosiaan noin monimutkaista? Kaipa se oli, luulen kyllä että oikaisin vähän mutkissa enkä esim. jäähdyttänyt seosta minkään pellin päällä... Ja taisinpa tehdä koko kastikkeen alusta loppuun samassa kattilassa.

Hyvää tämä kuitenkin oli, ehdottomasti vaivan arvoista.

Voittaja vie kaiken!

Elokuun ruokahaasteen voittaja on selvinnyt! Parhaiten punajuurten ystäviä miellyttivät Kurpitsamoskan punajuuriwrapit. Ääniä annettiin yhteensä 73, ja kuten kuvasta näkyy, kaikki haastajat saivat ääniä!

Voikeittiö lähtee tästä ostamaan punajuuria voidakseen kokeilla kaikkia ihania haastereseptejä.

Oooikein isot onnittellut Kurpitsamoskalle hienosta voitosta! Syyskuun ruokahaasteen järjestäminen on sitten sinun kunniasi, Mari. Jäämme odottelemaan aihetta kiinnostuneina.

Voi, keittiö!

Ei edelleenkään reseptejä, mutta välipalana raotamme oman keittiömme ovea, noin kuvaannollisesti, sillä keittiömme on puoliavonaista mallia eikä sinne ole ovia, suuntaan eikä toiseen. Keittiömme on mallia putki, tai I-keittiöksi kai sitä kutsuttaisiin "virallisella keittiökielellä". Toisessa päädyssä on ruokailutila, joka aukeaa oikealle olohuoneeseen. Myöskään tässä toisessa reunassa, josta kuva on otettu, ei ole mitään ovea, vaan se on ikään kuin avointa käytävätilaa.

Ylemmästä kuvasta käykin hyvin ilmi toinen niistä kahdesta asiasta, jotka nykykeittiössä ottavat eniten hermoon: valoisuuden puute (varsinkin luonnonvalon). Kuva tosin hiukan valehtelee, vastavalon suuntaan otettuna keittiö näyttää pimeämmältä kuin oikeasti onkaan. Mutta ei se nyt ihan valossa kylvekään. Yläkuvassa siis oikealla laidalla siivouskaappi, jääkaappi-pakastin ja sen jälkeen kaappeja ja työtasoa. Vasemmalla (ei kuvassa) tiskialtaat ja roskiskaappi, astianpesukone, hella jne.

Tässä yllä nyt äskeisen kuvan oikeaa laitaa, jääkaappi jää oikeasta reunasta kuvasta ulos. Kaappitilaa ei ole liiaksi, ja keittiössämme ylivoimaisesti ärsyttävin asia ovat kaappien nuppimalliset vetimet. En tajua kuka keittiöinsinööri ne on suunnitellut, oli kuka hyvänsä niin se tyyppi ei kyllä koskaan ole keittiössä ruokaa laittanut. Kuvitelkaapa miten hauskaa on yrittää kesken ruoanlaiton esim. märillä käsillä avata noita kaappeja... Tälle puolelle tasolle kerääntyy mikron ja espressokoneen (Babysta enemmän täällä) kaveriksi kaikenlaista pikku sälää. On yrttiruukkua, morttelia, FlavourShakeria, espressokuppeja ja muuta kivaa.

Vastakkaisella seinällä on sitten kahvin- ja vedenkeittimet, paahdin ja leivät, sekä uusin lelumme tehosekoitin. Tehosekoitin on vain noin viikon vanha, ja toistaiseksi puuroaamupala on vaihtunut smoothieihin. Edellisissä kuvissa esiintyneet omenat ja banaanitkin odottelevat aamupalasmoothieihin pääsyään.

Keittiömme ei ole tällä erää suuren suuri, kaipailisin vähän enemmän työtasoja sekä kaappitilaa, mutta vuokra-asunnon keittiöksi tämä kelpaa oikein hyvin! Puisista työtasoista ja yleisestä vaaleasta värityksestä sen sijaan kyllä pidämme molemmat. Kuten myös keittiön selkeälinjaisesta ulkomuodosta. Unelmien keittiö olisi sekin melko avonainen, väritys voisi olla juuri tällaista valkeaa ja puuta. Kaasuhella tai ainakin pari levyä pitäisi olla, ja kunnollisen kokoinen pakastin. Ja mikrolle hylly. Käytämme mikroa tosi harvoin, useimmiten jonkin edellisenä päivänä valmistetun ruoan lämmittämiseen.
Tilanpuutteen vuoksi tärkeimmät keittokirjat ovat olohuoneen kirjahyllyssä. Keittokirjoja ostelisi tietysti mielellään lisääkin, mutta tilanpuute hillitsee melko tehokkaasti. Useimmiten nykyään tulee sitä paitsi etsittyä ohjeet netistä, muiden blogeista tai muilta sivuilta.

Elokuun haastesatoa

Kesä onkin vierähtänyt sen alkamista odotellessa, ja elokuun postaussaldo näyttää olevan kaikkien aikojen pohjanoteeraus. Ikään kuin selityksen oloisena kommenttina puolusteltakoon, että kaikkien muiden harrastusten lisäksi allekirjoittanut osallistui nuoremman sisaruksensa hääjärjestelyihin aika lailla aktiivisesti, mikä verotti elokuulta aika lailla postailuenergiaa ja -aikaa. Pikkuveli on onnellisesti saatettu nyt avioliiton satamaan, ja vähitellen energiaa alkanee riittää muuhunkin kuin golfaamiseen ja pakastepitsojen lämmittelyyn (ups, tuliko tuo todella paljastettua... ;)).

Edelleenkin luikahdamme kuin koira veräjästä ja omien kokkailujen sijaan saammekin esitellä elokuun ruokahaasteen osallistujakaartin. Tässä riittääkin kokeiltavaa pitkälle syksyyn! Ilahduttavasti mukana on kaiken kaikkiaan 11 osallistujaa, ja joitakin haasteilun ensikertalaisiakin joukkoon mahtuu. Tämän pidemmittä puheitta, mennäänpä itse asiaan. Jännitys tiivistyy, kilpailijat ovat ilmottautumisjärjestyksessä seuraavat:
(pahoittelen kuvien puuttumista, blogger ei halunnut tehdä niiden latauksessa kanssani minkään valtakunnan yhteistyötä)

• Kurpitsamoskan punajuuriwrapit
• Tarun intialainen punajuuri-korianterisalaatti Ameriikan ihmemaasta
• Hannan sopan Beet Cake
• Hilikun Lindströmin lasagne
• Ketsuppikeittiön punajuuripurilaiset
• Jauhantapajan punajuuri-lohi-ruisburger
• Bella Vanillan punajuurimuffinsit
• Eriqoun punajuuri-fetasalaatti
• Mihakon punajuuri-suklaakakku
• Kulinaarimurulan punajuurikuoriaiset
• Äijä-Arin tempura donburi
• Keittiksen Sohvin punajuuripestocrostinit

Ja sitten äänestämään! Äänestysaikaa on 30.8. klo 24.00 saakka! Jännityksen säilyttämiseksi äänestyksen ollessa kesken ei tilannetta pysty katsomaan.

salamahaasteen häntä

Salamahaasteeseenhan kuuluu, että me haastajat kokeilemme haastetun postaamaa reseptiä. Korianterikeittiön Liina postasikin herkullisen tonnikalaohraton jo salamana, mutta tämä meidän toteutus on jäänyt vähän jälkijunaan. Tässä nyt vihdoin ja viimein tullaan. Liinan vastaus tonnikalahaasteeseemme oli siis tonnikalaohratto. Täytyy tunnustaa että olin aluksi hiukan epäileväinen ohraton suhteen, lähinnä siis juuri ohran takia. Aivan turhaan tosin, ohratto oli aivan loistava kokonaisuus, kiitos Liina!

Pieni varoituksen sana on kuitenkin paikallaan, Pirkan chilitonnikala on melkoisen tulista tavaraa! Teimme ohraton muuten pilkulleen tällä Liinan reseptillä, mutta suosituksestaan jätimme herneet kokonaan pois, ja lisäksi livautin sekaan yhden purkin naturellia tunaa myös. Esteettisyyspisteitä tämän kertainen kuvamme ei kerää lainkaan, mutta siitäkin huolimatta suosittelemme kokeilemaan tätä ohrattoa. Maku on mainio!

Elokuun ruokahaasteen pääosassa on vulgaari juuri

(kuva Kotimaiset Kasvikset ry. )

Elokuulle käännytään tänään, mikä tarkoittaa sitä että meillä on kunnia julistaa tämän kuun ruokahaasteen aihe ja säännöt. Aiheen valinta oli jokseenkin monimutkainen prosessi; ihka ensimmäisenä aiheena mieleen tuli oliivi (mikäpä muukaan), sitten aurajuusto ja sienet. Pastanjauhannan kommenttilaatikossakin pompsahti esiin hauska aihe: huijausruoka. Huijaukset jätämme kuitenkin tulevien haasteiden aiheiksi, siihen olisi nimittäin hauska itsekin osallistua!

Tätä kuvassakin komeilevaa olin mietiskellyt jo aiemmin tänä vuonna mahdollisena ruokahaasteen aiheena, onhan Beta vulgaris subsp. vulgaris var. Ruba (kasvitieteilijät saavat vapaasti korjata tieteellisen nimen kirjoitusasun virheet;)) kuitenkin vuoden vihannes! Lisäksi, kuten olemme jo aiemmin useasti todenneet, punajuuresta saa herkullista evästä -niin suolaista kuin makeaakin- monella tapaa. Punajuuri on nyt myös vähitellen sesongissaan, jolloin siitä voi käyttää muitakin osia kuin itse juurta!
Otsikosta poiketen muuten tuo latinan sana vulgaris tarkoittanee yhteistä eikä varsinaisesti vulgaaria.

Aiheena on siis punajuuri, ja tässä tarkemmat ohjeet:

Osallistuminen

Haasteeseen voivat osallistua kaikki blogia pitävät henkilöt (blogin ei siis tarvitse olla ruokablogi). Osallistua voi vain yhdellä ruoalla per blogi.

Jos haasteruoan resepti ei ole postaajan oma viritelmä, on postauksessa kohteliasta ilmoittaa ohjeen alkuperä.

Haasteruoka tulee postata 2.8.-24.8.2008 välisenä aikana.

Haasteeseen osallistutaan ilmoittamalla haastepostauksen URL tämän jutun kommenttilootaan tai sähköpostitse meille: puolikiloavoita (ät) gmail piste com.

Ilmoittautuminen päättyy 24.8.20008 klo 24.00, jolloin haastepostausten osoitteiden on oltava tiedossamme.

Elokuun ruokahaasteen järjestäjinä jääväämme itsemme sekä kilpailusta että varsinaisesta äänestyksestä.

Äänestys

Haasteeseen määräaikaan mennessä ilmoitetut postaukset julkistetaan 25.8.2008, jolloin alkaa myös äänestys. Äänestystapa ilmoitetaan haastepostausten julkistamisen yhteydessä.

Äänestysaika päättyy 30.8.2008.

Jos äänestysajan päättyessä useammalla postauksella on yhtä korkea äänimäärä, valitsemme me voittajan näiden postausten joukosta tarkoin valituilla tieteellisillä ja kulinaarisilla kriteereillä ;).

Voittaja julkistetaan 31.8.2008.

Syyskuun ruokahaaste

Elokuun 2008 ruokahaasteen voittaja järjestää syyskuun 2008 ruokahaasteen. Aiheen valinta, säännöt, aikataulu ja äänestystapa ovat hänen päätettävissään.

Onnea matkaan!

savua ilman tulta

Hiphiphuraa! Hellekautta enteilevät salaattime toivatkin lyhyen hellekauden ainakin tänne kehä kolmosen liepeille. Juhlistamme sitä sekä kesä-heinäkuun ruokahaasteen voittoa uudella salaattireseptillä. Tai uudella ja uudella, totuuden torvi kun olen niin on pakko paljastaa että tämäkin ape tuli jo kehiteltyä kauan ennen tänään päättyvän kesäloman alkamista. Mutta kesäkeleihin se sopii kuin vesipullo hellekelien torikierroksiin.
Resepti on täysin itse keksitty, ja salaatin juju on savustetuissa kasviksissa ja possussa. Salaatti on itsessään ihan ruokaisa lounas tai kevyt päivällinen, ja sen voi valmistaa etukäteen (ei tosin useita päiviä etukäteen ;)).

Possu savuaa salaatissa
n. 6 annosta

n. 400 g porsaan sisäfilettä
1 pkt filepekonia

1 paprika
1 sipuli
valkosipulinkynsiä

savustuspussi tai -pönttö

1 dl kuskusia (kuivana)
1 dl seosta jossa vettä, sitruunamehua, oliiviöljyä ja valkoista balsamicoa

salaattia (jos oikein riehaannut, kannattaa käyttää jotain muuta kuin kuvassa näkyvää aisbergiä)
tuoretta basilikaa

Ota possuun pintaväri pannulla, mausta pippurilla ja kiepauttele pekonit fileen ympärille. Pilko paprika ja sipuli, irrottele kynnet valkosipulista mutta älä kuori. Asettele kaikki savustuspussiin pussin ohjeiden mukaan ja savusta uunissa. Jos huippuimurisi on yhtä huippu kun meillä, kannattanee jossain vaiheessa varautua availemaan ikkunoita. Pussi ei varsinaisesti savua, mutta aromit ovat melkoisen voimakkaat.

Sekoita kuskus ja mausteliemi, anna vetäytyä. Huom! Liemen määrä kuulostaa vähäiseltä, mutta kasviksista tulee lisää mehua joka imeytyy kuskusiin.
Silppua salaatti. Pilko savustunut liha. Sekoita kaikki ainekset keskenään ja anna maustua jääkaapissa jonkin aikaa. Tarkasta ja korjaa maut vielä juuri ennen tarjoilua.

Hellekautta enteilevät salaatit

Tämä kesä on säiden puolesta ollut suomalaista kesää "parhaimmillaan". Itse olemme ainakin onnistuneet koko ajan majailemaan niissä kolkissa Suomea, joissa lämpötila ei hurjistu nousemaan yli 20 celsiusasteen ja joka päivä sataa ainakin vähän. Ei siinä mitään, kesähän on kuitenkin kesä (varsinkin lomalla), mutta en pahastunut lainkaan kun Maikkarin meteorologi aamulla ennusti hellekauden alkavan huomenna :)

Oikeasti kuumilla keleillä ei oikein jaksaisi syödä mitään kovin raskasta (paitsi illalla sitten grillipihviä), joten salaatit kuuluvat meillä kesäsäiden suosikeihin. Tähän postaukseen tungen kaksikin makoisaa kanasalaattia, joita voi sitten huomisesta lähtien kokkailla kun se kesä oikeasti tulee. Ensimmäinen salaatti on oma fuusiointini useista nettilähteistä joita en enää valitettavasti muista. Toinen taas on kommenttilootaamme erään aiemman salaattipostauksen yhteydessä kopsahtanut linkki joka osoittautui olevan kotoisin lähempää kuin arvasinkaan.

Kanasalaatti sinappisella kastikkeella
2 isoa annosta

300 g broilerin filesuikaleita naturel
oliiviöljyä
sitruunamehua
yrttejä
mustapippuria

salaattia
kurkkua
tomaattia
2 rkl kapriksia
oliiveja
mozzarellapalloja
basilikaa

4 rkl oliiviöljyä
2 rkl sitruunamehua
2 tl karkeaa sinappia
mustapippuria
suolaa

Marinoi broilerinsuikaleet etukäteen ja kypsennä pannulla. Vaihtoehtoisesti mausta vasta kypsennyksen yhteydessä. Tee salaattiaineksista peti ja ripottele kanapalat päälle. Sekoita kastikkeen ainekset, passaile määriä jotta saat sopivan koostumuksen, vedin nuo määrät äsken jokseenkin hihasta joten ei kannata ottaa liian kirjaimellisesti tuota kastikeohjetta. Kastikkeesta tulee mukavan raikasta ja sinappi ei maistu ollenkaan liikaa vaan antaa mukavan säväyksen kokonaisuudelle.


Oodi pitaleivälle eli kanapitasalaatti
2-4 annosta, alkuperäinen ohje täältä

4 broilerin ohutta filepihviä naturel
oliiviöljyä
soijaa
makeaa soijaa
worcestershire-kastiketta
mustapippuria
tabascoa
sitruunamehua
valkosipulia (minä käytin kuivattua rouhetta)

salaattia
tomaattia
maustekurkkua
purjoa tai sipulia (kesäsipulit sopivat hyvin)
4 pitaleipää

1 dl jugurttia
1 dl kermaviiliä tms.
1 pss tsatsiki -dippisekoitusta

salsakastiketta

Marinoi broileria pari tuntia tai yön yli. Jos ei ole aikaa niin marinoi sitten vähemmän aikaa, hyvää siitä tulee. Kypsennä filepihvit pannulla ja anna jäähtyä sillä aikaa kun teet salaatin. Silppua salaattiainekset, kypsennä pitaleivät vaikkapa paahtimessa ja leikkaa paloiksi. Sekoita dippiainekset jugurtin ja kermaviilin kanssa. Voit leikellä kanoja viipaleiksi tai tarjota ne kokonaisina. Ruokailua kyllä helpottaa jos ne on hiukan paloiteltu. Kasaa salaatti lautasille ja plopsauttele päälle tsatsikikastiketta ja salsaa (tässä kohtaa voisi taas mainostaa Lidlin Kania-salsaa joka on mahtavaa). Oli kyllä herkkua! Jostain syystä tuo broilerin marinadi osui mainiosti kohdalleen. Salaatti on saanut alkunsa pitaleipänä jonka sisään ei koskaan mahdu tarpeeksi tavaraa, joten tämä on ikään kuin käänteinen pita. Kannattaa kokeilla! Jos ei pidä dippisekoituksista, voi tsatsikin tietysti tehdä itsekin.

Helle, voit tulla. Olemme varustautuneet.

Ben on edelleen iso

ja kunnon ale hyvää. Loman aluksi käväisimme pikavisiitillä Lontoossa, josta muutamia ruokailuvinkkejä seuraavassa (kaksi suositusta ja yksi varoitus). Sivujuonteena pitää vielä mainita että Lontoon museot kuten British Museum, Natural History Museum, Science Museum ja Imperial War Museum ovat kyllä aivan omaa luokkaansa. Sisäänpääsy on ilmainen ja näyttelyt todella taiten koottuja ja kiinnostavia. Lisäksi monissa museoissa on paljon interaktiivisia elementtejä lapsille ja meille isommillekin lapsille. Science Museum varsinkin on kaikkien isompien ja pienempien poikien taivas: kaikenlaisia koneita, uusia ja vanhoja, monta kerrosta täynnä!

Mutta itse asiaan. Kartoittelin vähän etukäteen ruokailupaikkoja, ajatuksena syödä hyvää mutta edullisesti turistitouhun lomassa. Hyvä saitti tarkastella Lontoon tarjontaa on esimerkiksi Time Out London, josta siis löytyy paljon muutakin kuin ravintola-arvosteluja.

South Kensingtonin museoiden väsyttämänä käpsimme jokusen korttelin etelään museoilta nauttimaan paljonkin kehuja saaneita burgereita gbk:ssa eli Gourmet Burger Kitchenissa. Juujuu, onhan se isohkoksi kasvanut ketju ja vähän epäileväisenä minäkin ajattelin että miten burgerissa voi olla kurmeeta? Mutta muuta ei voi kuin kehua ja lämpimästi suositella! Söimme ihan perusburgerit, Classicin ja Cheesen sekä kaveriksi chipsejä ja valkosipulimajoa. Burgerannos itsessään ei siis sisällä mitään lisukkeita, vaan ne voi jokainen tilata kuten haluaa. Meille riitti yksi chips-side kahdelle ihan hyvin.

AAH. Enpä tiennytkään että jauhelihapihvi voi olla niin hyvää. Koko komeus oli tuoreista aineksista, sämpylää ja salaattia myöden, ja pihvit mediumeja kuten pyydetty. Ihanan mehevää ja kuitenkin raikas kokonaisuus. Eikä siinä vielä kaikki; niin hyviä chipsejä en ole eläissäni syönyt, ihanan rapeita päältä ja kuohkeita sisältä, tulikuumia ja sopivan suolaisia, ja valkosipulimajo niin herkullista (sekin oli tehty tuoreesta, nuoresta valkosipulista) että meinasin lopuksi nuolla kupinkin. Suosittelemme lämpimästi! GBK:ta löytyy Lontoosta useammastakin osoitteesta sekä näköjään ympäriinsä Brittein saarilta.

Yhtään tätä huonommaksi ei jäänyt seuraavan päivän intialainen: Masala Zone on sekin ketjuksi kasvanut mutta kovasti kehuttu aidon intialaisen ruoan paikka. Emme ole koskaan käyneet Intiassa joten aitoudelle ei ole vertailukohtaa, joten niiltä osin on uskottava kuulopuheita ;)
Me kävimme Carnaby Streetin lähellä Marshall Streetillä sijaitsevassa Masala Zonessa. Lista oli ihan riittävän täynnä herkullisen kuuloisia annoksia, mutta lopulta päädyimme ottamaan standardikokoiset thalit, joihin kuului pari chutneyta, linssipohjainen ruoka, paneeria ja pinaattia sekä perunapohjainen ruoka. Lisäksi valinnainen "pääruoka", joiksi valitsimme lammasta sekä voikanaa. Näiden lisukkeeksi annokseen kuului joko chapatia tai riisiä. Thali on siis ikään kuin suuri tarjotin jolla on keskellä chapatit (tai riisi), ja reunoilla kulhoissa nuo eri ruokalajit. Niitä sitten maistellaan yksi kerrallaan omaan tahtiin chapatia pikku kulhoihin dippaillen. Kaikki ruoat olivat todella maukkaita, ja maut keskenään juuri sopivasti erilaisia. Huoh, miten hyvää. Ja jos en ihan vääri muista, koko komeus intialaisine oluineen taisi kahdelta hengeltä olla £30 tai alle. Jälkiruokaa emme syöneet, koska emme millään olisi jaksaneet...

Sitten se varoitus: The Stockpot, näitäkin on useampia, me kävimme Sohossa Old Crompton Streetillä. Paikkaa oli kehuttu hinta-laatusuhteestaan ja maukkaasta ruoasta. Ei ruoka missään tapauksessa pahaa ollut ja hinnat todellakin edulliset. Mutta paikka oli melko ahdas, sisustus kulunut ja vanha eikä ruoka ollut mitenkään erikoista. Jos haluat kotiruokaa Lontoossa edullisehkoon hintaan, voi tämä olla oikea paikka. Mutta muuten sitä ei kannata erikseen etsiä käsiinsä. Menkää mieluummin vaikka kokeilemaan Soukin jompaa kumpaa paikkaa, me emme sinne valitettavasti ehtineet.

Vastaisen varalle olisi hauska kuulla jos lukijoilta löytyy omakohtaisia suosituksia Lontoon helmistä.

munakoisomania /-namia

Hups vaan! Jo jokin aika sitten alkaneen kesäloman myötä postailukin näyttää jääneen jokseenkin kesälomalle... Ensimmäiset kaksi viikkoa vietimme milteipä kokonaan oman keittiömme ulkopuolella, niiltä osin raporttia tulee jossain vaiheessa parista Londoniumissa sijaitsevasta makoisasta ruokapaikasta. Virtuaalisessa pöytälaatikossa luuraa useampia ruokia melkein postausvalmiina, kun vielä muistaisi miten ne tehtiin ja milloin... No, onneksi lomakaan ei ole ikuista joten jossain vaiheessa tahti taas tiheneekin.

Viime aikoina olemme postailleet munakoisosta useaankin otteeseen, ja tässä tulee pari herkkua lisää. Ylemmän kuvan kasvispasta on Jamien reseptejä, Pasta alla Norma Jamie Italiassa -kirjasta, kun taas alemman kuvan lisukekiekkoihin otimme opastuksen Sillä Sipulista. Alkuperäinen resepti on Polkkaavalta Possulta. Molemmat ruoat ovat munakoisoa parhaimmillaan, kiekot käyvät grilliruokien lisukkeeksi vallan mainiosti ja pastassa on niin muheva maku, ettei uskoisi!

Pasta alla Norma
4 annosta

2 isoa kiinteää munakoisoa
oliiviöljyä
1 rkl kuivattua oreganoa
( 1 kuivattu chili murskattuna)
4 valkosipulinkynttä, kuorittuna ja ohuelti viipaloituna
iso nippu tuoretta basilikaa, varret hienonnettuna ja lehdet erillään
1 tl yrtti- tai valkoviinietikkaa
n. 570 ml tomaattipassataa tai vastaavasti säilöttyjä luumutomaatteja
suolaa
mustapippuria
spagettia tai muuta pastaa
150 g suolaista ricottaa, pecorinoa tai parmesania vastaraastettuna

Leikkaa munakoisot pitkittäin neljään osaan (poista ensin kanta). Jos niissä on keskellä höttöistä siemenosiota, poista se. Paloittele sitten munakoisot poikittain noin sormenkokoisiin paloihin. Tästä ei kuitenkaan kannata ottaa mitään isompaa herneenpalkoa nenään, kunhan palat ovat jokseenkin pitkulaisia ja isohkoja eli ei ihan pikkupikku kuutioita. Kuumenna oliiviöljyä isohkolla pannulla, ja paista munakoisopalat parissa - kolmessa erässä pannun koosta riippuen. Pyöräytä paloja niin että oliiviöljyä tarttuu kaikkiin paloihin, ripottele sitten paloille oreganoa ja kääntele esim. pihdeillä niin että palat ruskistuvat kauniisti joka puolelta. Nosta ensimmäinen erä sivuun odottamaan ja jatka kunnes kaikki munakoisopalat on paistettu.

Kun olet paistanut koisot, lisää kaikki takaisin pannuun. Tässä vaiheessa voit halutessasi lisätä kuivattua chiliä (varovasti, ettei chilin maku peitä kaikkea muuta). Käännä levy keskilämmölle ja lisää hiukan oliiviöljyä, valkosipulit ja basilikan varret. Sekoittele hetken aikaa ja lisää sitten valkoviinietikkaa ja tomaatit tai passata. Hauduta noin 15 minuuttia, maista ja korjaa maut suolalla ja pippurilla. Revi puolet basilikan lehdistä ja sekoita joukkoon.

Keitä pasta al denteksi, valuta (säästä osa keitinvedestä) ja laita kastikkeen kanssa pannulle, tai takaisin kattilaan ja kaada sekaan kastike. Sekoita hyvin, maista ja korjaa tarvittaessa maut kohdalleen. Jaa lautasille, ripottele päälle loput basilikan lehdet sekä juustoraastetta. Nauti herrrrkullisista mauista, mielellään hyvässä seurassa ja hyvän valko- tai miksei punaviininkin kera.

Lisukekoisot
teimme tämän reseptin mukaan

munakoiso
mozzarellaa
parmesania
basilikaa
tomaattikastiketta (käytimme Sillä Sipulin Pastapään reseptiä, hyvää!)

Pastapään tomaattikastike
1 sipuli
3 valkosipulinkynttä
2 dl paseerattua tomaattia
1 dl punaviiniä
basilikaa
suolaa
mustapippuria

Hienonna sipuli ja valkosipulinkynnet. Kuullota öljyssä kattilan/ kasarin pohjalla hetkosen. Lisää loput aineet ja keittele kokoon. Maista ja korjaa makuja jos on tarvis.
Leikkaa munakoiso viipaleiksi / kiekoiksi ja ripottele kiekoille suolaa. Itketä koisoja hetkisen aikaa, taputtele sitten kuivaksi. Levitä koisot esim. pellille leivinpaperin päälle, lusikoi jokaiselle hiukan tomaattikastiketta, sitten basilikan lehti ja lopuksi mozzarellaa sekä parmesania. Kypsennä 250-asteisessa uunissa noin 15-20 minuuttia. Kiekot voi valmistaa myös grillissä, mutta siitä meillä ei ole kokemuksia toistaiseksi. Herkullista pihvin kaverina, ja yksinäänkin! Loistavaa, suorastaan.

RÄTS!

Salamahaaste jatkaa matkaansa juhannuskelien siivittämänä. Tällä kertaa vuorossa on Liinan emännöimä Korianterikeittiö, jonka tuotoksia on tullut säännöllisesti seurailtua. Koska kalaruokien postauksia ei tuossa keittiössä vielä lukuisia ole kertynyt ja haluamme itse lisää vinkkejä tunan mahdollisuuksiin, valikoitui haasteen aiheeksi tonnikala! Tuo opiskelijoiden kurmeeksikin monesti nimetty herkku ei ole oikein koskaan ottanut kunnolla tulta meidän keittiössämme, ja siksi kaipaammekin uusia ideoita!

Salamahaaste:

• Haastaja: Otetaan ensin puoli kiloa voita / Oliivia ja Parempi Puolisko
  
• Haastettu: Korianteria / Liina
  
• Haasteen aihe: tonnikala (purkista tai tuoreena)
  
• Deadline: 30.6.2008
• Valmista ateria tai ateriakokonaisuus joka sisältää tonnikalaa, tuoretta tai purkkitavaraa

Ilmoita, kun olet saanut haasteruoan tehtyä ja postattua. Haastajana sitoudun kokeilemaan reseptiä ja arvioimaan lopputulosta julkisesti. Reseptiin saa vapaasti poimia aineksia ja ideoita muualta, mutta laina-ajatuksista tulee raportoida hyvän tavan mukaisesti. Täysin omiaankin saa laittaa. Outokin saa olla. Pääasia on pitää hauskaa!

Kun olet suoriutunut tehtävästä, sinulla on oikeus ja kunnia laittaa Salamahaaste eteenpäin haluamallesi blogikokille. Ennen haastamista on kohteliasta tarkistaa, että bloggaajalla on aikaa toteuttaa haaste viikon sisällä. Tarkoitus on, että valikoit omaan haasteeseesi sellaiset ruoka-aineet, joista todella haluaisit jonkinlaisen purtavan tai joita haluaisit oppia käyttämään. Sinun tulee perehtyä haastamaasi blogiin riittävästi, jotette valikoi lihaa kasvissyöjälle tai viljaa keliaakikolle. Jos raaka-aineet ovat kuitenkin sopimattomia haastetulle, tuotteet voi vaihtaa.

Haasteen ei tarvitse toteutua armottomasti vuoden jokaisena viikkona välittömästi edellisen haasteen perään, vaan välissä voi olla ainakin päiviä. Lisäksi esimerkiksi kesällä haastepallo voi pysähtyä pidemmäksikin aikaa, toivottavasti ei kuitenkaan kokonaan.

Osallistujana sinulta edellytetään korkeaa moraalia ja eettistä toimintaa.

Jäämme mielenkiinnolla odottamaan!

salamasanterin siitakesalaatti

Bella Vanillan Rossana sinkosi salamahaasteen eteenpäin Puolenkilon keittiöön, ja aiheeksi oli valikoitunut siitakesienet. Mikäs sen sopivampaa, täällä tykätään sienistä kyllä, vaikkei kovin monia reseptejä ole noista herkuista ilmoille saatettukaan. Siitake itse ei ollut meille tuttu kuin nimeltä ja jokseenkin ulkonäöltä, mitään ruokaa emme ole näistä itse aiemmin kokkailleet. Niinpä haastevastauksen mietiskely alkoikin kuukkelointikierroksella ideoiden haeskelu mielessä. Varsinkin kaukoidän keittiöissä siitaketta raportoidaan käytettävän paljonkin. Kuten niin monilla muillakin luonnontuotteilla, on siitakesienilläkin terveyttä edistäviä vaikutuksia, ja ne ovat mm. yksi harvoista luonnollisista D-vitamiinin lähteistä vegaaneille.

Silmäilin pitkään Jamien uusimman Jamie at home-kirjan reseptejäkin. Kirjassaan Jamie antaa muuten vinkkejä sienten viljelyyn kotioloissa! Ohjeet ovat lähinnä vinkkejä tyyliin sienet viihtyvät viileähköissä ja kosteissa oloissa, mutta mainitseepa Jamie että helpoin tapa päästä alkuun on ostaa "sienihalkoja" kasvattajilta. Näissä on sienikasvusto valmiina, sen kuin vaan pitää halon riittävän varjossa ja kosteassa ja kerää sienet pois kun niitä ilmaantuu. Esimerkkinä vaikkapa tämä brittiläinen sivu, joka ikävä kyllä toimittaa vain kotimaahansa...

Tällä kertaa meillä ei kuitenkaan menty itämaisten keittiöiden saloihin, vaan kesän piknik-kautta juhlistaaksemme teimme mukaan pakattavat annossalaatit kätevässä leipäkuoressa. Ihastuin reseptiin heti, sillä joitakin aikoja sitten kokeilemamme Tinan paprikalla, oliiveilla ja vuohenjuustolla täytetty leipä oli mahtava makuelämys. Sekin sopisi mukavasti kesän grillailuhetkiin annossalaatiksi jos sen valmistaisi sämpylöiden sisään. Leipänäkin se toimii, joskin viipaleiden leikkaaminen voi olla haastavaa.
Alkuperäinen resepti, jonka mukaan melko tarkalleen toimimmekin, löytyy täältä Kotimaiset Kasvikset -sivuilta. Ihan pikkupikku muutoksia tehtiin, tässä siis koko komeudessaan:

Siitakesalaattitäytteiset sämpylät
4 isoa sämpylää

4 sämpylää, esim. Leivon leipomon jättisämpylöitä
n. 100 g kesäkurpitsaa
suolaa
mustapippuria
100 g Luomu-siitakkeita
100 g muita sieniä, esim. osterivinokas tai herkkusieni (tai tatti, kantarelli, jne.)
oliiviöljyä
3 valkosipulinkynttä
balsamicoa
suolaa
mustapippuria myllystä
tuoretta salviaa
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
n. 70 g tuorejuustoa, esim. Creme Bonjour ruohosipuli

Leikkaa sämpylöistä ohut viipale, kansi, pois. Koverra varovasti sisus ulos yhtenä palana, hajottamatta sämpylän pohjaa tai reunoja. Kuutioi sisus ja paahda kuutioita 250-asteisessa uunissa hetki, kunnes ovat kullanruskeita. Leikkaa kesäkurpitsa ohuiksi viipaleiksi (pitkittäin tai poikittain, ihan miten haluat tai mikä soveltuu valitsemaasi leipään parhaiten) ja paahda viipaleita uunissa. Käännä kerran paahtamisen aikana, mausta lopuksi suolalla ja pippurilla.
Pilko sienet, pienimmät neljään osaan ja isommat sitten suurin piirtein saman kokoisiksi kuutioiksi. Kuumenna tilkka öljyä pannulla, lisää sienet ja valkosipuli ja paistele niitä hetki sekoitellen. Mausta sienet balsamicolla, suolalla ja pippurilla. Emme lähteneet tässä säveltelyn tielle, sillä emme halunneet peittää sienten omaa makua liikaan kikkailuun. Hienonna yrtit ja lisää ne sekä tuorejuustonokareet pannulle. Käännä levy pois päältä ja anna juuston sulaa sienten sekaan.
Täytä sämpylät: ensin kesäkurpitsaviipaleita, sitten sienisalaattia, leipäkuutioita ja lopuksi rucolaa. Sämpylöihin tuskin mahtuu useampaa kerrosta, mutta jos teet leivän sisään niin toista niin monta kertaa kuin aineksia riittää. Anna maustua ja tasaantua pikku hetki.

Täytyy sanoa, että epäilin leipäkuutioiden lisäämistä takaisin leipään: jotenkin tuntui että ne olisivat kuivia ja turhia. Eipä kuitenkaan, kuutiot toivat sienisalaatin ja rucolan välissä sopivasti rakennetta leipiin.
Tarvinneeko sanoakaan, että maut olivat kohdallaan? Erinomaista purtavaa kesäiseen grillipöytään, tai vaikkapa tosiaan piknik-evääksi. Kätevä tehdä etukäteen ja helppo kuljettaa sekä syödä!

Tässä tuli kuin varkain käytettyä noita tuoreita yrttejäkin, harkintaan menee, tuleeko tästä meidän kesän ruokahaasteen entranttimme...

Oman salamamme iskettyä vetäydymme hetkeksi pohtimaan, missä seuraavaksi räsähtää!

Affena di Pesto

Sillä aikaa kun täällä haudomme salamahaasteen suunnitelmiamme, pureskelkaa te vaikka tätä jokin aika sitten valmistettua kalaherkkua. Myönnetään, kuva on vähintäänkin epämääräinen mutta älkääpä siitä hämmentykö, ruoka on valtavan hyvää ja kaiken kukkuraksi vielä helppoa valmistaa! Ja kuten kesän rientoihin sopii, samalla vaivalla valmistuu isommallekin porukalle evästä. Kun nyt ylistyslaulu saatiin käyntiin, niin mainitaanpa vielä että kevyehköäkin evästä tämä on (okei, pestossahan on öljyä ja myös jonkin verran juustoa...)

Inspiraatiota muistan hakeneeni useista kohteista, mutta häpeäkseni en enää muista mistä kaikkialta... Olen aina pitänyt oleellisena mainita, keneltä olen reseptejä lainaillut, mutta tällä kertaa en taida siihen pystyä. Löysinpäs kuitenkin, Lime&Pippurilta löytyi idea kalan kuorruttamisesta, ja alle päätynyt lisuke onkin melko geneeristä kasviskuskushässäkkää. Kalan piti olla tuoretta kuhaa mutta virolaiset kuhat oli jo kaupan tiskistä myyty kun ehdin hätiin, ja niinpä käytettiin sitten pakastettua ahventa.

Pestoahvenet kasviskuskuspedillä
noin 4 annosta

kalafileitä sopiva määrä
1 prk pestoa
n. 5 hapankorppua

n. 3 dl kuskusia
erilaisia kasviksia paloina
n. 3 dl kana-, kasvis- tai valkosipuli-yrttilientä

Murskaa hapankorput korppujauhoksi haluamallasi tavalla. Kiehauta liemi, ota levyltä ja kaada kuskus joukkoon. Kun se on turvonnut, lisää kasvikset ja sekoita. Levitä seos uunipellille, valele sen päälle hiukan oliiviöljyä ja balsamicoa. Levitä kalafileet kasviskuskusin päälle. Levitä jokaiselle fileelle pestoa ja sen päälle hapankorppujauhoa. Jos haluat ekstrahyvää, voit vielä laittaa pikku nokareen voita jokaisen kalafileen päälle.
Kypsennä 225 -asteisessa uunissa noin 15 minuuttia.
Tarjoa kalan kanssa hyvää valkkaria ja syö ihan liikaa. No joo, älä syö liikaa jos pystyt hillitsemään. Minä en pystynyt.

munakoiso kunniaan

Kun jokin aika sitten pääsimme munakoison makuun, pitihän sitä päästä kokeilemaan sitä ensimmäisenä mieleen tulevaa munakoisoruokaa: moussakaa tai musakaa tai mussakaa, mikä sitten lieneekään lähimpänä oikeaa nimeä... En ole koskaan oikein aiemmin pitänyt munakoisoa mitenkään herkullisena kasviksena, ennen tätä kevättä siis. Siksipä moussakaakaan ei ole tullut koskaan kokeiltua. Ohjeita kuukkeloimalla kävi nopeasti selväksi, että versioita on vähintään yhtä paljon kuin kokkejakin; jotkut käyttävät sekä munakoisoa että perunaa, toiset taas laittava sekaan myös kesäkurpitsaa. Useimmissa resepteissä kokonaisuuteen kuuluu myös aito bechamel -kastike, joten kokonaisuus muistuttaa lasagnea ilman pastaa :)

Minä halusin kuitenkin käyttää vain munakoisoa enkä jaksanut haudutella valkokastiketta. Niinpä päädyin yhdistelemään useammasta lähteestä löytämiäni ohjeita. Lampaan (tai karitsan, jos ihan tarkkoja ollaan) jauhelihaa olisin halunnut käyttää mutta eihän mitään koskaan ole ruokakaupassa silloin kun etsit juuri jotain tiettyä ainesosaa. Joten naudalla mentiin, pöh. Ei se pahaa ollut, mutta lampaasta tulisi varmasti enemmän makua.

Moussaka
n. 4-5 annosta

2-3 munakoisoa (n. 600 g)
2 rkl öljyä
1 valkosipulinkynsi puristettuna
suolaa

1 iso sipuli
2 valkosipulinkynttä
400 g jauhelihaa (lampaan, jos satut löytämään)
2-3 rkl tomaattipyrettä
(paseerattua tomaattia)
1 tl rosmariinia
2 tl paprikajauhetta
mustapippuria
liraus hunajaa
worcestershirekastiketta
suolaa
hiukan vettä

1 kananmuna
2 dl ruokajugurttia
2 dl juustoraastetta (esim. parmesan)

Huuhtele munakoisot, leikkaa ne viipaleiksi pituussuunnassa. Purista valkosipulinkynsi öljytilkkaan. Levitä munakoisoviipaleet pellille, sivele valkosipuliöljyllä ja pehmennä 200-asteisessa uunissa n. 15-20 minuuttia.
Kuori ja hienonna sipulit, kuullota pannulla öljytilkassa hetken aikaa. Lisää jauheliha, ruskista. Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti sekä tilkka vettä. Mausta mielesi mukaan. Anna hautua kunnes munakoisoviipaleet on paistettu ja jäähtyneet hiukan, ainakin 20 minuuttia.
Voitele laakea uunivuoka, lado kerroksittain munakoisoa ja jauhelihakastiketta, niin että alin ja ylin kerros on munakoisoa. Vatkaa muna ja jugurtti sekaisin, lisää raastettu juusto ja sekoita joukkoon. Kaada seos moussakan päälle. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa noin 30-40 minuuttia. Anna vielä vetäytyä hetken ennen tarjoilua.

NAM. Hyvää. Loistavia munakoisoreseptejä otetaan muuten mielellään vastaan tällä suunnalla! Mielenkiintoisia ruokia munakoisosta löytyy usealta suunnalta, esimerkiksi tornien muodossa. Tuollaisia tornityyppisiä ratkaisuja on muistaakseni tehty useammassakin blogikeittiössä, joten hyvää sen on oltava. Jotain tahnatyyppistä tekisi myös mieleni kokeilla.

tomaattisalaattia kahteen otteeseen

Tämä salaatti on toteutettu joskus syksyllä, aikaan jolloin tomaatit vielä olivat kohtuullisia. Nyt kun tomaatit alkavat vähitellen jo olla taas syötäviä, onkin sopiva aika postata pari tällaista samantyyppistä maukasta tomaattisalaattia. Tämä kuvan versio on Jamien paras tomaattisalaatti tai jotain sinnepäin. Samansuuntainen salaatti löytyy myös Nigellalta, nimellä Egyptiläinen tomaattisalaatti. Molemmat ovat mitä mainiointa kesämurkinaa, sopivat sellaisenaan vaikkapa grillatun lihan lisukkeeksi eikä muuta tarvitakaan. Ei kovin yllättävää että Jamien ohje on hiukan yksinkertaisempi, tosin ei Nigellankaan nyt oikeastaan niin kovin monimutkainen ole. Tässä molemmat ohjeet:

Jamien Loistava tomaattisalaatti
Alaston kokki -kirjasta

Osta erilaisia, -värisiä ja -muotoisia tomaatteja. Osta tomaatit irtokappaleina, jos mahdollista, jotta voit valikoida salaattiin vain sopivan kypsät ja maukkaimmat tomaatit. Leikkaa tomaatit mahdollisimman ohuiksi viipaleiksi ja levitä viipaleet laakealle vadille. Hienonna hieman valko- ja punasipulia tai salottisipulia. Ripottele sipulit tomaattiviipaleiden päälle. Mausta salaatti merisuolalla, vastajauhetulla mustapippurilla ja kuivatulla oreganolla. Revi tuoreen basilikan lehtiä pinnalle, pirskota lopuksi kostukkeeksi balsamicoa ja hyvää oliiviöljyä. Anna maustua hetken aikaa ennen tarjoilua.

Egyptiläinen tomaattisalaatti
Syötävän hyvää -kirjasta

1 salottisipuli kuorittuna
1 valkosipulinkynsi kuorittuna
3-4 rkl oliiviöljyä
suolaa
pippuria
5 keskikokoista tomaattia (yht. 750g)
riuska puserrus sitruunamehua
merisuolahiutaleita
kourallinen tuoretta kirveliä hienonnettuna

Hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi niin hienoksi kuin suinkin pystyt. Laita pieneen kulhoon, lisää öljy sekä hyppysellinen suolaa ja pippuria. Jätä maustumaan siksi aikaa kun kalttaat tomaatit.
Tökkää terävällä veitsen kärjellä tomaattien kantaan reikä tai tee ristiviilto. Laita tomaatit lämmönkestävää astiaan ja kaada niiden päälle kiehuvan kuumaa vettä niin että ne peittyvät. Odottele 5 minuuttia, kaada sitten tomaatit varovasti siivilään ja huuhtele kylmällä vedellä. Kuori sitten tomaatit terävän veitsen avulla (nyt sen pitäisi onnistua helposti). Leikkaa kuoritut tomaatit viipaleiksi, niin ohuiksi tai paksuiksi kuin haluat. Laita tomaattiviipaleet astiaan, kaada joukkoon sipuliseos ja sekoita hyvin. Anna seoksen maustua mielellään useita tunteja, maut kehittyvät sen paremmin mitä pidempään maltat odottaa.
Voit tarjoilla tomaatit valmistusastiassa tai siirtää ne tarjoiluastiaan. Ota salaatti kuitenkin ajoissa pois jääkaapista jos olet sitä siellä maustanut, se on parhaimmillaan huoneenlämpöisenä. Ennen tarjoilua sekoita vielä hiukan, lirauta sitruunamehua salaatin päälle ja ripottele pinnalle vielä kirveliä tai muuta tuoretta yrttiä hienonnettuna sekä hiukan sormisuolaa.

Molemmat reseptit tuottavat loistavan lopputuloksen, ihanan maukasta ja raikasta salaattia, johon yrtit tuovat mukavaa lisämakua.

helppoa pastaa parsakaalista

Huoh... Mihin se aika oikein menee? Nytkin huomaan että edellisestä postauksesta on jo yli kymmenen päivää aikaa ja tämäkin ruoka tuli tehtyä silloin kun etelässäkin oli melkein talvi... Tyyliin sopivasti tämä on nopeaa arkiruokaa, kasvispainotteista tällä kertaa. Kuten kuvasta näkyy, esillepanokin oli tällä kertaa kovin arkinen. Pastaksi valikoitui mitä kaapista sattui löytymään ja annos näyttää lähinnä epämääräiseltä kasalta. Hyvää pasta kuitenkin oli joten älkää antako ulkonäön häiritä :)

Alkuperäinen ohje on Jamien kirjasta Alastoman kokin onnenpäivät. Jälleen täytyy todeta että käytin anjovista, en sardellia jota ohje vaatii oikeasti. Täältä Raholan syötävistä sanoista löytyy lisäselvennystä tähän sekaannukseen.

Tässä tulee resepti alkuperäismuodossaan, menimme sen mukaan tarkasti lukuunottamatta tuota anjovishämminkiä.

Parsakaalia, anjovista ja kuviopastaa
4 annosta

2 suurta parsakaalia
2 isoa kuorittua valkosipulinkynttä silputtuina
8 anjovisfileetä (käytä sardellia jos löydät)
2-4 pientä, kuivattua ja murskattua chilipalkoa
4 kunnon nokaretta voita
450 g mieleistäsi kuviopastaa
vastarouhittua mustapippuria
(merisuolaa)
parmesania vastaraastettuna

Leikkaa parsakaalien nuput pienellä veitsellä varsista, laita syrjään odottamaan. Leikkaa parsakaalien varsista kovat tyviosat ja kuori paksu kuori. Pilko sitten varsien pehmeät sisukset. Kumoa parsakaalisilppu kattilaan tai wokkiin. Lisää valkosipulit, anjovikset, chilit ja puolet voista. Laita kansi päälle ja hauduta hiljaisella lämmöllä 8-10 minuuttia.
Keitä sillä aikaa pasta. Jos haluat, voit kypsentää parsakaalien nuput pastan kanssa. Lisää ne silloin, kun pastan kypsymisaikaa on n. 4 minuuttia jäljellä. Valuta keitinvesi kattilasta, mutta säästä osa ja lorauta kastikkeen joukkoon. Ota kastike levyltä, mausta suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon loput voit sekä parmesaaniraastetta noin kourallinen. Sekoita hyvin, ja lisää pastan keitinvettä jos kastike tuntuu kovin kuivalta. Yhdistä pasta ja kastike, sekoita ja nostele lautasille. Ripottele päälle parmesania.

Pastan maut ovat mukavia, parsakaalin oma hento maku saa jämäkkyyttä chilistä ja suolaisuutta anjoviksesta (ja sardellista se saisi vielä enemmän suolaisuutta). Kaikkiaan oikein mainio arkipasta, ja taas uusi lisäys melkein kasvisruokien kokoelmaamme!

kunnollista keisaria

Silläkin uhalla että tässä tulee pelkkää kanaa putkeen on heti tuoreeltaan hehkutettava tätä mahtavaa kanasalaattia. En tullut katsoneeksi Jamien kotona -sarjaa kokonaan Neloselta, näin jaksoja sieltä täältä, mutta tämä "proper chicken caesar" jäi heti mieleen. Ja siitä asti sitä on sitten himoinnut, mutta jokseenkin pitkä aika vierähtänyt ennen kuin ehdin toteuttamaan. Tämä on oikeasti niin hyvää että jos valmistusaika olisi yhtään lyhyempi niin tämä yltäisi kokonaisuutena ihan Paolan pastasalaatin rinnalle. Ja se on jo paljon se.

Nyt ei sitten säikytä siellä päätteiden ääressä, ei tämä mitenkään vaikeaa ole, mutta kanan kypsentäminen ottaa oman aikansa, ja siksi tätä ei ehkä alusta loppuun kannata arki-iltana töistä ja / tai lenkiltä tultua alkaa valmistaa. Kanan voi tietysti ostaa valmiiksi grillattuna, mutta silloin jotain aivan oleellista jää puuttumaan (kohta se selviää). Mutta viikonlopun herkutteluhetkiin tämä sopii kuin nyrkki suomalaisen jääkiekkoilijan nenänvarteen. Älkääkä antako sanan "salaatti" hämätä, tämä on kyllä ihan tukeva ateria itsessään...

kunnon kanakeisari Jamien tapaan
n. 3 annosta

3 broilerin koipireisipalaa
n. 150 g hyvää leipää, esim. ciabatta
2 oksaa tuoretta rosmariinia
oliiviöljyä
merisuolaa
mustapippuria myllystä
n. 9 viipaletta savupekonia

kastikkeeseen
1/4 valkosipulin kynsi
2 anjovisfileetä (käytin kyllä taas sitä "epäaitoa" anjovista)
n. 50 g vastaraastettua parmesania
1 rkl creme fraichea
½ sitruunan mehu
oliiviöljyä

2 ruukkua romainesalaattia

Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Revi leipä peukalonpään kokoisiksi paloiksi, riivi rosmariinista lehdet ja hienonna. Laita kananjalat ja leipäpalata vuokaan johon ne mahtuvat napakasti. Ripottele päälle rosmariini, luirauta oliiviöljyä ylt'ympäriinsä ja mausta suolalla ja pippurilla. Sekoita kaikki sekaisin jotta öljyä ja mausteita tarttuu kaikkiin aineksiin. Nosta lopuksi kananpalat päällimmäiseksi, jolloin niistä valuva neste ja rasva maustaa leipäpalat ja saat makoisimmat krutongit. Kypsennä koko hoitoa uunissa n. 45 minuuttia. Ota vuoka ulos uunista ja levitä pekoniviipaleet kanojen ja leivän päälle. Laita uuniin vielä n. 20 minuutiksi jotta kaikki rapsakoituu mukavasti. Ota sitten vuoka uunista ja nosta kanat jäähtymään hetkeksi. Huom! Meillä osa leipäpaloista oli niin piilossa kanan alla että olivat aika lötteröitä heti uunista tultuaan. Kannattaakin nostella rapsakat krutongit turvaan ja tyrkätä loput vielä uuniin kuivahtamaan, jos tilanne näyttää samalta.
Kun kana jäähtyy, tee kastike. Saata anjovikset ja valkosipuli valitsemallasi tyylillä tahnaksi. Jamie ehdottaa morttelia tai Flavour Shakeria. Molemmat toimivat kyllä. Kaavi tahna kulhoon ja sekoita siihen fraiche, parmesan, sitruunamehu ja kolme kertaa niin paljon oliiviöjyä kuin laitoit sitruunamehua. Jos tarvitsee, mausta vielä suolalla ja pippurilla. Kastikkeesta tulee kyllä ilmankin niin raikasta ja hyvää ettei pippuria ja suolaa välttämättä tarvita.
Irrottele kanan lihat ja revi pekonit palasiksi. Huuhtele ja linkoa (tahtoo salaattilingon, TAHTOO) salaatti. Revi salaatti kulhoon, yhdistä kana, krutongit, pekonit ja kastike ja sekoita kaikki sekaisin. Tarjoa heti (voit vielä vuoleskella pinnalle parmesanlastuja). Syö liikaa ja päätä että elät tästä lähin vain keessarilla. Joka toisella kerralla voi kastikkeeksi tehdä vaikka maailman terveintä keisaria -se on hyvää!

Juomaksi voit tarjoilla vaikkapa Chardonnay "L" -valkoviiniä. Sitäkin on pakko tässä vähän kehaista. Ei ole pönttöviineistä halvimmasta päästä mutta ei ole makukaan pöntöimmästä päästä! Oikein loistava viini, vaikka pöntössä kulkeekin.

sinappihuntuinen kana

Kuva ei tee lainkaan oikeutta tälle herkulliselle ruoalle... Siinä sen taas näkee kun yrittää itse ottaa kuvia eikä jätä hommaa sille joka sen varsinaisesti paremmin hallitsee. Postauksemme ovat viime aikoina olleet kalapainotteisia, mutta on meillä muutakin syöty. Nopeat ja näppärät -ruokakirjasesta löytyi tämäkin herkku, jossa kanaa kylvetetään sinapi ja hunajan ihanassa seoksessa... On helppoa ja ah niin hyvää!

Kanan koipireisi -palat alkavat olla nykyään aika aliarvostettua osaa kanasta kaikkien valmismarinoitujen suikaleiden ja pihvien rinnalla. Niin ainakin hinnoista päätellen. Ihan turhaan, sillä maukkainta lihaahan kanasta (tarkoitan siis tietysti broileria, aitoa kanaa en ole vieläkään saanut käsiini) saa juuri jalasta. Nahka suojaa lihaa ja pitää sen mehevänä. Jos välttelee rasvaa niin nahan voi hyvinkin jättää syömättä. Tämän reseptin lisäksi tuloillaan on toinenkin herkku jossa kanankoipia uunitellaan, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Sinapilla maustettua kanaa
2 annosta

2 isoa kanan / broilerin koipireittä (tai muuta kanan osaa, nahkoineen)
2 rkl sulatettua voita
2 rkl dijonsinappia (meillä oli 1 rkl tavallista ja 1 rkl karkeaa)
1 rkl sitruunamehua
½ rkl fariinisokeria tai vastaavasti hunajaa
½ tl paprikajauhetta
2 rkl unikonsiemeniä

pastaa

Asettele kanat vierekkäin isoon uunivuokaan. Sekoita voi, sinappi, sitruunamehu, sokeri / hunaja ja paprika pienessä kulhossa ja mausta vielä maun mukaan suolalla ja pippurilla. Voitele seoksella kanojen pintaosia ja paista 200 -asteisessa uunissa n. 15 minuuttia. Ota vuoka uunista, käännä kanat varovasti pihdeillä ja voitele kanan toinen puoli lopulla sinappiseoksella. Ripottele pintaan unikonsiemeniä ja paista vielä 15 minuuttia.

Keitä samalla pastaa lisukkeeksi, valuta ja annostele lautasille. Nosta pastan päälle kananpala ja kastiketta vuoasta. Tarjoa heti.

fish & chips tekee paluun

Näin vapun aikoina friteeraus onkin oikein sesongissaan, kuten muistakin blogikeittiöistä voi huomata. Totuuden torvena pitää kuitenkin toitottaa, että nämä tuli käristeltyä jo paaljon ennen sesonkia. Vappuna nautiskelimme muiden valmistamia ruokia, ja tapasimme Ylimuulin kirmailemassa vappulaitumilla! Oli hienoa tavata, ja lupasimmekin jo pyhästi osallistua seuraavaan ruokapolkkaustapaamiseen.

Siitähän ei pääse mihinkään, että fish&chips on parasta mitä brittikeittiöllä on maailmalle tarjota ;) Ajatelkaa nyt, ihanan rapea kuori ja sisällä herkullista kalaa; yhdistetään siihen vielä kunnon käristettyjä perunoita ja tartar-kastiketta ja vot! Unohtamatta tietenkään hernesosetta ja malt vinegaria eli mallasviinietikkaa!
Kuten arvata saattaa, Jamien ohjetta meillä on jo kokeiltu, vaikkakin se oli vähän perinteisimmästä poikkeava frittitaikina (olihan ohjekin Jamie's Italy:sta). Tällä kertaa ääneen pääsi toinen aito brittikokki, Hugh Fearnley-Whittingstall, jonka reseptit ovat huomattavasti vähemmän monimutkaista tavaraa kuin herran nimi. Reseptin löysin melkein vahingossa Channel4:n sivuilta. Kokonaisuus vaati vähän viitseliäisyyttä ja, kuten friteeraus aina, hiukan varovaisuutta, mutta on ehdottomasti sen arvoinen.

Beer battered fish
4 annosta

n. 200 g vehnäjauhoja
suolaa
mustapippuria myllystä
2 rkl ruokaöljyä
n. 2 ½ dl hyvää olutta (käytimme Karhua)
6-8 valkoista kalafilettä, esim. kuhaa tai pangasiusta

1-2 l öljyä friteeraamiseen

Siivilöi jauhot kulhoon, tai laita ne kulhoon ja sekoita vispilällä jotta paakut katoavat. Lisää öljy, ja vatkaa sitten vähitellen joukkoon olut, kunnes saat sopivan koostumuksen taikinaan. Sen pitäisi olla paksuhkon maalin oloista. Mausta suolalla ja pippurilla, vatkaa tasaiseksi ja anna tekeytyä noin puoli tuntia.
Kuumenna öljy (sitä saa olla n. 10 cm syvyydeltään) paksupohjaisessa kattilassa n. 160 asteeseen, tai kunnes leipäpalanen ruskistuu kullankeltaiseksi 2-3 minuutissa. Taputtele kalapalat kuiviksi talouspaperilla, kasta frittitaikinaan ja laske varovasti kattilaan. Isohkot kalafileet kannattaa kypsentää yksi kerrallaan. Kypsennä kaloja viitisen minuuttia, kunnes pinta on kullankeltainen. Nosta kalat talouspaperin päälle valuttamaan enimmät öljyt pois. Tarjoa heti tartar-kastikkeen (ohje alla) ja lohkoperunoiden tai "maalaisranskalaisten" eli kunnon chipsien kera.

Tartarkastike á la Hugh

2 isohkoa rkl majoneesia
1-2 keitettyä kananmunaa hienonnettuna
1 rkl persiljaa hienonnettuna (ei liian pieneksi silpuksi)
2-3 cocktail-kurkkua hienonnettuna
2 tl kapriksia, hienonnettuna
sitruunamehua
suolaa
pippuria
100 g vehnäjauhoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään, mausta sitruunamehulla, suolalla ja pippurilla maun mukaan. Anna makujen tasaantua hetki ennen tarjoilua.

Ei tässä muuta voi sanoa kuin että Rule Britannia!
Kyllä käristetty ruoka on sitten hyvää. Jokohan sitä huomenna kokeilisi kanaa samaan tyyliin... nam. Pitää vain saada Parempi Puolisko ylipuhuttua.

sisilialainen spagettivuoka

Kyllästymiseen asti on tullut varmaan jankutettua että viikolla on kiva tehdä joku laatikko- tai muu vastaava ruoka, josta syö pari päivää. Perussetti meillä koostuu yleensä makaroni-, tonnikalapenne- ja lohipastalaatikoista. Näitä sitten kierrätellään eri viikoilla. Tartuin pitkästä aikaa "Nopeat ja näppärät" -ruokakirjaan (heräteostos kirjakaupasta parilla eurolla), ja sieltä löytyikin mainio resepti, ikään kuin makaronilaatikkoa muunnellen. Vuoka oli todella maukasta, ja sitä myöten innostuinkin sitten munakoison käytöstä. Jostain syystä olen vähän vierastanut munakoisoruokia, moussakaakaan en ole vielä koskaan kokeillut. Joskin nyt se on listalla, jokohan ensi viikolla saisi aikaan...

Perinteiseen makaronilaatikkoon verrattuna tämä ottaa hiukkasen enemmän aikaa (munakoisojen paistaminen kestää tovin), mutta on ehdottomasti vaivan arvoinen. Vaikeaa tämänkään laittaminen ei missään tapauksessa ole. Ohjeessa taidetaan puhua irtopohjavuoasta mutta kyllä tämä onnistuu ilman sitäkin.

Sisilialainen spagettivuoka
4 annosta

1 ½ dl oliiviöljyä (en ehkä käyttänyt ihan näin paljoa)
2 munakoisoa
400 g paistijauhelihaa
1 sipuli hienonnettuna
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 rkl tomaattipyrettä
400 g tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia
1 tl worcestershirekastiketta
1 tl kuivattua meiramia tai oreganoa
55 g pilkottuja mustia kivettömiä oliiveja
1 vihreä (tai punainen tai keltainen) paprika pilkottuna
175 g spagettia (kuivapaino)
115 g parmesania vasta raastettuna
suolaa
pippuria

Voitele n. 20 cm (irtopohjainen kakku-)vuoka kevyesti öljyllä, levitä pohjalle leivinpaperia. Viipaloi munakoisot ja paista öljytilkassa pannulla ruskistaen. Tämä pitää tehdä erissä, jotta kaikki viipaleet ruskistuvat hyvin. Nosta talouspaperin päälle valumaan. Ruskista jauheliha, sipuli ja valkosipuli pannulla. Lisää tomaattipyree, paseerattu tomaatti ja mausteet. Anna hautua 10 minuuttia, lisää sitten oliivit ja paprika ja anna taas hautua 10 minuuttila. Kypsennä pasta al denteksi. Valuta ja laita isoon kulhoon. Lisää jauhelikastike ja parmesaani ja sekoita huolellisesti esim. kahden haarukan avulla nostellen. Levitä munakoisoviipaleet vuoan pohjalle ja sivuille. Lisää spagetti ja peitä se lopuilla munakoisoviipaleilla. Kypsennä 200 -asteisessa uunissa 40 minuuttia. Anna asettua 5 minuuttia ja kumoa sitten isoon tarjoiluastiaan. Ota leivinpaperi pois ja tarjoile saman tien vaikkapa vihersalaatin kanssa.